Ice to meet you

(3) Keskellä Laurina aroja sijaitseva puolueeton kylä, joka on erikoistunut lohikäärmeiden kouluttamiseen. Briaria asuttaa sekainen joukko, josta ei voi sanoa enemmistöksi mitään. Kuitenkin, Briarista saapuvat lohikäärmeen ratsastajat. Briar pysyttelee kuitenkin puolueettomana sodan suhteen, joskin yksittäisiä asukkaita voi lahjoa puolelle tai toiselle. Briarissa asuva kansa on kuitenkin kovin ylpeää taidoistaan, sillä tiettävästi Briar on ainoa paikka, jossa osataan kouluttaa ja pyydystää elävänä lohikäärmeitä. Vankka ja kivinen kylä on raskaasti suojattu. Vierailijoita ei katsota hyvällä, oli kyseessä sitten ihmisten, haltioiden tai puolueettomien puolella oleva matkaaja. Briarin asukkaat ovat kovin ennakkoluuloisia matkalaisia kohtaan, mutta päästävät noita toki sisään. Kukapa sitä nyt lohikäärmeitä täynnä olevassa kylässä alkaisi riitaa haastaa asukkaiden kanssa?

Ice to meet you

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Kesä 2016, 20:02

Ardashir


Oli kulunut jo reippaasti puoli kuuta, kun Leto oli Ednan kanssa törmännyt Briarin kyläpäällikköön kaupungissa. Noita oli esittänyt erikoisen toiveen kyläpäällikölle, toivoen tuota luovuttamaan hopeakäärmeensä verta hänen käyttöönsä. Tietenkään puoliverinen kyläpäällikkö ei ilmaiseksi ja ilman epäilyjä suostunut moiseen, joten lopulta he päätyivät sopimukseen: Edna tekisi rohtoja ja taikajuomia kyläpäällikölle "testattavaksi" ja tuo sitten tilaisi haluamaansa noidalta. Siitä hyvästä Edna puolestaan saisi kauppasuhteen Briariin ja maksuksi rahaa, pohjoisen kasveja ja sitä haluamaansa hopeaverta.
Leto puolestaan oli päässyt toimittamaan lähetin virkaa. Jahka Edna oli saanut toimituksensa kasattua, oli noita pakannut kaiken suurehkoon olkalaukkuun ja lähettänyt mykän ystävänsä matkaan.

Matkaansa Leto olikin taittanut jo yli viikon. Omaan tuttuun tapaansa hujoppi matkasi jalan, seuraillen suuria teitä. Mukanaan hänellä oli nopeasti piirretty kartta, jotta hän perille löytäisi. He olivat Ednan kanssa käyneet Blackin avustuksella tutkimassa kuninkaankirjaston karttoja ja katsoneet reittiä mykälle. Silti, vaikka mukanaan oli kompassi ja suhteellisen tarkka kartta, Ei Ardashir ollut ihan varma oliko oikeilla reiteillä. Vähän väliä hänelle oli tarjottu kyytiä, ohikulkevat kauppiaat kun olivat kovinkin ystävällisiä ja pyytäneet mykkää matkaseurakseen. Eipä Letosta pahemmin puheseuraksi ollut, mutta hänellä oli tuttu paperinippunsa ja hiilikynänsä kyllä mukana. Muutaman lapun hän oli kirjoittanutkin jo valmiiksi ennen matkaa, kuten nimilappunsa ja lapun, missä kertoi olevansa matkalla Briariin ja toisen lapun, missä kysyi mahdollisesti reittiä Briariin. Niillä hän oli pärjännyt tähän asti.

Päivä oli jo valjennut valoisan yön jäljiltä, kun kengätön matkaaja lähestyi aroilla kohoavaa kylää. Eipä Ardashir mitään suurempaa ylleen ollut laittanut, pitkähihainen, tumma tunikka ja löysät, harmaat haaremihousut olivat hänelle riittäneet matkaan. Sen lisäksi hänellä oli kyllä nuhjuinen, selvästi kovia kokenut matkaviitta, joka pituudeltaan oli selvästi tarkoitettu jollekin lyhyempivartiselle, kuin Ardashir. Ednan vanha viittahan se oli, mutta ajoi asiansa silti. Vaatteidensa lisäksi hänellä ei ollut pahemmin muuta matkatavaraa. Yksi tikari kulki mukana vyöllä, mutta sen lisäksi mukana oli vain se paperipino, hiilikynä ja Ednan toimitukset. Olihan hänellä ollut ruokaakin mukana, Ednan pakaten hänelle pitkälle kestävää evästä mukaan riittämiin. Mutta kerta hän itse ei tarvinnut ruokaa, oli hän matkansa aikana jakanut eväänsä vastaantuleville auttajille ja matkaseuralle. Myös hieman valuuttaa Leto oli saanut matkaansa, jos tuli tarve maksaa yöpymisestä jossain tai vaikka matkustamisesta vankkureilla.

Kylässä oli jo arjenhälinä alkanut, Leton kävellessä sisään porteista. Ainakin täällä oli paljon lohikäärmeitä, joten kai hän oli oikeassa paikassa? No, piti hänen silti olla aivan varma, joten hujoppi käveli ensimmäisen vartijannäköisen henkilön luo ja kävi ojentamaan tuolle lapun. Lapun, jossa kyseli oliko tämä kenties Briar. Jahka oli saanut myöntävän vastauksen, ojensi mykkä toisen lapun, jossa kyseli missä Lorythas Seyr mahtoi majailla. Tummempihipiäinen mies kertoi reitin kyläpäällikön kartanolle, sanoen ettei tiennyt oliko isäntä kuitenkaan paikalla, mutta sieltä lieni parasta aloittaa etsinnät. Ardashir kiitti nyökäten ja lähti taittamaan matkaansa kylän poikki kohden tuota massasta erottuvaa rakennusta. Se matka eteni hieman hitaammin, nelisiiven jäädessä vähän väliä katselemaan ympärilleen ja ihmettelemään tämän uniikin kylän arkea. Jostain syystä välillä lohikäärme jos toinenkin tuntui Ardashiriin huomiotaan kiinnittävän ja jopa kävi tervehtimässä uutta kasvoa. Ehkä se johtui hänen luonnollisesta kyvystään vetää eläimiä puoleensa? Tai sitten nuo olivat vain niin tarkkoja siitä, kuka kylässä liikkui, että huomasivat uudet kasvot heti ja halusivat tarkistaa tilanteen.

Oli miten oli, viimein illuusiossaan lymyilevä enkeli kuitenkin saapui Seyrin kartanolle, kävellen suoraan etuovelle... Joka jostain syystä auki oli. Ardashir kurkki hetken sisään avoimesta ovesta, kunnes otti reippaan askeleen yli kynnyksen. Jalat pyyhittiin ennen kuin peremmälle asteltiin, Ardashirin myös käyden koputtamaan kuuluvasti rystysillään ovenkarmiin. Ketään ei kuitenkaan näkynyt saatikka kuulunut heti, joten omatoiminen mykkä lähti askeltamaan peremmälle eteiskäytävään, katsellen ja ihmetellen ympärilleen kaikessa rauhassa.



// TimiFran on juttu. Ja Shyva businesslady fanarttia tulee, heti kun jaksan piirtää. Vannon sen. Näin niiku hei Crim. Crim hei. Hei. HEI. Mun otsikot on 5/5 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ice to meet you

ViestiKirjoittaja Crimson » 14 Kesä 2016, 20:54

Iriador, Lorythas


Selkeämmän puoleinen päivä oli valjennut Cryptiin hieman viileämmän yön jäljiltä. Tuo viileämpi aamu oli ajanut useimmat aikaisin jalkeille toimittamaan tehtäviään, kun ei vielä ollut niin tukalan kuuma, ja kepeä tuuli puhalsi mukavasti hiet matkoihinsa raskaammankin työn raatajilta. Näihin lukeutuivat muun muassa lohikäärmeratsasjia, jotka parhaillaan olivat siirtämässä tämän päivän tähtitapausta kyläläisten ihmeteltäväksi suurelle aukealle, kehään rääkymään.
Heillä oli uusi käärme kotiutettavana, pieni ja sisukas traakki, joka alun perin loukkaantuneena oli aroilta poimittu mukaan ja kylässä hoidettu. Nyt tuo vintiö oli jälleen päässyt rikkinäisiltä siiviltään lentämään ja tuotu isolle kehälle, jossa se mukamas niin raivokkaasti mukamas huusi ja kehän kaltereissa roikkui milloin mitenkin päin. Lorythas oli tietenkin saapunut kokeneempien seurassa seuraamaan liskopedon tohinoita, tuo pitäisi saada aisoihin, jotta se voitaisiin siirtää pienempää häkkiin tai ketjuun odottamaan, että maltillinen koulutus voitaisiin aloittaa tai päättää siitä, laskettiinko nuori lisko takaisin vain liitelemään omille teilleen; jolloin se todennäköisesti olisi vain isompansa suuhun joutunut, tai taas tyhmyyttään itsensä loukannut.
Lorythas oli luottanut luonaan jo pitempään majailleelle Iriadorille kartanonsa. Eihän asuntoaan erikseen tarvinnut vahtia, mutta tietenkin joku luotettu katsomassa hieman sisätilojen perään - jotteivat Pumpkinin kaltaiset tihulaiset käyneet repimässä jokaista kirjaa hyllyiltä alas ja kääntämässä tiloja muuten ylösalaisin – oli vain lohdullinen seikka, jota Puolikäärme osasi arvostaa.

Iriador oli ollut Seyrin luona jo pidemmän tovin omista syistään vierailulla. Läpi talven, kevään ja nyt kesäkin oli ehättänyt alkaa ja saada puut ja pensaikot kukkimaan. Toisinaan Iriadorilla oli ollut kartanolla yksinäistä, Lorythaksen usein ollessa päivät jossain muualla kuin kotonaan. Useasti nuorempi kyllä olikin osallistunut kyläläisten avuksi sen verran mitä oli pystynyt, mutta tänään punapäinen oli jäänyt omien asioittensa pariin puuhailemaan Loryn kartanolle ja pitämään vahtia, kun Seyr oli päättänyt kartanoaan läpikotaisin tuulettaa. Ei Iriador osannut odottaa kenenkään saapuvan kartanolle, ennen kuin tarkkakuuloisen sokean korviin kantautui jostain ulko-ovilta koputuksia.
Punapää kohotti kulmaansa. Ei se voinut olla Lorythas, tuskin tuo nyt omaan oveensa koputaisi, joten kyseessä lieni joku kyläläisitä, joka oli sattumalta tullut kyläpäällikköä puheilleen etsimään. Parasta oli tietenkin mennä tarkistamaan tilanne ja kertomaan, ettei Lorythas parhaillaan kotosalla majaillut.

Iriador kiskaisi mustien housujensa ja löysemmän, tummanrusehtavan lyhythihaisen paitansa - jossa oli huppu niskassa lepäämässä tarkoin laskosteltuna – lisäksi jalkaansa vielä käyräkärkiset sisäkengät, kipittäen sitten kartanon kirjaston puolelta eteishallia kohden. Eipä se matka mikään päätä huimaava ollut, Iriadorin käyden vielä aurallaan varmistumaan siitä, että joku todella sisällä hänen lisäkseen oli. Ja olihan siellä. Pitkävartinen hahmo, joka ilmeisesti ei kuitenkaan Seyr ollut – mutta ei Iriador ollut tietoinen Briarissa olevan yhtä ainoata samanmittaista kyläpäällikön lisäksi. Kuka muukalainen lienikään, niin oli ehkä parempi tiedustella tuolta läsnäolonsa syytä.
”Kuka siellä?”, sokea tiedustelikin pysähdyttyään selvälle näköetäisyydelle eteishallin puolelle, katsoen tietenkin silmillään vain suoraa eteensä jonnekin kaukaisuuteen, reilusti ohitse Letosta joka peremmälle oli ehättänyt. Kuuloansahan nuorukainen käytti, joten oli vain loogista suunnata edes toinen korvansa sinne suuntaan, mistä ääniä sattui tulemaan.
”Lorythas ei ole kotona, jos häntä etsit. Hän on toimittamassa asioitaan toisaalla kylässä paraikaa”, punapää lisäsi kätensä nostaen puuskaan rinnalleen, odottaen että vieras jotain hänelle vastaisi.


//TimiFran, tuo perkele kaksikko. FANARTTIA ODOTAN KANSSA SITTEN. PAREE OIS TEHÄ SITÄ SIT KANS. Sun otsikot 5/5 todellakin. Dagnir on valmiina ottamaan turpaansa paremmiltaan//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Ice to meet you

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Kesä 2016, 21:23

Kauaa Ardashir ei itsekseen saanut sisustusta ihmetellä, kun paikalle saapui punapäinen haltia. Tai haltialta tuo näytti, ainakin korvien perusteella. Hän oli nähnyt yllättävän vähän haltioita Cryptissä asuessaan, mutta kyllä hän haltian osasi tunnistaa kun sellaisen näki. Tai niin hän uskoi, ehkä joku korjaisi hänen olettamuksensa jos hän väärässä oli.
Päätään pienesti kallistaen hujoppi kääntyi paremmin kohden tätä uutta tuttavuutta, joka kyseli kuka paikalla mahtoi olla. Tietenkään hän ei ääneen mitään vastannut, hän piti yhä kiinni mykkälinjastaan. Enkeli pisti kuitenkin merkille oudon kysymysmuodon. Eikö olisi pitänyt ennemmin kysyä "kuka sinä olet" kuin kuka siellä?

No, sitä kysymystä ei kauheasti ihmetelty, kun tuo punapää kävi kertomaan, ettei Lorythas ollut kotona. Kyläpäällikkö oli kuulemma toimittamassa asioitaan toisaalla. Olisihan se pitänyt arvata, kun kyse oli kuitenkin kyläpäälliköstä - varmasti sitä titteliä kantavalla riitti tekemistä päivästä toiseen, eikä aikaa liioin vain loikoilla kotosalla. Ardashir tuhahti pienesti, käyden sitten kaivelemaan taskustaan esiin paperipinoaan. Askel lähti samalla viemään lähemmäksi tuota pienempää miestä, enkelin käyden ojentamaan nimilappuaan kohden punapäistä kun lähelle pääsi. Ja siinä vaiheessa sitä myös kiinnitti huomiota paremmin tuon silmiin ja siihen, kuinka tuo ei varsinaisesti katsekontaktia ottanut lainkaan. Miksi ei? Sitä Ardashir ei heti älynnyt, eihän hän heti yhdistänyt noita silmiä sokeuteen.



// Kaksikko helvetistä. TEEN SEN LUPAAN ODOTA VAAN. Dagnir tulee ovelle ja sanoo et keksi tai kepponen //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ice to meet you

ViestiKirjoittaja Crimson » 14 Kesä 2016, 22:02

Kumman hiljaa vieras miekkonen pysyi, Iriadorin turhautuen hieman siihen kun hänen kysymyksiinsä ei heti käyty vastaamaan. Tavallisesti kuka tahansa olisi käynyt jotain sanomaan vastaan, mutta tällä kertaa tämä tulokas päätti vain pysyä hiljaa. Oliko tuo ehkä murtovaras, joka oli paikalle saapunut eikä halunnut tulla äänestään tunnistettavaksi? Vai muuten vain ujo puhuakseen ääneen…
Oli miten oli, puuskahti Iriador hiljaa ja laski kätensä puuskasta alas, pienesti päätään pudistellen siinä samalla. Kyllä hän tiedosti muukalaisen tulevan lähemmäs, mikä pisti omalla tavallaan sokean varuilleen, mutta ääni päässä kuitenkin sanoi ettei tuo pahaa aikoisi. Kaipa tuo olisi pahimpansa jo tehnyt, jos sitä olisi halunnut. Punapäällä oli kuitenkin aikaa rauhassa kääntyä paremmin lähemmäs astelevan vieraan puoleen – olihan se kohteliasta nyt edes suhtkoht sinne päin olemuksellaan osoittaa, kuin katsella minne sattuu. Sen Iriador oli oppinut jo ajat sitten ja kontaktin ottamista sokeana saanut harjoitellakin ihan tuvilta saakka, ettei täysin tyhjäpäältä vaikuttanut.

Kun vieras kättään ojensi kohden, havaitsi Iriador sen tietenkin ja ihan vain varmuuden vuoksi astahti muutaman askeleen muukalaisesta kauemmas. Ei punapää ajatellut että sillä ketään loukkaisi, hän oli vain tottunut ottamaan etäisyyttä sellaisiin, joita ei tuntenut tai muuten vierasti. Oli sinällään yllätys korkeahaltialle, että tuo ”ei ainakaan pituudella pilattu henkilö” hänelle jotain kävi ojentamaan. Mitä se sitten lienikään, ei Iriador edes osannut sanoa halusiko hän tietääkään. Ehkä se oli kirje Lorythakselle, tai vaikkapa myrkytetty liina, mistäpä Iriador sen olisi voinut tietää, kun ei mitään nähnyt tai hänelle suoriltaan siitä kerrottu!

”Mikset sano mitään…”, haltia tuhahti turhautuneena, todella vaaleiden silmiensä harhaillessa kuin jotain olisivat etsineet edestäpäin, ”Vai veikö kissa kielesi…?”. Voi miten oikeassa Iriador sattumalta olikaan, vaikka vitsillä moisen tuumauksen ilmaan heittikin, pienesti jopa sanojensa päälle virnistäen vaikka muuten niin asiallisesti pyrki olemaan. Lopulta punatukkainen kävikin toista kättään kohauttamaan, ja kopautti sillä kevyesti muutaman kerran ohimolleen.
”Olen katsos sokea, en minä sinua näe”, Iriador selvensi hymyillen, ”Enkä tiedä, mitä haluat minulle antaa. Jos se on kirje Seyrille, niin voin kyllä antaa sen hänelle myöhemmin, jos suostut luovuttamaan sen käsiini – enhän minä sitä lukea voisi, jos siitä lähdetään”, punapää naurahti huvittuneena.


//Timi ja Frani on silleen ”We came. We Saw. We kicked ass.”. ODOTAN. Dagnir vaatii tosi ison keksin tai muuten ei kelpaa. Ja niin Briarissa koitti keskellä kesää talvi//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Ice to meet you

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Kesä 2016, 22:25

Mikset sano mitään. Hyvä kysymys, johon oli helpompi vain kohauttaa olkiaan kuin alkaa selittämään todellisia syitä hiljaisuuden takana. Sanonta kissasta sai Ardan hymyilemään itsekseen, hän ei koskaan oikein tajunnut sitä - tai muitakaan - sanontoja. Miten kissa edes kielen voisi viedä varsinaisesti?
No, kävi kuitenkin harvinaisen selväksi, että punapäinen oli sokea. Viimein Ardashir ymmärsi, miksi tuon silmät niin hassuilta näyttivät. Mutta tämän ymmärryksen myötä tuli esille seuraava este - miten mykkä kommunikoisi sokean kanssa? Eteenpäin ojennettu käsi vedettiin omalle puolelle, enkelin työntäen paperin takaisin piiloon ja jäi pohtimaan asiaa paremmin. Kirjoittaen hän ei voisi kommunikoida, toinen ei sitä näkisi. Eikä hän myöskään elein saattanut kommunikoida, eihän toinen niitäkään näkisi! Tällaista pulmaa ei ennen ollut tullut vastaan, mutta eiköhän enkeli jotain keksisi. Toinen käsistä nousi mietteliäänä hieromaan omaa suuta, pidemmän miehen pohtien kuumeisesti miten tässä nyt edetä. Ei hän suutaan uskaltanut avata, ei ainakaan näin heti... Joten joku muu keino oli pakko keksiä.

Ja sittenhän hän keksikin. Voitonriemuisena Ardashir napsautti sormiaan ja kävi astahtamaan varovaisesti lähemmäs punapäistä. Enkeli kävi poimimaan miehen toisen käden omiinsa, kovin varovaisin ja lupaa pyytävin ottein, toivoen tietenkin ettei haltia pelästyisi saatikka kättään omalle puolelleen riuhtaisisi. Ei hän aikonut satuttaa toista, ei tuolla mitään hätää ollut.
Sokean käsi käytiin nostamaan hellästi omalle kaulalle, Ardashirin taputtaen punapäisen kädellä omaa kaulaansa muutaman kerran. Tuon jälkeen toisen käsi laskettiin omalle otsalle, enkelin pudistaen päätään toisen otteen alla, täten koittaen kertoa ettei kurkustaan ääntä tulisi. Varmuuden vuoksi enkeli vielä toisti äskeiset liikkeet, toivoen että toinen tästä edes jotain ymmärsi.

Lopuksi Ardashir laski sokean käden eteensä, kääntäen tuon kämmenen ylöspäin. Toinen käsistään jäi haltian käden alle pitämään kiinni, siinä missä toisen kätensä etusormella enkeli lähti kirjoittamaan kirjain kerrallaan sanaa toisen kämmentä vasten.
M I N Ä_L E T O
ensimmäiset kirjaimet. Sanojen välissä pidettiin pidempi tauko ja kun lause oli lopussa, painoi Ardashir kämmenensä vasten toisen kämmentä, merkiksi siitä että tähän väliin kuului lopetus.
M I S S Ä_S E Y R
jälleen kämmen painettiin vasten toisen kämmentä, Ardashirin jääden jälleen odottamaan, ymmärsikö toinen yhtään tämän kommunikointiyrityksen päälle. Tällaisina hetkinä sitä tietenkin toivoi, että voisi vain suunsa avata ja puhua, mutta ei se niin helppoa ollut...



// Todellakin! ODOTAT. Dagnir nyt perkele loppu se keksihimostelu ja jäädyttely. Lory näyttää kaapin paikan! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ice to meet you

ViestiKirjoittaja Crimson » 14 Kesä 2016, 23:13

Eteishalliin laski hiljaisuus, Iriadorin taas jääden odottamaan jonkinlaista vastausta muukalaiselta, joka ei vieläkään suostunut hänelle puhumaan. Ehkä tuo ei vain uskaltanut. Niin punapää halusi ainakin uskoa, eihän hän nyt mikään niin pelottava tapaus ollut, että joku olisi niin kovinkin tavanomaisen haltian nähdessään vain mykistynyt paikoilleen!
Se sormien napsautus sai sokean kallistamaan päätään, ja koko kehon hätkähtämään jälleen kun toinen lähemmäs tuli ja lopulta nosti Iriadorin käden omiinsa. Tietenkin nuorempi oli vetämässä sitä aluksi takaisin omalle puolelleen, mutta tuli siihen tulokseen kun se kosketus niin varovainen ja lupaa pyytävä oli, ettei hänellä tainnut mitään hätää olla. Mutta jos tuo jotain yllättävää aikoisi, vetäisisi Iriador kyllä muukalaista sen pidemmittä puheitta turpaan alta aikayksikön!

Sokean käsi nostettiin tuon pitemmän osapuolen kaulalle tapauttamaan muutaman kerran. Mitä toinen halusi sillä sanoa? Ja sitten käsi laskettiin sileäihoiselle otsalle, ja muukalainen pudisti päätänsä pariin otteeseen, saaden Iriadorin vain entistä ymmällensä. Mitähän hemmettiä, oli ainoa ajatus mikä sokealla sillä hetkellä päässään kulki. Vieraan kuitenkin toistaessa eleensä, ja Iriadorin siinä hetken miettiessä asiaa paremmin naama melkoisella mutkalla hämmentyneisyyttään, koki korkeahaltia kuitenkin pian yllättävän valaistumisen!
”Ahaa, sinä siis et pysty puhumaan!”, haltia huudahti hillitysti, silmiensä avautuen hieman lisää ja katseensa kirkastui samantien, ”Ei se mitään”, punapää hymyili, ajatellen että hän oli tulkinnut tätä miestä oikein.
Vinosti, vaisusti hymyillen Iriador jäi odottamaan, mitä vieras sitten keksisi kommunikoidakseen hänelle. Olihan tämä kyllä aika hassua. Ei sitä joka päivä joutunut tilanteeseen, jossa toinen oli mykkä, eikä pystynyt edes elehtimällä kommunikoimaan toisen kanssa! Omanlaisensa kokemus tämäkin oli, josta Iriador tietenkin halusi myöhemmin kertoa Dariukselle… sitten, kun he taas tapaisivat…

Muukalainen keksi alkaa kirjoittaa haltian kämmenelle. Juurikin sille, jonka nuoli oli aikoinaan lävistänyt kentällä, ja keskellä kämmentä oli rumannäköinen arpi. Iriador hädintuskin edes hengitti, keskittyessään niin siihen, mitä toinen hänen kädelleen piirsi. Tai oikeammin kirjoitti, kun punapäinen osasi muutaman vedon jälkeen yhdistää ne käteensä vedetyt viivat kirjainmerkeiksi.
”Nimesi on siis Leto”, punatukkainen tavasi ääneen pirteänä, kun piirtäminen lakkasi ja tämä mies painoi kätensä hänen kättään vasten. Se lieni tauko, pääte sille, mitä toinen halusi hänelle sanoa. Tämähän oli oikeastaan aika kivaa! Eikä Iriador enää osannut olla peloissaan tässä seurassa, olo oli oikeastaan yllättävänkin raukea syystä tai toisesta…
Pian se raapustaminen kuitenkin jatkui, Iriadorin taas keskittyessä tulkitsemaan käteensä piirrettyjä kuvioita, joiden perusteella tämä Leto halusi tietää, missä Seyr oli.
”Missä Seyr on…? Hän tuota, taisi sanoa lähtevänsä auttamaan muita suurelle aukealle. Siellä on joku uusi lohikäärme, jolle he aikoivat miettiä mitä tekisivät”, Iriador raapi mietteliäänä vapaalla kädellä päätänsä, muistellen mitä Puolikäärme oli lähtiessään hänelle ilmoittanut, ”Lorythas on viipynyt siellä jo tovin, mutten tiedä milloin hän tulee takaisin – parhaimmillaan hän on liikenteessä koko päivän, kuten tavallista, ennen kuin ehtii kotiin”.

Mitäs sitten? Ei Iriador ajatellut kutsuvansa vierasta vain sisään odottelemaan, eihän tämä ollut hänen kotinsa, eikä hän pystyisi valvomaankaan mitä vieras tekisi. Haltia olisi vain voinut pönöttää vieressä, ja kun he eivät voineet varsinaisesti edes kommunikoida keskenään, olisi siitä odottelusta varmaan tullut aika tylsää.
”Haluaisitko lähteä etsimään Seyrin?”, punapäinen kysyi hetken hiljaisuutensa jälkeen, tullessa siihen tulokseen että varmaan olisi viisainta käydä etsimässä Lorythas, että Leto saisi asiansa toimitettua ja pääsisi mahdollisesti jatkamaan matkaansa. Mistä tuo sitten ikinä oli tullutkaan…
”Kopauta kaksi kertaa vaikka kättäni, ja se on kyllä, ja kerran, jos haluat sanoa ei”, Iriador hymyili, ei Letonkaan tarvitsisi jokaista myöntävää ja kieltävää vastausta alkaa erikseen kirjoittaa, ”Osaan kyllä viedä sinut sinne aukiolle, sieltä on varmaan hyvä aloittaa etsinnät jos aiot kyläpäällikön puheille päästä. Tarvitsen vain saappaani jostain sitä ennen, jos pihalle lähdemme…”, eihän sitä nyt sisäkenkiä sopinut mennä sotkemaan!


//ODOTAN KUIN KUUTA NOUSEVAA ULVOEN FRANIN KANSSA PARVEKKEEN AVONAISESTA IKKUNASTA. Dagnir vaatii keksejä. Nyt leivotte. Nyt heti mielellään. Kaikki kokit töihin, aika on rahaa, ja keksit on hyviä. Lory kääntää koko arot ympäri ja on et JOS SIITÄ LÄHETÄÄN ETTÄ NÄÄ ON MUN MAITANI JA TÄNNE ON MINKÄÄN KEKSIMONSTERIN IHAN TURHA TULLA RIEHUUN JA JA JA//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Ice to meet you

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Kesä 2016, 23:34


Enkelin onneksi toinen osasi kuin osasikin tulkita hänen kirjoitustaan! Olisihan sekin ollut ongelma, jos toinen ei kirjaimia olisi tunnistanut. Sokeat kun tuskin tiesivät miltä kirjaimet näyttivät. Mutta ehkä tälle haltialle oli opetettu ne jollain tavalla? Tai sitten punapäinen ei ollut koko ikäänsä sokeana viettänyt. No, kommunikointiongelma ratkesi tällä, Leton hymyillen onnesta kun suippokorvainen hänen nimensä kävi toistamaan. Myös kysymys Seyristä oli mennyt perille, punapäisen kertoen kyläpäällikön menneensä "suurelle aukealle" auttamaan muita jonkin lohikäärmeen kanssa? Kuulosti mielenkiintoiselta, mitähän ihmettä nuo edes liskojen kanssa varsinaisesti tekivät? Ehkä se selviäsi, jos he lähtisivät katsomaan!
Haltia ehdottikin, että voisi viedä mykän Seyrin luokse, kerta ei ollut mitään tietoa, koska kyläpäällikkö olisi kotiin palaamassa. Eihän Ardashirilla sinällään ollut kiire tapaamisen suhteen, mutta mielellään sitä ilmoitti olemassaolostaan mahdollisimman nopeasti asianomaiselle. Punapää ehdottikin, että sen sijaan että Leto vastaukset olisi kirjoittanut kämmeneen, voisi tuo vain kopauttaa haltian kättä, kahdesti jos vastaus oli kyllä ja yhdesti, jos vastaus oli ei. Kuulosti helpolta ja nopealta, mikä tietenkin enkelille kävi.

Näin ollen Ardashir kävi kahdesti kopauttamaankin sokean käteen. Hän halusi etsiä Seyrin käsiinsä ja jos toinen todellakin oli valmis auttamaan, ei hänellä ollut mitään sitä vastaan. Ehkä hän saisi tietääkin enemmän tästä punapäisestä, jonka nimeä ei vielä ollut kuullut.
Tuumasta siis toimeen. Ardashir odotti nätisti, että suippokorvainen saisi kenkänsä vaihdettua ja olisi muutenkin valmis lähtöön, jonka jälkeen mykkä lähti nätisti seuraamaan sokeaa. Kuinka huvittavaa sekin oli, sokea näytti hänelle tietä jonkun toisen luokse! Siinä tuli tietenkin ihmeteltyä, miten haltia noin varmoin askelin liikkui sokeudestaan huolimatta? Eihän tuolla ollut edes minkäänlaista sokean sauvaa tai vastaavaa, silti tuon askeleet tuntuivat määrätietoisilta ja varmoilta. Kai tuolla sitten oli jokin tapa ympäristöä hahmottaa? Ehkä haltia oli kuin lepakko, joka pimeässä pystyi suunnistamaan mystisesti!


// ULVOTTE SIELLÄ JA ME VASTATAAN TIMIN KANSSA HUUTOON. SIT ULVOTAAN KAIKKI YHDESSÄ JA KÄYNNISTETÄÄN HÄMYHAUKKU! Dagnir nyt. Lory pistää vielä myrkkyä keksiin ja on sit silleen MÄÄ SEN LISKEN MYRKYTIN! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ice to meet you

ViestiKirjoittaja Crimson » 15 Kesä 2016, 00:07

Kaksi kopautusta. Iriador nyökkäsi Letolle muutamaan otteeseen hymysuin, ja sen pidemmittä puheitta haltia kävi etsimään eteisen seinustalta omat nahkaiset saappaansa sievästi kirjailtujen kenkien tilalle. Saappaat olivat hienon tomun peitossa viime käytön jäljiltä, kun Iriador oli pihalla muiden tavoin töitä paiskinut, mutta muuten ne olivat kuin uudenveroisesti, käytössä tosin hitusen kuluneet, muttei niitä vanhoiksikaan saattanut todellakaan mieltää. Kun saappaat olivat jalassa, kehotti punapää Letoa seuraamaan itseään, kun matka takaisin ulos kävi avonaisen oven lävitse, kartanon saadessa jäädä taakse ihan keskenään tuulettumaan ilman erillistä vahtia.
Iriador oli oppinut tuntemaan Briarin kuin omat taskunsa täällä oleskelunsa aikana. Hän saattoi ihan helposti löytää nurkan takana olevan majatalon, tai kauempaa löytyvän putiikin, osasi varoa niillä paikoilla joilla lohikäärmeitä raakkui, ja tiesi mistä tallit ja Nashira löytyisivät. Suurella kehälläkin korkeahaltia oli vieraillut useamman kerran. Sokea ei osannut vierastaa ympäriinsä kulkemista, se oli hänelle aika arkipäiväistä liikkua ympäriinsä ilman muiden apua, vaikka toisista se tietenkin oli outoa ja ihmeellistä. Lorythaskin oli monet kerrat ihmetellyt eikö Iriador apua tarvinnut liikkumisen suhteen, mutta korkeahaltia oli kyläpäällikölle vakuuttanut, että mieleensä piirtämillä kartoilla kyllä osaisi suunnistaa omin päinkin ja auransa kulkemista siihen päälle vielä auttoi enemmän kuin tarpeeksi.

”Et ole tainnut ennen käydä Briarissa, Seyr on aina menossa – ei häntä tavoita näin päiväseltään useinkaan kotoaan, ellei hän ole tullut teetä juomaan”, punapää puheli jonninjoutavia iloisesti hymyillen, olettaen että Leto häntä myös kuunteli ja yhä perässä seurasi. Tosin askelista päätellen kyllä pitempi mies perässä oli pysynyt ja mukana kulki, eikä omille teilleen lähtenyt harhailemaan ja antanut sokean vain jatkaa itsekseen matkaansa. Jostain edestäpäin kuului vaimeita, tukahtuneita karjahduksia, joka sai Iriadorin valpastumaan. Siellä varmaan oli taas kekkerit häkillä, olisipa ollut mielenkiintoista nähdä ihan itse, mitä siellä alhaalla aina välillä tapahtui. Vaikka Lorythaksella olikin taito jakaa omaa näköään sokean kanssa – mitä mokoma sarvipää oli pitkään päntännyt jostain kirjasta ja sitten halunnut kokeilla Iriadorin kanssa – eivät he kamalan usein sitäkään näin yleisesti tehneet. Lähinnä vain illasta, ja sekin oli pelkkää harjoittelua, jos korkeahaltia oli halunnut itse jotain kirjaa ja Dariuksen kirjeitä läpi plärätä.
Pian erikoinen kaksikko kuitenkin saapui sinne kehän laidalle, jossa Seyr muutaman muun reunalla puheli jotain keskenään. Puolikäärme oli selin heihin päin, eikä täten edes huomannut heidän saapuneen. Suuressä puolipallon muotoisessa kalteroidussa häkissä murisi ympäriinsä pieni lohikäärme, joka omituisesti välillä jäi lepakkomaisesti pääalaspäin roikkumaan aivan korkeimmasta kohdasta tuota suurta häkkirakennelmaa.

”Näetkö Seyriä missään?”, Iriador kysäisi Letolta, jonka oletti silminään tässä tapauksessa toimivan. Normaalistihan punapää olisi jotain hihasta samantien kiskaissut, mutta tässä tapauksessa hän luotti tähän uuteen erikoiseen tuttavaansa, että tuo itse löytäisi etsimänsä luo.
”Vai pitääkö meidän kysyä joltakulta missä hän on, eipä sekään uutta olisi”, sokea tuhahti kätensä puuskaan nostaen.


//Sit koko Tessu vihaa meit ja me ollaan vaan silleen mission accomplished. JA EI :D:D:D::DD:D NYT NE MYRKYTYKSET. Tai kohta on siili ovella//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Ice to meet you

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Kesä 2016, 10:27

Mykkä pudisteli päätään, punapäisen todetessa ettei hän ollut tainnut ennen Briarissa käydä. Eihän sokea sitä tietenkään nähnyt, mutta lienikö tuo sitten kysymys joka tarvitsi varmistettua vastausta? Tämä toden totta oli hänen ensimmäinen kertansa täällä, joten eipä hän osannut sanoa kylän arkirytmistä - Seyrin rytmistä puhumattakaan.
Matka kuitenkin jatkui sokean opastuksella aina suuren kehän laidalle. Keskellä kehää näytti olevan häkki, missä yksi lohikäärme riekkui menemään. Miksi tuo oli häkissä, siinä missä suurin osa näytti olevan vapaana? Ei Ardashir ymmärtänyt sen olevan vielä koulutuksessa tai vastaavassa, ensimmäisenä tuli mieleen, että se oli tehnyt tuhmiaan ja nyt siitä hyvästä sai olla häpeäpallossa roikkumassa. Nelisiipi kuitenkin huomasi Seyrin myös paikan päällä, hymyn käyden nousemaan mykän kasvoille. Nyt hän ainakin kykeni toteamaan, että oli varmasti saapunut perille, eikä tarvitsisi takaisin Ednan luo palata tyhjin käsin.

Katse kääntyi sokean puoleen, tuon kysellessä näkikö mykkä Seyriä missään. Sen sijaan että olisi haltian käteen käynyt taputtamaan kahdesti, kuten sovittiin, nosti Ardashir kätensä sokean korvan vierelle - ei ihan kiinni kumminkaan - ja napsautti sormiaan terävästi kahdesti. Kyllä sokea oli fiksu ja tajuaisi tuon myöntäväksi vastaukseksi, juuri kun he olivat sopineet kommunikointitavoista.
Jahka vastauksensa oli antanut, lähti Ardashir kävelemään kohden Seyriä - seurasi sokea häntä sitten tai ei. Kaikessa rauhassa lähestyen tuota selkäpuolelta, kunnes lopulta pääsi sarvipäisen vierelle. Askel pysähtyikin siihen, mykän käydessä vain sen verran nojautumaan eteenpäin, että varmasti sattui osumaan Seyrin silmäkulmaan viimeistään siinä vaiheessa. Käsi nousi samalla tervehtimään vilkuttaen sarvipäiselle, enkelin kyllä uskoen tuon muistavan hänet. Mutta, sen sijaan että katse olisi Seyriä jäänyt tuijottamaan, lähti mykkä sen vilkutuksensa myötä tuijottelemaan taas häkissä kiikkuvaa lohikäärmettä, nyt kun näin lähemmäksi oli itse tullut.



// Tessulta ei kysytä, tessu on kakka paikka. ANTAA TULLA VAAN. Tieks mitä teen jos se siili mun ovelle tulee?!?!? :D:D:D:D:::DDD //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ice to meet you

ViestiKirjoittaja Crimson » 16 Kesä 2016, 02:14

Iriador oli vähällä hätkähtää niitä sormien napsautuksia, tajuten kuitenkin nopeasti mitä Leto niillä oli tarkoittanut.
”Mene vain edeltä, seuraan kyllä perästä”, punapäinen huomautti hymyillen, lähtien omaan tahtiinsa askeltamaan pitemmän miehen askelien perässä. Kun oikein tarkkaan keskittyi, pystyi Iriador kuuntelemaan vain niitä askelia, eivätkä muut äänet ympärillä käyneet häntä häiritsemään, vaikka kovasti se häkkiin pistetty traakki yrittikin haltiaa häiritä.

Puolikäärmeen seurue kiinnitti tottakai huomiota tuohon tuntemattomaan tummahipiäiseen mieheen, joka Seyrin vierelle oli askeltanut. Lorythas ei heti puheeltaan kiinnittänyt huomiota tuohon tulijaan, ennen kuin silmäkulmasta pilkisti tuttu silhuetti, jonka hän muisti aikaisemmin tavanneensa. Katse kääntyi aavistuksen enemmän sivulle, sen mukana myös pää ja kasvoille nousi ystävällinen hymy hänen tunnistaessaan tämän mykän tummahipiäisen.
”Leto!”, Lorythas naurahtikin yllätyksestä, näyttäen samalla sekä iloiselta, että myös yllättyneeltä. Ei hän ollut odottanut Ednan lähettävän ystäväänsä tänne näin pian, vai oliko mykkä itse lähtenyt taivaltamaan uteliaisuuttaan Briariin? Ehkä se selviäisi kohta.
”Hän ilmeisesti oli etsimässä sinua, toin hänet tänne ja näemmä se oli ihan hyvä idea”, Iriador huomautti päästyään itse lähemmäs, ja seisahtui sitten hieman etäämmälle kuuntelemaan, Seyrin katsahtaessa pahoittelevasti sokeaan. Taisi olla melkoinen yllätys tuollekin, kun kartanolle saapui yllättäen joku, joka ei mitään puhua pukahtanut. Tai mistäpä hän tiesi, oliko Leto ehkä avannutkin suunsa haltian kuullen?
”Jos olisin tiennyt että olet tulossa, olisin tietenkin ollut sinua itse vastassa kartanollani. Anna anteeksi Iriador, tiedän että hän on vähän… erikoinen”, Puolikäärme pahoitteli tuhahtaen, punapäisen ystävänsä siihen vain käsiään väheksyvästi heilauttaen.
”Tekevälle sattuu - sitä paitsi keksimme kyllä tavan kommunikoida, suotta siinä taas anteeksi pyytelet turhia, tomppeli”.
”N-niin… kai sitten”, se häveliäs puna otti noustakseen kevyesti Puolikäärmeen poskipäille. Olihan hän tottunut Iriadorin suorasanaisuuteen jo, mutta se tuli joka kerta aina samanlaisena yllätyksenä, johon Vaern ei osannut etukäteen varautua.

”Jatkakaa te keskenänne”, sarvipäinen huikkasi nopeasti kolmelle muulle, jättäen nuo keskenään miettimään mitä traakille tehtäisiin. Ymmärsiväthän nuo sanomattakin kyläpäällikölle saapuneen vieraan, jonka tuo varmasti halusi näin jälkikäteenkin ottaa vastaan, ja kerta kyseessä ei ollut mitään kamalan kiireellistä, pärjäisivät he ihan hyvin keskenäänkin täällä.
Lorythas laski kätensä Leton toiselle hartialle, lähtien ohjaamaan tuota mukanaan vähän syrjempään että he voisivat keskustella rauhassa, Iriadorin lähtiessä heitä myös seuraamaan. Joisikohan Leto teetä, jos Lorythas sellaista vaikka majatalolla tuolle tarjoaisi? Tai maistuisiko tuolle jokin syötävä pitkän matkaamisen jälkeen? Leposijankin puoliverinen oli tutulleen valmis tarjoamaan, jos matkalaista väsytti – ties miten kauan tuo oli edes ollut liikenteessä…
”Taidat olla tuomassa niitä Ednalta pyytämiäni tarvikkeita?”, ystävällinen sarvipää tiedusteli tummahipiäiseltä ohimennen, kolmikon saapuessa puusta rakennetun aidan läheisyyteen, joka sitä suurta aukeaa paikoitellen reunusti.


//Kake tesu. BRING IT ON HUN. Sille siilille kävis näin. Ja sitten sä huutelisit sanicii seuraavaan ikuisuuden ;;DD;D;DDD//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Ice to meet you

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Kesä 2016, 02:35

Hymy nousi mykän kasvoille, sarvipäisen kyläpäällikön käydessä hänet tunnistamaan. Siinä samalla enkeli myös selkänsä suoristi ja siirsi huomion Lorythasiin, joka näytti aivan samalta mitä viimekerrallakin - mihinkäs tuo nyt siitä olisi muuttunut?
Myös sokea saapui paikalle, paremmin heidän tapaamistaan selventäen kyläpäällikölle. Ardashir ei ollut ihan varma, minkälainen suhde tällä punapäällä ja kyläpäälliköllä oli, mutta loppupeleissä sekään ei hänelle tainnut kuulua. Tuskin nuo isäntä ja palvelija olivat, eihän tuollaista piikittelyä sopinut palvelijoiden suoda isännilleen? Ehkä nuo kaksi olivat ystäviä, kenties veljeksiä? Tai rakastajia, kumppaneita, mistä hän tiesi!
Oli miten oli, hymyillen mykkä odotti, että kaksikko oli saanut sanansa vaihdettua, Leton vain nyökkäillen sokean mainitessa, että olivat kyllä löytäneet tavan kommunikoida. Mieluisan tavan, jopa, jos Ardashirilta kysyttiin.

Lorythas kuitenkin antoi ystävilleen käskyn jatkaa keskenään, samalla kun lähti mykkää ohjastamaan syrjemmälle. Ardashir ei pistänyt lainkaan vastaan, kävellen nätisti kyläpäällikön ohjeistamaan suuntaan. Myös sokea seurasi heitä syrjemmälle, puisen aidan luokse.
Ardashir kävi kädellään taputtamaan muutaman kerran olkalaukkuaan, sarvipäisen tiedustellessa noidan lähettämistä tarvikkeista. Olivathan ne mukana. Hän kävi nopeasti kaivamaan laukusta esiin kirjekuoren, jossa luki Lorythasin nimi kirjoitettuna mustekynällä. Selvästi nätimmällä käsialalla, mitä Ardashirilla oli, joten siitä jo saattoi päätellä, ettei kirje hänen kirjoittama ollut.
Se kirje oli Ednalta, tyttö oli kirjannut ylös päivämäärän koska oli lähettänyt Leton matkaan ja listannut ylös, mitä kaikkea mykkä mukanaan oli tuonut. Jokainen tuontitavara oli tietenkin merkitty ja merkintöjen tarkoitus löytyi myös kirjeestä. Mukanaan mykkä oli kuskannut parantavia salvoja ja kipuihin ja kolotuksiin auttavia rohdoksia. Taikajuomia, joista osan avulla kykeni muotoaan muuttamaan hetkellisesti - kunhan niihin vain lisäsi haluamansa eläimen tai henkilön karvoja -, osan avulla taas kykeni hetkellisesti hankkiutumaan hyvänolontunteeseen. Jotkut auttoivat krapulaan ja vatsanväänteisiin, toiset taas rauhoittivat kireitä hermoja. Myös lisäenergiaa yksi taikajuoma tarjosi, tosin sen vaikutukset vaihtelivat ja saattoivat olla haitaksi - ne antoivat vain energiaa ja puhtia, eivät esimerkiksi taistelun tiimellyksessä suojanneet mitenkään, vaikka taikajuoman käyttäjä olisi tuntenutkin olonsa sillä hetkellä voittamattomaksi. Lisäksi mukana oli muutama loitsu. Loitsut oli kirjoitettu maagisella musteella paksummalle pergamentille. Ne kun luki ääneen, kävisi loitsun taika toteen. Parasta oli, että ne toimivat myös taikaa taitamattomien käsissä! Parasta tai pahinta, riippui keneltä kysyi... Sen lisäksi kirjeessä oli vielä kerrottu muista mahdollisuuksista, joita noita voisi tarjota, mutta tähän hätään nämä "maistiaiset" olivat ainoat, mitä hän kykeni valmistamaan.

Jahka Lorythas sen kirjeen oli ottanut vastaan, kaivoi Leto esiin kirjoituspaperinsa ja hiilikynän. Nopeasti hän kävi kirjoittamaan paperille kysymyksen "Hänen nimi?" ja näytti sen Seyrille, osoittaen toisen käden sormella punapäisen puoleen. Ei hän tosiaan vieläkään tiennyt sokean nimeä, joten hän totta kai halusi sen kuulla.



// Siile jos on tolleen niin sitten sinä ja minä ollaan tälleen. THEFUCKISASANIC ;D;D;D;D;D;D //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ice to meet you

ViestiKirjoittaja Crimson » 16 Kesä 2016, 11:34

Lorythas kävi pienesti sitä tuhkasta sotkeutunutta työtakkiaan suoristamaan yllään, ohessa seuraillen kulmaansa pienesti kohottaen miten Iriador kävi siihen aidan juurelle kasvatetulle nurmelle kellahtamaan selälleen. No, tuollaista tuskin pääsi kaupungissa tekemään, ellei sitten lukuun otettu kaikkialla kieriviä ja leikkiviä lapsia.
Turkoosinsininen katse otti noustakseen kuitenkin paremmin Letoon, joka laukustaan poimi esille kirjeen. Lorythas otti sen vastaan, kääntäen kuoren niin että saattoi siitä lukea oman nimensä kirjoitettuna sievällä käsialalla. Sarvipäinen viilsi kynnellään kuoren sinetin siististi rikki, nopeasti lukaisten päällisin puolin Ednan kirjoittaman kirjeen hänelle. Eihän kyläpäällikkö alkanut tässä takertua niihin merkintöihin, jotka epäilemättä Eregionin tekemiä tavaroita selittivät paremmin – hän ehtisi tutustua niihin lisää sitten myöhemmin, vaikka illalla ennen nukkumaan menemistä. Ednan tekemät rohdokset hän antaisi kokeiltavaksi vastaavasti sopimilleen tahoille, nuo saisivat kokeilla että noidan tekeleet toimisivat ja sitten seuraavasta kunnollisesta tilauksesta voitaisiin neuvotella. Tietenkin heidän piti niitä rohtoja ja juomia ensin kokeilla, ennen kuin kukaan osaisi sanoa tarvittiinko sellaisia, vai olivatko noidan tekeleet ihan turhia ja toimimattomia tapauksia.

Kirjeen sarvipäinen pisti taskuunsa talteen, samalla silmäillen, kun Leto oli ehättänyt kirjoitustarvikkeensa etsiä käsiinsä. Jotain tummahipiäinen jälleen paperinpalalle kirjoitti, Lorythaksen astahtaessa hieman lähemmäs Letoa, koska oletti tuon tietenkin sitä paperia hänelle pian tarjoavan. Toinen pitkävartinen halusikin tietää punapäisen nimen, jota Iriador ei ilmeisesti ollut hoksannut tuolle kertoa. Olisihan se pitänyt muistaa, mutta nuorempi oli ollut niin tohkeissaan vieraan tavasta puhua hänelle, eikä Leto ollut nimeä kysellyt haltialta aikaisemmin…
”Olisi varmaan pitänyt hoksata esittäytyä alun alkaenkin…”, punatukkainen murehtikin nurmella, saaden Lorythaksen naurahtamaan nuoremmalleen kevyesti.

”Hän on Iriador”, Seyr kävi tuumaamaan kääntyessään Letoon päin paremmin, ”Iriador on ollut… vieraanani jo pidemmän tovin sattuneista syistä ja asuu kartanollani - näin toistaiseksi. Hän on ystäväni”. Eiköhän se riittänyt selittämään Letolle, miksi tuo oli punapäiseen ensimmäisenä törmännyt kun kartanolle oli saapunut.
”Huomasin että olet ollut matkallasi jo pitkään…”, sarvipäinen hymisi rauhallisesti silmäillessään tummahipiäistä, ”Haluaisitko ehkä levätä? Tai jotain syötävää? Teetä? Kerro vain minulle tai Iriadorille siitä ja järjestämme kyllä asian”, Lorythas ohjeisti päätään kallistaen hieman sivulle siinä puhuessaan. Leto saisi tietenkin mitä tarvitsisi, ei tuon tarvinnut täällä kituuttaa tai edes maksaa ruuasta ja levosta. Seyr oli valmis tuttavaansa kestitsemään sen aikaa, että tuon voisi lähettää takaisin kaupunkiin.


//NO VOI NYT :------DDDDDDD Me ollaan tätä menoa kohta ihan niikö näin//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Ice to meet you

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Kesä 2016, 11:56

Enkeli kävi hymyilemään itsekseen, Iriadorin kommentoidessa esittäytymisen päälle sieltä nurmelta. Olisihan se tietenkin mukavaa ollut, mutta eipä se välttämättömältä kuulostanut. Ja olisihan Leto voinut erikseen sen sokealta kysyä, se tosin olisi vienyt aikaa. Mutta, selvisi, että punapäisen nimi oli Iriador. Tuo oli kuulemma Seyrin vieras, ollut jo pidemmän tovin sattuneista syistä ja punapäinen asuikin nyt Seyrin kartanolla. Ystäväksi sarvipäinen nuorempaansa nimitti, Ardashirin nyökäten ja hymähtäen pienesti. Ensimmäinen äännähdys mitä hän itsestään päästi, ainakin tässä seurassa.

Huomio siirtyi takaisin sarvipäiseen, tuon käyden kyselemään, haluaisiko mykkä kenties jotain pitkän matkansa päätteeksi. Siinä Lorythasin kysellessä, ojensi Leto toisen kätensä hipaisemaan sormenpäillä Seyrin tuhkan tahrimaa takkia, jonka jälkeen sormet tuotiin takaisin omalle puolelle ihmeteltäväksi. Mistä tuo tuhkaa niskaansa oli saanut? Oliko lohikäärmeillä jotain tekemistä asian kanssa?
Sormiaan yhteen hieroskeleva mykkä katseli hetken kättään, kunnes tilanteeseen havahtui ja nyökkäsi. Mille hän nyökkäsi, sitä sai arvuutella, koska ei hän itsekään varsinaisesti tiennyt. Sen hän tiesi, että jotain ruokaa kannatti syödä, ettei epäilyksiä herättänyt ja levätäkin kannatti. Sitähän ihmiset tekivät ja ihmisenroolia enkeli niin kovasti koitti matkia. Hohkasihan hänestä se magia ja selvä hyvänolonaura, mitä Ardashir ei edes itse tiedostanut. Jos hän sen olisi tiennyt, se olisi selittänyt kyllä muutaman kohtaamisen ja silmäparin, mitä nelisiipi osakseen oli saanut toisinaan.



// SAAAANIC HEEROOOOES //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ice to meet you

ViestiKirjoittaja Crimson » 16 Kesä 2016, 14:28

Puolikäärme kohautti kulmaansa, ihmetellen tietenkin mihin Leto oli äskettäin nyökännyt. Hetken hiljaisuus jäi vallitsemaan heidän välilleen, sarvipäisen hieraisten jo niskaansa samalla kun seuraili sitä, kuinka tummahipiäinen tuhkaisia sormiaan yhteen hieroi. Tottakai Seyr oli pistänyt merkille miten Leto oli hänen takkiaan hipaissut aikaisemmin, pistämättä lainkaan pahitteekseen tuollaista lähestymistä. Johan tuo oli kaupungissa todistanut Puolikäärmeen sarvia silittelemällä olevansa kovin varovainen persoona, vaikka alkuunsa olikin niin hätäisesti yrittänyt Seyriä lähestyä.
No, joka tapauksessa. Tässä varmaan pitäisi keksiä jotain tekemistä ennemmin, kuin vain seistä sijoillaan ja odottaa milloin joku päättäisi tulla sarvipäisen kiskomaan takaisin työntouhuihin mukaan.
”Jos… tarjoaisin teille molemmille vaikka jotain purtavaa majatalolla”, Hopeakäärme ehdotti, sivusilmällä nähden kuinka punapää siitä ideasta heti virkistyi ja pomppasi maasta pystyyn.
”Kiinni veti!”, Iriador virnisti, lähtien jo edeltä askeltamaan kohti lähintä majataloa, ennen kuin Lorythas päättäisi muuttaa mieltään.

Lorythas seurasi hetken nuoremman perään, kääntäen katseensa kuitenkin takaisin vielä Letoon. Leukaa painettiin hitusen kohden rintaa, sarvipäisen silmäillessä tätä hieman erikoisempaa tummahipiää lempeä hymy kasvoillaan. Aistihan Vaern toisesta hehkuvan magian omalla tavallaan, sen saman, minkä hän oli huomannut kaupungissakin viimekerralla Leton tavatessaan.
”Ehkä voisin tutustua samalla sinuunkin paremmin, mikäli useammin tulet Briarissa tästä eteenpäin vierailemaan”, Puolikäärme hymisi rauhallisesti, viittoen sitten mykkää seuraamaan perässään, ”Tulehan”.

Sokean johdattamina kolmikko siirtyi aukean laidalta lähimmän majatalon luo. Eihän se ollut yhtä hulppea mitä esimerkiksi Nerinalan majatalo, mutta se oli myös hiljaisempi, joten he saisivat varmaan olla siellä rauhassa ja suuremmitta huomioitta. Tähän aikaan majataloilla muutenkin pyörivät vain matkalaiset, joista puoletkaan eivät Seyriä osanneet kyläpäälliköksi suoriltaan nimeämään. Saisi hopeahapsinenkin rauhansa, ja etenkin sen tilaisuuden päästä puhumaan Leton kanssa paremmin. Häntä kiehtoi tuo vierasmaalaiselta – noin ulkoisesti - näyttävä mies, ja tuon mykkyys ja tapa kommunikoida kirjoittamalla olivat Puolikäärmeen mielestä mielenkiintoisia piirteitä. Leto vaikutti niin yksilölliseltä tapaukselta, että se sai puoliverisen lohikäärmeen sekaisin innosta, suorastaan kiihkoa nostattavasta mielenkiinnosta ja tiedonjanosta yhtä aikaa!
Seyr ohjasti vieraansa sisään majataloon, ikkunan äärelle siistiin pöytään odottamaan. Luokse rientävältä tytöltä käytiin pyytämään jotain pientä naposteltavaa ja juotavaa kolmikolle näin alkuunsa, josta olisi hyvä aloittaa. Heistä jokainen saattaisi jälkeenpäin tilata itselleen jotain erikoisempaakin jos mieli tekisi, Lorythas kyllä maksaisi ruuasta ja vaivannäöstä heitä niin avokätisesti palveleville, eikä Iriadorin tai Leton tarvinnut vastaavasta murehtia. Punapäinenpä sen taisi tietääkin jo, eikä pistänyt kyllä pahitteekseen kyläpäällikön tuodessa häntä maistelemaan Briarin antimia aina silloin tällöin majatalojen puolelle.
Sarvipäinen kävi riisumaan sen sotkuisen takkinsa yltään, kääntäen vaatekappaleen sisäpuolen piiloon ja asetti sen tuolinsa selkänojalle odottamaan. Ei hän halunnut sotkea huonekaluja mustiksi jäljessään sentään!
”Sujuihan matkasi ongelmitta Leto? Ystävättäresi olisi voinut lähettää meille kirjeen tulostasi, olisimme voineet tulla ihan hyvin vastaankin…”, Lorythas kyseli hieman harmitellen.


//Tän päivän teema on sitten. Jos nään sinisiä siilejä mettäs keräämässä ringei nii pistän Franin juokseen perään ;DDDD//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Ice to meet you

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Kesä 2016, 15:19

Hetken hiljaisuuden myötä Lorythas kävi ehdottamaan, että tarjoaisi seuralaisilleen purtavaa majatalolla. Iriador tästä ainakin innostui, eikä Letollakaan ollut mitään sitä ehdotusta vastaan. Mykkä kävikin nyökkäämään hymyillen, samalla kun katseli Iriadorin reipasta lähtöä. Hän kuitenkin vilkaisi Seyrin puoleen, tuon puhuessa paremmin tutustumisesta. Sehän sopi enkelille enemmän kuin hyvin, hän kun aina halusi tavata uusia ja oppia uutta. Se lempeänystävällinen hymy kertoikin kasvoilla, että tummempi hujopeista oli yhtä mieltä siitäkin suunnitelmasta.
Sen pidemmittä "puheitta" Leto lähti nätisti seuraamaan sarvipäistä ja haltiaa, noiden näyttäen tien lähimmälle majatalolle. Siinä kävellessä enkelin katse harhaili tuttuun tapaan ympäri ämpäri, mykän välillä hidastaenkin askelissaan jotta pidemmän tovin kykeni jotain mielenkiintoista tuijottamaan.

Lopilta he kuitenkin saapuivat majatalolle ja istuivat pöytään. Siinä missä Seyr tuhkaisen takkinsa riisui, kävi Ardashir riisumaan kovia kokeneen matkaviitan. Se aseteltiin lepäämään tuolin selkänojalle, siinä missä myös olkalaukku laskettiin alas, kantohihnan jääden lepäämään yhtä lailla selkänojan päälle. Kyllähän se laukku oli alkanut jo painaa matkan aikana, eikä Leto voinut kieltää, etteikö hartiansa olisi jumissa matkan myötä. Mykkä kävikin pariin kertaan hieraisemaan kovankipeitä hartioitaan, siinä samalla kun Lorythas kävi paikalla käyneeltä tytöltä pyytämään pientä naposteltavaa ja juotavaa.
Katse seurasi tiiviisti tyttöä, tuon kipittäessä pois, ennen kuin Leto jälleen Seyriin vilkaisi. Hän nyökkäsi, siinä samalla jo tottuneen omaisesti napsauttaen sormiaankin kahdesti jotta Iriador mukana keskustelussa pysyi, kun Seyr matkan ongelmattomuudesta kyseli. Sen jälkeen hän joutui kaivamaan sen paperinipun jälleen esiin, jotta paremmin tilanteen saattoi selittää. Ensimmäiselle lapulle käytiin kirjoittamaan nopeasti "Ei kirjekyyhkyjä, kirjeen olisi pitänyt tulla toimitetuksi lähetin kautta. Lähetit maksavat ja parhaimmillaan saman ajan käyttävät matkaan, mitä minä. Joten turhaa kirjeitä lähetellä".

Leto liu'utti sen paperin Seyrille luettavaksi, samalla kun nopeasti seuraavaan raapusti.
"Pidän matkaamisesta, joten sen kesto tai pituus eivät minua haittaa. Vastaavassa se tulee kuitenkin hoitumaan nopeammin".
Toinen paperi annettiin Lorythasille. Nyt kun hän tiesi missä Briar oli, kykeni hän tänne siirtymäänkin tuosta vain. Totta kai se taito herättäisi hämmennystä, jos hänen piti leikkiä vain ihmistä, mutta ehkä hän keksisi keinon jujuttaa niin Lorythasia kuin Ednaakin asian suhteen. Tai sitten hän kertoisi totuuden... Kyllä hän jo Ednaan uskoi voivansa luottaa sen verran, että tuolle kertoisi. Kenties Seyriinkin. Eipä Sarvipäisellä varmaan mitään syytä ollut häntä kenellekään ilmiantaa tai käydä itse hyökkäämään "friikin" kimppuun. Ellei puoliverinen sitten sattunut vihaamaan enkeleitä yli kaiken. Vaikka eihän Leto itseään enkeliksi varsinaisesti laskenut. Kai hän oli enkeli, vaikkei siihen voinut samaistua.

Uusi paperi käytiin vielä ottamaan, Leton harmikseen huomaten, kuinka puhtaat paperitkin alkoivat loppumaan. Hänen pitäisi hankkia jostain lisää tai sitten tyytyä kommunikoimaan vain elkein...
"Pääsitte lähtemään kaupungista ilman ongelmia?"
Jälleen paperi annettiin Lorythasille. Kylillä oli supistu lohikäärmeenratsastajien käynnistä ja vieläkin jotkut olivat jaksaneet siitä pälistä, kun Leto matkaan oli lähtenyt. Totta kai sitä oli miettinyt, oliko Seyr seuralaisineen päässyt poistumaan ilman suurempia ongelmia, jotkut kun levittivät huhua, että nuo oli peräti tapettu syrjäkujilla... Se väite kyllä oli selvästi valhe, eihän Seyr siinä nyt istuisi, jos olisi kuollut.


// :----DDD SAAANIC en kestä nyt oikeesti taas. MÄÄ SEN SIILIN MYRKYTÄN. Fran siilen kimppuun joo! Timi on jo ottanu yhteen siilin kans. Siili meinas hänen possunkorvansa pölliä pihalta, sille piti sitten huutaa aidan takaa kun siili koitti possunkorvaa repiä aidan raosta mukaan mettään :---D Joku Heca siili siellä ryöstöretkellä saatana //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Briar

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron