Ice to meet you


(3) Keskellä Laurina aroja sijaitseva puolueeton kylä, joka on erikoistunut lohikäärmeiden kouluttamiseen. Briaria asuttaa sekainen joukko, josta ei voi sanoa enemmistöksi mitään. Kuitenkin, Briarista saapuvat lohikäärmeen ratsastajat. Briar pysyttelee kuitenkin puolueettomana sodan suhteen, joskin yksittäisiä asukkaita voi lahjoa puolelle tai toiselle. Briarissa asuva kansa on kuitenkin kovin ylpeää taidoistaan, sillä tiettävästi Briar on ainoa paikka, jossa osataan kouluttaa ja pyydystää elävänä lohikäärmeitä. Vankka ja kivinen kylä on raskaasti suojattu. Vierailijoita ei katsota hyvällä, oli kyseessä sitten ihmisten, haltioiden tai puolueettomien puolella oleva matkaaja. Briarin asukkaat ovat kovin ennakkoluuloisia matkalaisia kohtaan, mutta päästävät noita toki sisään. Kukapa sitä nyt lohikäärmeitä täynnä olevassa kylässä alkaisi riitaa haastaa asukkaiden kanssa?

Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3864

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Su Syys 25, 2016 11:10

Re: Ice to meet you

Leton mielestä oli helpompi olla hiljaa kuin avata suutaan muille puhuakseen. Varmasti. Tuollainen ääni ei oikein sopinut ihmisten, tai minkään muunkaan kansan keskuuteen, ellei sitten tarkoituksella halunnut sillä huomiota herättää.
”Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat”, sarvikruunuinen tyytyikin toteamaan välistä rohkaisevasti hymyillen siivekkäälle, joka vaikutti jo rennommalta tilanteen suhteen. Lorythas hyväksyi heidät kaikki sellaisina kuin he olivat. Tuo arka ja jännittynyt ulkokuori muistutti Seyriä niin paljon itsestään, että sen näkeminen ja kuuleminen tällä tavoin oli Puolikäärmeestä jopa jokseenkin… suloista. Hänen mielestään Leto olisi voinut puhua hänen seurassaan ihan alusta alkaenkin näin! Mutta yhä hän ymmärsi toista ja sitä halua pysyä suosiolla hiljaa, kommunikoida jollain muulla tapaa kun ei tiennyt, miten muut tuollaiseen piirteeseen mahdollisesti suhtautuivat.

Puolikäärmeen sinertävä, rauhallinen katse valui seurailemaan niitä kahisevia siipiä, mutta pian se katse palasi taas toisen kasvoille Lorythaksen tuntiessa Leton silityksen kaulallaan. Tietenkin se nosti taas oudon hämmennyksen ylle, punan noustessa värjäämään korvanpäitä ja silmät aavistuksen laajenivat paremmin auki noinkin avoimesta kosketuksesta. Ei sillä, että Lorythas vieläkään sitä pahakseen olisi laittanut. Hän ei vain… kai osannut suhtautua tällaiseen kovinkin suoraviivaiseen lähestymiseen häkeltymättä, se oli niin uutta – joskin Lory myös epäili, ettei Leto vastoin myöskään samalla tavalla ymmärtänyt rajoja, jotka tällaisissa tilanteissa toisten mielestä olivat tärkeitä. Varsinkin, kun kyseessä oli vieras…
Mitään kyläpäällikkö ei ehättänyt tummahipiäiselle kuitenkaan vastata vielä, Leton sormien liukuessa kaulanpieleltä niille rumille jäljille Lorythaksen kaulanjuurella. Puolikäärmeen katse valahti alas, kasvot vallaten hetkeksi murheen, jonka sarvipäinen kuitenkin kävi karistamaan heikon hymyn tieltä.
”Ei tullut”, hopeaverisen kuiskaava ääni kaikui pitkin huonetta, hänen kohottaessa kasvojaan jälleen ylemmäs.
”Se on aika… pitkä tarina… katsos kun, minullakin oli joskus… siivet”, Lorythas hymyili pahoittelevasti poskipäillään yhä vieno puna, sen verran itseään kääntäen selin, että Leto saattoi seurata niitä arpia sinne selän puolelle. Eihän se taas nättiä näytettävää ollut Loryn mielestä, eikä varmasti ne raadellut jäljet näkevänkään – mutta jostain syystä Leton seurassa oli helpompaa käydä tällä tavoin raottamaan totuutta, kuin alkaa häpeilemään toisen edessä. Varsinkaan nyt, kun tummahipiäinen tuntui juuri päässeen ylitse omasta häveliäisyydestään.

”Mutta etköhän ottanut jo tarpeeksi selkääsi puolestani… ellet sitten vain… kykeni niitä tuosta häivyttämään pois ilman, että itsellesi siirtäisit”, Puolikäärme tuhahti kääntyen jälleen paremmin seuralaisensa puoleen, katsoen yhä pahoittelevasti hymyillen Letoon. Kyllä hän mielellään toisen avun ottaisi vastaan, muttei Seyr voinut sallia enää sitä, että tämä enkelinkaltainen hänen ruhjeitaan kantaisi puoliverisen sijaan. Kyllä Lorythas kestäisi, hän jaksaisi odottaa niiden paranemista kyllä – eivätkä ne nyt niin pahat olleet, eivätkä tulehtuisi, jos Vaern niistä huolta pitäisi.
”Tekee pahaa ajatella, että kärsit ja vuodatit verta aikaisemmin vuokseni sillä tavoin…”, sarvikruunuinen huokaisi, kulmiensa laskeutuen alemmas haikeasti, ”Haluan… hyvittää sen sinulle jotenkin”.



//No Frani on tommonen perkeleen hypenaatti. TIMI KYLMÄÄN SUIHKUUN. Timi ottaa kato viimesetkin huvit irti ennenkö se oikee isäntä saapuu paikalle. SARJIKSII JOOOOOOOOO. Sä ja sun doggosarjikset (DDD//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13937

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Syys 25, 2016 11:48

Re: Ice to meet you

Lorythasin hyväksy ja ymmärtävä asenne oli jopa häkellyttävää enkelin mielestä. Olihan hän muutamaan otteeseen salaisuuksistaan kertonut taholle jos toisellekin, mutta kukaan ei tuntunut olevan asian kanssa näin luonnollisen rento. Kyllähän hänet oli hyväksytty, mutta samalla häntä kummaksuttiin ja ihmeteltiin. Jokainen joka hänestä oli saanut tietää, tuntui totuuden paljastuttua katsovan nelisiipeä aivan eri tavalla...
Katse kääntyi Lorythasin haavoista sarvipäisen kasvoihin, tuon kertoessa omanneensa joskus siivet. Sarvipää kääntyi sen verran selkäänsä näyttämään, että enkeli kykeni näkemään ne rumat, syvät arvet toisen selässä. Ardashir veti henkeä terävästi, järkyttyneenä, nähdessään ne arvet. Valtava surun ja myötätunnon aalto pyyhkäisi heti nelisiipisen yli, enkelin näyttäen siltä että oli lähellä itkeä Seyrin puolesta. Kuka tuollaista saattoi tehdä toiselle? Kuinka joku kykeni olemaan niin julma, että tällä tavoin toiselta riisti jotain? Ardashir ei kyennyt edes kuvittelemaan, millainen mielipuoli tuollaista tekisi - eikä hän myöskään voinut kuvitella samaa omalle kohdalleen. Siivet olivat osa hänen identiteettiään, osa todellista häntä, mahtoi olla hirveää menettää osa itsestään tuolla tavoin.

Enkeli ei voinut kuin katsoa pahoittelevasti sarvipäistä, lähes kyynelehtien siinä samalla kun toinen paremmin taas häntä kohden kääntyi. Ardashir pudisti päätään, Seyrin kysellessä olisiko hän voinut vain häivyttää ne ruhjeet kaulalta ilman, että enkeli niitä itseensä olisi siirtänyt. Ehkä hän kykenikin moiseen, mutta siitä voimasta Ardashir itse ei ollut tietoinen. Tällä hetkellä hän tiesi vain sen, että kykeni toisten haavoja ja ruhjeita siirtämään omaan kehoonsa ja sitten parantaa itse itsensä sen verran nopeasti, ettei itse kuolisi. Tähän asti se oli ainakin toiminut.
Lorythasin puheet avun hyvittämisestä ja siitä, kuinka kruunupää huonoa omatuntoa poti avusta, menivät osin kuuroille korville Ardashirin noustessa polvilleen vuoteelle ja nojautuen Lorythaksen puoleen, vetäen kyläpäällikön jälleen kerran lämpimään halaukseen.
"Olen pahoillani siivistäsi", Enkeli pahoitteli, painaen päätään vasten Lorythasin olkaa, samalla siipiensä käyden kiertymään paremmin hänen ja sarvipäisen ympärille. Tällä kertaa Ardashirin ääni kuulosti normaalilta. Tai niin normaalilta, mitä enkeliltä saattoi olettaa. Vain yksi ääni, pehmeän lämmin ja samettinen, eikä äänentaso vaihdellut lainkaan.

"En tarvitse mitään", Yhä hopeaveristä halaava enkeli jatkoi, "Autan koska haluan. En, koska oletan kiitosta tai hyvitystä".




// Hypenaatti <3 TIMI KYLMÄÄN SUIHKUUN JOO. Timi on tommonen fuck the police kapinallinen, sillon kun se poliisi ei oo paikalla kuulemas ja pamputtamas. MÄ JA MUN DOGGOSARJIKSET, MÄÄ PERKELE VIE ITKIN SEN SARJIKSEN TAKIA //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3864

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ma Syys 26, 2016 12:26

Re: Ice to meet you

Alitajuisesti sarvipäinen kallistui kauemmas Leton tullessa lähemmäs, kuitenkin jonkin osan mielestä pakottaen Lorythaksen joka tapauksessa lopulta nojaamaan vastaan, kun Leto hänet halaukseen poimi. Hopeakäärme naurahti lempeästi, antaen Leton peittää heidät näkyvistä niiden kullansävyisten siipiensä suojaan. Hän oli kyllä pistänyt merkille millaisen reaktion oli saanut siivekkäässä aikaiseksi, eikä voinut olla jälleen kuin pahoillaan siitä, että hänen piti näin järkyttää Letoa. Eiköhän tälle päivälle oltu kuitenkin taas valmiiksi koettu ihan tarpeeksi, ja vähän liikaakin, eikä kenenkään olisi kuulunut enää pahoittaa mieltään tällaisten asioiden johdosta.

Lorythas ei pyrkinyt kauemmas Leton halauksesta, tuntiessaan olonsa siinä niin levolliseksi yhtä aikaa kipujensa keskellä. Siinä vain sattui niin hyvä olla, että sarvipäinen olisi voinut vannoa voivansa nukahtaa enkelin syleilyyn parhaimmillaan, jos siihen luvan olisi itselleen suonut.
”Älä nyt ala yhtä vaikeaksi mitä Darius…”, Lorythas naurahti lähinnä itsekseen, laskien samalla leukansa Leton hartialle lepäämään ja kallistaen päätään hieman enkelin tummia hiuksia vasten, ”Mitä muutakaan voisin tehdä, en tahdo kenenkään joutuvan kärsivän takiani. Millään tavalla”.
”Sanani eivät riitä kertomaan sitä kuinka kiitollinen olen siitä, että henkeni mahdollisesti säästyi ansiostasi. Teit enemmän vuokseni, kuin kukaan toinen olisi mahdollisesti ollut edes kykenevä tekemään siinä tilanteessa – ja haluan jotenkin hyvittää sen”, Puolikäärme puheli aavistuksen jopa uneliaalla äänellään, joka jälleen normaaliksi vahvasti kuiskailevan sijaan laskeutui, ”Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, kun sanot haluavasi auttaa ilman kiitosta, ilman että avustasi erillistä palkkiota saisit. Teen… itse ihan samaa, en oleta saavani kiitosta, saati varta vasten valettua mitalia tämänpäiväisistä tai aikaisemmistakaan teoistani”.
”Mutta ymmärräthän, että toisille tekojen hyvittäminen edes jollain tapaa on yhtälailla tärkeää, mitä yksin auttaminenkin”, Lorythas totesi lämmin hymy kasvoillaan, nojautuen itse siitä Leton halauksesta sen verran ylemmäs, että saattoi tummatukkaisen kasvot nähdä.

”Anna minun tarjota sinulle edes sija kartanostani siihen saakka, kunnes olet valmis lähtemään tilauksien kanssa takaisin kaupunkiin”, sarvikruunuinen ehdotti Letolle, leukaansa painaen lähemmäs omaa rintaansa.
”Voit viipyä niin pitkään kuin haluat ja olla kuin kotonasi, voit syödä kanssani samasta pöydästä, ja viettää aikaa seurassani – mikset myös Iriadorinkin, hän kun toisinaan tarvitsee apua askareissaan sokeutensa tähden, enkä itse aina ehdi katsomaan hänen peräänsä”, Lorythas selitti toiselle rauhallisella äänenpainolla, toivoen vain että Leto suostuisi hänen ehdotukseensa, ”En halua, saati tarvitse sinulta mitään muuta takaisin, kuin takuun siitä että viihtyisit, etkä tunne oloasi pakotetuksi jäämään luokseni”.



//Ollaan mekin kyl aika hypenaatteja. Frani on oikeesti hypen kantaäiti. Timi senkin kapinadoggo, sitä vaan tehään niikö huvittaa. VÄHÄN NIIKÖ MEILLÄ, KUN JÄTIN VIIME ILTANA FRANIN JOONAKSEN SEURAAN JA KUN PITI KÄYDÄ VIELÄ KUSELLA, NIIN KENETKÖHÄN MÄ LÖYSIN SITTEN SOHVALTA NORKOILEMASTA KO MAKKARIN OVEN AVASIN :DDDDDDD NO SINÄ JA SUN DOGGOSARJIKSET NIMENOMAAN. Onko meillä kohta doggoau:kin johon käännetään meidän hahmot? KUN SPACEAU EI RIITÄ//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13937

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Syys 26, 2016 4:41

Re: Ice to meet you

Lorythas puhui jostakusta Dariuksesta? Ardashirille tuo nimi ei sanonut mitään, eikä enkeli oikeastaan sen enempää asiasta halunnut lähteä kyselemään. Eiköhän sarvipäinen itse kertoisi tästä Dariuksesta enemmän, jos haluaisi, mutta se tuskin oli nyt aiheellista.
Enkeli kuitenkin piti puoliveristä halauksessaan, antaen kuitenkin sarvipäisen lopulta puheidensa lomasta nojautua myös poiskin siitä. Lorythas alkoi kuulostamaan väsyneeltä, mikä ei kyllä ollut ihmekään. Vastahan tuo oli herännyt vaivuttuaan tajuttomaksi aikaisemmin, ihan kunnon unet varmasti kelpaisivat vielä kaiken tämän päälle.

Enkeli päästi kunnolla irti Seyristä ja perääntyi istumaan jalkojensa päälle, selvästi miettien sitä Seyrin tarjousta. Tietenkin hänen pitäisi jäädä odottamaan sitä vastausta ja maksua Ednan tuotteista, mutta häntä myös kiehtoi ajatus kylään paremmin tutustumisesta. Harvoin sitä lohikäärmeiden äärellä näin rauhallisissa merkeissä sai olla! Mutta toisaalta, Edna saattoi kaivata häntä jo takaisinkin... Ehkä, eipä noita kyllä kauhean usein hänen seurassaan ollut, ennemmin Ardashir oli Ednan äidin seurassa.
"Ednalle pitäisi ilmoittaa", Ardashir lopulta hymähti, tällä tavoin epäsuorasti suostuen Lorythasin tarjoukseen.
"Hän saattaa... huolestua", Enkeli jatkoi, samalla kun antoi siipiensä jälleen palata takaisin piiloon illuusioonsa ja lopulta veti myös paitansa takaisin pääleen, "kykenen kyllä... siirtymään hänen luokseen vaikka heti, tarvittaessa, mutta koska hän ei tiedä totuutta... En uskaltaisi voimiani käyttää siihenkään hänen suhteen".
Kyllä hän voisi jäädä, mutta Ednalle tosiaan piti ilmoittaa jotenkin. Kai kirjekyyhky toimisi? Tai sitten Ardashirin oli käytävä Ednan luona. Vielä hän ei ollut turhan kauaa reissussa viipynyt, mutta silti jossain vaiheessa noita alkaisi varmasti miettimään, mihin hujoppi oli jäänyt. Edna kun joutui vähän väliä myös kumppaninsa perään haikailemaan ja ihmettelemään, missä tuo meni, sellaista huolta Ardashir ei halunnut aiheuttaa tytölle omalta osaltaan.



// HYPENAATIT ISKEE. Fran on hypen ruumiillistuma. Timi on pahaperse. Ja Franikin, selvästi heti kun käännät sille selkäs ni se tekee tuhmuuksiaan. Doggo AU oh my god. Nyt alan piirtää meidän hahmoja doggoina //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3864

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ma Syys 26, 2016 6:05

Re: Ice to meet you

Sarvipäinen jäi kaipaamaan Leton halausta, haikaillen katsoen kun toinen perääntyi siitä lämpimästä syleilystään kauemmas, jääden kuitenkin yhä vuoteelle istumaan. Olisihan Puolikäärme viihtynyt siinä sijoillaan vielä tovin, mutta… ehkä näin oli parempi.

Siivekäs kuitenkin ilmoitti, että halusi ilmoittaa Ednalle siitä jos Briariin jäisi, jottei Eregionin tarvinnut huolestua siitä minne kuuriirinsa oli kadonnut. Ymmärrettävää, Lorythas nyökkäsikin pienesti Letolle, kuunnellen kun tummahipiäinen jatkoi puhumistaan, katseen seuraten kuinka ne kauniit siivet alkoivat vetäytyä takaisin piiloonsa. Seyr jäi miettimään hetkeksi enkelin sanoja siitä, että kykenisi siirtymään tytön luokse takaisin vaikka samantien. Kuulosti taas äärimmäisen erikoiselta ja ihmeelliseltä kyvyltä - tarkoittiko se, että Leto voisi Briariinkin vain hypähtää uudemman kerran takaisin, eikä tuon tarvinnut kävellen tai muuten matkaten taittaa koko matkaa takaisin kaupungista arojen poikki tänne?!
”Tietenkin”, sarvikruunuinen kuitenkin vastasi ajatuksistaan palautuessa takaisin tähän tilaan, ”Lähetetään hänelle vaikka kirje, jos päätät jäädä tänne. Ellet sitten halua itse käydä kaupungissa, kyllähän me voimme sinut lähemmäs lentääkin jos et… sillä tavalla… halua tuota itsestäsi paljastaa ja voimiasi käyttää”. Tietenkin he toimisivat Leton ehdoilla. He voisivat yhdessä laatia kirjeen Ednalle, ja lähettää jonkun pienen lohikäärmeen livahtamaan kirjeen kera noidan tuvalle ja takaisin – tai sitten todellakin lentää enkelin lähemmäs kaupunkia, jotta tuo voisi käydä Ednaa jututtamassa itse. Miten vain, Lorythas oli valmis auttamaan joka tapauksessa, ”Ei siitä mitään vaivaa olisi”, Puolikäärme päättikin ystävällisesti hymyillen todeta vielä Letolle.

”Äänesi…”, Puolikäärme henkäisi hieman hermostuksissaan, miettien pitäisikö sittenkään huomauttaa Leton äänestä, joka kuulosti korviin niin miellyttävältä. Se ei enää soljunut niin kuin aikaisemmin oli tehnyt, ehkä sekin oli johtunut juurikin jännittämisestä, kun ensimmäistä kertaa enkeli oli suunsa kyläpäällikölle avannut.
”On muuten… kauniin… pehmeä tuollaisena”, Lorythas tokaisi arasti hymyillen, nopeasti niskaansa hieraisten siinä ohessa. Hän vain olisi niin… mielellään kuunnellut lisää, vaikka kuinka Leto lukisi kirjaa ääneen, tai muuten vain puheli joutavia seurassa.
”Onko nimesi ihan oikeasti vain… Leto?”, Lorythas tiedusteli toiselta, tuntien itsensä kuitenkin typeräksi tuollaisen kysymyksen suustaan päästäessään, hermostuneena naurahtaen, ”Tai siis… tarkoitan… kai, tai en tiedä… antaa olla, anna anteeksi”, Puolikäärme naurahti rennommin.
”Kunhan mietin… että kutsutaanko sinua jotenkin… erikoisemminkin. Vähän niin kuin tosinimellä tai… jotenkin, tiedäthän…”, olipa se kysymyksen muotoileminen taas niin vaikeaa, tuntui niin avuttomalta kun ei osannut esittää asiaansa kuin takellellen.



//NAATTIHYPET. Frani on. Päitsi ei arvosta. DOGGOANARKIAAAAAA. Paree näyttää mullekin sit jokainen autnfdoggo TAHDON NÄHDÄ. Nyt tekee mieli itteki sit piirtää//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13937

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Syys 26, 2016 7:08

Re: Ice to meet you

"Kirje kuulostaa hyvältä", Ardashir nyökkäsi Lorythasin ehdotuksiin. Suotta hän erikseen kaupungissa kävisi, eiköhän pelkkä kirje riittänyt ja varmasti noita osasi pistää kirjettä takaisin päin, jos tarvitsi enkeliä luonaan. Ja totta kai Leto lähtisi hetimiten takaisin Ednan luo. Mutta nyt, hän jäi enemmän kuin mielellään tänne vieraaksi, vaihtelua vähän hänellekin! Lisäksi Seyr vaikutti erittäin mukavalta henkilöltä, Ardashir halusi tutustua tuohon paremminkin.
Sarvipäinen otti puheeksi jälleen hänen äänensä, käyden mainitsemaan hieman arastellen, että piti enkelin ääntä kauniin pehmeänä nyt, kun Ardashir jopa huomaamattaan kykeni ääntään kontrolloimaan. Kuinka hassua, heti kun hän ei siihen kiinnittänyt huomiota ja oli seurassa, joka ei vaihtelevasta äänestä pahakseen pistänyt, tuntui se ääni pysyvänkin kummasti kurissa. Ujosti hymyillen Ardashir katsahti toisaalle mielissään, tietämättä mitä nyt moiseen kehuun edes voisi sanoa.

Lorythas kyseli yllättäen enkelin nimestä. Katse palasi takaisin kyläpäällikköön, joka kovin vaivautuneesti siitä nimestä tiedusteli. Ardashirille oli kovin outoa, että joku tuolla tavoin kävi kyselemään ja arvailemaan, että oliko Leto hänen oikea nimensä. Mutta ilmeisesti Seyr oli tietoinen tosinimistä, kerta sellaisen otti puheeksi. Enkeli kävi kuitenkin päätään pudistamaan sille kysymykselle.
"Leto ei ole oikea nimeni", Nelisiipi vastasi, miettien hetken miten asiaa jatkaisi, "Tosinimeäni... En voi kertoa... en vielä..", Pahoitteleva katse kääntyi Seyriin. Eipä hänen tosinimellään varsinaisesti mitään tekisi, paitsi korkeintaan etsisi tietoa mitä hänestä ehkä jossain oli - tuskin missään päin Cryptiä sellaista tietoa oli, kerta hän ei ollut täältä edes peräisin... kai? tosinimellään pystyi vain kutsumaan Letoa ja jos totta puhuttiin, hän ei varsinaisesti pitänyt siitä, jos tosinimeään käytettiin ihan arkisissa keskusteluissa. Koska aina kun joku sitä käytti, kuuli hän sen myös.
"Mutta Leto on kutsumanimeni", Hymy palasi kasvoille, enkelin vielä nyökäten sanojensa päälle.

"Sinun pitäisi levätä", lempeä-ääninen enkeli tokaisi lopulta, tarkastellen sarvipäisen kasvoja samalla.


// HYPEJÄ KAIKKIALLA. Päitsiltä ei kysytä nyt. JA VARMANA NÄYTÄN AUTNFDOGGOT JOS NIITÄ ALAN PIIRTÄÄ mutkun pitäis eka piirtää se veljenpoiko ;D;D; Oikeesti teen Darille tupun, hupun ja lupun //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3864

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ma Syys 26, 2016 8:46

Re: Ice to meet you

Vähän kuten Lorythas oli arvellutkin, oli enkelillä jokin tosinimeä muistuttava nimikin. Vähän kuten lohikäärmeilläkin. Sellainen salaisuus, jonka usein halusi pitää vain omana tietonaan joko merkityksensä tai muun mahdollisen harmin takia. Tietenkin Puolikäärme olisi halunnut silkasta mielenkiinnosta sen nimen kuulla, mutta Leto ei halunnut sitä kertoa. Seyr tyytyikin vain nyökkäämään enkelin kertoessa asiasta. Ehkä… Letokin omisti jonkun ikävän nimen, joka muuten ei tuolle sopinut, aivan kuten Lorythas. Tai siihen nimeen liittyi jotain muuta erikoista symboliikkaa – oli miten oli, Leton vastaus riitti ihan hyvin Puolikäärmeelle. Eihän hän edes ollut varsinaisesti tingannut toisen tosinimeä tietoonsa!
Kehotus lepäämisestä sai sarvipäisen kohottamaan katseensa lattiasta tummahipiäiseen, Lorythaksen kuitenkaan mitään sanomatta toiselle.
”Vaern”, turkoosien silmien katse valahti uudemman kerran lattiaan Puolikäärmeen henkäistessä vihaamansa nimen ääneen, ”Sillä minua kutsutaan lohikäärmeiden keskuudessa, ehkä kuulitkin sen serpenttien suusta silloin aroilla aikaisemmin”.
”Se on… minun tosinimeni - josta en… niinkään välitä sen perimmäisen tarkoituksen takia”, miksi Lorythas tästä Letolle kertoi? Koska se tuntui kummallisen… luonnolliselta? Koska se oli Puolikäärmeen mielestä reilua edelliseen takeltelevaan kysymykseensä nähden?
”Joten tiedätkös”, Hopeakäärme hymyili rohkeammin, kääntyen kunnolla Leton puoleen, ”Tiedän erittäin hyvin, miltä sellaisen omistaminen tuntuu. Minulle sinä olet kyllä kaikesta huolimatta Leto, oli sinulla sitten millainen nimikokoelma kutsumanimesi takana hyvänsä, kuten itselläni”.

”Mutta taidat olla oikeassa sen lepäämisen suhteen”, sarvipäinen naurahti, pahoittelevasti katsahtoen Letoa ja mielessään harmitellen kuinka nyt kaikki päivälle suunnittelemansa tekeminen joutuisi jäämään johonkin toiseen kertaan. Ja kun Letokin oli täällä, tuntui vain niin… väärältä yllättäen kesken päivän alkaa vain vetämään hirsiä.
Mutta Lorya väsytti, hereillä oleminen sattui enemmän kuin uneen vaipuminen. Hän ei todellakaan ollut täydessä vedossa, eikä lähelläkään edes puolta. Haavat paranivat nopeammin levätessä, samoin kuin ajatukset saivat aikaa rauhoittua. Vieraittensa puolesta Lorythas vain oli pahoillaan…
”Vaikka minua harmittaakin ajatus siitä, etten samaan aikaan kykene olemaan seurana sinulle nyt kun täällä olet – suothan sen minulle anteeksi”, Puolikäärme harmitteli, ”Voithan silti mennä Iriadorin seuraan, hän kyllä osaa esitellä sinulle kylääkin, jos ulos innostutte lähtemään”.



//HYPE LEVIÄÄ. Mutkun päitsi haluaa että siltä kysytään. JA NIIN TULET NÄYTTÄÄN JOO. Sä ja sun VELJENPOIJJOOOOOT, Darista tulee nyt sit aku ankka vai? ;;DD;D;DD//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13937

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Syys 27, 2016 6:33

Re: Ice to meet you

Ardashir katsoi hymyillen sarvipäistä, joka kävi itse paljastamaan tosinimensä enkelille. Tosinimenkin suhteen Lorythas tuntui ymmärtävän enkeliä, mikä lämmitti sydäntä entisestään. Ei nelisiipi ollut koskaan törmännyt kehenkään, joka ymmärsi häntä ja hyväksyi hänet tällaisena, kera kaikkien salaisuuksien ja vajaavaisuuksien. Ardashir saattoi vain toivoa, ettei Lorythas oman nimensä paljastamisen myötä odottanut tai vaatinut, että enkelikin tekisi samoin. sitä hän ei voinut tehdä, ei nyt. Ehkä joskus, jos heistä tulisi ystävät, saattaisi Ardashir nimensä kertoa. Eikä hänellä ollut mitään sitä vastaan, jos heistä ystäviä tulisi, enkelin mielestä hänellä ei voinut koskaan olla liikaa ystäviä!

Hän kuitenkin muisti toisenkin nimen, jolla oli kuullut Seyriä kutsuttavan. Tai hän oletti, että valkea naaras oli Lorythasista puhunut, kun tuota Du'uliksi oli kutsunut. Ardashir halusi kysäistä siitä Lorythalsilta, mutta kun puheeksi tuli se lepääminen, päätti enkeli jättää kyselemisen toiselle kertaa. Jos hän tosiaankin jäisi tänne pidemmäksi toviksi, heillä tulisi varmasti olemaan aikaa rupatteluille ja tutustumisille myöhemminkin. Nyt oli kuitenkin parasta, että sarvipäinen pääsisi lepäämään.
"Voin jäädä seuraasi jos haluat", Enkeli vastasi puolikäärmeelle, joka harmittelevasti anteeksi pyyteli sitä, ettei itse voinut olla enkelin seurana nyt, "voin odottaa, auttaa nukkumaan. Näit unia, pahoja, kenties", selitti perään hymyillen.
"Iriador on mukava", Ardashir jatkoi, "Mutta kommunikointi... vaikeaa", häntä harmitti, ettei voinut Iriadorin kanssa kunnolla jutella. Olivathan he keksineet keinon, mutta se oli hankala ja aikaa vievä, eikä aina toiminut joka paikassa. Parasta olisi, jos enkeli vain uskaltaisi avata suunsa punapäisen seurassa, niin tätäkään ongelmaa ei olisi.
"Ehkä voisit... Auttaa meidät alkuun sitten myöhemmin. En haluaisi... pelästyttää häntä, seurassasi on helpompi puhua, ääni pysyy kurissa", Nelisiipi ehdotti.



// LEVIÄÄ KAIKKIALLE KUIN JUOMAT KUN IVY ON KYLÄSSÄ. Päitsiltä pitäisi kyllä kysyä, mutta Fran ei kysy. Eikä Timi. Oke Timi kysyy ja juoksee pakoon jos Mäitsi nappasee. Ja eiks Dari oo jo aika aku ankka :DD:D:D:D:D: Sorsansilmä //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3864

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ke Loka 19, 2016 9:25

Re: Ice to meet you

Seyr oli jo valmistautunut neuvomaan mistä Iriadorin mahdollisesti löytäisi, kun Leto ehdotti että voisi jäädä myös Puolikäärmeen seuraan. Hopeakäärme kohautti kulmaansa aavistuksen, kääntyen katsomaan tummahipiäistä jopa hieman harmistuneena tuon kertoessa että kyläpäällikkö oli nähnyt tajuttomuutensa uneksi vaihtuessa mitä ilmeisimmin painajaisia. Aikaisemmin tänään koettujen jälkeen Lorythas ei ollut yhtään ihmeissään, että ikäviä unia oikeastaan oli nähnyt… aroilla koettu hetki sen ison mustan liskopedon kanssa oli ollut varsin… ikimuistoinen esitys.
Leton kertoma Iriadorista kuitenkin ajoi sen harmituksen pois Seyrin kasvoilta. Hän ymmärsi kyllä kaksikon kommunikoinnin vievän oman aikansa, eikä Lorythaksesta ollut oikein alkaa painostaa Letoa avaamaan suutaan Iriadorin seurassa. Vastahan enkelinsiipinen oli uskaltanut alkaa puhua hänelle! Ja punapäälle kun kaikki oli valmiiksi niin erikoista – kyllä Lorythas vielä muisti sen kuin eilisen, kuinka Iriador oli säpsähtänyt ensimmäisellä kerralla, kun Seyrin oli omin silmin nähnyt aikanaan.

”Tietenkin autan, jos niin haluat”, sarvipää hymyili Letolle, ”Mietitään sitä lisää kuitenkin sitten, kun olen paremmassa kunnossa. Sikäli mikäli yhä haluat Iriadoriin tutustua paremmin, enhän kuitenkaan voisi sinua mihinkään pakottaa”. Seyr jopa naurahti kevyesti sanojensa päätteeksi, päätyen irvistämään kuitenkin särkyjään äkillisistä liikkeistä ja tyytyi vain hymisemään perään.

”Mutta jos… oikeasti haluat jäädä, niin en ole sitä kieltämässä. Mahtuuhan tähän kaksi…”, Lorythas hymisi jokseenkin vaivautuneesti, tapauttaen lakanoita muutaman kerran kämmenellään. Olihan se outoa siten vain jäädä nyt Leton kanssa kahden samaan vuoteeseen lepäämään, mutta eihän enkelintapainen ollut osoittanut olevansa pahantahtoinen saati millään tavalla uhka. Ja se… lämmin ja turvallinen tunne, joka Leton seurassa tuli... varsinkin nyt, kun Puolikäärme muuten niin huonossa kunnossa oli. Omalla tavallaan se tuntui turvalliselta olla edes jonkun seurassa, nyt kun kunto saattoi pettääkin yllättäen kaikesta huolimatta. Ja sekin pelotti. Eikä Lorythas olisi halunnut pelätä…



//Ivy on se tsunami. Mäitsi on kaiken pahuuden perikuva. Älä vittuile mäitsille tai tulee turpaan! TIMI TIETÄÄ. Sorsansilmä Winder (DDD Sorsansilmä ja sarvipöllö. Aranilla on oikeesti pelkkiä lintuja armeijassa//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13937

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Loka 19, 2016 9:41

Re: Ice to meet you

Ardashir kävi nyökkäämään tyytyväisenä Lorythaksen ehdottaessa, että he voisivat katsella sitten Iriadoriin tutustumista jahka kyläpäällikkö olisi paremmassa kunnossa. Se kuulosti enemmän kuin hyvältä, näin enkelin mielestä. Hän kun todella halusi tutustua myös Iriadoriin, nuorehko haltia oli vaikuttanut niin mukavalta. Tosin kukapa nyt ei olisi ollut nelisiiven mielestä mukava...
"Tietenkin haluan... Sitten kun... on hyvä aika", Leto vastasikin sarvipäiselle, sen pahemmin kiirehtimättä asiaa. Kyllä se aika koittaisi sitten, kun Lorythas oli paremmassa kunnossa ja tuo töiltään ehtisi kaksikon tutustumisen saattaa alkuunsa.

Eihän enkeli sitä vaivautuneisuutta toisesta osannut tulkita kunnolla, hänen lähinnä ollen vain iloinen siitä että saisi jäädä Lorythasin seuraan. Hän oli huolissaan puolikäärmeestä, tietenkin hän halusi varmistaa että toinen saisi levättyä ja nukuttua rauhassa. Joten, Lorythasin todetessa vuoteeseen kyllä mahtuvan kahden, ei Ardashir sen pahemmin tilanteessa epäröinyt, vaan uudemman kerran nyökkäsi hymyillen ja lähti sitten asettumaan paremmin toiselle laidalle sänkyä. Siinä samalla enemmän tai vähemmän väkisin, mutta varovaisenhellästi ohjaten myös Lorythaksen takaisin makuulleen vällyjen väliin. Ja lopulta vetäen Vaernin lämpimään halaukseen, hymyillen koko ajan tyytyväisen, eikä sanonut mitään. Ei ollut mitään sanottavaa juuri nyt ja Ardashir halusi antaa Lorythaksen nyt vain nukkua...


// Ivy on. Oikeesti Ivy on se Orubee. Mäitsi on pahaperse, timi tietää! No äläpä :---DD Nyt vielä Nardurista joku lintu ja eiks Rathel oo aika lintu jo ku sil on siivet //
Edellinen

Paluu Briar

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia