Kirjoittaja Aksutar » 09 Loka 2016, 22:43
Sentään Seyr ei käynyt vaatimaan eliitistä täyspäivästä ratsastajaa itselleen! Ei hänestä siihen olisi, eikä hän edes moiseen tehtävään voisi venyä. Eikä se tuntunut oikealta, Darius kun ei mielellään tosiaan mieltänyt Lorythasia suoranaisesti ratsuksi tai edes ratsuolennoksi. Ne muutamat kerrat mitä tuolla oli ratsastanut, olivat vain poikkeustapauksia Dariuksen mielestä. Mutta toisaalta, nyt kun Lorythas tämän siteen oli tuonut esiin ja vielä mainitsi, ettei siitä pahakseen pistäisi, alkoi sekin sinällään kiehtoa. Darius ei pitänyt lentämisestä eikä korkeista paikoista, mutta Lorythaksen kanssa se lentäminen tuntui kyllä... turvalliselta. Haltia luotti puoliveriseen ja uskoi, ettei nelisiipinen antaisi hänen missään tapauksessa pudota - kuten oli tänäänkin taas todistettu. Mutta mikäli Darius suostuisi Vaernin ratsastajaksi, ei se siltikään voisi olla täysipäiväistä. Korkeintaan enemmänkin harrastus, silloin kun eliitillä oli aikaa vierailla Briarissa...
Vaikka eliitti ei mitään ääneen sanonut, pystyi tuon kasvoilta lukemaan, että hän jopa harkitsi asiaa vakavasti, samalla kun Lorythas kertoi ettei tämän tarvinnut heidän välejään kuitenkaan muuttaa mitenkään. Hyvä, sillä Darius ei olisi halunnutkaan heidän välien muuttuvan tästä mihinkään - paitsi tietenkin parempaan suuntaan, jos sellainen oli edes mahdollista.
Mietteliäs katse kääntyi kuitenkin Lorythasiin, tuon kertoessa Haukansilmän olevan se järjen ääni hänelle, samalla paljastaen luottavansa lähes sokeasti eliittiin. Darius laski katseensa maahan hetkeksi. Ei hän uskonut moista luottamusta ansaitsevansa, vaikka itse yhtälailla luotti ehkä turhankin helposti hopeakäärmeeseen.
"En ikinä pettäisi luottamustasi omasta toimestani tai tahdostani", Darius aloitti vaisusti, sivuuttaen hetkeksi kun ne puheet siitä, kuinka puoliverinen hänen äänensä kuuli mielessään, "Olet antanut minulle, meille, jo niin paljon, että olen enemmänkin kuin kiitollisuudenvelassa sinulle. Olet minulle... Ystävä, lähempi kuin monet muut. En ikinä satuttaisi sinua, millään tavalla".
Eliitti hymähti, samalla pienen hymyn nousten hänen kasvoilleen ja katseen kääntyen takaisin puoliveriseen.
"Vai kuulet minut, jos sinusta puhun?", hymy kävi muuttumaan vinoksi virnistykseksi, "Ettet vain olisi hulluksi tulossa muuten vain ja kuulisi omiasi?", eliitti vitsaili, pitäen kyllä moista nimenkutsumistaitoa mielenkiintoisena kyllä.
"Meidän täytynee kokeilla joskus, pitääkö tuo teoriasi paikkansa..".
"... Miten olet varma, että siteen solmit jo ensimmäisellä kerralla täällä?", Se virne ei lähtenyt kasvoilta, eliitin kohottaen myös kulmiaan pienesti samalla huvittuneesti, "Muistaakseni oli myös toinen kerta, kun vertani nuolit iholtani kaikella hartaudella".
// :DDD Pääset uutisiin, kuin hullu lande hakkas poliiseja pampulla tampereella. NIIINNNONONNIINN. Ei muututa ei. Forever rectum. JA NONIN NYT SIT TAAS :DDDDDDDD SYYTÄN IRIADORIA KAIKESTA, SE ON TÄN HANURIHALOON ALKU JA JUURI //