Jatkoa Darius, Aran
Matkaan lähdettiin hiljaisissa merkeissä ja hiljaisena se matka myös taittui. Syystä tai toisesta Aran ei toden totta kertaakaan koittanut eliittiään tai Shyvanaa härnätä vaan pysyi nätisti edellä ja hiljaisena. Kaikki muutkin pysyivät hiljaa, lähinnä silkasta jännityksestä miettien, mitä kuningas Yliparantajasta sanoisi. Mutta kerta siniverinen hissukseen pysyi, alkoi tunnelmakin hieman helpottaa matkan edetessä.
Metsästä päästiin ongelmitta pois, jälleen saattue onnistui kiertelemään ja kaartelemaan sopivia reittejä siten, etteivät kehenkään törmänneet. Sama rauhallinen matkaaminen jatkui myös aroilla. Kauempana kyllä näytti liikkuvan kauppiaiden vankkureita, mutta kerta he olivat niin kaukana ja ei voinut varmuudella sanoa, olivatko kauppiaat puolueettomia vai vihollisia, vai kenties omia, annettiin noiden olla rauhassa.
Päivä oli edennyt jo iltapäivään, kun saattue viimein pääsi kaupungin porteille ja niistä sisään. Darius ei tosin kaupunkiin suunnannut, vaan portilla käänsi Náron suoraan kohden Briaria, vaivihkaa luikahtaen matkoihinsa vain Velethuilin huomaten siinä vaiheessa eliitin poistumisen.
"Pidä kiinni", Darius kävi kehottamaan Shyvanalle, painautuen itse samalla paremmin vasten naista, etukenoon, ennen kuin Nárolle antoi luvan lähteä kiitoon. Ja Nárohan myös lähti, syndraen luritellen iloisesti kun pääsi täyttä vauhtia painattamaan aavoilla aroilla puskien jälleen pahki suuria kinoksia edestään. He eivät kulkeneet teitä pitkin, vaan suorinta reittiä kohden pohjoista, kohti Briaria, hämärtyvillä aroilla. Pakkanen oli jälleen korkea, tähtikirkkaan yön tehdessä tuloaan. Oli myös täysikuu, mikä sinällään oli mukava, kuun tuodessa valoa aroille siinä missä aurinko väistyi pimeyden tieltä.
Darius oli uupunut ja väsynyt, jaksaen tuskin edes pysyä tilanteen tasalla. Hän halusi lämpimään ja lepäämään, eikä ruokakaan olisi pahitteeksi. Mutta vielä pitäisi vuorille vaivautua, vaikka Darius kyllä mielellään olisi jättänyt sen huomiselle - tai ei olisi ollenkaan mennyt sinne... Silti, jokin kertoi eliitille, että Shyvana halusi päästä kahleistaan mahdollisimman pian, joten viivyttely ei olisi enää vaihtoehto.
Siinä omissa ajatuksissaan Darius ei edes huomannut, että he olivat jo Briarin lähettyvillä, lohikäärmekylän häämöttäessä horisontissa. Vasta porteilla eliitti havahtui tilanteeseen ja käski Nároa hiljentämään vauhtiaan. Portit olivat oletetusti kiinni, mutta se pieni punainen lisko sattui tähystelemään muureilla vartijoiden kera ja Dariuksen onneksi kehotti heitä päästämään ratsukon sisään, siinä missä lisko itse lehahti kertomaan vieraista itse kyläpäällikölle. Portteja raotettiin sen verran, että illansuussa saapuneet vieraat pääsisivät sisään ja sitten ne suljettiin taas. Darius kiitti ja toivotti illanjatkot vartijoille, ohjastaen Náron kulkemaan sitten kohden Lorythasin kartanoa. Tuntui jotenkin epämukavalta vierailla Briarissa, kun yllä oli Kuiskauksen haarniska, mutta tällä kertaa eliitillä ei oltu suotu tilaisuutta vaihtaa vaatteita johonkin vähemmän huomiota herättävämmäksi.
Ratsukko pysähtyi viimein, saapuessaan Seyrin kartanon eteen. Darius hypähti alas Náron selästä, siinä pienesti horjahtaen - jalkoja särki ja paikat olivat jumissa pitkän ratsastamisen jälkeen. Jahka tasapainonsa oli takaisin saanut, auttoi eliitti Shyvanan alas ratsailta.
"Mene sisälle lämmittelemään", Darius kehotti, häntä ainakin palelsi pakkasen ja viiman johdosta, joten varmasti Yliparantajakin oli kylmissään,
"Yritän järjestää lähdön mahdollisimman pian... Mutta tästä eteenpäin kaikki riippunee enemmän Lorythaksesta", eliitti kertoi, silitellen samalla ratsuaan.
"Minä katson Náron lepäämään, tulen pian perästä". // PALJUSSA UISIN ILOISENA. Ja ei saatana nyt :---D Röörihirmu ja TruLande vois olla meidän räppäri nimet. Räpätään ESästä. HETI NYT KOKEILLAAN, VIINA VIRTAAMAAN. eikun. Ja sun pitää nähä toikin, se oli paras kauhuleffa ikinä :DDDD //