Take me home tonight || Crimm

(3) Keskellä Laurina aroja sijaitseva puolueeton kylä, joka on erikoistunut lohikäärmeiden kouluttamiseen. Briaria asuttaa sekainen joukko, josta ei voi sanoa enemmistöksi mitään. Kuitenkin, Briarista saapuvat lohikäärmeen ratsastajat. Briar pysyttelee kuitenkin puolueettomana sodan suhteen, joskin yksittäisiä asukkaita voi lahjoa puolelle tai toiselle. Briarissa asuva kansa on kuitenkin kovin ylpeää taidoistaan, sillä tiettävästi Briar on ainoa paikka, jossa osataan kouluttaa ja pyydystää elävänä lohikäärmeitä. Vankka ja kivinen kylä on raskaasti suojattu. Vierailijoita ei katsota hyvällä, oli kyseessä sitten ihmisten, haltioiden tai puolueettomien puolella oleva matkaaja. Briarin asukkaat ovat kovin ennakkoluuloisia matkalaisia kohtaan, mutta päästävät noita toki sisään. Kukapa sitä nyt lohikäärmeitä täynnä olevassa kylässä alkaisi riitaa haastaa asukkaiden kanssa?

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Loka 2016, 22:45

Eliitti seuraili kuinka Lorythas muotonsa kävi vaihtamaan, siinä mielessään kiroten, että hänen pitäisi remmit uudelleen paikoilleen laittaa sitten kun olisi aika lähteä. Ehkä energiaa olisi silloin jo sen verran, että se toimenpide hoituisi uudestaankin, mutta juuri nyt haltia oli niin uupunut, ettei jaksanut edes miettiä ylös nousemista.
Haltia teki kuitenkin työtä käskettäessä ja haali käsiinsä läheistä hankea, painaen lunta sitten jalkaansa vasten. Se poltteli, mutta samalla tuntui myös auttavan. Silti, Darius ei voinut kuin irvistää epämukavasta kivusta. Sentään se kipu vei nyt ajatukset pois heidän sijainnistaan, eliitin kyllä yhä haluten pois vuorilta mahdollisimman pian. Kunhan mikään lisko nyt ei heidän kimppuun kävisi helpon välipalan toivossa...

Katse nousi Lorythaksen puoleen tuon kyykistyessä vierelle, Dariuksen koittaen vastata hymyllä siihen sarvipäisen hymyyn. Hymyily kuitenkin tässä tilanteessa ei ollut kovin helppoa, Dariuksen koittaen hammasta purren piilottaa sen kivun mitä koki. Ei tässä näin pitänyt käydä, heidän piti vain tiputtaa Shyvana vuorille ja lähteä pois, Briariin lepäämään lämpimään! Shyvanakin olisi voinut olla hieman kiitollinen avusta ja katsoa, ettei "ritarinsa" kolhuja olisi ottaneet siinä yhteydessä... Tai tulla edes jälkikäteen auttamaan ruhjeiden kanssa. Toisaalta, Darius ei edes halunnut nähdä Shyvanaa juuri nyt, pysytelkööt siellä pilvissä, kaukana hänestä, Lorythasista ja Iriadorista.
Huomio kiinnittyi hetkeksi niihin sideharsoihin ja tabardiin, jonka Lorythas esiin kaivoi. Darius selvästi tarkkaili mokomaa, mutta ei sanonut mitään sen nähdessään.
"Sentään todellakin...", Darius hymähti puoliveriselle, "Ottaen huomioon koko prosessin, selvisimme melko vähillä takaiskuilla", Jokaisen sanan välistä Darius veti henkeä raskaasti, aivan kuin ei happea lainkaan olisi saanut. Ilma oli niin ohutta näin ylhäällä, että siltä se myös tuntuikin kenraalin mielestä. Hengittäminen oli raskasta ja se omalla tavallaan herätti pientä paniikkia silmäpuolessa, Dariuksen kuitenkin pyrkien pysymään rauhallisena. Oli myös pirun kylmä, nyt kun hangessa istui ja ehti tilanteen tasalle palailemaan. Ehkä olisi pitänyt varustautua hieman lämpimämmin tällaiselle reissulle, mutta eihän Darius ollut olettanut vuorilla käynnin kestävän näin kauan...

Koko tilanne vaikutti kumman tutulta. Puuttuisi vain lumimyrsky, sitten oltiin lähellä turhankin tuttua skenaariota. Darius ei voinut olla naurahtamatta ajatukselle, kuinka sopivasti taas samanlainen tilanne tapahtui hänen ja hopeakäärmeen välillä. Haukansilmä hätkähti pienesti Lorythasin napauttaen hänen jalkaansa kepeästi. Pienikin kosketus tuntui näemmä pahalta, joten saisi nyt nähdä mitä jalan sitomisestakin tulisi.
"K-kuulostaa suunnitelmalta", Pikkuhiljaa palelemaan käynyt eliitti nyökkäsi, samalla henkisesti valmistautuen ensiapuoperaatioon, "Eiköhän se siitä ajan ja levon mittaan helpota, tuskin raaja mitään suurempaa operaatiota tarvitsee", hän tuumaili, tietämättä toisaalta yhtään mitä jalan suhteen tarvitsisi tehdä.
"Kunhan se ei pakkasesta kuolioon mene - en haluaisi vielä joutua eläkkeelle", Darius virnisti raskaasti, uupuneesti henkäisten, samalla kun katseensa nosti Lorythasin puoleen, "Vielä ainakin tunnen varpaani, vaikkakin juuri nyt en haluaisi tuntea sitä jalkaa ollenkaan".

"Mutta toimi nopeasti",
Darius vakavoitu hetkeksi, "hoida se pois alta pikaisesti tai muuten potkaisen sinua", saattoihan nopea toiminta olla kovakouraista ja sattua enemmän, mitä hitaasti ja rauhallisesti toimiessa, mutta Darius mieluummin hoitaisi operaation nopeasti, kertaheitolla pois alta. Seyrin pitäisi vain säälimättä sivuuttaa eliitin tuskanparahdukset jos jalan sitominen osoittautuisikin kivuliaaksi toimenpiteeksi.



// Eru on hirvee dominatrix ja Areth on ihan in löve. Sen takia se erun nai, kun Eru on tommonen tuhmatäti. HECA ON SILLEEN G2G FAST. Ja niinpä! Kelaa nyt Aran kirmaamassa alasti jossain heinäpellol ja Jaakko kattoo perään silleen ei saatana :DDD Also tuskanparahdus, paskanturahdus. Nauroin ittekseni, miksi kirjoitin sen. Meno väsynyttä ku kakkajutut naurattaa. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Crimson » 07 Loka 2016, 23:22

Lorythas ei ollut yhtään tyytyväinen siihen miten raskaalta hengittäminen Winderille oli. Pitäisi päästä alemmas, ellei Darius ottanut rauhoittuakseen. Olisi varmaan ollut helpompaa olla omien sotilaittensa ympäröimänä – nyt paikalla oli kuitenkin vain Seyr ja tuon elämän tuonut kokemus. Varma olemus, joka ei tuntunut hätkähtävän tälläkään kertaa, vaikka Puolikäärme tiesikin toisen kärsivän kivuista ja se omalla tavallaan ahdisti ja harmitti. Varsinkin, kun se kipu oli hänen syytään. Jälleen kerran…
Winder kuitenkin siihen suunnitelmaan suostui, Hopeakäärmeen sanoja enemmän tosin seuraten sitä kuinka Darius selvästi kävi tilanteesta jo palelemaan varpaistaankin huomauttaen. Eikä sarvikruunuista tarvinnut sen enempää kylmästä provosoida, kun puoliverinen kävi vetämään vyötäisiltään kaapunsa narua auki.
Vähän niin kuin… silloin ensimmäisellä kerralla vai?”, Lorythas naurahti välistä kaapuaan riisuen koruttoman nahkaisten housujensa ja korkeakauluksisen tumman paidan yltä, muistellen siinä samalla miten Winder oli silloinkin vauhkoksi käynyt ja potkinut häntä kauemmas, ”Yritän olla nopea, koita vain pysyä paikoillasi tällä kertaa”.

Ja pistä tämä yllesi”, Hopeakäärme tarjosi yhä lämpimän kaapunsa Dariukselle, tyytyen itse tummaan vartaloaan nuolevaan asukokonaisuuteensa, joka kyllä kovimmat viimat sivuutti helposti, ”Eihän se loputtomiin lämmitä… mutta etköhän pärjää sillä hetken. Ei meillä mitään hätää ole, koita nyt vain hengitellä rauhassa”, Seyr hymyili varovaisesti. Samalla alkaen hohtaa yhä voimakkaammin sinertävää valoaan, jolloin se lämpö lähti paremmin ympärilleen myös hohkamaan mukavasti, Lorythaksen toivoessa sen vievän turhan kylmyyden Dariuksen yltä pois.
Ja sitten se operaatio alkoi, Seyrin ollen otteissaan hellä, mutta vaativa. Ensitöikseen sarvikruunuinen paikkasi Winderin polven, kääräisten siihen kerroksen jos toisenkin puhdasta harsoa haavoja puristamaan. Välistä Lorythas vilkuili Dariuksen kasvojen puoleen – välillä vain vilkaisten nopeasti, välillä jääden vaativasti tuijottamaan tuota silmiin. Mustasta tabardinkankaasta kynsien avulla oli helppo repäistä pitkä suiro siteiden ylle, Lorythaksen ensin kääräisten sen jalan ympärille ja sitten niillä lyhyemmillä remmeillä kiinnittäen paikoilleen niin polven ylä-, kuin alapuolelle. Kun näennäisesti ainoa vuotava haava oli saatu sen verran piiloon, ettei verenvuotamisesta mitään hengenhätää syntyisi, piti se heikossa kunnossa oleva koipi vielä tukea. Aikaisemmin kaapunsa riisumisen ohessa kyläpäällikkö oli myös asevyönsä riisunut yltään. Pitkästä, vankasta huotrasta sarvipää kävi vetäisemään pitkän katanansa, kylmästi vain hyläten sen toistaiseksi syrjään, kun sen tuppea satuttiin nyt tarvitsemaan muualla. Huotra sopi mitä parhaimmin mitaltaan paikoilleen Winderin jalanvarteen, mutta sen kiinnittäminen oli taas oma työnsä…

Oletko nähnyt revontulia aikaisemmin?”, Puolikäärme päätti avata suutaan ja herätellä jonkinlaista rentoa keskustelua heidän välilleen samalla, kun Haukansilmän pohkeen ympärille kiinnitti jälleen yhden niistä nahkaremmeistä. Siirtyen sitten lähemmäs sitä reittä sen viimeisen soljellisen remminsä kanssa. Niin, se taisikin olla se kiusallisin kaikista, ja Lorythas yrittikin hillitä sen turhan punan kohoamista kasvoilleen käydessään varovasti kiertämään Winderin reiden alta remmiä paikoilleen.



//No todellakin. Tuhmatäti :--------D Sen takia Erua ei kuiskaukseen päästetty alun perin, ois tullu pojille turpaan liian herkästi. Oh my dear lords AKSU NYT ::DD::D:DD Jaakko vaan pössyttelis siä pellonreunassa piippuaan silleen saaks lähtee ko on valmis. JA MITÄ, PASANTURAHDUS EI MÄ EN KESTÄ SUO ENÄÄ. Pissikakkaaksu. Lopeta. Naama on virnees jo valmiiks//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Loka 2016, 23:56

Haltia naurahti siinä missä Lorythaskin, sarvipäisen muistutellessa ensimmäisestä kerrasta, kun he olivat tavanneet. Ilmeisesti hän ei ollut ainoa, jota tämä tilanne muistutti siitä tapaamisesta.
"Tällä kertaa kyllä osun sinuun, jos yritän", Eliitti virnisti, nyökäten sitten napakasti Lorythasin käskien häntä pysymään paikallaan tällä kertaa. Kyllähän se nyt onnistuisi, kun Haukansilmä luotti jo Seyriin - silloin ensimmäisellä kerralla tilanne oli ollut täysin toinen.
Darius tuhahti pienesti, Lorythasin riisuessa kaapunsa ja tarjoten sen eliitille, joka kaksikosta tuntui palelevan enemmän. Eipä lämpöä hohkaava sarvipää edes varmaan tarvinnut kaapuaan, mutta teki se silti pahaa ajatella toisen nyt luopuvan tuolla tavoin vaatekerroksista tässä pakkasessa. Hän ei kuitenkaan kieltäytynyt tarjouksesta, vaan otti kaavun vastaan ja kiskaisi sen ensitöikseen harteidensa ylle, viitan seuraksi.
"Olisikin se niin helppoa", Darius hymähti Lorythasin kehottaessa häntä vain hengittelemään rauhassa. Sen enempää hän ei kuitenkaan käynyt asiaa kommentoimaan, vaan antoi Lorythasille "työrauhan".

Parhaansa mukaan Darius koitti paikoillaan pysyä kivusta huolimatta. Vähänväliä haltia kuitenkin hätkähteli ja vaistomaisesti jalkaansa koitti omalle puolelle vetää, siinä ohessa hymisten ja naurahdellen nyrkkiinsä kivusta. Sentään Lorythas eteni nopeasti ja määrätietoisesti, välillä kuitenkin katsahtaen Haukansilmän puoleen. Ja se katse jälleen rauhoitti ja lämmitti, Dariuksen pyrkien säilyttämään sen katsekontaktin aina niin pitkään, kuin Lorythas hänelle huomion soi.
Darius vastasi Lorythaksen kysymykseen epämääräisellä hyminällä aluksi, koittaen sivuuttaa sen kivun ja samalla miettiä vastausta Seyrin kysymykseen.

"En. Tai siis. Olen kyllä, joskus kauan sitten, mutta aina jos niitä on ollut... Ei ole ollut aikaa pysähtyä katselemaan", Darius selitti, seuraillen kuinka Lorythas remmiä hänen reiden ympärille kävi ujuttamaan. Haltia naurahti, nojautuen kivusta huolimatta vähän lähemmäs punastelevaa sarvipäistä - olisihan sen punan voinut selittää pakkasella, mutta Seyr vaikutti muutenkin hieman kiusaantuneelta tilanteen johdosta.
"Nytkö aiot taas kertoa, kuinka maistun erikoiselta?", Darius henkäisi pakkasesta väristen vasten sarvipäisen kasvoja, virnuillen pienesti samalla. Kauaa se virne ei kasvoilla kuitenkaan pysynyt, Dariuksen tuntiessa päässä huippaavan. Eliitti nojautui taaksepäin ja painoi kasvonsa kämmeneensä, koittaen hengitellä syvään ja rauhallisesti. Olo oli niin kovin nuutunut ja huippaus ei ottanut loppuakseen. Ehkä tämä oli sittenkin ollut huono idea lähteä heti samantien tänä iltana vuorille.
"Anna anteeksi... Että raahasin sinut mukaan... tähän".


// TÄTI TUHMELIINI. Ja äläpä, Dari ei halunnu et joku hullu ämmä hänen miehiään hakkaa - paitsi Deliä sais kyl hakata. NYT NYT NIIN :DDD JA EN VARMANA LOPETA, MUL ON KIVAA JA HYPE :D KUUNTELET MUN KAKKA JUTTUJA NYT! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Crimson » 08 Loka 2016, 01:18

Nyt siihen olisi tilaisuus…”, Lorythas hymisi, taivaalle vilkaisten. Yötaivas oli mitä parhain sitä varten, että olisi vain alas istahtanut sitä ihailemaan… mutta hetki ei todellakaan ollut siihen parhain mahdollinen. Ei kylmyys ollut ongelma, Lorythas olisi helposti pitänyt heidät molemmat lämpiminä, kylmältä siinä missä pedoiltakin turvassa. Mutta ainoan esteen sille hetkelle taisi luoda Winderin raskas tapa hengittää, joka Seyriä eniten tällä hetkellä huoletti…
Puolikäärme yritti pitää kätensä vakaina, varovaisesti kiristäen viimeisenkin nahkaremmin paikoilleen. Sen pitäisi pitää huotra, siteet ja suojakankaat paikoillaan.
Katse kohosi Dariukseen, joka lähemmäs oli nojautunut ja muistutteli taas siitä ensimmäisestä kerrasta, saaden Lorythaksen kohottamaan kulmaansa ja hymyilemään kiusaantuneesti nuoremmalleen. Siitä Seyrin oli pitänyt puhua Winderin kanssa ylipäätään… ja nyt kun siitä piti tällä tavoin muistuttaa jälleen, ei petopuoli tiennyt, mitä olisi asiaan käynyt sanomaan. Eikä hän kyllä ehtinytkään, Dariuksella selvästi heittäen päässä…

Lorythas pyyhkäisi käsistään mahdollisia veritahroja siihen mustaan kankaaseen, katseensa pitäen kuitenkin Winderissä. Seuraten tuon olotilaa lähinnä, mahdollisia merkkejä siitä, että kenraali tajuntansa menettäisi ohuen ilman tähden. Tuskin haltiaa juuri nyt mikään muu pidätteli – ja mikäli pidätteli, olisi Lorythaksella todellakin kiire saada Haukansilmä osaavien käsien huomaan, eikä nelisiipinen sen tähden pelkäisi edes haltioiden kaupunkiin lentämistä. Mikään ei pidättelisi Seyriä lentämästä itse Cúthalionin pihamaalle, jos hän siten voisi ystävänsä hengen pelastaa.
En olettanut, että tässä kävisi näin, etkä sinäkään sitä voinut tietää”, sarvipäinen huokaisi, yrittäen yhä rohkaisevasti hymyillä Haukansilmälle, ”Joten ei se haittaa, tästä mikään ei ole sinun syytäsi ja mikäli olisin tiennyt Taivaantuulten valtiattaren kiitoksen olevan vastaava, olisin vienyt meidät pois vanhinten luolalta samantien”.
Joten jos unohdetaan turha anteeksi pyytely”, Lory naurahti, Dariusta taputtaen muutaman kerran hartialle, ”Ja yritetään saada sinut kuntoon nyt ihan ensiksi, ennen kuin mitään muuta aiomme”.

Sarvikruunuinen kurottautui poimimaan aseensa käteensä, lunta sen yltä pyyhkäisten varovaisesti pois. Sen terä oli hyvä kääräistä paksuun tabardinkankaaseen, joka valmiiksi oli repimisen myötä pilalla. Ei sillä enää mitään arvoa ollut, joten yhtä hyvin sitä saattoi väliaikaisesti käyttää miekan terän suojana, jolle varmaan löytyisi oma paikkansa satulan kyljestä väliaikaisesti, kun sen oikein siihen kiinnittäisi. Teräase siirrettiin syrjään, Seyrin palauttaen huomionsa Winderin puoleen. Puolikäärmeen kasvoilta paistoi selvästi huoli Haukansilmän suhteen, siinä missä kyläpäällikkö oli yhä aavistuksen kiusaantunut tästä tilanteesta – ihan niin kuin viime talvi kertaisi tahallaan itseään...
Pärjäätkö…?”, hopeaverinen yritti pitää ääntään vakaana ja rauhallisena, Haukansilmää katseellaan seuraillen, ”Vai vienkö sinut alemmas? Joutuisit tosin matkustamaan käpälässäni, koska en todellakaan luota siihen että pysyisit selässäni tuossa kunnossa…”.



//Deli ois vaan mielissään jos Eru kävis päälle. Kalin kera. Höhö. HYPE EI KELPAA SELITYKSEKS NYT. OOT IHAN TAKUULLA VETÄNY JOTAIN ES JA NYT PÄRISET. No mä kuuntelen sun kakkajuttujas. MUT VAAN TÄN KERRAN//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Loka 2016, 12:11

Katse kohosi taivaan puoleen Lorythasin hyminöiden myötä. Harmi vain, että olo oli näin kurja ja jalkaan koski, muuten tästä tilanteesta olisi saattanut nauttiakin. Juuri nyt päässä heitti siihen malliin, ettei taivaantulien tuijottelusta tullut oikein mitään.
Eliitti sulkikin silmänsä ja nojautui hitusen eteenpäin, hengitellen yhä tasaisenraskaasti. Pienesti hymähtäen, kun Lorythas kehotti turhat anteeksipyytelyt jättämään väliin. Tottahan se oli, ei kumpikaan heistä osannut olettaa mitä tänne tulo vaatisi, mutta silti, Eliitistä tuntui pahalta kun oli Seyrin illanvietosta raahannut mukaansa tänne. Yhtälailla sarvipäisellä oli varmasti ollut rankka päivä takana, mutta juuri sillä hetkellä Darius ei edes ajatellut mitään muuta, kuin Shyvanasta eroon pääsemistä.

Darius jäi hetkeksi tuijottamaan jalkaansa, siinä missä Lorythas aseensa kävi poimimaan. Omaan muistiinsa Darius ei koskaan ollut nähnyt Seyrin käyttävän asetta, mutta ilmeisesti kyläpäällikkö siihen kykeni. Sinällään tuntui tietenkin hassulta, että lohikäärmeellä ratsastava puoliverinen edes tarvitsi aseita itsensä tai muiden puolustamiseen, varsinkaan nyt, kun Lorythas oman petopuolensa oli löytänyt. Mutta kukapa Darius oli toisen taistelutapoja kritisoimaan.
Varovaisesti eliitti lopulta kävi itsensä kampeamaan pystyyn. Vaikeaahan se oli, mutta kyllä Haukansilmä tolpilleen pääsi, varaten kuitenkin painonsa täysin terveelle jalalle, joka yhä pienesti tärisi äskeisen myötä. Kenraali kävikin vetämään keihäänsä esiin ja käytti sen pitkää vartta jälleen kerran tukena.
"Eiköhän tämä tästä..", Oli tuumiva vastaus Lorythasille, sarvipäisen kysellessä hänen olotilaansa. Pystyyn nouseminen taisi olla sittenkin virhe, sillä nyt se huippaus tuntui kahta kauheammalta. Tuli suorastaan huono olo, kun päässä pyöri ja särki.

"Olen ollut huonommassakin kunnossa ratsun jos toisenkin selässä", Darius hymähti hopeakäärmeelle, "Emmekö voisi samantien palata Briariin asti? Turha tänne jäädä kykkimään?", uho tietenkin oli kova, mutta kyllä Darius itsekin tiedosti, ettei hänestä ollut juuri nyt ratsastamaan lohikäärmeenselässä. Kipeän jalan kanssa se oli hankalaa ja kaiken lisäksi ei voinut sanoa varmaksi, menisikö eliitiltä taju kankaalle minä hetkenä hyvänsä...



// No Deli varmaan tykkäis joo. Oikeesti se menis siihen et Kali ja Eru alkaiskin muhinoimaan ja lähtis kahestaan pois ja Deli jäis rannalle ruikuttaan. EN VETÄNYT ES ENKÄ EDES KAHVIA OLIN VAAN HYPE. Sun onneks kakkajutut ehti aihtua tossa yön aikana :D //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Crimson » 08 Loka 2016, 15:14

Vaern seurasi vierestä sitä toimitusta, kun Haukansilmä ylös yritti. Ei hän auttanut, eikä yrittänyt tunkea yrittämisen väliin, ellei Darius apua kysynyt – mutta huterasta olotilastaan ja kipeästä jalasta huolimatta, Winder pääsi ylös asti, jääden keihääseensä nojailemaan. Olihan se lohdullinen näky, sarvikruunuisen käyden sille jopa hymyilemään lämpimämmin. Ei Darius niin romuna ollut, mutta selvästikin sattuneesta syystä uupunut ja näytti siltä, että voisi tajuntansa vielä menettää tuon raskaan hengittämisensä tähden. Puheeksi nousi kuitenkin se Briariin palaaminen, joka hyydytti hymyn Seyrin kasvoilta.

Lorythas kävi raapimaan niskaansa, nousten ylös lumesta vaatteitaan pudistellen ja poimien omansa maasta talteen ennen kuin ne lumeen kävisivät hautautumaan pahemmin. Siinä ohessa Seyr astahti lähemmäs Dariusta, valmiina tarjoamaan tukeaan kenraalille, mikäli tuo sitä tarvitsi.
Pelkään, etteivät siipeni kanna niin pitkälle…”, Puolikäärme tuhahti harmitellen. Ei hän todellakaan uskaltanut lähteä hätäpäin jälleen lentelemään. Matka ja tahti voisivat tietenkin olla rauhallisempia, mutta äskeisten haavereiden jälkeen Lorythaksesta ei ollut yrittämään mitään suurempaa urheilusuoritusta kylmillään. Selkää kolotti, siinä missä kylkeen koski, Seyrin yrittäessä vain ohittaa omat kipunsa voidakseen kaiken huomionsa ja huolensa suunnata Dariukseen juuri nyt. Kyllähän hän epäili kalpeaa ihoaan koristavan mustelman jos toisenkin, muttei Lorythas sen antanut hidastaa itseään juuri nyt.
Joutuisimme pysähtelemään jatkuvasti ja olisimme perillä varmaan vasta aamuauringon noustessa taivaalle pahimmillaan…”, sarvipäinen jatkoi, pahoittelevasti Dariukseen katsoen tavallista totisemmilta kasvoiltaan, ”En luota itseeni, enkä siihen, että vastaavanlainen tapa matkustaa juuri nyt olisi sinulle… se parhain…”.

Katse nousi silmäilemään niitä revontulia ja tähtiä taivaalla, kyläpäällikön yrittäen keksiä jotain millä tästä selvittäisiin. Rauhoittihan se kaunis taivas mieltä, mutta siitä ei ollut kuitenkaan poistamaan sitä faktaa, etteivät he voineet tännekään vain jäädä. Jalan täältä matkan taittaminen ei enää onnistunut Winderin puolesta. Heillä ei ollut minkäänlaisia ratsuja käytettävissä, eikä Lorythas halunnut uskoa, että Shyvana palaisi puhaltamaan heidät täältä Briariin enää taivaalle kadottuaan. Ennemmin tai myöhemmin heidän pitäisi etsiä suojaa vuorilta…
Tiedätkö…”, Lorythas hymähti puolittain naurahtaen, ”Tämä kaikki muistuttaa minua viime talvesta… eikä se fakta ainakaan rauhoita mieltäni”.
Olisiko parempi jos… jäisimme tänne? Ja… lähtisimme Briariin… vasta aamun tullen... voisimme kerätä voimia, ja levätä. En haluaisi suoda sinulle huonoja kokemuksia lentämisen suhteen enää…”, Puolikäärme ehdotti vaisusti.



//Deli jäis rannalle runkkaan pelkälle ajatukselle ja ois ihan et no höh. Meillä on ES verissä. Ei tartte pärinämehutölkkiä ees avata ko me mennään jo. NO HYVÄ ETTÄ HAIHTUIVAT. Voin taas vapaasti piereskellä ilman et tarttee pelätä et lentää kakkajuttuja nassulle//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Loka 2016, 15:40

Haltia kurtisti kulmiaan pienesti, Lorythasin harmitellessa, etteivät siipensä kestäneen Briariin asti. Matka pitäisi taittaa pysähdellen ja he olisivat vasta aamun tullen perillä, jos puoliverinen tässä kunnossa lähtisi lentämään - tai niin Lorythas ainakin arveli. Eliitti tuhahti terävästi Lorythasin mainitessa myös sen, ettei sellainen matkaaminen liennyt paras mahdollinen haltialle juuri nyt. Mutta, vaikka se tieto harmitti ja jopa pienesti närkästytti, oli Lorythas silti oikeassa. Heidän piti kerätä voimiaan, Lorythaksen varsinkin, jos takaisin kyläänsä aikoisi lentää. Darius ei vain pitänyt siitä ajatuksesta, että joutuisi vuorilla viettämään yönsä, lähinnä siksi että pelkäsi yhä Oraakkelin tulevan perään. Toisaalta, jos Oraakkeli olisi halunnut eliitin pois vuoriltaan, kai tuo olisi jo perään tullut?

Darius huokaisi, siinä missä Lorythas käänsi katseensa revontulten puoleen. Tilanne turhautti, mutta nyt ei ollut aika alkaa vaatimaan keneltäkään liikoja saatikka kiukuttelemaan siitä, ettei omaa tahtoaan saanut läpi. Kenraali oli vain uupunut kaikesta ja mielellään olisi painunut pehkuihin vaikka heti. Lorythasin maininta viimetalvesta sai Dariuksen hymähtämään pienesti.
"Vain lumimyrsky puuttuisi ja sitten kaikki olisi aikalailla kuin silloin", Eliitti nyökytteli, samalla kun ontuvan askeleen lähemmäs Lorythasia, nojautuen varovaisesti vasten puolikäärmettä. Lorythas oli niin lämmin, jälleen kerran. Kylmän käydessä puremaan luihin ja ytimiin, halusi kenraali todellakin olla lähellä sarvipäistä. Alkoi myös väsyttää. Darius ei tosin tiennyt johtuiko se oikeasti väsymyksestä, vai ohuesta ilmasta.

"Jäädään vain...", Darius tuumi hetken hiljaisuuden jälkeen, "Mutta mennään edes alemmas... Täällä on vaikea hengittää ja... jokseenkin turvatonta...".



// Deli ois vaan et HÖH. ES VERISSÄ! AINA PÄRISEE. JA NIIN vapaasti vaan pörisemään. Timi jo alotti pörisemisen, aivan hirvee döfä taas //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Crimson » 08 Loka 2016, 17:25

Taivas on niin kirkas, ettei minkäänlaisesta myrskystä juuri nyt ole pelkoa…”, sarvikruunuinen hymisi rauhallisesti kenraalin sanoihin. Ja siinä samassa myös käsi ojentui Dariuksen käydessä nojaamaan Puolikäärmeen kylkeen kiinni, sarvipään laskien sen Haukansilmän vastakkaiselle hartialle kevyesti lepäämään ja tukemaan pienempäänsä. Kyllä hän arvasi vilun tarttuvan siihen tottumattomaan, siinä missä ohut ilma näin korkealla raastoi Dariuksen hengittämistä. Mutta Lorythas oli valmis pitämään haltiasta huolen. Ei hän antaisi toisen kärsiä kylmästä tai mistään muustakaan – kipuihin Lorythas ei tosin voinut vaikuttaa, vaikka miten olisi halunnutkin poistaa kaiken tuskan toisen niskasta tällä hetkellä.
Darius kuitenkin myöntyi selvältä närkästymiseltää siihen, että he jäisivät tänne. Eihän se ollut ollut suunnitelmana. Ei minkäänlaisena vaihtoehtona. Mutta nyt ei voinut muuta, näin lieni parempi heille molemmille, niin mitään ylimääräistä haaveria ei enää – ainakaan toivottavasti - sattuisi.
Mutta mennään alemmas”, Lorythas toisti Winderin sanoja syvään henkäisten, varovaisesti poistuen haltian viereltä. Varmistellen vielä katseellaan, että Darius myös pysyisi pystyssä hetken omin voimin, ennen kuin Seyr poistui kiinnittämään sen aseensa satulankylkeen kiinni.

Nelisiipinen peto kävi palaamaan lopulta jälleen paikalle, Loryn pitäessä tarkoin silmällä, ettei käynyt Dariusta nurin kumoamaan enää joko hännällään huitaisten tai raajalla tönäten. Neulahampainen otus poimi kitaansa varoen jälleen sen satulan niine hyvineen, paremmin kääntyen kielekkeellä lopulta Winderin puoleen. Hämärässä hohtava katse etsi nopeasti tutun hahmon, hopeaverisen astahtaessa kevyesti lähemmäs
Uskotko että pysyisit niskassani, jos nostan sinut ylös?”, puolipeto kujersi rauhallisella äänellä päätään alemmas tuoden ja toisen käpälänsä ojentaen kämmenpuolensa ylöspäin Haukansilmän vierelle, ”Vai rohkenetko matkaamaan vain tässä? Pidän sinut lähellä ja lämpimässä, kunhan nyt… pysyisit jossain vain kyydissä”.
Koitan kiivetä varovasti tästä tuonne alemmas näin alkuunsa”, serpentti tuumi katsahtaen loivemman rinteen suuntaan, siitä oli varmaan ihan hyvä aloittaa näin ensimmäisenä ja lähteä etenemään johonkin suuntaan.



//ULTIMATE HÖH. Pärisee vaikkei ois tarvekaan. Siks me ollaan 24/7 niin hypenä aina. PÖRISEEEEEEE. Timi hillittes nyt. Sidot muovipussin sille niin se voi sinne pieree. Käyt sitten viemässä naapurin postiluukusta sen sisään niin döfää jossain muualla sen jälkeen kun hajupommit on laskettu toisaalle//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Loka 2016, 18:15

Seyr toisteli eliitin sanoja syvään henkäisten, saaden Dariuksen vain nyökkäilemään muutamaan otteeseen. Alemmas olisi mukava päästä, kenties johonkin suojaisaan luolaan, jos mahdollista olisi...
Haukansilmä kirjaimellisesti huokaisi syvään, raskaasti, kun Lorythas viereltä lähti pois. Siinä oli ollut hyvä olla, lämpimässä toisen vierellä. Paino hakeutui jälleen paremmin terveen jalan varaan, Dariuksen seuraillen kuinka Seyr aseensa satulan luo kiikutti ja sitten muotoaan kävi vaihtamaan. Sentään Seyrillä oli energiaa siihen, sehän tästä olisi puuttunut, jos puoliverinen ei enää lohikäärmeeksi olisi kyennyt muuttumaan.

Darius peruutti vaistomaisesti pienesti, kun suuri lisko lähemmäs tuli. Selvästi Lorythas koitti katsoa ja varoa, ettei Haukansilmää alas rinteeltä tönännyt, mutta kyllä haltia oli myös itse varuillaan. Vahinkoja kun sattui ja juuri nyt Darius ei todellakaan halunnut lentää täältä alas - eikä kyllä koskaan muulloinkaan.
Lorythas kyseli, pysyisikö Darius selässä jos saisi apua sinne nousemiseen. Haltia mietti asiaa hetken, kunnes pudisti päätään, katseen lipuen katselemaan matkaa alas vuorilta.
"En usko. En ilman satulaa, en tässä kunnossa...", Haukansilmä joutui lopulta myöntämään. Hän ei uskaltanut nousta selkään ja olla vastuussa itsestään sillä tavoin nyt, ties vaikka se taju lähtisikin alas kiivetessä ja haltia tipahtaisi kyydistä tuosta vain.

"Joten jos se ei kiipeilyäsi haittaa ja et minua hengiltä rutista", haltia jatkoi hymähtäen, linkaten samalla lähemmäs sitä pedon ojentamaa käpälää. Kämmen kävi kevyesti ottamaan hetkeksi tukea Lorythaksen käpälästä, Dariuksen pistäen sen keihäänsä takaisin vyölle. Sen jälkeen Haltia kävi varovaisesti, kipujaan irvistellen samalla, hivuttautumaan Lorythaksen kämmenelle. Sitä tunsi itsensä jälleen kovin pieneksi siinä suuren pedon hyppysissä.
"Heti kun olet valmis", Lorythas saisi käyttää kaiken ajan ja edetä omaan tahtiinsa alaspäin, kunhan tuo vain liikkuisi turvallisesti ja eikä turhia riskejä ottaisi.



// No niinpä. Sen takia en saa yöllä unta kun pörinäpärinät menossa. TIMI EI HILLITSE. :DDDD Tuon saatana sen pussin teidän postiluukusta sisään. Fran voi sitten olla iloinen kun saa uroshajuja //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Crimson » 08 Loka 2016, 18:45

Ei ollut ajatuksena”, valkea liskopeto kehräsi rauhallisesti seuraillessaan, miten Darius lähemmäs tuli, ”Katsotaan mitä tästä tulee yhdellä etukoivella…”, Vaern vielä tuhahti.
Winderin päästyä siihen käpälälle, koukisti serpentti kynsiään tuolle suojaksi ja toi jalkansa lähemmäs rintaansa. Eihän Puolikäärme täysin varmaksi laskenut sitä, etteikö Haukansilmä olisi siitä voinut tipahtaa siitä käpälältä, mutta jos Lorythas pitäisi sitä tarpeeksi lähellä itseään ja itse yrittäisi mitätöidä sen mahdollisuuden omasta puolestaan… niin ehkei sarvikruunuisen tarvinnut olla jatkuvasti silmäämässä rintansa puoleen.

Ei tästä ainakaan helppoa tule…”, sinisilmäinen henkäisi tarkkaillessaan sitä rinnettä katseellaan, ennen kuin serpentti lähti varovaisesti terävämmältä kielekkeeltä käärmemäisen notkeasti tiputtautumaan alas.
Nelisiipi yritti pitää Dariuksen mahdollisimman inhimillisissä kulmissa, notkealla kehollaan pujotellen jyrkintäkin rinnettä helponoloisesti alemmas. Tietenkin Vaern olisi voinut hyppiä alas villimminkin, mutta kerta joku kyydissä oli, piti serpentti omasta puolestaan huolen siitä, ettei meno turhan hurjaa ollut. Sitä paitsi kallion lumen ja paikoitellen jäänkin peitossa olevat kielekkeet ja rinne olivat joka tapauksessa liukkaita, ja sarvikruunuisella oli kaikki työ säilyttää tasapainonsa ja pysyä pystyssä, eikä vain antautua liukumaan rinnettä alemmas vatsallaan. Jos joku niin olisi tehnyt, niin Saga…
Välillä Lorythas sai siivilläänkin hakea sijaa maasta jos alkoi horjua liikaa. Tietenkin se koski ja repi valmiiksi kipeitä lihaksi, jos niiden varaan joutui painoaan laskemaan, muttei puoliverisellä muutakaan vaihtoehtoa ollut juuri tällä hetkellä. Pääasiana Lorythas piti sitä, että he todellakin pääsivät alemmas, eikä yksikään vuorilla asusteleva peto ollut esittänyt mielipidettään läheltä tai kaukaa valkealle serpentille ja tuon mukana olevalle haltialle.

Pakkanen ei ollut niin pistävä täällä mitä ylhäällä, vaikka kylmä siitä huolimatta peitti lumenpeitossa olevia vuorenrinteitä. Mahdolliset tuulenpuuskat puhalsivatkin lähinnä syrjään rinteiden ansiosta, joiden ylitse valkea serpentti hivuttautui eteenpäin kaikessa rauhassa. Tai hivuttautui ainakin siihen saakka, kunnes se ainokainen etukoipi otti jään päällä livetäkseen. Tietenkin se säikäytti Lorythaksen, hopeakäärmeen ottaessa kyynärillään ja kaulansyrjällä lumisen, kylmän rinteen vastaan – mutta vieläkään alaspäin liukuminen ei ollut Vaernille vaihtoehto. Sen sijaan nelisiipi kävi ponkaisemaan itsensä irti vuorenrinteestä ja lähti liitäen etenemään eteenpäin kaikesta huolimatta, painaen entistäkin varmemmin sitä käpäläänsä itseään vasten, jossa Haukansilmää kuljetti.
Toivon todellakin, että olet yhä yhtenä kappaleena… ja tajuissasi”, sarvikruunuinen pälyili sinne käpälänsä suuntaan varovaisesti, joutuen kuitenkin pian katseensa tuomaan takaisin eteensä nähdäkseen minne oltiin menossa. Siinä kylmiltään vain eteenpäin liitäessään Lorythas erotti alhaalta hieman kauempaa myös varsin tutun sortuman, jolla myös edelliseltä talvelta oli muistoja…
Sehän tosin tarkoitti myös, että lähellä oli se luola, jossa kenraali oli miehineen ollut suojaa pitämässä. Ja sitä kohden höyhensiipinen lähtikin kaartamaan varoen – kyllä hän muisti paikan, jonne Pumpkin oli heidät johdattanut ja mistä tämä koko soppa oli alkunsa alun perin saanutkin.
…Tehdään tästä nyt sitten vielä muistorikkaampi ilta”, Vaern virnistäen tuumaili.



//Indeed. Mitäs me ES:n kantaäidit. TIMI HILLITSEE, NYT LOPPUU SE PÖRINÄ :DDDD Etkä tuo tänne mitään pusseja, riittää et kissa päästelee munapieruja ja koira paukuttelee niin viattomasti aina yön aikana. Ah, niin onhan mulla vielä mies, joka pieree kokoajan vieressä. EI PIERUJA ENÄÄ LISÄÄ MEILLE//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Loka 2016, 19:28

"Sen uskon", Äänekkäämmin Darius hymähti, Lorythasin tuumiessa ettei tämä operaatio ainakaan helppo tulisi olemaan. Sen enempää Darius ei juttelemaan lähtenyt, päättäen pysyä hiljaa jotta Lorythas saisi keskittyä alaspäin etenemiseen. Hetken Darius kurkki menosuuntaan ohi pedon käpälän, mutta päätti sitten että ehkä parempi pitää silmät kiinni, kun silkka korkeus kävi jälleen pelkotilaa herättelemään. Ehkä tämäkin oli ollut huono ajatus, ehkä sittenkin olisi pitänyt vain jäädä kielekkeelle ja rakennella vaikka lumiukkoja aikansa kuluksi. Mutta, nyt oli turha ruikuttaa, kun Lorythas liikkeelle lähti.

Darius piti katseensa tiiviisti Lorythasin rintakehässä tai sitten täysin kiinni. Eliitti koitti tukea itseään paremmin toisen kämmenellä, vähän väliä kuitenkin sähähdellen äkkinäisistä liikkeistä jotka kipeää jalkaa liikaa liikuttivat. Lohikäärmeen jokainen hätäinen liike sai sydämen hyppäämään kurkkuun, Dariuksen kykenemättä rentoutumaan lainkaan tilanteessa. Totta kai häntä pelotti taas henkensä puolesta, vaikka luottikin Lorythakseen. Tuntui myös pahalta vaikeuttaa prosessia omalta osaltaan, varmasti nelisiiven olisi ollut helpompi kiivetä rinnettä alas jos olisi saanut kaikkia raajojaan käyttää.
Mitä alemmas he matkasivat, sitä helpommaksi se hengittäminenkin muuttui. Tai siltä se ainakin tuntui, ehkä kyseessä oli vain helpotus siitä, että alaspäin mentiin suhteellisen tasaisesti ja turvallisesti. Silloin kun eteneminen oli turvallisen tasaista, vaipui Darius vähän väliä lepotilaankin. Ei hän nukkunut, mutta ei kyllä täysin perillä tilanteesta ollut. Uupumus kävi viemään voiton pikkuhiljaa, mutta aina kun siitä unentunteesta havahtui paremmin tilanteen tasalle, tuntui yllättäen olo hieman virkeämmältä.

Pakkanenkin hellitti, mitä alemmas mentiin. Olihan se silti pistävä ja kylmä, mutta pienikin lämpötilamuutos tuntui nyt mukavalta. Darius oli aikeissa kommentoidakin sitä, kun Lorythas yllättäen kävi liukastumaan. Haltia älähti ja vaistomaisesti painautui paremmin vasten lohikäärmeen kämmentä, peläten jo sitä pahinta, kun Lorythas sai kuin saikin tuulta siipiensä alle ja lähti liitämään pudotuksen myötä eteenpäin.
"Juuri ja juuri...", Telepaattisesti Darius vastasi Lorythakselle, uskoen ettei lohikäärme häntä olisi kuullut, jos ääneen olisi puhunut.
Puoliverisen seuraava huomautus sai Dariuksen kurtistamaan kulmiaan. Varovaisesti eliitti uskaltautui katseensa taas avaamaan ja katsomaan, missä oikein mentiin. Hänellä kesti pidempikin tovi tajuta, missä päin vuoria he olivat, mutta kun sen luolan luo saavuttiin, ymmärsi Darius viimein mitä Lorythas oli tarkoittanut.

"Ajattelit sitten vuosipäivää muistaa paikanpäällä, vai?", Darius kommentoi kun luolalle saavuttiin ja Lorythas hänet kämmenestään alas päästi. Eihän nyt varsinaisesti päivälleen tainnut se päivä olla, jolloin he olivat tavanneet, mutta huvittavaa se silti oli, että jälleen talven pakkasissa täällä oltiin.
Keihäs kaivettiin taas esiin, Dariuksen käyttäen sitä tukena kun peremmälle luolaan linkutti, varovaisesti ja tarkkaillen aluksi tilannetta. Ei luolassa ketään ollut, mikä sinällään oli ihme - olihan luola tilava ja mukava esimerkiksi pesäkoloksi. Mutta kai tämä luola sitten sijaitsi liian alhaalla ja liian helppopääsyisessä paikassa, jotta mikään elukka olisi täällä pesäänsä uskaltanut pitää?
"Ilmeisesti täällä ei ole kukaan käynyt sitten meidän...", Darius tuumi katsellessaan selvästi vanhaa nuotiopaikkaa luolassa, josta oli jäljellä enää mitättömiä, hiiltyneitä puita ja tuhkaa. Ehkei se ollut heidän jäljiltä, mutta ainakin se oli aikalailla samoilla sijoilla, mitä he olivat tultansa silloin täällä pitäneet...


// ESn KANTAÄIDIT MITÄ :DDD TIMI EI HILLITSE, USKO. Hirvee kaasukammio sulla siellä, kuin sä oot vielä hengissä? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Crimson » 08 Loka 2016, 20:20

Sentään Winder oli kunnossa. Nelisiipi päästä matalan, värisevän huokauksen, yrittäen toipua omasta säikähdyksestään tilanteen johdosta. Liskopeto oli itse korkeintaan loukannut kyynäränsä, repinyt kiviseen maastoon nojautuessaan koko painollaan nahkaansa naarmuja, mutta ei Seyrillä ollut yhäkään mitään hätää itsellään. Päättäväisenä serpentti sitä liitelyään jatkoikin, kaarrellen laskeutuen sille tutulle luolanpahaselle, jossa he olivat ensimmäistä kertaa tavanneet.

Kai sen niinkin voisi sitten ilmaista”, Vaern tuhahti naurahtaen, päästäessään Winderin kapuamaan käpälältään alas. Parempi tämäkin oli kuin ei mitään, tuttu sija turvaa antoi. Paikka sinällään vaikutti myös otolliselta yötä viettää, Lorythaksen kykenemättä aistimaan paikalta heidän lisäkseen ketään tai mitään muuta… Serpentti heittikin ympäristöä tutkailleen katseensa takaisin Haukansilmään, joka luolan puoleen kävi kurkistamaan keihäänsä kanssa ensimmäisenä. Ehkä oli parempi mennä perään. Jos vaikka koloon olisi kotoluolansa joku tehnyt ja he nyt sen asukkaan rauhan menisivät rikkomaan.
Puolikäärme taittelikin siipiään pieniksi selkäänsä, käyden päällään kurkistamaan luolansuulta sisään ja ensitöikseen tipauttamaan satulan suustaan kiviselle maalle. Sen myötä nelisiipi kutistui jälleen humanoidiksi, Lorythaksen astellessa haltian perästä sisälle suojaan. Lorythas kokeili toisella kädellään siinä samalla vasempaa kyynärpäätään, jota kirveli - kaiketi siitä iho oli repeytynyt rikki kaatumisen myötä, mutta ei se saanut Seyriä hätkähtämään tai mainitsemaan omista mahdollisista vammoistaan ääneen mitään Dariukselle vieläkään. Sen sijaan Hopeakäärme tyytyi jälleen tarttumaan niistä satulan remmeistä ja kiskomaan sitä mukanaan peremmälle luolaan.
Parempi vain, saammepahan olla rauhassa”, Lorythas ähkäisi Haukansilmän luo päästen tavaroittensa kanssa, ”Vaikken kyllä epäröisi ajaa isompaakin petoa tiehensä tässä ja nyt, jos siihen tarve tulisi”, Puolikäärme tuumasi Winderiin katsahtaen.

Vaikka luolassa oli vielä viileää Seyrin lämmönhohkamisesta huolimatta, oli luolan suu mukavasti tuulen alapuolella, eikä ylimääräinen viima käynyt sisälle saakka puhaltamaan. Kyllä täällä nyt yhden yön viettäisi, parempi tämä oli yhä kuin ei mitään. Pahimmassa tapauksessa kaksikko olisi saanut jäädä etsimään itselleen yösijaa monen tunnin ajan, elleivät olisi tähän vuortenosaan sattuneet. Kenties alitajunta oli kuljettanut Seyriä tutulle alueelle päin, ja täällä sitä nyt oltiin.
Lohikäärmeratsastajan satula kiskottiin kauimmaiselle luolan seinustalle, johon Lorythas kävi levittämään satulan pehmikehuovat sen vierelle. Eivät ne varmaan mitään äärimmäisen pehmeitä olleet, mutta kelpasivat kyllä ennemmin alustaksi kuin kylmä, kivinen luolan lattia. Siinä samalla sitä tuli myös huomattua, kuinka sinne selkään oikeastaan edes koski. Vaikkei Lorythas siipiä tässä muodossaan omannutkaan, tuntuivat haamukivut leviävän jokaiseen lihakseen selkäpuolelta käsin ja se outo tunne sai sarvikruunuisen suoristuen venyttämään selkäänsä jatkuvasti, vaikka ryhtinsä olikin jo niin suorana kuin saattoi. Ehkä se liitäminen tännekään ei ollut ollut mikään parhain idea, mutta mitä muuta siinä tilanteessa olisi pitänyt muka antaa tapahtua?!
Enhän… runnonut jalkaasi enempää?”, Hopeakäärme kääntyi paremmin Haukansilmän puoleen katuvanoloisena, ”Ei ollut tarkoituksena kompuroida siten… liukastuin kai…”.



//NO MITÄ INDEED :DD Sit mä menin googlettaan es:n… Muistuta muo etten mee ikinä googleen enää. OONKO MÄ ENÄÄ EES HENGISSÄ?! En oo meinaan ihan varma. Timi tänne mun pierukerhoon sit messiin päiväks kans. Tuuks säkin?//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Loka 2016, 20:57

Jälleen eliitti hymähti pienesti, Lorythasin ilmoittaessa olevansa kyllä valmis suuremmankin pedon ajamaan tiehensä, jos joku kaksikkoa tulisi häiritsemään. Sitä Darius ei epäillyt, joskin Lorythaksen pitäisi yhtälailla levätä, mitä Haukansilmänkin.
"Toivotaan vain, ettei kukaan meitä tule häiritsemään", Eliitti hymähti, katseensa kääntäen hämärästä luolasta Lorythaksen puoleen, kyläpäällikön raahatessa massiivista satulaa luolan perälle. Darius linkutti perästä lähemmäs, katsellen kuinka satulahuopansa levitti kylmälle, kiviselle maalle. Olihan siitäkin jotain apua täällä, ei sentään sillä kivellä tarvinnut istua. Lorythaksen touhuja seuraillessaan kävi Darius itse riisumaan rintapanssarinsa pois, laskien sen Seyrin satulan viereen.

"Et sen pahemmin", Darius vastasi Lorythasille, "Ei se yhtään enempää osumaa ottanut, liikkeet kuitenkin sattuvat. Mutta kyllä se siitä", tietenkin tapansa mukaisesti Darius hieman vähätteli vahinkoa, jalkaan kun sattui nyt vietävästi, mutta ei hän halunnut hopeakäärmettä sillä huolestuttaa. Sitä paitsi ei ollut mitään, mitä Lorythas jalan eteen nyt olisi voinut tehdä. Kipu oli vain kestettävä.
"Vahinkoja sattuu, et sinä sille voinut mitään", Eliitti hymähti, nilkuttaen lähemmäs Lorythasia joka kovasti selkäänsä tuntui venyttelevän jatkuvasti.
"Entäpä sinä..?", Haltia kävi tiedustelemaan, kevyesti poimien Lorythasin toisen käden omaansa, "Oletko kunnossa? Ethän itseäsi pahasti telonut kaatuessasi?", varmasti se oli sattunut, sen kokoinen olento kun maahan romahti niin siinä otti kyllä osumaa varmasti. Äkkiseltään Darius ei nähnyt mitään päällisin puolin Seyristä, mutta saattoi tuollakin olla tummien vaatteidensa alla ruhjeita ja haavoja äskeisestä rytäkästä.

Katse pysyi kysymyksien myötä Lorythasin kasvoilla, ainakin pienen hetken, ennen kuin tummahiuksisen katse kierähti kattoon ja keihäs kädestä kolahti maahan, Haukansilmän lähtiessä vajoamaan yhtälailla maan tasalle aseensa perään.



// NONINYT TAAS :DDD Et mee sinne googleen joo. Pysytään pois googlesta. Teidän koti on joku kuudes ulottuvuus ku sinne kaasuja tulee nuuhkiin. Joo me tullaan, mä syön hernekeittoo etukäteen ni kyllä pörähtää //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Crimson » 08 Loka 2016, 21:36

Vaikka katse alati seurasi Haukansilmää, hätkähti sarvikruunuinen silti, kun haltia hänen kädestään tarrasi kiinni. Ehkä hän oli niin vaipunut ajatuksiinsa ja huoleensa, ettei täysin tilanteen tasalla pysynyt. Kokonaisuudessaan tämä tilanne jaksoi Seyriä harmittaa – hän kun olisi mielellään tarjonnut Winderille yösijan kotoaan, jos Briariin takaisin olisi lennetty. Ja nyt heidän piti tyytyä kylmänkiviseen luolaan ja raikkaaseen ulkoilmaan, oli tämäkin taas onneton tapa nähdä jälleen…
Revin korkeintaan kyynärpääni auki, pintaruhjeita…”, Puolikäärme hymyili rennosti, sen hymyn lähtiessä kuitenkin äkkiä hyytymään kasvoilta, ”Ja venähdyksiä…”.

Vaikka olisi mieli tehnyt taas todeta sanojen perään kyläpäällikön kyllä pärjäävän, pääsi Seyrin suusta vain äkkinäinen henkäys Dariuksen keihään lähtiessä tipahtamaan maahan. Siinä missä mies itse olisi varmaan mätkähtänyt keihäänsä perään, ellei Lorythas olisi tarttunut kenraalin kädestä paremmin ja sujauttanut äkkiä toista kättään tuon kainalon alitse.
Et… nyt viitsisi, Darius”, Lory älähti, säryistään huolimatta vetäen Winderin itseään vasten. Sitä lämmintä kehoaan vasten, jonka toivoi pitävän heidät molemmat juuri nyt lämpimänä yön kiristyvältä pakkaselta. Syke kohosi säikähdyksestä jälleen, Puolikäärmeen mielen täyttäessä entistäkin äärimmäisen huolestuneisuuden Haukansilmän tähden. Hän ihan oikeasti lähtisi kohta lentämään Dariusta väkisin kaupunkiin, seurasi siitä sitten mitä hyvänsä kyläpäällikölle itselleen. Se oli Seyrin viimeinen huoli nyt, kun Winder vaikutti entistä selvemmin väheksyneen huonoa olotilaansa ja vaikutti tajuntansa rajoilla horjahtelevan. Eikä Lorythas todellakaan tässä kunnossa jaksanut kannatella kauaa heidän molempien painoa…

Hopeakäärme yrittikin äkkiseltään valua varovaisesti alas istumaan, Dariuksen vetäen mukanaan sille hopeanharmaalle huovalle. Varoen ettei haltian tuettua jalkaa missään välissä käynyt taittamaan tai satuttamaan. Ehkä laskeutuminen alas oli jälleen kömpelö, sarvipäisen yrittäen toisella kädellään vaimentaa sitä puolittain tömähtävää liikettä, ynähtäen jopa hiljaa itse moista tärähdystä. Pääasia oli kuitenkin, että Seyr sai Winderin puolimakaavaan asentoon syliinsä. Siinä sitä ehti taas katsahtaa paremmin Haukansilmän kasvoille, kruunupään käydessä ensitöikseen availemaan viitan nyörejä ja muuta kaulan päälle puettua Dariuksen yltä auki pahinta tietenkin peläten.
Älä kehtaa hyytyä syliini nyt… Aiedail…”, Puolikäärme henkäisi väristen, alati katseellaan tarkkaillen Winderin kasvoja.



//En mee googleen joo. Enkä vineen. Enkä minnekään muuallekaan. Multa pitäis kieltää kaikki. No mut selvästi. Kaasu-ulottuvuus. Ei tarttee lähtee pidemmälle ko tulla vaan kalkkuun nii täältä kyl saa semmotteen elämysloman ettei huvita lomailla enää ikinä uudestaan. Syö rokkaa joo. Pidetään sit pierukilpailut kaikkien perseiden voimin//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Loka 2016, 22:11

Kaikella oli rajansa, jopa Haukansilmän kropalla. Pitkä matka, stressi ja alituiset pelkotilat, vähän ruokaa, paljon kolhuja ja mitättömät yöunet monenakin yönä peräkkäin vaativat viimein sen veronsa - eikä Darius ollut siihen todellakaan varautunut. Se tuli niin äkkiä, ettei eliitti osannut edes sitä aavistaa. Vintti vain pimeni ykskaks, eikä Darius tilanteesta enää mitään tajunnut. Jahka kroppa oli alhaalla käynyt, alkoi se tajunta kuitenkin lähes samantien palailla. Sen pienen hetken Darius ehätti olla velttona ja pökkyrässä, viimeinen muistikuva oli Lorythaksen kasvot, joita hän oli tuijottanut ennen pimeyttä.

Kun näkö alkoi taas palautua ja Darius tajuihinsa tulla, tajusi haltia olevansa lattialla, sen satulahuovan päällä, Lorythasin sylissä. Kaikki oli sekavaa aluksi, Dariuksen jopa pienesti pelästyen mitä ihmettä oli tapahtunut. Ehkä kaikki olikin ollut vain unta ja nyt hän havahtuisikin sängystään? Ei, ei sentään. Pieni hetki siinä meni, ennen kuin Haukansilmä tajusi missä mentiin ja mitä mahdollisesti oli tapahtunut...
"olen kyllä... olen kyllä kunnossa...", Tokkuraisena Darius kävi vakuuttelemaan heti ensitöikseen huolestuneenoloista puoliveristä, käsillään kevyesti työntäen Lorythasin käsiä kauemmas itsestään. Hetken ainakin, ennen kuin toinen eliitin käsistä kävi uudemman kerran tarraamaan Lorythasin kämmeneen, kuin turvaa ja läsnäoloa hakien.
"Taisin... Tuupertua hetkeksi?", nyt jo keveämmin hengittelevä haltia kysyi, katseen kääntyen Lorythasin kasvoihin.

"Anna anteeksi... taas. En ole vain kunnolla levännyt ja... koko tämä päivä oli niin..."
, Eliitti sopersi selvästi käyden häpeilemään äskeistä tuupertumistaan. Samalla Darius koitti paremmin nojautua pystyyn, sen yrityksen jääden kuitenkin mitättömäksi kun jalka ilmoitti, ettei Dariuksen kannattanut sillä tavoin liikkua nyt. Eliitti sähähti, painaen kasvonsa toiseen kämmeneensä ja veti itsensä kumaraan. Että osasikin taas ottaa päähän kaikki ja hävettää oma käytös ja olemassaolo. Ja se, että piti tällä kaikella vaivata Lorythasia, kaikista mahdollisista tahoista.
"Anteeksi että pilasin iltasi".



// ... no... vineen pitää kyl päästä aina välillä. Kaiken muun kiellän. Vinee ja foorumia vaan. Tuun sinne sniffaileen kaasuja ja pääsen onnelaan. Mä voitan kaikki piereskelys //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Briar

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron