Take me home tonight || Crimm

(3) Keskellä Laurina aroja sijaitseva puolueeton kylä, joka on erikoistunut lohikäärmeiden kouluttamiseen. Briaria asuttaa sekainen joukko, josta ei voi sanoa enemmistöksi mitään. Kuitenkin, Briarista saapuvat lohikäärmeen ratsastajat. Briar pysyttelee kuitenkin puolueettomana sodan suhteen, joskin yksittäisiä asukkaita voi lahjoa puolelle tai toiselle. Briarissa asuva kansa on kuitenkin kovin ylpeää taidoistaan, sillä tiettävästi Briar on ainoa paikka, jossa osataan kouluttaa ja pyydystää elävänä lohikäärmeitä. Vankka ja kivinen kylä on raskaasti suojattu. Vierailijoita ei katsota hyvällä, oli kyseessä sitten ihmisten, haltioiden tai puolueettomien puolella oleva matkaaja. Briarin asukkaat ovat kovin ennakkoluuloisia matkalaisia kohtaan, mutta päästävät noita toki sisään. Kukapa sitä nyt lohikäärmeitä täynnä olevassa kylässä alkaisi riitaa haastaa asukkaiden kanssa?

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Loka 2016, 08:45

Eliitti ei voinut kuin virnuilla, nähdessään sen punan sarvipäisen kasvoilla ja huomaten, kuinka hohka toisen rinnassa kävi voimistumaan näiden puheiden myötä. Kai tämäkin oli tapa keventää tunnelmaa kaiken sen jälkeen, mitä juuri oli koettu. Oikeastaan Darius jopa piti tästä, se vei ajatukset pois niistä synkistä ajatuksista jotka juuri olivat haltian saaneet romahtamaan. Ehkä taustalla oli myös pieni läheisyyden kaipuu kaiken loan jälkeen, mitä niskaan oli satanut tänä lyhyenä aikana, eikä vain halu härnätä sarvipäistä. Olisihan Darius mieluummin tätä peliä Iriadorin kanssa leikkinyt, mutta punapäinen ei ollut nyt paikalla ja Darius halusi yhä suoda kumppanilleen sen oman ajan, antaa Iriadorin sitten lähestyä kun tunsi siihen olevansa taas valmis. Olihan tämäkin hieman syyllisyyttä nostattavaa touhua, mennä nyt taas puoliverisen kanssa tällä tavoin leikkimään, mutta Lorythaksella nyt oli muutenkin erityinen suhde haltiakaksikon kanssa. Ei Darius tiennyt miten sen olisi selittänyt tai muotoillut, mutta... Oliko se sitten väärin olla kiintynyt yhteen kuin useampaan henkilöön kerralla, jos ne kaksi muutakin jakoivat samankaltaisen tunteen keskenään?

Darius pysyi paikoillaan Lorythasin kevyesti tarratessa leukapielestä ja kumartuessa lähemmäs. Aina niin lähelle kuin mahdollista, saaden haltian hymähtämään pienesti. Haukankatse seikkaili hetken puoliverisen kasvoilla, tuon huulilla, ennen kuin nousi takaisin kohtaamaan sen lumoavan, turkoosin katseen. Vino hymy Dariuksen kasvoilta ei ottanut lähteäkseen minnekään, haltian vain kohottaen kulmiaan huvittuneenkysyvänä hopeakäärmeen liikkeistä.

"Ehkä sinun pitäisi vielä varmuuden vuoksi. Ihan vain, ettet väärässä ole", eliitti vastasi matalalta hymisten, pienesti nenänpäällään koskettaen Lorythasin nenää.
"Minä en tee mitään tahallani nyt, Lorythas hyvä", Hän jatkoi, "... Mutta jos tekisin, toimiiko se?".



//Siitä tulis kaunis sisustuselementti teille. Voisit esitellä sitä sit ylpeenä kaikille. Iriadoria syytän kaikesta. Se Darin pyllyyn koski. SE KÄSKI LORYN JA DARIN SUUDELLA. Iriä pitää rangaista tästä. Heräsin ennen kahdeksaa ja hyppäsin heti tänne ku koiran oli käyttäny. Arvaa kuka sai kahvia //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Crimson » 10 Loka 2016, 15:06

Lorythas ei saanut sitä katsettaan irti toisen kasvoilta. Etenkään Winderin silmistä, jos erehtyi sitä haukansilmää tarkkailemaan pidemmän tovin, sen yhä ollessa niin korea ja erikoinen Puolikäärmeen mielestä. Hän olisi voinutkin vain jäädä sitä katsetta silmäilemään kaikessa rauhassa, mutta se olisi varmaan ollut turhan häiritsevää…
Se outo lämmin tunne sisällä sai kuitenkin Puolikäärmeen unohtamaan täysin punastelunsa tai mahdollisen kiusaantumisen. Lämmin tunne, jota Seyr harvoin kenenkään seurassa erityisesti olisi pistänyt merkille – paitsi nyt… Winderin ja tuon kumppanin kanssa se tunne oli useammin kuin kerran pyrkinyt pintaan. Mutta sinällään se tunne nostatti myös jännityksen pintaan. Varsinkin näin kahden kesken, kun mieleen kohosivat selvinä ne muistot, miten Lorythas oli haltiaa satuttanut. Ja kuinka paljon Winderin piti kestää, eikä lupa ollut vain sortua alas itkemään, kuten tuo oli nyt juuri tehnyt Puolikäärmeen seurassa.
Siinä missä Darius tilanteelle jaksoi virnuilla, oli Puolikäärmeen kasvoille jäänyt siitä edellisestä hermostuneisuudestaan pelkkä varovainen ja seesteinen hymy, kun kyläpäällikkö kevyesti niiden sanojen myötä kättään haltian leukaa vasten liikutti. Sulkien silmänsä ja omalla nenänvarrellaan painoi vastaan Dariukselle aavistuksen. Tietämättä oikeastaan mitä olisi käynyt toiselle nyt sanomaan.

Oliko väärin… haluta suudelmaa ja tilaisuutta pitää toista vain lähellä Dariukselta? Pelkkä asian ajatteleminen sai Lorythaksen kasvojenilmeen nykimään yhdestä toiseen jatkuvasti…
Toimisi…”, Vaern lopulta henkäisi, raottaen katsettaan samalla jälleen auki, ”… liiankin hyvin”. Hellästi se peukalo lipui Winderin leualta tuon huulien alle, johon Hopeakäärme kävi mitään sanomatta kynnellään painamaan pienen viillon. Niin olemattoman, ettei sitä varmaan olisi siitä huomannutkaan, ellei haavan pinta olisi siitä punaisesta elämäneliksiiristä värjäytynyt. Ja senkin peitoksi Seyr kävi painamaan omat huulensa varoittamatta, antaen vain sen pintaan kohonneen himon viedä eteenpäin sen sijaan, että enempää olisi yrittänyt pähkäillä päätään puhki sillä mikä oli oikein ja mikä ei.

Siitä spontaanista, varovaisesti etenevästä nuolaisusta ja suudelman vastakaiun hakemisesta Lorythas uskalsi kohottaa suupieliään rohkeampaan hymyyn. Katseen painuen uudemman kerran vain suosiolla kiinni, sinertävän hehkun kohotessa kurkunpieliin asti loistamaan.
Maistut… erikoiselta”, Seyr kävi viimein sen telepaattisesti Dariukselle toteamaan, vetäen haltiaa entistä enemmän lähemmäs itseään.



//Parhain ikinä. Päästäis vielä sisustuslehteen. ET SYYTÄ IRIÄ JUMALAUTA. Lory ja Dari tekee Irill semmotteet hanurihuomenet, ettei se jätä enää ketään kylmäks ;;DD;D;D;D Eikun siis. NO SENKIN AAMUVIRKKUSANKARI :---D EI KAHVII SULLE, TUUN JUOMAAN SUN KAHVIT//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Loka 2016, 15:54

// semi k-varoitus muhinointia //

Eliitti hymähti määrätietoisenlempeästi puoliverisen sanoille, seuraillen vain katseellaan toisen kasvoja. Tuntui oudolta, kuinka äskeisen romahduksen ja pahoinvoinnin jälkeen saattoikin olla niin lämmin ja hyvä olla. Kaikki kiitos Lorythaksen, joka Dariuksen vierellä oli pysynyt tuon hetken ajan. Ja oli siinä yhä, nyt täysin toisissa merkeissä.
Hymy säilyi kenraalin kasvoilla, puoliverisen liu'uttaessa peukalonsa haltian leualta huulien alle. Vaistomaisesti eliitti oli lähellä nykäistä päätään kauemmas terävän kynnen painautuessa ihoon, mutta pysyi kuitenkin paikoillaan, henkäisten vain terävästi, samalla hymähtäen. Kirvelystä ja pistelystä Darius arvasi Lorythasin viiltäneen pintahaavan, mutta ennen kuin ehätti sen enempää tilannetta arvioimaan, painoi sarvipäinen huulensa vasten eliitin omia.

Haukankatse painui puoliksi umpeen, käsien nousten jälleen Lorythaksen puoleen, toisen hakeutuessa kevyesti Seyrin niskan puoleen ja toisen jääden puoliverisen lanteidensyrjälle lepäämään. Mitään sen pahemmin empimättä tai miettimättä haltia kävi niihin vastakaikua pyytäviin suudelmiin, antaen sen tilanteen vain viedä mukanaan. Hän tarvitsi tätä, niin väärältä kuin se kuulostikin. Olo oli ollut niin yksinäinen ja hylätty viimeaikoina, joten pienetkin ystävälliset elkeet ja läheisyydenosoitukset tuntuivat kultaakin kalliimmilta lahjoilta.
Suudelmien lomasta Darius kävi henkäilemään naurahdellen, kykenemättä hymyään pidättelemään Lorythasin telepaattisien sanojen myötä. Että sarvipäinen osasikin valita oikeat sanat tilanteeseen. Aivan kuin koko tilanne ja sijainti ei olisi ollut tarpeeksi samanlainen kuin viimekerralla, piti Lorythasin mennä sanomaan ne sanat jotka varmasti jokaiselle olivat jääneet mieleen siitä kerrasta.

Pikkuhiljaa haltian suudelmat alkoivat muuttua entistä vaativammiksi. Käsi Lorythasin lanteilla lähti hieromaan puoliverisen kylkeä kepeästi, toisten liukuessa sarvipäisen niskasta tuon hartialle. Käsi hartialla painoi Lorythasia kevyesti taaksepäin, eliitin nousten sitä mukaa paremmin Seyrin ylle, mitä tuo suostui käden mukana painumaan alaspäin, Dariuksen siinä samalla kuitenkin varoen ja taiteillen sen kipeän jalkansa kanssa. Jalka ja sen kivut eivät kuitenkaan näyttäneet häiritsevän juuri nyt, tilanteen vieden mukanaan ja kaiken muun muuttuen lähinnä sivuseikaksi.


// No todellakin :--D SYYTÄN. Hanurihuomenet ei perse D:D:D:D:D:::DDD Et vie minun kahveja! Ton kahvi colan saisit kyl juua loppuun ole hyvä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Crimson » 10 Loka 2016, 17:24

Ei Winderillä näyttänyt olevan mitään sitä hellyydenosoitusta vastaan. Siinä missä ei Hopeakäärmeelläkään, joka koko suudelman oli käynyt aloittamaan. Eikä sitä katunut lainkaan, millään tavalla. Ei hetkeäkään sen myötä, kun Aiedail siihen suudelmaan vastasi ja käsillään puoliveristä koski niskalta ja lantiolta. Jälleen kerran Haukansilmän huomio toi päällimmäiseksi tunteeksi sen hyväksynnän, josta Lorythas itse jaksoi päänsä sisällä kiistellä jatkuvasti kaikesta huolimatta.

Oli niin hyvä olla, Seyrin sysätessä kaikki hankalat ajatukset taka-alalle ja täysin antautuen sen viattoman huumansa valtaan, johon se erityinen rautainen maku ja Darius hänet juuri saivat nostettua. Tuntui väärältä, mutta samalla oikealta jakaa hetki Dariuksen kanssa näin. Olo tuntui erityiseltä. Mutta vain hyvällä tavalla.
Hiljainen kehräävä värinä kumpusi puoliverisen kurkusta Dariuksen käydessä vaativammin kehittämään tilannetta eteenpäin. Huomionosoitusten välistä Seyr kävi henkäisemään muutaman kerran voimakkaammin, raottaen silmiään paremmin kun käsi niskanpuolelta lipui hänen hartialleen ja kävi taemmas työntämään. Mutta ei Lorythas pistänyt vastaan millään tavoin. Vaikka sinällään kruunupäistä huolestutti siinä samalla Dariuksen loukkaama jalka…

Puolipeto antoi tilanteen viedä, nojautuen varovaisesti vain taemmas Dariuksen tieltä. Joutuen sen kätensä tosin Haukansilmän leualta tuomaan tukea hakemaan vierestään, hiljaa hymisten kun painon nojaaminen tuntui hartiassa asti, josta Winder painoi sarvipäätä alleen. Kyynärpäähänkin koski yhä, käpälän jopa täristen aavistuksen voimattomuuttaan oman ja haltian painon alla, mutta sen avulla Puolikäärme kuitenkin pääsi laskeutumaan helpommin kyljelleen huovan ylle ja siitä aina selälleen asti. Kostea, hopeisesta verestä nihkeä kohta nahkaisen vaatteen läpi jätti vaaleaan huopaan märän tahran, jota Lorythas ei ehtinyt jäädä harmittelemaan muuten, kuin korkeintaan nopealla vilkaisulla. Sillä hetkellä katse halusi vain painua kiinni, vaikka samaan aikaan Lorythas olisi tahtonut vain rauhallisesti silmäillä Winderin kasvoja. Etenkin sitä kiehtovaa silmää, josta puolipeto ei tuntunut koskaan saavan tarpeekseen. Kädet halusivat myös koskettaa. Eikä Lorythas voinut sille mitään kun omat käpälät kohosivat Dariuksen kehoa silittämään kyljiltä ja sormenpäät kynsineen hipomaan vaatekappaleiden päältä toista.



//JULMAA TUOLLAINEN SYYTÄNTÄ! Hanurihuomenet tarvitaan. Lorykin vois ottaa. Eiku. VIEN SUN KAHVIT! Sun kahvicolaas en kyllä koske. On niin eksoottinen setti nyt et muo pelotti kun kerroit siitä mulle jo skypessä…//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Loka 2016, 17:50

Varovaisesti ja kaikessa rauhassa Lorythas selälleen laskeutui, Dariuksen antaen puoliveriselle kaiken ajan mitä tuo tarvitsi - ja mahdollisuuden myös perääntyäkin, tietenkin - vaikka samalla hartiaa työntävä käsi jatkoi työtään määrätietoisenvaativasti. Haltia jäi käsiensä varaan puoliverisen ylle, tiedostamatta edes sitä kuinka raskasta se oli olla käsivarsien varassa tällä hetkellä. Tai no, yhden käsivarren, toinen käsi jatkoi Seyrin kyljen silittelyä, välillä eksyen lanteille ja alavatsalle, aivan kuin härnäten niitä muotoja nuolevia vaatteita pois ihon tieltä.
Eliitti värisi silkasta uupumuksesta, kehon yhä ollen äärirajoilla, mutta nyt mielessä oli vain ja ainoastaan Lorythas ja tämä hetki puoliverisen kanssa. Aivan sama kuinka uupunut hän oli, ei Darius kyennyt itseään pysäyttämään, vaikka pieni ääni päässä käski lopettamaan monestakin syystä. Ei tämä ollut oikein, vai oliko?

Seyrin hohkaama lämpö ja ne vaatekerrastot haltian yllä saivat miehen pikkuhiljaa hikoilemaan huomionosoitusten myötä. Hiki nousi otsalle aluksi vain pienenä kerroksena, Dariuksen hengityksen lähtiessä muuttumaan raskaammaksi samalla suudelmien lomasta. Suudelmat muuttuivat pian pieniksi näykkäisyiksi puoliverisen huulilla, eliitin raottaen katsettaan pienesti, vain nähdäkseen Lorythasin kasvot. Reaktiot. Katseen. Eliitti oli osin epävarma tilanteesta ja halusi tietää, mitä sarvipäisen pääkopassa liikkui tämän kaiken suhteen, mutta Darius ei saanut itseään kysymään. Eikä oikeastaan uskaltanutkaan. Hän tiesi että olisi ehkä ollut parempi lopettaa nyt, perääntyä ja antaa asian olla, mutta jos vielä vähän, ihan pikkaisen, tästä lämpimästä tunteesta saisi nauttia.

Näykkivät suudelmat Lorythasin huulilta loppuivat, Dariuksen käyden suomaan pehmeitä, mutta vaativia suudelmia aluksi sarvipäisen suupieleen, poskelle, leuansyrjään ja siitä aina alemmas, kaulalle. Hellästi aluksi vain pusutellen valkeaa ihoa, mitä nyt korkealta kaulukselta sitä näkyi, kunnes ne suudelmat muuttuivat jälleen vaativimmiksi kera pienten, kiusoittelevien näykkäysten.



// SYYTETTY NIIN! Lorykin vois ottaa varmasti joo. Tuleeko tästä sittenkin. sittenkin semmonen mihin pitää lätkästä k-varotus vai. ET VIE MUN KAHVEJA NYT. No älä huoli mä join sen kahvicolan vaikka paskaa oli, en kehdannu jättää sitä kun isä sen mulle osti. onneks se oli pieni pullo //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Crimson » 10 Loka 2016, 18:59

Mieli oli sekaisin tämän hetken sinne herättämien ajatusten myötä. Rinnassa suorastaan roihusi, eikä Lorythaksesta ollut sitä tunnetta itseltään kiistämään tai rauhoittamaan, vaikka tiesikin sen lämpönsä tekevän tilanteesta tukalan. Jos ei hänen, niin ainakin Winderin osalta, haltian käyden valmiiksi hikoilemaan ja hengittämään tiheämpään läsnäolon ja huomion myötä, jota Seyr jakoi Haukansilmälle. Niine vaativin kosketuksin, sekä suudelmien, joista värähtelevin henkäyksin Lorythas seisahtui Dariuksen käydessä näykkimään puoliverisen kalpeansävyisiä huulia, jotka yhä jaksoivat hymyillä silmäpuolelle. Silmät raottuivat auki kunnolla, katseiden kohdaten toisensa sillä hetkellä ja se sai ajan Lorythaksen ympärillä seisahtumaan täysin siksi hetkeksi.

Sarvet painoivat vasten sitä huopaa, niiden terävien päiden käyden jopa takertumaan vaaleaan kankaaseen ja repimään siihen pieniä, huomaamattomia reikiä ohimennen. Viirumaiset pupillit seurasivat tarkasti kuinka Haukansilmä lipui suudelmineen aina alemmas kaulalle, jota Puolikäärme kävi jopa päätään paremmin ojentaen toiseen suuntaan tarjoamaan Winderille.
Käsien oli pakko lipua ylemmäs, kipeämmän kohoten Dariuksen hiusten sekaan sivelemään tuon kasvojen syrjää jälleen varovaisesti, olematta kuitenkaan tiellä. Juuri nyt Lorythas ei osannut sen lämpimän ja miellyttävän olonsa alta tehdä mitään kieltääkseen Haukansilmältä mitään. Hän niin kaipasi jokaista kosketusta. Jokaista huomionosoitusta. Katseiden vaihtoa ja himoa täynnä olevia henkäyksiä. Niitä lämpimiä aaltoja ja väriseviä henkäyksiä, jotka tekivät tilanteesta niin ihanan ja ainutlaatuisen. Mutta samalla Puolikäärme mietti, oliko tämä kuitenkaan oikein. Kaiken sen jälkeen mitä Darius oli juuri kokenut – ja miksi Iriador Briariin oli kaikonnut…
Se häilyvä epävarmuus tilanteesta ei kuitenkaan hopeaverisestä ulospäin paistanut, niiden ennemminkin muistuttaen mietteliäisyyttä ja arkuutta, punan noustessa värjäämään Seyrin kalpeaa ihoa poskipäiltä. Halusiko hän sanoa jotain? Vai vain painaa Dariuksen lempeään halaukseen ja pitää siinä vierellään, omilla käsillään pidellen yön ylitse turvassa ja lämpimässä? Vai jotain enemmän? Sija toi niin paljon vanhoja muistoja mieleen ja herätti sen ensitapaamisen kaiun mielenperukoille… ja Lorythaksen kun oli vain pitänyt pelastaa eloon jääneet sotilaat täältä. Mutta jokin Haukansilmässä oli jo silloin puoliverisen silmiin ja sisimpään iskenyt. Jokin vahva ja merkityksellinen tunne, josta hän ei vieläkään ollut valmis päästämään irti… vaikka ehkä olisi pitänytkin...

Olet niin mahdoton… Aiedail”, sarvikruunuinen henkäisi, toisaalle Winderistä katsahtaen vaikka kätensä yhä huomiota silmäpuolelle soivat, ”Niin mahdoton, etten monestikaan tiedä, mitä minun pitäisi sinusta perimillään ajatella ja tuntea. Ja mitä siitä kaikesta antaisin itseni hyväksyä...”.



//AAAAAAAA! No mut eiks kaikki ois pettyneitä meihin ja tulis vaatiin meitä roviolle, jos Briar peliin ei tuu k-lätkää? Imean. MUTKUN KAHVIA. CRIM RAKASTAA KAHVIA. JA HYVÄ! Kahvicola is gone. Never again. Such awful experience. Much yuck. Yhhyh. Arvaa kuka pissi käytävälle ja meidän plänit muuttu toisin päin – TO DA ALKO FIRST AND DOGGO OUT AFTER DAT//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Loka 2016, 19:24

Hetken eliitti jatkoi niiden kiusoittelevien suudelmien suomista valkealle kaulalle, kunnes Lorythas avasi suunsa. Hymähtäen eliitti kohottautui kasvotusten sarvipäisen kanssa, joka toisaalle katsoi. Kohottautuessa myös se toinen käsistä kävi viimein ottamaan maasta tukea, Dariuksen kykenemättä enää yhden käden varassa pitämään itseään sarvipäisen yllä. Hetken vain tuijottaen Lorythasia, pienesti lanteillaan painaen kerran jos toisenkin alitajuisesti vasten puolikäärmettä. Koittaen kuitenkin parhaansa mukaan pysyä rajan tällä puolen. Siinä tehtävässä helpotti kyllä se uupumus, joka koko ajan oli läsnäolostaan muistutellut tavalla jos toisellakin.
"Sinun pitäisi inhota minua", Yllättävän lempeällä äänellä Darius vastasi hopeaveriselle, joka alla makasi, "Sinun pitäisi työntää minut pois silkasta vastenmielisyydestä", Oli sanomattakin selvää, että se silkka itseinho kävi taas kohoamaan eliitin mieleen. Mikä sinällään oli sääli, tällaisessa tilanteessa, jota Darius ei olisi halunnut pilata typerillä puheillaan ja itsekeskeisillä murheillaan. Olisi pitänyt vain pitää suu kiinni ja vihata itseään omalla ajalla. Siinä hän oli hyvä.

Puoliumpinainen katse tuijotti hetken vielä Lorythasia, ennen kuin Darius kävi sarvipäisen yltä poistumaan, kellahtaen kyljelleen tuon vierelle sille huovalle. Siinä ohimennen tuli myös huomattua hopeasävyinen veri tahra kankaassa, eliitin hetken miettien mistä se olisi tullut, mutta kun muisteli mitä oli juuri tapahtunut ja kuinka Sarvipäinen kyynärpäällään tukea oli ottanut, ei tarvinnut pitkään miettiä missä puoliverisellä ruhjeita oli.
"vuodat verta", makuulleen käyvä eliitti huomautti lopulta, sulkien silmänsä pitkän huokauksen saattelemana, "haavasi kannattaisi sitoa.. Jos sinulla enää tarpeita on...".



// K-lätkä must. Mutta kun ei ole K juttuja. kai. SINÄ SENKIN KAHVIHIRMU NIIN SAATANA. Joo ei enää kyl ikinä sitä kahvikolaa. NEVER AGAIN. Ja Fran kerpele //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Crimson » 10 Loka 2016, 21:03

Hopeakäärmeen katse oli lempeä. Lämmin. Lähes jopa salaa lisää aneleva Dariuksen kohottautuessa ylös suudelmistaan. Kyllä Lorythas noteerasi ne lanteen painautumiset itseään vasten, ollen enemmän kuin valmis vain haluamaan Winderiä kaikessa tässä karussa ympäristössä ja lämpimän hetken keskellä. Mutta samalla Seyristä tuntui, että se olisi aiheuttanut vain lisää haavoja, tuskaa… mielipahaa ja inhoa.
Kaipailevat kosketukset pysähtyivät kuitenkin sijoille Dariuksen sanojen myötä, Lorythaksen mielen sekoittaen jälleen aivan uudenlaisen tunteen. Mikä kuitenkin jäi vain pimeän päälle leijumaan, valmiina tipahtamaan pohjattomaan kuiluun, kun haltia pyysi häntä inhoamaan itseään. Lämpöisen rakkauden tilalle jäi vain tyhjä ja kylmä kolo, tukipilareiden sortuessa sen ympäriltä ja vangiten sinne alleen kaikki ne mukavat tunteet. Jäljellä jäi pelkkä hylätty ja jätetty, epävarma olo.

Ja se tuntui äskeisen jälkeen pahalta…
Ja kylmältä…

Mitään Lorythas ei tehnyt. Ei sanonut. Jäi vain kaipaamaan Winderin kosketusta, palavan hohteen hiipuessa rinnasta kuin siihen olisi heitetty äkisti jääkylmää vettä tai pihalla puhaltava kylmä olisi saanut puoliverisen lohikäärmeen vain hyytymään sijoilleen. Katse ei seurannut perässä, kun Haukansilmä valui huovalle hänen vierelleen maaten siitä yltä. Sarvipäinen sivuutti täysin Dariuksen sanat haavojen vuotamisesta.
Hopeaverinen vain makasi selällään sijoillaan. Kuin valveuneen vaipuen siksi hetkeksi, ennen kuin pakottava tarve sai Lorythaksen kääntymään Haukansilmään päin ja vetämään tuon vain takaisin itseään vasten. Kasvojen käydessä kiehnäämää jälleen tummaa tukkaa vasten, Lorythaksen seisahtuessa Winderin kanssa kasvotusten otsa otsaa vasten, ja vain katsoen tuota syvälle silmiin, ”Särjet sisältäni paloja väittämättä, että minun pitäisi inhota sinua…”.

Ainoa minkä haluan työntää pois, on tuo itseinhosi”, Puolikäärme kuiskasi väristen.

Oikeasti… välitän…”, ei se kuulostanut oikealta, ei sopivalta siihen mitä Puolikäärme halusi selvästi sanoa, koko lauseensa jääden silminnähden kesken kun Seyrin katse valui alas haukankatseesta. Mutta ei Lorythas vain kyennyt kertomaan Dariukselle, että ehkä sisimmissään rakasti toista enemmän, kuin oli itselleen antanut luvan ylipäätään tehdä. Mitä muuta se lämmin tunne sisällä saattoi muka olla? Ei Lorythas ollut ikinä kokenut ketään kohtaan tarvetta sitoutua millään tavalla… vaikka usein antoi olettaa olevansa rohkea ja täsmällinen, lensivät ne perhoset kuitenkin alati vatsanpohjalla aina, kun sarvikruunuinen Winderiin törmäsi. Eikä sitä voinut vain selittää verisiteellä. Siinä piti olla paljon muutakin. Paljon jotain sellaista, jota Lorythas ei osannut kokemattomuuttaan sanoin selittää…
Ja merkitset minulle niin paljon… ja…”.
Ei. Se olikin vaikeampaa mitä Lorythas edes kykeni kuvittelemaan. Sanat vain jäivät siihen kielenpäälle ja saivat Puolikäärmeen huokaisemaan syvään, tyytymään siihen tiukkaan halaukseen, josta hän ei halunnut päästää enää irti.



//K-lätkä, tartten semmosen meidän kämpän oveen. Kukaan ei uskaltais tulla enää vieraisille. KAHVIAAAAAAAAA. Kahvi on must, tai muuten alkaa sattuun päähän. Minäkö muka riippuvainen, älkää naurattako <: Löysin kaupasta sun kahvikolan. Joonas piilotti semmosen meidän koriin ja mä jouduin kiikuttaan sen all the way sieltä kassoilta takasin sinne vitun limuosastolle kauhuissani, perkele. Fran the hero oli tehnyt tarpeensa kauppareissun jälkeenkin sisälle, joten VIELÄKÄÄN me ei päästy lähteen lenkille ja vituttaa//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Loka 2016, 21:34

Syvään hengittäen Darius tasaili itseään äskeisestä, tuntien kuinka se hiki alkoi ikävältä tuntua iholla. Tosin nyt kun Lorythaksen päältä oli kierähtänyt, ei enää kuumottanut niin suuresti. Hetkeksi kaksikko vaipui hiljaisuuteen, Dariuksen pitäen suunsa ja katseensa kiinni. Ajatellen jo hetken, että ehkä tämä oli tässä ja hiljaisuudessa koko loppu yö saataisiin viettää - tosin ennemmin tai myöhemmin Darius olisi varmasti kyselemässä Lorythasilta, saisiko tulla kainaloon nukkumaan. Vaikka vaatetta oli päällä, jopa sen Seyrin kaavunkin lisäksi, tulisi Darius aivan varmasti palelemaan täällä. Sentään tuuli ei päässyt luolan perälle asti, mutta pakkanen kyllä tuntui täälläkin.

Yllättäen Lorythas kääntyi Haukansilmän puoleen ja veti hänet itsensä lähelle. Darius veti henkeä terävästi silkasta yllätyksestä, avaten sen verran katsettaan, että Lorythasin kasvoja saattoi taas tutkailla.
Kaikessa hiljaisuudessa silmäpuoli kuunteli Lorythaksen sanat, jääden miettimään taas omia toimiaan. Kuinka itsekäs ja typerä hän olikaan itseinhossaan. eihän sitä tajunnut varsinaisesti, kuinka siinä tuli myös muita satuttaneeksi, kun itseään tai suhteitaan kävi vähättelemään ja halveksimaan. Kyllä Darius tiedosti, että hänellä oli tapana olla etäinen, mutta nykyään hän myös työnsi läheisiä pois viereltään tahtomattaankin. Olisipa se ollut helppoa muuttaa tapojaan ja olla jälleen iloisempi itsensä, mutta se synkkä massa mielessä ei antanut siihen varaa...

Varovaisesti Darius nosti kätensä Lorythaksen ympärille, painaen katseensa uudemman kerran kiinni. Siinä kasvotusten hetken hiljaa ollen, kunnes painoi uudemman kerran pienen, anteeksipyytävän suudelman puoliverisen huulille. Darius olisi halunnut pyytää anteeksi, mutta illan aikana oli sitä sanaa jo toistelut ja käsketty olemaan toistelematta puolin jos toisin, joten ei hän mitään sanonut. Pysyi vain hiljaa.
"Ei se ole väärin...", Haltia kuiskasi suudelmansa jälkeen. Enemmän tai vähemmän suoranaisesti sarvipäinen oli juuri indikoinut, että kenties rakasti haltiaa. Ei se kai väärin ollut? Ei, sillä Darius uskoi tavallaan tuntevansa samoin. Tietenkin Iriador oli hänelle se ensimmäinen ja rakkain, mutta ei haltia voinut enää valehdella ja sanoa, että pitäisi Lorythasia vain ystävänä.



// Mäkin haluun K-lätkän. Tatuoituna otsaan. Sinä ja sun kahviriippuvuus :DDD T ihminen joka ei ees sais yhäkään sitä kahvia juoda ;D;D JA LOL! OISITTE NYT OSTANU SEN JA JUONU YHDESSÄ :D MAKUELÄMYS! Äiti sano että kaikkea pitää maistaa. T iri kun suihin otti? eikun. Noninnyt taas. FRAN THE HERO NYT KERPELE //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Crimson » 10 Loka 2016, 22:48

Vaikka edessään Haukansilmää katsoikin, olisi Lorythas oikeastaan halunnut vain painaa ne silmänsä kiinni. Antaa asian olla ja mahdollisesti ehdottaa levolle käymistä. Aamu tulisi joutuin unen jälkeen – vaikka tuskin Puolikääre halusi uneen edes yrittää. Hänen piti suojella Dariusta. Hänen piti pitää huoli siitä, että haltia pysyisi yön ylitse lämpimänä ja turvassa mahdollisilta pedoilta. Ja ikävyyksiltä. Ja painajaisilta. Kaikelta.

Se anteeksipyytävä suudelma tuli täysin puun takaa, Seyrin kuin palaten valveunesta takaisin tähän maailmaan, ehtimättä millään tapaa reagoida kuin yllättyneeltä vaikuttaen. Hänestä tuntui että Darius tiesi, mitä Lorythas oli yrittänyt kertoa. Syystä tai toisesta sarvipäiselle jäi sellainen maku huulilleen sen suudelman myötä, mikä sai hohkan taas ilmoittamaan olemassaolostaan sieltä tiukan kauluksen pielestä. Ei se ole väärin. Lorythaksen mielestä siinä riipivässä tunteessa oli kaikki hänen osaltaan väärin. Ei hän ollut ansainnut kohdalleen vastaavaa onnea. Ei hän halunnut sekoittaa läsnäolollaan mitään, mitä esimerkiksi Dariuksen ja Iriadorin välillä oli. Hän ei sopinut siihen mielestään mukaan. Sitoutuminen maistui kielenpäällä kuin vahvimmalta mahdolliselta myrkyltä, joka sai voimaan pahoin ja suorastaan hirvitti. Ei Lorythas halunnut olla asteen eikä toisen erottava tekijä tai väliin tunkija – hän halusi omistaa. Se oli yksi niistä liskoveren tuomista piirteistä…

Puolikäärme pudistikin päätänsä Dariuksen sanoihin lopulta, sulkien silmänsä puolittaen ja jäi tuijottamaan lähinnä sitä kenraalin tummaa leukapartaa kohden.
Sinulla on jo toinen… ja… ja tiedän etten voi sinua sillä samalla tavalla… omistaa… ikinä - ei minulla ole varaa tunkea väliinne. Millään tavalla. Olen sen jo hyväksynyt”, sarvipää henkäisi hiljaa vasten silmäpuolta, ”Minulle riittää että te olette onnellisia…”, ei takuulla riittänyt. Mutta niin tuntui hyvältä sanoa. Ehkä Lorythas oli jälleen turhan vaatimaton omalla kohdallaan. Mutta se oli hänelle luonnollisin tapa sivuuttaa se mahdollinen tarve romantiikkaan ja olla yksinkertaisesti luomatta kehenkään minkäänlaisia turhan syviä siteitä. Oli helpompaa kenties juoda itsekseen sitä viiniä ja tyytyä omaan seuraansa, kuin odottaa kenenkään kapsuttavan sieltä sarvien alta ja omistaa joku, jonka sylissä kiehnätä ja kehrätä.



//Patentoidaan K-lätkästä semmonen kärpäslätkä, jolla voidaan läimii toisiamme pyllylle ;;DD;D;D;D KOFEIINI ON MUST. JOKA AAMU. MUUTEN KUOLEN. NO EIKÄ MÄ SÄIKÄHIN OIKEESTI KO JÄTKÄ OLI NOSTAMASSA SITÄ HIHNALLE JA OLIN VAAN ET NOPE. T iri ko suihin otti joo (DDDDDDDDD Fran the Hero ei osaa. Siinä män viikon nannat ja mulla on peukalo mustelmilla. 5/5//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Loka 2016, 17:55

Lorythas pudisti päätään, saaden eliitin hymähtämään pehmeästi. Sarvipäinen oli kuulemma jo hyväksynyt sen faktan, että Dariuksella oli joku toinen eikä hänellä ollut sijaa siihen väliin tulla. Tottahan se oli, vaikka Darius välittikin Iriadorista ja Lorythaksesta, välitti hän noista eri tavalla. Iriador oli Dariukselle se valittu, ainoa joka oli päässyt eliitin kylmän kuoren läpi ja muuttanut miestä, samalla kun hänen elämäänsä oli sijan raivannut. Iriadoria sai myös kiittää siitä, että Darius kykeni Lorythaksen suhteen tuntemaan tavalla, jota nyt tunsi. Eliitti tuskin olisi edes hyväksynyt Seyriä lähelleen, puhumattakaan siitä, että tuohon tunteita olisi kehittänyt, ellei Iriador todellakin olisi Haukankatseen näkökulmia muuttanut.

"Ei sinun meidän väliimme tarvitsekaan tunkea", Eliitti hymähti hetken hiljaisuuden jälkeen, katseensa siinä samalla painaen kunnolla kiinni, "Minulla on kaksi kättä. Voit tulla toiselle puolelle", hän jatkoi mumisten, hiljaa siinä itsekseen hymyillen typerästi idioottimaisille puheilleen. Olo alkoi olla niin nuutunut ja väsynyt, että kaikki tuntui naurattavan. Jopa silkka hiljaisuus, Haukansilmän melkein käyden nauramaan itsekseen. Darius sai kuitenkin pidäteltyä naurunpyrähdyksensä, tyytyen vain hymyilemään itsekseen leveästi.
Väsyneesti Darius painautui paremmin vasten sarvipäistä, hetken halaten Lorythasia tiukemmin ja samalla painoi kasvonsa vasten tuon rintakehää. Hetken siinä kiehnäten ja hakien mukavampaa asentoa ja sijaa, ennen kuin asettui aloilleen.
"Ajattele mitä vain", Eliitti mumisi asetettuaan, "Mutta minä rakastan sinuakin", Darius jatkoi, halusi Lorythas sitten sitä sanaa eliitiltä kuulla tai ei.



// Todellakin :---DD Hirveet läpsyttelyt vaan sitten. SENKIN KOFEIINI ADDIKTI. RAJOTA. Kyl teidän täytyy ostaa sitä kahvicolaa, se on maistettava kerran elämässä. Sit jäätteki siihen koukkuun. FRAN THE HEEROOO onko käsi vieläki kipee eilisen jäljiltä? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Crimson » 19 Loka 2016, 22:57

Winderin puheet olivat samaan aikaan lohdullisia ja saivat Seyrin hymyilemään varovaisesti. Mutta samalla ne sanat tuntuivat hänestä oudolta. Ensinnäkin siksi, ettei puoliverinen todellakaan kuvitellut olevansa Dariuksen arvoinen. Toiseksi, Lorysta yhä tuntui siltä, että hän väkisin tulisi Dariuksen ja Iriadorin väliin, vaikka miten hän halusi samalla uskoa toista. Ehkä osasyynä oli, ettei Seyrillä varsinaisesti ollut koskaan ollut mitään yhdenyön juttuja enempää – siksi mihinkään pitempiaikaiseen sitoutuminen tuntui aina yhtä erikoiselta ajatukselta. Etenkin, kun vastaavanlaisen tunteiden jakamisen teki niinkin erikoisen henkilön kanssa suhteessa, mistä ei alun perinkään ollut pitänyt muodostua mitään tapaamista ihmeellisempää. Mutta tässä sitä oltiin. Siellä mistä kaikki aikanaan alkoi. Ja kuinka he olivatkaan erilaisia nyt niihin aikoihin verrattuna…

Hopeakäärme antoi kenraalin kiehnätä paremmin lämmintä rintaansa vasten, kevyesti painaen haltiaa paremmin vielä lähemmäs. Siinä oli hyvä pidellä toista. Turvassa ja lämpimässä, niin äärimmäisen lähellä. Vaikka omat tunnustukset Winderille olivatkin pistäneet mielen sekaisin ja ajatukset jylläämään, tuli siihen kaikkeen hullunmyllyyn pääkopassa kuitenkin yllättävä seisahdus, kun Darius kertoi niin suoraan rakastavansa myös Lorythasta.
Puolikäärmeen katse laajeni aavistuksen, sinisten silmien jäädessä tuijottamaan häkeltyneenä Haukansilmän tummia hiuksia päälaelta, samalla kun muuten kalpealle iholle nousi voimakkaampi punerrus ja mieleen silkka iloisuuden tunne. Se oli jotain, millaista Lorythas ei ollut koskaan aikaisemmin varsinaisesti tuntenut. Ei kukaan koskaan aikaisemmin ollut missään vastaavassa tilanteessa vain sanonut rakastavansa häntä millään tavalla – joten… tältäkö se sitten tuntui? Olo oli yllättäen niin hyväksytty ja pääsipä sieltä kurkunpohjalta muutama kehräävänsuloinen äännähdyskin, Seyrin kuitenkaan yrittämättä niitä peitellä enää kun halaten painoi haltiaa entistä lähemmäs itseään. Hän halusi pitää Dariuksen vain siinä, hymyn kiriessä kasvoille ja sarvikruunuisen antaessa sen nolostuneen punansa lämmittää kasvonpieliään samalla kun silmänsä sulki. Sanat vain jäivät jonnekin, eikä Lorythas saanut suutaan enää sinä iltana auki valvoessaan monta tuntia Dariuksen vierellä tuon hiuksia silitellen ja tuhinoita kuunnellen.


---


Kirpeä pakkanen puhalsi vaimean tuulen mukana luolan perälle, siinä missä aamuauringon säteet loistivat jostain ylempää valaisemaan lumista suuaukkoa. Lorythas oli jossain välissä myös nukahtanut uupumustaan Winderin vierelle, mutta pidellyt toista lähellään lämpimässä koko yön ajan. Välillä säpsähdellyt hereille tarkastaakseen, että Haukansilmällä oli ollut kaikki hyvin. Vain jotta olisi voinut kiskaista Dariuksen ylle paremmin tuon viittaa ja sitä valkeaa kaapua, jonka Seyr oli tuolle lainannut lämmikkeeksi.
Yö oli sujunut muutenkin rauhallisesti. Ehkei se kaksin kerroin taiteltu huopa ollut mikään mukavin alusta nukkua, mutta sitäkin paremman vietetystä yöstä oli Puolikäärmeelle tehnyt se, että hän oli saanut pitää Dariuksta lähellään. Pian olisi kuitenkin aika nousta ylös jälleen ja ajatukset huomionosoituksista, lämpimistä halauksista ja yhteisistä hetkistä muuttuisi siihen, kun kaksikon pitäisi pohtia miten Briariin lentäminen tästä eteenpäin suoritettaisiin. Yksi yö tuskin Winderin jalkaa oli parantanut. Ja yksin Puolikäärme ei sitä suurta satulaa nelisiipisen olemuksensa selkään saisi…

Mutta vielä ei ollut aika harmitella asian puolesta. Lorythas halusi vain vetää syvään henkeä Haukansilmän vierellä, puhaltaa lämpimiä tuhahduksia toisen hiuksiin ja odotella kaikessa rauhassa, että Darius heräisi.



//Sit seuraa läpsyttelyjen mm-kisat. EN RAJOTA. VIELÄKIN MULLA OIS TERMARISSA YKS KUPILLINEN MUTTEN TIIÄ HALUUNKO JUUA SITÄ ENÄÄ TÄHÄN AIKAAN :D:D:D:D::DDD Mä en sun kahvicolaas osta. EN. MUO PELOTTAA AJATUS HIILIHAPOTETUSTA KAHVISTA! Voin tehä sitä itekin, heti kun saadaan sodastriimin vaan uus hiilihappotankki ;DD Voit tulla sit juomaan mun kotitekosta kahvilimua! NI! Kädet on aina kipeet. Tosin nyt kun meiltä hajos valjaat niin ei oo varaa muutenkaan mennä lenkeillä rajusti pelkän pannan kans ;___;//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Loka 2016, 16:50

Sanoja ei enää vaihdettu, eikä kyllä tarvinnutkaan. Darius vain hymyili hiljaa itsekseen, kun Lorythas hänen sanojensa myötä kävi haltiaa entistä paremmin syleilyynsä sulkemaan. Se oli tarpeeksi kertomaan, mitä sarvipäisen päässä liikkui, eikä Dariuksen tarvinnut edes erikseen puoliverisen kasvoille vilkaista. Haltia kävi vielä hieman itseään kiehnäämään parempaan asentoon, kunnes veti syvään henkeä ja asettui aloilleen. eikä siinä todellakaan kauaa mennyt, kun eliitti syvään uneen oli jo vaipunut...


--


Luulisi, että ohut satulahuopa kylmän, kivikovan luolanpohjan pinnalla ei olisi mikään mukavin nukkumispaikka ja yö olisi täten yhtä tuskaa, kyljen kääntelyä ja hereille hätkähtelyä. Näin ei kuitenkaan ollut eliitin tapauksessa. Pitkästä aikaa Darius sai nukuttua kunnolla, ilman yhtäkään herättävää painajaista tai ahdistuskohtausta. Oliko syynä sitten se armoton uupumus joka koko kroppaa vaivasi, vai sitten se Lorythasin seura. Oli mikä tahansa, Darius nukkui ja pitkään.
Kun viimein alkoi heräillä, ei Darius tapansa mukaisesti heti ollut pystyyn pyrkimässä vaan kaikessa rauhassa, pikkuhiljaa siinä Lorythasin vierellä havahtui tilanteeseen. Puoliunisena sitä tuli todettua, että paikkoja kolotti kovalla alustalla nukkumisesta, mutta eipä se mitään uutta ollut sotilaselämään tottuneelle eliitille. Puoliunisena hän ei myöskään heti muistanut sitä jalkaansa, joka yhä kipeä oli. Kipua ei tosin tuntunut sillä hetkellä, mutta heti kun Darius liikahti vähän, saattaen jalkansa epämukavaan asentoon, kävi valtava kipuaalto pyyhkäisemään koko kehon läpi.

Eliitti havahtui heti tilanteeseen ja kävi kirjaimellisesti parahtamaan kivusta. Tajuten lähes saman tien mistä oli kyse, painautui haltia vasten Lorythasia ja koitti pysyä mahdollisimman paikoillaan, ettei enempää sattuisi. Tuntui kuin lihakset olisivat krampanneet koko jalassa samaan aikaan, Darius halusi sen vain loppuvan ja nopeasti. Lorythasia halaten tiukasti, hymisi ja parahteli vasten puoliverisen rintakehää, lopulta kuulostaen jopa siltä että naurahteli kipunsa keskeltä surkuhupaisesti.
"H-huomenta vaan sinullekin", Darius sai lopulta ynähdettyä kivun alkaessa pikkuhiljaa laantua.


// MM KISAT KYLLÄ. KAHVIA NIIN ETTÄ PÖRISEE PÖNTTÖ. eikun. KAHVICOLAA JUOT TAI ITKET JA JUOT. Mä tuun juomaan sun kahvilimuu, ehkä se on parempaa mitä se kaupan. KIPIÄT KÄDET SAATANA. Uudet valjaat Franille, nyt //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Crimson » 20 Loka 2016, 17:59

Puolikäärme oli jo vähällä vaipua uudelleen uneen haltian viereltä, kunnes Darius kävi ääneen parahtamaan. Moinen äänensävy ja puoliveristä vasten painautuminen saivat Lorythaksen säpsähtämään ja nousemaan kyynäränsä varaan ylös, vain sen verran että sarvipää saattoi paremmin tarkkailla Haukansilmää. Ilmeisesti tuo oli sen jalkansa satuttanut – tai niin Seyr halusi epäillä, sillä ei heillä mitään muuta hätää hänen tietääkseen ollut. Mitä nyt ehkä hieman vilu ja nälkä, mutta muuten ei heistä kumpaakaan ollut pinnallisesti sattunut Winderin koipea enempää.
Huolestuneena Lory kenraalin perään silmäsikin kaikessa rauhassa, rohjeten hymyillä aavistuksen kuitenkin pian Dariuksen toivotellessa huomeniaan hänelle. Vaikka selvästi säryissään häntä vasten hymisi ja naurahteli, ei tuolla mitään suurempaa hätää tainnut olla.
Huomenta vain”, Lorythas tuhahti hymysuin, asentoaan korjaten hitusen, jotteivät huovan lävitse tuntuvat kivet enempää kyynärvarteen ottaneet. Siitä rupisesta kyynärpäästä puhumattakaan, joka yhä kipeänä oli…

Ethän itseäsi nyt pahemmin enää loukannut…?”, Seyr tiedusteli Winderiltä. Sehän tästä nyt vielä puuttuisi. Ei Lorythas osannut ensiapua enempää ketään varsinaisesti auttaa – ja se tilanteesta tekikin hankalan. Mikäli Dariuksella olisi suurempi hätä koipensa kanssa, ei Seyr tietäisi kuinka toimia muuten, kuin kiidättämällä tuon lähimpien parantajien hoiviin. Tai vaihtoehtoisesti rukoilisi Yliparantajaa saapumaan paikalle… ja Lorythas saisi siitä maksaa kalliimmin kuin toivoisi.
Ja meidän kun pitäisi vielä täältä takaisin päästä…”, Lorythas huokaisi päätään pudistellen, vilkaisten kunnolla viimein Winderin jalan puoleen, ”Minulla on sellainen tunne, ettei sinusta ole kunnolla ratsastamaan vieläkään selässäni…”.



//ÄMMÄNKISAT. Eli meidän kisat. Eikun. KAHVIT NASSUUN JA MATKAAN. EN JUO. EN KOSKE. ET VOI PAKOTTAA. Annan sen kahvicolan Franille. Kahvilimu ois kyl varmaan ihan kamalaa, en suosittele. Varmaan yhtä pahaa ko kahvienergiajuomat joita on tullu maistettuu… Köytän koiran selkääni, siinä on meille valjaat//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Loka 2016, 04:24

Huomenta vain. Onneksi Lorythas oli hereillä, sehän tästä olisi puuttunut, että Darius tuskan parahduksiensa kera olisi herättänyt vielä puoliverisenkin. Olihan tämä silti noloa omalla tavallaan, mutta omaatuntoa hieman helpotti tieto siitä, ettei eliitti todellakaan ollut varsinaisesti sarvipäistä herättänyt... kai?

"En... En loukannut... Jalkani vain... Ilmoitti olemassaolostaan", Darius vastasi Lorythasille hymisten viimeisten kipujen myötä. Hetken haltia hengitti syvään ja keräili itseään, ymmärtäen viimein kunnolla koko tilanteen. He olivat yhä luolassa, vuorilla, josta piti päästä pois. Voi kuinka Darius oli toivonut, että nukkuessaan olisi yllättäen vain ilmestynyt Seyrin kartanolle, nukkumaan mukavaan petiin Iriadorin - ja Lorythasin - vierelle ja sieltä viimein herännyt. Mutta ei, he olivat yhä vuorilla, siinä turhankin tutussa luolassa.

"Niin pitäisi", Viimein kunnolla hereillä oleva eliitti vastasi Lorythasille, "Jos annat minulle hetken... Ja jos sinulla sattuisi olemaan jotain syötävää, niin enköhän kykenisi ratsastamaan selässäsi Briariin asti".
"Olettaen, että tasaisesti etenesit... mutta"
, Darius jatkoi, "En... Haluaisi olla vaivaksi. Joten jos sinulle on helpompi lentää takaisin kotiin ilman minua, niin mene ja tule sitten takaisin, kun kykenet. Pärjään kyllä täällä siihen asti". Kyllähän kai pärjäisikin, vaikka idea kuulostikin typerältä. Toisaalta, Darius olisi halunnut vain nopeasti takaisin Briariin, eikä viettää yhtään ylimääräistä aikaa vuorilla enää. Pelko Oraakkelista oli yhä olemassa, joskaan sitä kivijättiä ei ollut näkynyt saatikka kuulunut sitten eilisen. Mutta mistä sitä tiesi, jos se kolossi oli taas vuoren rinteellä odottelemassa, että luolassa yöpynyt kaksikko ulos tulisi...


// MEIDÄN KISAT IDD. Kahvilimu on aika paskaa kyllä. T ihminen joka ei sais ees juoda kahvia. MUTTA KUN. Kahvienergiajuoma... keititkö kahvii silleen et veden sijasta pistit batterya tankkiin? KOIRA SELKÄÄN JA MENOKS. sieltä koire voi pissii ja kakkii jooo //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Briar

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron