Re: Take me home tonight || Crimm
Lähetetty: 29 Joulu 2016, 20:06
”Ehkä”, Iriador virnuili sijoiltaan Dariuksen toteamaan. Nyt kun sitä todellakin alkoi ajatella enemmän, saattoivat ne kotimaan kulttuurin piirteet olla hänessä niin syvälle juurtuneet, että sitä tuli elettyä niiden mukana helposti. Eikä osannut tuomita tiettyjä asioita. Olihan punapää valmiiksi niin avoin suhtautumisensa kanssa – ei hän ikään olisi tähän asetelmaan varmaan päätynyt, ellei olisi saanut sitä vastakaikua Dariukselta aikanaan, kun oli omat mietteensä vanhemmasta tuonut esille.
Oli miten oli. Iriadorille tämä kaikki oli kovin arkipäiväistä. Normaalia. Ei häntä haitannut elää yksin Winderin kanssa, tai sitten näin, että mukana oli kolmaspyörä. Tai enemmänkin. Punapää piti tärkeänä pitää silmällä vain, ettei heidän juttuunsa tarvinnut kuulua kenenkään, joka jollakin tavalla satutti yhtä tai kaikkia heistä. Siihen nuorin vetäisi rajan, jolle ei antanut antaa myöten mitenkään…
Haukansilmäisen viimeisen kommentin myötä Lorythas kuitenkin hätkähti. Hänestä tuntui oudolta, että haltiat tuolla tavoin vain hyväksyivät hänet kuvioihin mukaan! Ei se käynyt vain päinsä! Eihän Puolikäärme ollut ikinä harrastanut suhteita, etenkään niitä lähempiä, ja silloinkin jos jonkun kanssa oli vehdannut, oli hän sen laskenut satunnaiseksi ilotteluksi. Mutta kuten ääneen oli jo todennut, tunsi hän voimakkaampaa vetoa syystä tai toisesta Dariukseen ja Iriadoriin. Ja hän oli Winderille uskoutunut, ja toisin päin… mistä se kaikki johtuikaan, ei Seyr ollut osannut olla kuin… kiitollinen siitä. Että hänellä viimein oli jotain niinkin arvokasta, mitä varjella ja haluta pitää turvassa käsivarsillaan.
”T-te hyväksytte sen?!”, sarvipää älähti hämmentyneenä, molemmat kätensä tuoden Winderin harteille eteenpäin nojautuakseen, ”Ihan tuosta noin vain?!”. Puolikäärme nojasi toisen hartian yli, voidakseen hieman kääntää päätään paremmin kenraalia päin nähdäkseen tuon kasvot, siinä missä hopeahapsinen vilkaisi nopeasti myös Iriadorin puoleen.
”Eihän se tavatonta ole, mu-mutta…”, Seyr aloitti sopertaen, ”Ajattelin kai… että on suurikin rikos olla tuollaisessa mukana…”.
”Jos se käy Dariukselle, niin se käy myös minulle”, Iriador hymyili, kaksikkoa päin sokeilla silmillään kääntyen katsomaan, ”En näe tässä mitään rikosta tai pahaa, huonoa… loukkaavaa tai epäkunnioittavaa, niin pitkään, kun meistä jokainen näkee tämän toimivan ja kunnioittaa toistaan. Minä rakastan Dariusta ylitse kaiken, mutta minä rakastan myös sinua, omalla tavallani siinä rinnalla – jos voin jakaa sen pitämiseni tällä tavoin teidän kahden kanssa keskenään, tietäen että tekin pidätte toisistanne, niin olen sujut tämän kanssa ja siitäkin, jos haluatte viettää aikaanne ihan vain keskenäänkin. Ei minua haittaa sellainen”.
//NNNUUUUUUUUUUUUUU LEAVE MY PÄITSI ALONE! Trash baby (DDD No mäitsi on kyl aika trash baby. Mä oon nyt monena aamuna saanu olla takavarikoimassa siltä roskia mitä se hakee roskiksista, ettei se niihin jumalauta mee tukehtuun. Koska läpinäkyvä muovihan on parasta murkinaa ja näin, T Daichi. Tuholais duosta tulee trio, jos siihen liittää vielä Pipan messiin//
Oli miten oli. Iriadorille tämä kaikki oli kovin arkipäiväistä. Normaalia. Ei häntä haitannut elää yksin Winderin kanssa, tai sitten näin, että mukana oli kolmaspyörä. Tai enemmänkin. Punapää piti tärkeänä pitää silmällä vain, ettei heidän juttuunsa tarvinnut kuulua kenenkään, joka jollakin tavalla satutti yhtä tai kaikkia heistä. Siihen nuorin vetäisi rajan, jolle ei antanut antaa myöten mitenkään…
Haukansilmäisen viimeisen kommentin myötä Lorythas kuitenkin hätkähti. Hänestä tuntui oudolta, että haltiat tuolla tavoin vain hyväksyivät hänet kuvioihin mukaan! Ei se käynyt vain päinsä! Eihän Puolikäärme ollut ikinä harrastanut suhteita, etenkään niitä lähempiä, ja silloinkin jos jonkun kanssa oli vehdannut, oli hän sen laskenut satunnaiseksi ilotteluksi. Mutta kuten ääneen oli jo todennut, tunsi hän voimakkaampaa vetoa syystä tai toisesta Dariukseen ja Iriadoriin. Ja hän oli Winderille uskoutunut, ja toisin päin… mistä se kaikki johtuikaan, ei Seyr ollut osannut olla kuin… kiitollinen siitä. Että hänellä viimein oli jotain niinkin arvokasta, mitä varjella ja haluta pitää turvassa käsivarsillaan.
”T-te hyväksytte sen?!”, sarvipää älähti hämmentyneenä, molemmat kätensä tuoden Winderin harteille eteenpäin nojautuakseen, ”Ihan tuosta noin vain?!”. Puolikäärme nojasi toisen hartian yli, voidakseen hieman kääntää päätään paremmin kenraalia päin nähdäkseen tuon kasvot, siinä missä hopeahapsinen vilkaisi nopeasti myös Iriadorin puoleen.
”Eihän se tavatonta ole, mu-mutta…”, Seyr aloitti sopertaen, ”Ajattelin kai… että on suurikin rikos olla tuollaisessa mukana…”.
”Jos se käy Dariukselle, niin se käy myös minulle”, Iriador hymyili, kaksikkoa päin sokeilla silmillään kääntyen katsomaan, ”En näe tässä mitään rikosta tai pahaa, huonoa… loukkaavaa tai epäkunnioittavaa, niin pitkään, kun meistä jokainen näkee tämän toimivan ja kunnioittaa toistaan. Minä rakastan Dariusta ylitse kaiken, mutta minä rakastan myös sinua, omalla tavallani siinä rinnalla – jos voin jakaa sen pitämiseni tällä tavoin teidän kahden kanssa keskenään, tietäen että tekin pidätte toisistanne, niin olen sujut tämän kanssa ja siitäkin, jos haluatte viettää aikaanne ihan vain keskenäänkin. Ei minua haittaa sellainen”.
//NNNUUUUUUUUUUUUUU LEAVE MY PÄITSI ALONE! Trash baby (DDD No mäitsi on kyl aika trash baby. Mä oon nyt monena aamuna saanu olla takavarikoimassa siltä roskia mitä se hakee roskiksista, ettei se niihin jumalauta mee tukehtuun. Koska läpinäkyvä muovihan on parasta murkinaa ja näin, T Daichi. Tuholais duosta tulee trio, jos siihen liittää vielä Pipan messiin//