Take me home tonight || Crimm


(3) Keskellä Laurina aroja sijaitseva puolueeton kylä, joka on erikoistunut lohikäärmeiden kouluttamiseen. Briaria asuttaa sekainen joukko, josta ei voi sanoa enemmistöksi mitään. Kuitenkin, Briarista saapuvat lohikäärmeen ratsastajat. Briar pysyttelee kuitenkin puolueettomana sodan suhteen, joskin yksittäisiä asukkaita voi lahjoa puolelle tai toiselle. Briarissa asuva kansa on kuitenkin kovin ylpeää taidoistaan, sillä tiettävästi Briar on ainoa paikka, jossa osataan kouluttaa ja pyydystää elävänä lohikäärmeitä. Vankka ja kivinen kylä on raskaasti suojattu. Vierailijoita ei katsota hyvällä, oli kyseessä sitten ihmisten, haltioiden tai puolueettomien puolella oleva matkaaja. Briarin asukkaat ovat kovin ennakkoluuloisia matkalaisia kohtaan, mutta päästävät noita toki sisään. Kukapa sitä nyt lohikäärmeitä täynnä olevassa kylässä alkaisi riitaa haastaa asukkaiden kanssa?

Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3865

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Pe Loka 21, 2016 3:58

Re: Take me home tonight || Crimm

Mikäli Dariuksen sanoihin oli uskominen, vaivasi se kipeä koipi tuota yhä ja nyt olemassaolostaan yön jäljiltä ilmoitteli. Olisipa Lorythas osannut tehdä jotain Winderin hyväksi enemmän, mutta tällä kertaa lieni parempi tyytyä vähempään kuin alkaa leikkimään suurta parantajaa ja hoitajaa kaikkien edessä. Tosin, Seyrin olisi tehnyt mieli todeta jotain yhtä hölmöä perään, kun Darius kävi ehdottelemaan että kyläpäällikkö voisi mennä edeltä ja tulla hakemaan häntä myöhemmin vuorilta takaisin.
Sarvikruunuinen laski määrätietoisen, mutta huvittuneen katseen silmäpuoleen siitä vierestä, naurahtaen muutaman kerran, ”Ja jättäisin sinut tänne keskenäsi kylmettymään? Enpä taida”.
Kyllä minä sinut mukaani otan, olisi ennenkuulumatonta, jos ratsu hylkäisi lohikäärmeratsastajansa mistään hinnasta jälkeensä”, sarvipää pudisteli päätään yhä huvittuneena Winderin tokaisusta. Ei hän ikimaailmassa jättäisi Haukansilmää, tai ketään muutakaan jälkeensä vain sillä tavoin. Etenkään yksin! Kyllä he Dariuksen kanssa jotain keksisivät, sikäli mikäli sitä satulaa ei selkään saataisi enää kiinnitetyksi, jäisi aina vaihtoehdoksi joko itse niskakarvoissa roikkuminen tai siinä käpälällä matkaaminen.

Hitaasti, varovasti Seyr kävi hivuttautumaan istumaan Dariuksen viereltä. Aluksi vain raajojaan venytellen ja yön jäljiltä makeasti haukotellen. Selkää ei onneksi enää kolottanut yhtälailla mitä eilen kaiken sen ryminän jäljiltä. Tietenkin kovalla alustalla nukkuminen kehoa oli omalla tavallaan raastanut, mutta eivätköhän nekin säryt himmenisi, jahka tästä kunnolla liikkeelle päästäisiin taas.
Oma käsi kävi kuromaan sinne satulan puoleen jostain kiinni ottamaan, lohikäärmeratsastajan kavuten viimein kunnolla pystyyn siitä tukea ottaen. Lorythas kurkisti jälleen niiden satulalaukkujensa puoleen… kaivaen sieltä kankaisen taskun, joka sisälsi paperisia kääröjä. Kuivattua ja hyvin suolattua kalaa ja leivänkannikoita, jotka tosin olivat osin jopa hajonneiden paperien kätköissä selvästi pelkkinä murusina ja katkeilleina palasina.

Seyr kävi valumaan takaisin istumaan huovalle, ojentaen sen tummakankaisen kirjaillun kangastaskun Dariukselle, ”Tässä on kaikki mitä matkassa oli…”.
Sisältö tosin… taitaa olla aika palasina eilisen jäljiltä… mutta syö pois, vaikka kaikki, jos ne sinulle kelpaavat. Joudun joka tapauksessa katsomaan satulalaukkujen sisällöt uusiksi Briarissa ihan… jokaista artikkelia myöten”, Lory huokaisi. Se olisi oma hommansa, mutta hän teki sen mieluummin itse, kuin antoi kenenkään muun varmistaa että kaikki tarpeellinen olisi satulalaukuissa mukana.



//Kahvilimut bannaan. LOPPUU SE KAHVIN LÄTRÄÄMINEN SITTEN – mä voin tulla juomaan sun kahvit <: Oh god kelaa nyt mitä siitäkin tulis. Lämmintä batteryy kahvinpuruilla… Eritteet lentää vaan taakse jäävien päälle kun puppe matkaa repparissa. Kai siinä ittekin vois ohimennen töräyttää matkassa sitten ja syyttää mokomasta koiraa//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Loka 21, 2016 5:30

Re: Take me home tonight || Crimm

Eliitti hymähti pienesti Lorythasin todetessa, ettei aikonut jättää haltiaa tänne yksin kylmettymään. Olisihan se pitänyt arvata, ehdotus kun muutenkin oli tyhmä, mutta vielä kaiken lisäksi sarvipäinen kertoi, etteivät lohikäärmeet ratsastajiaan sillä tavoin jälkeen jättäisi. Mieleen palautui eilinen keskustelu siitä, kuinka Lorythas oli eliitin ratsastajakseen valinnut enemmän tai vähemmän vahingossa. Dariuksella oli kysymys jos toinenkin siihen aiheeseen liittyen, mutta siitä ehtisi jutella myöhemmin. Nyt hän halusi vain pois täältä, yhä.
Siinä missä Lorythas nousi ylös ja satulalaukkuja tonkimaan, kampesi Darius itsensä varovaisesti istumaan. Jalkaa jomotti lähinnä liikkeet, eikä se turvonneelta vaikuttanut, joten eiköhän kaikki ollut kunnossa. Se oli vain litistynyt ja todennäköisesti mustelmilla eilisen jälkeen, mutta luut eivät tuntuneet olevan poikki. Ei siihen niin paljon sattunut.

Huomio kiinnittyi kangastaskuun, jonka Lorythas hänelle ojensi. Haukotteleva haltia lähti rauhallisin liikkein katsomaan mitä tarjolla oli - ei hän ollut olettanut paljoa, jos mitään ollenkaan, joten se kuivattu kala ja kuivan, muruinen leipä olivat enemmän kuin tarpeeksi. Kunhan nyt jotain saisi vatsansa täytteeksi, mahaan kun suorastaan koski nälän takia.
"No kunhan jotain edes. Kiitos", Darius hymähti Seyrille, lähtien suolattuja kalanpaloja pistelemään poskeensa kaikessa rauhassa, valiten muutaman palan itselleen käteen ja ojentaen loput kuitenkin Lorythasin puoleen. Olisi hyvä jos hänkin jotain söisi.
Normaalisti Darius oli heti aamusta skarppina, mutta nyt haltia ei tuntunut saavan itseään hereille sitten millään. Väsytti yhä niin pirusti, mutta enää ei kyllä tehnyt mieli maatenkaan pistää. Ei Darius jaksanut edes keskustelua pitää yllä, tuijottaen vain tyhjyyteen siinä syödessään ja mielessään kertaillen eilisen tapahtumia aina Cúthalionin kartanolta asti. Kreiviä muistellessa mieleen palasi myös se taiteltu paperi, jonka siniverinen oli eliitille pihamaalla antanut. Niinpä syömisen lomasta Haukansilmä kävi kaivelemaan taskuistaan esille sen paperin, joka oli jo ryttyinen ja pienesti kulmasta revennyt. Kaikessa rauhassa Eliitti taitteli auki paperin, käyden hämärässä lukemaan nopeasti sitä läpi. Aluksi vain silmäillen pintapuolisesti ja lukien jokseenkin huolimattomasti, mutta mitä pidemmälle tekstissä pääsi, sitä tarkemmin Darius alkoi lukea. Hän kurtisti kulmiaan ja oli lopettanut täysin sen ruuan pureskelun, hiljaisuudessa vain lukien eteenpäin, kunnes katseensa kohosi kysyvänä Lorythasin puoleen.

Eliitti vain tuijotti puoliveristä. Sitten taas paperia ja pian taas sarvipäistä. Ei Darius ollut uskoa mitä Areth oli löytänyt sukutauluja tutkiessaan - miten ihmeessä tuo sattuikaan sopivasti sen tiedon löytämään kun Winder vierailulla oli ja sattumoisin voisi tiedon eteenpäin asianomaisille viedä.
"Tämä taitaa olla enemmänkin tarkoitettu sinulle", Darius lopulta tokaisi ja jatkoi pureskelua, ojentaen sen kovia kokeneen paperin Lorythasin puoleen, "... Se on kreiviltä".



// NIIN! EI SAA KAHVIA HÄPÄISTÄ. Et tuu juomaan mun kahveja! Kahvia on niin vähän aina, ei saa juoda paljon. ET VIE MUN VÄHÄISIÄ KAHVEJA. Vähän töräyttelee ja Frania syyttää kaikesta. //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3865

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Pe Loka 21, 2016 8:10

Re: Take me home tonight || Crimm

Näyttipä matkamuona kelpaavan kenraalille. Hyvä niin, vaikka olisi Lorythas voinut käydä pyytämässä jotain vuorenrinteiltäkin, mutta ruuan valmistus olisi siinä tapauksessa ollut oma prosessinsa, eikä heillä kummallakaan siihen tuskin ollut kiinnostusta, saati halua ryhtyä. Vaikka puoliverinen saattoi lihapalan raakana suuhunsa kiskoa, ei sellainen tainnut kuitenkaan mennä yksi yhteen Winderin kohdalla. Joten ehkä metsästys oli parempi jättää jollekin toiselle kerralla, ja tyytyä tällä kertaa suolakalaan ja leivän paloihin, joita Darius Seyrillekin tarjosi itselleen osan ruokapussin sisällöstä ensin kahmittuaan.
Lorythas ottikin kenraalin tarjoamat aterianrippeet vastaan, käyden niitä kaikessa rauhassa itsekseen mutustamaan siinä vierellä. Ei sarvikruunuisella mitään suurempi nälkä ollut, hän olisi ihan hyvin jaksanut odottaa siihen että Briariin takaisin päästäisiin. Hän olisi voinut nauttia jotain jossain majatalossa ohimennen ennen kotiin palaamista, ja mahdollisesti olisi voinut tarjota Dariukselle ja Iriadorillekin jotain aamiaiseksi. Mitähän punapääkin mahtoi kartanolla miettiä, kun Seyriä ei missään näkynyt ja tuskin kukaan myöskään tiesi, minne kylänjohtaja oli yhtäkkiä kadonnut…

Kaiken sen väsymyksestä heräilyn ja hiljaisuuden keskeltä Lorythas kuitenkin sivusilmällä huomasi Dariuksen kaivelevan jotain taskustaan. Paperinpalan, jonka mies taitteli auki ja kävi sitä tutkimaan. Tietenkin Hopeakäärme oletti sen olevan kirje, tai jokin muu tärkeä lappunen, jonka sisältö ei hänelle kuulunut – joten ei Seyr myöskään Haukansilmän puoleen tiiviisti vilkuillut tai käynyt tiedustelemaan mitä paperille oli mahdollisesti kirjoitettu. Tai ei ainakaan ennen, kuin kenraali kääntyi katsomaan Lorythaksen puoleen kysyvästi ja välistä silmäili sitä paperilappua vain uudelleen sarvipäiseen katsoen.
Lory kohotti kulmaansa, yhtä kysyvänä takaisin Dariusta katsoen, muttei ehtinyt mitään kuitenkaan sanoa haltian ilmoittaessa, että se paperilappunen lieni enemmän tarkoitettu Seyrille. Se oli kreiviltä. Cúthalionilta. Joka tietenkin sai Seyrin pyöräyttämään silmiään päässään ja hymähtämään, ennen kuin hän suostui lappusen käteensä poimimaan – mitä ne pirut hänestä nyt muka halusivat…
Tosin, jahka Lorythas paremmin ehti musteella äärimmäisen siistillä käsialalla kirjoitettuja sanoja ja piirrettyjä kuvia silmäilemään, katosi se turhautuneisuus kyläpäällikön kasvoilta. Kyllä hän nopeasti oman sukuhaaransa verellisen äitinsä nimenkohdalta löysi. Olihan Lorythas haltioiden keskuudessa syntynyt aatelissukuisena ja elänyt myös sen mukaisesti, joten oliko se ihmekään jos hänen nimensä myös haltioiden sukutauluista löytyi loppujen lopuksi. Mutta suurempi yllätys Seyrillekin lieni joka tapauksessa, että samaan sukutauluun kuului myös nykyinen kreivin puoliso. Eli täten… hänkö oli sukua haltioiden kreivittärelle tuon äidin puolelta?!

Seyr käänsi katseensa paperista Dariuksen puoleen, ollen jopa hieman hämillään siitä, mitä paperista oli paljastunut. Sekä siitä, että myös Haukansilmäinen siitä nyt tiesi, siinä missä taisi tietää myös haltioiden kreivi.
Se on… kyllä oikea sukunimeni – Idhrenniel… siis”, Lorythas sopersi samalla käyden raapimaan kämmenselkäänsä vaivautuneena, katsoen syliinsä, ”Vaihdoin sen itse tosin pois, kun keskuudestanne lähdin ja kyläpäälliköksi aloin…”, Puolikäärme naurahti vaivautuneena, kulmiensa alta vilkaisten arasti Dariukseen jälleen.
Et siis… tiennyt…?”.



//NIINPÄ! Varmaan tuun juomaan sun kahvit. OOTAS VAAN! VARO VAARAA! Pitää keittää enemmän. Täytyy keittää niikö Crim, koko pannullinen ja loput termariin 8> Franii on hyvä syyttää kaikesta aina. Se on semmonen syntipukki. Päitsi on kyl pahempi//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Loka 22, 2016 4:12

Re: Take me home tonight || Crimm

Darius ei ollut uskoa sitä. Nyt kun asiaa mietti, olihan kreivittäressä ja Seyrissä kai jotain yhdennäköisyyttä - vaikkakaan kumpikaan noista ei ollut mitenkään kovin uniikki ulkonäöltään, joten ihan yhtä hyvin yhtäläisyydet olisi voinut pistää sattumaksi. Eihän eliitille ollut tullut edes mieleenkään miettiä tai kysellä, kenen sukua Lorythas mahdollisesti oli haltiavereltään! Aina se lohikäärmepuoli sarvipäisessä oli enemmän ollut puheenaiheena ja mielenkiintona. Mutta tässä sitä tuli sitten todistettua, että ehkä olisi kannattanut haltiaverenkin perään kysellä. Nyt tietenkin alkoi mietityttämään, tiesikö kreivitär, että isoäitinsä sisarella oli puoliverinen äpärä...

Nätisti Darius odotti, mitä Lorythas kirjeestä tuumaisi. Totta kai hän oli olettanut sarvipäisen olevan yhtä yllättynyt, mitä eliitti itse, mutta eipä sarvipäinen näyttänyt pahemmin asiasta edes kummastuvan. Sen sijaan Lorythas kävi kertomaan synnyinperäisen sukunimensä todellakin olevan Idhrenniel ja kertoi sen vaihtaneen aikanaan pois, syystä tai toisesta.
"No en tiennyt!", Darius parahti Lorythasin kysellessä, eikö Winder muka tiennyt tästä verisuhteesta, "Eikä sinulle tullut mieleen kertoa?!".
"Voi pyhä äitimaa olet Kreivittären pikkuserkku etkä edes miettinyt, että voisit sen mainita ohimennen joskus"
, Eliitti jatkoi käyden kämmenellään peittämään yläosan kasvoistaan huokauksen kera.

"Olet kreivittären pikkuserkku...", Haltia jatkoi voivotellen, kuitenkin pysähtyen ajatuksissaan asiaa miettiessä, "... Aran ei saa tietää tästä".
"Siitä voi seurata jotain huonoa, jos hän sen hoksaa"
, Tai sitten siitä ei seuraisi mitään, mutta silti Darius pelkäsi aina sitä pahinta. Tosin, tuskin Aran mitään sillä tiedolla tekisi eikä siitä hallaa tulisi Lorythasille - korkeintaan Aran saattaisi vedota siihen, jos haluaisi taas yrittää puoliverisestä ja tuon kylästä liittolaista saada... Mutta entä sitten kreivitär? Tekisikö kuningas hallaa sillä tiedolla, että serkkunsa vaimon suvussa oli äpärä? Tosin mitä Darius välitti, jos Aran Arethia ja Erudessaa kiusaisi kieroilla leikeillään...
"Onko vielä jotain muuta tärkeää, mitä olet jättänyt kertomatta?", Darius lopulta kysyi, nyt jo hieman vitsailevalla sävyllä. Ei hän Lorythasille vihainen ollut, korkeintaan vain yllättynyt ja sitä kautta pienesti närkästynyt, ettei tällaisen tiedon kertominen ollut tullut mieleen puoliveriselle. Olihan Idhrennielin suku aatelinen ja arvostettu, siinä missä Winderitkin.



// MINUN KAHVEJA ET JUO. TAPELLAAN. Kahvia keitetään max 4 kuppia kerrallaan ja kaikki juodaan ja jos yli jää niin kaadetaan pois. T Aksu. Franin niskaan kaikki. Mäitsi tekee pahojaan ja syyttää Frania //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3865

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti La Loka 22, 2016 8:30

Re: Take me home tonight || Crimm

Dariuksen parahtaessa Seyr hätkähti hieman, mutta nostatti kasvoilleen hymyn. Hän oli ihan tarkoituksella jättänyt vanhan sukunimensä jo unholaan ja taakseen. Tuskin kukaan Lorythaksen aatelistautasta tiesi! Ja se riitti jo ihan hyväksi syyksi pitää moinen tieto piilossa – ei hän sellaisesta arvosta välittänyt, kerta puolueettomana, etenkään kyläpäällikkönä hänellä ei varsinaisesti myöskään ollut mitään asiaa haltioiden sijoille takaisin. Ainakaan Aranin mielestä… mutta se miespä oli niin itsekeskeinen, ettei Vaernin olisi varmaan edes tarvinnut asiaa vastaavalta kannalta miettiä erikseen.
Lorythas pudisti kuitenkin päätään Winderille tuon pauhatessa omasta puolestaan asiasta ja miettiessä, eikö Puolikäärmeelle ollut tullut mieleen kertoa asiasta Dariukselle. Siinä samalla sarvikruunuisen kuunnellen kuinka Haukansilmä myös täsmensi hänen olevan tarkkaan ottaen kreivittären pikkuserkku. Ei Seyrillä ollut minkäänlaisia yhteyksiä omaan sukuunsa ollut enää pitkään aikaan, hyvä että aikanaan silloinkaan, kun haltioiden piilopaikassa asui! Ei hän ollut tietoinen kreivittären suvun puolelle kaartavista haaroista, ja Erudessankin hän tunsi nykyisten tietojen perusteella tunnustettavan Cúthalioniksi kreivi Arethdrielin naituaan.

Luolan seinustalle harhaillut katse kääntyi hitaasti Dariuksen puoleen takaisin miehen mainitessa, ettei Aran saisi tietää tästä. Kulma kohosi jälleen – Puolikäärme kun oli olettanut, että tämä oli Cúthalioneitten juoni yhdessä ja nuo olisivat jotenkin koittaneet tämän kautta jo hyötyä tiedosta tahollaan. Mutta ilmeisesti kaiken takana olikin vain… kreivi itse, joka sukutauluja oli tätä tarkoituksella tai tarkoituksettomasti tutkinut. Lorythas sai kaikesta sellaisen kuvan, ettei itse kreivikään ollut luopunut tiedosta eteenpäin kuin Dariukselle…

Varmaan paljonkin…”, Seyr naurahti varovaisesti, kynsiään hermostuksissaan yhteen napauttaen muutamaan otteeseen, ”E-et… vain ole koskaan… kysynyt”.
Ei tämäkään kuitenkaan mikään salaisuus ole ikinä ollut, en vain… siitä erikseen kenellekään mainitse. Ymmärrät varmaan, etteivät useimmat varmastikaan katsoisi suopeasti, jos tunnustautuisin aatelissuvun jäseneksi… se toisi ongelmia Briarille, siinä missä myös henkilökohtaisesti minulle”, Lorythas huokaisi, ”Sitä paitsi, en ole ikinä kokenut olevani tervetullut kansanne pariin – pelkkä lapsuuteni oli jo niin hankala, voit vain kuvitella, millaista äidilläni oli piilotella siipiäni, sarvenalkuja ja puoliverisyyttä, vaikka samaan aikaan jälkipolveaan tietenkin piti muille esitellä. Olen ollut mukana niin monissa juhlissa, joissa on ollut lupa vain hiljaa hymyillä muille, etten varsinaisesti halua edes uskoa, että minusta olisi sellaiseen muottiin painumaan millään tavalla enää tässä vaiheessa – olen varmaan nähnyt vanhempasikin aikanaan ja kasan muita tunnettujen sukujen edustajia, kun olin vielä nuori…”. Turkoosi katse oli laskeutunut silmäilemään uudelleen sitä paperinpalaa käsissä – tuntui niin hassulta ajatella, että hän kuului samaan sukuun niinkin arvovaltaisen henkilön, kuin kreivittären kanssa. Eihän se hänen elämäänsä varsinaisesti muuttaisi millään tavalla, mutta… samalla ehkä asteen tai toisen kiinnostus omaa sukuaan kohtaan heräsi myös Puolikäärmeessä. Mutta samalla myös vatsanpohjaa kihelmöivä jännitys…
Anna anteeksi etten kertonut…”, Hopeakäärme tuhahti, katseensa kääntäen taas paremmin Dariuksen puoleen, ”Tietääkö… tietääkö kreivitär tästä? Sain sellaisen kuvan, että sinäkin olisit saanut tietää asiasta melko suljetusti…”.



//BRING IT ON BITCH! Max 4 kuppii riitä mihinkään. Jumalauta, EI KAHVIA KAADETA POIS! D: No Mäitsillä varmaan on sellanen oletus et voi tehä mitä vaanja doggoo syytetään perästä. Tosin nyt ei syytetä. Eikä tarttee köyttää koiraa selkään, kun puppe sai uudet valjakset <://
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Loka 22, 2016 9:00

Re: Take me home tonight || Crimm

Eliitti tuhahti naurahtaen Lorythasin mainitessa, ettei tuo ollut hänelle kertonut, koska eliitti ei koskaan ollut kysynyt. No ei sitä joka päivä tullut mieleen kysyä puoliveriseltä kyläpäälliköltä sattuiko tuo kenties olemaan jotain aatelissukua haltiaverensä puolesta! Mutta, ehkä syy oli osin Dariuksenkin, kuten todettu. Olisihan hänen pitänyt osata kysellä. Ja olihan siinä myös omat riskinsäkin, kuten Lorythas toi esille. Moinen verilinja ei välttämättä ollut suopeassa valossa kaikkien tahojen silmissä, näin kun puolueettomasta kyläpäälliköstä puhuttiin. Ihan ymmärrettävää siis, että Lorythas suvustaan oli hiljaa pysynyt ja vaihtanut jopa nimeäänkin.

Ymmärtäväisesti Darius hymähti Lorythasin mainitessa, ettei koskaan kokenut olleensa osa haltioiden kansaa. Kyllä eliitti tiesi varsinkin hyvin, kuinka vierasvihaista ja halveksivaa kansansa osasi olla - olihan hänkin ollut. Ja osin oli yhä, Lorythas nyt sattui olemaan yksi niistä harvoista puoliverisistä, jonka Haukansilmä oli hyväksynyt lähelleen ja ystäväpiiriinsä. Se kulki kulttuurissa, sukupolvelta toiselle ja siitä vierasvihasta oli todella vaikea päästä eroon vanhempien sukupolvien kannalta varsinkin. Ja puoliverinen äpärä jos mikä oli maailman pahin asia haltioiden keskuudessa - varsinkin jos se äpärä sattui olemaan puoliksi ihminen.

"Syysi ovat ymmärrettävät, suotta anteeksi pyytelet... Emmehän me edes ole tunteneet niin pitkään, joten eipä tuollaista varmaan ihan heti tule kaikille kerrottua, jos kenellekään", Darius vastasi sarvipäiselle, joka anteeksi pyyteli tiedonjakonsa puutosta.
"En usko että hän tietäisi... Ellei kreivi myös hänelle kertonut. Arethdriel antoi tuon lapun minulle kovin salamyhkäisesti hyvästien yhteydessä - selvästi ainakin vältellen Aranin huomiota. Joten voin olettaa, ettei Aran ainakaan ole tästä tietoinen".
"En myöskään usko, että Aran tällä tiedolla sinua voisi mitenkään häiritä... Korkeintaan kyseenalaistaa lojaaliutesi ja sitä kautta kenties tuoda myös kylällesi tietoon millainen "petturi" sinä satut olemaan verirodullesi - mutta kuinka moni kylässäsi sitten haltioidenkuninkaan sanan pistäisi sinun sanasi ja luottamuksesi edelle, sitä en osaa sanoa".
"Mutta kenties... Puoliverinen äpärä suvussa voisi tehdä hallaa itse kreivittärelle. Sen tähden oletan myös Kreivin olleen niin salamyhkäinen tiedon suhteen ja vältellen Aranille siitä kertomasta...",
Darius jatkoi, vilkaisten merkittävästi Lorythasin puoleen, "Olen aina olettanut Arethdrielin olevan yhtälailla kiero mitä Aran... Mutta mitä sain todistaa kreivin kartanolla... Ehkä olen ollut väärässä. En kyllä siltikään häneen luottaisi", Haltia hymähti.



// NYT LÄHTI MYLLYTYS! Jo kaks kuppia on liikaa mulle, neljä tappais mut. KYLMÄT KAHVIT KAADETAAN POIS. Mäitsi on mestari lavastaja, kaikki Franin syyks. Oikeesti se on mäitsi joka siel sisälle pissii ja sit te syytätte Frania. JA WOHOOO! Huomenna sit järvilenkille, Fran pääsee taas kiskoon ja riehuun Timin peräs //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3865

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti La Loka 22, 2016 11:31

Re: Take me home tonight || Crimm

Lohdullinen hymy kohosi kasvoille, vaikka samalla hetkellä ajatukset olivatkin päässä yhtälailla sekaisin. Darius ei ollut varma tiesikö kreivitär asiasta, mutta varmaa oli, että haltioiden kreivi itse oli toiminut paperilapun suhteen salamyhkäisesti – olettaa siis saattoi, ettei Aran asiasta tiennyt, eikä varmaan kukaan muukaan asianomainen, jota vastaava tieto olisi saattanut kiinnostaa. Parempi niin, kai… Seyriä kun ei olisi kiinnostanut alkaa selittelemään itseään enempää kenellekään äpäryydestään ja siihen liittyvistä seikoista. Ja sinällään Puolikäärme oli myös iloinen, ettei tällainen paljastuminen hirveästi ollut Winderiä järkyttänyt…
Eihän tässä mitään salaisuutta ollut. Kuten ei siinäkään, että kruunupää edusti toiselta perimältään lohikäärmeitä. Lorythas vain pysyi harvinaisen hyvin hiljaa itsestään, ja keskitti huomionsa ennemmin jokaiseen muuhun, jotka hänen ympärillään kulkivat.
Lorythas piti rauhallisen katseensa Winderissä tuon kertoessa vielä Arethdrielistä – eihän Puolikäärme tuntenut kreiviäkään kuin nimeltä. Sinällään hänellä oli Aranin jälkeen pinttynyt mieleen kuitenkin Cúthalioneista omanlaisensa kuva… Lorythas tuskin osasi suhtautua Arethiin lainkaan erilaisella tavalla saati luottaa lainkaan, ellei kreivi omasta puolestaan toisin osoittaisi olevansa kohdeltavissa.

Hyvä jos olemassaoloani jokaiseen kirjaan on edes merkitty”, Puolikäärme naurahti, ”Mutten loppujen lopuksi välittäisi, tuskin moni muukaan siitä lähtökohdasta alkaen, etteivät monet Aranin näytöksen jälkeen ole teistä puhuneet kovin suopeasti…”. Olihan se harmi, että Seyr sai kuulla toistuvasti kokouksissa ja yksittäisiltä henkilöiltäkin, miten noita pelotti puolueellisten touhuihin sotkeutuminen ja sekin, että haltioiden kenraaleista yksi arvostetuimmista pyöri Briarissa… Lorythaksen osaksi jäi lähinnä yrittää selittää valintoja ja lähtökohtia toisille, mutta koskaan hän ei voinut olettaa kenenkään hyväksyvän hänen mielipiteitään ja tekojaan täysin. Siinä missä Puolikäärme koki asemansa horjuneen viime aikoina…
Enkä sinällään… osaa täysin tuntemattoman sukulaisen perään myöskään huolehtia…”, ehkä tätä piti märehtiä lisää, mutta siihen tämä paikka, eikä kyllä aikakaan ollut mikään täydellisin.

Ajatteletko että minun pitäisi sopia tapaaminen kreivittären kanssa…? Tai kutsua hänet käymään Briarissa… en edes tunne häntä mitenkään, mutta sinällään… tahtoisin ehkä tavata, edes kerran…”.



//MATSIA OTETAAN NIIN KAUAN KUNNES VAAN KUOLLAAN MOLEMMAT LAHNOINA MAAHAN! Päitsi voi näyttää mallia kuin lahnaillaan. Ei sulle kahvia rakas. SIKS KAHVIN EI ANNETA JÄÄHTYÄ. No niinpä, todellakin. Ja päitsi vääntää ne himoksen kokoset kasat ja osottaa Frania et kyllä tuli tuon perseestä eikä minun, ette voi todistaa. HUOMENNA TULLAAN LENKILLE JOO JA MÄ SAAN VIIKON KÄSITREENIT PÄIVÄSSÄ//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Loka 22, 2016 11:59

Re: Take me home tonight || Crimm

Jälleen eliitti hymähti, Lorythasin mainitessa että hänen olemassaoloaan tuskin jokaiseen kirjaan oli edes merkitty. Mikä sekin oli ymmärrettävää, aatelissuvut kun pahemmin eivät äpäröistään halunneet mainita - paitsi jos nuo jotain merkittävää elämässään tekivät - puhumattakaan sitten puoliverisistä äpäröistä. Ennemmin perheen sukukirjoissa mainittiin uskolliset ratsut tai lemmikit, kuin puoliveriset äpärät! Mokomia veripuolia ei pidetty minkäänlaisessa arvossa ja syystäkin. Darius ei kuitenkaan siitä mitään maininnut Lorythasille, eiköhän sarvipäinen itsekin tiennyt millaisessa asemassa puoliveriset haltioiden silmissä olivat.

Tietenkin se pisti miettimään ja harmittamaan, Lorythasin mainitessa että Aranin vierailun jälkeen heistä ei oltu kuulemma puhuttu kovin suopeaan sävyyn. Sitä suuremmalla syyllä Dariusken pitäisi siis välttää Briaria ja Lorythasia. Ei hän halunnut kyläpäällikölle yhtään enempää ongelmia hänen takiaan ja jos eliitin läsnäolo kylässä moista epäilyä aiheutti omien keskuudessa, parempi hänen oli vain pysyä poissa. Kuten jo todettu, Darius toi mukanaan vaan harmia ja hankaluuksia. Piti pysyä kylmänä ja kaukana muista, niin sentään ei muiden kohdalle aiheuttanut ongelmia...

"Minulle on yhdentekevää mitä Aran kreiviparille tekisi", Darius tuhahti Lorythasin mainitessa, ettei osannut tuntemattomien sukulaisten perään huolehtia. Ei se ollut Lorythasin ongelma, siinä missä ei myöskään Dariuksen - olihan hän sukua Cúthalioneille, mutta häntä ei kiinnostanut se osa suvustaan.
"Ei todellakaan", Eliitti sähähti terävästi sarvipäisen kysellessä, olisiko hänen pitänyt kreivittären kanssa tapaaminen sopia, "Pysyt hänestä ja kreivistä vain erossa, niin mitään tämän monimutkaisempaa ei sinulle tai kylällesi koidu", Haukansilmä jatkoi, samalla kun kävi itseään erittäin vaivalloisesti ja välistä sähisten kampeamaan ylös. Kovin surkealta ja vaikealta se näyttikin, kun puolirampa eliitti itsensä seisaalleen kampesi kaikesta mahdollisesta tukea ottaen, mutta kyllä hän loppujen lopuksi omille jaloilleen pääsi. Tai no, jalalleen, Dariuksen uskaltamatta varata painoaan lainkaan kipeän jalan varaan.
"Johan minäkin olen sinulle ongelmia aiheuttanut - Mietin nyt minkälaista ristiriitaa Kreivitär kylässäsi aiheuttaisi".


// KUOLLAAN ja sit pierastaan ja niin lähtee viimeinen henki ulos. EIKUN. Mutkun haluun kahvia aina sillon tällön >: Tai ees ES. Sit pärisee. KAHVI JÄÄHTYY JOS SITÄ EI JUO JA MINÄ EN JUO NIIN NOPEESTI. HIMOKSEN KOKOSET KASAT :DDDDDD:D:D:D:D:D Ei saatana nyt. Mäitsi senkin paska. KÄSITREENIT HUOMENNA KYLLÄ //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3865

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Su Loka 23, 2016 2:17

Re: Take me home tonight || Crimm

Eipä heitä kumpaakaan tuntunut kiinnostavan kreivipariskunnan kohtalo. Winderin kannan Seyr ymmärsi, siinä missä Lorythas ei todellakaan osannut tuntemattomalle sukulaisella antaa niin paljon arvoa, että olisi siitä kimpaantunut jos Cúhtalioneitten pää menisi tuota solvaamaan. Puolikäärmeellä oli Briar jo johdettavanaan, ei hän yksinkertaisesti jaksaisi alkaa tanssia yhden idiootin tahdon mukaan vain sen takia, että kreivittären olisi ikävältä säästänyt. Sitä paitsi, se tehtävä kuului tuon puolisolle, ei Vaernille.

Dariuksen sävähdettyä ettei Seyrin todellakaan pitäisi yrittää tapaamista järjestää kreivin puolison kanssa, sai Lorythaksen hätkähtämään jälleen. Kyllä hän ymmärsi kenraalin negatiivisen kannan Cúthalioneihin, mikä varmasti Haukansilmän mielessä väritti tätäkin tapausta, siinä missä myös Lorythaksella oli pelkkiä huonoja kokemuksia haltioiden siniveristen suhteen…
Siinä samalla hieman vastahakoisesti Lorythas seurasi, kuinka Darius pystyyn pyrki tukea hakien jatkuvasti. Kyllähän mies ylös pääsi ilman sarvipäisen apua, joka pian myös viimeiset kalapalat kädestään äkkiä suuhunsa kiskaisten jaloilleen kapusi kenraalin vierelle.
Toiset saavat olla mitä mieltä haluavat. Etkä sinäkään minulle ongelmia tuota… suurin syy tämän hetkisiin ongelmiini olen minä itse, ei kukaan toinen sisä- tai ulkopiiristäni…”, sarvipäinen hymyili varovaisesti, samalla vaatteitaan suoristaen paremmin ylleen, ”Mutta pidän sanasi mielessäni ja harkitse asiaa – saanko…”.
S-saanko pitää… tämän?”, Puolikäärme tiedusteli takellellen, taitellen sen kreivin kirjoittaman lappusen takaisin siistiin nippuun ja ojensi sitä Dariukselle, mikäli tuo halusi paperinpalan häneltä takaisin. Muussa tapauksessa hän varmasti pistäisi sen taskuunsa talteen.
Voisin… pistää sen talteen… En tunne sukuani lainkaan, vain omat vanhempani ja noiden lähimmät sisarukset ja ystävät monta sataa vuotta sitten. Kreivittärenne puoli suvustani on minulle erittäin vieras ja… voisin ehkä kirjaa tämän itse ylös omiin kirjoihini. Jos vain… saan… pitää tämän”, Lorythas huokaisi, tuntien kuinka outo kuumotus nousi taas korvienpäitä punertamaan ja olo tuntui vaivautuneelta.



//Pierastaan niin että kaikki meidän ruhojen ympäriltä korruptoituu homopor--- niin siis kukkakedoiksi ja perhosiksi, eikö <8 No välillä kahvia Aksullekin. Elä ala kuitenkaan riippuvaiseks niikö toiset, niinkö esimerkiksi päitsit, koska minähän en kahvia tarvitse jokapäivä jottei päätä särje. KUULE PISTETÄÄN JUOMAAN, TAI MUUTEN JUOT VÄKISIN JA ITKEN SIINÄ OHELLA. Himoksen kokoset kasat oli tän lauantain vitsi. Vähän niikö mun vitsi aamulla pedissä Joonakselle, et mihin Huskyt tulee loppujen lopuks aina kuoleen? Juoksuhautaan ::DD::D:D:D::DDD oke ehkä mun pitäis rajottaa mun huumoria jo jotenkin//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Loka 23, 2016 1:51

Re: Take me home tonight || Crimm

"No niinhän sinä sanot...", Eliitti mumisi lähinnä itsekseen, Lorythasin kertoessa ettei eliitti ongelmia kyläpäällikölle aiheuttanut. Siitä saattoi olla montaa mieltä ja juuri tällä hetkellä Darius oli sitä mieltä, että ilman häntä olisi sarvipäisellä varmasti paljon helpompaa kaiken suhteen. Mutta, ehkä ei heti aamusta kannattanut aloittaa sitä itsensä mollaamista ja vihaamista, ei ainakaan ääneen. Nyt oli muutakin ajateltavaa ja tekemistä, kuin itsesäälissä rypeminen.
Pikkuhiljaa Darius alkoi keräillä tavaroitaan ja asettelemaan panssarinpaloja paikoilleen, kiristellen remmejä lähinnä vain kevyesti kiinni. Pitäisi vielä loputkin haarniskankappaleet hakea Seyrin kartanolta. Keihäs löysi tiensä jälleen tukikepiksi haltialle, joka kävi yltään riisumaan kyläpäällikön antaman kaavun ja ojensi vaatekappaleen takaisin Lorythasin puoleen, samalla kun sarvipäinen kyseli saisiko hän pitää sen Arethin antaman lappusen.

"Siitä vain. Ei minulla ole sille käyttöä, eikä asia sinällään minua edes koske. Tuskin kukaan muukaan osapuoli siitä pahastuu", Eliitti vastasi Lorythasille, joka niin takellellen sen paperin pitämistä kyseli syystä tai toisesta. Eihän Darius voinut kuin hymyillä vinosti kulmiaan kohottaen tuollaiselle vaivautuneisuudelle yhden paperipalan kohtalosta kysellessä. Olihan se yhä hassua ja omalla tavallaan jopa suloista, kuinka sarvipäinen välillä niin vaivautuneeksi ja ujoksi taipui, varsinkin kun otti huomioon millainen auktoriteetti puoliverisellä oli kylänsä suhteen.

Jahka Lorythas oli ottanut vastaan sen kaapunsa haltialta, lähti Darius varovaisesti koittamaan kävelyä kipeän jalkansa kanssa, tukea hakien siitä keihäästään. Kyllähän se kävely jotenkuten onnistui ja varmasti alkaisi sujua paremmin, jahka aamukankeus tästä hälvenisi.
"Lähdetäänkö?", Eliitti lopulta kysyi, vilkaisten samalla Lorythasiin, "Päästään joskus jopa perillekin".



// KUKKAKEDOILLA JA PERHOSILLA, KYLLÄ. En ala riippuvaiseks, en halua yhtään enempää päänsärkysyitä NIIN KUIN ERÄILLÄ. JUOT TAI ITKET JA JUOT. Ja ei saatana. JUOKSUHAUTA :DDD JUMALISTE KU MÄÄ PÄRSKÄHDIN TOLLE YÖLLÄ KU SÄNGYS LUIN SUN VASTAUSTA JA HERÄTIN ISÄNKIN SIINÄ SAMAL SITTEN. HUPS. Et rajota nyt mitään. Paitsi kahvinjuontia //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3865

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Su Loka 23, 2016 9:25

Re: Take me home tonight || Crimm

Lorythas ojensi toista kättään ottaakseen kaapunsa Dariukselta takaisin samalla kun kenraali vakuutteli, että Puolikäärme voisi sen lappusen itsellään pitää. Hymy kiri rohkeammin Seyrin kasvoille, tuon vetäessä kreiviltä saamansa jo hieman rispaantuneen paperinpalan rintaansa vasten aluksi – hän pistäisi sen visusti talteen ja jos… jos hän tapaisi kreivittären tulevassa, voisi hän tiedustella varmasti tuolta pitikö lapun sisältö varmasti paikkaansa.

… Kiitos”, Hopeakäärme kiitteli Dariusta yhä kovin vaisulta kuulostaen, siinä samalla pukien kaapunsa takaisin ylleen ja pistäen sukutaulusta kertovan lapun sen rintataskuun talteen. Kaapunsa Seyr kuitenkin jätti auki, vapaasti harteilleen vain roikkumaan, sillä sitä oli ihan turha alkaa hienosti asettelemaan enää tässä vaiheessa ylle. Joutaisipa vaatekappale pyykkiin myös ja mahdollisesti parsittavaksi, jos kangas suuremmin oli tällä reissulla rähjääntynyt.
Hetken Lorythas seuraili samalla Haukansilmää, varmistellen että tuo myös sitä keihästään vasten pysyisi pystyssä, eikä siitä enää kävisi itseään kolhimaan maahan turvalleen.
Mikäli uskot jaksavasi”, sarvikruunuinen hymyili, hiuksiaan sukien kaavunkauluksen alta paremmin hartioille lepäämään lopulta. Lorythas kumartui viikkailemaan sitä satulan huopaa kasaan luolan kiviseltä pohjalta matkaan, ”Jaksatko kiinnittää satulan selkääni?”.

Vai uskallatko roikkua pelkästään niskavilloissani ilman?”, hopeahapsinen virnisti, Dariuksen puoleen käännähtäen, ”Yritän tietenkin lentää tasaisesti, eikä pihalla taida tuullakaan yhtä voimakkaasti mitä viime iltana… ei se nyt niin kamalasti maaratsusta eroa”, vaikka siihen tavalliseen ratsuun verrattuna sitä korkeutta matkantekemisessä olikin aavistuksen enemmän. Mutta mikäli kenraali äkkiä matkaan halusi, eikä kokenut kykenevänsä repimään vielä vajaassa kunnossaan niitä remmejä kunnolla kiinni, oli parempi antaa koko satulan vain olla.



//ET DISSAA MUN PÄÄNSÄRKYJÄ! JUOKSUHAUTA ::DD:D:D:D Oli kuulemma huono vitsi, käskettiin painuu samantien koiran kanssa pihalle ennenkö tulee mitään huonompaa suusta lauottua (D SINÄ ET MINUN KAHVINJUONTIA RAJOTA. NÖYP. NÖÖÖÖYP//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Loka 23, 2016 10:12

Re: Take me home tonight || Crimm

Eliitti vain nyökkäsi määrätietoisena hopeakäärmeelle. Kyllä hän jaksaisi, ainakin Briariin asti. Mutta kun tuli puheeksi se satulan kiinnittäminen, jäi Darius empimään hetkeksi. Eilen se oli onnistunut kyllä, vaikkakin hitaasti ja moneen otteeseen varmistellen. Totta kai ajatus satulan kanssa ratsastamisesta kuulosti turvallisemmalta, mitä ilman mokomaa, mutta toisaalta... Ei Darius olisi nyt jaksanut sellaista operaatiota suorittaa. Ei tässä mielentilassa, ei tällä jalalla. Siinä menisi varmasti tunti, ellei pidempäänkin!
Lorythas kuitenkin virnuillen kävi ehdottamaan ilman satulaa ratsastamista, luvaten yrittää lentää tasaisesti. Ajatus houkutteli kyllä, eikä Darius varsinaisesti nähnyt mitään syytä kieltäytyä. Hän luotti yhä nelisiipeen, mutta ei niinkään omaan kykyynsä pysyä siellä selässä. Toisaalta, ei kai se tosiaan pahemmin eronnut maaratsunselässä ratsastamisesta? Ainoa ero oli se, että pudotus selästä oli hieman pidempi...

"Uskoisin... että pysyn selässäsi ilman satulaakin",
Darius lopulta aloitti, "Jos lennät varoen. Ja matalalla. Minusta tuskin on satulaa kiinnittämään tämän jalan kanssa, siinä menisi aivan liikaa aikaa. Joten lähdetään liikkeelle, roikun karvoissasi sitten kuin hukkuva oljenkorressa, niin enköhän selässäsi pysy".
"Sitä paitsi, eikö kunnon lohikäärmeratsastajan pitäisi pysyä ratsunsa selässä ilman satulaakin?"
, Eliitti vielä lisäsi virnistäen, ennen kuin lähti konkkaamaan ulos luolasta.
Ulkona oli jo valoisaa ja se kirkas aurinko ja valkea hanki olivat suorastaan sokaisevat luolan hämäryyden jälkeen. Darius nosti toisen kätensä varjostamaan silmiään katsellessaan ympärille, jo siinä vaiheessa todeten että olisi voinut palata takaisin lämpimään luolaan, sen sijaan että täällä pakkasaamussa olisi lähtenyt mitään tekemään..

Nätisti Darius odotti, että Lorythas sai muotonsa vaihdettua, jotta haltia tuon selkään pääsisi nousemaan. Oli sekin oma operaatio, Dariuksen ensinnäkin kiiveten loivan kivenlohkareen päälle, jotta pääsisi helpommin suuren lohikäärmeen selkään hyppäämään. Jalkaansa varoen Darius kuitenkin pääsi kuin pääsikin nelisiiven selkään, etisen sen hyvän asennon toisen kaulanjuuresta ja pistäen keihäänsä pois. Molemmin käsin Darius tarttui kiinni lohikäärmeen valkeisiin karvoihin ja jahka oli varma siitä, että selässä nyt omalta osaltaan tulisi pysymään, kehotti haltia sarvipäistä lähtemään liikkeelle - mutta varovasti, ettei Darius heti alkuunsa olisi hangessa jos tasapaino pettikin...



// DISSAA-en. JUST PARAS VITSI MITÄ VITTUA JOONAS ET YMMÄRRÄ HYVÄN PÄÄLLE :D Katotaanko. Tuun ja varastan sun kahvinkeittimen, mitäs siihen sanot? //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3865

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ma Loka 24, 2016 12:36

Re: Take me home tonight || Crimm

No kunhan nyt ensin tottuisit lentämiseen edes ajatuksena… voit sen jälkeen harjoitella selänharjallani tanssimista ilmassakin”, Lorythas naurahti, päätään pudistellen jääden seuraamaan kun Darius jo luolan puolelta ulos lähti askeltamaan. Sarvipäinen itse jäi käärimään vielä sen huovan kiinni satulaan ja varmistamaan, että kaikki laukut ja remmit pysyisivät paikoillaan sen aikaa, kunnes Briariin päästäisiin. Turhan pitkään asiaa kuitenkaan miettimättä raahasi Puolikäärme satulan jälleen lähemmäs luolan suuaukkoa, hieman kauemmas kallioista askeltaen ja muuttaen muotonsa jälleen siksi kauniiksi nelisiipiseksi pedoksi, joka siipiään ensitöikseen kävi venyttelemään sijoillaan.

Lorythas teki kaikkensa avittaakseen Dariusta pääsemään selkäänsä. Ei se mikään helppo operaatio ollut kaikkine mutkineen, mutta loppujen lopuksi kenraali kuitenkin löysi itselleen onnistuneesti paikan lohikäärmeen selästä, joka maltillisesti odotti sijoillaan niin kauan kuin tarve oli. Ja kun lupa lähteä oli, kävi serpentti nappaamaan suuhunsa vielä luolansuulta sen satulan, ennen kuin aluksi lähti vain askeltamaan eteenpäin avarammalle alueelle. Vaern halusi olla varma siitä, ettei itseään enää kivikkoihin kolhisi – varsinkin, kun Winder selässä oli vailla kunnollisia varusteita…
Pian nelisiipinen lähti kuitenkin yrittämään ilmaan. Se kohosi aluksi ylittämään korkeampia kallioita tieltään, lähtien sitten sulavasti liitelemään kaikessa rauhassa eteenpäin suhteellisen matalalla, kuten Darius oli toivonut. Alati Lorythas toivoi Dariuksen kertovan, jos halusi jotain tehtävän eritavalla, tai jos tuolla oli vaikeuksia pysyä kyydissä. Vaern itse yritti pitää kurssin vain tasaisena ja lentelynsä rauhallisena, kohottaen päätään ylemmäs suojaksi jos suurempi tuulenpuuska edestäpäin vasten yritti puhaltaa nelisiipisen ohitse.
Kokonaisuudessaan matka sujui rauhallisesti aina Briariin saakka – eikä Winder missään välissä ehtinyt Hopeakäärmeen selästä tipahtaa. Onneksi…

Seyr kävi laskeutumaan porttien eteen pehmeästi, kutakuinkin samalle kohtaa, josta he olivat eilen matkaan lähteneetkin. Tällä kertaa muurien harjalla heitä vain pälyili muutamia vartijoita, jotka nelisiipisen liskopedon olivat tunnistaneet jo kaukaa, eikä täten asteen eikä toisen hälytystä kylää lähestyvästä lohikäärmeestä annettu.
Oletko vielä elossa?”, Vaern kääntyi puolittain selkäänsä vilkaisemaan Dariuksen puoleen, liskomaisen virneen koristaessa valkean serpentin turpaa.



//Kuitenkin, ihan pikkusen kuitenkin dissaat ;> Joonas ei koskaan ymmärrä hyvän päälle. Varsinkaan mun huumorin päälle. NO KATOTAAN. ETKÖ MUN KEITINTÄ VIE! Paitsi että joo, vie vaan. Se on niin kulunu ja töhnänen et haluisin uuden muutenki tilalle. Sitten tulis entistä parempaa kahvia B]//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Loka 24, 2016 1:02

Re: Take me home tonight || Crimm

Vaistomaisesti Darius kävi jälleen painautumaan paremmin Lorythasin selkää vasten, sulkien jopa suosiolla katseensakin, kun lisko liikkeelle lähti. Haltia keskittyi lähinnä vain kiinni pitämiseen, välillä ehkä vilkaisten missä päin mentiin - tosin eipä sitä oikeastaan osannut sanoa nopealla vilauksella, arojen kun näyttäen niin kovin samanlaiselta hangenpeitossa. Lorythas onneksi tiesi minne mentiin, joten ei haltian tarvinnut keskittyä sen pahemmin suunnan vaihtamiseen tai navigointiin. Kylmä viima kävi tietenkin puremaan siinä lentäessä luihin ja ytimiin, mutta sentään lämmin lohikäärme alla piti eliitin jokseenkin lämpimänä. Silti, kun perille päästiin, olisi Darius halunnut vain lämpimään kylpyyn tai takkatulen ääreen!

Lorythasin laskeuduttua uskalsi Darius viimein suoristaa selkänsä ja avata katseensa kunnolla. Hetken Haukansilmä sai totutella kirkkauteen taas, siinä katsellen missä päin maailmaa sitä oltiinkaan. Aikalailla siinä samassa pisteessä, mistä eilen oli lähdettykin. Kuinka sopivaa. Katse kääntyi kuitenkin Lorythasin puoleen, lohikäärmeen katsahtaessa selkäänsä virnuillen.
"No miten sen nyt ottaa", Darius hymähti nelisiiven kysymykselle, "Anna kun nyt edes laskeudun selästäsi, ennen kuin enempää alat virnuilemaan".
Jahka Lorythas oli matalammalle laskeutunut, kävi Darius varovaisesti liukumaan tuon selästä pois. Tälläkin kertaa Darius oli lähellä tuuskahtaa turvalleen hankeen, mutta sai kuin saikin pidettyä tasapainonsa kun hangelle laskeutui. Jälleen se keihäs otettiin avuksi, jotta käveleminen sujuisi paremmin raajarikkoisena. Nätisti Darius taas odotti, että Lorythas oli valmis, ennen kuin kaksikko kävi suuntaamaan kohden Seyrin kartanoa. Pikkuhiljaa se käveleminenkin alkoi sujua paremmin ja paremmin eliitiltä, mikä oli vain hyvä. Se kertoi, ettei raaja todellakaan ollut poikki, mutta todella kipeänä eilisestä. Se oli kuitenkin pienihinta, ottaen huomioon, että se henkikin olisi saattanut lähteä eilen...

"Sinulla... On varmaan omia kiireitä", Darius aloitti kun he kartanonpihamaalle saapuivat, "Enkä minä tämän enempää halua sinun... tai teidän aikaanne viedä. Yliparantaja on vapautettu, eikä minulla muuta asiaa tänne ollut tällä kertaa... Joten taidan tehdä lähtöä".
Totta kai Darius olisi Iriadorin halunnut nähdä, mutta ei hän kehdannut punapäisen luo hakeutua oma-aloitteisesti nyt. Iriador oli halunnut omaa aikaa, joten sitä eliitti aikoi myös nuorelle suoda. Sitä paitsi, siitä oli kulunut vain muutama päivä, kun he viimeksi olivat nähneet - Dariuksella oli kova ikävä, mutta eliitti ei halunnut uskoa, että nuori sotilas häntä niin kovasti olisi kaivannut.
"Katson tavarani kasaan ja poistun paikalta pian", Darius jatkoi, käyden siinä samalla sitä Seyrin huotraa irrottelemaan jalastaan ja ojensi sen sarvipäisen puoleen. Ei hän sitä uskonut tarvitsevansa enää, keihäänsä avulla hän saisi pidettyä itsensä pystyssä kyllä.
"Kiitos... Jälleen avustasi".



// En dissaa <: Joonas on kake. VIEN SUN KEITTIMEN JA KIELLÄN KOKO MAAILMAA MYYMÄSTÄ SULLE UUTTA KEITINTÄ. ET SAA ENÄÄ KAHVIA!!! //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3865

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ma Loka 24, 2016 4:18

Re: Take me home tonight || Crimm

Vaern naurahti liskomaista päätänsä pudistaen muutaman kerran, käyden siinä samalla asettumaan alas maahan, jotta Dariuksen olisi helpompi laskeutua alas. Siinä samalla nelisiipisen katse seurasi, kuinka kylän portinvartijat lähemmäs jo askelsivat selvästikin yllättyneinä siitä, että kyläpäällikkö tällä tavoin yhtäkkiä vain kylän ulkopuolelle ilmestyi. Tietenkään nuo eivät tienneet missä Seyr oli ollut ja oletuksena tavallisestikin oli, että päällikkö informoi edes jotakuta lähdöstään – tällä kertaa se lähtö oli kuitenkin tapahtunut niin äkkiseltään ja sellaisessa asiayhteydessä, ettei ketään yksinkertaisesti ollut suotuisaa informoida siitä minne oltiin lähdössä…
Lorythas neuvoi pikaisesti vartijoita hakemaan jonkun katsomaan Lokenen satulan takaisin paikoilleen ja tyhjentämään sen satulalaukut matkalla murskaantuneista tavaroista. Tietenkin jälleen ihmetys näkyi kaksikon kasvoilla, mutta eivät nuo sen enempää käyneet Hopeakäärmeen puheita kyseenalaistamaan tässä ja nyt. Toinen vinkkasi kaveriaan hakemaan jotakuta rotevampaa paikalle, siinä missä paikalle jäänyt jäi tarkkailemaan tilannetta eliittikenraalin ja takaisin humanoidiksi palaavan Lorythaksen osalta, joka miekkansa kävi poimimaan satulasta matkaansa ennen kuin Winderin matkassa porteilta sisään askelsi.

Darius sai täysin määrätä tahdin. Puolikäärmeellä ei ollut kiirettä minnekään, joten hän ihan mielellään askelsi rauhallisesti Haukansilmän vierellä huomenia ohessa toivotellen niille, jotka sarvipäisen huomatessaan saattoivat tuon perään iloisen tervehdyksensä suoda. Tietenkin se nostatti hymyn puoliverisen kasvoille, eikä Lorythas sitä mitenkään yrittänyt piilotella.

Kaksikko saapui kuitenkin pian kartanolle, jossa tunnelma muuttui täysin toisenlaiseksi – kyllä Hopeakäärme oli tämän lyhyen kävelymatkan mielessään jo olettanutkin, että Dariuksella oli kiire lähteä. Ei se tullut yllätyksenä, vaikka harmistuneen ilmeen nostattikin Puolikäärmeen kasvoille samalla, kun kyläpäällikkö sen katanan huotran otti vastaan Haukansilmältä ja asetteli miekkansa takaisin siihen yhdellä napakalla työnnöllä.
Se oli vähintä mitä voin tehdä”, Puolikäärme hymyili varovaisesti Winderin kiittäessä häntä avusta, ”Tietenkin autan, j-jos tänne saakka sitä tulet pyytämään, oli syy mikä hyvänsä…”.
Mutta olisin ehdottanut että herättäisimme Iriadorin aamiaiselle, olisin voinut teille jotain hyvää tarjota ennen kuin matkoihisi lähdet”, Seyr huokaisi jälleen harmistuneempana, ”Mutta tee kuten tahdot, en minä sinua yritä estellä. Ja ymmärrän kyllä… että hänen näkemisensä olisi varmaan… sinulle vaikeaa”, Puolikäärme tuhahti katseensa pitäen kumminkin Dariuksessa.
Ehkä parempi käydä katsomassa ne tavarasi kasaan sitten”, sarvikruunuinen tuumasi nostaen hymyn jälleen kasvoilleen ja lähtiessä astelemaan kartanon ovelle, avatakseen sen kenraalille. Kyllä hän tiesi etteivät nämä mitkään hyvästit olleet – vaikka jälleen näkemisten heittäminen ei aina ollut helppoa, oli Seyr kuitenkin Winderin kohdalla oppinut, että he näkisivät kyllä pian taas jälleen. Välillä jopa harvinaisen pian…



//No hyvä <: Joonas on ultimate kake. Franin kakkuus on siirtyny siihen, hyvä ettei se pissi matolle sentään vielä. NO EI SE NOIN TOIMI. MÄ ALAN SIT SYÖMÄÄN KAHVIPAPUJA 24/7 – nyt tekee kyl sit ihan oikeesti mieli kahvipapuja… mistä mä saan kahvipapuja//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
EdellinenSeuraava

Paluu Briar

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia