Trust me || K-varoitus


(3) Keskellä Laurina aroja sijaitseva puolueeton kylä, joka on erikoistunut lohikäärmeiden kouluttamiseen. Briaria asuttaa sekainen joukko, josta ei voi sanoa enemmistöksi mitään. Kuitenkin, Briarista saapuvat lohikäärmeen ratsastajat. Briar pysyttelee kuitenkin puolueettomana sodan suhteen, joskin yksittäisiä asukkaita voi lahjoa puolelle tai toiselle. Briarissa asuva kansa on kuitenkin kovin ylpeää taidoistaan, sillä tiettävästi Briar on ainoa paikka, jossa osataan kouluttaa ja pyydystää elävänä lohikäärmeitä. Vankka ja kivinen kylä on raskaasti suojattu. Vierailijoita ei katsota hyvällä, oli kyseessä sitten ihmisten, haltioiden tai puolueettomien puolella oleva matkaaja. Briarin asukkaat ovat kovin ennakkoluuloisia matkalaisia kohtaan, mutta päästävät noita toki sisään. Kukapa sitä nyt lohikäärmeitä täynnä olevassa kylässä alkaisi riitaa haastaa asukkaiden kanssa?

Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Marras 15, 2016 10:24

Trust me || K-varoitus

jatkoa

// Peli tulee sisältämään väkivaltaa ja seksiä //


Darius, Ardashir


Tietenkään Delathos ei ollut turhan innoissaan uudesta tehtävästään, mutta onneksi kapteeni ei vastaan käynyt väittämään. Parasta olisi saada poika pois tuvilta, jonnekin piiloon ja tällä hetkellä helpointa olisi mokoma kiikuttaa Delathoksen asunnolle. Sitokoot penikan vaikka tuoliin ja antakoon istua siinä kunnes Darius palaisi, ei eliitti välittänyt miten tummahipiä äpärää kohtelisi... Kunhan ei nyt sentään teurastaisi. Ehkä Delathos kykeni itsensä hillitsemään, mutta ilmeisesti poika oli kuitenkin sen verran jääräpäinen, että oli sen hetken aikana tuvilla jo ehättänyt kuuraparran hermoille käydä...
"Matkaa varovasti", Darius hymähti Delathosille, joka ennen lähtöään neuvoi heitä antamaan Iriadorille tilaa hengittää. Kovasti kuuraparta hoputteli Eliittiä kuitenkin hakemaan veljenpoikansa heti kapteenin luota, kun kaupunkiin saapuisi. Se oli ajatuksena kyllä, mutta mietittäkööt sitä myöhemmin.

Delathos poistui, Lorythasin kehottaessa haltioita pysymään käpälissään kun tuo lentoon lähtisi. Darius nyökkäsi, kammeten paremmin sille valtavalle tassulle ja vetäen Iriadorin paremmin syliinsä. Koko sen matkan jälleen hyräillen ja matalalta puhellen Iriadorille, vaikkei toinen tajuissaan edes ollut. Hän halusi pitää Iriadorin lähellään, vielä kun tuo oli elossa, hengitti ja oli lämmin. Jos tämä olisikin loppu, halusi hän varmistaa, että sai vielä viimeisen kerran pidellä rakkaintaan sylissään. Darius itki, niin vuolaasti ettei olisi uskonut moiseen edes kykenevänsä.
Oloa helpotti hieman se, kuinka nopeasti Lorythas oikeasti lensi. Selvästi nelisiipi pisti kaikkensa peliin ja se matka tuntui taittuvan yhdessä hujauksessa - mikä tietenkin oli vain hyvä.

Ei aikaakaan kun valkea serpentti laskeutui Briariin, nostattaen omanlaisensa hälyn aikaan. Kaikki totta kai tunnistivat kyläpäällikön, joten vaaraa heillä ei ollut, mutta moinen äkkinäinen paikalle pyyhältäminen herätti kysymyksiä ja käänsi uteliaita katseita. Nätisti puoliverinen laski haltiat käpälästään alas, Dariuksen nostaen Iriadorin käsivarsilleen heti kun jalkansa vain maahan sai. Hän oli uupunut, siinä missä Lorythas hengästynyt, mutta halusi silti itse kantaa korkeahaltian turvaan. Haukankatse seurasi vierestä, kuinka Lorythas muotonsa muutti ja silloin huomasi sarvipään ottaneen näemmä itsekin osumaa paremmin, mikä tietenkin nostatti syyllisyyden tunteen pintaan. Kyläpäällikkö kehotti kuitenkin vartijoita saattamaan haltiat sairastuvalle, noiden tehden työtä käskettyä - Lorythas itse lähtisi hakemaan tämän parantajan, josta oli puhunut. Toivottavasti Sarvipäinen hoitaisi sen tehtävän nopeasti, Darius kun ei halunnut hukata enää hetkeäkään.
Darius seurasi opastaan aina sille sairastuvalle asti, jossa heidät ohjattiin vapaaseen huoneeseen ja eliitti viimein laski Iriadorin käsivarsiltaan vuoteelle. Tuolloin se terä toisen hartiasta käytiin repimään irti, hoitajien lähtien jo ensitöikseen riisumaan nuorempaa haltiaa ja tarkistelemaan tuon haavoja, koittaen saada verenvuodot tyrehtymään. Darius hätyyteltiin kauemmas ja Haukansilmäiselle tarjottiin myös haavojen sitomista, mutta eliitti kieltäytyi moisista - vasta sitten kun Iriador olisi hoidettu, suostuisi hän istahtamaan alas ja olemaan parsittavana...

Leto oli tuttuun tapaansa viettämässä aikaa Lorythasin kartanolla, onnellisen tietämättömänä mitä oikein oli tapahtunut. Ei hän ollut edes tietoinen siitä, että Seyr oli poistunut Briarista toviksi. Ei hänellä ollut tapana kysellä Lorythasin perään päivisin, kyläpäälliköllä kun oli omia menojaan. Kartanolla oli tosin nyt ollut kovin yksinäistä, kun toissa päivänä Iriador oli kuulemma poistunut paikalta. Sääli sinänsä, Leto kun olisi halunnut hyvästellä punapäisen, mutta ehkä he vielä tapaisivat, jos samaan aikaan sattuisivat Briariin.
Tummaan kaapuun pukeutunut enkeli selaili huvikseen kirjoja kirjaston puolella, kun yllättäen joku saapui ovet paukkuen kartanolle. Ardashir oli alta aikayksikön jalkeilla ja kirja jätettiin sivupöydälle, hujopin harppoessa katsomaan mitä ihmettä eteisenpuolella tapahtui. Se oli Seyr, haavoittuneena, hengästyneenä ja hätääntyneen oloisena. Enkeli kohotti kulmiaan pienesti, kävellessään sarvipäistä vastaan ja käsiään levitellen, sikäli mikäli toinen hänen syleilyynsä olisi halunnut kaatua henkeä vetämään. Mitään hän ei sanonut näin alkuunsa, tietäen kyllä Lorythasin ymmärtävän miksei hän puhunut niin paljoa ja olettaen sarvipäisen kyllä kertovan mistä oli kyse.



// No sieltäkin se pörinä kyllä kantautuu. MITÄÄN EN HILLITSE. DeliConsta on nyt juttu. Sori Noel, Deli ehti ensin. Noel voi mennä iskeen Henryn. Collect all dem Scarlingtons. eikunmitä. AKSU ON NIMENI, AKSUNAATTORI TITTELINI. NIIN KAIKEN KIVAN KIELLÄN OON MÄÄKI HIRVEE //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3970

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Ke Marras 16, 2016 12:56

Re: Trust me || K-varoitus

Lorythas kiirehti askelissaan, hölkäten kertaakaan pysähtymättä oikopolkuja mutkitellen aina kartanolleen saakka. Kruunatulla puoliverisellä oli ihan selvästi kiire, eikä kukaan suotta alkanut kyläpäällikköä tahallaan pysäyttämäänkään – siitä Seyr osasi juuri nyt olla kiitollinen. Tahtiaan hän ei hidastanut kuin vasta omilla portaillaan, sisälle lämpimään aulaan ovesta kuitenkin kiirehtien, kuin tuli perseen alla olisi samalla hetkellä kärynnyt.
Puolikäärme vajosi nojaamaan jälleen hengästyneenä kumaraan, käsillään polviensa yläpuolelta tukea jääden ottamaan hetkeksi. Koko kroppa vapisi pitkän lentämisen, kiirehtimisen, jännittämisen ja huolehtimisen jäljiltä, Lorythaksen ajatustenkin harhaillen sekaisin siellä ja täällä. Ei hän ollut olettanut mitään tällaista tapahtuvan taas sen jälkeen, kun Iriador oli Theodluinin kanssa lähtenyt jatkamaan matkaa Briarista. Hopeakäärmettä kadutti, ettei ollut lähtenyt itse saattamaan nuorukaisia lähemmäs kaupunkia… ilmeisesti Pimeässä paikassa puhutusta päätellen Theo oli saapunut yhtenä nippuna kaupunkiin takaisin, mutta mitä sitten Iriadorille oli sattunut, jäisi varmaan kuultavaksi myöhemmin…

Sarvipään katse kiri Leton puoleen, tummahipiäisen ollen kuin ollen yhä kartanolla odottamassa ja saapui nyt ihmetellen eteisaulan puolelle. Lorythas naurahti helpottuneena, kasaillen itsensä takaisin pystyyn ja käännähtäen paremmin enkelin puoleen, joka lähemmäs asteli.
”Ei, ei… kyllä minä olen ihan kunnossa”, Seyr vakuutteli nopeasti, uskoen kyllä olevansa noin ulkoisesti pölähtänyt näky nuoremman lohikäärmeen kanssa riehuessaan - mutta ei häntä onneksi minnekään sattunut, haavoja oli siellä täällä, ne hän osaisi putsata itsekin. Puolikäärme kuitenkin vajosi Letoa vasten uupuneena, kietaisten kätensä äkkiseltään toisen ympäri ja veti muutaman pitkän hengenvedon siinä sijoillaan levätessään, ”T-tarvitsen sinua juuri nyt Leto, voi luojan kiitos, että olet täällä yhä! Vaikken tahtoisi vaivata sinua näin… niin tarvitsen apuasi ja kykyjäsi nyt, hyvitän sinulle ihan kaiken, saat ihan mitä tahansa…”.
”Iriador”, Lory henkäisi, nojautuen kauemmas Letosta ja asetti kätensä toisen harteille, ”I-iriadoriin on sattunut”, hän jatkoi sanoissa haparoiden ja huolestuneelta kuulostaen, kevyesti käsillään valuen puristamaan tummahipiäisen käsivarsia.

”Hän on sairastuvalla”, Puolikäärme henkäisi taas mahdollisimman vähän puhuen kerralla piilottaakseen sen värisevän sävyn äänestään niihin taukoihin, kun hän joutui vetämään henkeä. Siinä samalla puoliverisen ote laski vain Leton toiseen käteen, Lorythaksen jäädessä pitelemään enkelin kättä viileissä kämmenissään hellästi ja kulmiensa alta arasti kohotti katseensa Leton silmiin, ”Voin viedä sinut sinne”.



//Pöristään kilpaa. Frankin tahtoo pöristä, tossa se taas haisee… DELICONSTA OH LORDS. Noel on ihan sad, mutkun saa kuulla et Henryn voi iskee, niin se menee tekeen työtä käskettyä. Eiku wait nyt. Kohta oon piirtämässä tästä kuvan… BEWARE OF FIERCE AKSUNATOR! Eeeeet sää oo hirvee, kun oot just inana :3//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Marras 16, 2016 1:27

Re: Trust me || K-varoitus

Lorythas vakuutteli olevansa kunnossa, vaikka pölähtäneeltä näyttikin ja oli niin kovin hengästynyt. Mutta, Letolla ei ollut mitään syytä epäillä Seyrin sanoja, joten hän ei myöskään valmistautunut sarvipäistä parantamaan. Vaikka ei pitänyt siitä, että muilla oli haavoja ja ruhjeita, oli Leto myös oppinut sen, ettei jokaista viiltohaavaa tarvinnut olla parantamassa.
Lempeästi hymähtäen Ardashir antoi puoliverisen painua itseään vasten, halaten toista ja antaen Lorythasille oman aikansa selvittää tilanne. Tosin, Lorythasilla näytti olevan kiire tilanteen suhteen, syystä tai toisesta. Nopeasti sarvipäinen kävikin selittämään tilanteen, kuinka Leton taitoja tarvittiin ja Lorythas oli valmis antamaan mitä tahansa siitä hyvästä. Enkeli kohotti kulmaansa kysyvästi, ei hän mitään koskaan vaatinut apuansa vastaan, mutta nyt ilmeisesti oli tosi kyseessä?

"Iriador", Leto toisti ystävän nimen Lorythasin perässä, sarvipäisen kertoen kuinka Iriadoriin oli sattunut. Kuulemma punapäinen oli sairastuvilla ja enkelin kädestä pitelevä puoliverinen tarjoutui viemään Leton paikalle.
Letolle riitti tieto siitä, että Iriador oli pulassa ja hän tiesi mihin mennä - näin kun lähellä oltiin. Hän aisti sen ystävän tuskan jo näinkin "kaukaa", sen pahemmin viivyttelemättä nappasi enkeli kiinni Lorythasin kädestä ja lähti kiskomaan tuota mukaansa, juoksujalkaa kohden sitä sairastupaa. Lorythas sai pysyä hänen mukanaan tai sitten repiä kätensä irti hänen otteestaan ja jäädä jälkeen - Leto kuitenkin piti kiirettä minkä kerkesi.

Lopulta sairastupa saavutettiin, enkelin loikkien sisään samantien, suunnaten sille huoneelle missä Iriador oli. Darius oli yhä samassa huoneessa, seurailemassa kuinka Iriadoria yritettiin paikkailla. Kun huoneeseen ryntäsi tuo tummempi muukalainen, oli Darius heti varpaillaan, seuraillen erittäin arvostelevasti ihmisennäköistä muukalaista.

Leto kirjaimellisesti purskahti kyyneliin nähdessään Iriadorin, enkelin käyden itkemään mitään häpeilemättä, samalla kätensä nostaen peittämään alapuolta kasvoistaan järkyttyneenä. Kuka tämä Iriadorille oli tehnyt ja miksi?!
Kysymys jäi tietenkin mieleen leijailemaan, mutta sen pidempään Leto ei aikaillut, askeltaen Iriadorin vuoteen luo ja kyykistyi tuon lähelle. Enkeli oli aikeissa kietaista kätensä Iriadorin ympärille ja aloittaa toisen parantamisen, kun yllättäen tunsi kylmän, terävän terän kaulallaan.

Darius oli napannut keihäänsä ja heilauttanut sen terän vasten tämän pitkän muukalaisen kaulaa. Hän ei luottanut tuohon - ei nyt, kun Iriadorin henki oli kyseessä.


// FRANNN EI PÖRISE NYT, Pipa pörisee kaikkien puolesta. Sil on ilmeisesti juoksut alkamas kun maha sekasin ja Timi on ihan 8DDDDDD. DELICONSTA niiden pitää ottaa yhteen uudemman kerran. Menee iskeen Henryy ja Henry kertoo et tota Roswell on mun tru love heti Fredin jälkeen >: Sit Noel on entistä enemmän Sad. Sit Noel menee ja iskee Blackin. ET PIIRRÄ NYT MITÄÄN MUUTA KUN LORYDARII TAI SUKKAPARII ;D;D;D; Hirvee oon ja silleen, kaikkee muuta pitäis tehä jne mut tääl mä oon sun kans pelaamassa uber pelejä, koska mulla ei oo itsehillintää nannan suhteen <3 //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3970

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Ke Marras 16, 2016 1:50

Re: Trust me || K-varoitus

Jälleen sarvipäisen huulilta karkasi helpottuneempi naurahdus hänen aistiessa Leton yltyvän huolen punapäästä. Hän antoi tummahipiän tarttua omasta kädestään, kaksikon kiirehtiessä juoksujalkaa kartanolta ulos – ovikin taisi jäädä auki perästä, mutta se oli nyt Seyrin huolista pienin. Kyläpäällikkö oli yhtä aikaa vain niin helpottunut, huolestunut ja nyt enkelin uhrautumisen vuoksi myös syyllisyys kalvoi mieltä… mutta hän itse rakentaisi Letolle vaikka linnan hienoimmista jalokivistä, parsisi hienot vaatteet, ihan mitä vain, jos mies kykeni auttamaan Iriadoria. Dariuksen vuoksi. Ja hänen vuokseen. Sen vuoksi, ettei kenenkään tarvitsisi enää tänään vuodattaa kyyneltäkään menetettyjen henkien tähden.

Pian hujoppikaksikko saapui sairastuvalle, toisten väistäessä isompiaan ihan mielellään. Siinä vaiheessa kun sisätiloissa kiirehdittiin, repi Lorythas myös viimein kätensä irti enkelin otteesta, hidastaen itse tahtiaan. Laskien kätensä seinää vasten ja jäi siihen huohottamaan ja tasailemaan hengitystään hetkeksi. Mutta samalla Seyr pyrki rauhallisesti astellen kulkeutumaan sen huoneen ovelle, jonne haltia kumppanukset oli saatettu nähdäkseen, kuinka Darius oli jo keihäänsä kanssa vauhtiin päässyt huoneeseen saapuvan tummahipiän kanssa.
Seyrin katse laajeni aavistuksen, sydämen pompaten säikähtäneenä hetkeksi kurkkuun siitä näystä. Ei Winder ollut ehättänyt vielä mitään tehdä ja jos olisi, niin Lorythas olisi siitä suutahtanut pahanpäiväisesti. Täysin sama mitä tänään oli jo tapahtunut. Täysin sama olisi ollut myös se fakta, kuinka tärkeä Darius hänelle oli. Jos tuo olisi mennyt Letoa sivaltamaan, ei Lorythas tiennyt olisiko hän voinut antaa niin vain anteeksi sellaista tekoa, nyt kun hän oli saanut pyhistä pyhimmän olennon tänne Iriadoria auttamaan.
Darius e-ei…”, Puolikäärme huokaisikin anelevasti, lähemmäs Haukansilmää astahtaen ja asettaen kätensä siihen keihään varrelle varovaisesti, katsellen myös eliittikenraalia varovaisesti silmiin, ”Anna Leton auttaa… hän tietää mitä tekee…”.

Hän ei ole ihminen… vain hän voi auttaa Iriadoria nyt, Aiedail”, kyläpäällikkö lausui telepaattisesti rauhallisella äänellä. Niin oli helpompi puhua, äänen pysyen tasaisena, eikä niin värisevänpelokkaana, mitä ääneen sanoja lausuessa…



//Pipa ei, en tiiä haluunko haistaa. Pyykkipoika nenään taas. FRANIL EI OO VIEKÄÄN JUOKSUT ALKANU, emmä tie onks tää taas joku isodoggo pikkudoggo erojuttu sitten. Noel ois ihan sad. Vetää hiukset simmuille ja alkaa emoks sen jälkeen. Viiltelee ranteitaan jossain pimeessä. ELÄKÄ VIHJAILE NYT NIISTÄ SUKISTA, JOKU VOI VIELÄ ARVATA! ;D;D;;D Niin, täällä sä pelaat mun kanssa, kuluuhan tää aika näinkin, vaikka mulla tippuukin tätä kirjottelutahtia pää harteilta kohta. Ja aivot poksahtaa hypeen//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Marras 16, 2016 2:15

Re: Trust me || K-varoitus

Leto oli jähmettynyt paikoilleen, nojautuen parhaansa mukaan selkäänsä kaartaen kauemmaksi siitä terästä, joka niin kovin tiiviisti hänen kaulaansa seurasi. Hoitajat olivat myös kaikonneet tilanteesta kauemmaksi sillä samalla sekunnilla, kun yksisilmäinen kenraali aseensa oli esiin vetänyt. Kukaan ei halunnut ottaa osumaa siitä aseesta ja kaikkien mielestä haltia oli kohtuuton tällä tavoin reagoimaan, mutta keitä he olivat arvostelemaan. Kyseessä oli Dariuksen rakkaimman henki, sitä hän ei antaisi ihan kenen tahansa käsiin!
Lorythas kuitenkin saapui paikalle tilannetta rauhoittelemaan ja eliittikenraalin asetta työntäen kauemmas tummemmasta muukalaisesta. Darius kohotti kyyneleiden täyteisen katseensa sarvipäiseen, tuon kertoessa että tämä "Leto" oli täällä auttaakseen. Ilmeisesti tämä oli sitten se parantaja, josta Lorythas oli puhunut. Ei tuo kyllä parantajalta näyttänyt, eikä kyllä vaikuttanut. Millainen parantaja nyt noin oudosti reagoisi potilaaseen?

Darius katsoi hetken Lorythasia haastavasti, kunnes laski aseensa ja nyökkäsi. Hän perääntyi, antaen Lorythasille ja Letolle tilaa.
Leto huokaisi helpotuksesta kun terä hänen kaulallaan laskeutui, käyden heti nojautumaan lähemmäs Iriadoria. Enkeli poimi punapäisen halaukseensa, painaen korkeahaltian tiukasti itseään vasten lämpimään halaukseen. Ja sitten se parantaminen alkoi. Selvästi maaginen aura kävi ympäröimään kaksikon, Leton vain pidellen Iriadoria halauksessaan. Hitaasti korkeahaltian haavat lähtivät kuromaan itseään umpeen, siinä missä samanlaiset haavat kävivät ilmestymään Leton kehoon, enkelin käyden vuotamaan verta sitä mukaan mitä haavoja ilmestyi. Kirvelevästä kivusta huolimatta Ardashir ei päästänyt irti, siirtäen Iriadorista jokaisen pienimmänkin haavan itseensä, täten varmistaen ettei Iriador enempää verta vuotaisi. Siinä samalla kaikki mahdolliset myrkyt ja taudinalut siirtyivät myös Letoon, enkelin lähtien heti moisia mahdollisia suodattamaan.

Kun oli varma, ettei Iriadorissa ollut enää vuotavia haavoja, päästi Leto viimein irti, laskien korkeahaltian varovaisesti takaisin vuoteelle ja viimein itse perääntyä. Enkeli ehti nousta jaloilleen ja ottaa pari askelta taaksepäin, ennen kuin rysähti itse lattialle ruhjeiden ja haavojen tähden. Kyllä hän paranisi, nopeammin mitä Iriador tämänkaltaisten haavojen kanssa, mutta näin ensitöikseen moinen energian käyttäminen ja verenvuoto vetivät Leton heikkoon tilaan.

Siinä missä enkeli vajosi lattialle kyljelleen, kiiruhti Darius tarkastamaan Iriadorin tilan. Näemmä nuoremmalla ei enää mitään haavoja näkynyt. Tuo ei vuotanut verta ja ruhjeetkin olivat parantuneet... Mitä oli tapahtunut, sitä Darius ei tiennyt, mutta oli kiitollinen siitä että Iriador oli fyysisesti täysin kunnossa ja vaikutti vielä hengittävänkin. Vaikkakin nuorempi oli kalpea ja yhä ilmeisesti tajuton.
"I-iriador...?", Darius kävi varovaisesti toistamaan kumppaninsa nimeä, Iriadorin hiuksia sukien.



// ISODOGGO PIKKUDOGGO WHO KNOWS. Kyllä ne sieltä aikanaan. Tuon Timin nuuhkimaan, Timi osaa kertoo onko lähellä. Emo Noel :D:D:D:D:D:D:D Ei, en kestä. SUKKIA KAIKKIALLA SAATANA. Et nyt väkisin siellä kirjota saatana, meet pelaan faikkarii välistä tai jotain ettei tuu ähky!!! //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3970

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Ke Marras 16, 2016 2:57

Re: Trust me || K-varoitus

Darius perääntyi, onneksi, laskien keihäänsä alas hetken emmittyään selvästi sitä, mitä Lorythas oli juuri sanonut. Mutta sen myötä Leto pääsi viimein lähestymään Iriadoria paremmin, kaapaten nuorukaisen lähelleen siihen parantavaan halaukseen, jonka Seyrkin oli saanut aikaisemmin kokea. Se syli oli turvallinen, punatukkainen olisi aivan varmasti tämän myötä – vaikka mitä pidemmälle enkeli ehättikin sen puhtaan auran sisällä siirtää haavoja itseensä, sitä huolestuneemmalta Puolikäärme alkoi jälleen vaikuttaa. Hän haistoi tuoreen veren entistä paremmin, joka sai kehon värisemään ja sarvipään ottamaan puolittaisen lähestyvän askeleen Leton puoleen. Ei hän lähemmäs uskaltanut mennä, kenties se olisi häirinnyt tummatukkaista työssään jotenkin, mistä syystä Lorythas sinnitteli paikoillaan vain seisten, lähes hengittämättä sitä toimenpidettä seuraten tarkasti.

Hetki tuntui niin uskomattoman pitkältä, Leton päästäen viimein kuitenkin irti Iriadorista. Korkeahaltia makasi yhä vuoteellaan tajuttomana – tuo hengitti rauhallisesti, muttei selvästikään ollut tietoinen mitenkään siitä mitä ympärillään tapahtui. Mutta ehkä nyt, kun kehonsa ei tarvinnut enää kuluttaa voimia parantumiseen, eikä sokea lainkaan tiputtanut pisaraakaan vertaan enää haaskuun, parantuisi Iriador kuntoon nopeammin kuin uskallettiin edes odottaa. Punapää tarvitsi vain lepoa enää.
Iriadorin luokse kiirehtivästä Dariuksesta Seyrin katse hapuili kuitenkin Leton puoleen pian, joka ei vaikuttanut enää olevansa niin kunnossa – ymmärrettävästä syystä. Sarvikruunuinen ehätti kuitenkin ottaa vain pikaisen askeleen enkelin puoleen, joka maahan lähti yllättäen kaatumaan. Se sai Lorythaksen hätkähtämään paikoillaan ja hetken hätäisesti vain sijoillaan miettien mitä nyt pitäisi tehdä, kyläpäällikön kuitenkin polvistuen äkkiä Leton vierelle lattialle. Hän lähti varovaisesti nostamaan toista syliinsä, kääntäen tumman toverinsa selän vasten itseään nojaamaan, kätensä sitten hellästi kietoen Leton ympärille ja painaen kevyesti suurimpia löytämiään haavoja. Välittämättä siitä, että kaavun lävitse häneen yhtälailla tarttui tuon pyhän olennon vuodattamaa verta vaatteisiin ja käsiinsä, mikä virvoitti hänen oman hopeisensa sekoittumaan tuoreena muodostuviin veriläikkiin.

Voi annathan minulle anteeksi ystävä hyvä…”, Vaern huokaisi murheellisena lohikäärmeiden kielellä, voi kunpa hän olisi pystynyt samanlaisiin ihmeisiin mitä Leto sen sijaan, että osasi aina vain pyydellä toisilta toistuvasti anteeksi. Hän toivoi, että lämmin sylinsä ja vilpitön anteeksi pyyntö auttaisi enkeliä toipumaan edes hitusen – tuon piti ihan yhtälailla päästä lepäämään nyt, Seyrin ollessa valmis auttamaan tummahipiän samaisessa huoneessa olevalle toiselle vuoteelle. Ihan uudenlainen huoli nousi pintaan, tuntui kolkolta ja yksinäiseltä juuri nyt. Ennen kaikkea itsekkäältä käyttää tällä tavoin hyödyksi jotakuta toista, vaikkei Lorythas millään tavalla ollutkaan Letoa tänne pakottanut…



//DOGGOJA. Timi on narttutuntija. Timi kerro meille, millon on aika nousta ratsaille oikeaoppisesti. Lily tulee kattoon emoNoelia ja on silleen ei saatana, ootko sä liittyny johonki Black kerhoon viimein. SUKAT VALTAA MAAILMAN. Fran tykkää kans sukista. Varsinkin jos kyseessä on likaset sukat. ÄHKY EI OO KUULE LÄHELLÄKÄÄN, MITÄS KIRJOTTELET NIIN NANNOJA VASTAUKSIA//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Marras 16, 2016 3:19

Re: Trust me || K-varoitus

Iriaor ei vastannut, mutta oli selvästi hengissä. Se riitti Dariukselle, hän ei halunnut suotta Iriadoria herättää, jos nuorempi lepoa tarvitsi. Tai, eihän se ollut edes kysymys, tietenkin Iriador lepoa tarvitsi, siinä missä muutkin. Darius tyytyikin vain sen hetken pysyttelemään Iriadorin rinnalla, varmistaen että tuo hengitti ja yhä elossa oli. Darius oli vain niin iloinen, että Iriador oli selvinnyt. Eihän se vielä varmaa ollut, mutta niin Darius halusi uskoa, kyyneleen jos toisenkin vuodattaen kumppaninsa hiuksiin. Viimeisen vuorokauden jälkeen tämä oli se paikka, missä Darius halusi olla. Iriadorin vierellä, pidellen rakkaintaan lähellä.

Leto ei pistänyt lainkaan vastaan, kun puoliverinen kyläpäällikkö häntä kävi nostamaan lattialta syliinsä paremmin. Oikeastaan se tuntui ihan mukavalta. Ei Leto koskaan tällaista ollut kokenut. Ei kukaan hänestä varsinaisesti tällä tavoin ollut välittänyt. Tajuissaan oleva enkeli kävikin vaistomaisesti nojautumaan paremmin vasten Lorythasia, hymisten pienesti merkiksi siitä, että oli kyllä kunnossa. Heikotti, haavat ja ruhjeet sattuivat, mutta ei tässä hengenhätä ollut. Hän oli ehättänyt Iriadorin apuun ajoissa, korkeahaltia varmasti oli tajuttomana ja joutui voimiaan keräilemään parannuksista huolimatta, mutta tuo eläisi. Tai niin Leto toivoi. Vielä ei pitänyt olla liian myöhäistä, mutta aika sen kai näyttäisi - tämän enempää Ardashir ei kuitenkaan kyennyt tekemään.

"Ei ole mitään anteeksi annettavaa",
Leto hymähti päänsyrjäänsä Lorythasin kehoa vasten hieraisten, puhuen yhtälailla lohikäärmeiden kieltä.
"Autan aina ystäviä. Anna minulle vain... Hetki... Ja olen kunnossa...", Katsettaan raottaen ja kasvojaan kohottaen kohden puoliverisen kasvoja, "Minä pidän Iriadorista huolta. Katson, että hänellä on hyvä olla. Hän selviää, vielä ei ollut liian myöhäistä... sain... kaiken pois...", enkeli kertoi päätään painaen vasten Lorythasia.


// DOGGO!!! Timi joo on expertti, vaikka otti turpiinsa heti vihaselta pikkunartulta ja oli et ok plz ei enää. Ja niinpä (DD Lily on silleen, ei römpsää sullekaan. SUKKIA KAIKKIALLA!!! Fran senkin sukkaperkele. Tosin Pipa on sukkaperkele, oisit nähny sen sukka kasan mitä se oli keränny eteiseen kun äidin luona oltiin kylässä. Saatana. ÄHKY ISKEE KOHTA KUMMINKIN JA SIT OON IHAN SAAD KUN NANNAT OIS TULOS JA SÄ ET OO TÄÄL T_T //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3970

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Ke Marras 16, 2016 3:55

Re: Trust me || K-varoitus

Puoliverinen oli niin harmaisiin ajatuksiinsa vajonnut, että hän säpsähti kuplastaan maantasalle takaisin vasta kun Leto hänelle puhui. Sitä samaa mystistä kieltä, joka varmasti kuulosti muiden korvaan omituiselta. Mutta Lorythakselle se oli se läheisin ja tutuin kieli, jota hän äityi itsekseen usein puhumaan halutessaan kertoa toisille jotain, mitä nuokaan eivät välttämättä voineet ymmärtää. Nyt Leto kuitenkin puhui samoin sanoin hänelle takaisin, joka nostatti heikon, surullisuuden keskeltä nousevan hymyn hänen kasvoilleen.
Turkoosi katse oli suunnattu vain ja ainoastaan enkelin kasvoille, Seyrin kuunnellessa tarkasti mitä Leto sillä hetkellä puhui. Sarvipäinen antoi toisen kiehnätä vasten häntä, oman rintakehän kohoillessa yhä kiihtyneestä hengittämisestä nopeaan tahtiin. Hän antoi Leton pysyä siinä lähellään, lopulta hopeaverisen painaessa yhtälailla kasvojaan vasten Letoa, joka kertoi vain tarvitsevansa hetken toipuakseen tästä kokemuksesta. Sydän pamppaili niin armotonta tahtia, Vaernin tahtomatta nousta kuitenkaan tummahipiäisen viereltä pois nyt. Ei, vaikka heitä katsottaisiin. Hän koki olevansa sen läheisyyden velkaa ystävälleen – se oli toistaiseksi vähintä, mitä Lorythas kykeni antamaan Letolle.

Lepää nyt ensin”, Puolikäärme tuhahti vasten Leton hiuksia, entistä tiukemmin painaen tuota halaukseen itseään vasten ja sulki silmänsä, ”Olet sen ansainnut. Voit kyllä jäädä varmistamaan, että Iriador pärjää – mutta tahdon, että toivut itse ensin. Pysyn tässä niin kauan, kun on tarve, ihan niin pitkään kuin haluat…”.

Hopeakäärme pysytteli sijoillaan lattialla, hieman korkeintaan asentoaan korjaten ja rauhallisesti silitellen Leton toista hartiaa. Varoen ettei pitkillä kynsillään vahingossakaan repisi toista lisää. Sarvikruunuinen kuitenkin suoristautui hieman, kääntäen katseensa viimein vuoteelle kiirehtineen Dariuksen puolelle, joka Iriadorin luokse oli hetki sitten syöksynyt Leton peräännyttyä nuorukaisen luota. Ei Puolikäärme nähnyt kenraalin ohitse vuoteelle, vaikka olisi halunnut omin silmin todistaa punapään olevan kunnossa Leton sanojen lisäksi. Hän luotti kyllä enkelin sanoihin – Iriador kyllä selviäisi, korkeahaltia oli harvinaisen sinnikäs tapaus, vaikka nyt heikoilla jäillä olikin käynyt tervehdyksensä heittämässä. Mutta yhtälailla teki pahaa nähdä Dariuskin niin rikki…
Olethan kunnossa… Aiedail…?”, huolestunut Seyr tiedusteli Haukansilmältä varovaisesti haltiakielelle vaihtaen. Ei hän olettanut saavansa vastausta varsinaisesti kenraalilta, hän olisi halunnut yhtälailla siirtyä halaamaan Winderiäkin, mutta harmikseen kyläpäällikkö omisti kuitenkin vain yhden käsiparin.



//Voi ei :DDD Pipa vetää turpaan. Fran taas kiitäis nii lujaa, ettei Timi ehi ees haistaa. Noel ois entistä murheellisempi vaan ja tuskastuis viimein elämäänsä. Voi jumalauta, hirveet sukkakeräilmät vaan kaikkialla. Meillä on onneks Franille ihan omat sukkaparit aina tarjolla, sehän muuten repii kaikki palasiks… EIKUN NYT EDETÄÄN KANS NIIHIN NANNOIHIN KUN OLLAAN JO NANNAT PISTETTY TULILLE >:O//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Marras 16, 2016 4:10

Re: Trust me || K-varoitus

Ardashir ei voinut kuin hymyillä, Lorythasin tuolla tavoin hänestä huolehtiessa. Ei kukaan ollut koskaan noin huolissaan ollut enkelistä, joka tuntui kaikesta selviävän ennemmin tai myöhemmin. Mutta eihän Seyr sitä vielä tiennyt. Ei kukaan tiennyt, että Letolla ei ollut mitään hätää tässä olomuodossaan, vaikka heikottikin ja pahalta tuntui.
"Olen kunnossa", Leto hymähti puoliverisen sanojen perään, "niin kauan, kuin te olette kunnossa", huomaamatta se aura kävi jälleen voimistumaan, Ardashirin käydessä Lorythasiltakin suurimpia haavoja korjaamaan - halusi toinen sitä tai ei.

Darius ei kiinnittänyt mitään huomiota Lorythasiin tai tuon parantajaan, noiden puhuessa lohikäärmeidenkielellä. Ei hän sitä ymmärtänyt ja jos totta puhuttiin, ei häntä kiinnostanut. Häntä kiinnosti vain ja ainoastaan Iriador tällä hetkellä. Mutta eipä hän voinut mitään tehdä, Iriador oli tajuton ja toipumassa, ei eliitistä ollut mitään hyötyä täällä, oli hän sitten aivan kiinni kumppanissaan - kuten nyt olikin - tai sitten kauempana. Nyt ei voinut kuin odottaa ja odottavan aika oli tunnetusti pitkä.
Vasta silloin, kun kuuli Lorythasin puhuvan hänelle haltiakielellä, nosti Darius katseensa ja vilkaisi sarvipäisen puoleen. Pienesti hän pudisteli päätään, kuitenkin päättäen suunsa avata ettei vääriä olettamuksia sattunut.

"Olen kyllä kunnossa, fyysisesti", Eliitti henkäisi. Tietenkin hänellä oli haavoja ja ruhjeita pitkin kehoaan, mutta yksikään ei ollut hirveän paha. Tarvitsi hän silti parsimista, mutta haavojen sitominen hoitajien toimesta riittäisi - ei hän parantajaa tarvinnut, tai ei ainakaan uskonut tarvitsevansa. Eikä sellaista kyllä kehdannut vaatia, nyt kun näki mihin kuntoon tämä Lorythasin luotettu parantaja oli päätynyt.
"Tarvitsen vain... Lepoa, haavojen sitomisen jälkeen", Darius jatkoi, "... Olethan itse kunnossa?".



// Pipa vetää kaikkia turpaan!! Fran on SANIC. Noel voi ei <3 SUKKIA KAIKKIALLA SAATANA. Franille omat, niin nannasukat ei mee hukkaan. eikun. JA JOO MENNÄÄN NANNOIHIN KERTA PÄÄSTIIN TÄNNE TAHDON NIIN UH eikun //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3970

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Ke Marras 16, 2016 5:09

Re: Trust me || K-varoitus

Harmistuneena Lorythas kehräsi rauhassa, antaen Leton vetää hänenkin haavansa itseensä. Jos toinen niin halusi, ei Seyr aikonut estää. Hän uskoi että tummahipiäinen tiesi mitä oli tekemässä, hänen haavansa tuskin saivat Leton voimaan yhtään paremmin tai huonommin siihen nähden, millaisen urakan parantaja oli jo Iriadorin haavojen eteen nähnyt. Kunhan toinen ei nyt itseään liikaa rasittaisi, jottei sarvipäisen tarvitsisi entistä huolestuneemmaksi alkaa Leton kunnon vuoksi…
Hän kallisti kuitenkin päätään Dariuksen vastatessa olevansa kunnossa. Ainakin noin päällisin puolin, sisältä Haukansilmä oli varmasti yhtälailla sekaisin, mutta pääasia oli tietenkin, ettei jokaisen kunnon puolesta tarvinnut alkaa nyt huolehtia. Kenraali selviäisi siistillä parsimisella ja haavojen sidonnalla, eikä olisi itse vuoteeseen kaatumassa kuin korkeintaan uupumuksen tähden. Lorythas niin olisi halunnut kysyä jo mistä tässä kaikessa oli ollut ylipäätään kyse, mutta aika ja paikka olivat siihen vääriä juuri nyt…
Ehkä… ehkä hän voisi pyytää Dariuksen kartanolleen puhumaan asiasta kahden kesken, jahka nyt Leto jaksaisi jaloilleen taas nousta, ja toinen tummatukka malttaisi jättää Iriadorin toipumaan rauhassa tänne valvovien silmien alle.

Ei minulla hätää ole… enää”, harmistuneena, mutta samalla hymyillen Seyr kääntyi katsomaan sylissään olevaa enkeliä, yhä mielipahaa tuntien tuon voinnin tähden, ”Kunhan te nyt… toipuisitte… niin voin lopettaa tämän huolehtimisen”, Seyr naurahti vaivautuneesti. Hän ei vain kestänyt nähdä toisten kärsivän tällä tavalla, se oli hänelle liikaa ja mielestään niin väärin sellaisia kohtaan, jotka eivät mitään pahaa olleet kohdalleen ansainneet tapahtuvan.
Tahtoisin puhua kanssasi”, Lorythas huokaisi hetken kuluttua, Dariukselle puhuen, vaikka hänen valvova katseensa olikin suunnattu sillä hetkellä tarkkailemaan Leton vointia, ”Siitä mitä on tapahtunut… tänään ja ylipäätään sinä aikana, kun Iriador on täällä ollut…”.
Jos siis… jaksat? Jos ei ole liian aikaista ja… niin… minä vain”, arka katse kohosi jälleen Winderin puoleen, Puolikäärmeen tietämättä miten päin hän olisi juuri nyt halunnut olla. Oli niin paljon kysyttävää. Oli niin paljon yhtälailla kerrottavaakin. Vatsanpohjasta otti, jännitti, ihan niin kuin perhoset olisivat liidelleet vatsassa sillä hetkellä, Lorythaksen katsoen jokseenkin katuvana Dariukseen päin.
Haluan, että tietäisit…”.



//Pipa on oikeesti John Cena. Fran on Rey mysterio. Ja Timi se tuomari, joka saa tuolista päähän lopulta. FRAN ON RIKKONU JO MUN KAHET NANNASUKAT. Vihanpito iski samantien kun näin repaleiset nilkkasukat, sitten itkin ja hautasin ne seremonian kera roskikseen. NANNOIHIN MENNÄÄN, KESKEN EI JÄTETÄ//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Marras 16, 2016 9:23

Re: Trust me || K-varoitus

Leto jatkoi rauhallisesti hengittelyä siinä Seyrin sylissä, hymyillen pienesti ja silmänsä sulkien. Pikkuhiljaa ne siirretyt ruhjeet ja haavat alkoivat parantua, verenvuodon tyrehtyen ja enkelin käyden keräämään energiaansa takaisin. Nyt tarvitsisi vain levätä yö, ehkä päivääkin, niin kyllä hän kunnossa olisi taas. Joskin, katsettaan pienesti raottaen Leto jäi tuijottamaan tummiin pukeutunutta haltiaa, joka haavoittunut oli. Hän halusi auttaa tuotakin, mutta antaisiko silmäpuolinen enkelin auttaa? Tuo oli ollut kovin kärkkäästi häntä estämässä Iriadorin suhteen...

Darius seuraili tarkasti, kuinka Lorythas tuota tuntematonta piteli sylissään, noinkin lämpimin elkein. Ei hän pitänyt sitä outona, olihan Lorythas avoin ja isällinen persoona, mutta pisti korvan taakse tilanteen kuitenkin. Parantaja oli siirtänyt Iriadorin haavat itseensä ja nyt joutui keräilemään energiaa takaisin. Darius oli kiitollinen ja tunsi olevansa velkaa parantajalle, mutta juuri nyt yhä pienesti kyynelehtivästä eliitistä ei ollut kiittelemään vieraita.
Haukankatse tarkentui Lorythasin kasvoihin, tuon ilmaisten halunsa puhua Dariuksen kanssa. Niin Dariuskin halusi sarvipäisen kanssa vaihtaa pari sanaa, uudenlaisen raivon kummuten rintaan. Kuinka näin oli päässyt käymään? Briarin piti olla turvallinen paikka heillekin ja Lorythas oli luvannut pitää Iriadorista huolen, silti, jostain kumman syystä vanha palkkamiekka oli saanut käsiinsä yksityistä tietoa niin Iriadorista, Dariuksesta kuin myös Lorythaksesta - ja heidän väleistään.

"Jaksan kyllä", Darius vastasi nyökäten, nousten Iriadorin vuoteelta. Hän olisi halunnut jäädä Iriadorin luo, mutta eipä hänestä täällä mitään apua olisi. Parempi kuluttaa aikansa johonkin järkevään, kuin vain istua ja odottaa, että korkeahaltia tajuihinsa tulisi.
"Haavani pitää vain sitoa...", Eliitti jatkoi, katsahtaen sitten sen parantajan puoleen joka kätensä oli nostanut kohden haltiaa. Hymyillen Leto viittoi Dariusta lähemmäksi, samalla kun kampesi itsensä ynähtäen paremmin istumaan. Darius katosi epäilevästi tummahipiää, joka jaksoi yhä kättään ojentaa kenraalin puoleen. Hetken he vain katsoivat toisiaan, kunnes haltia lopulta ojensi kätensä parantajan puoleen, Leton tarraten hellästi kiinni toisen kädestä, jatkaen jälleen sitä haavojen parantamista, siirtäen silmäpuolisen tuoreet ja suurimmat haavat itseensä. Se kihelmöi, osin jopa kutitti, Dariuksen koittaen parhaansa mukaan pysyä paikoillaan. Vaikeaa se oli, eliitin vetäen terävästi henkeä kerran jos toisenkin, kunnes kävi kiskaisemaan kätensä toisen otteesta. Ardashir ei estellyt, antaen toisen perääntyä - hän oli tehnyt voitavansa ja auttanut Haukansilmäistäkin sen verran, ettei tuon tarvitsisi enää hirveästi haavojensa perään huolehtia.

"... Mikä hän on?", Kadonneita ja umpeutuneita haavojaan kokeileva eliitti kysyi, tarkkaillen parantajaa. Letoko tuon nimi nyt oli, siksi Lorythas mokomaa ainakin oli kutsunut...



// TUOLISTA PÄÄHÄN VOI EI :D:D:D:D KYLLÄ! Täydellistä. FRAN SENKIN TUHOLAINEN! Ei saa tuhota sukkia. Pipa vaan keräilee niitä sukkia, hänen aarteensa. NANNOJA PALJON KYLLÄ KIITOS //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3970

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Ke Marras 16, 2016 11:14

Re: Trust me || K-varoitus

Seyr huokaisi, Dariuksen ilmoittaessa että jaksaisi kyllä hänen puheilleen jahka haavansa saataisiin piiloon. Hyvä niin. Puolikäärme ei tiennyt kuinka kauan kaksikko täällä viihtyisi, jonka takia tuntui vain oikealta saattaa mieltä painavat huolet ulos mahdollisimman nopeasti, nyt kun siihen olisi tilaisuus. Vaikka ajatus ahdisti puoliveristä jo tässä vaiheessa… hän tiesi kyllä hyvin, ettei tästä tulisi mikään helppo ja leppoisa keskustelu, peläten myös samalla, että Darius saattaisi ääntään korottaa ikävikseen tapahtumista yhtälailla. Mutta näin olisi parempi sen sijaan, että mitään alettaisiin salailla ja pantata enää myöhemmäksi.
Sarvipäinen jäi seuraamaan kuinka Leto halusi auttaa vielä Winderiä ruhjeineen, Lorythaksen jäädessä hellästi pitelemään vielä enkelistä kiinni tuon eteenpäin nojaamisesta huolimatta. Hänen vain teki mieli olla siinä lähellä, mahdollisimman likellä, jos tummahipiäinen nyt uudelleen vajoaisi alas tämän myötä. Niin ei kuitenkaan käynyt, kaksikon päästäessä lopulta irti toisistaan, Loryn jatkaessa enkelin voinnin tarkkailua alati kulmansa huolesta taittuneina. Ilmeisesti mitään hätää enää ei kuitenkaan ollut – Leton pitäisi vain antaa levätä ja palautua voimiensa käyttämisestä juuri nyt.

Luulen”, Seyr aloitti henkäisten ja Letoon vilkaisten, ”… Että hän kertoo sen mieluummin itse halutessaan”. Ei hän halunnut ääneen alkaa kertoa tummahipiäisestä enempää. Ei se ollut hänen paikkansa, Leto oli sen vastikään paljastanut hänellekin ja Puolikäärmeestä olisi tuntunut suorastaan luottamuksen pettämiseltä alkaa omine nokkineen kertomaan toisesta enemmän kenellekään toiselle. Joten hän oli mielellään hiljempaa, lohdullisesti hymyillen uskoen Letolle tiedon siitä, ettei tuon salaisuutta minnekään olisi levittelemässä, vaikka olisi siihen yhtä hyvin ollut juuri kykenevä. Ei edes yhdelle niistä tärkeimmistään, joka kaiken tämän jälkeen olisi kyllä ansainnut sen salaisuuden tietää.

Kuitenkaan, tähän ei voinut jäädä loppupäiväksi maleksimaan.
Lorythas avitti Leton lattialta ylös, huoneen toiselle vuoteelle. Tummatukkainen voisi siinä keräillä itseään ja samalla katsoa Iriadorin perään, joka kuitenkin vuoteellaan lepäsi ja tuhahteli rauhassa, väriä kasvoilleen jälleen keräillen. Hyvä niin, se vain kertoi että punapäällä oli suurempi todennäköisyys selvitä kaikesta kokemastaan – Lorythas olisi murtunut muuten ja syyttänyt korkeahaltian kuolemasta itseään seuraavan ikuisuuden.
Tuvalla päivystäville hoitajille jätettiin vastuuksi seurata kaksikon tilaa ja olla apuna tarvittaessa, Lorythaksen pyytäessä Letoa vielä kutsumaan hänet paikalle, jos joku hätä tulisi. Tuskin, mutta Seyr halusi olla varma, että olisi täällä paikanpäällä, jos tummahipiäisellä tai Winderin kumppanilla ilmenisikin sortin tai toisen hätä. Haikein mielin Puolikäärme kuitenkin lähti Dariuksen kera poistumaan kartanolleen takaisin. He tässä taisivat parhaimmassa kunnossa olla Leton parantelujen jäljiltä, molempien todennäköisesti ollessa pelkästään uupuneita monesta syystä yhtä aikaa. Nyt edessä olisi kuitenkin seuraava etappi, jota todellakaan eivät pikkuleivät ja tee värittäisi siksi mukavimmaksi jutusteluksi, jollaisia heillä aikaisemmin oli ollut…



//TIMIN ROOLI ON RANKKA! FRAN ON SUKKATERMINAATTORI. Pipalla on joku keräilijänvietti sitten. Pipa on oikeesti Pumpkin. NANNAA MEILLE. Ollaan me nannamme ansaittu kaiken tän jälkeen//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Marras 16, 2016 11:44

Re: Trust me || K-varoitus

Lorythas ei käynyt vastaamaan eliitin kysymykseen, eikä liioin tuo muukalainenkaan. Vastauksen eliitti saisi sitten parantajalta, jahka tuo ääntään saisi kuuluville joskus. Nyt mokoma pysyi hiljaa, pahoittelevasti vain katsoen Dariukseen, siinä missä eliittikenraali pistävästi kapealla katseellaan muukalaista tarkkaili.
Olkoot, Darius ei vastausta käynyt vaatimaan, vaikka halusikin sen kuulla. Riitti nyt, että parantaja oli heitä auttanut ja Iriadorin hengen pelastanut, myöhemmin kiitoksiensa kera Darius saattaisi toiselta tiedustella, mikä ihme tuo oli - kerta ei ihminen ollut, vaikka moiselta näyttikin. Parantaja jäisi kuitenkin Iriadorin seuraksi tuvalle, vahtimaan että punapäinen toipuisi. Siinä samalla tietenkin itse leväten ja palautuen urakastaan. Kätevähän tuollainen taito oli, näin sairastuvalla, mutta Letosta ilmeisesti ollut kenttäparantajaksi - tuo itse meni täysin toimintakyvyttömäksi haavat itseensä siirtäessään ja samalla myös parannettava jäi vuodepotilaaksi, kärsittyään verenhukasta.

Sen pidemmittä puheitta Darius ja Lorythas suuntasivat kyläpäällikön kartanolle. Kaksikko oli kovin hiljaisena, syystäkin. Dariuksesta saattoi suorastaan aistia, kuinka eliitti oli kireänä ja valmis räjähtämään. Suru ja pelko oli vaihtunut ärtymykseksi, eliitin haluten tietää vastauksia kysymyksiin, joihin Lorythas ei ehkä osannut vastata edes. Silti, tämä paha olo piti päästä purkamaan johonkin!
Kartanolle saavuttaessa Darius askelsi peremmälle eteissaliin, kunnes kääntyi Lorythasin puoleen.
"Kuka täällä vuotaa?", Eliitti kävi suoriltaan kysymään sarvipäiseltä, "Iriador joutui väijytyksen kohteeksi palatessaan kotiin. Hänet kaapannut henkilö tiesi meistä, aivan liikaa. Hän tiesi kutsua minua aamutähdeksi ja sinua kruunatuksi. Hän tiesi Iriadorin olevan kumppanini ja selvästi tiesi sinun, minun ja Iriadorin suhteesta".
"Se oli Iriadorin oma isä. Palkkamiekka toiselta mantereelta. Ilmeisesti hänellä ei mitään suurempaa agendaa ollut, muuta kuin aiheuttaa kaaosta - hän olisi halunnut tappaa minut, Iriadorin ja sinut... ja syyttää sinun kuolemastasi Iriadoria, jotta Briar olisi lähtenyt kostamaan",
Darius alkoi selittämään, "Viestin Iriadorin kaappaamisesta hän lähetti sen äpärän kautta, käskien minun saapua Pimeään Paikkaan. Delathos auttoi minua ja nyt Iriadorin isästä ei tarvitse enää huolehtia. Hän on kuollut, eikä suunnitelmiaan voi toteuttaa".

"Mutta sinä sanoit tämän olevan turvapaikka meille",
Katseensa kaventui, "Silti, vihamielinen taho tiesi meistä enemmän, mitä jotkut ystävät saatikka tuttavat. Hän tiesi tasan tarkkaan koska Iriador lähti ja tiesi milloin iskeä. Hänen on täytynyt viettää Briarissa aikaa ties kuinka kauan!".



//TIMIN ROOLI ON mutta Timin on vaan kestettävä. Sellaista se on olla vanha. FRAN SAATANA. Pipa on se pumpkin, kyllä :----DD Yhtä pieni ja kiukkunen ja ahne. NANNAA TARVITAAN JOOO //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3970

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti To Marras 17, 2016 12:09

Re: Trust me || K-varoitus

Puolikäärme soi Winderille tilaisuuden astua sisälle ensimmäisenä, vilkaisten ympärilleen vielä pihamaallaan, ennen kuin oven perässä kiinni kiskoi. Kyllä he ihan kahden olivat, ellei joku ollut syystä tai toisesta sisälle kartanoon astunut avonaiseksi jätetystä ovesta – mutta tuskin. Ei kukaan kehdannut tunkeutua sillä tavoin kyläpäällikön majapaikkaan, ellei oikeasti asiaa olisi ollut, ja silloin tavallisesti Seyr myös tiedetysti kotonaan nyhjäsi.

Jokseenkin vaivautuneena Lorythas askelsi Dariuksen perässä lopulta sinne suuremman eteisaulan puolelle, miettien miten hän voisi mahdollisesti aloittaa purkamaan tätä tilannetta. Hän aisti kenraalin olevan kireänä. Tuolla oli selvästi jotain mielessä, mikä ensitekijöikseen säikäyttikin Seyrin. Kyläpäällikkö hätkähti selvästi sijoillaan suoremmaksi Dariuksen käännähtäen ympäri, kysellen kuka Briarissa mahdollisesti ulkopuolisille tahoille vuoti tietoa jos toistakin. Selvisi myös, että Iriador oli joutunut Windereitten äpäräpojan kanssa väijytykseen – eikä ihan kenen tahansa, vaan Mir Valdorenin oman isän, joka ilmeisesti olisi halunnut poikansa ja monta muutakin siinä ohella hengiltä.
Puolikäärme piteli sormiaan yhdessä, epäuskoisesti, arasti, hämmästellen seuraten Dariusta tuon puhuessa. Hänestä tuntui aivan kamalalta tietää, että joku taho oli heitä vakoillut pidemmänkin tovin kenenkään tietämättä! Ei Briar ollut mikään rikollisten luola, miten ihmeessä joku niinkin epäilyttävä taho oli jäänyt huomaamatta heiltä kaikilta Iriador ja Darius mukaan lukien!
Lorythas kuitenkin tiesi, että Briarissa oli tapahtumassa jotain hänen selkänsä takana. Puoliverinen aisti sen, se petoveri oli ollut herkässä viimeaikoina jo pitkään syystä tai toisesta, Seyrin epäillessä juurta jaksaen toisten suunnittelevan jotain hänen päänsä menokseen. Tietenkin sarvikruunuinen olisi voinut jakaa johtajuuttaan myös muille, he olisivat voineet kehittää ihan uudenlaisen tavan päällikön valitsemiselle! Mutta kaikki olivat hiljaa. Toiset katsoivat nykyistä päällikköä oudoksuen, toisten ollen aivan liiakseenkin puoliverisen tukena ja turvana, kannustamassa häntä eteenpäin, joka tietenkin loi ristiriitaisen ajatusmaailman valmiiksi herkkämielisen päähän. Lorythas ei vain tiennyt mitä hänen pitäisi enää tehdä… se kaikki oli alkanut silloin, kun Vaern oli majesteetin lohikäärmeen tappanut kesällä…

Sarvipää hakkasi kynsiään hermostuksissaan yhteen, kehtaamatta edes katsoa Dariusta. Ei hän tiennyt mitä vastaisi. Hän ymmärsi kenraalin huolen, tiesi mistä tässä kaikessa oli kyse… mutta hän ei vain tiennyt vastauksia, jotka olisivat voineet heitä molempia hyödyttää tässä tapauksessa.
E-en… tiedä…”, hopeatukkainen sai hiljaa, arasti sanottua, tuoden käpälänsä lähemmäs itseään, ”… Siitä minun piti k-kanssasi keskustellakin, yhtenä esimerkkinä”. Lorythas ei edes uskaltanut nostaa hymyä kasvoilleen, vaikuttaen vain äärimmäisen alistuvalta ja aralta kenraalin katseen alla seisten. Tältäkö se tuntui, kun halusi sinne maankoloon kaivautua muilta piiloon?
Jotain ikävää on tekeillä… o-olen siitä tietoinen kyllä mutten… odottanut ihan… mitään tällaista tapahtuvan… ainakaan näin pian”.



//Timi on se fiksu aikuinen. Nää kaks on vaan kamalia rämäpäitä. Päitsikin koittaa olla fiksu aikuinen. Höhlä Pipa, halun nähä Pipan taas <3 NANNAA TARVITAAN JOTTA HENKINEN TASAPAINO PYSYY AISOISSA, EIKÄ ROMAHDA//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Marras 17, 2016 12:24

Re: Trust me || K-varoitus

Lorythas ei tiennyt. Sarvipäisellä ei muka ollut harmainta aavistustakaan siitä, miten tiedot olivat vuotaneet? Darius sisimmissään halusi uskoa sen, mutta juuri nyt tuo puoliverisen hermostunut ja vaivautunut käytös pistivät Haukansilmäisen vain epäilemään entisestään. Oliko Lorythas mennyt puhumaan heistä jollekin ulkopuoliselle, olettaen että tieto pysyisi salassa, mutta se olikin lähtenyt leviämään?! Ei Darius halunnut sitäkään epäilystä uskoa, Lorythas kun oli luvannut heidän salaisuuden olevan turvassa hänellä, mutta ei näemmä ollut. Darius tunsi itsensä typeräksi. Kuinka hän oli voinut elätellä sitä toivoa, että voisi luottaa puoliveriseen, puolueettomaan kyläpäällikköön. Vaikka mitään todisteita ei ollut, tunsi Darius silti itsensä petetyksi ja se pisti vihaksi vain entistä enemmän. Tunteet velloivat sisällä yhtenä myrskynä. Ei hän olisi halunnut uskoa Lorythasista pahaa, varsinkaan viime talven myötä, mutta oliko hän sittenkin luottanut liian aikaisin hopeakäärmeeseen? Lorythas oli ailahteleva, se oli todistettu, tuo saattoi antaa turhankin herkästi petopuolensa viedä, joten ehkä sarvipäinen ei toden totta ollut se kaikkein luotettavin taho.


"Ainakaan näin pian?!", Darius karjaisi sarvipäisen perään, "Sinä olet ollut tietoinen siitä, että jotain oli meneillään, mutta et mitenkään viitsinyt siitä meille kertoa?!".
"Sinä lupasit suojella Iriadoria! Pitää hänestä huolen! Ja nyt menit ja päästit hänet matkaamaan yksin takaisin kaupunkiin, VAIKKA OLIT PIRU VIE TIETOINEN SIITÄ, ETTÄ JOKIN OLI VIALLA?!"
, Ei eliitti enää kyennyt itseään hillitsemään, sen silkan raivon vallaten Haukankatseen mielen.
"Minä luotin sinuun, Vaern! Luotin koko elämäni, henkeni ja rakkaimpani sinun vastuulle!".

"Ehkä olisi pitänyt ottaa sanasi vakavammin silloin, kun uhkasitte nousta meitä vastaan. Kerroit, etten minä, ei kumppanini, saatikka kuningaskuntamme olisi turvassa. Ja sellaisilla sanoilla myös Sydanur puhui"
, katkera kyynel vierähti alas haltian silmäkulmasta, Dariuksen kääntäen katseensa pois Lorythasista, "Ehkä sinäkin vain leikitkin meillä, kuten kaikki muut".



// Timi on viisas ja vanha niin, toisin kuin eräät rällästäjät. Päitsi on aikuinen, päitsi kakoo jo karvapalloi. PITÄÄ TAAS KATTOO JOKU YHTEISLENKKI TAI TREFFIT KOIREPUISTOON! JA NIIN TARVITAAN JOSKIN NYT VÄHÄN MENEE TUNTEISIIN TAAS PELIT EN KESTÄ //
Seuraava

Paluu Briar

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö