Kirjoittaja Crimson » 05 Marras 2016, 00:17
Qira, Lorythas
Sisälle astahtaessa Qira pystyi haistamaan paremmin vasta leivottujen tekeleiden tuoksun – nyt hänenkin teki mieli päästä keittiöön leipomaan pullaa ja piirakkaa, mutta ehkä sitten kotona myöhemmin tänään, kun hän ensimmäisenä olisi saanut Theon hyviin käsiin. Noita silmäili ympärilleen, jääden tuijottamaan niitä, jotka häneen katsoivat. Siirtyen aina seuraavaan ja siitä seuraavaan, ennen kuin Theon takaraivon silmiinsä jälleen sai. Kevyin askelin haltia asteli nuorukaisen perään tuon valitsemaan pöytään, istahtaen hymyillen alas tuolille, jonka Theodluin ehätti hänelle pöydän äärestä vetäistä. Laukkunsa Qira asetteli syliinsä lepäämään ja lämmittämään aavistuksen kohmeisia näppejään, joita nainen tunki kankaitten alle pikaisesti, siinä samalla silmäillen paikalle saapuvaa piikaa.
Nuori nainen. Qira epäili tuonkin olevan puoliverinen, tai sitten ulkonäkö hämäsi, ja kyseessä oli puhdasverinen ihminen. Tyttökulta oli pukeutunut siisteihin vaatteisiin ja oli kasvoiltaan vielä varsin sievä niiatessaan näpsäkästi kaksikolle tiedustellen vielä mitä parivaljakko mahdollisesti oli vailla.
”Mahdatkos tietää missä se liskonpuolikas lymyilee näin aamutuimaan?”, mustahaltia kysyi yleiskielellä puhuen varsin suoraan toiselta, jokseenkin piinaavasti jopa tuijottaen nuorempaansa silmiin. Täysin Theon kysymyksen sivuuttaen halutessaan suoraa päästä asiaan tuon piikareppanan kanssa.
”A-ai Seyr vai?”, piika mietti yllättyneenä, ”E-en kyllä taida tietää hyvä rouva, olen ollut täällä hoitamassa tehtäviäni koko aamun ja---”.
”Olisitkohan ehkä niin kultainen ja voisit lähettää jonkun hakemaan hänet paikalle sitten?”, Qira jatkoi sitä tyypillistä hymyilyään ilmeensä värähtämättä mihinkään suuntaan.
”Mutta sopiiko meidän häiritä kyläpäällikköä itseään tähän aikaan… Seyr saattaa olla vielä nukkumassakin”, nuorempi naisista harmitteli suutaan mutristaen, ei tuo näyttänyt oikein olevan innoissaan siitä kuinka Qira niin terävänä oli häntä puhuttelemassa tästä näin. Ei piika osannut arvatakaan kenelle puhui, ennen kuin noita sen tuolle paljasti…
”Lähetät hänelle viestin, että Elwoodin kylänjohtaja tuli tapaamaan häntä, minulla on tärkeää asiaa hänelle. Eiköhän se pistä Seyrin kinttuihin vähän vauhtia rakas, vai mitäs tuumit?”.
”Ni-niin, tietenkin! Voi antakaa anteeksi, enhän minä teitä tunnistanut. Minä käsken apupoikaa etsimään Seyrin ja välittämään sananne hänelle. Tahtoisitteko jotain syötävää sillä välin, jos täällä odotatte häntä?”.
”Aamiainen maistuisi minulle ja seuralaiselleni”. Siinä välissä piika vilkaisi myös Theon puoleen paremmin, leukaansa painaen rintaansa vasten ja suloisesti komealle nuorelle miehelle hymyillen.
”Järjestän asian! Palaan ihan kohta takaisin”, piika hihkaisi kuitenkin, takaisin keittiön puolelle kiirehtien.
”Ja minä kun ehätin ajatella että tästä tulisi vaikeampaa - eiköhän se kohta tänne saavu”, Qira virnisti. Enää lienikin sitten tarve odotella itse suuren herran saapuvan paikalle, sikäli mikäli kyläpäällikkö oli samantien tavattavissa – jota todellakin toivoa sopi.
Kartanollaan Lorythas oli juuri ehättänyt sonnustautua tuhkansävyttämään takkiinsa ja katse itseään peilistä. Iriador oli yhtälailla oppinut heräämään varhain Seyrin kanssa lähestulkoon samaan aikaan, mutta sen sijaan että punapäällä minnekään olisi ollut kiire, jäi tuo tavallisesti aamutuimaan vahtimaan kartanoa kaiken varalta ja nauttimaan jotain pientä aamiaisekseen. Tämä aamupäivää hiljalleen lähentelevä hetki oli kuitenkin erilainen, kerrankin jonkun tuntemattoman tahon käydessä eteisestä käsin huhuilemaan kyläpäällikön perään.
Lorythas saapui eteishalliin portaita alas rauhallisesti askeltaen kuulemaan, miten Elwoodin kyläpäällikkö oli saapunut kylään ja odotti nyt Seyriä saapumaan paikalle jonkun tärkeän asian kanssa. Sarvipää päästi pitkän matalan huokauksen suustaan – Qira kävi paikalla lähinnä keväällä ja kesällä, harvoin näin syksyllä, eikä tuosta näkynyt silmäystäkään koskaan talvella. Mutta nyt se pirulainen ilmeisesti oli jälleen täällä… eikä Lorythas oikeastaan uskaltanut alkaa edes miettiä tekosyitä sille, miksei olisi saattanut lähteä tapaamaan A’Daruilia heti samantien. Joten saappaansa jalkaan vielä vetäisten, Puolikäärme lähti juoksupojan matkassa suuntaamaan sinne, minne häntä oli pyydetty. Mitä pikemmin tästä pääsisi eroon, sen parempi – Qira ei odottanut, ja jos odotti, niin siitä sai kyllä jälkeenpäin kuulla kunniansa.
//NÖÖÖÖÖÖÖ. NOKKOSET, PETTUREITA! IHAN NIIKÖ SHANKIT! Deli yrittää aina. Vähän turhan paljon. DELI OPETTAA TIMIÄ. Hellii sen pilalle. Kyllä toi sintti anto itteensä imuroidakin, mut silti pitää piilotella niikö se ois joku suurikin maailman mullistus, että imuri huutaa pitkin kämppää ko nälkänen leijona. Sen perään pitää myös ulvoa, koska se on tärkeetä!//