Kohti uutta tuntematonta || Aksu

(3) Keskellä Laurina aroja sijaitseva puolueeton kylä, joka on erikoistunut lohikäärmeiden kouluttamiseen. Briaria asuttaa sekainen joukko, josta ei voi sanoa enemmistöksi mitään. Kuitenkin, Briarista saapuvat lohikäärmeen ratsastajat. Briar pysyttelee kuitenkin puolueettomana sodan suhteen, joskin yksittäisiä asukkaita voi lahjoa puolelle tai toiselle. Briarissa asuva kansa on kuitenkin kovin ylpeää taidoistaan, sillä tiettävästi Briar on ainoa paikka, jossa osataan kouluttaa ja pyydystää elävänä lohikäärmeitä. Vankka ja kivinen kylä on raskaasti suojattu. Vierailijoita ei katsota hyvällä, oli kyseessä sitten ihmisten, haltioiden tai puolueettomien puolella oleva matkaaja. Briarin asukkaat ovat kovin ennakkoluuloisia matkalaisia kohtaan, mutta päästävät noita toki sisään. Kukapa sitä nyt lohikäärmeitä täynnä olevassa kylässä alkaisi riitaa haastaa asukkaiden kanssa?

Kohti uutta tuntematonta || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 04 Marras 2016, 19:27

Qira


No sitähän minäkin!”, noita hymisi iloisena. Eivätköhän he jostain paikan löytäisi ja pääsisi istahtamaan aamiaiselle alas, ennen kuin itse asiaan pitäisi lähteä. Samallapa siinä voitaisiin kysellä kyläpäällikön perään, eihän Qira tuntenut lainkaan Briarin johtajan menemisiä ja tekemisiä, joten ehkä kyläläiset osasivat johdattaa heitä oikeaan suuntaan sitten paikan päällä.
Nainen katsoi alas lyhyempään nuorukaiseen edessään, käyden tuon hiuksia hieman pörröttämään siinä samalla, ”Täytyyhän minun voimissani olla, jos täältä sinua saattamaan lähden ja suojelemaan pelottavilta lohikäärmeiltä!”. Tosin lohikäärmeet kyllä taisivat karmia Qiraa vähemmän mitä esimerkiksi demonit – niiden kanssa ei koskaan voinut olla liian turvallista, vaikka olisi koko ikänsä pyöritellyt pimeitä voimia käsissään. Mutta asiayhteyteen se kuulosti hyvältä ääneen sanottuna, vaikka mustahaltia sitä vitsiksi oli lähinnä tarkoittanut ja sanoilleen itsekseen naurahti muutaman kerran.

Qira asteli saappaittensa kiilamaiset korot puiseen lattiaan kopisten hakemaan laukkunsa, rahapussukan sinne vielä talteen tipauttaen, ja palasi sitten takaisin Theon luokse.
Sinulla lienee kaikki tarvittava mukanasi? Muistithan näkylasinkin?”, Qira tiedusteli nuorukaiselta vakaalla äänellä, ”Xard pystyy varmaan kuljettamaan pieniä tavaroita portaaleitten välillä tarvittaessa täältä sinulle – älä kuitenkaan pyydä siltä mitään kamalan tärkeää, saattaa olla se ryövää ne itselleen kiusallaan”, noita virnisti. Olihan pikkupiru tavallista luotettavampi tapaus – nälkäinen tosin jatkuvasti – mitä tyypilliset vapaana kipittävät demonit, ja saattoi olla, että kuuliaisuuttaan Xard myös halusi palvella uutta isäntäänsä mahdollisimman moitteitta! Mutta ei sillä ollut samanlaista käsitystä omaisuudesta, kuin mitä tavallisilla elävillä olennoilla. Se saattoi lukea kirjeet lävitse ihan huvinvuoksi, tai puraista kirjankulmasta palasen välipalaksi ajattelematta, että pilasi kovakantiset sillä tavoin herkuttelemalla paperilla.
Lopulta haltia ojensi molemmat kätensä eteensä, pehmeää puunkaarnaa muistuttavat kämmenensä kattoa kohden kääntäen. Noidan äidillinen, rohkaiseva katse oli laskettu Theodluinin tasolle.
Annahan kätesi sitten, pistä silmät kiinni, jos kuvittelet huonon olon yllättävän loitsun tähden”, Qira neuvoi, mielessään jo tarvittavaa loitsua lausuen eteenpäin – ja kun enkelinpentu haltian molemmista käsistä kiinni otti, katosivat he tavaroineen päivineen keittiöstä, jonne jäi jälkeen höyryämään pelkkä teepannu ja takan lähes palaneet hiilet.


Teleportaatio itse ei kestänyt hädintuskin hetkeäkään pidempään. Qira oli niin tottunut käyttämään Megioxen taitoa ollessaan itse laiska matkustamaan varsinaisesti jalan minnekään, jottei mustahaltia ollut moksiskaan ympärillä vääristyneesti väreilevästä maailmasta. Saattoi siinä tasoilla liikkuessa nähdä toisiakin demoneita, mutta niillä ei ollut valtaa koskea vahvemman kuljettamiin luvatta, täten Qiralla eikä Theolla ollut mitään vaaraa siirtymisen aikana. Ei ainakaan enää sen myötä, kun parivaljakko tupsahti täysin tyhjästä Briarin porttien läheisyyteen, joita aamua varten oli matkalaisten tähden auki raoteltu.
Mustahaltia seisoi tyynenrauhallisesti hymyillen sijoillaan, omat kätensä läskien alas kiskaisemaan mekkoa paremmin ylle. Tietenkin sellainen yhtäkkinen paikalle saapuminen hämmästytti portilla olevia vartijoita – mutta kyllä nuo Qiran tunnistivat. Olihan Elwoodin kyläpäällikkö käynyt täällä aikaisemminkin monen monta kertaa, vaikka aina pitkävartinen ja hämmästyttävän kevyesti säässä kuin säässä pukeutuva nainen jaksoi ihmetyttää tahoa jos toistakin.
Ja täällä ollaan!”, sinisilmäinen virnisti, ”Sentään heti emme joutuneet kasvokkain lohikäärmeiden kanssa – oletkos kunnossa matkan jäljiltä?”, haltia kumartui aavistuksen paremmin Theon puoleen.



//Tehään niistä nokkosista lettuja. ÄLÄ PURASE MAKKARAA, KARKOTAT DELINKIN POIS. Niin Fran. Mallia Timistä, Timi on asiadoggo. Timi tietää kuin ollaan nätisti ja ansaitaan herkkuja – sillä välin meillä vaan pissitään hätäpissei matolle kun imuri oli ihan saatanasta. MULLA ON ILTALENKKI EESSÄ. WISH ME LUCK//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Marras 2016, 20:12

Theodluin


Puoliverinen naurahti Qiran mainitessa tulevansa suojelemaan nuorempaa pelottavilta lohikäärmeiltä. Hölmöltähän se kuulosti, mutta toisaalta, kerta Theo ei koskaan ollut nähnytkään lohikäärmettä, saattoivat nuo ollakin pelottavia. Olihan hän nähnyt kuvia ja liskopetojen kaltaisia olentoja, mutta ei se ollut sama asia, kuin ihka oikea lohikäärme.
"Kaikki tarvittava on mukana, kyllä. Myös se näkylasikin", Theo vastasi Qiralle tuon tiedustellessa, oliko pojalla kaikki tarvittava mukana.
"Hyvä tietää. Tuskin minulla nyt mitään on sen kautta kuljetettavaksi, mutta mistä sitä tietää. Olen kuitenkin varovainen sen suhteen, vaikka Xard nyt kuuliaiselta ja mukavalta vaikutti... Mutta demoneihinhan ei kannata sokeasti luottaa", Puoliverinen vielä tuumi kun puheeksi tuli pullonpikkupiru. Niin kauan kuin Xard aikoi olla nätisti, kohtelisi Theo tuota myös hyvin. Mutta mikäli demoni lähtisi kujeilemaan, jäisi siltä palkinnot kyllä saamatta!

Theo teki työtä käskettyä ja ojensi kätensä noidan omiin, nyökäten tuolle varmistukseksi siitä että oli valmis. Kultainen katse kävi samalla myös sulkeutumaan, Theo ei halunnut nähdä mitään mitä sen murto-osa sekunnin ajan ohi vilahti kun he siirtyivät paikasta toiseen ja kaiken lisäksi hän oli aika varma siitä, että pahoinvointi todellakin iskisi jos hän silmänsä pitäisi auki.
Yksi nopea hujaus ja yllättäen ei tuntunut enää siltä, että oltiin sisätiloissa. Tuuli otti heti vasten kasvoja ja sen vireen tuntiessaan, avasi Theo viimein katseensa ja lähti heti vilkuilemaan ympärilleen. He olivat aroilla, kylän - ilmeisesti Briarin - edessä. Kätensä valuivat hitaasti irti Qiran käsistä puoliverisen aluksi vain katsellen ympärilleen hieman tokkuraisen oloisena, kunnes se tuttu, innostunut hymy nousi kasvoille.
"Harmi, sehän olisi potkaissut tämän seikkailun heti vauhdikkaaseen käyntiin", Theo naurahti Qiran mainitessa, etteivät he sentään suoraan lohikäärmeen eteen olleet ilmaantuneet, "Olen kyllä kunnossa. Vähän vain huippaa, muuten ei hätää", Theo vakuutteli.

"Mennään jo, haluan nähdä lohikäärmeitä! Ja päästä syömään, ennen kuin mahani karjuu yhtä äänekkäästi mitä liskopedot", Heti perään nuorempi virnisti, käyden nappaamaan noidan toisen käden omaansa ja johdattamaan tuota lähemmäs Briarin portteja.



// Nokkoslettuja. Onks tää joku landejuttu taas? PUREN. SAADELI OPETUKSEN ETTEI IHAN JOKA KOLOON MAKKAROITA KANNATA TUNKAISTA. Timi on asiamies. eikun. IMURI ON SAATANASTA, T TIMI, mutta ei sen takia pidä pissiä. AND I WISH YOU LUCK MILOVE //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 04 Marras 2016, 20:58

Herranpieksut, olisin kyllä heittänyt meidät vähän äkkiä jonnekin muualle siinä tapauksessa”, kylmät väreet kirivät selkä pitkin niskaa kutittelemaan, Qiran suoristautuessa ylös ja vilkaisten sinne porttien suuntaan paremmin. Hän ei liiammin välittänyt alkaa kurkistelemaan liskopetojen suihin, jos sellainen olisi samantien vastaan hypännytkin. Hyi olkoon… Theon tarratessa sarvipäisen kädestä kiinni, lähti noita kuitenkin kulkemaan tuon vierellä hymyillen lähemmäs portteja. Porteilla hän pikaisesti esitteli itsensä, vaikka kylläpä toinen vartijoista myönsi mustahaltian tuntevan ulkonäöltä – ei heitä ajettu pois, vaikka perään hieman oudosti katsottiinkin.
Briar oli paljon eläväisempi verrattuna Elwoodiin. Väkeä kulki reilusti enemmän ulkosalla, lohikäärmeiden raakkuessa kattojen harjoilta alkaen ja seuraillessa kirjavan kansan menemisiä ja tekemisiä tarkasti. Täällä taisi olla enemmän Theodluinin ikäisiä nuoriakin noin silmämääräisesti arvioituna. Nuorempia puuhaili ihan arkisissa toimissa, juoksenteli omissa porukoissaan vastaan, siinä missä syrjemmältä kyllä erotti myös toisten valjastavan ja ruokkivan niitä lohikäärmeitä, joista Briar erityisesti oli tuttu. Tietenkin nuo olivat varmasti erikoistuneet lohikäärmeisiin ennemmin mitä magiaan, vaikka tulihan Briarista myös maineikkaita maagejakin. Tulimagiaan erikoistuneita erityisesti, joita Elwoodissakin vieraili toisinaan taitojaan kehittämässä ja jakamassa toisille.

Tietenkin Qira keräsi olemuksellaan monestakin syystä katseita ja huomiota puoleensa. Toiset eivät tuota tunnistaneet, mutta ne jotka tiesivät, väistivät kyllä jo kauempaa vastaan kulkiessaan vieraan kylän päällikön tieltä. Myös Qiran mukana kulkeva Theo sai puoleensa pitempiä, hämmästeleviä katseita syystä tai toisesta, noidan pitäen terävästi siitä syystä silmällä sitä, jos kukaan liian tuttavallisesti lähelle yritti. Hän olisi vain näpännyt tuntemattomia sormille ja lähettänyt tiehensä!

Tämähän näyttää ihan kotoisalta”, Qira tuumi tummapuisen majatalon kohdalla, ulkoapäin silmäillen ainakin tyytyväisenä tuota kylän halki kulkevan leveämmän tien varrella olevaa rakennusta. Sen piipusta nousi vaimea savu, sisällä vaikutti viihtyisän hämärältä ja ovenraosta leijaili jo nenään vastaleivotun leivän lämmin tuoksu. Rakennuksen puinen ovi oli koristeltu korein kuvioin, jotka muistuttivat pitkää serpenttimäistä lohikäärmettä, joka kiersi koko suorakaiteen mallisen oven. Ja roikkuipa siinä oven yläpuolella olevalla räystäällä ainakin puoli tusinaa vierivieren erisävyisiä pienenpieniä siivekkäitä liskoja, jotka kurottelivat Qiraa ja Theoa kohden ja päitään kääntelivät, uteliaina naksuttelivat suutaan ja arvioivat matkalaisia tarkoin. Näky oli tietenkin sinällään huvittava, sillä ei tuollaiseen törmännyt ainakaan Elwoodissa – täällä se taisi olla lähinnä arkipäivää.
Eiköhän mennä sisälle sitten, kysellään vähän samalla Seyrin perään niin meidän ei tarvitse koko kylää kääntää ympäri”, noita hymisi rauhallisesti, Theon ohjaten kulkemaan edellään tummahirsisen rakennuksen ovia kohden.



//Ne on pahoja. MUT EMMÄ TIE ONKS SE LANDE JUTTU, MUT MEILLÄ NAAPURIS AINA TEHTIIN PENTUNA VIÄ OLLES NOKKOSLETTUJA JA MÄ VIHASIN NIITÄ. Deli opettaa takasin kuule vielä. Timi on parhain. IMURI ON ITTE SAATANA. Frani oli taas sohvan takana turvassa kurkkimassa kun kämppää putsasin ja vein sen kivat lattiapölyt ja irtokarvat. Ei oo enää missä möyrii ja sotkee. ILTALENKKI OLI MITÄ MALLIKKAIN <3//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Marras 2016, 22:55

Heti kun porteista päästiin sisään, tuntui Theo eksyvän täysiin omiin ajatuksiinsa. Nuoren pää pyöri kuin pössihaukalla, Theon vähän väliä kulkien askeleen tai toisen Qiran edellä, välillä taas jääden pahemminkin jälkeen jumittuessaan tuijottamaan lohikäärmeitä kylässä. Kaikki uusi kiinnosti ja juuri nyt sitä uutta oli niin paljon! Kaikki erilaiset, erikokoiset ja erirotuiset lohikäärmeet saivat kultaisen katseen kääntyilemään sinne tänne. Theo olisi halunnut jo lähemmäksikin noita maagisia petoja, joita näytti olevan pilvin pimein täällä - ihan kuin lohikäärmeet olisivat kaikki muut eläimet korvanneet kylässä.
Kuuliaisesti Theodluin kuitenkin seurasi Qiraa eikä syöksynyt omille teilleen, vaikka olikin lähellä rynnätä katsomaan milloin mitäkin. Mutta, liskojen takia he eivät olleet täällä. He olivat tulleet tapaamaan Briarin kyläpäällikköä, jolta ehkä heruisi apua nuorelle haltialle tuon tehtävän suhteen. Mikäli apua ei tulisi, saisi Theo jatkaa eteen päin yksin - eihän hän tietenkään voinut vaatia Briarilaisilta minkäänlaista apua, varsinkaan ilmaiseksi, mutta toivossa oli hyvä elää.

"Kieltämättä", Theo hymähti Qiralle, kun kaksikko saapui erään majatalon kohdalle, jonka sisältä leijui mitä mieluisin ruuantuoksu. Jälleen puoliverisen maha kävi murahtamaan silkasta ruuan ajattelemisesta ja täytyihän Theon jo myöntääkin, että nälkä tässä tosiaan alkoi olla. Mutta, sen sijaan että heti olisi ruuantuoksun perässä sisälle lompsinut, jäi Theo hetkeksi tuijottamaan ylös niitä pieniä liskoja. Mokomat olivat kuin mitäkin lintuja tässä kylässä, ilmeisesti. Pienesti puoliverinen kohotti toista kättään liskoja kohden, haluten nähdä olisivatko ne alas tulleet jos kättä olisi tarjonnut, mutta se puuha jäi kesken kun Qira ehdotti majatalon sisälle luikahtamista. Theo nyökkäsi ja hymähti myöntävästi, astellen sitten peremmälle sarvipäisen noidan kera.

Theo ei edes ollut kiinnittänyt mitään huomiota pihalla niihin katseisiin, mitä he olivat saaneet. Hän kyllä ymmärsi, että Qira kauniineksoottisella ulkonäöllään keräsi katseita minne ikinä menikään, mutta se että myös kultasilmäistä oli tuijoteltu, oli mennyt täysin ohi Theolta. Nyt kun sisätiloihin päästiin, kiersi tarkka katse läpi majatalon väkeä ja kovin moni noista oli kääntynyt katsomaan sisään astuneen kaksikon puoleen. Osa tietenkin käänsi katseensa heti pois, jos Theo tai Qira heihin sattuivat vilkaisemaan, siinä missä jotkut kovinkin röyhkeästi vain tuijottivat, nimenomaan Elwoodin kyläpäällikköä. Theo ei toisten katseista välittänyt, niihin tottui, joten nätisti Qiran vierellä kävellen Theo ohjasi noidan valitsemaansa pöytään, joka hieman syrjemmällä oli.

"Pitäisikö meidän erikseen pyytää audienssia kyläpäällikön kanssa?", Theo kyseli samalla kun reppunsa ja olkalaukkunsa laski yhdelle tuolille, ennen kuin avusti herrasmiesmäisesti Qiran istumaan ensin tuolille, ennen kuin itse alas istahti. Äitinsä oli opettanut pojalle käytöstapoja, joita piti noudattaa kun yleisillä paikoilla oltiin.
"Vai voiko hänen ovelleen vain marssia huhuilemaan?", Viittaansa availlen Theo jatkoi, "Millainen hän edes on?", kysymyksiä tuntui taas riittävän, samalla kun majatalon piika saapui paikalle kyselemään uusilta vierailta mitä saisi olla.



// YRITTIVÄT MYRKYTTÄÄ TEIDÄT KUMMINKIN JOLLAIN NOKKOSIL JA JÄBÄT VETI NIITÄ VAAN SIEL IHAN KYMPIL. Hullut. Deli voi aina yrittää. Timi opettaa Deliä. IMURI ON. ja voi Fran <3 ei se imuri tapa. kai. JA YAYAYAY <3 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 05 Marras 2016, 00:17

Qira, Lorythas


Sisälle astahtaessa Qira pystyi haistamaan paremmin vasta leivottujen tekeleiden tuoksun – nyt hänenkin teki mieli päästä keittiöön leipomaan pullaa ja piirakkaa, mutta ehkä sitten kotona myöhemmin tänään, kun hän ensimmäisenä olisi saanut Theon hyviin käsiin. Noita silmäili ympärilleen, jääden tuijottamaan niitä, jotka häneen katsoivat. Siirtyen aina seuraavaan ja siitä seuraavaan, ennen kuin Theon takaraivon silmiinsä jälleen sai. Kevyin askelin haltia asteli nuorukaisen perään tuon valitsemaan pöytään, istahtaen hymyillen alas tuolille, jonka Theodluin ehätti hänelle pöydän äärestä vetäistä. Laukkunsa Qira asetteli syliinsä lepäämään ja lämmittämään aavistuksen kohmeisia näppejään, joita nainen tunki kankaitten alle pikaisesti, siinä samalla silmäillen paikalle saapuvaa piikaa.
Nuori nainen. Qira epäili tuonkin olevan puoliverinen, tai sitten ulkonäkö hämäsi, ja kyseessä oli puhdasverinen ihminen. Tyttökulta oli pukeutunut siisteihin vaatteisiin ja oli kasvoiltaan vielä varsin sievä niiatessaan näpsäkästi kaksikolle tiedustellen vielä mitä parivaljakko mahdollisesti oli vailla.

”Mahdatkos tietää missä se liskonpuolikas lymyilee näin aamutuimaan?”, mustahaltia kysyi yleiskielellä puhuen varsin suoraan toiselta, jokseenkin piinaavasti jopa tuijottaen nuorempaansa silmiin. Täysin Theon kysymyksen sivuuttaen halutessaan suoraa päästä asiaan tuon piikareppanan kanssa.
”A-ai Seyr vai?”, piika mietti yllättyneenä, ”E-en kyllä taida tietää hyvä rouva, olen ollut täällä hoitamassa tehtäviäni koko aamun ja---”.
”Olisitkohan ehkä niin kultainen ja voisit lähettää jonkun hakemaan hänet paikalle sitten?”, Qira jatkoi sitä tyypillistä hymyilyään ilmeensä värähtämättä mihinkään suuntaan.
”Mutta sopiiko meidän häiritä kyläpäällikköä itseään tähän aikaan… Seyr saattaa olla vielä nukkumassakin”, nuorempi naisista harmitteli suutaan mutristaen, ei tuo näyttänyt oikein olevan innoissaan siitä kuinka Qira niin terävänä oli häntä puhuttelemassa tästä näin. Ei piika osannut arvatakaan kenelle puhui, ennen kuin noita sen tuolle paljasti…
”Lähetät hänelle viestin, että Elwoodin kylänjohtaja tuli tapaamaan häntä, minulla on tärkeää asiaa hänelle. Eiköhän se pistä Seyrin kinttuihin vähän vauhtia rakas, vai mitäs tuumit?”.
”Ni-niin, tietenkin! Voi antakaa anteeksi, enhän minä teitä tunnistanut. Minä käsken apupoikaa etsimään Seyrin ja välittämään sananne hänelle. Tahtoisitteko jotain syötävää sillä välin, jos täällä odotatte häntä?”.
”Aamiainen maistuisi minulle ja seuralaiselleni”. Siinä välissä piika vilkaisi myös Theon puoleen paremmin, leukaansa painaen rintaansa vasten ja suloisesti komealle nuorelle miehelle hymyillen.
”Järjestän asian! Palaan ihan kohta takaisin”, piika hihkaisi kuitenkin, takaisin keittiön puolelle kiirehtien.
Ja minä kun ehätin ajatella että tästä tulisi vaikeampaa - eiköhän se kohta tänne saavu”, Qira virnisti. Enää lienikin sitten tarve odotella itse suuren herran saapuvan paikalle, sikäli mikäli kyläpäällikkö oli samantien tavattavissa – jota todellakin toivoa sopi.


Kartanollaan Lorythas oli juuri ehättänyt sonnustautua tuhkansävyttämään takkiinsa ja katse itseään peilistä. Iriador oli yhtälailla oppinut heräämään varhain Seyrin kanssa lähestulkoon samaan aikaan, mutta sen sijaan että punapäällä minnekään olisi ollut kiire, jäi tuo tavallisesti aamutuimaan vahtimaan kartanoa kaiken varalta ja nauttimaan jotain pientä aamiaisekseen. Tämä aamupäivää hiljalleen lähentelevä hetki oli kuitenkin erilainen, kerrankin jonkun tuntemattoman tahon käydessä eteisestä käsin huhuilemaan kyläpäällikön perään.
Lorythas saapui eteishalliin portaita alas rauhallisesti askeltaen kuulemaan, miten Elwoodin kyläpäällikkö oli saapunut kylään ja odotti nyt Seyriä saapumaan paikalle jonkun tärkeän asian kanssa. Sarvipää päästi pitkän matalan huokauksen suustaan – Qira kävi paikalla lähinnä keväällä ja kesällä, harvoin näin syksyllä, eikä tuosta näkynyt silmäystäkään koskaan talvella. Mutta nyt se pirulainen ilmeisesti oli jälleen täällä… eikä Lorythas oikeastaan uskaltanut alkaa edes miettiä tekosyitä sille, miksei olisi saattanut lähteä tapaamaan A’Daruilia heti samantien. Joten saappaansa jalkaan vielä vetäisten, Puolikäärme lähti juoksupojan matkassa suuntaamaan sinne, minne häntä oli pyydetty. Mitä pikemmin tästä pääsisi eroon, sen parempi – Qira ei odottanut, ja jos odotti, niin siitä sai kyllä jälkeenpäin kuulla kunniansa.



//NÖÖÖÖÖÖÖ. NOKKOSET, PETTUREITA! IHAN NIIKÖ SHANKIT! Deli yrittää aina. Vähän turhan paljon. DELI OPETTAA TIMIÄ. Hellii sen pilalle. Kyllä toi sintti anto itteensä imuroidakin, mut silti pitää piilotella niikö se ois joku suurikin maailman mullistus, että imuri huutaa pitkin kämppää ko nälkänen leijona. Sen perään pitää myös ulvoa, koska se on tärkeetä!//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Marras 2016, 00:54

Theon huomio kiinnittyi piikaan, nuoren miehen vetäen sen tutun mairean, vinon hymyn kasvoilleen. Totta kai jos paikalla hänen ikäistä nättiä seuraa oli, halusi Theo omia pelejään pelata. Mitään puoliverinen ei kuitenkaan sanonut, antaen Qiran vaihtaa sanoja piikatytön kanssa kaikessa rauhassa. Qira pyysi tuota tyttöä lähettämään jonkun hakemaan itse kyläpäällikön tänne, sillä verukkeella että Elwoodin johtajattarella oli mokomalle asiaa. Ei Theo voinut kuin virnuilla, kuinka määrätietoinen Qira jälleen oli ja teki selväksi suoraan mitä halusi toisilta. Eipä piialla ollut mitään tummahipiän sanoja vastaan vaan tuo lupasi lähettää juoksupojan matkaan ja tuoda heille aamiaisen tuota pikaa. Hurmaavasti hymyillen Theo katseli piian perään, ennen kuin huomionsa takaisin noitaan käänsi.
"No yllättävän helposti se kyllä näytti käyvän. Kaikesta lienee kiittäminen sinun asemaasi", Theo naurahti. Tuskin asiat näin sujuvasti olisivat menneet, jos Qira ei olisi ollut tuttavakylän johtaja.

Sitten vain odoteltiin. Ensimmäisenä palasi piika kera tarjottimen, jolta löytyi kattava aamiainen kaksikolle. Tyttö vielä pyysi kaksikkoa kertomaan, jos jotain muuta tarvitsivat, mutta Theolla ei ainakaan ylimääräisiä toiveita ollut tähän väliin. Hänelle riitti se tuore leipä kera lisukkeiden, sekä herkulliselta näyttävä kalapata. Asiaankuuluvasti puoliverinen kiitti piikaa omalta osaltaan, ennen kuin lähti kovinkin ahnaasti itselleen ateriaa kasaamaan ja syömään. Tuttuun tapaansa kovin nopeasti ja osin jopa unohtaen pöytätavat, mutta kun hänellä oli nälkä! Muutenkin Theo oli tottunut aamuisin syömään nopeasti, että pääsisi myös nopeasti liikkeelle.
Eipä Elwoodin kaksikko kauaa joutunut odottelemaan, kun majatalolle palasi se juoksupoika, kera pitkän, sarvipäisen miehen. Theo kiinnitti huomionsa heti saapuneeseen kaksikkoon, siinä vielä viimeisiä huikkauksia maitomukistaan naukkaillen, ennen kuin puisen mukin alas pöydälle laski.
"Onko tämä joku yhteinen juttu, että teillä kyläpäälliköillä pitää olla sarvet?", Theodluin kyseli virnuillen Qiralta, ennen kuin Briarin johtaja lähemmäs oli ehättänyt.
Tietenkin mielenkiinto jälleen heräsi. Mikä ihme tämä Seyr mahtoi olla rodultaan? Sarvet tuolla ainakin olivat komeat, sitä ei voinut kieltää, mutta äkkiseltään puoliverinen ei osannut sanoa, mitä rotua toinen olisi edustanut...



// NOKKOSPETTURIT. SHANKIT SAATANA :D:D:D: Deli ei nyt yritä, käy vielä huonosti! Ei saa helliä Timiä pilalle mä oon sen niin hienosti kouluttanu. köh. Fran voi ei nyt :---D Timi ei anna itteensä imuroida vieläkään, se juoksee häntä koipien välissä pakoon. JA IMURILLE ON PAKKO HUUTAA OFC //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 05 Marras 2016, 01:30

Qira naurahti muutaman kerran matalalta Theolle, kyllä pojan sanoissa oli perää. Tuskin muuten kukaan olisi sillä tavoin säpsähtänyt ja kiirehtinyt toimissaan – nainen kun kuului vielä sellaiseen rotuunkin, jota ei hyvällä silmällä missään katsottu. Mutta siitä Qira viisveisasi, häntä kun ei niin kovasti oman perimänsä sekaiseen sakkiin voinut verrata, sellaiseen hän oli liian erityinen tapaus ja kieroon kasvanut lähinnä Neleriksen ansiosta.
En minä häntä kartanolle saakka viitsi lähteä huhuilemaan vaikka sen voisinkin tehdä, tulkoot itse tänne”, noita hymyili tyytyväisenä hieman korkeammalta puhuen, laskien leukansa omiin kämmeniinsä nojailemaan siinä kun he odottivat. Hänen kasvojaan koristi mairea virne ja katse oli suunnattu tarkkailemaan Theoa – pääsisipä tuokin tapaamaan tärkeitä tahoja ja luomaan suhteita sellaisiin, joilla oli määrävaltaa hieman enemmän kuin se mitä annettiin olettaa. Sitä paitsi Seyr oli kovin pehmeä tapaus. Pehmeämpi mitä Qira tavallisesti toivoi tapaamiltaan miehiltä, tai sitten hänen oma auktoriteettinsa vain oli niin titaaninen, ettei siitä edes puoliverinen lohikäärme päässyt lyömään itseään lävitse.

Ruuat saapuivat. Siinä vaiheessa Qira viitsi nostaa kyynärpäänsä pois pöydältä, ja Theon tapaan itselleen vähän jotain pientä kasata eteensä. Kun tilaisuus oli syödä, ei hän nyt sitä heittäisi pois, sitä paitsi, Qira osasi suorastaan rakastaa Briarin antimia. Täällä syötiin monipuolisemmin mitä Elwoodissa, oliko syy sitten siinä, kun kuolleessa metsässä ei muutenkaan mikään kasvanut ja ravinnon hankkiminen oli astetta vaikeampaa…

Pianpa toinen sarvipää paikalle saapuikin, Puolikäärmeen kohottaessa katseensa sinne syrjäisempään sijaan jota hänelle osoitettiin, jossa tuttu naama nuoremman kanssa istui. Ja se nuorempi erityisesti… näytti selvästi muistuttavan hopeahapsista jostain tietystä, miehen pään kääntyessä hieman sivuttain, kun hän lähemmäs asteli.
Myös Qira oli nostanut katseensa lähestyvään hiekkasarviseen tapaukseen, noidan pärskähtäessä Theon sanoihin, ”Luulenpa että se on pelkkä sattuma, vai mitä tuumit Seyr?”, mustahaltia nauroi, mutta hillitsi itsensä, ”Reippaasti sitten – Lorythas on helppo ja ystävällisempi kuin antaa ulkoisesti olettaa”, hän lisäsi hieman hiljempaa vain Theolle. Siinä myös Puolikäärme ehätti lähemmäs seisahtua, pitäen turkoosin katseensa toinen kulma koholla nuoressa miehessä. Sehän näytti ihan Winderiltä?!
Niin että… m-mitä?”, Lorythas heti ensitöikseen sönkötti, palatessaan kuin toisesta ulottuvuudesta samaan maailmaan, ja Qiraan malttaen katsoa. Leukaa painettiin lähemmäs rintaa, Lorythaksen katsellen vuorostaan toisen kylän päällikön puoleen vakavammin.
Nuori seuralaiseni tässä vain mietti, ovatko sarvet yhteistä meille”, huolettomasti haltia kertasi, viittoen kuitenkin kädellään heidän pöytänsä ääreen, ”Istu nyt toki alas äläkä siinä pönötä – Theodluin, tässä on Lorythas, puoliverinen liskopeto, arojen hurjin tapaus, eikä sillä takuulla ole mitään tekemistä demoneiden kanssa”, Qira virnisti.

Hopeakäärme huokaisi jälleen terävästi, kaikesta huolimatta kuitenkin tarttuen kädellään siihen tuolin selkänojaan ja veti sitä taemmas istahtaakseen alas itsekin pöydän ääreen.
Meinasitkos koko historian kerrata samantien?”, Seyr hymyili vinosti Qiralle, palaten kuitenkin tarkkailemaan noidan nuorta seuralaista. Varovaisesti kättään ojentaen tummatukkaisen puoleenkin siinä ohessa kätelläkseen, ”Hauska… tutustua”, oliko tuolla ihan oikeasti haukankatse?!



//NNNIIIIIIIIIII! Shotgun taskusta ja meen ampuu nokkoset ja shankit palasiks. DELIHÄN YRITTÄÄ. Deli hellii. Paijaa Timin ihan toiseen ulottuvuuteen. PITÄÄ HUUTAA TAKAS ÄÄNEKKÄILLE PASKOILLE T TIMI JA FRAN. Samaan aikaan me huudetaan koiralle et voi herranjumala nyt//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Marras 2016, 02:10

Theo tarkkaili Seyriä päästä varpaisiin, kohottaen pienesti kulmaansa huomatessaan, kuinka sarvipäinen häntä tuijotti. Oliko hänellä kenties ruokaa suupielissä, vai miksi toinen noin intensiivisesti juuri häntä tuijotti? Vai oliko Theodluin niin pirun komea, ettei Seyr hänestä silmiään irti saanut? Tuskin, mutta katse pysyi tiiviisti Seyrin kasvoissa, Theon samalla nopeasti pyyhkäisten hihaansa suupieliään ihan vain varmuuden vuoksi. Luulisi nyt Qiran olevan se mielenkiintoisempi tuijoteltava tässä tilanteessa, varsinkin kun noita kerran toiselle sarvipäiselle vielä puhuikin. Ilmeisesti Qiran puheet menivät osin ohi Seyriltä, tuon tuijotellessa niin intensiivisesti nuorinta. Lopulta Seyr kuitenkin sai suunsa auki, joskin kovin kankeasti ja tilanteeseen palaillen sönköttäen.

Noita kehotti toista sarvipäistä istumaan alas, siinä samalla esitellen miehet toisilleen. Theo nyökkäsi pienesti Seyrille, seuraillen kuinka toinen kävi istumaan heidän seuraansa. Tuli siinä myös selväksi, että Lorythas oli kuulemma puoliverinen liskopeto, mikä sai kultasilmäisen katseen kaventumaan pienesti. Olisihan se pitänyt varmaan arvata, että lohikäärmekylän johtajassa lieni itse liskonverta.
Reippaasti Theo tarttui siihen Lorythasin ojentamaan käteen ja puristi tervehdyksen merkiksi.
"Kuin myös - ja pelkkä Theo riittää", Nuorin hymyili sarvipäiselle, vetäen kätensä takaisin omalle puolelleen.
"Ja mitä tulee historiaanne, niin minä kyllä kuuntelisin mielelläni!", Pienesti virnistäen Theo lisäsi, hiljentyen sitten. Eihän hän normaalisti olisi vieraiden seurassa näin hiljainen ollut, mutta koska kyseessä oli kyläpäällikkö, hillitsi nuori itseään nyt sen verran. Normaalisti hän olisi varmasti jo jonkinlaista teerenpeliä lähtenyt pyörittämään sarvipäisen kanssa, joka häntä niin intensiivisesti oli tuijotellut.



// NOKKOSSHANKEJA. AAAAAAAAAH. Deli on se idiootti joka golf radalla rakastelee reikiä. EIKUN. Timi vaan tykkää kun sitä baijjaa. KAIKKI VAAN HUUTAA TOISILLEEN. CAPS ALL AROUND //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 05 Marras 2016, 03:08

Vaaleamman sarvipäisen katse laskeutui heidän käsiinsä siksi hetkeksi, kun nuorimies siihen isoon teräväkyntiseen kämmeneen tarrasi reippaasti kiinni tervehdyksen merkiksi. Lorythas puristi hellemmin kättä, hitaasti omalle puolelleen vetäen lopulta, katseensa vielä jääden tarkkailemaan sivusilmällä kultasilmäistä tapausta, ”Pelkkä Theo siis, voit puolestasi puhutella minua vain Loryna”, Puolikäärme puhutteli nuorempaansa varovaisen hymyn kohottaen kasvoilleen.

Äkkiseltään Seyr kuitenkin palautti katseensa Qiraan, joka niin maireasti hymyillen katseli Briarin johtajaa sijoiltaan, rennosti tuoliinsa nojaten. Kyllä hän Theon sanat kuuli, mutta enemmän hän oli kiinnostunut siitä miksi nainen kanniskeli jotain muuta kerrankin mukanaan. Kenties asiansa ylipäätään liittyi tähän nuorukaiseen… tai sitten tuo oli vain täällä ruinaamassa taas jotain haluamaansa kaikin mahdollisin keinoin.
Mitä sinä haluat?”, Seyr tuhahti kietoessaan kaulaansa suojaavaa huivia hartioiltaan alas, täällä oli niin lämmin että se vain hiosti suotta yllä.
Eikö se ole jo selvää, Seyr kultaseni? Luulin sinua tarkkasilmäisemmäksi tapaukseksi”, noita naureskeli hillitysti, eteenpäin sijoillaan nojaten pöydänkannelle kyynärpäänsä jälleen tuoden. Katseensa suurena ja intensiivisenä virkansa puolesta asemaltaan yhtälailla suureen tekijään suunnaten.
Ei”.
Jokin kertoo, ettet ole niin rentoutunut ja mielissäsi tästä tilanteesta – mistähän se mahtaa johtua? Ehkä Theosta?”.
Ehkä”.
Minusta on kovin yksipuolista keskustella siten, että vastaat takaisin noin suppeasti. Onko syksyinen keli kovettanut pääsi ja ajatuksesi viimein – vai muutenko vain kissa kielesi vei? Pitäisi varmaan tässä yhteydessä puhua kissan sijaan lohikäärmeestä, vai mitä?”.
Kyllä”.

Lorythas nosti kätensä ylös hieraistakseen kasvojaan, hetken niitä vain piilottaen ja turhautuneen huokaisun myötä laski takaisin pöydän kannelle, ”Mitä sinä haluat, Qira?”, hän toisti kysymyksensä tummasarviselle noidankutaleelle.
En oikeastaan mitään juuri nyt henkilökohtaisesti”, mustahaltia lipaisi teekuppinsa reunaa, sen jälkeen siitä hienon kulauksen ottaen ja nostaen katseensa täyteläisestä juomastaan Hopeakäärmeeseen, ”Asiani koskee enemmän Theoa”.
Tiedätkös Winderit?”.
Ky-kyllä…”, Seyr painoi yhä enemmän sitä leukaansa kohden rintaa, näyttäen jo lähes siltä että hän roikotti niskojaan alaspäin kenties sarviensa painosta, ”Älä nyt jaksa väittää---”.
Voisithan kertoa itsekin Theo, saisin viimein edes hetkeksi rauhan juoda teeni vielä kun se on lämmintä”, nainen hymisi teekuppia vasten sormiaan jälleen lämmitellen. Se vain tuntui niin mukavalta.



//DDDDDD: MUUTEN POHJOISNAVALLE JOS NOKKOSHANKKEI ALKAA SPAWNAAN. No mut nimenomaan. Deli on se joka käyttää ihan erilaisia vehkeitä golfkentällä ylipäätään. PALLOA LYÖDÄÄN MELALLA. Eiku täh. Anna mä tuun sinne paijaan Timiä OwO Timi tykkää kun paijaan. Crazyhuskylady iskee. MEGAFONIT KÄYTTÖÖN//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Marras 2016, 03:33

Jälleen Theo nyökkäsi hymyillen, Seyrin antaen luvan puhutella itseään pelkkänä Loryna. Se oli jo helpotus, saada nyt tietää ettei Briarin kyläpäällikkö vaikuttanut olevan niin niuhottaja teitittelyiden ja muiden suhteen, kerta antoi tuntemattomallekin jo luvan kutsua itseään tuttavallisemmin. Tosin ehkä se johtui Qiran läsnäolosta, ken tietää.
Hiljaa sijoiltaan Theo seuraili kahden kyläpäällikön sanojenvaihtoa, Lorythasin kuulostaen kovinkin vähäsanaiselta, siinä missä Qira turhankin tuttuun tapaansa jopa härnäsi toista sarvipäistä puheillaan. Puoliverinen ei tiennyt lainkaan, mitä oli meneillä ja miksi Seyr noin vähäsanainen oli, mutta kun Qira kyseli johtuiko liskoverisen jäykkyys Theon läsnäolosta, ei nuorin voinut kuin kysyvästi vilkaista Seyrin puoleen. Hänelle ei taas kaikkea kerrottu suoraan, jostain syystä ja noitakin tuntui tietävän enemmän tilanteesta, mitä kävi kertomaan.

Lorythas tivasi uudemman kerran noidalta, mitä tuo halusi. Viimein Qira kertoi ettei itselleen mitään tällä kertaa mitään halunnut, vaan heidän vierailunsa koski nimenomaan puoliveristä. Theodluin valpastui entisestään, kun puheeksi tuli Winderit ja ennen kuin asiasta kaksikko väänsi enempää, antoi Qira Theolle puheenvuoron. Eikä poikaa tarvinnut kahdesti käskeä suutaan avaamaan.
"Tiedät heidät?", Nuorimman katse suorastaan kirkastui, kun Seyr tiesi jo valmiiksi keistä puhuttiin, "Tunnetko heitä?".
"Minun pitäisi löytää heidät-- tai siis, kai se on helppo nyt kuningatar löytää mutta siis",
Selvästi Theo ei oikein tiennyt, miten asian olisi nyt kolmannelle osapuolelle selittänyt. Hän kun oli vasta eilen saanut sukujuuristaan tietää itsekin, joten ehkä hän ei ollut vielä sitä sisäistänyt niin hyvin, että tilanteen olisi osannut järkevästi selittää suoriltaan.
"Kun. Olen heille sukua. Sain tietää siitä itse vasta eilen - kun siis äitini kuoli ja vasta hänen poistumisen jälkeen sain tietää kuka isäni oli ja nyt kun tiedän, haluaisin päästä tapaamaan heitä ja arvelimme että ehkä te osaisitte auttaa heidän luo pääsemisessä kun siis kaiketi matka sujuisi paremmin lohikäärmeellä tai jotain sinne päin.... Isäni oli heidän veljensä, Ferendirin. Haluaisin löytää setäni ja tätini, jotta voisin kysellä heiltä enemmän isästäni. Äitini kun ei koskaan puhunut hänestä varsinaisesti...".



// NOKKOSSHANKKEJA KAIKKIALLA. JUOSKAAA. Deli on se jonka kans ei lähetä golffaan ellei halua mailaa perseeseen. eikun. NYT NE MELAT SITTEN TAAS :DD Tuu baijjaan Timiä, Timi tykkää kun häntä hellitään. MEGAFONIT ESIIN JA PIERESKELEEN eikun //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 05 Marras 2016, 04:03

Lorythas päästi uudemman tuhahduksen, pienen nokipilven noustessa tuon sieraimista niin terävästä henkäisystä kohoamaan kohden kattoa. Katse siirtyi terävästi vuorostaan nuorukaiseen, joka suunvuoron oli saanut. Seyr oli ja näytti myös yllättyneeltä, yhtälailla hämmentyneeltä ja… sillä samalla oudolla tavallaan niin lumoutuneelta Theodluinin silmistä, mitä Dariuksen. Ne vain niin vetivät puoleensa… Tai sitten se johtui hänen omista silmistään, ehkä se kultainen katse heijasti Puolikäärmeen turkoosien silmien lumouksen takaisin häneen, kuka tiesi.
Tummatukkainen nuorimies kuitenkin selitti paremmin mistä oli kyse. Paljon paremmin mitä Qira, jolla aina oli tapana puhua niin kryptisesti ja ärsyttäen jos sattui nokatusten pääsemään Seyrin kanssa. Ei sillä että Lorythas sitä olisi varsinaisesti vihannut – Elwoodin päällikkö vain sattui olemaan niin suorasukainen, ettei puoliverinen välillä osannut pysyä naisen tahdissa mukana.

Ja sieltähän se totuus pian kävi ilmi. Theo kertoi olevansa sukua Windereille, Lorythaksen yskäisten siinä ohimennen muutaman kerran terävästi. Ei siitä ollut ehkä hyvä pitää ääntä tässä ilmapiirissä, mutta no… ne sanat olivat kuuluneet jo ääneen puhuttavan. Tuo tummatukkainen ja kultasilmäinen nuorukainen siis oli sukua Windereille – ei Lorythas osannut käsittää sitä! Hän oli ymmärtänyt noita olevan vain kolme, eikä yhtään ylimääräisiä! Valehteliko Qira? Ei, Qirasta hän ei uskonut, että nainen yrittäisi tavoitella minkäänlaista suosiota haltioiden parissa… mutta entä tämä tuntematon nuorukainen? Tuolla oli kyllä piirteitä, jotka Seyrin silmissä näyttivät tutuilta, mutta tuon isän nimestä Seyrillä ei ollut mitään muistikuvaa. Ei Darius varmaan sitä ollut koskaan maininnut, syystä tai toisesta… tai jos oli, oli heidän kyllä pitänyt olla niin humalassa, että petopuolen muistin olisi siinä vaiheessa jo pitänyt pettää. Mitä Lorythas epäili vahvasti.
Setäsi?!”, sarvipäinen henkäisi kätensä lyöden pöytään ja entistä lähemmäs nuorta miestä nojautuen pöydänkantta vasten, katseensa kaventuen, ”Siis… Darius?!”.
Naulankantaan rakkahin”, teetää juuri hörpännyt noita kehräsi rauhassa kuppinsa takaa vierestä.
Sinulla siis on ihan oikeasti… haukankatse…”, Hopeakäärmeen oma katse kirkastui ja laajeni aavistuksen, tuon pitäen entistäkin terävämmin silmällä nuorukaista lähes kuiskatessaan sanansa. Mitä ikinä tässä olikaan käynnissä, totuus vaiko pelkkä vilunkipeli… asia lieni itse suvun osapuolille melkoinen yllätys.

Lopulta hopeahapsi nojautui hitaasti taemmas tuoliaan vasten, irrottamatta kuitenkaan katsettaan pojasta.
Luulenpa, että tästä olisi parempi keskustella kartanollani, kuin tässä pöydässä”, Seyr ehdotti, koittaen tuoda tyynemmän ilmeen kasvoilleen takaisin, joka hämmästeleväisyyttään piilottaisi alleen sopivasti, ”Syökää nyt toki ensin kun tänne olette tulleet kuitenkin”. Puolikäärme kuulosti jo lohdullisemmalta, muttei selvästikään muuten sitä ollut vilkuillessaan ympärilleen varautuneena.
Mutta jos… annetaan asian olla. Tässä ja nyt… ja tulette sitten mukaani…”, Lorythas yltyi naputtelemaan kynsiään yhteen, ”Siellä on turvallisempaa…”.
Kuulostaa oivalliselta suunnitelmalta Seyr hyvä, mutta vain jos se sopii myös poikaselleni”, harmi, tee loppui kesken, Qiran mutristaen huuliaan katsoessaan tyhjää kuppiaan.



//AAAAAAAAA. Deli on se joka jätetään juomaan ne kaljat jääkaapista suosiolla, eikä sitä oteta mukaan ollenkaan. MELAAAAAAAAAA ;;DD;D;D;;DD No mä tuun ihan mielellään, hellin Timii kun se on niin ihana ja sulonen karvaballero. KUKAA PIEREE LUJITEN//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Marras 2016, 14:52

Kultainen katse kävi terävöitymään entisestään, Theon seuraillessa miten Lorythas reagoi näihin tietoihin. Heti ensimmäisenä tuo kävi parkaisemaan eliittikenraalin etunimen siihen malliin, että liskoverinen taisi sittenkin ihan tuntea hänet? Tuskin Lorythas, puolueeton kyläpäällikkö, nyt tuolla tavoin olisi reagoinut tuntemattoman nulikan uutisiin jostain haltioiden eliittikenraalista, ellei Lorythas olisi tuntenut kyseistä haltiaa paremminkin kuin vain nimeltä! Ja jos näin oli, niin voi kuinka onnekkaita he sitten olivat! Sen lisäksi että voisivat pyytää Briarilta apua päästä haltioiden kaupunkiin, voisi Theo kysellä vaikka suoraa tapaamista setänsä kanssa, sikäli mikäli Seyr ja eliitti olivat hyvissäkin väleissä. Tosin, kuulostihan se hieman oudolta. Miksi ihmeessä puolueeton kyläpäällikkö nyt eliittikenraalin kanssa olisi kaveerannut? Mutta toisaalta, tuskin ne tittelit estivät ystävien tapaamisen? Puolueettomat kun eivät varsinaisesti vihollisia kuitenkaan olleet...

Theo nyökytteli kuitenkin Lorythasin mainitessa Dariuksen nimen, siinä missä Qira kävi ääneen tämän varmistamaan. Puoliverinen kallistamaan päätään kysyvästi Seyrin mainitessa haukankatseen, pojan käyden nojautumaan hieman lähemmäs Lorythasia, joka yhtälailla lähemmäs oli nojautunut.
"Ai siksikö sitä kutsutaan?", Theo hymähti. Kyllä hän oli aina tiedostanut näkevänsä todella hyvin ja kauas, jopa paremmin mitä toiset, mutta ei hän tiennyt katseensa olevan mitenkään muuten erityinen.
Lorythas oli kuitenkin sitä mieltä, että tätä keskustelua olisi parempi jatkaa hänen kartanollaan. Theo ei aivan ymmärtänyt miksei tämä paikka olisi käynyt yhtälailla, mutta kun katsahti ympärilleen, niin kyllä omituinen kolmikko oli jo kiinnittänyt yhden jos toisenkin silmä - ja korva - parin huomion.
"Ei minulla ole mitään sitä vastaan", Nuorin vakuutteli tähän suunnitelmaan, Qiran ollen myös valmis siirtymään kartanolle sikäli mikäli se Theolle sopi. Olihan se harmi, että piti odottaa sinne asti, että he voisivat jatkaa tästä aiheesta, mutta ehkä Theo nyt malttoi siihen asti. Puoliverinen jatkoikin syömistään, samalla katsellen kuinka Seyr niitä kynsiään yhteen naputteli syystä tai toisesta. Eipä hänellä kuitenkaan paljoa syötävää ollut jäljellä, joten pian Theo oli valmis lähtemään kartanolle.



// Deli jätetään kotiin. Deliä ei kutsuta minnekään ja Deli tietää ihan hyvin miksi ei. MELAT. NYT. Sit Timi taas rakastuu suhun ja itkee kun lähdet. MINÄ PIEREN LUJITEN //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 05 Marras 2016, 17:02

Kaksikko näytti olevan sujut paikan vaihdon suhteen. Hyvä niin, sillä Lorythas ei halunnut tämän enempää puhua julkisella paikalla tästä asiasta. Viime aikoina oli tuntunut muutenkin siltä, että jokaisella seinällä oli silmät ja korvat… kaikesta piti puhua kuiskaillen ja pysytellä visusti piilossa, etteivät yksinkertaisimmatkin salaisuudet ja juorut levinneet minnekään. Tai sitten Seyr oli vain vainoharhainen…
Puolikäärme antoi kuitenkin Qiran ja Theon syödä rauhassa, Qiran maksaessa heidän ateriansa vielä ennen kuin matkaan lähdettiin hopeahapsisen johdolla. Lorythas johdatti lyhintä reittiä heidät omalle kodilleen selvästi pohtien asianlaitaa jos toistakin sen matkan aikana, mutta muuten puoliverinen pysyi hiljaa ja katseensa oli suunnattu visusti eteenpäin. Päällimmäisenä hän ajatteli tämän olevan jokin todella huono vitsi. Kyllähän Winder, siinä missä Kuiskauskin tiedettiin Briarissa. Kenraalinsa peräti paremmin, sillä olihan tuo ollut kyläpäällikön vieraana useamman kerran, eikä kenenkään läsnäoloa mitenkään täällä oltu piiloteltu. Se nyt olisi ollut vain typerää…
Mutta siitä huonosta vitsistä vain entistä huonomman teki Qira. Noita oli varsin määrätietoinen tapaus. Heillä oli sopimus kylien välillä, eikä kumpikaan ollut valmis pettämään toista varsinaisesti – ei Seyr voinut kuvitella, että Qira edes tiesi hänen suhteistaan Winderien vanhimpaan edustajaan. Vaikka välillä tuntuikin siltä, että noita tiesi ihan kaiken siitä huolimatta mitä ja mistä kyseli…


Jos tämä on joku juoni, niin heitän teidät molemmat lohikäärmeille välipalaksi”, Seyr sähähti totisena ympäri kääntyen kaksikon puoleen heidän ehättäessä eteishallissa peremmälle, portaikon juurelle seisomaan, ”Samantien”. Näemmä kotona puoliverisen oli helpompi esittää kylmää – vaikka eipä se saanut Qiran kuin hymyilemään varmemmin. Kyllä noita arvasi petopuolen aistivan Theodluinista sen magian, mutta samalla hän tietenkin toivoi, ettei Seyr sekottaisi sitä kenties johonkin naamioivaan lumoukseen ja luulisi, että hän aikoi toista hyväkseen käyttää syystä tai toisesta halutessaan päästä tärkeitä tahoja lähemmäs. Jos Qira olisi halunnut lähteä puhumaan Windereille, olisi hän marssinut sinne kyllä ilman minkäänlaisia juonitteluja ja välikappaleita edeltään ensin lähettäen!

Nainen mutristikin huuliaan aivan jäljestä muita astellen sijoilleen, katsellen tutun kartanon sisustusta ja yritti löytää siitä jotain ideoita omaansa toteutettavaksi.
Minäkö juonittelisin?”, noita murehti, lopulta virnistäen, ”No, ehkä toisinaan vähän liiankin usein. Mutta en minä sopimustani riko sinua kohtaan, Lorythas, en yritä hyötyä sinusta muuten kuin apuna tällä kertaa, jos sitäkään. Sitä paitsi, olisin marssinut jo maarittelemaan kuningatarta halutessani, jos minulla asiaa hoviin olisi henkilökohtaisesti – mutta kuten sanoin, asiamme koskee enemmän Theoa juuri nyt”.
No sitä minä en kyllä epäile”, Hopeakäärme pyöräytti silmiään päässään, kätensä nostaen puuskaan siinä samalla ja arvioiden jälleen tummatukkaisen nulikan puoleen silmäten, ”Mutta mistä sinä olet tuon saanut – manasitko sen jostain sielunpalasista maanpäälle kulkemaan ehkä?”.
Oikeastaan olin vain hänen edesmenneen äitinsä ystävä”, mustahaltia hymähti, ”Theodluin saattaa olla puoliverinen äitinsä perimän vuoksi, mutta on kuitenkin toiselta veriperimältään sukua arvostetulle suvulle haltioiden parissa ja hän tahtoo sinne etsimään vastauksia menneisyyteensä. Enkä minä aio estää ketään saavuttamasta omia tavoitteitaan”.
Voi pyhä äitimaa, tuosta tulee hankalampaa kuin varmaan edes kuvittelitte…”, Seyr hieraisi ohimoitaan ja kämmenellään peitti puolet kasvoistaan.



//Deli on se joka tunkee sinne matkalaukkuun väkisin mukaan, siitä ei vaan pääse eroon. MMMMMMÄ VOISIN OTTAA VÄHÄN MMMELAAAAA :DDDDDD EIKUN. VOI EI TIMI SAA ITKEE D: Tuun, enkä enää ikinä lähe Timin luota pois. NO PIERE SINÄ LUJITEN, MINÄ SITTEN HAISEN PAHIMMALTA//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Marras 2016, 18:01

Sen enempää ei majatalolla vitkuteltu, noidan maksaessa heidän ateriastaan, jonka jälkeen Seyr lähti heitä johdattamaan kohden kotiaan. Theo nappasi kimpsunsa ja kampsunsa matkaan, koittaen pysyä kahden pidemmän vauhdissa aina sinne kartanolle asti. Olihan se vaikeaa, kun huomio tuntui taas kiinnittyvän kaikkeen muuhun, paitsi matkantekoon, Theon katsellen ja tutkien taas kaikkea mitä vain sattuikaan näkökenttään sen matkan aikana.
Lopulta saavuttiin kuitenkin perille, kolmikon astellen peremmälle suurehkon kartanon eteissaliin. Jälleen Theo sai jotain uutta katseltavaa ja tutkittavaa, pojan laskiessa laukkunsa siihen oven vierelle syrjään ennen kuin rauhallisin askelin seurasi pidempiään.

Ympärille katselu kuitenkin jäi sikseen, kun Seyr suunsa kävi avaamaan ja uhkasi heidät lohikäärmeille heittää, jos he jotain juonittelivat. Theo kohotti kulmiaan hämmästyneenä, miksi he nyt muka jotain juonittelisivat? Ja miksi moinen tuli heti ensimmäisenä mieleen liskonpuolikkaalle? Eihän Theo ollut tietoinen siitä, kuinka hämärältä tämäkin tapaus vaikutti loppupeleissä, hän oli liian naiivi katosmaan asiaa niin negatiivisessa valossa. Tosin toisaalta kun Qiran tunsi, ei se kovin ihme ollut jos joku oletti noidan juonittelevan jotain enemmän tai vähemmän mukavaa...

"Heeei"
, Theo närähti Lorythasille, siinä kätensä puuskaan tomerasti nostaen, tuon puhuessa hänestä termillä Se ja kyseli, oliko Qira hänet jostain sielunpalasista esiin manannut. Miksi ihmeessä sarvipää nyt sellaista meni luulemaan? Oliko se sitten liian uskomatonta ajatella, että Winderin suvulla olisi ollut äpärä? Tosin, jos Lorythas tosiaan Dariuksen tunsi, niin ehkä tuolla olikin syytä epäillä tilannetta enemmän...
"Emme me olettaneetkaan tämän olevan helppo reissu jonka heittää päivässä tai parissa", Theo puolestaan kävi sitä suutaan nyt enemmän avaamaan - ehkä tämä yksityinen tila toi myös rohkeutta nuoremmalle tällä tavoin korkea-arvoisemmalle nurista, kukapa sitä nyt kyläpäällikölle lähtisi huutamaan keskellä kyläläisiä, jotka varmasti olisivat valmiita johtajansa avuksi tulemaan tarvittaessa.
"Saatikka uskoneet, että tuosta vain voi kävellä kuningattaren tai sen eliitin tai "ihanan Lanaen" luo ja esittäytyä "terve, olen kuolleen veljenne äpärä joka vasta eilen sai tietää sukujuuristaan, hauska tavata, saisinko perintöni?" ", Puoliverinen jatkoi, kävellen kovin varmoin askelin siihen Lorythasin eteen ja nosti kätensä uudemman kerran puuskaan, katsellen haastavasti ylös pisimpään, "Mutta minulla on oikeus etsiä sukuani ja ottaa heihin yhteyttä jos haluan".
"Oli se kuinka vaikeaa tai helppoa. Ja jos Te ette ole halukkaita edes harkitsemaan auttamista, voimme kyllä lähteä päiväänne häiritsemästä samantien ja lähden kävelemään itse sinne pirun kaupungille... joskin tarvitsen kartan sitten...."
, viimeiset sanat tulivat lähinnä itsekseen mutisten, Theon kurtistaen kulmiaan ja kavensi katsettaan. Hän ei tullut tänne mollattavaksi tai epäiltäväksi - vaikka sinällään hän ymmärsi Seyrin reaktion ja varovaisuuden asian suhteen - eikä aikonut jäädä yhtään sen pidemmäksi aikaa. Ehkä olisi kannattanut olla nöyrä ja pyytää sitä apua kärsivällisemmin, mutta sellaista nöyryyttä Theolta ei tähän väliin löytynyt.
"Ja Te voitte sitten pistää kirjettä Dariukselle, että veljenpoikaäpärä on tulossa, sikäli mikäli elossa edes perille löytää", Nuorin vielä lisäsi haastavasti Lorythasia silmiin katsoen. Tämä lisäys oli lähinnä testausta, tikulla jään tökkimistä, jos Lorythas tosiaan tunsi Dariuksen, varmasti tällainen huomautus pisti asiaa miettimään kannalta tai toiselta tarkemmin.
Sitten Theo hiljeni, jääden vain tuijottamaan haastavan näreänä Lorythasia. Joskin, kun tuon turkoosinsinisiin silmiin tuijotti, alkoi se näreänä pysyminen tuntumaan kovin hankalalta....


// Deli on se, joka odottaa jo hotelli huoneessa silleen "Kuulin et tuutte tänne lomalle". NO SÄÄ VOISIT VARMAAN JOOO :DDDDDD Timi aina ulisee sun perään, ihan QQ on. Mut et sä voi jäädä, muuten Fran alkaa itkeen teitin kotona. ET VARMANA HAISE. ET VIE HAISULITITTELIÄ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 05 Marras 2016, 21:27

Kämmen laski alas nuorukaisen avatessa suunsa ja alkaessa papattaa enemmänkin kyläpäällikölle. Ilme Lorythaksen kasvoilla muuttui lähinnä vakavaksi, hänen kohottaessa kulmaansa ja katseli Theon astelevan lähemmäs itseään. Seyr sai kirjaimellisesti katsella alaspäin nenänvarttaan pitkin nuorukaisen puhutellessa häntä kiivaaseen tahtiin, uhmaten jopa lähtevänsä matkaan keskenäänkin ilman minkäänlaisia apuja. No, siinäpähän olisi mennyt sitten – poika ei näyttänyt tietävän ollenkaan mihin oli ryhtymässä! Tuo oli aivan liian naiivi tapaus, eikä selvästikään tietoinen siitä millainen paikka haltioiden kaupunki hovista puhumattakaan oli… nimittäin läpimätä – jos Lorythakselta kysyttiin!
Puolikäärme katsoi silmiään räpäyttämättä Theon silmiin takaisin, pitäen suunsa visusti kiinni koko sen ajan, kun tuo päätti sanoja suustaan pulputtaa ulos. Qira ei enää itse ollut edes tilanteen tasalla. Noita kyllä kuunteli mitä kaksikko keskenään puheli, nyt kun Theodluin oli suunsa saanut auki, mutta sitä tärkeämmin haltia keskittyi lähinnä eteishallissa kiertämiseen ja esineiden ihailuun.
Darius varmaan lukisi sen kirjeen vastan viikon päästä parhaimmillaan, jos silloinkaan olisi huomaavinaan”, nokiseen takkiinsa sonnustautunut sarvikruunuinen hymähti, painoaan lähtien varaamaan paremmin toiseen jalkaansa ja nosti itsekin kätensä puuskaan, ”Sinä et ihan tosissasi tiedä mitä siellä on vastassa”.

Voisithan vähän sitten varmaan sukulaispojalle kertoa siitä itse – näytät tuntevan heidät paremmin kuin ajattelin, mikä sinällään tässä tapauksessa onkin ihan hyvä juttu”, Qira puolestaan mietti hieman kauempaa kättään heilauttaen. Seyr murahti, kulmiaan kurtistaen noidan selkään katseensa kääntäen hetkeksi.
Hän lukeutuu ystäviini – miksi ajattelit että epäilen periaatteitasi, kun raahaat tänne kultasilmäisen äpäränuorukaisen ja yhtäkkiä väitätte hänen kuuluvan Windereitten sukuun?!”, Seyr parahti. Hänestä puhuessaan Lorythas yllättäen tarkoitti juurikin Dariusta, eihän hän muita tuon sisaruksia tuntenut varsinaisesti millään tavalla, ”Darius ei ikimaailmassa tule hyväksymään sinua sinne, hyvä jos ei keihästä samantien jos sinne menet tunkemaan ja kerrot kuka olet!”, katse kääntyi takaisin Theodluinin puoleen. Kookas sarvipää kumartui hitusen jopa alas nuorukaista kohden.
Et tiedä millainen paikka se on. Et tiedä millaisia tahoja siellä on – enkä minäkään tunne henkilökohtaisesti kuin kenraalin itse, hän ei todellakaan ole se henkilö, jolle haluat ensimmäisenä mennä päätäsi availemaan ja---”.

Mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu?”, Iriador oli hiippaillut vaivihkaa kirjaston puolelta paikalle kuullessaan Seyrin ja kahden tuntemattoman meuhkaavan eteisessä, ”Kuulin teidän puhuvan eräästä tietystä…”. Sokea seisahtui vähän kauemmas tilanteesta kulmansa koholla, saaden Lorythaksen vilkaisemaan punatukkaisen puoleen. Ei hän ollut edes muistanut punapään läsnäoloa näiden kahden takia, mutta tuossa tuo nyt seisoi, ”Tiesitkö sinä, että Dariuksella on äpäräveljenpoika?”.
En. Tiesin kyllä, että hänellä on edesmennyt veli, mutta…”, sokea pudisti päätään epäuskoisena sijoiltaan, kuulosti aika hullulta ottaen huomioon, millaisen kuvan Iriador oli erityisesti saanut Haukansilmästä kuraveristen ja äpärien suhteen, ”Mutta jos hän oikeasti kuuluu heihin, niin hänen pitäisi tietää mikä tämä on”, Iriador kohotti molempia kulmiaan. Punapää kaivoi kauluksensa alta sen kenraalin hänelle antaman sormuksen käteensä, pitäen sen pitkän ketjun kuitenkin kaulassaan, jottei kukaan voisi viedä sormusta häneltä varsinaisesti. Sokea nosti sormuksen kämmenelleen ja ojensi sitä näkysälle, Qiran astahtaessa ensimmäisenä lähemmäs tuota paikalle saapunutta lähestulkoon itsensä mittaista punapäätä, ja mietteliäänä painoi päätään alemmas tarkastellakseen sormusta lähempää. Se näytti oikeastaan yllättävän tutulta…
Eikös äidilläsi ollut tuollainen?”, Qira mietti ääneen Theon puoleen vilkaisten.



//No nimenomaan. Aamutakki päällä, vaan kalsarit jalassa ja lasillinen viskiä kädessä. ;;DD;D;D;DD Voi ei, nyt mulla on pahamieli Timin tähden QQ Frani mukaan, voin paijaa molempia massusta samaan aikaan ja kapsuttaan niin et kädet irtoo hartioista. NO HAISEMPAHAN. HAISULITITTELIN HALUAN. EES PUOLET SIITÄ//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Seuraava

Paluu Briar

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron