Kuten Theo oli arvellut, piti hänen viedä viesti eliittikenraalille itselleen. Miten hän siihen muka kykenisi?! Oli eriasia mennä tapaamaan setäänsä neutraalein merkein, nyt hän joutuisi olemaan huonojen uutisten sanansaattaja ja pahimmillaan saattoi saada heti teloitustuomion! Ei se ollut reilua!
Mutta, kaikesta epäreiluudesta huolimatta Theo kuunteli hyvin tarkkaan vanhemman miehen sanat, samalla seuraillen kuinka tuo Nashiralle mitä ilmeisimmin sitä vastamyrkkyä antoi. Sentään peuralohikäärme tokenisi, toivottavasti pian. Tarkat olivat kuitenkin ohjeet, mitä Winderin pitäisi tehdä ja missä ajassa, nuoremman joutuen siinä kyynelehtimisensä ohessa keskittymään kunnolla, jotta muistaisi kaiken. Ei hänellä huono muisti ollut, mutta juuri nyt keskittymiskyky ei ollut mitä parhaimmillaan. Samalla Theodluin kampesi itsensä ylös maasta, ähkäisten pienesti kivusta, joka selässä tunti äskeisen maahan kaatumisen myötä. Nätisti nuori kuitenkin pysyi siinä sijoillaan, liikkumatta minnekään saatikka poimimatta asettaan maasta. Juuri nyt hän ei halunnut näyttää lainkaan uhkaavalta, ties vaikka muukalainen olisikin toteuttanut uhkauksensa heidän teurastamisestaan tässä ja nyt, jos Theo jotain väärää vahingossakaan tekisi.
Kuitenkin, kun muukalainen kävi taas lähestymään kera Iriadorilta nappaamien korujen kera, otti Theo vaistomaisesti pari askelta taaksepäin. Nuorella oli selvästi vaikeuksia kerätä rohkeutensa ja pysyä sijoillaan, mutta kyllä hän siihen lopulta kykeni, kun vanhempi mies kävi korut hänen käteensä iskemään. Värisevin liikkein Theo painoi kämmenensä nyrkkiin ja nyrkin vasten rintakehäänsä, katseen laskeutuen muukalaisesta Iriadorin puoleen. Tuntui pahalta, ihan kuin Theo olisi pettänyt korkeahaltian. Hän oli paikalla, eikä voinut tämän enempää auttaa uutta ystäväänsä. Kuinka säälittävänsurkea alku seikkailulle.
"M-muistan, mutta-- Mutta mitä jos Nashira ei herää? Entä jos se ei virkoa ja kuolee, miten minä sitten pääsen kaupunkiin ajoissa toimittamaan viestin --- ja miten minä edes pääsen hänen juttusilleen yksin! enhän minä voi vain---", Kysymysten tulvan keskeytti todellisuuden taju, eihän muukalainen hänen kysymyksiinsä voinut välttämättä vastata ja jos voisi, niin huvittiko tuota edes? Saatikka välittikö tuo, mikäli Theolle tuli mutkia matkaan.
"A-anna minulle edes nimi", Katse kohosi Iriadorista vanhemman puoleen, "Hän haluaa varmasti tietää sen. Edes jonkun nimen. N-nimen jota lähteä seuraamaan, jos pahin tapahtuukin".
//MUTTA KUN LATAAMINEN ON KIVAA JA SITTEN TAAS RIEHUTAAN. Joo, juoksumatto Franille, kannatan. Sit se voi siinä viilettää päivän. Ja voi nyt perkele (DDDD Timi on römpsäsensei truly //