Kohti uutta tuntematonta || Aksu

[Aksutar]

Lorythas suostui Theon toiveeseen, siinä vielä varoitellen että ilma oli ohuempaa ylempänä. Sitä Theo ei ollut tiennytkään, mutta pisti sen muistiin.
"Sanon kyllä jos huippaa! Tai sitten vain tipahdan alas..", Nuorempi naurahti, ollen jokseenkin huolissaan siitä mahdollisuudesta että tajunsa menettäisi ja tipahtaisi. Mutta se huoli jäi kuitenkin taka-alalle Theon ihastellessa maisemia ja pitäen lujasti kiinni.
Mitä korkeammalle he nousivat, sitä vaikeammalta se tosiaan tuntui hengittää. Aivan kuin ei olisi saanut happea tarpeeksi jokaisella vedolla, josta johtuen Theo koitti parhaansa mukaan hengitellä syvään ja tasaiseen tahtiin. Ilma oli myös huomattavasti kylmempää täällä. Olisi ehkä pitänyt pukea paremmin päälle, vähän nuorempaa vilutti, mutta lohikäärme alla tuntui hohkaavan sen verran lämpöä, ettei Theo sentään palellut.

Pilvien yllä avautui aivan toisenlainen näkymä. Ihan kuin se olisi ollut toinen maailma, kuun ja tähtien valaisten ohuita pilviä ja maankamaran jääden niiden peittoon. Oli hiljaista ja rauhallista, ennen kaikkea kaunista. Jo heti sillä hetkellä Theo tiesi, että jos äitinsä olisi saanut päättää, olisi tämä ollut se paikka jossa tuhkansa olisi vapautettu. Tovin Theo pysyi hiljaa ja vain katseli maisemia, koittaen siinä samalla pidätellä jälleen haikeita kyyneliä jotka väkisin silmäkulmaan pyrkivät.
"Älä tee mitään äkkiliikkeitä", Theo lopulta huudahti, samalla kun hölläsi otettaan lohikäärmeen harjasta. Puoliverinen kävi avaamaan sen savisen ruukun, ollen nyt pelkkien jalkojensa ja tasapainonsa varassa toisen selässä. Hetken hän arvioi tuulta ja suuntaa, sekä seuraili ja laski Lorythasin siiveniskujen väliä. Sehän tästä olisi puuttunut, että tuhkat olisivat lävähtäneet petopuolen siipiin.

Ja kun hetki oli sopiva, kohotti Theo ruukun ylemmäs ja heitti tuhkat ilmoille. Valkea, kuunvalossa kimalteleva tuhkapilvi pölähti ilmoille, ottaen vauhtia ja hajaantui Seyrin siiveniskuista nousseen ilmavirran myötä. Nopeasti ne tuhkat katosivat ilmaan, jääden taakse, haihtuen pilvien sekaan, Theon vielä katsellen tovin taakseen. Ei siinä voinut olla kyynelehtimättä, nuoremman käyden muutamaan otteeseen niiskauttamaan samalla kun tarttui jälleen kunnolla kiinni lohikäärmeen harjaan.
"Se on tehty", Puoliverinen huudahti, mitä nyt palalta kurkussaan sai ääntä ulos, "Voimme palata takaisin".


// NO BUTTS. höhö. UIMAMAISTERI PITÄÄ OLLA joskin Timi ei välitä uida kauheesti, se tykkää juosta vapaana rannantuntumas. Meidän pitää joskus mennä mobilian rantaan ni näkisit sääki ku Timi painattaa siellä. Fran mukaan. Ja pipa. TIMI ON KATO HIRVEE KONKARI SAMOOJA HÄN TIETÄÄ MAAILMASTA. Aika Bear Grylls kyllä ku se sillon autonalleki jäi ja konkkas kotiin aamuks //

[Crimson]

”En en”, nelisiipi hymisi rauhallisesti eteenpäin liidellessään, koittaen välttää turhia siiveniskuja ja liikkeitä, tajuten kyllä ettei Theo enää käpälillään kiinni mistään pidellyt sillä hetkellä. Seyr tyytyi lähinnä silmäilemään sitä tähtitaivaan kauneutta omiaan pohdiskellen, antaen Theolle rauhan toimittaa selästään sen, mitä tänne oli alun perin lähdetty tekemäänkin. Eipä nuorukainen turhan pitkään asiansa kanssa vitkutellut, vaan kävi laskemaan tuhkat lipumaan pilvien ylle viimeiselle matkalleen. Se oli ihan kaunis ajatus sitä ajatellen, että ne tuhkat olivat kuuluneet jollekin niin pyhälle olennolle, kuin enkelille. Toivottavasti Taivaantuulten valtiatar antoi Theon äidin sielun vaeltaa vapaana ja tuhkien pysyä pilvien rajoissa vielä pitkään.
Lopulta Theo ilmoitti särkyneellä äänellään, että he voisivat palata takaisin alas. Ehkä niin oli parempi siinäkin mielessä, ettei liian kylmä pääsisi tulemaan, tai tavallista painavampi ilma oikeasti heittänyt nuorelta tajua kankaalle. Vain hetken nelisiipinen jatkoi vielä eteenpäin liitelyä matalan sävelen päästäen kidastaan saattelemaan niitä tuhkia koko lohikäärmeen kehon käydessä värisemään siitä äänestä, ensimmäisestä hauraammasta pilvien raosta käyden tiputtautumaan sitten takaisin alemmas.

He olivat ehättäneet lentää näemmä jo melko kauas Briarista, sinne merelle päin, joka vain hämäränä kaukaisuudessa erottui. Eipä siellä pilvien päällä ollut osannut mitenkään arvioida matkan mittaa tai aikaa, mutta ei tämä nyt niin kamala asia myöskään ollut, kyllä Vaern lentää jaksoi joka tapauksessa. Hillitysti serpentti korjasikin suuntaansa takaisin kotikylää kohti, rauhallisesti matalammalle laskeutuen, jottei yllättävästä tiputuksesta syntyisi ilmavirtaa joka repäisisi Theon alas kyydistä mukanaan.
”Annathan anteeksi, että epäilin sinua ja Qiraa aikaisemmin niin kylmin sanoin, kun luokseni saavuitte”, Hopeakäärme tuhahti harmitellen, ”Tarkoitukseni ei ollut loukata kumpaakaan tai aiheuttaa mielipahaa teissä, minä vain… minusta vain… tuntuu siltä, että saavuit huonoon saumaan kokonaisuuteen nähden ja toivon todella että tiedostat sen, mihin olet ryhtymässä”.

”Mitä Iriador sinulle mahtoi kertoi aikaisemmin, jos saan kysyä? Minulla on siitä jo oma aavistukseni tietenkin…”, Puolikäärme vielä jatkoi.



//BUTTS! 8))) Rannassa on kiva kirmaa T Fran, jonka mielestä on kiva kun hiekka lentää. Ja selvästi täytyy mennä, ens kesänä katto o3o Kaikki messiin ja sit annetaan niitten painattaa menemään. TIMI ON NÄHNYT ASIOITA. TIMI TIETÄÄ MISTÄ KINKUT JA LUUT TULEE. FRAN JA PIPA EI TIIÄ MITÄÄN//

[Aksutar]

Sointuvanmatalan sävelen saattelemana Seyr lähti laskeutumaan alaspäin, Theon pidellen jälleen kunnolla kiinni. Nyt niiden maisemien ihailu jäi toissijaiseksi, sen surun jälleen vallaten mielen. Tiiviisti kultainen katse tuijotti valkean lohikäärmeen pehmeää harjaa, nuoren pysyen kovinkin hiljaa. Ei hänellä ollut mitään sanottavaa juuri nyt, kyeten vain nieleskelemään palaa kurkussaan ja niiskauttelemaan vähän väliä. Lorythasin korjatessa suuntaa kohti Briaria, kävi Theo laskeutumaan kunnolla vasten tuon pehmeää harjaa. Yllättäen se väsymys pääsi hiipimään pintaan, olihan tämä ollut toiminnantäyteinen päivä ja nyt kun toisen selässä istui, huomasi sitä myös kuinka uupunut loppupeleissä olikaan. Ehkä äskeisellä korkeuksissa käynnilläkin oli myös jotain tekemistä asian kanssa, ei Theo tiennyt. Hän kuitenkin pysyi hereillä eikä silmiään ummistanut, sehän tästä puuttui että hän olisi tähän nukahtanut. Vaikka kieltämättä sekin kuulosti mukavalta idealta, Lorythas kun oli niin lämmin ja pehmeä.

Omista ajatuksistaan puoliverisen tilanteeseen herätti kuitenkin Seyrin ääni, nelisiiven käydessä pahoittelemaan aikaisempaa käytöstä enkelinpennun ja noidan suhteen. Nuorempi kohottautui paremmin istumaan, kuunnellen samalla Lorythasin puheet.
"En ole siitä enää niinkään varma", Theo hymähti, Lorythasin toivoessa hänen tietävän mihin oli ryhtymässä, "Mutta saat anteeksi", hän lisäsi. Ei hän kaunaa muutenkaan osannut pitkään kantaa, eikä nähnyt mitään syytä miksei olisi antanut puolipedolle anteeksi, kun tuo kerran pyysi.

"Vähän kaikkea", Theo huokaisi niiskauksen saattelemana, "Itsestään, sinusta, Briarista... Dariuksesta... Ja mitä hänen ja Dariuksen välillä on...", hän jatkoi.
"Sormus sen aikalailla jo antoi ilmi...", Nuori virnisti itsekseen, "Tosin mistä minä tiedän, jos Delia tai Lanae olisi sen hänelle antanut. Mutta tulipahan sekin asia selväksi".
"Ja jos isäni kerta antoi samanlaisen sormuksen äidilleni aikanaan... niin kai hän oikeasti myös rakasti äitiäni...", Theo lisäsi hiljaa. Hän oli aina tiennyt, että äitinsä rakasti isää yli kaiken, muttei koskaan voinut olla varma mitä isänsä oli tuntenut enkeliä kohtaan. Totta kai Theo oli myös ajatellut, että isänsä ei oikeasti äitiä rakastanut, kerta tuon hylkäsi vastasyntyneen kanssa... Mutta ehkä Isä ei sitten palannutkaan, kun kuoli...


// BYLLYT MAINITTU. byllyjä on toisessa pelissä. Lauteilla lämpeämässä. Fran ja sen hepulit hiekalla <3 Pipakin hepuloi. Timi ei niinkään, Timin pitää olla aikuinen... vaikka välillä hepuloikin. Ja joooo o3o KOIRAT TAKABOXIIN JA MENOKS. eikun. TIMI TIETÄÄ ASIOITA JOITA FRAN JA PIPA EI! TIMI OPETTAA!! TIMI ON SENSEI //

[Crimson]

Oli lohdullista kuulla, että Puolikäärme sai käytöksensä anteeksi. Ei hän halunnut huonoja välejä Theon tai kenenkään muunkaan kanssa ja oli aidosti pahoillaan epäillessään Qiran yrittävän jollain vilpillä yrittää Seyrin ohitse suoraa haltioiden hoviin juonimaan omiaan. Mutta päivänmittaan hän oli käsittänyt olevansa väärässä. Että Theo oli ihan aito tapaus, joka halusi päästä toisen sukunsa puoleen tutustumaan ja selvittämään menneitään. Kyllähän varmasti Darius siinä missä Deliakin osasivat vanhimman veljen kohtalosta kertoa, ja enemmänkin – mutta oli taas toinen seikka, pääsisikö Theo koskaan niin pitkälle, vai tyssäisikö tuon matka heti alkuunsa Windereihin törmätessään. Tosin, Qira olisi todennäköisesti siinä vaiheessa tunkemassa pentunsa suojaksi ja avuksi, eikä Seyr oikeastaan halunnut uskoa edes Aranin haluavan hankkiutua Elwoodin kaltaisen kylän kanssa hankaluuksiin…

Ilmeisesti Iriador oli avautunut itsestään paremmin nuorukaiselle. Ei sillä, eihän se Lorythaksen asia ollut mitä nuoremmat keskenään halusivat toisilleen jakaa, mutta silti niin… araksikin luokitellun suhteen jakaminen puolituntemattomalle saattoi olla vaarallista. Mutta se oli ollut Iriadorin päätös, eikä kyläpäälliköllä ollut mitään syytä alkaa aikuista miestä neuvoa mikä mahdollisesti oli oikein ja mikä väärin…
”Vanhempasi olivat varmasti hieno pari, suotta murehdit etteivätkö he olisi toisiaan rakastaneet”, Seyr lohdutti – tuskin Theo olisi ollut noin sympaattinen tapaus, elleivät tuon vanhemmat olisi olleet toisiaan rakastavia. Vaikka mistäpä hän varmasti tiesi – ei Seyr tiennyt millaiset oltavat Theolla oli ollut Elwoodissa aikaisemmin.
”He ovat ihan mukava pari, Iriador ja Darius siis…”, Lorythas jatkoi rauhallisesti, ”Ehkä sinunkin on helpompi päästä Dariuksen juttusille, jos kuljet Iriadorin matkassa. Hän kyllä pitää sinusta huolen siihen saakka ja on tukenasi tarvittaessa, vaikka tietysti hänelläkin on oma virkansa hoidettavanaan kaupungissa jälleen kun sinne takaisin palaa. Mutta älä pelkää pyytää häneltä apua, jos sitä tarvitset”.
”Iriador oli täällä alunperin pitämässä hieman etäisyyttä kaupunkiin ja toisiin, en tiedä kertoiko hän sitä sinulle”, lohikäärme hymisi ääneen hieman harmitellen, ”Siksi osittain pelkään, ettei hänellä ole kamalasti aikaa sinulle tai muillekaan nyt takaisin palatessaan. Tosin, mistä minä tietäisin varmaksi mitään sanoa – minusta on hienoa kuitenkin, että hän on viimein rohkaistunut sen verran että aikoo kotiin palata”.

Siinä samalla nelisiipinen lähti harkitsemaan laskeutumista alas. Briar häämötti jo alapuolella, ei niin kovin kaukana enää ja oman pihan reunalle Seyr saattaisi tottuneesti laskeutua, kuten tavallisestikin. Jostain syystä hänelle oli helpompaa tulla ja katsoa alas, kuin nousta ja vilkuilla siinä samalla ylös… kai hän sitten oli lentoon lähtemisen suhteen toisinaan vähän liiankin kömpelö, ja neljän siiven kanssa oli helpompaa piiskata ilmaa kylän ulkopuolella, kuin sen sisäpuolella. Mutta kyllä Hopeakäärme tuohon kartanon kylkeen mahtuisi, kun oikein tarkasti laskeutumisensa ensin laskelmoisi!



//Lauteilla siellä paahtuu kinkut ja kankut. Pitäis sinnekin vastaa – MUTKUN MULLA JO HYPE KUTKUTTELEE TÄÄLLÄ OMIA KINKKUJA JA KANKKUJA DADDY’ON TAKIA 8)))) Juokseminen ja hypet on parasta T Fran. Senkin hepuliheikit. Timin pitää olla aikuinen ko neidit on pelkkää hypee ympärillä. Sit kuitenkin itte ruinataan naisten perään ko himottaa. Timi hillitte ittes kiimahajujen kanssa kans! TIMI SEMPAIIIIIIIIIII//

[Aksutar]

Nuorempi puoliverinen kävi hymähtämään pienesti, mitäänsanomattomasti Lorythasin arvaillessa hänen vanhempiensa olleen hieno pari. Kyllä Theokin halusi niin uskoa, mutta silti hän ei voinut olla tuntematta pientä katkeruutta isäänsä kohtaan, kun heidät oli hylännyt. Jos siis oli hylännyt, sekin oli vielä auki, että eikö tuo palannut koska ei halunnut vai kaatuiko haltia, ennen kuin takaisin rakkaansa ja vastasyntyneen luo pääsi...
Puhe kääntyi kuitenkin Theon setään ja tuon kumppaniin. Lorythas epäili Iriadorin helpottavan Theon matkaa ja Winderin juttusille pääsemistä, siinä myös vakuutellen että korkeahaltiasta saisi kyllä tukea ja turvaa kaupungissakin, sikäli mikäli eliittisotilas vain omilta menoiltaan ehättäisi nuoren puoliverisen seurassa olemaan.
"Olen jo iso poika, en tarvitse kaitsijaa pitämään kädestäni kiinni... Ainakaan koko aikaa", Theo naurahti, samalla kun he alkoivat jo olla Briarin lähettyvillä, "En koskaan olettanut, että apua saisin keneltäkään - muulta kuin Qiralta - joten jo se, että hän haluaa kanssani matkata kaupunkiin, on paljon. Ja tietenkin se, että hänen kauttaan pääsen helpoiten yhteyksiin edes yhden Winderin kanssa".
"Iriador ei kertonut sitä, miksi on täällä ollut vierailemassa", Theo jatkoi, "En kysellyt siitä sitten enempää. Arvelinkin jotain etäisyyden pitämisen suhteen, tai sitten ihan vain lomailua - tosin, saavatko eliittisotilaat edes lomaa sillä tavalla varsinaisesti? Varsinkaan näin sodan jyllätessä?", kysymykset olivat lähinnä taas Theon omia pohdintoja, eikä hän olettanut niihin minkäänlaista vastausta.

Lopulta Lorythas kävi laskeutumaan, nätisti itsensä taiteillen kartanonsa lähettyville, sen sijaan että he takaisin kylän porttientuntumaan olisivat palanneet. Ehkä hyvä näin, ei sitä väsyneenä olisi jaksanut välttämättä kävellä porteilta takaisin kartanolle.
Theo laskeutui varovaisesti alas Lorythasin selästä ja kipitti sitten kauemmas lohikäärmeestä, antaen tuolle tilaa ettei sentään jalkoihin jäisi. Viimeisen kerran se kultainen katse ihaili valkeaa nelisiipeä, ennen kuin kyläpäällikkö kävi muotonsa takaisin humanoidiksi muuttamaan.
"No, mehän jo melkein lensimme kaupunkiin. Ehkä pitäisi sittenkin pyytää sinua viemään minut ja Iriador huomenna sinne, niin hänen ei tarvitsisi kestää juttujani niin pitkään", Theo virnisti, kyyneleitä silmäkulmastaan pyyhkäisten ja vakavoituen kuitenkin hetkeksi. Nopein askelin nuori harppoi Lorythasin luokse ja kietaisi kätensä tuon ympärille, painautuen kunnon halaukseen vasten sarvipäistä. Eikä ihan heti siitä pois vetäytynyt.
"Kiitos", Puoliverinen nyyhkäisi, "äskeisestä", täsmensi vielä, vaikkei tarve varmaan ollutkaan. Vaikka kuinka oli aluksi yrittänyt vain matkasta puhumalla sivuuttaa ne kyyneleet jotka melankolisesta kiitollisuudesta lähtivät virtaamaan, ei Theo siihen kyennyt. Mutta kuten äiti oli aina sanonut, silloin kun suretti, niin oli lupa itkeä.



// FECK ME DADDY TILL MY FACE FELLS OFF eikun mitä. TAHDON. SOON. HYPE. SYYSHYPE TAAS. Neidit on hypenaatteja. Ja Timi on vanha pervo joka haluaa haistella pyllyjä ja narttuhajuja. Timi senkin ketku //

[Crimson]

Vailla ongelmia valkea serpentti laski heidät kartanonsa läheisyyteen, aluksi takajaloilleen maata vasten astuen, ja siitä myös eturuumiinsa sulavasti maahan tipauttaen siipensä samalla selkään laskostellen. Lorythas odotti, että Theo pääsi selästään alas ja hieman kauemmas, ennen kuin valkea lohikäärme lähti kutistumaan takaisin tutuksi kyläpäälliköksi, joka ensitöikseen katseellaan tarkisti, ettei hirveästi ollut lähistöllä olevia rakennelmia murskaamaan laskeutumisensa ohessa.
Sarvikruunuinen kuitenkin käännähti paremmin Theon puoleen nuorukaisen jo ehdotellessa, että Seyrin varmaan pitäisi sittenkin lentää kaksikko huomenna kaupunkiin. Voi kun se olisi ollut niin yksinkertaista – Lorythas olisi tehnyt sen ihan mielellään oikeastaan, mutta hän uskoi Iriadorin haluavan taittaa sen matkan kaikessa rauhassa keskenään. Vain jotta saisi kaiken mahdollisen ajan valmistautua siihen, mitä tuvilla taas takaisin tullessa odottaisi. Seyr oli juuri aikeissa vastata tummatukkaiselle, kuitenkin huulensa yhteen uudemman kerran painaen ja kulmaansa kohottaen jääden vain tuijottamaan haukansilmäistä – joka yllättäen muutaman nopean askeleen myötä tarrasi halaamaan häntä.

Puolikäärmeen kasvoille nousi yllättynyt ilme, puoliverisen vain katsellen alas kätensä levitettyinä ilmaan sivuilleen, samalla kun Theo kiitti häntä vasten painauduttuaan. Ja ilmeisesti itki. Seyr piti sitä ihan inhimillisenä reaktiona Theolta, eikä edes lähtenyt asiaa ääneen kommentoimaan.
Lorythas päästi pitkän henkäisyn, varovaisen hymyn kohotessa kyläpäällikön kasvoille ja käsiensä laskeutuen nuorukaisen hartialle ja hiuksiin. Kevyesti sarvipäinen painoi siitä hartialta lyhyempäänsä itseään vasten ja muutaman kerran silitti niitä tummia hiuksia hansikkaittensa alla, ”Se oli vähintä mitä saatoin tehdä hyvittääkseni typerät sanani sinulle”. Vaikka Puolikäärme olikin isällisen ja rauhallisen asenteen omaksunut ja halusi vain seistä sijoillaan niin pitkään kuin Theo halusi hänessä roikkua, hiipi takaraivoon hiljalleen kuitenkin outo tunne. Ihan niin kuin joku olisi heitä katsonut… turkoosit silmät harhailivat pitkin hämärää, Lorythaksen kuitenkaan erottamatta mistään ketään muita kuin tuttuja naamoja, jotka lähempää ja kauempaa kulkivat omia iltapuuhiaan suorittamassa. Kai hän taas vain kuvitteli, tai sitten Briarissa oli todentotta alkanut kulkemaan Qiran lähdettyä jotain demoneita tai pimeyden mörköjä jokaisella nurkalla.

”Meidän pitäisi varmaan mennä takaisin sisälle”, Lorythas tuumi rauhallisella äänellä, talonsa nurkalta palautti katseensa takaisin alas Theoon, ”Etsitään sinulle nenäliina, niin sinun ei tarvitse takkisi hihaa sotkea enempää. Ja tehdään vaikka lämmintä kaakaota, sinulla on varmaan vilu äskeisen lentelyn jäljiltä ja lämmin juotava auttaa nukkumaankin paremmin”.



//EIKUN MITÄ ::DD:D:D:D:DD SYYSHYPE ON PERINTEINEN. ILMAN SITÄ EI SELVIÄ. Vanha pervo (DDDD Timi on oikeesti se joka niitä naisten pikkuhousuja keräilis ja sniffailis ilokseen hämärinä syysiltoina. Timi senkin nilkki//

[Aksutar]

Entistä paremmin Theo painautui vasten Seyriä, tuon laskiessa kätensä hänen olalleen ja käyden hiuksia silittelemään muutamaan otteeseen. Eipä sitä olisi heti uskonut aamun kylmien ja kärttyisten sanojen jälkeen, että puoliveriset vielä tähänkin asetelmaan eksyisivät tämän päivän aikana. Mutta ihmeitä näemmä tapahtui. Hetken Theo pysyi siinä paikoillaan, kunnes Lorythasin rauhalliset sanojen myötä viimein vetäytyi irti pidemmästään, pyyhkäisten jälleen silmäkulmiaan hihaansa, naurahtaen kuitenkin Lorythasin kommenttiin nenäliinasta.
"Kuulostaa hyvältä idealta", Theo nyökkäsi, "Eikä se lämmin juotavakaan kuulosta yhtään hassummalta. Ylhäällä toden totta oli aika vilpoista, vaikka sinä niin kovasti lämmititkin".

Kaksikko suuntasi kuitenkin sisälle, Theon käyden vaihtamaan vaatteitaan hieman kevyempiin, ennen kuin Lorythasin kanssa istahti vielä hetkeksi iltaa viettämään. Kovasti Theo kyseli Lorythakseltakin enemmän tuosta itsestään, mutta selvästi nuoremmalta alkoi jo pikkuhiljaa loppua energia. Vaikka ei varsinaisesti mitään raskasta ollut tehnyt päivän aikana, oli päivä silti ollut omalla tavallaan uuvuttava ja täynnä uutta. Varmasti se äskeinen lentely verotti eniten energiaa, silkan jännityksen ja kiinnipitämisen tähden. Siinä missä Theo kyseli Lorythasilta, kertoi nuorempi myös itsestään aikalailla samoja sanoja, mitä oli myös Iriadorille jakanut.

Lopulta ilta alkoi jo vaihtua alkuyöksi, jonka johdosta Theo viimein toivotti hyvät yöt Seyrille. Nuori katsoi että kirjaston takassa riitti puita muutamaksi tunniksi, ennen kuin reppuineen ja laukkuineen kiipesi sinne parvelle. Muutamasta viltistä ja tyynystä Theo kasasi itselleen mukavan sijan parven toiselle seinälle - sille joka oli lähempänä takkaa - ja kävi lopulta pistämään maaten koiramuodossaan. Näin oli helpompi pysyä lämpimänä eikä mukavaa nukkuma-asentoa tarvinnut niin pitkään etsiä. Tosin, eipä siinä kauaa tarvinnut mukavaa asentoa myllätä itselleen tai ajatustensa kanssa kattoa tuijottaa, kun Theo kävi nukahtamaan alta aikayksikön.


Aamun tullen Theo heräsi yllättävänkin pirteänä ja ajoissa. Koira koitti kuulostella parvella loikoillessaan, oliko joku muu jo liikkeellä kartanossa, mutta ei kuullut vielä mitään kovinkaan suuria elonmerkkejä. Korkeintaan jotain yläkerrasta, missä kaksi muuta olivat nukkuneet. Kultamerkkinen piski kävi venyttelemään makeasti sijoillaan koko selkänsä mitan, ennen kuin puoliverinen vaihtoi takaisin humanoidi muotoonsa.
Laukustaan hän kaivoi esiin sen taisteluun soveltuvan asukokonaisuutensa. Mitä hän oli ymmärtänyt tulevasta matkasta oli se, ettei se kovin turvallinen loppupeleissä ollut, joten ehkä oli parasta valmistautua myös itsekin vähän. Tosin tuskin matkalla nyt mitään erikoisempaa sattuisi, niin Theo ainakin uskoi. Hänellä kun oli niin hyvä tunne tästä päivästä.
Jahka oli pukeutunut siniharmaantummaan asukokonaisuuteensa, pakkasi Theo tavaransa ja siisti parven takaisin samaan malliin, millainen se oli ollut ennen hänen yöpymistään ja lopulta hän kiipesi tikkaita pitkin alas. Laukkunsa Theo kiikutti jo eteiseen odottamaan, jääden sitten seisoskelemaan eteissaliin hetkeksi. Paljonkohan kello oli? Ainakin jonkinlainen valonhäivä kajasti jo ikkunoista, joten kaiketi kohta olisi aamu käynnissä kunnolla. Hitaasti Theo lähti kävelemään ympäri käytävää, tutkien niitä koriste-esineitä joita Qirakin oli katsellut eilen, samalla kun empi sitä, kehtaisiko yläkertaan kavuta ja huhuilla vanhempaa kaksikkoa makuuhuoneistaan...




// EIKUN. SYYSHYPE ON MUST. Sit voidaankin taas vaipuu koomaan kunnes seuraava syksy koittaa. No älä nyt kun Timi kerran kähvelsi äiteen yövieraan pikkarit ku se jätti ne sängylle saunan ajaks. Timi ihan ilosena juoksi ne suussa pihalle loikoileen ja niitä repimään. Ja kohta sitä jahtas kaks ämmää pyyhkeet päällä pitkin pihaa - minähän en siis edes auttanu tässä prosessissa koska olin raidissa. Timi on tommonen nilkki kyllä //

[Crimson]

Puolikäärme hymyili lämpimästi nuoremmalleen, kaksikon lähtiessä kuin lähtiessä hänen ehdotuksensa myötä takaisin kohden sisätiloja. Seyr itse suunnisti jo keittiöönsä valmistelemaan heille juomia ja mukaansa kankaisen nenäliinan napaten, ennen kuin takaisin oleskelutilojen puolelle askelsi tarjottimen kera istumaan loppuiltaa Theodluinin seuraan. He tulivat oikeastaan ihan hyvin toimeen siitä huolimatta, että aamulla oli täytynyt näreämpää naamaa heistä molempien näyttää – mikä oli vain lohdullinen yllätys Lorythakselle, joka oli uskonut ettei parempaan suuntaan tarvitsisi enää edes haaveilla.
Lopulta oli aika kuitenkin toivotella hyviä öitä, hopeaverisen jättäen enkelinpuolikkaan valmistautumaan omaan rauhaansa iltapuulle kirjastoon. Kyllä poika pärjäisi, siitä Seyrillä ei ollut epäilystäkään ja olihan hän neuvonut nuorinta tulemaan koputtelemaan jommankumman ovelle yläkerrassa, jos jokin hätä yllättäisi.
Mutta yö sujui kaikessa hiljaisuudessa ja rauhassa ohitse vailla yhtäkään keskeytystä tai häiriötä, jokaisen kolmesta kartanon katon alla majaansa pitävän nukkuen sikeästi koko yön ylitse.


Aamun valjetessa Iriador oli havahtunut pyörimään vuoteessaan. Punapäätä vaivasi omalla tavallaan kaupunkiin palaaminen – hän ei tiennyt varsinaisesti odotettiinko häntä saapuvaksi tuville, mitä mieltä muut olivat Iriadorin pitkäksi venyneestä poissaolosta ja kuinka arki ylipäätään lähtisi tämän jälkeen sujumaan eteenpäin. Kaikki tuntui yllättäen taas niin jännittävältä ja uudelta, vähän niin kuin silloin alkuaikoina, kun korkeahaltia ylipäätään oli värväytynyt Dariuksen alaisuuteen.
Lopulta Iriador oli kuitenkin käynyt siistimään vierashuonetta päällisin puolin. Seyrin antama lumous oli kaikonnut jo ajat sitten yön pimeinä tunteina, joten sinällään siivoaminen oli myös aavistuksen hankalaa. Mutta kyllä punapää osasi tavarat järjestää, käyttämänsä lakanat ja vaatteet limpata yhteen läjään vuoteelle pesua odottamaan ja kaikki mikä alas täytyisi viedä, kirjat ja astiat eiliseltä iltapalalta lähinnä, kasattiin läheiselle pöydälle. Omat tavaransa hän pakkasi laukkuihinsa päällisin puolin siistiin järjestykseen, ja osan pienempiin kasseihin, jotka Nashiran satulalaukkuun voisi kiinnittää talleilla myöhemmin.
Suotta nuorukainen ei myöskään kiirehtinyt, vaan hän käytti aikaa itsensä siistimiseen ja pukeutumiseen punertavanruskeanahkaiseen asukokonaisuuteen. Niistä kevyen haarniskansa käsi-, jalka- ja olkasuojistaan päälleen kiinnittämisestä puhumattakaan, mikä vei tavallista kauemmin lähinnä siitä syystä, että Iriador saattoi välillä notkahtaa vain vuoteelleen heräilemään paremmin tähän aamuun. Pianpa se kotimatka ottaisi alkaakseen ja hän halusi olla sitä varten skarppina ja täysin hereillä!

Hopeakäärme oli myös heräillyt aamutuimaan lohikäärmeiden raakuntaan. Kiskaissut yllensä työpukunsa takkia lukuunottamatta ja istahtanut työpöytänsä ääreen kirjeitä rustaamaan. Ei hänellä ollut kiirettä mihinkään lähteä, eikä sinällään halua käydä nuorempiaan herättelemään sillä, että olisi lähtenyt muualle kartanoon kuljeksimaan. Nuorikot varmaan muutenkin halusivat aamiaista ennen lähtöään, keittiössä varmaan oli vielä leipää ja lisukkeita, kuivattuja hedelmiä ja sen sellaista, mitä kaksikolle voisi matkallekin pakata papereihin mukaan jos nälkä yllättäisi keskenkaiken.

Lopulta sarvikruunuinen puki yllensä sen nokisen, pinttyneen takkinsa, muutaman valmiiksi kirjatun ja sinetöidyn kirjeen mukaansa napaten, sekä piirtämänsä kuvan Dariuksesta, joka hänen oli tarkoitus antaa Theolle mukaan. Hymyillen Puolikäärme poistuikin hiljaa astellen yläkerran käytävää eteenpäin aina niille alas vieville leveille portaille, niiden alapäässä kuitenkin tutun tummatukkaisen näköpiiriinsä saaden.
”Ai huomenta, sinä oletkin jo hereillä – ajattelin että vetäisitte sikeitä pitkälle päivään saakka”, Seyr kommentoi hillittyyn äänensävyyn alemmas astellessaan, vilkaisten nopeasti hallin lävitse, ”Iriador ei varmaan ole täällä vielä?”, puoliverinen tiedusteli tummatukkaiselta nuorikolta, lähemmäs Theoa lopulta seisahtuen. Ilmeisesti enkelinpuolikas oli jo tavaransakin näemmä valmiiksi pakannut, olikohan tuo ehättänyt jo katsoa parvenkin yöpymisensä jäljiltä kuntoon.



//Toiset menee talviunille. Me herätään hirveeseen hypeen näin lumien ja viileen tullen ja ollaan ihan mahottomia. JA VOI TIMI MITÄ :---DDDD Senkin raidihirmu. Sieltä kattelit ikkunasta hihitellen kumminki toisten kiitämistä. Niin minä oisin tehny. Timillä oli villi nuoruus. Nyt se joutuu katteleen näitä hölmöjä kakaroita ja paimentaan tavoille. Ja opettaan pikkarivarkaisiin vielä//

[Aksutar]

Kauaa Theo ei yksin joutunut haahuilemaan ja miettimään suunnitelmaa, kun Lorythas saapuikin jo alakertaan. Hymyillen nuorempi puoliverinen kääntyi kyläpäällikköä kohden, tuon toivotellen huomenet siinä alas saapuessaan.
"Huomenta vain! Ja hulluja puhut, minäkö muka nukkuisin pitkään juuri tänä aamuna", Theo virnisti, "Hyvä että edes maltoin nukkua!", olihan se liioittelua, kyllä se uni oli maittanut, mutta mitäpä ne pienet valkoiset valheet haittasivat.
"Katsoin jo oman yösijani aikalailla siihen kuntoon, missä se oli ennenkin. En tosin sulkenut salaovea, kun en ole ihan varma miten se toimii. Mutta sinä kaiketi voit sen hoitaa ja avaimen taas piilottaa", Nuorempi kävi kertomaan, askeltaessaan iloisesti lähemmäs sarvipäistä.
Oli kuitenkin sanomattakin selvää, että Theo oli innoissaan tästä päivästä ja tulevasta matkasta. Jos häneltä kysyttäisiin, olisi hän lähtenyt jo matkalle! Typerä ajatushan se oli, ehkä kannatti kuitenkin rauhassa valmistautua ja syödä jotain, ettei aroilla kaikuisi sitten tyhjän mahan karjunta. Mutta ei nuori olisi millään malttanut pitkittää lähtöä. Silti, Iriadorin ehdoilla tässä mentiin loppupeleissä.

"Ei ole ei. En ainakaan ole huomannut hänen edes poistuneen huoneestaan... Kunhan ei liian pitkään nuku", Theo hymähti kun Iriador tuli puheeksi.
"Aiotko sinä häipyä omille teillesi jo?", Enkelinpuolikas kysyi kulmaansa kohottaen, "Vai oletko täällä seuranamme, kunnes lähdemme matkaan?", Sinällään Theo halusi Lorythasin pysyvän vieraidensa luona, kunnes he poistuisivat - ehtihän tässä aamullakin vielä juttelemaan ja tutustumaan - mutta kyllä hän ymmärsi, mikäli sarvipäistä kyläpäällikköä kaivattiin jo näin aamutuimaan muuallakin.
"Iriador kertoi eilen kissastaan jonka tänne oli tuonut myös... Pitäisikö se etsiä ennen lähtöä?", Yllättäen Theo kysyi, muistaessaan mistä kaikesta oli eilen puhuttu.



// Ihan mahottomia indeed. Se on kato se sisäinen deli mikä herää ku tulee talvi silleen NYT RÄLLÄSTÄÄN. HEIKKI POWER. Timi on tommonen. No totta kai kattelin ja hihittelin! Ja niinpä. Timi on vaan sillain huoh. Timi on myös fun police, ei saa olla hauskaa nuorilla jos hän on paikalla. Paitsi jos se hälle sopii //

[Crimson]

Lorythas virnisti Theon väittäessä täysin päinvastaista, mitä vanhempansa oli juuri sanonut. Sentään tummatukka jaksoi eilisillan haikeudestaan huolimatta olla taas pirteä itsensä - jäi nähtäväksi tosin, jaksoiko Iriador Theodluinin iloisuutta myös, vai pistäisikö kävelemään pitkälle peräänsä ja itse ratsastaisi reilusti tummatukasta edellä.
Haukankatseinen oli ehättänyt kuitenkin myös katsoa nukkumapaikkansa kuntoon päällisin puolin, joka sai sarvikruunuisen hymyilemään vinosti nuoremmalleen – eihän tuon olisi tarvinnut senkään vertaa tehdä.
”Katson sen kuntoon kyllä ennemmin tai myöhemmin”, Seyr ilmoittikin hymyillen, päätään hieman pudistellen Theon osoittaman ahkeruuden tähden. Mutta ilmeisesti Iriador ei ollut vielä alakertaan ehättänyt rynniä. Yläkerrasta oli aikaisemmin kuulunut käytävän päästä sellaisia ääniä jotka indikoivat siihen suuntaan, että punapää ainakin hereillä olisi. Eipä tuolla minnekään kiire liennyt olevan, ja sinällään Lorythas myös ymmärsi, jos korkeahaltia halusi omalla tavallaan lähtöä pantatakin vielä tässä vaiheessa…

”Ajattelin että saatan teidät ensin matkaan, ennen kuin millään päätäni lähden vaivaamaan”, Puolikäärme tuumi, ”Ei minulla ole varsinainen kiire mitään tekemään, ja onhan se kohteliasta kuitenkin hyvästellä vieraansa”, puoliverinen vielä virnisti. Hänellä oli koko päivä aikaa, jos joku ei joutanut häntä odottelemaan toisaalla, niin sitten ei odotellut!
”Hän ajatteli jättää Áliyahin tänne”, sarvikruunuinen kuitenkin jatkoi pian, ”Sillä on parempi ja vapaampi paikka olla täällä kuin kaupungissa, siksi Iriador päätti luovuttaa kissan seurakseni hoitoon tänne - nyt kun se on uuteen ympäristöönsä jo tottunut, tuntuisi suorastaan riistämiseltä lähteä raahaamaan sitä arojen halki taas”. Sinällään Seyr oli ollut mielissään Iriadorin ideasta jättää kattinsa tänne. Se viihtyi kartanolla kuljeksimassa milloin missäkin, lisäksi se viiletti menemään pienempien lohikäärmeiden kanssa pitkin kylää toisinaan. Ja olihan sillä ollut seuraa Lokenesta ja Pumpkinistakin! Briarissa ei varmastikaan löytynyt jyrsijän jyrsijää liskopetojen tähden, mutta aroille livahtaessa löysi kyllä suupalaa jos toistakin yllättävän helposti heinikon seasta ja koloista. Sitä paitsi, Saga olisi varmaan vollottanut tarkoituksella Áliyahin perään seuraavan ikuisuuden, kun olisi saanut tietää kissan palanneen punapään matkassa kaupunkiin. Ja sitä draamaa Lorythas ei olisi jaksanut kuunnella…

”Voisitte varmaan syödä jotain, ennen kuin matkaan lähdette. Keittiöstä löytyy hedelmiä ja leipää, voin pakata niitä teille mukaankin evääksi jos haluatte”, Lorythas mietti ääneen niitä kirjeitä kädessään kahistellen, näyttäen yllättäen muistavan jotain hätkähtäen, ”Minulla oli sinulle itseasiassa jotain!”. Kädet nostivat kirjepinon paremmin näkösälle. Hopeakäärme selasi sinetillisiä kuoria käsissään, lopulta siihen Winderiin kuvaan pysähtyen ja jääden vain tuijottamaan suttaamaansa potrettia hetkeksi, ennen kuin ojensi sitä Theolle.
”Voit pitää sen, ehkä sen näyttäminen vähän pehmentää tapaamistanne ideaalisella tavalla, jos Darius ymmärtää sinun saapuneen tätä kautta ja tavanneen minutkin…”, Lorythas selitti henkäisten.



//No niinpä, todellakin. HEIKKIPOWER KESTÄÄ TALVEN YLI ja sitten me mennään kesäks horrostaan maan alle. TIMI EI SAA KIELTÄÄ KIVAA JA OLLA FUN POLICE. Fran ja Pipa tahtoo pitää kivaa, Timi on silleen oon liian vanha tähän ko nartut kiitää paskarinkiä ympärillä//

[Aksutar]

Iloinen hymy nousi nuoremman puoliverisen kasvoille, Lorythasin ilmoittaessa aikovansa saattaa heidät matkaan, ennen kuin millään muulla lähtisi päätään vaivaamaan. Hienoa! Saisipahan Theokin vielä hetken viettää sarvipäisen seurassa, joskin voisihan hän varmaan tänne palata uudemmankin kerran tervehtimään sitten kun joskus aika taas sallisi. Puolipeto kertoi myös, että Iriador aikoisi jättää kissansa Seyrin hoiviin, kerta katti oli jo tottunut tähän ympäristöön ja sillä oli paljon enemmän vapauksia täällä, kuin kaupungissa.
"Eikö lohikäärmeet syö sitä?", Oli ensimmäinen tuumaus Theolta, pojan jälleen odottamatta edes vastausta kysymykseensä, "Noh, ehkä niin on parasta. Epäreiluahan se olisi, jos toinen kotiuduttuaan raahattaisiin taas muualle". Kissalla lieni muutenkin paremmat oltavat täällä, ainakin sillä oli tilaa Seyrin kartanolla, jos se siis oli sisäkissa. Eipä Theo ainakaan ollut nähnyt kattia missään vielä.

"Ruokailu kuulostaa hyvältä!", Nuorempi virnisti sarvipäiselle nyökäten, "Alkaa ollakin jo nälkä, ehkä sittenkin olisi eilen pitänyt syödä jotain vielä ennen nukkumista".
Ruuasta puhuminen jäi kuitenkin sikseen, kun Lorythas ilmoitti että hänellä oli jotain Theolle. Puoliverinen kohotti toista kulmaansa kysyvästi ja katseli, kuinka kyläpäällikkö paperipinkastaan kävi kaivamaan esiin yhden ja ojensi sen Theon puoleen. Hän otti paperin vastaan ja kävi heti tutkimaan sitä. Joku - ehkäpä kenties Seyr itse - oli piirtänyt Dariuksesta muotokuvan ja nyt sarvipäinen halusi antaa sen Theolle. Mainiten, että se saattaisi vähän pehmentää tapaamista eliitin kanssa, jos tuo saisi tietää että Theo oli myös tämän kautta käynyt ennen kaupunkiin menemistä. Hyvä idea, hänellä alkoi olla jo aika hyvät asetelmat ensitapaamiseen ainakin tämän Dariuksen kanssa. Hän tunsi jo eliitin kumppanin ja tuon "ratsun", eiköhän niillä saanut edes puhesaumaa eliitin kanssa?

"No jos ei muuta niin voin ainakin nimikirjoituksen tähän pyytää", Theo kävi virnuilemaan, nyökäten sitten kuitenkin, "Kiitos. Näytän tämän hänelle jos meinaa rumaksi äityä tapaaminen", tuskin äityisi, mutta oli se hyvä silti varautua. Varovaisesti Theo taitteli paperin muutamaan otteeseen ja kävi viemässä sen viittansa povitaskuun, johon oli myös Winderin suvun sormuksen, sen joka äidillään oli ollut, laittanut. Siitäkin saattoi olla hyötyä tapaamisen suhteen...

"No, Iriador heräilee varmaan sitten kun huvittaa", Nuorempi käännähti takaisin Lorythasin puoleen, "Sillä välin me voisimme aloitella aamupalaa, vai?", virne nousi Theon kasvoille jälleen.



// Kesällä on liian kuuma, ei voi elää sillon. Sillon istutaan koneella ja pelataan FFää. Pipa ja Fran ryhtyy kapinaan ja selättää Timin. Timi pois vallasta. Kauan eläköön kuningas! eikun. Nii Timi on sitä mieltä et nyt paikka et voin haistaa pyllyt läpi //

[Crimson]

Nimikirjoituksen – voi kuinka toisen lapsenomainen taipumus asioihin jaksoikaan hämmästyttää Seyriä, mutta ei hän viitsinyt alkaa asiaa ääneen kommentoida. Oli miten oli, tunnistaisi Darius kyllä varmasti hänen käsialansa ja tajuaisi Theon käyneen täälläkin. Tuskin kukaan olisi erikseen innostunut kuullessaan nuorukaisen tulevan suoraa Elwoodista… kuten ei Lorythaskaan ollut, vaikka Theodluinilla olikin ollut kyläpäällikkö matkassaan. Mutta Qira oli outo ja helposti kyseenalaistettava tapaus, koskaan ei tiennyt varmaksi mihin noita pyrki, ellei tuo sitä erikseen kenellekään kertonut.

Theo ehdotteli kuitenkin aamiaiselle siirtymistä, mikä sai Seyrin havahtumaan paremmin tilanteeseen. Hän laski kirjeet oman takkinsa taskuun siistiin nippuun talteen, muutaman kerran päälle tapauttaen kämmenellään niitten jälkeen, ”Iriador on varmaan heräillyt jo ajat sitten, sen verran kolinaa käytävän toisesta päästä kuului jo varhain…”, sarvikruunuinen epäili.
”Eiköhän hänkin aikanaan alas tule, viimeistään sitten kun saanut tavaransa kasailtua”, Lorythas arveli – kuten sanottu oli, tuskin punapäällä minnekään mikään kiire sentään oli, vaikka kaupunkiin matkan taittaminen varmasti houkutteli jo yhtä jos toistakin.
”Tai voithan sinäkin käydä asiasta kysymässä ja häntä hoputtamassa ja auttamassa tavaroiden alas tuomisessa, sinä kun vaikutat jo enemmän kuin innokkaalta lähtemään liikkeelle”, Puolikäärme naurahti Theoon katsellen mietteliäänä, ”Nashirakin pitäisi varmaan vielä ruokkia, elleivät tallipojat ole sitä jo tehneet ohimennen siellä pyörähtäessä…”.
”Joka tapauksessa…”, hopeaverinen aloitti olkiaan kohauttaen.

”Taidan itse lähteä valmistelemaan teille aamiaispöydän ja etsimään puhtaita paperikääröjä eväillenne, tuletko mukaani vai aiotko yläk---”.
”Ylimääräinen käsipari olisi kyllä kiva!”, samaan aikaan Iriador huikkasi rappusten yläpäästä eteishallinkaksikon puheita jo hetken kuunnelleena, laskien toisesta kädestään kankaisen vaatteita täynnä olevan laukkunsa maahan, ja potkaisi sen vierimään askelmia myöten alas. Ei punatukkainen sitä erikseen jaksanut alkaa raahata, hänellä oli jo olkalaukkunsa, sekä käsissään selkäreppu ja toisessa aseensa joita kantaa.
”Kuulin, että puhuitte jotain aamiaisesta”, Iriador virnisti alaspäin astellessaan.



//No indeed. Se on alasti tai ei elämää, tai semmonen viilee allas vois olla kans ihan kiva. TAI ILMASTOINTILAITE KENTIES. Kesällä aivotyöskentely ei toimi. Timi pääsee valtaistuimelle takaisin vain pieremällä pahemmin ko nartut yhteensä. Timi ja se pyllyt//

[Aksutar]

Lorythas epäili Iriadorin olevan jo hereillä, ainakin sen mukaan mitä oli kuullut tuon huoneessa mesottavan. Ehkä niin oli, mutta kenties korkeahaltia halusi hetken omaa aikaa ennen lähtöä. Varmasti tuolla oli myös tavaroita pakattavana, joten siinäkin menisi aikansa. Lorythas myös ehdotteli, että Theo olisi mennyt huhuilemaan Iriadoria ja kenties auttamaan tavaroiden kanssa.
"Een halua hoputtaa häntä, mutta auttaa voisin kyllä sitten kun hän olemassaolostaan ilmoittaa", Theo naurahti.
Seyr oli aikeissa lähteä aamupalaa valmistelemaan, kun korkeahaltia itse päätti olemassaolostaan ilmoittaa rääkäisemällä rappusten yläpäästä. Theon katse kääntyi Iriadoriin virnistäen, tuon pistäen yhden laukkunsa kierimään alas rappusia.
"Päätit viimein herätä! Olimme jo Seyrin kanssa tunnin jos toisenkin täällä sinua odottelemassa", Theo virnisti, "Anna kun autan sinua tavaroidesi kanssa - jos Lory sillä välin katsoo sen aamiaisen?".

Tuumasta käytiin toimeen, Theon siirtyen auttamaan Iriadoria tavaroiden kanssa, siinä samalla myös auttaen hieman siivoamaan Mir Valdoren huonettakin. Eipä punapäisellä kuitenkaan hirveästi tavaraa ollut loppujen lopuksi ja kaikki saatiin eteisaulaan odottamaan lähtöä varten. Jahka kaikki tavarat olivat alhaalla, oli aika ruokkia Nashira ennen matkaa. Iriador hoiti oman ratsunsa, siinä missä Theo kipitti Lorythasin seuraan tarjoamaan apuaan aamiaisen kanssa - häntä kun tuskin tarvittiin talleilla apuna.

Lopulta kolmikko pääsi aamiaispöytään samaan aikaan. Kuulumisia ja suunnitelmia vaihdettiin, sekä muuten vain juteltiin ruuan ja aamuteen yhteydessä. Theo tuttuun tapaansa söi nopeasti ja niin paljon kuin sai, mutta ei kuitenkaan hoputtanut Iriadoria saatikka Lorythasia. Heillä oli aikaa vaikka kuinka paljon, ei tässä mikään kiire ollut, vaikka Theo olisi mielellään jo lähtenyt matkaan.
Mutta, viimein lähdön aika alkoi olla käsillä. Aamiainen oli syöty ja Iriador sekä Theo olivat valmiita lähtöön. Korkeahaltia satuloi ratsunsa, jonka jälkeen matkatavarat lastattiin peuralohikäärmeen matkaan.

"No, tämä oli kai tässä tällä kertaa", Theo tokaisi Lorythasille viittaansa paremmin ylleen vetäen, kun pihalla kävi niin kylmä viima.
"Harmi että vierailu jäi näin lyhyeksi tällä kertaa. Mutta ehkä vielä joskus tulen taas sinua häiritsemään", Nuorin virnisti.


//Niinpä. Jää altaaseen lillumaan. ILMASTOINTILAITEKI OIS KIVA. Aivot on kato ylikuumentunu ni ei sillon onnistu työskentely. Timi kyllä pystyy siihen, katotaan vaan! Timi ja sen pyllyt. Me ja meidän pyllyt //

[Crimson]

”Käy minulle”, punapää ruskean ja sinisensävyisissä pukeissaan hymyili alas päästessään, jalallaan livuttaen sitä vaatelaukkuaan lähemmäs Theoa.
”Järjestän teille jotain tarjottavaa, etteköhän te keittiönantimilla hetken selviä”, Seyr hymisi vierestä kaksikkoa seuraillen, ennen kuin kääntyi kannoillaan kyökkinsä puoleen suunnaten. Nuorimmaiset jäivät touhuamaan Iriadorin tavaroiden kanssa ja painelivat vielä ylös siistimään paikkoja ennen kuin talleille pitäisi poistua hetkeksi vierailemaan. He toivat alas astiat ja likaiset lakanat, sitten suunnaten saappaat jalassaan raikkaaseen ilmaan. Nashira sai runsaasti rapsutuksia ja silityksiä, Iriadorin jäädessä järjestämään sille muutamaa tuoretta lihapalaa aamiaiseksi, jotta ratsu jaksaisi kiukuttelematta taivaltaa matkan täältä tupien talleille saakka. Siinä välissä Theo poistuikin takaisin kartanolle Lorythaksen avuksi, joka oli jäänyt heille aamupalapöytää järjestämään. Seyrin tuntien siellä olisi taas laajakirjo kaikenlaista suuhunpantavaa, ja ylimääräisillä olisi voinut ruokkia vielä kymmenen seuraavaakin.

Korkeahaltia otti kuitenkin palatakseen lopulta kyläpäällikön pytingille, pöytään istuen noitten seuraksi nauttimaan runsaan aamiaisen kaikessa rauhassa. Lorythas oli Theon avustuksella laittanut heille matkaevääksi leilillisen raikasta vettä, jokusen voileivän ja kuivattuja hedelmänpalasia. Niitä saattoi napostella matkalla, eikä ihan heti tarvinnut ruokapöytään istua, kun tuville päästäisiin.
Pöydästä oli kuitenkin aika ruokailun jälkeen nousta, kolmikon siirtyessä jälleen kohden talleja. Iriador kiskaisi jo sisällä ylleen puolipitkän tumman takkinsa, sekä viitan harteilleen, pihalla vasta alkaen viritellä asevyötä paikoilleen. Talleilla hän sai pukea Nashiralle satulan ja tavarat selkäänsä, remmejä jääden varmistelemaan kiinni ja sarvikruunuisen peuran huomiosta nauttien. Joskin syystä tai toisesta naaraspeura tökki terävänä punapäätä välillä ja käyttäytyi jopa levottomasti – mutta Iriador epäili sen johtuvan siitä, että pitkän tovin jälkeen Nashira aisti heidän lähtevän pidemmälle matkalle ja palaamaan takaisin normaaliin arkeen…

”Olet aina tervetullut takaisin”, Lorythas hymyili Theolle, joka harmitteli vierailun lyhyeksi jääntiä, ”Ja sinulle on aina paikka parvella valmiina”, Puolikäärme virnisti nuorukaiselle takaisin. Siinä samalla se katse kiri paremmin kuitenkin lähestyvän Iriadorin puoleen, joka päätyi halaamaan Hopeakäärmettä pitkään huokaisten, Seyrin yhtälailla halaten punapäätä takaisin. Kylläpä kartanosta tulisi taas hiljainen kun yksin pitäisi jäädä, joskin ainahan hän voisi ottaa Pumpkinin sinne Lokenen kanssa räkättämään ja kolistelemaan.
”Kiitos että sain olla täällä näinkin pitkään”, Iriador kiitti hymyillen. Ei hän viitsinyt itseä ja alkaa valittaa, Lorythas oli ollut mitä mainioin isäntä tähän saakka ja aivan varmaan oli, että punatukka tänne taas johonkin väliin saapuisi. Ja mikä sen parempaa, jos hän saisi vielä Dariuksenkin mukaan!
”Lähetä kirje kun pääset takaisin, muuten murehdin teidän peräänne seuraavan ikuisuuden”, Puolikäärme naurahti, halauksen lomasta Theodluiniin katsahtaen, ”Kertokaa Dariukselle terveisiä”.
”Varmasti kerromme, jos hän ei sydänkohtaukseen hajoa heti, kun Theon sinne vien”, sokea virnisteli halauksesta irrottautuen, ”Mutta emmeköhän me lähde matkaan sitten, ennen kuin tämä menee yhtään tämän hankalammaksi”.
Iriador nousi ensimmäisenä naaraspeuran selkään tottuneesti, taakseen tehden tilaa ja toiset jalustimet vapauttaen, että Theo pääsisi selkänsä puolelle kapuamaan kyytiin myös. Myös kättä tarjottiin nuoremmalle avuksi.
”Hyvää matkaa sitten. Ja sinulle Theo en saata kuin toivottaa onnea etsintöjesi suhteen”, Seyr vielä hymyili kaksikkoa seuraten.



//Ilmastointilaite niikö pelastais koko kesän. Ja ehkä talvenkin, kun ei oo koskaan ketään jonka vieressä kiehnää. Mutta niinpä, aivot vaan sulaaaaaaa. TIMILLE OMAT PYLLYT. JA MEILLE MEIDÄN PYLLYT. Meidän pyllyt on kyl parempii ko Timin pyllyt, vaik Timi saattaakin olla asiasta hyvin paljon erimieltä//

[Aksutar]

Hymy pysyi nuoremman kasvoilla, Theon nyökäten kiitokseksi Seyrin toivottaessa hänet tervetulleeksi koska vain, mainiten että se parvi oli aina valmiina häntä varten. Näin ensimmäiseksi "yökyläreissuksi" tämä oli ollut harvinaisen mukava tapaus ja todennäköisesti Theodluin tulisi vielä vierailemaan Briarissa. Kun aika sen vain sallisi.
Vierestä hän kuitenkin seuraili kuinka Iriador ja Lorythas toisilleen hyvästit heittivät. Eihän hän tiennyt millaiset välit kaksikolla oli, mutta kovin lämpimät ne ainakin näyttivät olevan. Elwoodissa kun harvemmin edes tällaista ystävällisyyttä tai vieraanvaraisuutta näki, kaikki ne läheisyydenosoitukset ja ystävällisyys jaettiin vain läheisten ja ystävien kesken ja yleensä neljän seinän sisällä. Ulkosalla oli karua, yksinäistä ja äärimmäisen pelottavaa, jos ei ollut tottunut varjoihin ja ainaiseen synkkyyteen.

Theo naurahti Iriadorin mainitessa eliitin saavan sydänkohtauksen hänet nähdessään.
"Toivotaan ettei niin sentään käy - menetin jo äitini, ehken heti halua tuntematonta setääni menettää", Puoliverinen virnisti, kääntyen sitten Iriadorin perään.
Nätisti hän odotti että Iriador ensin nousi ratsaille, käyden sitten itse astumaan Nashiran vierelle. Theo tarttui siihen tarjottuun käteen ja ponnisti itsensä ylös - toisella yrittämällä tosin, heti ensimmäiseksi pienin ei kyennyt Nashiran selkään ponnistamaan, mutta kyllä se lopulta onnistui.
"Enköhän minä etsimäni löydä. Kiitos vielä kaikesta!", Theo huikkasi Seyrille, joka onnea toivotti etsintöjen suhteen, "Nähdään taas - toivottavasti ole valmiina uuteen tapaamiseen silloin!".

Kun hyvästit oli heitetty, lähti kaksikko matkaan, läpi Briarin, aina aroille ja siitä eteenpäin. Teitä he eivät kuitenkaan lähteneet seuraamaan, syystä tai toisesta.
"Lorythas puhui, että täältä kulkee suora tie kaupunkiin asti", Theo huomauttikin, kun Nashira eteenpäin askelsi, "Miksi emme seuraa sitä?".



// Tuut mun viereen talvisin mä palelen niin helposti HALUUN ISKEE VARPAANI SUN KINTTUIHIN. SULAT AIVOT no ihan ku mul aivoja ois muutenkaan. TIMILLE OMA JOO. Ja niinpä, mut kato timiltä ei kysytä pyllyjutuissa //