Kohti uutta tuntematonta || Aksu

(3) Keskellä Laurina aroja sijaitseva puolueeton kylä, joka on erikoistunut lohikäärmeiden kouluttamiseen. Briaria asuttaa sekainen joukko, josta ei voi sanoa enemmistöksi mitään. Kuitenkin, Briarista saapuvat lohikäärmeen ratsastajat. Briar pysyttelee kuitenkin puolueettomana sodan suhteen, joskin yksittäisiä asukkaita voi lahjoa puolelle tai toiselle. Briarissa asuva kansa on kuitenkin kovin ylpeää taidoistaan, sillä tiettävästi Briar on ainoa paikka, jossa osataan kouluttaa ja pyydystää elävänä lohikäärmeitä. Vankka ja kivinen kylä on raskaasti suojattu. Vierailijoita ei katsota hyvällä, oli kyseessä sitten ihmisten, haltioiden tai puolueettomien puolella oleva matkaaja. Briarin asukkaat ovat kovin ennakkoluuloisia matkalaisia kohtaan, mutta päästävät noita toki sisään. Kukapa sitä nyt lohikäärmeitä täynnä olevassa kylässä alkaisi riitaa haastaa asukkaiden kanssa?

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Marras 2016, 21:48

Vino, virnuileva hymy käväisi Theon kasvoilla. Lorythas siis tunsi Darius Winderin! Jopa paremmin, käyden Qiran sanojen myötä laskemaan eliittikenraalin ihan ystäväkseen. Hienoa! Joskin, mikäli Seyr noin negatiivisella kannalla oli avun suhteen, niin tuolta tuskin olisi mitään hyötyä puoliveriselle. Tosin,, mitä Lorythas nyt kävi eliittikenraalista kertomaan, niin tuo ei ilmeisesti ollut se kaikkein ystävällisin tapaus. Ja Theo kun oli pelännyt kuningatarta enemmän, mitä eliittikenraalia - ei hän ollut edes ehtinyt kuvitella, miten Darius tai Lanae häneen olisi suhtautunut. Häntä huoletti eniten Delia!

Ennen kuin Lorythas pääsi loppuun paasaamisessaan, taikka Theodluin olisi saanut edes puheenvuoroa ja päässyt piikittelemään takaisin sarvipäiselle, astui kuvioihin neljäs osapuoli. Kultainen katse kääntyi heti tuon punahiuksisen haltian puoleen, joka paikalle oli saapunut ja keskusteluun osallistunut. Mitä ilmeisimmin myös tuo haltia tunsi Dariuksen, tai siihen malliin punapäinen vaihtoi sanoja Seyrin kanssa. Theo ei sanonut mitään, keskittyen vain tuijottamaan haltiamiehen silmiä. Oliko tuo sokea? Vai muuten vain omasi erikoiset silmät...?

Sitä kysymystä ei käyty kuitenkaan pitkään pohtimaan, kun punapäinen mies veti esiin sormuksen, joka kaulassaan ketjussa oli riippunut. Haukankatse laskeutui heti siihen sormukseen ja kun sen näki, kävi Theo vetämään terävästi henkeä. Kyllä hän tarkasti moisen sormuksen täältä asti näki ja tunnisti, ainakin osittain...
"Odotas", Puoliverinen tokaisi Qiralle, joka sormusta oli myös käynyt tarkastelemaan. Theo kääntyi kannoillaan ja harppoi nopeasti reppunsa luo, kaivaen sen kätköistä esiin pienen kangaspussin johon muutaman korun, kolikon ja jalokiven oli napannut mukaan matkalle.
Nuorin käveli kangaspussukan kera lähemmäs punapäistä haltiaa, siinä samalla kaivellen pussista esiin sormuksen, jonka nosti lopulta punapäisen sormuksen rinnalle. Se oli samanlainen, joskin selvästi kuluneempi ja kolhiintuneempi. Äitinsä oli pitänyt sitä lähes aina sormessaan, joskin viimeisten vuosien myötä sormus oli laitettu talteen - se ei pysynyt loistossaan niin hyvin työtätekevän naisen sormessa.
"Kyllä se näyttäisi samanlaiselta... mitä nyt vähän kuluneemmalta", Theo mutisi, nostaen katseensa sitten punapäiseen haltiaan.
"Onko se sukukoru tai vastaava? Ja... mitä sinulla on sellainen?"



// No niin, Deli saatana. DELI ET MURTAUDU KAIKKIALLE. MOLEMPIA BAIJJAILET tosin jos Fran ja Timi on samassa tilassa ni ne ei taida rauhottuu rapsutuksille... ET SAA HAISULITITTELIÄ SE ON MINUN. KOKONAAN MINUN //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 05 Marras 2016, 23:43

Iriador odotti kaikessa rauhassa sijoillaan kun muut sitä sormustaan tutkivat. Vain Lorythas pysyi kauempana vaikka paremmin korkeahaltia puoleen kääntyikin, suotta hän olisi mennyt lähelle tunkemaan myöskin, kun Qira ja Theodluin näyttivät olevan kiinnostuneita siitä korusta parhaillaan. Nuorempi juoksikin hakemaan laukuistaan jotain pian, tuoden näytille samanlaisen sormuksen Iriadorin omistaman rinnalle!

Tavallaan”, Iriador vastasi ääneltään nuorelta kuulostavalle tapaukselle, painaen sen sormuksen sitten nyrkkiinsä epäröiden, ”Kannan sitä… erityisestä syystä”. Mitä muutakaan hän olisi voinut sanoa, ellei heti ensikättelyssä totuutta siitä, miksi hänellä se sormus oli?! Mutta se taisi olla tähän hätään parhain mahdollinen keino varmistaa toisen nuorukaisen tietoja, varsinkin kun tuolla oli ilmeisesti mukanaan sellainen samanlainen! Ainakin sen perusteella mitä korkeahaltia oli kuullut naisen tiedustelevan heti, kun korun oli nähnyt…
Ahaa, mielitietty siinä tapauksessa vai kuinka? Miten suloista – tämähän vaikutti mitä oivallisimmalta hetkeltä saapua tänne!”, Qira hihkui lähemmäs Iriadoria painautuen, vaikka sokea punapäinen kauemmas naisesta itsensä työnsi lähes samantien varovaisesti.
Häneltä on ihan turha salata mitään… anna anteeksi”, Lorythas pahoitteli Iriadorilta, joka kuitenkin päätään pudisti muutaman kerran niiden sanojen myötä. Ei ollut puhetta siitä kenelle Iriador oli niin tärkeä, eikä sitä erikseen tarvinnut alkaa tuoda tässä esille.
Ei sillä ole nyt merkitystä”, sokea totesi rauhalliseen ääneen, pujottaen ketjun ja täten myös sen sormuksen takaisin paidan kauluksen alle piiloon. Ei sitä kai enää tarvittu tähän hätään.

Olisi varmaan helpompi tuomita sinut noin ulkonäöllisesti, jos näkisin jotain…”, Iriador naurahti rennosti, osaamatta oikein katsoa mihinkään yhteen tiettyyn kohtaan juuri nyt kun kaikki muut olivat hiljaa.
Sinertävät hiukset, kultaiset silmät… haluatko itse katsoa?”, Lorythas selvensi, astellessaan itse lähemmäs tilannetta, jääden taas päänsä hitusen kallellaan tuijottamaan Theoa sormuksineen. Puolikäärme alkoi olla varma myös siitä, että oli jossain toisessa aistinut tuollaisen saman puhtaan energian, jonka hän haistoi tästä äpärästä…
Ei minun tarvitse, eivät nuo piirteet hirveästi jätä arvailujen varaan sitten… ehkä olet heille sukua sitten todella”, Iriador kohautti hartioitaan, ei hän oikein tiennyt mitä asiasta olisi mieltä. Sen hän kuitenkin tiesi, että äpärälapsen saapuminen hoviin tai edes tuville Dariuksen nähtäville aiheuttaisi omanlaisensa kaaoksen…
Nimeni on muuten Iriador, olen setäsi palveluksessa eliittijoukoissa”, sokea sulki silmänsä, esitellen hymyillen pikaisesti itsensä, ”Jos haluat kaupunkiin sukulaisiasi tapaamaan niin olisi varmaan hyvä miettiä, miten se hoituisi hienovaraisesti – siellä ei välttämättä ole mikään maailman parhain vastaanotto kaltaisellesi”.



//DELI MENEE MINNE TAHTOO! No vois olla joo, mut mä paijaan ne sitten nurin kun ne viittii rauhottuu. SINÄ. MINÄ. SIWAN NURKKA. KELLO KAKSTOISTA. SIELLÄ JÄRJESTETÄÄN HAISUKILPAILUT SITTEN!//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Marras 2016, 00:00

Kannan sitä erityisestä syystä. Theo kohotti kulmaansa pienesti ja virnisti, mikä lieni se erityinen syy? Qira kuitenkin oli suustaan nopeampi ja kävi mielittyä ehdottamaan, mikä sai puoliverisen hymähtämään. Aika varmasti, mutta kenen miellitty punapäinen sitten oli? Tuskin kuningattaren - ellei tuo ollut salarakas? - joten jäljelle jäi Lanae.... Ja... Darius. Ainakin punapäinen oli paikalle ilmaantunut, kun eliittikenraalista oli puhuttu, joten jo se auttoi vähän enemmän arvailemaan kuka mahdollisesti Windereistä tämän punapään kumppani oli. Eipä Theo sitä tuominnut, itse kun ei oikein edes tiennyt mistä piti. Kaikkia hän yritti vikitellä, leikillään lähinnä, mutta ei sitten ollut miettinyt sen syvemmin, kun ei varsinaisesti vetoa kehenkään tai mihinkään tuntenut.

Theo hymähti pahoittelevasti, Punapäisen todetessa että olisi ehkä ollut helpompi tuomita jos jotain olisi nähnyt. Siinä tuli selväksi, että tuo todellakin oli sokea. Yllättävän hyvin tuo kuitenkin sokeaksi liikkui, vai johtuiko se sitten siitä, että haltia oli tutussa ympäristössä? Lorythas kuitenkin kävi kuvailemaan nopeasti Theoa, saaden pojan virnistämään, mutta samalla kohottamaan kulmaansa kysyvästi, kun sarvipäinen kysyi olisiko punapäinen itse katsoa? Mitä ikinä sillä tarkoittikaan.
"Unohdit mainita, että olen uskomattoman hyvännäköinen ja houkutteleva", Kujeileva katse käväisi sarvipäisessä, Theon kuitenkin palauttaen huomionsa takaisin punapäiseen, joka itsensä nyt Iriadoriksi kävi esittelemään. Kertoen siinä samalla, että oli eliittikenraalin alaisena - mitä ihmettä tuo sitten täällä teki?
"Ja minä olen Theodluin. Mutta pelkkä Theo riittää".

"Valitettavasti hienovaraisuus ei ole koskaan ollut parhaimpia ominaisuuksiani",
Theo huokaisi, samalla laittaen sen sormuksen takaisin kangaspussiin ja sulki sen nyörillä, "Ei minulla mitään suunnitelmaa ole ollut tapaamisen suhteen - kenenkään heidän kannalta. Ajattelin vain ilmaantua paikalle ja katsoa, mitä tapahtuu. Oli se sitten kuinka vaarallista tahansa".



// DELI NYT. Crim the baijjaus mestari! NO SELVÄ. sIELLÄ NÄHDÄÄN JA HAISTAAN NIIN ETTÄ KOKO SIWA HOMEHTUU YÖN AIKANA //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 06 Marras 2016, 00:22

Lorythas pyöräytti silmiään tuhahtaen Theodluinin kommenttiin ulkonäöstään. Taisipa joku puna näkymättömiin poskienreunoille kohota, mutta se jäi sopivasti hiusten taakse piiloon, joka riitti Lorythakselle olla miettimättä asiaa sen enempää.

Hauska tutustua”, Iriador osasi katseensa nostaa paremmin Theodluiniksi esittäytyneen nuoren tasolle tuon puhuessa ääneen. Ilmeisesti nuorella tummatukalla ei ollut mitään suunnitelmaa mietittynä, vaan tuo aikoo pamahtaa paikalle vain kuin taikaiskusta tilanteen vaarallisuudesta huolimatta. Olihan sekin tapa tietty, melko vauhdikas sellainen, jos ei muuta.
Jos minulta kysytään, olisi varmaan helpointa lähestyä heitä kirjeitse aluksi – mutta toisaalta…”, punapää pohti, ”Mikäli tahdot vain esille astua, mikäpä minä olen siihen mitään sanomaan. Darius on vähän kylmä ja varautunut persoona, hän saattaa hyvinkin ottaa sinut vain silmätikukseen mitään varsinaisesti uskomatta – Delia taas uskoakseni on ihan eri maata”.
Mutta hovi kaupungissa on erityisen vaikea paikka, pidä se mielessä jos sinne yrität”, Iriador kohautti jälleen hartioitaan hieman harmistuneena, kertoen sen verran mitä tiesi. Eihän hän ollut ikinä Deliaa henkilökohtaisesti tavannut, mutta hänellä oli Aranista huolimatta kuningattaresta vielä lämminhenkinen ja äidillinen kuva kansalaisen näkökulmasta katsottuna. Mutta sen hän tiesi, ettei itse olisi halunnut olla missään tekemisissä linnan suhteen. Iriador kokikin palvelevansa työnsä puolesta ennemmin Kuiskausta ja tuon kenraalia, eikä millään tavalla tämän mantereen hallitsijan tarpeita ja käskyjä… mutta liekö sekin oli pelkkä ulkomaalaisen näkökulma asioihin näin meren takaa tänne matkanneen korkeahaltian silmissä.

Näytätkin löytäneen jo tuttavia itsellesi”, Qira laski käsiään yllättäen Theon olkapäille ja katsahti tuon hartian ylitse sokeaa punapäätä ja tuon vierellä seisovaa kyläpäällikköä. Noita oli ehättänyt tutkia koko eteishallin lävitse, nyt hänestä tuntui enää siltä, että oli vain täällä turhanpanttina pyörimässä, ”Olisikohan minun sitten aika poistua paikalta paikallisten kojujen kautta takaisin kotiin. Lorythas varmaan pitää sinusta huolen siihen saakka, että matkaasi pääset jatkamaan”.
Voin tarjota majapaikan yöksi tai pariksi tarvittaessa, Briarista vie suoraa tie kaupunkiin johtavalle päätielle. Sitä pitkin kulkee kauppiaita päivittäin etelään päin yöt ja päivät jos sinulla on kiire lähteä samantien matkaan. Kaipa joku voisi sinut lähemmäs lentääkin, mutta kaupunkiin saakka meillä ei ole valtuuksia yrittää…”, Puolikäärme henkäisi.



//DELILILILILIIHHIHHIII. Eikun. BAIJJAUKSIEN BAIJJAUS. SIELLÄ NÄHÄÄN SIT! Ota Timi mukaan haiseen kans. Mä tuon sit mäitsin ja franin paukuttaan kans niin että naapurusto raikaa ja homehtuu silmissä//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Marras 2016, 00:41

"Myöskään kirjeet eivät ole suurin vahvuuteni", Theo virnisti pienesti, Iriadorin ehdotellessa kirjeitse lähestymistä. Kyllähän Theo osasi kirjoittaa, mutta ei niin... asiallisesti ehkä, mitä olisi vaatinut kirjeen kirjoittaminen Winderin tasoisille henkilöille. Sitä paitsi, jos hän koko tilanteen kirjeitse selittäisi, siitä tulisi harvinaisen paksu kirje...
Punapäinen kuitenkin kertoi Dariuksen olevan se kylmä ja varautunut persoona, joka ei ehkä niin helposti lähestyttävä ollut. Syystä tai toisesta Theo oli olettanut Delian olevan sellainen, jota ei tuosta vain lähestytty, joskaan Iriador ei osannut kuningattaresta sitten sen paremmin kertoa. Ehkä he molemmat olivat vaikeita lähestyttäviä ja Theon pitäisi miettiä uudelleen tätä suunnitelmaansa, joka tällä hetkellä oli ollut vain "mene paikalle ja katso mitä tapahtuu" - tasoa...

"Kun on elänyt ja kasvanut Elwoodissa, oppinut varomaan jokaista varjoa ja outoa tunnetta kadun kulmilla, en usko että hovi niin vaikea paikka voisi olla", Kovin itsevarmasti puoliverinen hymähti. Kuinka vaikeaa nyt hovissa käyminen saatikka eläminen voisi olla? Siellä tuskin tarvitsi pelätä joka yö nukkumaan mennessä, että demonit tai räyhänhenget kävisivät kehon riivaamaan ja vaivuttaisivat sinut koomaan, lukiten mielen ikuiseen uneen! ... Eihän?

Katse kääntyi Qiran puoleen, kun noita kävi kätensä nuorimman olkapäille laskemaan. Elwoodin Syöjätär oli aikeissa lähteä, kerta Theo oli jo jotenkuten vauhtiin päässyt tämän uuden tuttavakaksikon kanssa. Haikea mieli kävi heti nousemaan pintaan, Theon tuntien pistoksen rinnassaan. Kyllähän hän oli tiennyt, ettei Qira voisi hänen seuraansa jäädä matkan edetessä, mutta nyt kun oli aika sanoa hyvästit, ei se tuntunut ollenkaan mukavalta. Hän jäisi yksin, tuntemattomaan kylään, tuntemattomien seuraan, kauas kotoa. Olikohan tämä sittenkään hyvä idea?
Oli miten oli, Lorythas tarjoutui majoittamaan Theodluinin muutamaksi yöksi tarvittaessa, kertoen sitten tien vievän suoraa Briarista kaupunkiin, tarjoten myös mahdollisuutta siihen että joku ehkä voisi lentääkin Theon lähemmäksi kaupunkia, mutta ei sinne asti. Näin alkuunsa kaikki kuulosti kyllä hyvältä. Tuskin Theolle hätää tulisi, niin kauan kuin Briarissa oli - Theo epäili syvästi, ettei Seyr saatikka kukaan muukaan täällä häntä varsinaisesti uskaltaisi satuttaa, ellei halunnut sitten tieten tahtoen suututtaa Syöjätärtä.

Nopeasti Theo kääntyi ympäri, kietaisten kätensä Qiran ympärille ja painautuen noitaa vasten halaukseen. Vielä viimeiset hyvästit ennen kuin aika oli erota. Väen väkisinkin siinä nousi pieni tippa silmäkulmaan nuorimmalla, joka ei muutenkaan kovin hyvä hyvästien suhteen ollut.
"Minun tulee sinua ikävä", Theo naurahti surkuhupaisasti, "Mutta lupaan palata kotiin kyllä vielä".



// Deli on se TEEHEEE. SIELLÄ NÄHDÄÄN NIIN! Ja kyllä, kaikki sinne piereen. Lainaan Pipankin messiin, sit lähtee koko tampere lahoomaan //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 06 Marras 2016, 01:14

Qira painoi Theon lempeään halaukseen, toisella kädellään silitellen poikasen lyhyttä tukkaa. Kyllä hänellekin ikävä tulisi. Sitä aina tuppasi murehtimaan lastensa perään kaikesta huolimatta, vaikka miten uskotteli itselleen, ettei suotta hätään ollut. Ja ainahan Theo voisi kutsua hänet luokseen tai vaihtaa kuulumisia Xardin kautta – ainakin siihen saakka, kunnes pikkupirua alkaisi tympiä kotopurkissaan vaeltelu portaalista toiseen kahden henkilön välillä…
Seikkailet nyt ihan rauhassa, ei sinulla ole kiire palata takaisin – tulet sitten kertomaan kuulumisiasi Elwoodiin kun sen aika on”, noita puhui äidillisenlempeällä äänellään nuorukaiselle, rutistaen tuota hetkellisesti tiukemmin itseään vasten, ennen kuin siitä halauksestaan irrottautui. Qira katsoi kultasilmäistä enkelinpentua hymyillen kasvoille, yllättäen silmiensä kuitenkin laajeten, ja naisen käydessä taipumaan hitusen enemmän laukkunsa puoleen.
Ah, ja melkein unohdin!”, mustahaltia henkäisi, pienen nahkaisen kolikkokukkaron nostaen käteensä käsilaukkunsa uumenista, ”Ota nämä mukaasi. Käytä kolikot viisaasti yöpaikkoihin ja ruokiin jos on tarve, miksetpä jotain hyödyllistä voisi niillä itsellesi ostaakin kun kaupunkiin saakka pääset”. Se oli vähintä mitä Qira saattoi tarjota Theolle mukaan rohkaisun lisäksi. Muuta hänellä ei ollut, mutta eiköhän runsas määrä hopeaa auttanut tummatukkaa selviämään reissullaan kaupungin tiimellyksessä, elleivät sukulaisensa samantien poikakultaa huostaansa ottaneet.

Lorythaksesta oli suorastaan ihailtavaa, kuinka Qira piti huolta ystävänsä pennusta. Ehkä kyseessä oli ollut hyväkin ystävä – eihän Seyr tiennyt varsinaisesti mitään Lumoojattaren elämästä, eikä se liiammin hänelle kyllä kuulunutkaan. Noidalle näytti kuitenkin olevan tärkeää antaa hyvä lähtökohta nuorukaiselle, joka niin julmaan maailmaan oli aikomaisillaan astua. Ei sitä oikeastaan voinut katsella vierestä kuin ihaillen, eikä Puolikäärme ollut sitä tyyppiä, joka ei hyvää olisi jakanut tarvittaessa muille. Qira oli kaikessa outoudessaan ja jännittävyydessään hänelle kuitenkin ihan hyvänlaatuinen ystävä ja tuttu, kyllä noidan kasvatista täällä pidettäisiin huolta ja tuo saisi katon päänsä päälle väliaikaisesti, eikä samantien liskopedoille heitettäisi välipalaksi tai häkkiin epäiltynä vilpistä.

Pärjäilehän sitten, toivotan onnea etsintöihisi ja menestystä seikkailulle”, mustahaltia hymisi, painaen kevyen suudelman vielä Theodluinin otsalle. Kylläpä Elwoodista tulisi taas hiljainen paikka, nyt kun Miaroria ei enää ollut… mutta ehkä Qira kutsuisi Avellanan luokseen, jottei niin yksinäistä olisi.
Sen suudelmansa myötä Syöjätär kuitenkin lähti vaeltamaan kartanon ulko-ovea kohden kaikessa rauhassa, viitsimättä enää taaksepäin katsoa missään välissä. Hän poikkeaisi tutuissa liikkeissä vielä ennen täältä lähtemistä ostamassa matkaansa yrttejä ja sen sellaisia tarvikkeita, joita ei muualta saisi. Theo oli nyt hyvissä käsissä, eikä hänen tarvitsisi ihan heti murehtia poikakullan perään.



//No nimenomaan (DDDD Päteeks Pipan kohal niikö sääntö mitä pienempi nii sitä pahempi? :---D Haistaisit ko mäitsi töräyttää… se tapahtuu ehkä kerran vuodessa. Ja sillon pitäis olla se kaasunaamari takataskussa valmiina//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Marras 2016, 01:29

Kuinka se ikävä saattoikaan iskeä jo nyt, vaikkei Qira vielä samasta tilasta ollut edes poistunut. Niin kamalalta kun se tuntuikin jättää hyvästit tähän väliin, halusi Theo silti löytää sukunsa ja päästä paremmin perille isästään. Kyllähän hän Qiran luo palaisi, takaisin kotiin Elwoodiin ja voisihan hän Xardin kautta yhteyttä pitää matkanpäällä, vaikka eihän se sama asia ollut, kuin kasvotusten tapaaminen tai päivittäin kuulumisien vaihtaminen.
Halauksesta irtauduttua Theo nosti katseensa Qiran kasvoihin, noidan muistaessa vielä jotain. Tummahipiä kaivoi laukustaan esiin nahkaisen kolikkokukkaron ja ojensi sen Theolle, nuorimman ottaen sen vastaan nyökkäävästi kiittäen. Eihän hän olisi halunnut Qiralta mitään tällaista toivoa, saatikka pyytää, mutta koska noita oli itse päättänyt omaisuuttaan lahjoittaa nuorelle matkaajalle, ei Theo voinut kieltäytyä.
"Kiitos", Nuorin kiitti vielä hymyillen, pienesti niiskauttaen kun Qira suudelman otsalle vielä soi.

Sen suuremmitta hyvästeittä tai lähtöään pitkittämättä, Syöjätär lopulta poistui paikalta. Theo katsoi tutun äitihahmon perään niin kauan, kunnes tuo rakennuksesta poistui, jääden sitten hetkeksi vain seisomaan sijoilleen täysin hiljaa. Kurkussa tuntui pala ja rinnassa ahdistus, mutta ei Theo halunnut heti ensitöikseen alkaa vollottamaan tuntemattomassa seurassa. Olihan hän jo aikuinen mies, eihän sellainen sopinut kuvaan! Ja millainen seikkailija hän muka olisi, jos alkaisi mamman perään itkemään heti ensimmäisenä.

"Joten!", Jahka itseään sen pienen hetken oli kasaillut, käännähti Theo takaisin Lorythasin ja Iriadorin puoleen virnuillen, "Missä minä nukun?"


// (DD Ja todellakin. Pipa on jo ihan hirvee, tänäänkin kun sari ja se kävi päiväl tässä nii annettiin Pipalle oma luu ettei se Timin luuta kerjäis. Tää bitch si menee ja hakee sen Timin luun silti ittelleen ja sit alko vahtiin niitä molempia luita et nää on hänen. Timi vaan katto et 8| JA VOI LUOJA, KYL MÄ TIEDÄ MILTÄ KISSAN PIERUT HAISEE :DD T mun entinen kissa pieras suoraa päin naamaa kerran. Hyvä etten kuollu. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 06 Marras 2016, 01:51

Eteiseen laskeutui hiljaisuus Qiran jätettyä pentunsa jälkeensä Seyrin ja Mir Valdorenin seuraan. Iriador oli nostanut kätensä puuskaan, Lorythaksen lähinnä seuraillessa kuinka haikeana Theo oli aluksi emäntänsä perään – mutta äkkiäpä tuo näytti jälleen piristyvän ja kyseli jo missä mahdollisesti yötään viettäisi. Punapäinen naurahti sijoillaan, sarvipäisen huokaistessa jälleen syvään tuntuessa pitkälti sillä, että nuorukainen oli aivan liian tahdikas jo tuhatvuotisen puoliverisen harteille. Mutta ehkä tuo tuosta rauhoittuisi vielä…

Eiköhän katsota sitä paremmin sitten illalla. Voit nukkua Iriadorin kanssa vierashuoneella jos se hänelle sopii, tai sijataan sinulle paikka kirjastooni, niin saat olla halutessasi omissa oloissasikin”, hopeakäärme selvitti nopeasti Theodluinille. Kyllä täällä paikkoja oli, jahka Seyr kartanolle ehättäisi jälleen omilta asioiltaan iltapäivällä, voitaisiin yösija vieraalle järjestää vaikka samantien pystyyn kolmeen pekkaan!
Minun täytyy kuitenkin… karata, ja jättää teidät nuoret keskenänne. Iriador varmaan voi pitää sinulle seuraa – ellet heti halua emäntäsi helmoihin kirmata takaisin”, Lorythas virnisti Theolle, hyvällä tavalla vitsaillen nuoremmalle veripuolelle lähinnä, ”Minulla on töitä, eikä kukaan tee niitä puolestani vaikka miten tahtoisin. Tulen viimeistään hämäränlaskeuduttua takaisin”. Niin paljon kuin Puolikäärme olisikin halunnut jäädä turisemaan enemmän Theodluinin seuraan, oli hänen tosissaan mentävä. Tässä oli vierähtänyt helposti lähemmäs tunti jo siitä, kun häntä oli kaivattu ensimmäisenä tänä aamuna suurelle kehälle… kaipa hänen etuoikeutensa oli sitten myöhästyä paikalta, kyllähän nuoremmatkin osasivat keskenään toimia, jos noilla joku vanhempi mentori oli avustajana.
Emmeköhän me pärjää, mene sinä vain”, sokea hymyili kruunatulle, harhailevan katseen kutakuinkin suunnaten pian Theon puoleen, ”Voin näyttää sinulle paikkoja, ja kertoa suvustasi lisää jos et jo entuudestaan tiedä”.
Kirjastossa on kyllä suvusta kertovia kirj---”.
Tiedän kyllä”, Iriador keskeytti Seyrin virnistäen, sarvipään jälleen pudistellessa päätään ja alkaessa itsekin tekemään lähtöään täältä pihatöittensä pariin, kyllä nuo kaksi keskenään pärjäisivät.



//Oh lords. Pipa hillitte pikkusen. Franil on hirvee tapa nakella luita meneen. Se nappaa ne suuhun ja sinkoo sit johonki suuntaan ja juoksee itte perään. LUUTA PITÄÄ HEITELLÄ ENSIN, ENNEN KUIN SEN VOI SYÖDÄ. KISSENPIERUT ON KAMALIA. MUNAPIERUJA. No sulla on hyvät lähtökohdat tähän :DDDDD Mulla kisse pieree aina tuolla pään takana oman tolppansa päällä, josta leviää hajut parhaiten kaikkialle//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Marras 2016, 02:26

Theo hymähti nyökäten Lorythasin ehdotellessa, että he katsoisivat sitä nukkumasijaa sitten paremmin illalla. Kuulosti ihan hyvältä, ymmärrettävästi Seyrillä oli nyt varmasti muutakin tekemistä, kuin tuntematonta yllätysvierasta kestitä. Sen sijaan nuorin saisi jäädä Iriadorin seuraan, mikä ei kuulostanut ollenkaan hassummalta - Theo kun mielellään tutustuisi paremmin tähän punapäiseen haltiaan, hänellä oli jo pari kysymystäkin tuon suhteen noussut pintaan.
"Hah! Vastahan minä tulin, en minä nyt heti voi palata", Theo virnisti sarvipäiselle, joka vitsaili takaisin Syöjättären helmoihin kirmaamisesta. Ei, kyllä hän aikoi kestää tämän eroahdistuksen ja päästä siitä yli. Olihan hän ollut toisinaan pidempiäkin aikoja vaeltelemassa metsissä, eikä silloin ollut ikävä pahemmin iskenyt. Tosin nythän tilanne oli aivan toinen.

Jälleen se katse seurasi, kuinka seuraava porukasta poistui paikalta, Theon kyllä pistäen korvan taakse maininnan kirjoista, jotka kertoivat hänen suvustaan jotain? Mielenkiintoista, mutta jos nyt ensinnä hän tutustuisi hieman paremmin tähän uuteen tuttavaan.
"Kuule", Theodluin aloitti kääntäen katseensa Iriadoriin, "Tiedät varmasti jotain, mistä haluaisin kysellä ja minua kiinnostaa uskomattoman paljon sukuni, mutta... Voisimmeko käydä ensin katsomassa lohikäärmeitä?".

Tuumasta toimeen. Iriador toden totta näytti Theodluinille paikkoja, kaksikon käyden ensinnä kiertelemässä paremmin kylän puolella näin valoisalla. Pienen kierroksen jälkeen kaksikko kuitenkin eksyi takaisin kartanolle, mutta ennen kuin he takaisin sisälle päätyivät tapasi Theo Seyrin ratsun Lokenen, sekä Iriadorin erikoisemman ratsun Nashiran. Nuori oli tietenkin haltioissaan näistä molemmista, varsinkin Nashirasta, jonka rotuista olentoa ei ollut tiennyt edes olevan olemassa! Takaisin sisälle palattua kaksikko ehti paremmin tutustua toisiinsa, Theon kovinkin avoimesti kertoen menneisyydestään siinä samalla kun Iriador esitteli Seyrin kartanon hänelle. Ei Theolla ollut mitään salailtavaa, hän kertoi reippaasti kuinka aikalailla oli koko elämänsä viettänyt Elwoodissa ja siellä kasvanut kera äitinsä, kuinka Qira oli hänelle kuin toinen äiti ja kuinka hän ei koskaan ollut isäänsä tuntenut, sekä sen, että äitinsä oli nyt kuollut muutama päivä sitten ja sen myötä Theodluin oli saanut viimein isästään tietää ja oli nyt sitten tässä.
Mutta siinä missä Theo kertoi itsestään, oli nuorempi myös kovasti kyselemässä Iriadorista. Hän sai tietää ettei Iriador ollut Cryptistä kotoisin ja että tuo toden totta kuului Winderin johtamaan eliittiryhmään - nimeltään kuulemma Sininen Kuiskaus. Kuulemma punapää myös aisti ympäristöään magian avulla, mikä selitti sen, kuinka tuo niin sujuvasti liikkui ympäriinsä, eikä ollut jokaisella askeleella kompuroimassa. Mutta ne pienet pintapuoliset faktat korkeahaltiassa eivät olleet se, mitä Theo varsinaisesti halusi tietää. Kun he olivat jo pidempään rupatelleet ja ehtineet toisiinsa tottua ja rentoutua toistensa seurassa, kävi Theodluin kyselemään uudestaan siitä sormuksesta ja siitä, miksi se Iriadorilla oli. Eihän se vastaus heti tullut, mutta kun nuori nätisti kyseli ja vähän totuutta naarasi, sai hän tietää, että Iriador oli kuin olikin Dariuksen kumppani. Salainen sellainen, joten siitä ei saanut kertoa kenellekään! Ja sen Theo myös lupasi kunniasanalla. Tulipahan siinä sitten selville myös setänsä seksuaalisuus, mikä sinällään oli huvittavaa, kerta Theo ei ollut vielä edes tavannut koko miestä!

Päivä kuitenkin vieri iltaa kohden, Iriadorin ja Theodluinin lopulta majoittautuen Seyrin kartanon kirjastoon. Syksyinen ilta alkoi hämärtyä ja viilentyä ulkona, joten he sytyttelivät huoneeseen kynttilöitä valaisemaan ja takan lämmittämään koleaksi käyvää huonetta. Kirjastolla Theo otti puheeksi ne kirjat, joissa suvustaan jotain oli ja yhdessä he kaivoivat ne esiin, Theon käyden niitä tutkimaan innoissaan, käsitellen kirjoja kuitenkin harvinaisen varovaisesti, istuessaan lattialla takan edessä. Hän kyllä tiesi kuinka kalliita ja tärkeitä kirjat olivat, Elwoodissa jos ikivanhan loitsukirjan meni tuhoamaan, siitä sai maksaa pahimmillaan hengellään.



// PIPA VIE KAIKKIEN HERKUT. Ja Fran mitä ihmettä :---D LUITA PURESKELLAAN EIKÄ HEITELLÄ. Ja voi Mäitsi <33 Pakko pierrä mahd. korkeelta niin hajut leviää laajemmalle teidän iloksenne //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 06 Marras 2016, 02:54

Seyrin poistuttua paikalta, saattoi se yhteinen aika alkaa. Iriador nautti suuresti Theodluinin seurasta – tuo oli miellyttävä persoonaltaan, ja ennen kaikkea he olivat lähestulkoon saman ikäisiäkin vieläpä! Kerrankin korkeahaltialla oli tilaisuus viettää aikaa jonkun niin kovin samanmielisen kanssa ja tilanteesta mielenkiintoista teki vielä se, etteivät he toisiaan alun alkaenkaan mitenkään entuudestaan tunteneet. Iriadorista oli ihanaa päästä tutustumaan Theodluiniin kaiken sen paikkojen esittelyn ja jutustelun ohella, hän kun oli valmiiksi niin estynyt ja hiljainen, että ainoastaan tällainen tilanne sai hänet paremmin puhumaan toisten kanssa. Ei hän kamalasti ollut Briarissa ollessaan viettänyt aikaa ulkopuolisten seurassa – hän oli usein kartanolla, tai vaihtoehtoisesti Pumpkinin ja Lokenen seurassa tekemässä milloin mitäkin. Ja olipa Iriador opetellut myös lohikäärmeellä lentämistä! Theon kanssa hän ei kuitenkaan uskaltanut lähteä katselemista ja silittelyä pidemmälle ehdottelemaan, että ilmaan asti oltaisiin jollain liskopedolla noustu.
Aika kului äärimmäisen sukkelaan, nuorikkojen ollessa lähinnä iltaan mennessä jo asteen tai toisen kaveruksia. Päivään oli ehättänyt mahtua paljon ja salaisuuksiksikin luettavia asioita oli vaihdettu vaikka millä mitalla. Iriador pyrki parhaansa mukaan vastailemaan Theodluinin kysymyksiin ja tuon mieltä ylipäätään askarruttaviin asioihin etenkin Windereiden suhteen. Eipä hänellä ollut varsinaista tietämystä kuin yhdestä noista – sillä punapää uskalsikin varoittaa nuorta tummatukkaa siitä mitä tuleman piti, mutta myös neuvoa pitämään päänsä kylmänä mitä vastaan ikinä kaupungissa tulisikin.

Lopulta he löhösivät kuitenkin keskenään kirjastolla. Theodluin luki kirjoja, Iriadorin löhötessä divaanilla mukavassa asennossa, toinen jalkansa sijan selkänojan yli taitettuna. Sokea lähinnä kuunteli kirjan sivujen kahinaa sivua käännettäessä ja takkatulen rätinää, pysytellen hiljaa vieressä ja antaen Theolle rauhan tutkia opuksia niin pitkään kuin tuo mieli. Hänellä ei ollut minnekään kiire, ja sinällään sellainen hetkeksi maaten laittaminen tuntui vain hyvältä ajatukselta tähän väliin, kun päivä oli ollut menoa valmiiksi täynnä.

Minun oli tarkoitus lähteä täältä vasta muutamien päivien päästä, mutta tiedätkös…”, punapää tuumaili yllättäen, kammetessaan itsensä viimein istumaan kunnolla divaanille, ”Voisin tehdä sen oikeastaan jo huomenna. Eihän minulla mikään kiire ole kaupunkiin palata, toisaalta olen kuitenkin ollut täällä jo niin pirun pitkään, että omalla tavallaan… minulla on ikävä kotiin ja oikeiden tehtävieni pariin”.
Sinähän voisit tulla mukaani siinä samalla – Nashira ei varmasti ole moksiskaan, jos sen selkään hyppäät seurakseni”, Iriador ehdotti vinosti hymyillen. Theo pääsisi hänen matkassaan turvallisesti sinne minne määrä olikin! Ja ehkä sokean läsnäolo tilanteessa muuttaisi myös Dariuksen asennoitumista siihen, jos he yhdessä tuvilla sitten kenraalin käsiinsä etsisivät. Mutta se oli vain ajatus. Liekö Theo oli siitä innoissaan ja halusi ennemmin omaan tahtiinsa edetä, tai kenties jopa hyödyntää tilaisuutta lentää lohikäärmeillä paikalle, nyt kun siihenkin tilaisuus olisi.



//PIPA THE AHNE KAKKA. On se kyl silti niin söpö <3 Franilla pitäis selvästi olla oma frisbee. SE NAKKELEE SEN LELUJAKIN JA TÄÄLLÄ KOLISEE SEINÄT JA KAAPIT KO TAVARAT LENTÄÄ :----D Kerran sain luusta naamaankin, 5/5, suosittelen. PAKKO PIERRÄ KORKEELTA NIIN LAHOO TÖNÖ YLHÄÄLTÄ PÄIN KASAAN ENSIMMÄISENÄ//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Marras 2016, 03:10

Theo oli niin keskittynyt kirjojen selaamiseen, ettei edes tiedostanut sitä hiljaisuutta mikä kaksikon välille oli laskeutunut. Toivoa vain sopi, ettei se hiljaisuus Iriadoria häirinnyt, Theo kun ei ollut siitä moksiskaan. Uskomatonta kyllä, mutta osasi hänkin välillä olla hiljaa ja arvostaa niitä hiljaisia hetki.
Sen hiljaisuuden kävi kuitenkin rikkomaan korkeahaltia, Theon nostaen katseensa kirjansivuista Iriadorin puoleen. Punapäinen kävi kertomaan, kuinka suunnitelmissaan oli ollut lähteä Briarista muutaman päivän päästä, mutta nyt tuon mieli oli muuttunut ja Iriador ehdotteli, että hän voisi lähteä jo huomenna matkaan ja ottaa siinä samalla Theon mukaansa.
Puoliverisen ilme kirkastui ja nuorempi kävi nyökyttelemään jälleen, tajuten sitten ettei siitä nyökyttelystä oikein mitään hyötyä ollut sokean seurassa.

"Kuulostaa hyvältä!", Theo lopulta myöntyi, "Olin jo valmistautunut siihen että joudun yksin lähtemään matkaan - tai taittamaan ainakin osan matkasta yksin, jos joku minut nyt olisi suostunutkin lentämään kaupungin lähettyville - mutta seurassa matkaaminen kuulostaa enemmän kuin hyvältä".
"Sitä paitsi, enhän minä oikeastaan edes tiedä, missä päin se kaupunki on..."
, Puoliverinen jatkoi naurahtaen, "Tiedän vain, missä päin Elwood on... Tosin en ole ihan varma osaisinko sinnekään yksin täältä käsin ilman karttaa. Tässä taas näemme kuinka fiksu maailmanmatkaaja olen", toinen, kiusallisempi naurahdus pääsi ilmoille.
"Ja sinun seurassasi pääsisin varmasti paremmin Dariuksen puheille", Iriadorilla oli läheiset välit Dariukseen, varmasti punapäinen voisi esitellä Theon kärttyisälle eliitille ja se tapaaminenkin saattaisi mennä paremmin, kuin se, jos Theodluin vain olisi yksin kävellyt linnalle ja käynyt vaatimaan tapaamista eliittikenraalin tai kuningattaren kanssa...
"Monen aikaan me sitten lähtisimme?"



// Pipa käyttää kierosti söpöyttään hyväksi, jotta saa mitä haluaa. FRANILLE FRISBEE JOO. Fran on niin vihanen että pakko heitellä kaikkee. JA MITÄ :D HIRVEETÄ, Fran ei saa tavaroita heittää toisten naamaan. FARTS CAN NOT MELT STEEL BEAMS //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 06 Marras 2016, 04:21

Iriador hymyili Theon innokkaana myöntyen hänen ideaansa. Joutaisipa tuokin pois Seyrin nurkista – johan Puolikäärme oli kestinnyt korkeahaltiaa luonaan jopa piinallisen pitkän ajan, että eiköhän ollut aika antaa Lorythakselle myös rauha kotiinsa nähden. Vaikka hyvinhän he olivat tulleet toimeen. Mitä pidempään Iriador oli aikaa Briarissa viettänyt, sitä vakituisemmaksi päivärytmi ja elämä täällä oli tullut. Heillä oli ollut ihan mukavia iltoja pitkälti, huonojakin välistä, mutta missään välissä ei ainakaan ollut päässyt tulemaan turhan hiljaista ja tylsää! Joskin, Iriador oli pistänyt merkille Seyrin muuttuneen viime kuukausina… monen tekijän tähden, mistä syystä kyläpäälliköstä oli tullut entistäkin varautuneempi, jonka Lorythaksesta näki sarvipäisen tuntiessaan todella selvästi lävitse.
Punapää naurahti Theon tuumiessa, kuinka fiksu maailmanmatkaaja toinen oli, kun ei edes kotiin välttämättä olisi osannut täältä suunnistaa.
No, se taito kehittyy kun tarpeeksi pitkään ristiin ja rastiin matkaa ympäriinsä. Minulla on apunani varsin älykäs ratsu oman suuntavaiston lisäksi, etköhän sinäkin vielä opi täällä kulkemaan – sitä paitsi, kaupunki näkyy aroilta ihan selvästi tänne asti kun muutaman kukkulan lähistöltä ylittää!”, sokea hymyili.

Voimme minun puolestani lähteä vaikka heti aamutuimaan”, korkeahaltia kohautti harteitaan, uudelleen kaatuen pehmeästi divaanille makaamaan, ”Nashira pitää ruokkia ja kasailla tavarat yhteen sen selkään aamulla, eikä minulla ole mukanani kuin pari laukkua ja kevyt haarniska. Ja tuskinpa sinäkään olet muuttokuormaa matkaasi kasannut”, Iriador naurahti.
Syödään aamiainen, pakataan tavarat – tulen vaikka herättelemään sinua aamulla ja lähdet mukaani tai et, miten itse tykkäätkään sitten”, sokea pohti määrätietoisena. Kyllä Theo tännekin sai halutessaan vielä jäädä – Iriador oli nyt kuitenkin päättänyt suorittavansa matkan Briarista kaupunkiin jo huomenissa hyvissä ajoin ja antanut tilaisuuden lähteä hänen mukaansa. Tummatukka saisi tehdä omat päätöksensä, ei sokea aikonut toista sentään mukaansa pakottaa!

Kiireellä jo lähtemässä täältä vai?”, tuttu ääni lausahti kirjaston ovelta, Lorythaksen ollessa vaivihkaa saapunut takaisin paikalle nojailemaan ovenkarmeihin rennosti.
Ajattelin, että helpotan taakkaasi viimein ja lähden takaisin kaupunkiin märehtimään. Oliko raskas päivä?”, Iriador tuhahti hieman yllättyneenä – häneltä kun tavallisesti ei mikään jäänyt kuulematta, mutta nyt Seyr oli päässyt hiippailemaan paikalle varsin hiljaa!
Tylsä. Olisin voinut palata tänne varmaan jo aikaisemmin, mutta päädyin istumaan kauppiaiden kanssa majataloon muutamalle tuopilliselle loppujen lopuksi”, Lorythas virnisti, ”Jos kotiin lähteminen houkuttaa niin siitä vain, tiedä että voit palata tänne ihan milloin tahansa tarvittaessa kuitenkin”.
Tiedän tiedän”, punatukkainen hymyili, kyllä hän tiesi olevansa tervetullut tänne. Mutta seuraavalla kerralla hän kyllä tahtoisi Dariuksen taas mukaansa, jottei ikävä pääsisi iskemään!
Haluaisittekohan jotain kenties illanviettoa ajatellen?”, Puolikäärme tiedusteli takkiaan yltään riisuen, se yllä alkoi olla turhan kuuma, kun parivaljakko oli takankin sytyttänyt hänen poissa ollessaan oleskelutilojen puolelle.
Ajattelin, että painun nukkumaan hiljalleen, kun huomenna on aikainen herätys. Ja jos Theo tulee matkaan, täytyy minun olla skarpimpana kuin tavallisesti, jos yksin missään kulkisin”.
No sitten…”, Hopeakäärme henkäisi rauhallisesti, ”Entäpä sinä, Theo? Onko nälkä kenties vai sinnitteletkö aamuun asti? Voisimmehan väsäillä sinulle tänne paikan nukkua, nyt kun olette huoneen lämmittäneetkin ja tuosta puuläjästä riittää kyllä pitkälle yöhön saakka…”.
Voisinpa näyttää teille yhden salaisuudenkin siinä ohessa”, sarvikruunuinen myhäili, kirjahyllystöjen ylähyllyjä kohden vilkaisten ohimennen.



//Selvästi. Pipan kutale tietää jo kuinka muut kiedotaan pikkurillin ympärille. Fran on oikeesti mieleltään keskiaikanen, se tahtois vaan piikkinuijan jota heilutella ja jolla mätkii kaikkii. TOI KUN KUULE NAKKAA JUTTUJA NIIN NE KANS LENTÄÄ SITTEN ::DD:D:D:D BIERUI. Fran piereskelee ko annoin sille luun. Oisit nähny millanen kahina mäitsil ja franil tuli siitä ko fran sai kanannahkaluun ja päitsi oli silleen ”MINÄKIN VOISIN PIKKUISEN TUOSTA OTTAA”//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Marras 2016, 12:43

"Todennäköisesti", Theo naurahti Iriadorin kertoessa suuntavaiston kyllä kehittyvän, kun matkaan vain lähti. Osasihan Theo jo vanhassa metsässä suunnistaa ja tunsi paikat kuin omat taskunsa, joten ehkä Crypt kokonaisuudessakin tulisi tutuksi ajan myötä, kun tarpeeksi vaelteli.
"No, tuskin meillä nyt niin kiire on lähteä. Aamulla sitten rauhassa katsotaan kaikki kasaan ja lähdetään matkaan", Nuorempi tuumi korkeahaltian suunnitelmiin. Eihän heillä aikataulua ollut, mutta hyvissä ajoin oli mukava lähteä liikkeelle - ehkä he jopa pääsisivät perille ennen pimeää.
"Kyllä minä lähden mukaasi, jos olet aamusta menossa... Jokin kertoo ettei minun kannata jäädä tänne turhaan roikkumaan ja olemassaolollani häiritsemään", Puoliverinen vielä lisäsi niskaansa hieraisten.

Eivät he sen enempää lähdöstä ehtineet jutella, kun kolmas osapuoli kävi osallistumaan keskusteluun. Kultainen katse käännähti oven puoleen, jossa Seyr niin rennosti ovenkarmiin nojaili. Theo sulki kirjan jota oli selaillut ja nousi ylös sillä välin, kun Iriador ja Lorythas keskenään puhuivat. Kuulemma Seyrin päivä oli ollut kovinkin tylsä ja sarvipäinen olisi kyennyt aikaisemminkin tulemaan takaisin kartanolle, mutta oli juuttunut juttelemaan kauppiaiden kanssa muutamalle tuopilliselle.
Siinä kuunnellessaan Theo vei kirjan takaisin hyllyyn, mistä he sen olivat ottaneetkin, ennen kuin käveli lähemmäs divaania jolla Iriador oli löhöillyt.
"Ei minulla nälkä ole, joten ehkä kestän aamuun - tai sitten saatte yöllä kauhistella, kuinka mahani murisee pitkin kartanon hiljaisia käytäviä", Theo virnisti, "Mutta ei minua kyllä vielä väsytäkään... Ja mitä tulee yösijaan, niin tämä huone käy hyvin. En varsinaisesti edes tarvitse erikseen mitään nukkumasijaa... sikäli mikäli koirankarvat eivät haittaa..", eihän hän koiramuodossaan viitsinyt ronkeliksi ruveta nukkumasijan suhteen, silloin kelpasi aikalailla vaikka kylmä lattiakin. Toisinaan se oli jopa mukavampi paikka, kuin humanoidimuodossa nukkua sängyllä.

"Mutta mitä sinä salaisuuksista puhuit", Katse kävi jälleen terävöitymään Theon virnuillen, vilkaisten sinne ylähyllyjen puoleen, jonne Lorythaskin oli katsahtanut.


// Pipa on tommonen. Fran on se Consta. Pakko riehuu ja olla tyhmä välillä. PIERUJA KAIKKIALLA. Ja voi Mäitsi, ei luut ole tarkoitettu kisseille :D Mäitsi on erimieltä, Mäitisin mielestä kaikki kuuluu sille //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 06 Marras 2016, 16:01

Voit kiivetä kurnuttamaan vatsasi kanssa katon harjalle muiden liskojen kanssa sitten, tokkopa nuo eroa huomaavat”, kruunupäinen virnisti nuorellemiehelle takaisin, astellen itse sitten lämpimän kirjaston puolelle kaikessa rauhassa. Ei Qiran suojatilla kuulemma ollut nälkä, ei varsinainen väsy, eikä tuo nukkumasijaakaan kuulemma tarvinnut jos koirankarvat eivät haitanneet.
Koirankarvat…?”, Iriador mietti ääneen kulmaansa kohauttaen ja katsahtaen Theon äänen suuntaan kysyvänä. Osasiko tummatukkainen muotoaan muuttaa kenties tai jotain?
Seyr askelsi kaksikon ohitse, käyden huoneen ikkunan verhojen lomasta, nurkasta poimimaan käteensä tummasta puusta rakennetut yksinkertaiset tikapuut, ”Odottakaas hetkinen nyt”.
Nyt jos väität että täällä onkin joku salaovi, niin heitän sinua kirjalla – olen etsinyt niitä ainakin puolivuotta!”, Iriador parkaisi divaanilta, kätensä puuskaan nostaen ja alahuulta mutristaen.
Muttet selvästikään oikeasta paikasta”, sarvipäinen virnisti asetellessaan niitä kapeita tikkaita hyllyjä vasten, jotta ylettäisi korkeammalle katonrajaan. Lorythas kokeili että tikapuut myös pysyisivät pystyssä, muutamalla ketterällä loikalla kiiveten ne sitten ylös.

Kirjaston ylimmät hyllyköt poikkesivat paljon alemmista. Ne olivat ainakin kaks tavallista kirjahyllyä leveämpiä, ja siinä leveyssuunnassa kulkivat myös hyllyköt. Hyllyjä oli lähdetty täyttämään selvällä järjestyksellä oikealta käsin, mutta sen kohdalle johon Lorythas oli noussut, sisälsi lähinnä vain muutamia toisiaan vasten valahtaneita opuksia ja koriste-esineitä – sekä pienen avaimen, jota Puolikäärme aikansa etsi sokkona kirjahyllyn ylimmän hyllykön reunalta. Se avain sopi moitteetta hyllyn reunassa olevaan lähes näkymättömään lukkoon, joka oli kaiverrettu mekanismeineen puuhun siististi ja tarkasti. Eikä se edes pahemmin ääntä päästänyt naksahtaessaan auki, mutta saranat olisivat selvästi kuitenkin kaivanneet rasvaamista...
Pitkävartinen kylänjohtaja sai kumartua avautuvan hyllyn tieltä syrjään, joutuen päätään taivuttamaan sarvien tähden sivuttain, jottei itseään olisi kolhinut. Vaakasuunnassa avautuvan portin takaa kuitenkin paljastui tilava syvennys joka ei päättynyt pelkästään avatun hyllyn taakse - vähän niin kuin katonrajaan nostettu parvi, johon oli sijoitettu vuoteenkaltainen patjarykelmä tyynyineen ja erilaisine viltteineen, jotka olivat niin kirjavia kuin yksivärisiäkin. Matalampi kirjahylly, joka sisälsi selvästi arvokkaampia kirjoja mitä tavallisissa hyllyissä oli ja toista seinustaa koristi kokopitkä korotettu puinen istuinsija. Lorythas ei edes muistanut milloin olisi käyttänyt parvea muuten, kuin sulloakseen sinne piiloon arvokkaita esineitään ja turhia vuodetarpeita. Ja nyt kun hänellä oli aarrehuoneensa, ei Seyrillä oikeastaan ollut ollut tarvetta hyödyntää tätä tilaa mitenkään.

Hän avasi jonkun typerän rasian vain, vai mitä? Yrität huijata”, Iriador hymähti terävänä sijoiltaan, nousten kuitenkin pystyyn ja käännähti niitä ääniä päin, kun Lorythas hypähti tikkailta paremmin parvelle ihmettelemään ja järjestelemään tavaroita. Tila oli selvästi Seyrin mittaiselle liian pieni korkeussuunnassa, eikä Puolikäärme sen tähden viitsinytkään kuin polviltaan kulkea täällä – mutta haltianuorukaisille tämä oli kyllä paljon passelimpi.
Täällä on vähän tunkkaista, mutta eiköhän se helpota jos tätä pitää auki – voit kasailla tuohon itsellesi sellaisen pesän kuin mielit”, Lorythas tuumi hieman kovempaan ääneen, jotta Theo häntä kuulisi, vilkaisten sieltä hyllyjen päältä alas tummatukkaisen puoleen, ”Tule nyt katsomaan edes!”.



//Pipa sinä pentele. Fran on Consta joo. Ei pysähy vaikka tulee seinä vastaan, vaan mennään seinästä rymisten läpi. FARTTOOOOOOO. Mä luulen et päitsi oli kiinnostunu siitä kanasta enemmän ko itte luusta – Fran komens sitä ihan hädissään kauemmas ja juoksi sit pitkin kämppää kissa kintereillä luu suussa :---DDDD MÄITSI OIS TAHTONU VAAN MAISTAA//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Marras 2016, 16:29

Virnistäen Theo vilkaisi Iriadorin puoleen, kun punapäinen koirankarvoista kyseli. Sen sijaan että nuorin olisi lähtenyt selittelemään mitään, avasi Theo suutaan ja päästi ilmoille haukahduksen, ihan kunnollisen. Kuin koira olisi haukahtanut, eikä vain humanoidi matkinut koiraeläimen ääntä. Huomio kiinnittyi kuitenkin Seyriin, joka tikkaat kävi hakemaan syrjemmältä ja lähti niiden varassa ylemmäs hyllyille keikkumaan. Mikä mahtoikaan olla se salaisuus, mistä tuo oli puhunut - kovin nopeasti kävi selväksi, että se ilmeisesti oli jonkinlainen salahuone, Iriadorin ja Lorythasin puheista päätellen.
Tarkasti puoliverinen seuraili toisen touhuja ylhäällä, Lorythasin kaivaen esiin avaimen, jolla avasi lopulta salaoven ylhäältä. Kuinka jännää, Theo oli aina pitänyt arvoituksista, salaisuuksista ja varsinkin salaisista huoneista ja nyt sarvipäinen näytti yhden sellaisen omasta kartanostaan! Löytyisiköhän täältä muitakin? Ehkä, joskin niiden täytyi olla varmasti yhtä hyvin piilotettuja mitä tuon, kerta Iriador niitä ei ollut löytänyt.

"Eeei, kyllä hän ihan salaoven avasi", Theo naurahti Iriadorille, "Joskin se on ylhäällä, ei ihme jos et löytänyt sitä...".
Lorythas pujahti sisään parvenkaltaiseen salahuoneeseen, käyden lopulta huhuilemaan myös nuorinta peräänsä. Theoa ei kahdesti tarvinnut käskeä, puoliverisen hypellen tikkaiden luo ja kiiveten kepeästi ylös sarvipäisen perään. Huone oli tosiaan hieman tunkkainen ja pieni, selvästi käytetty lähinnä vain varastotilana jonkin aikaa. Mutta omalla tavallaan se oli jopa kodikas kera matalan kattonsa ja vuodevaaterykelmineen. Kyllähän täällä nukkuisi mielellään.
"Et ilmeisesti omaa pituuttasi miettinyt tätä rakennuttaessa?", Theo kysyi virnistäen Seyriltä, itse astellessaan hieman peremmälle pieneen tilaan ja vilkaisi polvillaan olevan hopeaverisen puoleen, "Vai oliko huone täällä jo ennen kuin sinä kartanon omit asunnoksesi?".



// :----DD Fran perkele. Se kato metsästää lohikäärmeitä. Sen takia se näykkii suokin kun sun sisäinen Shyva nousee pintaan niin Fran on silleen DRAGUNS OMOGHOMBG. JA VOI EI KSJGSKJEG <333 Oisit kuvannu, oisin halunnu nähdä tän tragedian! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Briar

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron