Kirjoittaja Crimson » 06 Marras 2016, 04:21
Iriador hymyili Theon innokkaana myöntyen hänen ideaansa. Joutaisipa tuokin pois Seyrin nurkista – johan Puolikäärme oli kestinnyt korkeahaltiaa luonaan jopa piinallisen pitkän ajan, että eiköhän ollut aika antaa Lorythakselle myös rauha kotiinsa nähden. Vaikka hyvinhän he olivat tulleet toimeen. Mitä pidempään Iriador oli aikaa Briarissa viettänyt, sitä vakituisemmaksi päivärytmi ja elämä täällä oli tullut. Heillä oli ollut ihan mukavia iltoja pitkälti, huonojakin välistä, mutta missään välissä ei ainakaan ollut päässyt tulemaan turhan hiljaista ja tylsää! Joskin, Iriador oli pistänyt merkille Seyrin muuttuneen viime kuukausina… monen tekijän tähden, mistä syystä kyläpäälliköstä oli tullut entistäkin varautuneempi, jonka Lorythaksesta näki sarvipäisen tuntiessaan todella selvästi lävitse.
Punapää naurahti Theon tuumiessa, kuinka fiksu maailmanmatkaaja toinen oli, kun ei edes kotiin välttämättä olisi osannut täältä suunnistaa.
”No, se taito kehittyy kun tarpeeksi pitkään ristiin ja rastiin matkaa ympäriinsä. Minulla on apunani varsin älykäs ratsu oman suuntavaiston lisäksi, etköhän sinäkin vielä opi täällä kulkemaan – sitä paitsi, kaupunki näkyy aroilta ihan selvästi tänne asti kun muutaman kukkulan lähistöltä ylittää!”, sokea hymyili.
”Voimme minun puolestani lähteä vaikka heti aamutuimaan”, korkeahaltia kohautti harteitaan, uudelleen kaatuen pehmeästi divaanille makaamaan, ”Nashira pitää ruokkia ja kasailla tavarat yhteen sen selkään aamulla, eikä minulla ole mukanani kuin pari laukkua ja kevyt haarniska. Ja tuskinpa sinäkään olet muuttokuormaa matkaasi kasannut”, Iriador naurahti.
”Syödään aamiainen, pakataan tavarat – tulen vaikka herättelemään sinua aamulla ja lähdet mukaani tai et, miten itse tykkäätkään sitten”, sokea pohti määrätietoisena. Kyllä Theo tännekin sai halutessaan vielä jäädä – Iriador oli nyt kuitenkin päättänyt suorittavansa matkan Briarista kaupunkiin jo huomenissa hyvissä ajoin ja antanut tilaisuuden lähteä hänen mukaansa. Tummatukka saisi tehdä omat päätöksensä, ei sokea aikonut toista sentään mukaansa pakottaa!
”Kiireellä jo lähtemässä täältä vai?”, tuttu ääni lausahti kirjaston ovelta, Lorythaksen ollessa vaivihkaa saapunut takaisin paikalle nojailemaan ovenkarmeihin rennosti.
”Ajattelin, että helpotan taakkaasi viimein ja lähden takaisin kaupunkiin märehtimään. Oliko raskas päivä?”, Iriador tuhahti hieman yllättyneenä – häneltä kun tavallisesti ei mikään jäänyt kuulematta, mutta nyt Seyr oli päässyt hiippailemaan paikalle varsin hiljaa!
”Tylsä. Olisin voinut palata tänne varmaan jo aikaisemmin, mutta päädyin istumaan kauppiaiden kanssa majataloon muutamalle tuopilliselle loppujen lopuksi”, Lorythas virnisti, ”Jos kotiin lähteminen houkuttaa niin siitä vain, tiedä että voit palata tänne ihan milloin tahansa tarvittaessa kuitenkin”.
”Tiedän tiedän”, punatukkainen hymyili, kyllä hän tiesi olevansa tervetullut tänne. Mutta seuraavalla kerralla hän kyllä tahtoisi Dariuksen taas mukaansa, jottei ikävä pääsisi iskemään!
”Haluaisittekohan jotain kenties illanviettoa ajatellen?”, Puolikäärme tiedusteli takkiaan yltään riisuen, se yllä alkoi olla turhan kuuma, kun parivaljakko oli takankin sytyttänyt hänen poissa ollessaan oleskelutilojen puolelle.
”Ajattelin, että painun nukkumaan hiljalleen, kun huomenna on aikainen herätys. Ja jos Theo tulee matkaan, täytyy minun olla skarpimpana kuin tavallisesti, jos yksin missään kulkisin”.
”No sitten…”, Hopeakäärme henkäisi rauhallisesti, ”Entäpä sinä, Theo? Onko nälkä kenties vai sinnitteletkö aamuun asti? Voisimmehan väsäillä sinulle tänne paikan nukkua, nyt kun olette huoneen lämmittäneetkin ja tuosta puuläjästä riittää kyllä pitkälle yöhön saakka…”.
”Voisinpa näyttää teille yhden salaisuudenkin siinä ohessa”, sarvikruunuinen myhäili, kirjahyllystöjen ylähyllyjä kohden vilkaisten ohimennen.
//Selvästi. Pipan kutale tietää jo kuinka muut kiedotaan pikkurillin ympärille. Fran on oikeesti mieleltään keskiaikanen, se tahtois vaan piikkinuijan jota heilutella ja jolla mätkii kaikkii. TOI KUN KUULE NAKKAA JUTTUJA NIIN NE KANS LENTÄÄ SITTEN ::DD:D:D:D BIERUI. Fran piereskelee ko annoin sille luun. Oisit nähny millanen kahina mäitsil ja franil tuli siitä ko fran sai kanannahkaluun ja päitsi oli silleen ”MINÄKIN VOISIN PIKKUISEN TUOSTA OTTAA”//