Kirjoittaja Crimson » 09 Marras 2016, 00:56
”Käy minulle”, punapää ruskean ja sinisensävyisissä pukeissaan hymyili alas päästessään, jalallaan livuttaen sitä vaatelaukkuaan lähemmäs Theoa.
”Järjestän teille jotain tarjottavaa, etteköhän te keittiönantimilla hetken selviä”, Seyr hymisi vierestä kaksikkoa seuraillen, ennen kuin kääntyi kannoillaan kyökkinsä puoleen suunnaten. Nuorimmaiset jäivät touhuamaan Iriadorin tavaroiden kanssa ja painelivat vielä ylös siistimään paikkoja ennen kuin talleille pitäisi poistua hetkeksi vierailemaan. He toivat alas astiat ja likaiset lakanat, sitten suunnaten saappaat jalassaan raikkaaseen ilmaan. Nashira sai runsaasti rapsutuksia ja silityksiä, Iriadorin jäädessä järjestämään sille muutamaa tuoretta lihapalaa aamiaiseksi, jotta ratsu jaksaisi kiukuttelematta taivaltaa matkan täältä tupien talleille saakka. Siinä välissä Theo poistuikin takaisin kartanolle Lorythaksen avuksi, joka oli jäänyt heille aamupalapöytää järjestämään. Seyrin tuntien siellä olisi taas laajakirjo kaikenlaista suuhunpantavaa, ja ylimääräisillä olisi voinut ruokkia vielä kymmenen seuraavaakin.
Korkeahaltia otti kuitenkin palatakseen lopulta kyläpäällikön pytingille, pöytään istuen noitten seuraksi nauttimaan runsaan aamiaisen kaikessa rauhassa. Lorythas oli Theon avustuksella laittanut heille matkaevääksi leilillisen raikasta vettä, jokusen voileivän ja kuivattuja hedelmänpalasia. Niitä saattoi napostella matkalla, eikä ihan heti tarvinnut ruokapöytään istua, kun tuville päästäisiin.
Pöydästä oli kuitenkin aika ruokailun jälkeen nousta, kolmikon siirtyessä jälleen kohden talleja. Iriador kiskaisi jo sisällä ylleen puolipitkän tumman takkinsa, sekä viitan harteilleen, pihalla vasta alkaen viritellä asevyötä paikoilleen. Talleilla hän sai pukea Nashiralle satulan ja tavarat selkäänsä, remmejä jääden varmistelemaan kiinni ja sarvikruunuisen peuran huomiosta nauttien. Joskin syystä tai toisesta naaraspeura tökki terävänä punapäätä välillä ja käyttäytyi jopa levottomasti – mutta Iriador epäili sen johtuvan siitä, että pitkän tovin jälkeen Nashira aisti heidän lähtevän pidemmälle matkalle ja palaamaan takaisin normaaliin arkeen…
”Olet aina tervetullut takaisin”, Lorythas hymyili Theolle, joka harmitteli vierailun lyhyeksi jääntiä, ”Ja sinulle on aina paikka parvella valmiina”, Puolikäärme virnisti nuorukaiselle takaisin. Siinä samalla se katse kiri paremmin kuitenkin lähestyvän Iriadorin puoleen, joka päätyi halaamaan Hopeakäärmettä pitkään huokaisten, Seyrin yhtälailla halaten punapäätä takaisin. Kylläpä kartanosta tulisi taas hiljainen kun yksin pitäisi jäädä, joskin ainahan hän voisi ottaa Pumpkinin sinne Lokenen kanssa räkättämään ja kolistelemaan.
”Kiitos että sain olla täällä näinkin pitkään”, Iriador kiitti hymyillen. Ei hän viitsinyt itseä ja alkaa valittaa, Lorythas oli ollut mitä mainioin isäntä tähän saakka ja aivan varmaan oli, että punatukka tänne taas johonkin väliin saapuisi. Ja mikä sen parempaa, jos hän saisi vielä Dariuksenkin mukaan!
”Lähetä kirje kun pääset takaisin, muuten murehdin teidän peräänne seuraavan ikuisuuden”, Puolikäärme naurahti, halauksen lomasta Theodluiniin katsahtaen, ”Kertokaa Dariukselle terveisiä”.
”Varmasti kerromme, jos hän ei sydänkohtaukseen hajoa heti, kun Theon sinne vien”, sokea virnisteli halauksesta irrottautuen, ”Mutta emmeköhän me lähde matkaan sitten, ennen kuin tämä menee yhtään tämän hankalammaksi”.
Iriador nousi ensimmäisenä naaraspeuran selkään tottuneesti, taakseen tehden tilaa ja toiset jalustimet vapauttaen, että Theo pääsisi selkänsä puolelle kapuamaan kyytiin myös. Myös kättä tarjottiin nuoremmalle avuksi.
”Hyvää matkaa sitten. Ja sinulle Theo en saata kuin toivottaa onnea etsintöjesi suhteen”, Seyr vielä hymyili kaksikkoa seuraten.
//Ilmastointilaite niikö pelastais koko kesän. Ja ehkä talvenkin, kun ei oo koskaan ketään jonka vieressä kiehnää. Mutta niinpä, aivot vaan sulaaaaaaa. TIMILLE OMAT PYLLYT. JA MEILLE MEIDÄN PYLLYT. Meidän pyllyt on kyl parempii ko Timin pyllyt, vaik Timi saattaakin olla asiasta hyvin paljon erimieltä//