Kohti uutta tuntematonta || Aksu


(3) Keskellä Laurina aroja sijaitseva puolueeton kylä, joka on erikoistunut lohikäärmeiden kouluttamiseen. Briaria asuttaa sekainen joukko, josta ei voi sanoa enemmistöksi mitään. Kuitenkin, Briarista saapuvat lohikäärmeen ratsastajat. Briar pysyttelee kuitenkin puolueettomana sodan suhteen, joskin yksittäisiä asukkaita voi lahjoa puolelle tai toiselle. Briarissa asuva kansa on kuitenkin kovin ylpeää taidoistaan, sillä tiettävästi Briar on ainoa paikka, jossa osataan kouluttaa ja pyydystää elävänä lohikäärmeitä. Vankka ja kivinen kylä on raskaasti suojattu. Vierailijoita ei katsota hyvällä, oli kyseessä sitten ihmisten, haltioiden tai puolueettomien puolella oleva matkaaja. Briarin asukkaat ovat kovin ennakkoluuloisia matkalaisia kohtaan, mutta päästävät noita toki sisään. Kukapa sitä nyt lohikäärmeitä täynnä olevassa kylässä alkaisi riitaa haastaa asukkaiden kanssa?

Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3992

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Su Marras 06, 2016 5:20

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

Himputti – minäkin haluan nähdä sen!”, Iriador hymähti Theon perään, joka jo ylös lähti kiipeämään. Ei hän kyllä sokeana aikoisi lähteä tikkailla kiipeilemään, vaikka tuskin se mikään vaikea suoritus olisi ollutkaan… Lory saisi hypätä itse alas antamaan edes toisen silmänsä sitä varten, että punapää saisi nähdä pitkään etsimiään salatiloja edes yhden! Ja sinällään häntä myös kiinnosti nähdä, miltä Theo näytti.
Hopeakäärme seurasi, kuinka kultasilmäinen nuorukainen kiipesi näppärästi hänen seurakseen parvelle. Paremmin tuo tänne mahtui mitä hän, kuten Seyr oli epäillytkin. Jahka lämpö nousisi tänne paremmin ja suljettu parvi hieman vaihtaisi ilmaa oleskelutilojen kanssa, niin eiköhän tästä ihan kelpo yösijan saanut valmiiksi vaatimattoman oloiselle tummatukalle.
Kartano kuuluu minua edeltäneelle kyläpäällikölle, tämä lieni silloin olleen käytössäkin hienommalla tavalla kuin minun aikanani…”, Lorythas naurahti tummatukan miettiessä matalan tilan kokoa Puolikäärmeeseen nähden. Olihan Seyr täällä itsekin nukkunut aikanaan, mutta myöhemmin kattanut parven piiloon avattavalla hyllyllä, kun tarvitsi itse ennemmin hyllytilaa ylimääräisen parven sijaan.
Vaikka saisipa tästä hienon lisän tänne, tuskin kuitenkaan käyttäisin tätä siitä huolimatta itse…”, Puolikäärme päivitteli hivuttautuessaan hiljalleen sitä parven reunaa kohden, työntäen itsensä siitä lopulta alas. Ei se ollut tiputus eikä mikään hänen kokoiselleen, eikä Seyrin notkeudella pudotus tuntunut edes jaloissa kunnolla!

Koottuaan itsensä jälleen suorana pystyyn, asteli Hopeakäärme Iriadorin luokse, joka jo vastaan asteli. Kyllä hän oli kuullut sokean toiveen, eikä se näön jakaminen nyt niin energiaa vievä operaatio ollut, etteikö Seyr olisi sitä voinut tähän hätään järjestää.
Äkkiä sitten, ennen kuin halkean jännityksestä!”, Iriador hihkaisi paikoillaan malttaen pysyen sen tovin, kun petopuolen käsi laskeutui hänen silmiensä eteen. Toisen käden Lorythas laski omille silmilleen, siirtäen heijastuksen tavoin oman näkönsä korkeahaltian silmiin – tätä oli harjoiteltu jo niin monet kerrat kuluneen kesän aikana, ettei se lyhytaikaisen lumouksen tekeminen oikeastaan vienyt kuin muutaman hassun sekunnin. Ja kun Seyr kätensä nosti Iriadorin kasvoilta ylös, olivat tuon muuten niin haaleisiin iiriksiin ilmestynyt sinertävä sävy ja viirumainen pupilli, punapään joutuessa jälleen totuttelemaan siihen valoon hieman karsastellen ja tarkkuutta hakien aikansa.

Okei, ehkä tämä tästä kohta…”, punatukkainen hymisi, hiljalleen katseensa nostaen sinne parvelle Theoon – Darius oli varmaan aikanaan näyttänyt ihan yhtä sileäposkiselta, mitä Theodluin, ”No olet aika yhdennäköinen kyllä, eipä tuollainen pärstä hirveästi arvailun varaan jätä”, Iriador virnisti.



//No selvästi. Pakko vähän sanoo mulle, mut si kuitenkin hävettää ko meni aukoon päätään väärälle taholle. SE OLI NIIN ÄKKIÄ OHITTE ET EMMÄ KERENNY HAKEEN PUHELINTA MAKKARISTA. Mut siinä ne viiletti koira päänsä mahollisimman korkeella ja Päitsi perässä silleen :3//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14276

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Marras 06, 2016 5:53

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

Kuulema kartano oli kuulunut edelliselle kyläpäällikölle, joka kenties oli tämän huoneen rakennuttanut aikoinaan sitten. Tai kenties häntä edeltänyt kyläpäällikkö? Ken tiesi, ei se Theoa varsinaisesti niin paljon kiinnostanut, että hän olisi siitä enempää lähtenyt kyselemään.
"Jos ei muuta, niin tulisi tästä varmaan hieno, salainen kutupaikka", Theo jälleen virnisti vilkaisten Seyrin puoleen, tuon pohtiessa huoneen käyttämistä johonkin.
Theo jäi vielä tutkimaan paikkoja, varovaisesti niitä kirjojakin katsastaen, siinä missä Lorythas laskeutui alas Iriadorin luo. Theo tuli kyykkimään parven reunalle, seurailemaan kuinka Lorythas jonkinlaisen lumouksen punapäisen ylle langetti. Tämän johdosta Iriadorin silmät muuttivat väriään, Theon kurtistaen kulmiaan pienesti. Ilmeisesti Lorythas jollain tapaa lainasi näkönsä Iriadorille? Kuinka kiehtova pieni lumous, jonka johdosta sokea kykeni nyt oikeasti näkemään ympärilleen, käyden siinä ensitöikseen kommentoimaan Theon yhdennäköisyydestä eliittikenraalin kanssa.
"Paitsi että olen tietenkin luonnostani hurmaavampi", Theo naurahti, "Ehkä minunkin pitäisi kasvattaa parta...", tuumi vielä ääneen, samalla leukaansa hieraisten.

"Näin siis.. muotokuvan hänestä. Xard näytti meille eilen. Kuin myös Deliasta", Nuorin lisäsi nopeasti, selventääkseen mistä hän tiesi että eliittikenraalilla parta oli, jos ei kerta tuota ollut koskaan kasvotusten tavannut, "Xard on siis... pieni demoni... Joka on nyt mukanani. Pitäisiköhän se ruokkia..", Theo aprikoi vielä itsekseen. Ei Qira kyllä ollut maininnut pahemmin Xardin ruokkimisesta mitään, mutta pikkupirulle näytti kyllä keksit maistuvan. No, ehkä sitten kun yö tulisi ja Seyr sekä Iriador olisivat painuneet untenmaille, kaivaisi Theo Xardin esiin ja hetken sen kanssa juttelisi.
"Onko Lorythas nyt sokea, jos sinä kerran näet hänen katseellaan?", Nopeasti se aihe vaihtui ja nuori maagi kävi kyselemään paremmin tuosta lumouksesta, jonka kaksikko nyt jakoi, "Voitko sinä katseesi jakaa kenen tahansa kanssa, vai tarvitseeko siihen jonkinlaisen yhteyden ensin toisen kanssa?", lisäkysymys esitettiin, suunnaten enemmän Lorythasille.



// Hävettää kun tajuaa, ettei tuukaan nannaa. PUHELIN PITÄÄ AINA OLLA KÄDENULOTTUVILLA JUURI TÄMÄN TAKIA. Mut voi ei <33 Mäitsi ja Pipa on tommosia rosvoja. Niistä tulis hyvä tiimi //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3992

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Su Marras 06, 2016 6:27

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

Iriador naurahti uuden tuttavansa sanoihin, tuon kehuskellessa itseään hurmaavaksi – miettien vielä, pitäisikö hänenkin parta kasvattaa, ”Siitä on vain harmia, älä edes harkitse – vaikka pukisihan se varmaan leukaasi charmisi kanssa”. Ja ennen kuin punatukkainen ehätti edes miettiä tiesikö Theo miltä Darius mahdollisesti näytti, kertoi nuorempi nähneensä muotokuvan kenraalista ja kuningattaresta eilen pieneltä demonilta. Iriador ei voinut jälleen kuin kohottaa kulmaansa. Ei hän ymmärtänyt juurikaan magian päälle, mitä nyt itse pieniä temppuja osasi rotupuhtaisiin taitoihinsa nähden, mutta muuten kaikki sellainen temppuilu oli aina yhtä ihmeellistä. Hän oli alunperin ihmetellyt Seyrinkin taitoa lumouksia langettaa, mutta niinpä vain kyläpäällikkö oli hankaluuksien kautta loitsukirjoja tutkien alkanut enemmän vahvistaa taitojaan! Ehkä siitä lieni kiitos kuuluvan lohikäärmeverelle nimenomaan.

Kyllä minä ihan yhtä hyvin näen kuin ennenkin”, Lorythas hymyili vierestä, seuraillen korkeahaltian perään, joka myös niitä tikkaita hyödyntäen lähti kiipeämään parvelle, ”Se on vain väliaikainen heijastus jonka kautta siirrän näköni toiselle, en ole kokeillut sitä kuin Iriadorin kanssa tähän saakka… osaisinkin tehdä siitä kestoltaan pidemmän, mutten minä mikään taikuri ole”, Puolikäärme harmitteli. Vaikka tähän saakka se pienikin kesto näkemisen lahjan kanssa oli tuottanut tavallisesti sokealle nuorukaiselle äärettömän määrän iloa. Iriador oli päässyt näkemään tähtitaivasta, ja lohikäärmeitä, lukenut kirjojakin itsekseen – mutta aina jossain vaiheessa lumous hälveni pois. Kaikella kivalla oli tapana loppua aikanaan, kuten sanottua.
On se silti enemmän kuin uskaltaisin sinulta toivoa”, Iriador tuumi rauhallisesti, silmäillen mielenkiinnolla parven läpikotaisin, kun ylös saakka pääsi. Voi kun Lorythas olisi näyttänyt tämän aikaisemmin, hän olisi rakentanut tänne tukikohtansa jo ajat sitten yläkerran vierashuoneen sijaan!

Lopulta korkeahaltia käännähti Theodluinin puoleen, näin lähempää ja näkönsä jo tarkentumisenkin onnistuen paremmin silmäillen tuota uudemman kerran uteliaasta.
Puhuit jostain pienestä demonista... osaatko kutsua sellaisia?”, Iriador tiedusteli virnistäen, hieman hillitympään ääneen Theolta.
Jos nyt kuitenkin jättäisitte pirujen paikalle maanittelun johonkin toiseen kertaan... sain tarpeekseni demoneista jo kerran Qiran vierailun yhteydessä…”, Lorythas hymähti nuorempiensa perään.



//NII. Ei herkkuja paskoille. NO NIIN NÄEMMÄ PITÄIS MUT MULLA SE ON YÖPÖYDÄLLÄ VÄHÄN TURHAN USEIN JA MISSAAN SIT KAIKEN. Mäitsi ja Pipa ois se rakettiryhmä kato, jos niille antais tilaisuuden//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14276

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Marras 06, 2016 6:45

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

Seyr kertoi näkevänsä kyllä yhtä hyvin mitä ennenkin, vaikka näkönsä oli jakanut lumouksella Iriadorin kanssa. Kiehtovaa, ilmeisesti tuo oli jokin opeteltavissa oleva taito? Mutta rajoittuiko se sitten rotuun - Seyrin tapauksessa lohikäärmeisiin - vai kykenisikö Theokin sen oppimaan? Eipä hänellä kyllä moiselle taidolle tarvetta varsinaisesti ollut, Iriador kun oli ensimmäinen ystävä, joka varsinaisesti sokea oli.
"Ehkä sen kestoa voisi pidentää kristallienergialla...", Theo mutisi, niinkin pieneen ääneen ettei varsinaisesti olettanut kenenkään puheisiinsa reagoivan. Kunhan vain mietti itsekseen ääneen, samalla kun siinä reunalla yhä kyykki, Iriadorin puolestaan tutkien parven läpikotaisin. Ja kun punapäinen oli parven tutkinut, kyseli tuo sitten Xardista. Theo vilkaisi Iriadorin puoleen, katseensa kuitenkin palauttaen nopeasti Seyriin joka kehotti jättämään pirujen manaamisen toiselle kerralle, mainiten saaneensa demoneista tarpeeksi kun Qira oli vieraillut. Theo naurahti huvittuneena, pudistellen sitten päätään.

"En kykene itse manaaman demoneita, ne eivät tunnu vastaavan kutsuuni. En myöskään kykene mustaa magiaa harjoittamaan, loitsut eivät vain toimi jos yritän niitä", Theo selitti, "Kuulemma johtuu äitini veriperimästä. Hän oli... enkeli. Siivistään luopunut, kuolevaisten keskuuteen langennut. Äiti puhui aina että luopui siivistään isäni tähden", nuorin hymähti. Eihän hän tiennyt oliko se totta, että äitinsä oli siivistään luopunut kun haltiamiehen oli tavannut, mutta eipä Theolla ollut myöskään syytä epäillä äitinsä sanoja.
"Mutta Xard on harmiton, pieni demoni. Sillä on oma purkki missä se asuu ja Qira antoi sen minulle matkaan. Sillä on nyt kaksi näkylasia, minkä välillä se voi liikkua ja toimittaa viestejä minun ja Qiran välillä tarvittaessa", Puoliverinen palasi äskeiseen aiheeseen, hetken haikeuden karistellen niskastaan. Äidistään puhuessa Theo oli mennyt vakavammaksi ja se hymykin kasvoilta oli hiipunut. Siinä samalla oli tullut mieleen ne äidin tuhkat... Niille pitäisi tehdä jotain pian.



// EI HERKKUJA PASKOILLE NIIN! SÄ MISSASIT SEN!!! Ja todellakin, kaks pientä kusipäätä siinä kera suurine egoineen //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3992

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Su Marras 06, 2016 7:16

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

Theo ei kuulemma kyennyt kutsumaan demoneita esiin. Sinällään sääli tietenkin, mutta toisaalta niin taisi myös olla turvallisinta. Seyr huokaisi helpotuksesta, siinä missä Iriador näytti ehkä jopa aavistuksen harmistuneelta. Eikä se harmistuneisuus minnekään ehättänyt kadota varsinaisesti, kun nuorukainen kävi edesmenneestä äidistään paremmin puhumaan.
Kuulemma Theon äiti oli ollut enkeli. Siitä syystä poika ei kyennyt mustaan magiaan tai demoneiden kanssa pelleilemään. Se se oudon puhdas energia siis oli ollut! Lorythas oli aistinut aikaisemmin ihan samanlaisen kihelmöivän tunteen Letosta, joka tosin ilmeisesti oli vereltään aivan puhdas enkeli – ei puoliverinen, kuten Theodluin. Vaikka Seyr lattianrajaan olikin jäänyt tuijottamaan hämmästyneenä sen yhtäläisyyden keksiessään, kuunteli hän silti mieleltään harmitellen Theon tarinaa äidistään, joka oli siivistään luopunut rakkaansa tähden. Iriadoria mietitytti myös toden teolla, tiesikö Darius mistään tästä yhtään enempää ja oli tapansa mukaisesti vain jättänyt hänelle kertomatta… ehkä sitä voisi kysyä sitten, ellei asia valmiiksi selviäisi, kun sinne saakka päästäisiin.
Aihe vaihtui kuitenkin kevyempään tummatukkaisen vaihtaessa puheenaiheen siihen pikkudemoniinsa, Xardiksi nimettyyn otukseen.
Tuo kuulostaa ihan älyttömän kätevältä”, Iriador hämmästeli ääneen, Theon viereen itsekin kyykistyen, ”Jos se pystyy kulkemaan lasien välillä vain ilmestymällä, niin eikös se sitten ole nopeampi kuin viestihaukat?”, punapää kyseli toiselta leukaansa mietteliäänä hieraisten siinä samalla. Olisipa itsekin omistanut jotain noin hienoa. Toistaiseksi hänen oli pitänyt tyytyä lintuihin ja pikkuliskoihin viestinviejinä, jos jotain suhteellisen nopeasti halusi toisaalle toimittaa – sellainen viestinviejä demoni olisi ollut erilainen ja tosi näppärä tapaus varmaan. Varsinkin jos se asuikin vielä jossain pienessä purkissa, eikä sille tarvinnut olla omaa häkkiä tai orsia!

Joka tapauksessa, taidan itse painella pehkuihin huomisaamun tähden”, Iriador tuumi, katseensa kääntäen nopeasti Theon puoleen, ”Minulla oli ihan mukava päivä seurassasi, toivottavasti sinusta irtoaa yhtälailla juttuseuraa myös huomenna, sillä matka kaupunkiin täältä kestää aika reippaasti jo valmiiksi yksin taitettuna”. Vanhempi heistä tapautti tummatukkaa muutaman kerran hartialle, lähtien sitten kapuamaan alas parvelta, ja alas päästyään suunnaten askeleitaan huoneen ovea kohden. Käännähtäen kuitenkin vielä ympäri ja jatkaen kävelyä hitaammin, takaperin, ”Tulen huomenna heittelemään parvellesi kirjoja, jos et muuten havahdu hereille – nähdään aamulla taas!”.
Iriador poistui paikalta harvinaisen hyväntuulisena. Sinällään punapäätä innostutti huominen kotiinpaluu, hän tuskin saisi unta ihan heti mutta nytpä hän voisi itsensä uneen tuudittaa lukemalla jotain loppuun, jonka aikaisemmin oli aloittanut ja kesken jättänyt huoneeseen tällaista hetkeä odottamaan.

Seyr ei kuitenkaan minnekään alempaa hievahtanut, vaikka oli seurannut Iriadorin paikalta poistumista sivusilmällä.
Voisin itsekin käydä vaihtamassa vaatteitani kevyempiin tässä kohtapuoliin”, Lorythas mietti ääneen. Ei hän viitsinyt työasussaan nyhjätä loppuiltaa – sitä paitsi, sitä nokea oli ehättänyt tarttua jo asukokonaisuudesta muun muassa niille tikkaille, ja varmasti myös parvella oli tuhkaisia jälkiä housuista hänen jälkeensä jäänyt.
Jätänkö sinut omaan rauhaasi tänne vai meinasitko vielä lähteä jonnekin itseksesi? Osaat varmaan katsoa itsekin, että takkatuli palaa ainakin vielä vähän pidemmälle, niin sinulle riittää lämmintä koko yön ylitse”.



//MINÄ SYÖN FRANIN HERKUT! Eikun hetkinen. No mut niinpä. Fran ja Timi voi sit olla pokemonkeräilijöitä, eli siis luunkeräilijöitä. Sit ne jemmaa yhes kaikkee nannaa ja Pipa ja Päitsi vaan tulee ryövään kaiken. Pipalla ja Päitsillä on ofc oma kuumailmapallo sitten, jossa on kuvana iso P kirjain loogisesti//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14276

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Marras 06, 2016 7:43

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

"Ymmärtääkseni se on nopeampaa, mitä viestihaukat. Se pystyy ilmestymään lasista toiseen tuosta vain, oli niiden välillä kuinka pitkä matka tahansa", Theo kertoi Iriadorille, joka pikkudemonin kätevyyttä kävi ihailemaan. Olihan se tosiaan kätevää, ainakin näin teoriassa. Piti vielä kokeilla sitä käytännössäkin.
Sen enempää piruista ei kuitenkaan lähdetty turisemaan, kun Iriador ilmoitti, että aikoi yöpuulle hankkiutua.
"Minullakin oli hauskaa. Kiitos että näytit paikkoja ja älä huoli, et tule saamaan minua hiljaiseksi huomenna millään!", Nuorin naurahti Iriadorille, joka alas lopulta kapusi, "Kyllä minä hereillä olen ajoissa, älä huoli. Nuku hyvin!".
Haukankatse seurasi, kuinka Iriador paikalta poistui ja jätti puoliveriset keskenään. Theo pysyi hiljaa, samalla kun jonkinlainen vaivautuneisuus nousi pintaan. Iriadorin kanssa oli ollut mukavaa ja hauskaa ja tuon seurassa oli ollut turvallista, jopa kotoisaa, mutta nyt kun hän jäi kahden Seyrin kanssa. Sarvipäinen kun ei heti ensikättelyssä ollut puhunut puoliverisestä niin kovin suopein sanoin ja epäillyt häntä jopa Qiran juoneksi, joten Theo ei oikein tiennyt miten Lorythasiin nyt olisi pitänyt suhtautua...

"Minun pitäisi...", Ylhäällä yhä kyykkivä Theo aloitti, kun Seyr kyseli hänen suunnitelmistaan.
"Onko... Tässä lähistöllä mitään korkeaa paikkaa Aroilla?", Theo kysyi niskaansa hieraisten, selvästi nyt vaivautuneempana mitä Iriadorin läsnä ollessa, "Minun pitäisi... Äitini tuhkat heittää tuuleen. Emme koskaan puhuneet siitä, mitä hän haluaisi jäännöksilleen tehtävän, mutta uskoisin että enkelinä hän olisi toivonut tuhkiensa pääsevän vielä kerran lentämään".
"Joten jos tässä lähellä olisi joku paikka, voisin käydä iltakävelyllä... Ehkä sen jälkeen unikin maittaisi".



// ITTE POPSIT LUUT NASSUUS. eikun. Ja todellakin, keräävät kaikki luut ja vievät turvaan. Ja sitten nää kaks perkelettä tulee ja ryövää ne. KUUMAILMAPALLO ON MUST! Niillä pitäis olla myös hieno riimittelevä esiityminenkin //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3992

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Su Marras 06, 2016 8:28

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

Lorythas silmäili parvella roikkuvaa nuorukaista, joka vaivautuneemmaksi muuttui Iriadorin poistuttua ja näin ollen itsekseen jäätyä. Noilla taisi olla ihan mukava päivä takana – Iriadorin kanssa kun oli loppujen lopuksi niin helppoa ystävystyä. Vaikka Seyr epäili myös tutun seuran poistumisen lisäksi Theoa vaivaavan varmasti lähipäivien tapahtumat ja tänne yksin jääminen Qiran poistuttua matkoihinsa.
Jotain nuoremmalla näytti kuitenkin olevan mielessä, Theodluinin tiedustellen oliko lähistöllä jotain korkeaa paikkaa, josta hän olisi voinut saattaa äitinsä tuhkat tuulen matkassa kulkemaan aroille. Seyr hieraisi niskaansa kevyesti, mietteliään katseensa siirtäen lattialle levitetyn maton kuvioita seurailemaan hetkeksi.
Kartanoni katonharja taitaa olla korkein sija, mitä tästä lähistöltä löytyy…”, puoliverinen aloitti, ”Ja vähän kauempana on kukkuloita… mutta ei… täällä kai sen korkeammalle pääse kurottamaan mistään varsinaisesti”. Ei ainakaan niin korkealle, että tuuli siellä olisi ottanut hennon aineksen kuljetettavaksi mukanaan kovinkaan pitkälle… kenties katonharjalta levitelty tuhka olisi lentänyt hetken ilmassa, ja päätynyt sen jälkeen vain lässähtämään pitkin lähitalojen kattoja.

Puolikäärmeen katse kuitenkin kirkastui hetkessä, hopeaharjaisen kohottaessa katseensa sinne ylös Theon puoleen, ”Minulla voisi olla ehdotus… niitä tuhkia varten… siis”.
Kun voisinhan… lentää sinut ylemmäs, lähemmäs pilviä. Korkeammalla tuuleekin varmaan enemmän ja jos tahdot tuhkien kulkeutuvan pidemmälle, niin olisi varmaan mukavampi käydä sirottelemassa ne matkaan tuolta noin”, sarvipäinen osoitti sormellaan ylöspäin taivaaseen viitaten, hymyillen nuorukaiselle lämpimästi.
Uskaltaisitko hypätä ehkä selkääni? Minulla on vähän erikoisia kokemuksia teidän haukansilmäisten kanssa lentämisestä, ehkä voisit osoittaa senkin konseptin toisenlaiseksi samalla”, puoliverinen naurahti toiselle kaltaiselleen.



//NAMI. Tippuu hampaat vielä suusta jos semmosta alkaisin mutustaan. MUT NIINPÄ. Ja voi ei riimittelevä esiintyminen (D Kai Pipa ja Päitsi teamuppais siinä sun sarjakuvassakin sit. PETTURIPIPA, kukaan ei epäile mitään ko se on nii söpö//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14276

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Marras 06, 2016 9:09

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

Naurahtaen Theodluin pudisteli päätään, Seyrin mainitessa kartanonsa kattoharjan olevan korkein sija lähistöllä, jos muutamaa kukkulaa kauempana ei laskettu. Muuten hyvä, mutta jos hän heittäisi tuhkat katonharjalta, hyvällä tuurilla ne vain leviäisivät pitkin Briaria ja se ei kuulostanut kovinkaan juhlalliselta tavalta - saatikka sitten mukavalta ajatellen lähistön asukkaita. Kukapa sitä nyt jonkun kuolleen tuhkia halusi kuistilleen tuulen mukana...
Sarvipäisellä oli kuitenkin ehdotus tuhkia varten. Pienesti Theon katse kävi kaventumaan taas, pojan ehtien jo luulla Lorythasin ehdottelevan tuhkien käyttämistä johonkin muuhun. Mutta ei, sen sijaan puoliverinen ehdotti toiselle, että hän lentäisi Theon ja tuhkat yläilmoihin, josta tuuli varmasti kuljettaisi tuhkat pitkälle, pitkin poikin aroja. Jo ennen kuin Theo suutaan auki sai, nyökytteli nuori taas idealle. Moinen kuulosti täydelliseltä suunnitelmalta, jos häneltä kysyttiin!

"No jos siitä ei sinulle ole liikaa vaivaa. Kuulostaa täydelliseltä tavalta päästää tuhkat tuuleen", Kultasilmä hymähti, ennen kuin nopeasti kävi itsensä heilauttamaan tikkaille ja laskeutui reippain liikkein alas, kääntyen sitten Lorythasin puoleen.
"Ilmeisesti osaat muuttaa muotoasi, jos kerta lentämään kykenet? Ja mitä tulee haukansilmäisten kanssa lentämisestä, niin siihen minä en osaa sanoa mitään. En ole koskaan lentänyt itse. Totta kai ajatus kiinnostaa ja haluan kokeilla!", Enkelinpuolikas jatkoi, kävellessään lähemmäksi ja kavensi katsettaan taas epäilevänä, kujeilevan virneen nostaen kasvoilleen, jälleen siihen toisen eteen pysähtyen ja niska kenossa ylös katsoen.
"Iriador jo kertoi minulle vähän juttuja", Nuorempi aloitti virnuillen, "Mutta minulle jäi vähän epäselväksi mikä teidän juttunne on? Setäni ja sinun? Miksi haltioiden eliittikenraali olisi ystävä puolueettoman kyläpäällikön kanssa?".



// No todennäkösesti. Pistät kato sen luun likoomaan veteen ni siitä tulee ihan löllö. JA OMG :----DD PETTURIPIPA kuulostaa joltain niin ebiniltä et vois toteutaakin //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3992

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Su Marras 06, 2016 10:28

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

Sarvikruunuisen suunnitelma näytti kelpaavan Theolle. Ihan hyvä vain, niin nulikan ei tarvinnut itsekseen lähteä minnekään vaeltelemaan enää tähän aikaa.
Omaan petomuodon puoliverisyyttäni, vaikka omistankin ratsun siitä huolimatta myös”, Puolikäärme selvensi pikaisesti välistä, katseella tarkkaillen kuinka lyhyempi osapuoli kävi jälleen lähestymään häntä paremmin, siihen eteen seisahtuen virnuillen. Ja kertoi kuinka Iriador oli kuulemma kertonut nuorelle kultasilmäiselle vähän juttuja. Mitähän juttuja… kunhan ei mitään, mistä myöhemmin voisi koitua harmia jollekin… Lorythaksella oli kuitenkin oma epäilyksensä siitä, että Iriador olisi jonkin asianhaaran yhteydessä paljastanut kumppanuutensa Dariuksen kanssa nuoremmalle.
Tummatukkaista näytti kuitenkin kiinnostavan Briarin kyläpäällikön välit setäänsä. Siinä olisi varmaan riittänyt kerrottavaa ja selittämistä vaikka kokonaisen päivän verran parhaimmillaan… mikä saikin sarvipään huokaisemaan ääneen.
Väitätkö ettei minulla saisi olla kyläni ulkopuolisia ystäviä vai?”, turkoosin katseensa poikaan laskien Seyr virnisti vinosti, viittoen kuitenkin Theodluinia seuraamaan perässään, kun kyläpäällikön askel lähti viemään pois kirjastosta. Ei heillä minnekään kiire ollut, mutta ennen kuin liian kylmä ulkona lentelyyn olisi, olisi varmaan parempi käydä toimittamassa se tuhkien sirottelu pois alta…

Pelastin setäsi ja Iriadorin muutama vuosi takaperin Mor vuorilta paleltumasta vihollistensa kanssa yhteenoton jäljiltä. Toin heidät tänne, autoin takaisin jaloilleen ja ehdimme siinä jo tutustua toisiimme paremmin”, Lorythas alkoi kertomaan, kun oleskelutilalta pidemmälle päästiin, ”Siitä alkaen olemme pitäneet yhteyttä toisiimme ja kehittäneet suhdettamme lähinnä sattumien kautta - olemme kuitenkin niin hyvissä väleissä nykyisin, että hänellä on miehineen Briarissa sija pysähtyä ja yöpyä tarvittaessa milloin vain, jos näin pohjoisessa liikkuvat. Sen verran minä teen yhteistyötä puolueellisten kanssa sen lisäksi, että käymme myös kauppaa tarvittaessa kaupunkien kesken ja palkkaamme ratsastajia toisaalle palkkasotilaiksi”.

Siinäpä se kutakuinkin on tiivistettynä”, Puolikäärme kohautti hartioitaan, napaten eteisestä käteensä vielä sen tummakankaisen kaulushuivinsa, ”Sitä paitsi, setäsi on petopuoleni lohikäärmeratsastaja”. Miksi Lorythas sen tiedon nuoremmalleen soi? Koska se kuulosti varmasti nuoremman korvissa inspiroivalta ja rohkaisevalta – vaikka sekin valinta oli tehty vahingossa, eikä Seyr ollut koskaan vaatinut Winderiä hyppäämään niihin saappaisiin, oli tuo silti faktapohjaisesti ratsastajan tittelin itselleen hyväksynyt.
Pue tämä päällesi, siellä ylhäällä on parempi ettei sinulla ole viittaa päälläsi, tai lennät tuulen mukana kyydistäni samantien alas”, Lorythas totesi ennen kuin ovea lähti availemaan, ojentaen huiviaan Theodluinille. Taisipa tuo siihen hukkua, mutta pitäisipä ainakin tummatukkaisen lämpimänä tuulelta.



//No voi hyi. Semmonen limanen lötkö saatana :----DDD FRANILLE SAA MUUTENKI OLLA AINA HUUTAMASSA ET LUUT SYÖDÄÄN LATTIALLE EIKÄ NIILLÄ PIIRRELLÄ JOTAIN LIMALUU KUVIA SOHVAAN. PetturiPipa. Kaikkien luunsyöjien kauhu. Sit se tuleeki itku puseros takasi kotiin silleen ”QQ KISSAT ON IHAN PÄLLEI”//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14276

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Marras 06, 2016 11:03

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

"Eeen minä sitä sanonut. On vain outoa, että niinkin korkeassa asemassa oleva puolueettomien kanssa kaveeraisi. Vai onko se sitten normaalia heille", Theo virnisti. Puolueellisia kun ei pahemmin koskaan Elwoodissa näkynyt - eipä siellä kyllä muutenkaan ulkopuolisia pahemmin vieraillut - joten sinällään hänestä oli hassua, että ihan eliittikenraali toiselta puolelta olisi Briarin johtajan ystävä. Mutta mistä hän tiesi koko tarinaa. Osan hän siitä sai kuitenkin kuulla, Lorythasin lähtiessä sitä kertomaan tiivistettynä, samalla kun he lähtivät liikkeelle. Kuulemma sarvipäinen oli pelastanut Dariuksen ja Iriadorin Mor vuorilta aikanaan ja auttanut jaloilleen, jonka myötä he olivat yhteyttä pitäneet toisiinsa. No olihan se ihan hyvä syy ja selitys sille, miksi eliitti kyläpäällikön kanssa kaveerasi, ainakin jos Theolta kysyttiin.

"Lohikäärmeratsastaja?!", Theo rääkäisi Lorythasin kertoessa hänen setänsä olevan itse Seyrin petopuolen ratsastaja, "Miten se tapahtui-- kuinka sellaiseksi edes pääsee? Luulin että se on Briarilaisten etuoikeus, ette kai te ulkopuolisia kouluta muuten vain? Ja miksi hän on sinun ratsastaja, eikö se ole alentavaa, kun itse olet myös humanoidi kuitenkin?", kysymyksiä tulvi taas sitä mukaan mitä Theo ehti henkeä vetämään, mutta enempää hän ei ehtinyt esittämään kun Lorythas jo tunki hänelle käsiin jonkin sortin kaulushuivin.
"Ei viittoja, selvä", Nuorempi nyökkäsi, samalla kun puki päälleen kaulushuivin ja kipitti sitten reppunsa puoleen, joka yhä eteisenseinustalla nojaili. Repustaan hän kaivoi esiin sen vaatimattoman saviruukun, johon äitinsä tuhkat oli talteen ottanut, ennen kuin palasi Lorythaksen luo, purkkia puristaen rintakehäänsä vasten.
"Valmiina", puoliverinen tokaisi itsestään selvyyden, ennen kuin he lähtivät pihan puolelle pimeään syysiltaan askeltamaan.



// LIMANEN LÖTKÖNAHKA Timi tykkäis. Limaluukuvia omonomon<3 FRAN ON TAITEILIJA! Petturipipalle käy selväksi että kissat olikin ihan hemmetin pällei ja tyhmiä ja haisi tosi pahalta //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3992

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Ma Marras 07, 2016 12:18

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

Mukisematta nuorukainen kiskaisi kyläpäällikön tarjoaman huivin ylleen lämmittämään, kaivaen vielä matkaansa savisen ruukun, jossa tuon äidin tuhkat varmaankin olivat säilöttynä. Puolikäärme seurasi kaikessa hiljaisuudessaan Theoa, nyökäten lopulta hitaasti ja päätään hieman vinoon kääntäen puoliverisen enkelin ilmoittaessa olevansa valmiina.
Lohikäärmeratsastajaksi kouluttaudutaan”, Seyr jatkoi siitä aiheesta mistä Theo oli jo monta kysymystä ehättänyt esittää hetki sitten, ”Tai tullaan valitsemaksi lohikäärmeiden puolesta, tavallisesti pohjalla siinä on osa molempia tekijöitä”, Lorythas selvitti siinä samalla nuorukaiselle oven avatessaan ja kaksikon marssiessa selkeään syysiltaan.

Emme me ulkopuolisia siihen varsinaisesti opeta. Siksi sitä varmaan katsotaan vain meidän etuoikeutenamme, se vähän niin kuin… vaatii pohjalleen ensin erityisen suhteen ratsuun, ennen kuin satulaa aletaan kenenkään selkään sovittamaan ja siitä eteenpäin opettelemaan – etuoikeus on syntyä tänne, jossa vastaavaa kyetään harjoittamaan jo ihan pennusta lähtien valittujen parien välille. Se on pitkä ja jatkuva prosessi, emmekä me Dariuksen kanssakaan ole vasta kuin alkutekijöissä koko konseptin suhteen – hän kun ei täällä kykene niin usein virkansa puolesta vierailemaan…”, Lorythas kertoi hymyillen heidän eteenpäin kävellessään hämärään. Sinälläänhän häntä yhä harmitti se kuinka Winderiin oli sillä tavalla vain ajattelemattomuuttaan verisiteen kautta lähentynyt ja ratsuksi valinnut. Mutta koska kenraali ei sitä pahakseen ollut laittanut ja aikanaan oli vaikuttanut kiinnostuneeltakin ideasta, ei sitä oltu myöskään suoraa roskakoriin heitetty. Haukansilmän ehdoillahan tässä muutenkin asiaa eteenpäin ajettiin…
Jos lohikäärmeratsastajaksi pääseminen sinua kiehtoo, niin voisithan majoittua Briariin pidemmäksi aikaa johonkin väliin myöhemmin. Tänä vuonna uusia pikkupetoja tuskin enää kuoriutuu, mutta ensi keväänä voisit päästä valitsemaan mahdollisesti elinikäistä toveria itsellesi, jos olet paikalla oikeaan aikaan”, Seyr tuumi virnistäen, tummatukkaisen puoleen katsahtaen. Theo oli kyllä tervetullut tänne myöhemminkin, sikäli mikäli nyt nykyiseltä seikkailultaan takaisin joutaisi pohjoiseen. Saati selvisi elossa ensitapaamista pidemmälle…

Kaksikko saapui siinä jutustelun ohessa lyhyen kävelyn myötä porttien ulkopuolelle. Eipä muurien läheisyydessä parveillut enää ketään muita kuin vartijoita lähinnä, eikä kukaan ylimääräinen taho ollut yrittänyt heitä pysäyttää tai tiedustella, minne Seyr olisi ollut matkalla. Eikä Lorythas noille todennäköisesti olisi vastannut muuta, kuin käyvänsä iltalennolla nuorukaisen kera maisemia näyttääkseen, ja se siitä.
Odota siinä”, puoliverinen neuvoi äkkiseltään, hieman kauemmas hölkäten ja päästäen petoverensä muodostamaan itsestään sen korean nelisiipisen lohikäärmeen. Hopeakäärme jatkoi vielä muutaman askeleen tampaten kylästään eteenpäin, ennen kuin käännähti notkeasti kehollaan ympäri kaikkia neljää siipeään venytellen takaisin portteja kohti.
Vaern kävi sieltä korkealta katselemaan Theoa pää hieman kallellaan, tuulen puhaltaessa valkeita harjaksiaan mukanaan. Liskopeto kuitenkin kumartui eteenpäin, avonaisen kämmenen tarjoten nuorukaiselle tasoksi, ”Kiipeä siihen niin nostan sinut selkään”, näin lieni helpointa, niin Theodluinin ei tarvinnut alkaa saviruukkunsa kanssa kamppailla selkään kiipeämisen kanssa turhaan.
"Vai jänistätkö?", valkea serpentti virnisti kuiskaavasti naurahdellen, hampaitaan osin siinä samalla paljastaen.



//Timi ois varmaan ihan ekstaaseissa joo (D Frankin. Mikään ei oo parempaa ko limanen lötkönahka, just suusta syljettynä ja puoliks syötynä. 5/5. FRANIL ON TOSI ABSTRAKTI TAIDESIMMU SITTEN KYLLÄ. Petturipipalle käy selväks et kissat ei suvaitte semmosta pyllyjen haistelua ja keräilyä. EIKÄ KISSET TYKKÄÄ PULAHTAA JÄRVEEN//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14276

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Marras 07, 2016 10:40

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

Theo kuunteli tarkasti, kun Lorythas lähti kertomaan paremmin miten lohikäärmeratsastajia koulutettiin tässä kylässä. Kuulemma se oli pitkä prosessi, jossa ratsastajan piti jonkinlainen yhteys ratsuunsa kasvattaa jo alusta asti. Myöskään sen ratsun valitseminen ei tuosta vain onnistunut välttämättä, sillä peto kuulemma itse valitsisi ratsastajansa? Ja mitä tuli taas Seyrin ja Winderin prosessiin, kuulemma kaksikko ei kovin pitkällä tekemisissään ollut, johtuen siitä ettei eliittikenraali täällä kyennyt kovin usein vierailemaan. Ymmärrettävää, moisen tittelin kanssa varmasti oli myös tekemistäkin.
"Totta kai se kiehtoisi, mutta en tiedä onko minulla aikaa moiseen, edes ensi keväänä", Theo hymähti Seyrille, "Oma koulutukseni magian suhteen on yhä kesken... Ja nyt tämä sukusoppakin vielä... En usko että aikaa olisi vielä lohikäärmeiden kanssa leikkimiseen".
Tietenkin ajatus lohikäärmeillä ratsastamisesta kiehtoi, mutta Theo ei viitsinyt liikaa oppimista ottaa harteilleen. Johan hän nytkin oli vuosia välillä vältellyt sitä magianoppimista, ihan vain sen takia ettei huvittanut juuri silloin opiskella mitään.

Siinä keskustellessa he olivat saapuneet kylän porteille, josta he suuntasivat arojen puolelle. Theo pysähtyi sijoilleen kun Lorythas häntä käski odottaa, seuraillen kuinka sarvipäinen kauemmas hölkkäsi ja lopulta muotonsa kävi muuttamaan. Nuori seurasi silmät mielenkiinnosta kiiluen tuota toimitusta, ihastellen sitä nelisiipistä kokonaisuutta joksi Seyr oli itsensä nyt muuttanut. Haukankatse laskeutui lopulta siihen tarjottuun kämmeneen, pedon kehottaen puoliveristä kiipeämään käpäläänsä, jotta voisi nostaa hänet selkäänsä.
"Hah! Tässä vaiheessako muka? Älä nyt viitsi", Theo virnisti nelisiivelle, nopein askelin sitten lähestyen sitä tarjottua käpälää ja kiipesi kyytiin, varoen siinä koko ajan ruukkua käsissään. Lorythasin avustuksella Theo pääsi sinne pedon selkään, nuoren asettuen aloilleen ja etsien varman sijan istua, samalla toisella kädellään ottaen tukevan otteen valkean pedon turkista.
"Et sitten tee mitään temppuja, minua ei sentään huvita tippua selästäsi ylhäällä", Puoliverinen naurahti. Kyllähän hän täällä pysyisi, sikäli mikäli Seyr nyt ei alkanut kärrynpyöriä taivaalla heittää. Vaikkakaan Theolla ei pahemmin ollut kokemusta ratsastamisesta minkäänlaisella elikolla, mutta oli hänellä sentään hyvä tasapaino.


// (DD Lötkönahka on parasta, et uskokaan. OMNOOMON. FRAN ON TRU ARTIST ET SÄ YMMÄRRÄ SEN TAIDETTA KUN ET OO SUURTAITEILIJA KUTEN HÄN! Petturipipalle käy huonosti vielä :----D JA VOI EI SE SEN JÄRVEEN PULAHTAMINEN sun ois pitäny nähdä se. Tyyppi ihan paniikis et AUTTAKKEE ja me vaan nauretaan. Ja timi on ihan voi viddu //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3992

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Ma Marras 07, 2016 4:22

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

Nelisiipi jatkoi kuiskailevankumisevalla äänellään nuorukaiselle naurahtelua Theon sanojen myötä. Ei hän oikeastaan kuvitellut, että tämä tummatukkainen tapaus olisi alkanut jänistää touhusta sillä hetkellä kun liskopedon koon näki ja ymmärsi pian noustavan ilmaan. Puoliverisessä enkelissä oli jotain tarmokkuutta ja sisukkuutta, josta Lorythas piti, mutta tietenkin sarvipäällä oli tarve aina hieman kiusata nuorempiaan ihan huvinvuoksi, siinä missä ilahduttaakin salaisten parvien kaltaisilla yllätyksillä.

Seyr kävi varovaisesti ojentamaan käpäläänsä hartiaansa kohden, kaulaansa siinä samalla taivuttaen nähdäkseen Theon pääsevän kipittämään hänen selkäänsä. Ja seurasipa se tulisenturkoosi katse myös, että nuori pääsi istumaan turvallisesti aloilleen – olisihan se satula ollut taas mitä mainioin lisä tähän kokonaisuuteen, mutta ei Vaernilla ollut sellaista. Jos hän ympäriinsä lenteli, ei hänellä tavallisesti ollut ketään selässään, ja useimmiten hän itsekin tyytyi Lokenella ratsastamiseen tästä hienosta lohikäärmemuodostaan huolimatta.

Kyllä minä sinut kiinni nappaisin, jos sattuisitkin tipahtamaan”, Puolikäärme totesi rauhallisella äänenpainolla, lähtiessään kääntymään taas paremmin pois porteilta kauemmas päästäkseen, ”Mutta jos nyt tähdättäisiin kuitenkin siihen, että myös pysyt siellä selässä, etkä itse lähde minnekään lentelemään”, Lorythas varmisteli kehräten, päätään heittäen vielä viistoon, että saattoi Theon puoleen katsahtaa. Kaipa tuo tuossa sijoillaan pysyisi, pitäisi vain kiinni niskavilloista kiinni ja sekin helpottuisi varmaan sitten, kun Theodluinin ei tarvitsisi keskittyä suojelemaan saviruukkuaan ja tuhkiaan enää niin tiiviisti. Ja eiköhän nuorukainen lämpimänäkin pysyisi lohikäärmeen hohkatessa sitä mukavaa lämpöä ympärilleen alati.
Kaikessa rauhassa höyhensiipinen lähtikin sijoiltaan ilmaan sulavasti ponkaisten kohoamaan yläilmoja kohti. Siipiään vain vaativasti läpytellen ja hieman kiertäen nousten taivasta ja pilviä kohti, tuulen käydessä sitä mukaan myös vahvistumaan kohden puhaltaessa, kun parivaljakko korkeammalle nousi. Sieltä ylhäältä saattoi erottaa myös kaukaa kohoavan haltioiden kaupungin hämärässä hohtavine valoineen, vuoristot, kylät, merenkin…
Kuinka ylös sinä haluat?”, nelisiipinen pian tiedusteli Theolta vain jäädessään liitelemään hitaasti tuulen matkassa eteenpäin, ”Tai minne ylipäätään – ei tästä nyt hirveän kauaa kestä lentää vähän kauemmaskin jos tarve on, mikäli vain jaksat niskavilloissani roikkua”.



//En usko en. NO EN YMMÄRRÄ SITTEN, MUTTA MINUN SOHVAAN EI LUUKUOLAKUVIA PIIRRELLÄ! :------D Ja voi ei teidän kans. Ei sillä ettenkö itteki ois sillon nauranu ko Fran luiskahti sitä liuskekiven liukasta pintaa alas järveen ja oli et oh lords MAMA HJAPL. Timi oli vaan et ihan vitun noloo//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14276

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Marras 07, 2016 4:49

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

"Älä huoli, en ajatellut lähteä kokeilemaan itsekseni lentämistä. Eihän minulla ole edes siipiä", Theo naurahti puolipedon sanoille. Kyllä hän aikoisi pitää kiinni niin hyvin kuin kykeni eikä mitään typerää yrittää, ettei vahinkoja sattuisi. Hän kun ei tosiaan itse osannut lentää, levitoida tai edes liitää, joten riskejä ei kannattanut ottaa. Olihan häntä kiehtonut ajatus kokeilla, saisiko hän itsellensä magian avulla siivet selkäänsä, olihan hän puolienkeli, mutta siihen asti opinnoissaan hän ei ollut edennyt.
Lorythasin lähtiessä liikkeelle, painautui Theo vaistomaisesti lähemmäs toisen niskaa. Ote niskavilloista kävi tiukentumaan ja jalat puristamaan tiukemmin vasten valkean pedon kehoa. Onneksi nelisiipi liikkui sen verran rauhallisesti ja tasaisesti, joten Theolla ei ollut alkujännityksen jälkeen mitään ongelmia pysyä tuon selässä. Ainakaan näin maanpäällä.

Lopulta Lorythas otti ilmaa siipiensä alle. Theo veti terävästi henkeä ja tiukensi otettaan entisestään, kun peto nousi irti maankamarasta ja lähti korkeutta ottamaan yllättävänkin sulavasti näin isoksi pedoksi.
Se oli huima tunne. Vatsanpohjasta otti jokaisella siivenlyönnillä, hyvällä tavalla. Mitä viattomin, lapsekas innostuminen nousi pintaan, nuoren naurahdellen silkasta ilosta mitä korkeammalle päästiin. Theo ei halunnut sulkea silmiään, hän halusi nähdä kaiken. Kaiken mitä näkyi arojen kaukaisuudessa ja senkin takana! Hän näki vuoret, kumpuilevat arot, kauempana kohoavan kaupungin ja kylien valoja, joita oli aroilla ja sen laitamilla. Myös meri avautui kaukana horisontissa, joskaan sitä ei niin kovin hyvin nähnyt hämärässä illassa. Pilviä oli sen verran, että vain muutama satunnainen tähti kykeni tuikkimaan niiden lomasta.

"Ei minulla ole väliä minne menemme", Theo huusi Lorythasille, joka kyseli nuorelta toiveita paikasta ja korkeudesta, "Mutta niin korkealle kuin pystyy! Ylemmäs! Pilvien yläpuolelle!".



// ET OSAA ARVOSTAA TAIDETTA, sINÄ MOUKKA! Ja älä :-----DDD Fran parka oli ihan APUVA <3 Niiku se oli tuolla järvelläkin ku piti mennä timin peräs uimaan eikä päässykään ylös niin helposti. Timi on vaan et hemmetin kakarat opetelkaa seikkaileen niiku minä. //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3992

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Ma Marras 07, 2016 5:57

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

Serpentti käänsi päätään hieman viistoon kuullakseen Theon äänen paremmin, katseensa silti pitäen tarkasti menosuunnassa päin kaiken varalta, jottei sieltä hämärästä mitään olisi yllättäen käynyt vasten törmäämään. Sehän tästä olisi vielä puuttunutkin…

Theo ehdotti kuitenkin että he nousisivat pilvien yläpuolelle, joka sai nelisiipisen seisahtumaan ilmassa aloilleen ja vilkaisemaan ylöspäin, jossa kevyt pilvimassa lipui hiljalleen eteenpäin tuulen matkassa.
Pilvien yläpuolelle siis”, Lorythaksen ääni kumisi vaisun tuulen lomasta, serpentin lähtiessä jälleen uudelleen hakemaan korkeutta ja ilmaa alleen paremmin niitä valtavia siipiä vaativasti yhteen iskien, ”Sano jos päässä heittää sitten, ylhäällä on vähän ohuempi ilma mutta älä siitä suotta hätäänny”, Vaern neuvoi äkkiseltään. Mutta serpentin suurin keskittyminen oli kohdistettu juuri nyt korkeammalle nousemiseen pelkästään pystysuunnassa, vasta pilviä hipoessaan nelisiipisen lähtiessä suoristamaan kehoaan paremmin ja liitämään sievällä kaarella valkean massan sekaan ja nostaen heidät pilviverhon yläpuolelle.

Pilvien takaa saattoi erottaa viimein selkeän tähtitaivaan, nelisiiven jäädessä liitämään rauhalliseen tahtiin aivan valkeanmassan yläpuolelle, siipien vetäessä alati matkaansa valkeita rantuja ilmavirran myötä mukaansa liskopedon ratsastajineen lipuessa eteenpäin. Taivaan valot kuun kera valaisivat tällä puolen kaiken todella selkeästi, pilvienkin näyttäen tavallista valkeammilta.
Siitä oli aikaa kun Lorythas oli näin korkealla viimeksi käynyt… lähinnä siksi, ettei koskaan ollut varsinaisesti tarvetta pilvien taakse piiloutua. Hän haluaisi vielä joskus näyttää tämän kaiken Dariuksellekin. Ja Iriadorille. Mutta sen aika ei tuntunut oleva vielä pitkään aikaan. Sinällään tämä kerta toi siihen jo ikuisuuden mielessä olleeseen toiveeseen jonkinlaista lohtua, vaikkei Theodluinin seura samalla tavalla kyennytkään korvaamaan hänelle läheisten seuraa tässä tapauksessa. Mutta sentään toisesta aistittavissa oleva innostus jaksoi piristää myös Seyriä, jolla oli ollut tavallista hankalampaa oikkujensa kera jo iäisyyden.



//BUT MOOOOOM! Senkin mukamas uimamaisterit. Kesälläkin oli hirvee hätä kun käytiin tessunrannas niinä kuumina päivinä pyörähtään ja luttaamassa. Oli pakko olla toinen vedessä polviaan myöten kastumassa et doggo viitti kipittää perään (D Timi on jo tommonen ”oon nähny ja kokenu kaiken” Bear Grylls selviytyjähero//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
EdellinenSeuraava

Paluu Briar

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö