Kohti uutta tuntematonta || Aksu


(3) Keskellä Laurina aroja sijaitseva puolueeton kylä, joka on erikoistunut lohikäärmeiden kouluttamiseen. Briaria asuttaa sekainen joukko, josta ei voi sanoa enemmistöksi mitään. Kuitenkin, Briarista saapuvat lohikäärmeen ratsastajat. Briar pysyttelee kuitenkin puolueettomana sodan suhteen, joskin yksittäisiä asukkaita voi lahjoa puolelle tai toiselle. Briarissa asuva kansa on kuitenkin kovin ylpeää taidoistaan, sillä tiettävästi Briar on ainoa paikka, jossa osataan kouluttaa ja pyydystää elävänä lohikäärmeitä. Vankka ja kivinen kylä on raskaasti suojattu. Vierailijoita ei katsota hyvällä, oli kyseessä sitten ihmisten, haltioiden tai puolueettomien puolella oleva matkaaja. Briarin asukkaat ovat kovin ennakkoluuloisia matkalaisia kohtaan, mutta päästävät noita toki sisään. Kukapa sitä nyt lohikäärmeitä täynnä olevassa kylässä alkaisi riitaa haastaa asukkaiden kanssa?

Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3832

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ke Marras 09, 2016 1:59

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

Theo pääsi kuin pääsikin sokean seuraksi naaraspeuran selkään, joka kanssamatkustajilleen hörähti matalalta. Eipä kaksi ratsastajaa tuntunut sille missään varsinaisesti, mutta se tiesi jo etukäteen ettei niin lujaa mahdollisesti pääsisi kirmaamaan tavaroihin ja ratsastajiin nähden – saati sitten tarpeisiinsa ylipäätään. Hyvästit oli kuitenkin jätetty, Iriadorin suoden Nashiralle luvan lähteä liikkeelle siinä missä Lorythas vilkutti heidän peräänsä. Kyllä nuorukaiset keskenään pärjäisivät, ei hänen tarvinnut huolehtia ikävissään toisten perään vaan nyt olisi aikaa keskittyä taas omiin puuhiin. Käydä kartanolla siistimässä vähän paikkoja aluksi ja sen jälkeen Puolikäärme voisi lähetellä viestiliskot matkaan kirjeineen.

Kruunupäinen askelsikin kaulansa pystyssä, arvokkaasti Briarin porteista lasteineen arojen puolelle, jossa se otti tutun suunnan suoriltaan kohden kaupunkia. Iriadorin ei liiemmin mitään tarvinnut tehdä, kuin neuvoa telepattisesti Nashiraa sinne minne haluttiin menevän. Eipä tämä reitti ollut kaksikolle mikään uusi ja erikoinen, vaan he olivat kulkeneet epävirallisia reittejä pohjoiseen Dariuksen, siinä missä ihan Kuiskauksenkin kanssa. Theo näytti kuitenkin olevan ihmeissään siitä, mikseivät he tietä pitkin matkanneet, joka sai sokean katsomaan toista sivusilmällä olkansa ylitse.
Se kiertää mutkitellen ja poikkeaa vähän muuallekin ohessa, sitä paitsi tietä käyttävät yleensä myös muut ihan sotilassaattueista, kauppiaihin ja maantierosvoihin”, Iriador selitti matkaseuralleen, ”Joten kierrän vähän kauempaa yleisiä teitä, ihan siitäkin syystä, että tämän pitäisi olla lyhyempi ja suorempi reitti kaupungille”. Kuin myös siitä, että hänellä oli Theo matkassa. Sehän tästä nyt vielä olisi puuttunut, jos olisi pitänyt alkaa vihollisten tai lainsuojattomien kanssa pelleilemään – punapäisen ratsu kun ei hirveästi varmaan enää arvailun varaan jättänyt, hänet yhdistettiin helposti haltioiden eliittijoukkoon jo pelkästään siksi, että punapää oli niissä pitempään palvellut.


Matka jatkui kuitenkin aina eteenpäin välillä iloisesti jutustellen, välillä täydessä hiljaisuudessa. Nashira askelsi eteenpäin kevyttä ravia, kuitenkin hidastaen aavistuksen jos mäkiä ylöspäin täytyi kavuta. Mikään ei sarvikruunuista peuralohikäärmettä näyttänyt hidastavan, eikä yksikään este ollut sille mitenkään vaikea tai liian haastava. Ei ainakaan ennen, kunnes se yllättäen alkoi puuskuttaa omituisesti, mikä kiinnitti sokean huomion ratsunsa puoleen paremmin.
Se oli alituiseen laskenut päätään vain alemmas ja alemmas, lähestulkoon näyttäen jo siltä, että roikotti sitä vain alaspäin tai yrittäen maasta jotain itselleen kuroa. Iriador rapsutteli kärsimättömänä, aavistuksen jopa huolissaan sinisilmäisen pedon niskakarvoja, miettien mikä mahtoi toveria sillä tavoin uuvuttaa. Ei heidän tahtinsa ollut mitenkään erikoinen. Ja hän oli lähes jokaisena päivänä tuonut naaraan kirmaamaan aroille, kun he Briarissa olivat olleet – kunto siltä ei ainakaan voinut kesken loppua, siitä Iriador oli varma. Yrittikö Nashira kenties tällä tavoin kiukutella vastaan sitä, että he olivat lähteneet Briarista? Jos he vain olisivat olleet lähempänä kaupunkia, olisi hän voinut kenties lähettää Theon juoksemaan apua sieltä… mutta eivät he olleet lähellä edes puoliväliä koko himputin matkasta, vaikka Briar oli jäänyt taakse jo ajat sitten. Matkaa olisi vielä vaikka kuinka jäljellä, ympärillä oli pelkkää syksyistä aroa heinineen ja kivikkoineen heidän lisäkseen. Tuulikin kävi täällä huomattavasti lujempaa, kun lähistöllä ei ollut kuin mäkiä suojana, joilta viima puhalsi kylmänä alas.

Lopulta Nashira kuitenkin seisahtui sijoilleen ollessaan kulkenut jo tovin hitain askelin omaa tahtiaan eteenpäin. Siinä vaiheessa Iriador ei enää uskonut rapsutuksiensa kannustavan ratsuaan liikkeelle edes metrin vertaa… ehkä heidän pitäisi vain… pitää tauko. Eikä sitäkään tarvinnut edes ääneen ehdottaa, Nashiran lähtiessä polvistumaan etukoiviltaan jo alas maahan, joka sai punapään hätkähtämään yllättävää kulmaa ja tarttumaan paremmin satulan reunasta kiinni.
Hyppää tuolle puolen”, Iriador neuvoi nopeasti tummatukkaiselle seuralaiselleen vasemmalle osoittaen, itse suoristaessaan selkäänsä ja yrittäen pysyä peuran selässä sen aikaa että Theo pääsisi alas.



//MÄ TUUUUUUUUUUUUN. Isket varpaat mun kinttuihin niin ne on sitten aamulla yön jälkeen sellasia grillinakkeja, kun oon paahtanu ne pilalle. Meidän aivot on oikeesti pelkkää limalöllöö. Timiltä ei kysytä pyllyjutuista, ai kamala (DDDDD Timi on oikeesti se römpsäsensei//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Marras 09, 2016 2:21

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

"Aaah! Aivan. En tullutkaan tuota ajatelleeksi", Theo hymähti Iriadorin kertoessa syyt, miksi he eivät tietä seuranneet. Olihan siinä vaaransa, kuten punapäinen oli listannut, eikä Theodluin ollut sitä tullut ajatelleeksi. Kaiken lisäksi tie mutkitteli, eikä ollut niin suora - saatikka nopea - mitä korkeahaltian valitsema reitti.
"No, sinä tiedät reitin, joten kuka minä olen valittelemaan!", Nuori vielä lisäsi, antaen sitten suunnanvalitsemisen Iriadorin vastuulle.
Siitä matka jatkuikin ihan mukavissa merkeissä, välillä jutellen ja välillä maisemia ihaillen - näin Theon osalta, eihän sokea maisemia voinut katsella. Kyllä siinä pidempikin matka ehdittiin taittamaan, Theon edes huomaamatta mitään erityistä Nashirassa. Eihän hän peuralohikäärmettä tuntenut saatikka rodun tavoista tiennyt, joten hänelle Nashiran hyytyminen vaikutti lähinnä vain kiukuttelulta tai paussin paikalta. Mitään puoliverinen ei kuitenkaan sanonut, sillä uskoi Iriadorin kyllä tietävän ratsunsa paremmin.

Kuitenkin, yllättäen Nashira pysähtyi ja lopulta lähti luhistumaan. Theo ei ehättänyt edes mitään todeta, kun Iriador kehotti häntä laskeutumaan ratsailta. Ja niin hän myös teki mukisematta, nuoren hypähtäen alas nopeasti.
"Mikä sillä on?", Theo kysyi heti, ottaen muutaman askeleen taaksepäin ja antaen tilaa Nashiralle laskeutua.
"Iskikö vain väsymys vai onko jokin vialla?", Hän jatkoi, "L-laukussani on varmaan jotain yrttejä, jotka puhtia antavat - ja onhan meillä vettäkin!", selvä huoli ratsua kohtaan alkoi paistaa nuoren koko olemuksesta, Theon toden totta toivoen että kyseessä oli vain nuukahtaminen ja he voisivat tässä levätä hetken, jonka jälkeen Nashira taas jaksaisi jatkaa matkaa.
"Voin kyllä hölkötellä vierellänne koirana - jos tahti on sama pysyn kyllä tahdissa. Jos siis, kaksi ratsastajaa on liikaa...".


// TUUU <33 No jos ne on aamulla grillinakkeja ni siinä on meille sitten aamupalaa :D;D;D;D;D Aivot on joo mömmöö, aina pakkasten tullen ne kovettuu ja toimii normisti ja kun lumet sulaa ni ne myös sulaa. JA KAJFKLJHSAFAGTHSEFSG :DDDDDDDDDDDDD:D:D:D:DDDD:D:D:D TIMI ON RÖMPSÄSENSEI //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3832

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ke Marras 09, 2016 3:03

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

Theo hypähti alas. Ja sen myötä selästä ratsunsa vierelle livuttautui myös Iriador, joka kuitenkin jäi Nashiran vierelle saattamaan peuralohikäärmeen laskeutumista alas, aina polvilleen maahan asettuen. Punapää sai varoa ettei itseään sohinut naaraan sarviin, olennon käydessä varsin vaativasti työntämään päätään Iriadorille. Se vaikutti väsyneeltä, puuskutti ihan kuin sen olisi ollut vaikeaa hengittää ja hohkasi vähän turhankin lämpimänä, ihan kuin se olisi ollut yllättäen sairas. Oliko se syönyt ehkä jotain pilaantunutta Briarissa? Mutta tähän saakka matka oli sujunut ihan hyvin, ilman mitään ongelmia, luulisi että sairas eläin olisi reagoinut heikkoon olotilaansa jo paljon aiemmin?! Sillä hetkellä Iriadoria oikeastaan kadutti, ettei hän tiennyt eläinten sairauksista tai kiputiloista mitään…

Theo mietti vieressä myös mikä Nashiralle oli mahtanut tulla – voi kun Iriador olisi osannut varmasti sanoa, sarvikruunuisen vaihdellessa levottomana asentoaan maassa, lopulta kyljelleen hakeutuen päätään lähellä punatukkaista pidellen. Sokea sai repiä satulalaukkuja pois peuran alta, jottei se niiden sisältöä olisi käynyt lyttäämään alleen, samalla Theon puheet tietenkin merkille pistäen, tummatukan tarjoutuen koirana juoksemaan vierellä jos matka jatkuisi samaa tahtia pian eteenpäin. Ja kyllä Iriador sen uskoi. Mutta juuri nyt hänestä tuntui siltä, ettei Nashira aikonut ihan heti maasta noustakaan ylös…
Ei se johdu ratsastajien määrästä… Nashira kantaa helposti kolmekin tavaroineen, jos on pakko”, Iriador totesi vakaalla äänellä, naaraspeuran vaaleaa karvaa pitkän kaulan myötäisesti sivellen ja tunnustellen varovaisesti eläimen kehoa. Sarvipäinen ei jaksanut edes vastata isäntänsä tiedusteluihin, vaikka kuinka Iriador yritti kysyä mikä sen vointia vaivasi. Se vain puhisi maassa heikosti määkiviä tuhahduksia päästäen, saaden korkeahaltian vain entistä huolestuneemmaksi toverinsa tilasta.
Mitä yrttejä sinulla on mukana? Voitaisiin kokeilla niitä, tai niitä Lorythaksen pakkaamia kuivia hedelmiä… jos se on syönyt jotain huonoa, niin on mahdollisuus että se oksentaisi ne pois uutta muonaa saadessaan…”, Iriador mietti, vaikka se pohdinta taisi olla pelkkää toiveajattelua niiden pahempien ajatuksien ohella.

Ei tuon kokoinen olento mihinkään vatsavaivaan niin vain kaatunut…
Ellei sitten… joku ollut tarkoituksella tai tahattomasti yrittänyt peuralohikäärmettä myrkyttää. Niin hullulta kuin se kuulostikin. Mutta mitä enemmän Iriador sitä vaihtoehtoa mielessään pyöritti, sitä todellisemmalta se alkoi kuulostaa. Ja pahalta. Erittäin pahalta, mikä sai punapään henkäisemään terävästi sisäänpäin. Ehkä hän hieman jopa tärisi paniikillisesta jännityksestä – jos kyseessä olisi ollut henkilö, olisi hän tiennyt heti mitä tehdä, mutta eläinten kohdalla Iriador ei osannut tehdä mitään. Ei hän halunnut menettää kuitenkaan Nashiraa!
"Anna anteeksi... olisi pitänyt tajuta jo Briarissa, siksikö niin levoton olit...", Iriador puhui värisevällä, mutta silti niin rauhallisella äänellä naaraspeuralle, nojaten sen pehmeää kaulaa vasten. Oli niin himputin turha olo...



//MMM <3 No voi nyt (D Oikeen grillitassut siellä. MOLEMMILLE YKS ;;D;D;D;D No mut niinpä, todellakin. Silleen syksyllä ne alkaa oleen jo kivasti hyytelömäiset ja tulee luova olo, siitä se johtuu. RÖMPSÄSENSEI TIMI KUIKKAA NURKALTA YHTÄ VEIKEESTI. Tartten herra römpsän kuvan mun läppärillekin…//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Marras 09, 2016 3:23

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

Kuorman määrä ei kuulemma Nashiraa rasittanut, kyse oli jostain muusta. Heti nuorempaa alkoi ahdistamaan ajatus siitä, että näinkin hienolla ja jalolla olennolla oli jokin hätänä. Theo halusi auttaa, mutta ei tiennyt miten! Voi kunpa hän olisi osannut kommunikoida eläinten kanssa paremmin tai edes tutustunut lääketieteeseen sen verran paremmin, että osaisi arvioida mikä oli kyseessä. Tosin, vaihtoehtoja ei kauheasti jäänyt. Nashira oli terve ja nuori yksilö, joka ei rasituksesta ollut vielä uupumassa, joten vaihtoehdoksi jäi joko myrkytystila tai yllättävä sairaus.
"N-no siis. Käärmeenkieltä, kaik'juurta, Althean juurta, kuivattuja vuokkoja, verijuurta ja.. ja...", äkkiseltään Theo ei osannut listata sen enempää mukanaan olevista yrteistä, käyden heti sitä olkalaukkuaan paremmin kaivelemaan.

"E-en ole ihan varma onko näistä mitään apua, en- En ole niin perehtynyt parantaviin yrtteihin, puhumattakaan eläinten hoidosta", Theo jatkoi, samalla kun harppoi lähemmäs maahan lyyhistynyttä Nashiraa ja Iriadoria, yhä sitä laukkuaan kaivellen.
"Nashiralla vaahtoaa suu", Theo huomautti, "Sillä... on varmaan jonkinlainen myrkytystila?".
Huomio kiinnittyi kuitenkin toisaalle, Theon nähden silmäkulmassaan kuinka ratsukko lähestyi kauempaa. Se oli outoa, ajatellen että he eivät todellakaan teitä seuranneet ja tuntui hassulta, että joku muu satunnainen matkaaja olisi samalle linjalle heidän kanssaan sattunut...
"Joku tulee", Theodluin huomauttikin nopeasti, pitäen katseensa visusti siinä vieraassa, joka lähestyi nopeasti, "E-ehkä hän voi auttaa?".


// GRILLITASSUJA NIIN ;D;D;D; Ja näinpä, HYYTELÖAIVOIT TOIMII PARHAITEN. JA TODELLAKIN :---D Oisit nähny kuin se taas oli ihan 8DDDDD tänään ku pihal käytiin haisteleen narttuhajuja. Herrarömpsät tilattu, aksu toimittaa //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3832

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ke Marras 09, 2016 4:03

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

Iriador havahtui Theon huomautukseen siitä, että Nashiran suu vaahtosi. Tietenkin se sai punapään kohoamaan äkisti takaisin ylös ja miettimään, mitä olisi pitänyt tehdä – pelkkä oksattaminen ei olisi riittänyt enää, jos myrkky oli nieltynä ja mahdollisesti levinnyt pidemmällekin vatsalaukusta imeytyneenä.
Miksei hän osannut vain siirtyä paikasta toiseen! Tai vaikka kutsua Lorythas näinkin kaukaa lähettämään apua Briarista vastamyrkkyjen ja enemmän eläimistä tietävän parantajan kera! Eivät he voineet kuin vain odottaa, jos Nashira yllättäen olisi piristynytkin – mutta se taisi olla pelkkää toiveajattelua tässä tapauksessa. Peura olisi ja myös pysyisi maassa, ellei jopa sijoilleen nyt kuolisi, jos ei apua saisi.
Yllättäen Theo huomautti jonkun tulevan heitä kohden. Punapää valpastui entisestään, jaloilleen ylös kohoten maasta ja yrittäen kuunnella ympärilleen tarkkana. Kaiken tuulenhuminan ja Nashiran huohotuksen keskeltä vähän kauempaa kuului kavionkopsetta pehmeää maata vasten, jonka saattoi maasta tunteakin, jos oikein herkkä tuntoaisti oli. Iriadorille kuitenkin riitti kuulla lähestyvät askeleet, jotka lähemmäs tultuaan hidastuivat. Tuntui typerältä ajatukselta, että joku olisi heitä seurannut edes huvikseen… eivätkä ne maantierosvotkaan täällä viihtyneet, vaan ennemmin juuri pääteiden varrella, josta alati kulki ryöstettäväksi kelpaavia uhreja. Eihän heillä mitään arvokasta edes mukana ollut! Paitsi no… Nashira, mutta myrkytettynä ja heikkona sillä tuskin oli arvoa kenellekään muulle, kuin Iriadorille.

Lähestyvä tummanpuhuva hahmo oli sonnustautunut syvään huppuun, jonka alta pilkottivat selvästi kiinni sidotut ja toiselle hartialle erikseen vedetyt rubiininpunaiset hiukset. Henkilö oli selvästi mies ruumiinrakenteeseensa nähden, pukeutunut nahkaiseen, osin teräksellä panssaroituun haarniskaan, jota verhosivat osin repeytyneet ja ryhtinsä jo ajat sitten menettäneet punertavat kankaat. Ja se ratsu oli karvaltaan kiiltävän musta, todella kookas, eikä kantanut mitään ylimääräistä mukanaan, jääden vain silmäilemään kuuliaisesti paikalleen, kun aseistettu ratsastaja sen selästä alas laskeutui. Olisi voinut luulla kyseessä olevan jonkun hätiin saapuvan palkkamiekan, joka oli sattumalta sieltä tai täältä tullessaan sattunut näkemään hyytyvän peuralohikäärmeen ratsastajineen ja jo siitä syystä lähtenyt perään.
Mutta toisin oli. Sen Iriador aisti jo pitkältä, tutun, ahdistavan auran aistien, joka sai huolestuneen ilmeen kaikkoamaan punatukkaisen kasvoilta täysin. Sen hetken jo luovuttaneen olemuksen tilalle nousi selvästi varmempi asennoituminen kädenkin noustessa toisen miekan kahvalle, vaikkei sokea edes katsonut kohden tulijaan päin. Hän tiesi, että se saattaisi olla pelkkä illuusio. Pelkkä hämäys, jonka avulla huomion olisi voinut kiinnittää jonnekin muualle.
Mutta sokeaa oli vaikea huijata. Pelkät hämäävät kuvat eivät Iriadoriin vaikuttaneet millään tavalla, eivät etenkään silloin, kun se punertava aura paiskautui vasten maata laajalle alueelle sotilaan vain seistessä paikoillaan ja odottaen.

Jaksatko juosta Briariin asti?”, Iriador kysyi nopeasti Theolta, päässään kuitenkin kuullen jo kuinka jokin huhuili, että avun hakeminen oli jo liian myöhäistä, ”Hae apua, käske Seyrin tulla tänne”.



//Oikeesti ne ois niin mustiks palaneet, ettei niitä leikkais ko kirveellä halki. ETTÄ SEMMOTTEET GRILLITASSUT SITTEN. Nyt tekee mieli grillitassuja… WOBLAA PARHAITEN! Voi Timi herranjumala – mut narttuhajut on tärkeitä kato. Siellä haisee lisääntyminen pihalla, EIKÄ ME HUOMATA MITÄÄN! Mut Timi tietää taas. RÖMPSÄSENSEI QwQ OLI IKÄVÄ JO//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Marras 09, 2016 4:21

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

Theon katse seurasi tarkasti tuota lähestyvää hahmoa. Kuka se lieni, sitä hän ei osannut arvata, mutta jo koko olemus herätti suurta epäilystä. Tosin, Elwoodissa kun oli kasvanut ja elänyt, ei sitä osannut tummanpuhuvia hahmoja niinkään pelätä tai epäillä - siellä kun lähes kaikki kulkivat mustissa ja olivat enemmän tai vähemmän epäilyttäviä yleisesti katsoen - mutta tämä tuntematon ratsastaja herätti epäilyksiä. Ehkä se johtui aroista, jotka suhteellisen valoisat olivat tällä hetkellä ja siitä pointista, että he tosiaan eivät seuranneet teitä, joten miten he sattumalta olisivatkaan törmänneet satunnaiseen ratsumieheen? Ja kerta tämä tuntematon tuli samasta suunnasta mistä he, tietenkin heräsi kysymys että oliko tuo heitä seurannut Briarista asti?

Lopulta kultainen katse käännähti ensin Nashiraan joka maassa niin avuttomana makasi ja sitten Iriadoriin, joka nuoremmalleen kysymyksen esitti. Jaksaisiko Theodluin juosta Briariin asti? Theo ynähti, ehättämättä mitään kommentoimaan ennen kuin Iriador käski häntä hakemaan apua ja käskemään sarvipäisen puoliverisen paikalle.
"Minä e-en tiedä mutta voin yrittää!", Theo tokaisi, olettaen että kyseessä oli vain huoli Nashiran suhteen, "Koitan sinne asti mahdollisimman pian", tietenkin lähestyvä muukalainen huoletti, mutta enemmän Theo huoletti Nashiran kohtalo. Joten sen pahemmin viivyttelemättä Theo muutti muotonsa koiraeläimeksi ja muutaman jolkottelevan askeleen myötä lähti juoksemaan takaisin kohden Briaria. Kiertäen tuon muukalaisen hyvän matkan päästä, kadoten hetkeksi kukkuloiden taakse tästä tilanteesta.

Theo juoksi tovin eteenpäin, kunnes outo tunne kirpaisi rinnassa. Ei hän voinut jättää Iriadoria ja Nashiraa nyt. Hänen piti olla paikan päällä auttamassa, varsinkin kun se muukalainen niin epämukavan tunteen oli antanut...
Joten, sen pahemmin miettimättä, Theo käänsi suuntaa ja nelisti kiireen vilkkaa takaisin paikalle. Nähden, kuinka se muukalainen oli ratsunsa selästä laskeutunut. Eihän siinä mitään, mutta tuon uhkaava asento ja esillä olevat aseet kielivät siitä, ettei tilanne todellakaan ollut mieluinen.
Mitään harkitsematta Theo otti entistä nopeampaa askelta alleen, kirjaimellisesti juosten kohden muukalaista ja koko painollaan hypäten tuon selkään, koittaen iskeä leukansa mokoman niskaan, ennen kuin he kaatuivat maahan. Kaatumisen myötä Theodluin kieri metrin jos toisenkin kauemmas kohteestaan, koiran päästäen ilmoille hätäisen ulahduksen yllätyksestä ja pienestä kivusta.

//No mutta toiset tykkää tummemmasta ;D;D;D; Tahdon grillaan muutenkin... Ens kesänä mennään tohon Rajaniemen retkipaikalle mis on notski paikkoja ja annetaan koirien uida siellä ja samal grillataan itte jtn kivaa. Narttuhajut on tärkeitä T timi. TIMI TIETÄÄ KAIKEN! RÖMPSÄ SENSEI <3 Paras oli kyl se sun edit siihen FNAFIIN liittyen tosta //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3832

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ke Marras 09, 2016 5:11

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

Haukankatseinen lupasi yrittää – se oli juuri nyt enemmän, kuin Iriador uskalsi oikeastaan edes toivoa, tarkkojen korvien kuunnellessa kuinka Theo lähti kuin lähti ilmeisesti koirana kipittämään takaisin Briarin suuntaan. Kyllä hän pärjäisi hetken yksin, pakko oli pärjätä. Ainakin siihen saakka, että Theo toisi jonkun kolmannen tahon hätiin tilanteeseen heidän kuin Nashirankin tähden. Iriador toppuuttelikin telepaattisesti Nashiraa jaksamaan tovin, samalla kun punapää valmistautui ottamaan yhteen ehkä pahemminkin paikalle saapuneen muukalaisen kanssa. Sen hän ainakin osaisi. Vaikka silmät kiinni, ihan kirjaimellisesti.
Siinä missä lähemmäs asteleva henkilö veti aseitaan esille, nappasi Iriador myös viimein kiinni kunnolla miekkojensa kahvoilta, niiden terää livuttaen näkösälle. Hän kääntyi paremmin kuulemiensa askelien suuntaan kylmä ilme kasvoillaan, yrittäen keskittyä kohtaamiseen täysin peuralohikäärmeen sijasta.

Huppunsa kätköihin suojautuneen kasvoilta saattoi erottaa katalan hymyn, joka kuitenkin vääntyi totisemmaksi. Hän ehätti käännähtää katsomaan hartiansa yli, nähden sen samaisen piskin loikkivan kohden juuri ennen kuin pamahti vasten. Eihän valkeaturkkisen hampaat ehättäneet kaatumisen ohessa kuin naarmuttaa nahkapanssareita ja repiä hupun alas muukalaisen päästä, notkeakehoisen miehen pyrkiessä samantien aseineen ylös, kun koira ulvahti ja kieri hänestä kauemmas.
Theo ei!”, Iriador huudahti, määrätietoisena muutaman juoksuaskeleen ottaen kuitenkin viimein tilannetta kohden, lyhyen matkan teleportaten noiden kahden väliin. Tuntematon yritti ehtiä iskeä pitkän miekkansa terän valkeaturkkiseen, Iriadorin kuitenkin johdattaen miekoillaan sen voimakkaan iskun ihan jonnekin muualle, kauemmas Theodluinista. Toivoen vain, että toinen tajuaisi maasta jaloilleen nousta ja kauemmas mennä. Ei Theoon tarvinnut sattua, se olisi tehnyt valmiiksi turhauttavasta ja toivottamasta tilanteesta vain entistäkin hankalamman!

Miekkojaan pitelevä kaksikko pysytteli hetken pattitilanteessa, teriä yhteen vääntäen ja hampaita lujasti vasten purren. Punahiuksinen muukalainen oli Iriadoria selvästi vanhempi, mutta myös keholtaan pitempi ja voimakkaampi, mutta muuten nuo näyttivät erehdyttävästi jopa toisiltaan…

Miksi tulit…”.
Kysy sitä itseltäsi”, vanhempi vastasi jäätäväntyynellä äänellä, sanojensa myötä näkyvistä kadoten ja iskien nopeasti uudelleen Iriadorin selkäpuolelta tuon kimppuun. Alkoi mitä erikoisin ja nopeatempoisin kamppailu punatukkaisen kaksikon ottaessa yhteen hyvinkin keskenään identtisellä tyylillä, johon sekoittui niin miekkojen kanssa heilumista, kuin magiaakin.



//No niin no niin ;;DD;D;D; MUSTAA MAKKARAA. eikun. Oon viimeks grillannu porukoitten kanssa varmaan kaks vuotta sitten… Sinne jäädään sit kumminkin. Kato hommataan viä teltta messiin ja mennään sinne mörköileen yöks samantien. Nartut on parhaita T Timi. FNAFiin liittyen vois noin niikö sisters locationist tehä paljon uusia hienoja römpsä sensei edittejä :---DDD//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Marras 09, 2016 1:14

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

Jos Iriador ei olisi tullut väliin, olisi Theo saanut jo ensimmäisen osuman muukalaisen hyökätessä koiraa kohden. Nopeasti piski heilautti itsensä takaisin jalkeille, siinä samalla Theon muuttaen muotonsa takaisin haltiaksi, perääntyen sitten hätäisesti muutaman, kompuroivan askeleen Iriadorista ja vieraasta. Oli sanomattakin selvää, että tämä tuntematon ei ollut täällä auttaakseen ja tuosta määrätietoisesta olemuksesta saattoi päätellä, että tuntematon oli jopa tarkoituksella täällä...
Muukalaisella oli yhtälailla punaiset hiukset, kuin Iriadorilla, puhumattakaan muista yhtäläisyyksistä, mitä kaksikon välillä oli. Kaiken lisäksi puheista päätellen Iriador ja tuo toinen tunsivat toisena, Iriadorin kysellessä miksi tämä muukalainen oli tullut, ennen kuin kaksikko lähti nopeatempoisesti ottamaan yhteen keskenään.

Kaikki tuntui tapahtuvan niin äkkiä, ettei Theo edes tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä. Nuorin seisoi vain sijoillaan kumarassa, valmiina syöksymään suuntaan tai toiseen tarvittaessa. Sydän hakkasi rinnassa ja nuori värisi silminnähden. Toinen käsi oli jo laskeutunut omalle miekalle, Theon kuitenkaan vetämättä sitä asevyöltään. Ei hän noiden kahden vauhdissa pysyisi, hän olisi vain tiellä ja jos kauempaa koitti loitsuja heittää, saattaisi hän helposti osua Iriadoriin vahingossa! Turhautti, kun ei voinut auttaa, mutta samalla myös pelotti niin, ettei Theo uskaltanut mitään tehdä. Kunnes lopulta sai itseään sen verran liikkeelle, että juoksi nopeasti sivummalta takaisin Nashiran luo, polvistuen peuralohikäärmeen vierelle tarkastamaan tuon tilaa. Ainakin Nashira vielä hengitti, mutta kuinka kauan...?



// ;D;D;D;D Nyt ne makkarat sitten. Mä oon viimeks grillannu... yli viis vuotta sitten. JA SINNE JÄÄDÄÄN JOO TELTTAILEEN. Vallataan koko paikka. Timi tietää nartut. Ja voi ei :D:D:D:D Teet joo edittejä ja lähetät kaikki mulle sitten //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3832

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ke Marras 09, 2016 4:46

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

Iriador oli osapuolista selvästi se hyökkäävin, punapään yrittäessä etsiä aukkoja kohteensa maltillisesta puolustuksesta ja haavoittaakin välistä, jos siihen kykeni. Hän ei näyttänyt lainkaan säälivän tuota tuntematonta tahoa, yrittäen vain määrätietoisesti puskea päälle. Ehkä se olisi voinut riittää ajaakseen miehen pois täältä, jonka Iriador tiesi uhkaavan heistä jokaisen henkeä juuri nyt. Mutta jälleen mietteet pelkästä toiveajattelusta nousivat päällimmäisiksi. Ei muukalainen olisi minnekään lähdössä. Ei ennen kuin saisi haluamansa tavalla tai toisella. Ja sitä Iriador ei aikonut antaa nyt enää tapahtuvan.
Sokea arvosti sitä, että Theo pysyi hieman kauempana tästä tiimellyksestä, eikä yrittänyt tunkea tielle. Kyllähän nuorukainen oli eilen kertonut magiaa taitavansa, ja Iriador uskoi myös Theon olevan pätevä omassa lajissaan – siitä olisi saattanut olla nyt toki hyötyä, mutta myös haittaa siinä mielessä, jos Theodluin olisi vahingossa hyvää tarkoittaessaan räiskinyt lumouksiaan ja temppujaan myös päin Iriadoria. Piti odottaa oikeaa hetkeä. Tai yrittää rakentaa sellainen, vaikka se lienikin helpommin sanottu kuin tehty tässä tapauksessa, Iriadorin ehättäen jo miettiä näkisikö hän oikeasti vain unta ja olisi sittenkin vain sammahtanut näkemään painajaisia jälleen vuoteelle Briariin aamutuimaan.
Ja mitä pidempään se ottelu kesti sekunti sekunnilta kummankaan osapuolen mitään tuloksia saamatta nopeilla hyökkäyksillään ja perääntymisillään aikaiseksi, sitä lähemmäs kontaktin suhteen ottelu myös näytti muuttuvan. Vaikka Iriador ei olisi halunnut mennä enää yhtään lähemmäs tätä miestä.
Ei yhtään lähemmäs isäänsä, jota hän niin kovasti oli oppinut vihaamaan näiden vuosien aikana.

Teräs viilsi toista vasten, päästäen korvia repiviä, tuskaisia kitinöitä, kun voima painoi niitä aseita yhteen iskujen välistä. Nuorempi punatukkaisista yritti nopeilla iskusarjoilla saada Locienin puolustuksen alas, päätyen itse lopulta kuitenkin tavallisesti töytäistyksi liian likelle päästyään kauemmas tai vaihtoehtoisesti ottelu otti vain lyhyen teleportaation myötä siirtyäkseen lähistölle. Lopulta vanhemman napatessa Iriadorin käden otteensa ja aseensa väliin lukkoon, ja siitä edelleen pakottaen sokean lentämään nurin maahan. Siinä missä Iriador ehätti ottaa reitensä takaosaan terävämmän miekaniskun, ehätti myös Iriador viiltää ilmalennon aikana vanhempaa punatukkaista käteen.
Sokea kierähti äkkiä puolittain pystyyn valmiusasentoon maasta, saaden ottaa nopean viillon vielä oikean poskiluunsa paikkeille, sävähtäen sitä yllättyneenä. Sen myötä kaksikko jäi vain paikoilleen odottamaan edellisesti ottelusta huohottaen kumpi heistä liikkuisi ensimmäisenä uudestaan… Iriador tosin huomasi äänten hiljalleen katoavan ympäriltään. Ihan kuin kupla olisi muodostunut ympärille, vai viimeinkö hänen kuulonsakin pettäisi hänet täysin näkönsä lailla?! Se oli kuitenkin pelkkä temppu vanhemmalta, pelkkä aistiharha, joka kuitenkin näytti häiritsevän mitä parhaiten sokeutunutta Iriadoria. Mutta hän tiesi myös nuorempansa tajuavan sen ennemmin tai myöhemmin… hänhän poikansa oli kouluttanut taistelemaan loppujen lopuksi. Heidän tyylinsä otella oli valmiiksi jo niin identtinen taitoja myöten - vaikka Iriadorin tapa otella tässä tapauksessa oli selvästi isänsä maltillista ja harkitsevaa paljon kiivaampi. Ja Locien uskoi tietävänsä täysin, mistä syystä.

Aura iskeytyi entistä vahvempana Iriadorin ympärille, Locienin pysytellen kuitenkin siitä askeleen tai pari jatkuvasti kauempana, miehen siirtyessä nuoremman selkäpuolelle, jättäen Iriadorin hänen ja tummatukkaisen nuorukaisen ja peuralohikäärmeen väliin. Vähän niin kuin kilveksi.
Sillä hetkellä Iriadorin oli pakko keskittyä vain siihen, mitä hän kykeni ympäriltään enää auransa varassa aistimaan. Yksikin virheliike, ja hän saattaisi löytää itsensä maasta seivästettynä parhaimmillaan… Hän ei nähnyt mitään. Eikä kuullut. Ainoaksi varaksi jäi yrittää aistia ympäristöä pelkän äärimmäisten vaistojen avulla, mikä tuntui kuitenkin hankalalta tässä tapauksessa. Ei hän ollut edes valmistautunut siihen, että joutuisi samantien Briarin muureilta ulos astuessa ottamaan yhteen kenenkään kanssa. Taidot olivat ehkä aina alituisessa muistissa tallessa, mutta tietenkin ruosteessa vain rauhallista arkea eläneelle Iriadorille…

Peura tekee hidasta kuolemaa”, Locien näki tarpeelliseksi huomauttaa tummatukkaiselle nuorelle, ”Sen voisi pelastaa vielä vastamyrkyllä”.



//MUTKUN MAKKARAT. No meidän pitää selvästi lähtee sit grillaan jumalauta joku kerta. Hirvee grillikämppäily käyntiin. Ja sit me poltetaan joku lähimettä alas ja silleen ja oikeudessa selitetään kuinka haluttiin vaan hiilloksella vähän pihvejä paistaa. Timi tietää. Frani ei. Franin mielestä kaikki on vaan yhtä kivoja. Paitsi Timi on ekstrakiva. Tää on taas näitä kun kaduttaa kun en osaa tehä mitään hienoi gifejä ja sellasia – muuten tekisin niin paljon römpsäsensei juttuja. Sit siitä kohta tulis MEME//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Marras 09, 2016 5:15

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

Varovaisesti Theo silitteli Nashiran päätä, koittaen varmaan enemmän pitää itsensä sillä tavoin rauhallisena, kuin Nashiran itse. Puoliverinen laski olkalaukkunsa Nashiran vierelle, käyden penkomaan sieltä jotain yrttejä esille, koittaen muistella mitä oli niistä aikanaan lukenut ja mikä saattaisi pedon oloa helpottaa. Se rehujen tutkiminen jäi kuitenkin lyhyeksi, huomion kiinnittyessä takaisin punapäiseen kaksikkoon. Noiden taistelu oli niin nopeatempoista ja monimutkaista, ettei sitä varmaan harjaantumaton silmä kyennyt edes kunnolla seuraamaan. Kultasilmäinen kyllä pysyi kaksikon tahdissa, sitä yhteenottoa seuraten ahdistuneena. Theodluinia alkoi pelottamaan Iriadorin puolesta. Hyvin korkeahaltia näytti toista vastaan pärjäävän, mutta muukalainen oli liiankin määrätietoinen liikkeissään ja mitä todennäköisimmin myös aikeissaan.

Sitten se pysähtyi. Hetkeksi, ainakin, Iriadorin jääden seisomaan sijoilleen, siinä missä vanhempi miehistä siirtyi magian avulla kauemmaksi. Hätäisesti hengittäen Theo vain tuijotti kaksikkoa, kysyvästi, ihmetellen mikä Iriadorille tuli. Oliko tuo sittenkin saanut fataalimman iskun ja luhistuisi nyt minä hetkenä hyvänsä?
Sitten hän puhui. Muukalainen, mainiten, että Nashira teki hidasta kuolemaa, mutta sen kykeni vielä pelastamaan vastamyrkyllä. Mistä mies sen tiesi?! Ellei sitten... Ollut tämän myrkytystilan takana...

Theo ponkaisi ylös sijoiltaan ja veti miekkansa viimein esille, nostaen terävän kärjen osoittamaan kohden muukalaista.
"M-mistä sinä sen tiedät-- Kuka sinä olet!", Hätääntyneenvärisevä ääni vaati vastauksia, Theon askeltaen lähemmäksi, miekallaan yhä osoittaen kohden muukalaista, valmiina heittämään tuota kohden loitsun jos toisenkin, mikäli tuo lähemmäs pyrkisi, "Mitä sinä haluat meist--"
Pidemmälle Theo ei sanoissaan ehättänyt, joutuessaan väistämään nopeasti Iriadorin hyökkäyksen. Hän oli kävellyt korkeahaltian vierelle ja syystä tai toisesta Iriador yritti hyökätä häntä kohden. Miksi, sitä Theo ei tiennyt, mutta oli kiitollinen että ehätti väistää ja loikkia kauemmaksi Iriadorista. Sillä hetkellä se miekka myös laskeutui alemmas ja kääntyi osin Iriadorin puoleen, Theon katsoen järkyttyneenkysyvästi ystäväänsä.
"Iri...?", Theo henkäisi, katseen kääntyen takaisin muukalaiseen, "M-mitä sinä teit hänelle?!".


// MAGGARAA. Kyllä, NY RILLATAAN. Ja äläpä :----DD "Hupsista saatana". Timi on extrakiva. Timi ei kyllä tykkää tästä tittelistä, hän haluaa vaan nuuhkia maastoa ja Fran on tiellä. GIFUJA TEKEMÄÄN. Eiks römpsäsensei oo jo aika meme. Inside meme //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3832

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ke Marras 09, 2016 6:20

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

Mies seisoi aloillaan, kulmaansa kohottaen ja rinnan kohotessa lievästä hengityksestä nopeammin, mutta ei vanhempi, parrakas haltia näyttänyt kuin laskelmoivan tummatukkaisen aikeita. Hän aisti nuorukaisesta huokuvan magian, uskoi että kohden osoitetusta miekasta tai kädestä saattaisi lentää jotain päin jos hän nyt mihinkään liikkuisi – joten Locien pysyi aloillaan. Varma katse kuitenkin seurasi kultasilmäisen lähestymistä, pään kallistuessa sentin tai pari kun Theo astui siihen Iriadorin varoittavana ympärillään palavaan auraan. Ja tietenkin Iriador reagoi siihen sillä samalla sekunnilla, täysin sokeana hyökäten sinne missä kihelmöivät väreet kertoivat jotain olevan.
Iriador oli varmaan yhtälailla hämmentynyt sattuneesta mitä Theo. Ei hän ollut ehtinyt ajatella oliko kyseessä ollut pelkkä auraan astunut harhakuva, tuulen mukana liitänyt lehti, isänsä vai no… Theo. Eivät Iriadorin nopeat sivallukset ainakaan mihinkään osuneet, kai… iskunsa myötä punapää kuitenkin asettui uudelleen valmiiksi seuraavaan iskusarjaan yhtä yllättävää lähestymistä varten. Jääden vain seisomaan sijoilleen kuin mikäkin paikoillaan patsasteleva gargoili, kasvoilleen nousten säikähtänyt, paikoin huolestunut ilme. Oli niin outo tilanne jäädä tuntemiensa lumousten alaiseksi tällä tavalla, tällaisessa tilanteessa…

Mihinkään Theon aikaisemmin kysymään muukalaisella ei kuitenkaan ollut tarvetta, tai edes aikeita vastata.
Hän ei kuule sinua”, miehen tyyni ääni kertoi ykskantaan tummatukkaiselle, joka säilällään Iriadoria kohden osoitti selvästi järkyttyneenä sokean äkillisestä hyökkäyksestä, ”Hän ei erota sinua vihollisistaan, jos astut tuohon auraan nyt”. Luulisi että nuorella olisi ollut sen verran älliä päässä, että tuo olisi itsekin tajunnut vaistomaisesti pysyä kaukana siitä varoittavana näkyvillä hohtavasta aurasta.
Haluatko että demonstroin sen sinulle?”, sanojen lomasta auraan astui täysin tyhjästä näköisensä illuusion, joka sai Iriadorin jälleen salamana liikkeelle ja hyökkäämään kirjaimellisesti tyhjää päin. Mutta samaan aikaan Iriador kykeni kuitenkin haistamaan vienon tuulenvireen matkassa sen makean parfyymin hajun, jota hänen isällään oli tapana ollut käyttää idässä, kotona vielä ollessaan – sitä hän ei ikinä unohtaisi. Kataluus itse lymysi siis vieressä ja yritti hämätä tai väsyttää hänet tahallaan – silloin nuoremman hyökkäys otti vaihtaakseen suuntaa sulavasti, sokean syöksähtäen yllätyksestä hätkähtävää isäukkoaan kohden. Siinä vaiheessa Iriadoria ei kiinnostanut se kuinka monta aistia häneltä riisuttaisiin alas, sen vastenmielisen hajun saadessa haltian näkemään pelkkää punaista.

Kaksikko törmäsi yhteen, Iriadorin ehtien pistää ja sivaltaa lyhyemmällä miekalla vanhempaa kylkeen, vahvojen iskujen poratessa tiensä kuitenkin vain osittain kovien panssareiden läpi. Iriador sai revittyä Locienin maahan saakka, jossa vanhempi kuitenkin lähti kääntämään tottuneesti taas tilannetta ympäri aseensa kahvalla iskien sokeaa ensin otsaan. Ja sitten niskaan, mikä sai Iriadorin parahtamaan nuoremman ollessa vähällä vain menettää iskujen voimasta tajuntansa. Päässä pyöri yllättäen, korvissa alkoi vinkua, eikä meno helpottanut lainkaan isänsä repiessä terävästi hänet ylös ja vahvalla paineaallolla paiskasi Iriadorin lentämään ja kierimään muutaman metrin kauemmas tilanteesta. Senkin jälkeen entisen ylikenraalin oli pakko vielä siirtyä nuoremman luo, ja paiskata vasten vielä toisellakin paineaallolla, joka jätti maahan rymisevän Iriadorin viimein vain lojumaan vasten viileää maata tajuttomana.
Locien pyyhkäisi äkkiä nahkaiseen hansikkaaseen peittämällä kädellään kylkeään. Se korkeintaan tihkui verta, siinä missä mustelmia ja lieviä vammoja lieni olevan siellä sun täällä, mutta mitään turhan fataalia eliittisotilas ei ollut saanut aikaiseksi. Siltikin Iriadorin perässä oli ollut vaikeaa ja haastavaa pysyä, mikä taisi olla ainoa syy punapäiselle partaturvalle virnuilla – hän tiesi kouluttaneensa perillisestään loistavan tapauksen, vaikkei sillä mitään väliä enää tässä vaiheessa ollutkaan.

Haluan hänet”, taistelusta yhä hengästyneenoloinen muukalainen totesi määrätietoisesti, kulmiaan kurtistaen Theodluinille aseet kourissaan, ”Ja sinä saa luvan toimia viestinviejänäni tässä tapauksessa”. Kyllä Locien oli valmis ottamaan vielä naiivin typeryksen päiviltä, jos nuorempi alkoi yhtään niskuroida vastaan. Siinä tapausessa hänen piti vain itse jäädä varmistamaan, että peuralohikäärme saisi jalat uudestaan alleen.



//NY RILLATAAN INDEED. Notskista tuli vaan vähän isompi kun alun perin suunniteltiin :----DDD MUTKUN FRAN TAHTOO JOHTAA. Johtokoira Fran. Fran määrää tahdin ja mamma suunnan. GIFFUNGIFFUN. No on se aika inside meme joo. Meidän pitää sit ko tuun sinne niin kattoo toi leffa, koska se on tasoa room + turhanpäivästä korealaista komediaa//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Marras 09, 2016 7:19

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

Muukalaisen tyyni tapa puhua ja pysyä paikoillaan sai Theodluin vain hermostumaan enemmän. Eniten tuossa miehessä pelotti juurikin se kylmänviileä asenne ja määrätietoisuus. Aivan kuin tämä olisi ollut normaali päivä miehelle. Varmaan olikin, kyllähän Theo palkkamurhaajista oli tietoinen, ei vain ollut koskaan itse törmännyt moisiin.
Iriador ei kuulemma kuullut Theoa? Miten se oli mahdollista, korkeahaltia oli sokea, ei kuuro! Ilmeisesti muukalainen taitoi jonkinlaista magiaa tai sitten tuon miekoissa oli myrkkyä joka aiheutti kuuroutumista? Päässä pyöri niin monta kysymystä pelon ja hämmennyksen myötä, Theon kuitenkin koittaen pysyä tilanteessa mukana eikä antaa ajatustensa harhauttaa häntä hetkestä. Mutta, selvisi ainakin miksi Iriador oli hyökännyt. Ehkä Theon olisi todellakin kannattanut katsoa sen auran perään, kuinka typerä sitä saattoikaan olla - kävellä nyt sokean auraan varoittamatta tällaisessa tilanteessa. Itseään ehtisi kuitenkin sättiä myöhemmin, Theon vain pudistellen päätään muukalaisen kysellessä, halusiko Theo demonstraation nähdä. Eipä pojan mielipiteellä tainnut väliä olla, kun tuntematon taikoi esiin kloonin itsestään, jonka kimppuun Iirador hätkähti - yllättäen nuorempi punapäistä kuitenkin vaihtoi suuntaa, hyökäten kohden vanhempaansa.

Theo hätkähti ja vaistomaisesti otti askeleen kauemmas, vaikkei noiden lähellä ollutkaan, jääden taas sivusta seuraamaan yhteenottoa. Ääni päässä käski auttamaan Iriadoria, mutta samaan aikaan käski pysymään poissa tieltä - jos Iriador ei tunnistanut ystävää vihollisesta, ei todellakaan kannattanut mennä siihen väliin. Eikä Theo olisi edes kyennyt menemään väliin. Pelko oli lamaannuttanut nuoremman jalat, kultasilmän vain tuijottaen sijoillaan kuinka Iriador sai niin sanotusti selkäänsä.
Siinä vaiheessa kun muukalainen lennätti Iriadorin paineaallolla kauemmas, hätkähti Theo ja lähti vaistonvarassa juoksemaan Iriadorin perään. Ennen kuin hän edes paikalle ehätti, ilmestyi muukalainen korkeahaltian luo ja paiskasi vielä toisen aallon vasten maassa makaavaa. Eikä Iriador siitä mihinkään noussut.

Puoliverinen ei välittänyt muukalaisen läsnäolosta, juosten vain suoraa Iriadorin luo ja lysähtäen polvilleen tuon viereen. Heti ensimmäiseksi Theo varmisti, että Iriador oli vielä elossa. Kyllähän tuo oli, mutta tajuton, mikä ei oikein ollut hyvä tässä tilanteessa.
Katse kohosi ylös muukalaiseen, joka ilmoitti haluavansa Iriadorin. Viimein suuttumus kävi syrjäyttämään sitä pelkoa, Theon katsoen ylös mieheen kulmiensa alta murhaavasti, tuon ladellessa tehtäviä nuorimmalle osapuolelle. Vai saisi hän toimia viestinviejänä?
"Ei!", Jaloilleen nouseva puoliverinen kivahti, jälleen aseensa nostaen kohden tuntematonta näin lähituntumassa, "Sinä et vie häntä minnekään ja minä en sinun juoksupojaksesi ala!".
Tosin, viestinviejästä tuli mieleen se pienen pieni näkylasi. Jos hän pääsisi laukkunsa luo, voisi hän kutsua Xardin ja pyytää tuota hakemaan Qiran apuun. Kultainen katse käväisi nopeasti Nashiran suunnassa, jossa se laukku myös oli. Merkittävä katse palasi takaisin muukalaiseen, Theon katsoen mokomaa vielä kerran kunnolla silmiin, ennen kuin otti jalat alle ja lähti juoksemaan kohden laukkuaan.


// Hirvee mettäpalo siellä riehuu ja me istutaan vaan siinä reunalla paahtamassa vaahtokarkkeja. FRAN ON JOHTOTÄHTI. No Fran voi johtaa mutta jättää Timin rauhaan. Ja holy fuck okei :----DD Katotaan se ja kuollaan nauruun //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3832

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ke Marras 09, 2016 8:33

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

Mitä närkästynein ilme kohosi Locienin kasvoille tuon katsellessa alas tummatukkaiseen nuoreen. Hän myös hymähti paheksuen Theon osoittaessa vastahakoisuutta siihen, mitä hän oli juuri harvinaisen selvästi muotoillut seuraavaksi tapahtuvan. Iriadorhan lähtisi hänen matkaansa, ja vatipää saisi luvan tehdä juuri kuten hän oli juuri sanonut. Pistävä, harmaansävyinen katse seurasi kulmien alta, kuinka tummatukkainen lähti peuralohikäärmettä kohden lopulta juoksujalkaa maassa olevan punapään luota kiitämään, mitä sitten ikinä aikoikaan. Ei tuo paikalta voinut niin vain paeta, eikä Nashirasta ollut minkäänlaista suojaa Theolle siinä kunnossa, jossa naaras maassa makasi raskaasti hengitellen.
Vanha kenraali kirosi ääneen – häntä ei olisi enää kiinnostanut alkaa tapella seuraavan osapuolen kanssa joka yhteistyöhön ei aikonut, mutta minkäpä nyt sitten teit tässä tapauksessa. Mitä ikinä tummatukkainen oli tavoitellutkaan peuralohikäärmeen luo päästyään, teleporttasi salamurhaaja nuorikon taakse ja tarrasi tuota tiukasti niistä lyhyistä hiuksista. Ei heiveröisestä nulikasta ollut mihinkään, joten sinällään oli helppoa heilauttaa Theo pois laukuilta ja pakottaa tuo maata vasten selälleen. Locien painoi kylmästi jalkansa nuorikon rinnalle mahdollisesta vastarinnasta välittämättä lähinnä potkien nuorukaista yhtälailla vain takaisin, ennen kuin punatukkainen polvistui puolittain toisen päälle.
Polvi jäi vaativasti painamaan siihen rinnan päälle, punatukkaisen tuoden aseensa terän vähän turhankin lähelle kultasilmäisen vaaleaa ihoa tuon kaulalla.

Nyt kuuntelet tarkasti”, vanhempi hymähti, tarraten kädellään paremmin Theodluinin kauluksesta kiinni, ”En välitä siitä mitä mieltä olet tapahtumista ja mitä halut, mutta nyt teet juuri niin kuin minä sanon. Voisin yhtä hyvin vain päästää sinut päiviltä tässä ja nyt, sillä loppujen lopuksi olet kokonaisuuteen nähden erityisen merkityksetön kappale”.
Voisin myös antaa peuralohikäärmeen kuolla”, hän heilautti päällään taaksepäin Nashiraan viitaten, ”Ja voisin tappaa hänet silmiesi eteen myös”, miekanterä nousi sen verran pojannulikan kaulalta, että sillä saattoi osoittaa tajuttomana maassa makaavan Iriadorin puoleen.
Tarvitsen jonkun kuitenkin viemään sanan sille taholle, jota sinäkin olit niin typerän innoissasi lähtemässä tapaamaan”, Locien nosti kättään koukistaen tummatukkaista epämukavaan asentoon ylemmäs, lähemmäs omia kasvojaan, ”Joten joudut nyt itse valitsemaan typeryyttäsi, kuinka haluat tämän päättyvän”.
Teurastanko teistä jokaisen tähän ja seuraan vierestä aikaa ottaen, kun vuodatte kuiviin katseeni alla, vai teetkö juuri niin kuin sanon, ja palaat viestini kanssa takaisin kaupunkiin peuran kera, joka saattaa selvitä vielä elossa näkemään huomisen, aivan kuten Iriadorkin”.



//No nimenomaan. Syyään niitä nälkäämme ja ollaan silleen vahinkoja sattuu. JOHTOTÄHTI FRAN. Pällinaama se on. Johto sillä on korkeintaan perseessä, kun energiaa riittää loputtomiin. HIRVEET MARRYING THE MAFIA MARATONI VAAN KÄYNTIIN :----D Sä oisit kyl sen jälkeen vaan et Crim mitä vittuu sulle on syötetty et oot kattonu nää kaikki. Paitsi että me kuoltais jo siinä kakkososassa, koska römpsä sensei on hasu//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Marras 09, 2016 8:54

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

Olisihan se pitänyt arvata, ettei nuori pääsisi juoksemalla kauas muukalaisesta, joka osasi itsensä magian avulla siirtää kauemmaksikin. Theo ei koskaan päässyt laukulleen asti, kun tuo vanhempi punapää taakse ilmestyi ja hiuksista kävi tarraamaan. Puoliverinen parahti ja ennen kuin ehätti edes tilannetta tajuamaan, löysi hän itsensä maasta makaamasta. Hetken hän yritti pyristellä takaisin ylös, koitti työntää sen jalan yltään muualle, turhaan. Ei hänestä ollut voittamaan voimassa isompaansa, joka yhä niin kylmän rauhallisesti tilanteessa toimi.
Se pyristely kuitenkin loppu, kun muukalainen kävi polvistumaan lähemmäs nuorempaa ja aseensa terän laskien puoliverisenkaulalle. Yhä Theo jaksoi uhmakkaasti katsoa vanhempaansa, vaikka äskeinen kovakourainen kohtelu ja tämä alakynteen joutuminen olikin kirvoittanut jälleen kyyneleenpoikasia nuoren silmäkulmiin.

Theo kuunteli. Hiljaa, sijoillaan, korkeintaan ynähtäen kun muukalainen kauluksesta otti kiinni. Tuolla oli selvästi suunnitelma, ollut jo pidemmän aikaa, eikä tämä ollut vain satunnainen törmääminen aroilla vihamielisen tahon kanssa. Mies toi esille kuinka helposti hän kykenisi heidät kaikki kolme vain tappamaan tässä ja nyt, mutta sen sijaan että olisi sen tehnyt, antoi tuo vaihtoehdon. Theon pitäisi viedä viesti sedälleen. Jos hän siihen suostuisi, pelastuisi Nashira - ilmeisesti miehellä oli vastamyrkky peuralle - ja myös Iriadorkin saisi elää, mutta kuinka kauan? He eivät tainneetkaan olla tämän muukalaisen kohde. He olivat vain välikappale. Tai Iriador oli. Ilmeisesti vanhempi punapää tavoitteli eliittikenraalia? Miksi muuten tuo eliitin kumppanin kaappaisi ja käskisi Theon viemään viestin Winderille? Tai sitten miehellä oli jotain muuta mielessä...

Kädet nousivat ottamaan otteen muukalaisen käsivarresta parahduksen saattelemana, tuon kiskaistessa nuorempaa ylemmäs maasta, lähemmäs omia kasvojaan. Hetkeksi Theodluin puristi silmänsä kiinni ja irvisti kivusta, muutaman kyyneleen vierähtäen alas kasvojensyrjälle. Se katse kuitenkin avautui taas ja haastavasti katsoi muukalaista. Hetken Theo oli hiljaa, tuijottaen vain toista. Painaen mieleen jokaisen kasvonpiirteen ja tuon pistävänharmaan, kylmän katseen.
".... M... Millainen viesti minun pitää viedä... Ja kenelle varsinaisesti...", Tappionsa myöntäneenä Theo lopulta kysyi, sen pahemmin enää pistämättä vastaan niin sanallisesti kuin fyysisestikään.



// NIIN! Pällinaama Fran. Franilla on kato pitkäkestoset akut. Duracell Fran. JA JJOOOOO. Römpsä sensei on hasu voi ei. Nyt tahdon vain nähdä. //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3832

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ke Marras 09, 2016 9:57

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

Kovin säälimätön katse seuraili nuoremman kyynelehtimistä, joka viimein suostui mukisematta puhaltamaan hänen kanssaan samaan hiileen. Nyt kysellenkin mitä hänen piti kertoa ja kenelle.
Kenraali Winderille”, mies hymähti terävänä, päästäen toisen kauluksesta yllättäen irti ja astahti taemmas. Punahiuksinen kenraali käännähti paremmin peuralohikäärmeen puoleen takkinsa taskua samalla kaivellen, polvistuen alas sarvipäisen eläimen turvan puoleen ja sujauttaen nestemäisen litkun pienestä leilistä sen suuhun. Osa siitä valahti pedon suupieliltä alas, Nashiran maiskutellen yskähdellen pahanmakuista litkua, kuitenkaan jaksamatta sen enempää reagoida harvinaisen tutun naaman läsnäoloon vierellään. Mutta se veteen liuotettu vastamyrkky auttaisi naaraspeuraa toipumaan hiljalleen ja Theon vastuulle jäisi katsoa, että Nashira saisi osan vastamyrkystä vielä myöhemmin.
Mikäli hän haluaa yhä kumppaninsa luo, tulee hänen saapua pian - yksin – vanhalle majatalolle, jonka oveen on poltettu kylkiluunsa levittävän käärmeen kuva. Odotan häntä siellä missä varjo lankeaa pimentämään kaiken alleen vuorokauden ympäri”, Locien jatkoi valittuja sanoja painottaen, jättäen suljetun, nahkaisen leilin naaraan kyljelle lepäämään ja palasi tummatukkaista tarkasti silmällä pitäen maassa makaavan Iriadorin puoleen.

Jos täydellinen puolikuu ehtii kuitenkin nousta taivaalle sitä ennen”, yhdellä terävällä nykäisyllä vanhempi kiskaisi sokean kaulasta sen Windereitten sormusta kaulalla pitäneen ketjun, sekä toisen näyttävämmän, maagiselta vaikuttavan valkeakivisen korun käteensä, ”Niin hän saa heittää hyvästit majatalon ja sen ohessa rakkaansa poltetuille jäännöksille. Palaan sammuttamaan kruunatun liekin ja palaan hakemaan sen myötä kenraalin itse, kun seuraavan kerran aamutähti loistaa tismalleen pohjoisessa kirkkaiten”.
Vanha kenraali asteli lähemmäs Theodluinia, ne korut iskien vuorostaan nuorikon käteen, ”Annat nuo hänelle todisteeksi viestin yhteydessä”, oli yllättävän kylmä tokaisu kultasilmäiselle. Jäisi nähtäväksi riittäisikö nuorukaisella pokka tehdä juuri kuten tehtävänanto oli juuri kuulunut vai yrittäisikö tuo jotain sooloilla, ja mahdollisesti pilata jokaisen asiaankuuluvan tahon mahdollisuudet. Mutta se olisi vain nulikan oma häpeä, tavalla tai toisella Locien saisi käsiinsä haluamistaan jokaisen lopulta, aloittaen todentotta julman kierteensä omasta pojastaan tällä kertaa.

Peuran pitäisi toeta hiljakseen, voit olettaa että istut täällä varmaan parhaimmillaan muutaman tunnin sen kanssa. Annat myrkytystä varten liuotetun lääkkeen sen kyljelle jättämästäni leilistä viidentoistaminuutin välein, kunnes leili on tyhjä, niin sillä on mahdollisuus elää kunnostaan riippuen vielä pitkään”, kenraali hymähti välinpitämättömästi, katsoen haastavasti nuorempaa.
Näiden henget ovat nyt sinun käsissäsi – tyri juoksupojan osuutesi, ja voit olla varma ettei setääsi kiinnosta nähdä sinua enää ikinä silmissään. Muistathan viestin varmasti?”.



//Riehufran. KAKKAFRAN. Franil on joo, ei välttämättä tarttis jokahetki olla niitä lataamassa uudestaan. Ostan sille vielä juoksumaton millä voi eteenpäin kiitää meneen jatkuvasti, sit se voi alkaa tuottaan meille sähköä kans. RÖMPSÄ SENSEI ON VÄHÄN HASU. Kun römpsä sempai näkee römpsän lähestyvän, menee sempain pää ihan sekasin. Eli se on vähän niikö Timi siis//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
EdellinenSeuraava

Paluu Briar

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia