Take me home tonight || Crimm

(3) Keskellä Laurina aroja sijaitseva puolueeton kylä, joka on erikoistunut lohikäärmeiden kouluttamiseen. Briaria asuttaa sekainen joukko, josta ei voi sanoa enemmistöksi mitään. Kuitenkin, Briarista saapuvat lohikäärmeen ratsastajat. Briar pysyttelee kuitenkin puolueettomana sodan suhteen, joskin yksittäisiä asukkaita voi lahjoa puolelle tai toiselle. Briarissa asuva kansa on kuitenkin kovin ylpeää taidoistaan, sillä tiettävästi Briar on ainoa paikka, jossa osataan kouluttaa ja pyydystää elävänä lohikäärmeitä. Vankka ja kivinen kylä on raskaasti suojattu. Vierailijoita ei katsota hyvällä, oli kyseessä sitten ihmisten, haltioiden tai puolueettomien puolella oleva matkaaja. Briarin asukkaat ovat kovin ennakkoluuloisia matkalaisia kohtaan, mutta päästävät noita toki sisään. Kukapa sitä nyt lohikäärmeitä täynnä olevassa kylässä alkaisi riitaa haastaa asukkaiden kanssa?

Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Loka 2016, 15:24

Jatkoa

Darius, Aran


Matkaan lähdettiin hiljaisissa merkeissä ja hiljaisena se matka myös taittui. Syystä tai toisesta Aran ei toden totta kertaakaan koittanut eliittiään tai Shyvanaa härnätä vaan pysyi nätisti edellä ja hiljaisena. Kaikki muutkin pysyivät hiljaa, lähinnä silkasta jännityksestä miettien, mitä kuningas Yliparantajasta sanoisi. Mutta kerta siniverinen hissukseen pysyi, alkoi tunnelmakin hieman helpottaa matkan edetessä.
Metsästä päästiin ongelmitta pois, jälleen saattue onnistui kiertelemään ja kaartelemaan sopivia reittejä siten, etteivät kehenkään törmänneet. Sama rauhallinen matkaaminen jatkui myös aroilla. Kauempana kyllä näytti liikkuvan kauppiaiden vankkureita, mutta kerta he olivat niin kaukana ja ei voinut varmuudella sanoa, olivatko kauppiaat puolueettomia vai vihollisia, vai kenties omia, annettiin noiden olla rauhassa.

Päivä oli edennyt jo iltapäivään, kun saattue viimein pääsi kaupungin porteille ja niistä sisään. Darius ei tosin kaupunkiin suunnannut, vaan portilla käänsi Náron suoraan kohden Briaria, vaivihkaa luikahtaen matkoihinsa vain Velethuilin huomaten siinä vaiheessa eliitin poistumisen.
"Pidä kiinni", Darius kävi kehottamaan Shyvanalle, painautuen itse samalla paremmin vasten naista, etukenoon, ennen kuin Nárolle antoi luvan lähteä kiitoon. Ja Nárohan myös lähti, syndraen luritellen iloisesti kun pääsi täyttä vauhtia painattamaan aavoilla aroilla puskien jälleen pahki suuria kinoksia edestään. He eivät kulkeneet teitä pitkin, vaan suorinta reittiä kohden pohjoista, kohti Briaria, hämärtyvillä aroilla. Pakkanen oli jälleen korkea, tähtikirkkaan yön tehdessä tuloaan. Oli myös täysikuu, mikä sinällään oli mukava, kuun tuodessa valoa aroille siinä missä aurinko väistyi pimeyden tieltä.

Darius oli uupunut ja väsynyt, jaksaen tuskin edes pysyä tilanteen tasalla. Hän halusi lämpimään ja lepäämään, eikä ruokakaan olisi pahitteeksi. Mutta vielä pitäisi vuorille vaivautua, vaikka Darius kyllä mielellään olisi jättänyt sen huomiselle - tai ei olisi ollenkaan mennyt sinne... Silti, jokin kertoi eliitille, että Shyvana halusi päästä kahleistaan mahdollisimman pian, joten viivyttely ei olisi enää vaihtoehto.
Siinä omissa ajatuksissaan Darius ei edes huomannut, että he olivat jo Briarin lähettyvillä, lohikäärmekylän häämöttäessä horisontissa. Vasta porteilla eliitti havahtui tilanteeseen ja käski Nároa hiljentämään vauhtiaan. Portit olivat oletetusti kiinni, mutta se pieni punainen lisko sattui tähystelemään muureilla vartijoiden kera ja Dariuksen onneksi kehotti heitä päästämään ratsukon sisään, siinä missä lisko itse lehahti kertomaan vieraista itse kyläpäällikölle. Portteja raotettiin sen verran, että illansuussa saapuneet vieraat pääsisivät sisään ja sitten ne suljettiin taas. Darius kiitti ja toivotti illanjatkot vartijoille, ohjastaen Náron kulkemaan sitten kohden Lorythasin kartanoa. Tuntui jotenkin epämukavalta vierailla Briarissa, kun yllä oli Kuiskauksen haarniska, mutta tällä kertaa eliitillä ei oltu suotu tilaisuutta vaihtaa vaatteita johonkin vähemmän huomiota herättävämmäksi.

Ratsukko pysähtyi viimein, saapuessaan Seyrin kartanon eteen. Darius hypähti alas Náron selästä, siinä pienesti horjahtaen - jalkoja särki ja paikat olivat jumissa pitkän ratsastamisen jälkeen. Jahka tasapainonsa oli takaisin saanut, auttoi eliitti Shyvanan alas ratsailta.
"Mene sisälle lämmittelemään", Darius kehotti, häntä ainakin palelsi pakkasen ja viiman johdosta, joten varmasti Yliparantajakin oli kylmissään, "Yritän järjestää lähdön mahdollisimman pian... Mutta tästä eteenpäin kaikki riippunee enemmän Lorythaksesta", eliitti kertoi, silitellen samalla ratsuaan.
"Minä katson Náron lepäämään, tulen pian perästä".



// PALJUSSA UISIN ILOISENA. Ja ei saatana nyt :---D Röörihirmu ja TruLande vois olla meidän räppäri nimet. Räpätään ESästä. HETI NYT KOKEILLAAN, VIINA VIRTAAMAAN. eikun. Ja sun pitää nähä toikin, se oli paras kauhuleffa ikinä :DDDD //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Crimson » 05 Loka 2016, 16:29

Shyvana, Lorythas


Naaraskäärme saikin istua koko matkan täydessä hiljaisuudessa, Aranin ollessa selvästi keskittynyt johonkin ihan muuhun kuin vanhimman mukana olemisen kyseenalaistamiseen sillä hetkellä. Shyvana ei jaksanut myöskään erikseen alkaa keskustella Winderin kanssa, Velethuilillekin vain terävän, virnistävän katsahduksen suoden eilisillan karkauksensa myötä. Mutta muuten matka oli jälleen kerran sellaiseen tottumattomalle turhankin pitkä ja tylsä. Ja äärimmäisen hiljainen…

Vasta kaupungin porteille iltahämärissä saapuessa Darius käänsi Náron vaivihkaa seuraavaan suuntaan, antaen saattueen jatkaa matkaansa keskenään. Shyvana oli aikomaisillaan jotain kuivaa märehtiä Haukansilmälle juuri ennen, kuin ratsu lähti käskystä nopeaan kiitoon halki arojen. Eikä naaraskäärmeen suusta ehättänyt näin ollen kuulua kuin yllättynyt ynähdys, jonka jälkeen Taivaanturmelija vain suosiolla tyytyi olemaan hiljaa ja suojaamaan kasvojaan, jotten kylmä niitä vasten liikaa piiskannut. Eihän pieni nainen tällaiseen ollut tottunut – oli ihan erilaista itse kiitää tuulen matkassa, kuin olla jälleen ratsun selässä sen kirmatessa naaraalle turhankin nopeaan tahtiin eteenpäin pohjoista kohti. Mutta toisaalta se nopeus oli tässä vaiheessa myös tervetullut, sillä muuten tämäkin tuhottoman pitkä matka olisi varmaan kestänyt niin pitkään, että Briar kyläpäällikköineen olisi ollut umpiunessa heidän paikalle saapuessa…
Kyllä Shyvana huomasi sen punaisen pikkuliskon – Sagako sen nimi oli – joka porteilla kehotti vartijoita päästämään heidät sisään. Eikä kahdesti näemmä tarvinnut käskeä. Liekö pikkunaaraalla oli jokin erityinen suhde Vaerniin sitten, ei Pandemonaa oikeastaan edes kiinnostanut tai halunnut tietää. Tällä hetkellä hän oli vain matkasta uupunut ja kylmissään, ja kyläpäällikön kartanolle saapuessa naaraskäärme oli oikeastaan jopa iloinen siitä että Winder kehotti häntä painelemaan sisälle lämpimään edeltä.
Sen minä kyllä tekisin sanomattakin”, valkeahapsi tuhahti värjötellen, näppejään jälleen sinne kainaloihinsa tunkien samalla kun askeleet lähtivät hintelää naista kantamaan kohden Seyrin kartanon ovia. Tietty sopi toivoa että ovet olivat auki…


Lorythas ei ollut lainkaan tietoinen vieraittensa saapumisesta, myöhäistä iltaansa istuessa yksinään kirjastossaan. Iriador oli jo painunut nukkumaan pitkän päivän jälkeen, eikä Puolikäärmeellä ollut töitään enempää toimitettavana, joten hän saattoi yhtähyvin nauttia lasillista maukasta viiniä jonkun hyvän kirjan ääressä siihen saakka, että päättäisi itse nukkumaan painella. Sen rauhallisen hetken kuitenkin seisautti tuttu, äänekkään ärsyttävä tapaus. Nimittäin Pumpkin, joka oli päättänyt ottaa tehtäväkseen informoida Hopeakäärmettä Briariin saapuneista vieraista – kuulemma Winder oli saapunut jonkun sievän neitokaisen kanssa kylänporteista juuri paikalle. Mutta Dariuksenhan piti olla kaupungissa, miksi tuo tänne oli jälleen ilmestynyt?!
Tietenkin Lorythasin rintaan sykähti huoli siitä että jotain oli sattunut paluumatkalla ja saattoipa sen erottaa myös Seyrin kasvoilta. Vaikka samalla mielessä velloi myös se jälleennäkemisen ilo, vaikkei kauaa ollut ehättänyt siitäkään vierähtää kun Winder oli Briarista lähtenyt.
Kyläpäällikkö hylkäsikin kirjansa, punaisella nauhalla merkiten sivun jolla oli menossa sillä hetkellä, ennen kuin opuksen sulki ja tuolille jätti lepäämään. Viinilasi käytiin myös tyhjentämään nopealla kulauksella, Lorythaksen aikoen lähteä vieraitaan vastaan tietenkin – mutta ei sarvikruunuinen ehättänyt kuin käytävänpuolelle, eteisestä erottaen tutun hahmon silmiinsä.

Shyvana olisi voinut vaikka vannoa, että valkeaan kaapuunsa sonnustautuneen sarvipään kasvot kalpenivat kankaiden sävyisiksi ja niillä kävi mitä hämmästelevien ilmeiden kirjo. Tietenkin se veti naaraskäärmeen kasvot katalaan virneeseen, Seyrin astellessa niin kainosti pää painuksissa hänen luokseen – vasta nyt Shyvana tajusi, kuinka kookas puoliverinen oikeastaan olikaan…
Mitä… sinä täällä teet?”, Lorythas tiedusteli varovaisesti valkeahapsiselta lohikäärmeiden kielellä. Jos hän olisi tiennyt yhden vanhimman olevan täällä, olisi Seyr ennemmin vaikka painunut aarteittensa sekaan piiloon… miksei hän ollut aistinut Taivaantuulten valtiattaren läsnäoloa?! Eikä aistinut tuon valtavaa, häiritsevää auraa vieläkään…?!
Tulin Winderin mukana, eikös se punainen kataluus sitä tänne tullut kertomaan nimenomaan”, poskensa kylmästä punoittaen jäärouva kävi naljaisemaan Seyrille, joka niin jännittyneenä paikoillaan seisoi.
Onko Dariukselle sattunut jotain?!”.
No ei!”, Pandemona kirjaimellisesti ärähti, Lorythaksen säikähtäessä sijoillaan naaraan kireää reaktiota, ”Saat luvan viedä minut Mor vuorille – mutta sitä ennen minä haluan kupillisen kuumaa teetä. Pihalla on niin kylmä, että ajatukseni taitavat olla jäässä äskeisen matkan jälkeen”.

…Tietenkin”, Lorythas huokaisi, koittaen rentoutua turhasta jännittämisestään. Ei Puolikäärmeellä ollut aavistustakaan siitä mitä oli meneillään. Eikä hän yksinkertaisesti voinut olla Shyvanan edessä epäkunnioittava, töykeä… tai edes se vahva johtaja, joka hän oli. Yliparantajan läsnäolo yksinkertaisesti rikkoi Vaernin yltä kaikki ne kuoret ja karisman – Shyvanan edessä hän oli mitä nöyrin olento, joka olisi ollut valmis vaikka lentämään päin vuorenseinämää käskettäessä tai hakemaan meren pohjasta kalleimmat aarteet sille, jolle hänen sielunsa olisi pitänyt olla uhrattuna jo ajat sitten. Ehkä Darius kertoisi mitä oli meneillään jahka tänne saapuisi…
Katseensa seurasikin miten hiljainen Shyvana vielä loi kruunupäiseen kylmän mulkaisun, ennen kuin lähti askeltamaan sinne oleskelutilan puoleen. Kaipa sitä sitten piti lähteä vettä lämmittämään vielä ja hautomaan yrttejä, jotta vanhin saisi itselleen haluamansa lämpimän juoman…



//HUKUT VIELÄ SINNE. Iri on sitä mieltä että pois paljusta nyt heti. Ja voi luoja räppärinimet todellakin (DDDDD ESRÄPPI. ALKOHOLI VIRTAA KITUSIIN KO SUIHKULÄHTEESTÄ. SINNE VÄHÄN MIX VIINIÄ JA OLLAAN KUUSSA KOHTA. No selvästi, meidän pitää kattoo se johonki väliin ehottomasti, koska ilman Wiseauta ei ole elämää. Se on vähän niikö Shyamalan 2.0//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Loka 2016, 19:31

Kenraali katseli, kuinka Shyvana sisätiloihin hankkiutui mukisematta, ennen kuin hän talutti Náron talleille, jossa näemmä Nashirakin oli. Syndraen yltä riisuttiin satulat, laukut ja suitset ja tuo katsottiin lepäämään, ennen kuin Darius nappasi satulalaukut olalleen ja suuntasi ulko-ovelle. Tosin hetken eliitti empi, astuisiko sisään vai ei. Totta kai hänen piti ja hän halusi, mutta... Haluttiinko häntä sitten tänne? Tuntui yhä pahalta näin nopeasti palata Briariin, varsinkin kun eliitti tosissaan halusi suoda Iriadorille sitä omaa aikaansa. Ja täällä hän siltikin taas oli. Tosin ei omasta tahdostaan, jos siitä lähdettiin. Lopulta Haukansilmä veti kylmää ilmaa keuhkot täyteen ja asteli peremmälle kartanoon.

Satulalaukut jätettiin eteishalliin, kenraalin kopistellen panssaroituja kenkiään lumesta heti kynnyksellä. Shyvana oli näemmä jo jonnekin ehtinyt liueta, todennäköisesti oleskeluhuoneeseen. Darius käveli peremmälle, kuunnellen kartanon ääniä ja lopulta suunnaten kyökin puoleen kuullessaan jotain ääniä sieltä päin - todennäköisesti siellä oli joko Lorythas, Iriador tai joku muu paikallinen. Shyvana tuskin keittiöön menisi vapaaehtoisesti touhuamaan itsekseen!
Lorythashan sieltä löytyi, sarvipäisen nähtävästi teetä valmistellen. Eliitti hymähti pienesti sen näyn nähdessään, arvaillen kuka teetä oli kyläpäälliköltä käynyt vaatimaan.
"Joko Iriador nukkuu?", väsynyt, kylmästä karkea ääni kyseli Lorythasilta, uupuneen kenraalin jäädessä ovenpieleen seisoskelemaan ja hiuksiaan sukimaan.


// HUKUN NIIKU IRI. Iri paljuun. ESRÄPPI. SILLÄ MENNÄÄN KUUHUN JA ÄKKIÄ, KYLLÄ. Ja todellakin katotaan se. Wiseau on mun jumala //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Crimson » 05 Loka 2016, 20:03

Seyr nappasi puhtaan keraamisen teepannun, jonka vedellä kävi täyttämään syvään huokaisten. Hän varasi purkin teeyrttejä vielä mukaansa, istahtaen alas keittiöönsä levitetyn pöydän ääreen. Kädet asetettiin pannun molemmin puolin, Lorythaksen iskien päänsä kevyesti pöydänkantta vasten siinä samalla, kun käsiensä kautta alkoi lämpöä tuottaa ja teetä valmistaa kaikessa hiljaisuudessaan. Päässä tulvi pelkkiä kysymyksiä, siinä missä Puolikäärme oli yhä jännittynyt Pandemonan saapumisen myötä… mitähän vanhimmat tällä kertaa halusivat. Pitikö Lorythasin taas maksaa noille jotain siitä, että rauhan saisi itselleen ja kylälleen niiltä kolossaalisilta liskoilta?
Hämärässä keittiössä valaisi ainoastaan Lorythaksen sininen hehku, käsiensä loimutessa sillä hetkellä voimakkaammin, kun puoliverinen ohjasi sitä kuumuutta käpäliensä kautta teepannulle. Hiljalleen vaimea höyrypilvi otti pannun nokasta leijuakseen ulos, Seyrin kohottaessa päätään sen verran että saattoi höyryn nähdä – mutta samalla hän myös huomasi tutun henkilön saapuneen keittiötilojen ovelle.

Sarvipäinen ponkaisi tuoliltaa ylös, jättäen teepannun käsistään vain pöydälle, lähestulkoon sivuuttaen täysin sen, kuinka Winder kumppaninsa perään kyseli.
Darius!”, Puolikäärme henkäisi säikähtäneenä, nopeasti askeltaen kenraalin luokse. Katse silmäili nopeasti päällisin puolin silmäpuolen kun Seyr lähemmäs ehätti, huolestuneen katseen kera kyläpäällikön vain napatessa haltian äkkiä kevyeen halaukseen. Ei Lorythas välittänyt siitä vaikka haarniskan palat hieman pistelivätkin, puoliverisen halutessa vain varmistua siitä että Winder todellakin hänen edessään oli. Ja yhtenä kappaleena vieläpä! Ei tuolla ollut kasvoissaan mitään ruhjeita. Kaikki oli kunnossa – ainoa silmiinpistävä poikkeus kenraalissa oli kuitenkin se, että tuo oli saapunut syystä tai toisesta paikalle haarniskassaan. Oliko koko Kuiskaus saapunut mahdollisesti Briariin yötä viettämään?
Luulin että jotain olisi sattunut kun Pandemona tänne saapui niin yllättäen!”, Lorythas henkäisi väristen, ollen jopa varma siitä että kehonsa tärisi, vaikkei puoliverinen sitä itselleen sillä hetkellä myöntänyt. Seyr ottikin muutaman askeleen Dariuksesta kauemmas, kätensä kuitenkin pitäen kevyesti lepäämässä tuon molemmilla olkapäillä.

Ja sitten mieleen tuli se kysymys, jonka haltia oli tänne saapuessaan kysynyt häneltä.
E-en tiedä kuitenkaan”, Puolikäärme aloitti, yrittäen varovaisesti hymyillä samalla ”Iriador lähti omiin oloihinsa jo tovi sitten, en tiedä nukkuuko hän vai puuhaileeko omiaan – hän on kuitenkin ylhäällä, vierashuoneella”, Lorythas selitti, yhä katsoen niin kovin hämmentyneenä Dariusta.
Mutta mitä ihmettä sinä täällä teet? – ei sillä ettäkö se… ha-haittaisi, tiedäthän – jäikö sinulta jotain kenties luokseni? Ja miksi Shyvana väitti tulleensa tänne kanssasi?!”, Lorythas tiedusteli kysymyksiä jälleen yksi toisensa perään, hermostuksissaan kenraalista käyden perääntymäänkin ja naputtamaan niitä kynsiään tapojensa mukaisesti yhteen. Katsekin valahti omasta hätäännyksestä lattianrajaan siinä ohella…
H-hän halusi teetä… otatko sinäkin? Kuulostat vähän kohmeiselta”.



//ÄLÄ HUKU. TUUN JA PELASTAN. Ja sit mä taas joudun antaan sulle tekohengitystä. ESRÄPPI KO PÄRÄHTÄÄ TESSUN KESKUSTAS NII SE ON OKSAT POIS SITTEN! Voidaan toteuttaa meidän katselukerran ohessa tää Wiseau darra setti sitten. Sä ja sun Wiseau <3//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Loka 2016, 20:50

Ihan ymmärrettävästi Seyr oli yllättynyt kenraalin saapumisesta, mutta syystä tai toisesta sarvipäinen vaikutti jopa huolestuneelta? Miksi, sitä Darius ei tiennyt eikä ehtinyt miettiä, kun Lorythas jo lähemmäs askelsi ja kävi Haukansilmäistä kevyesti halaamaan. Darius tosin nojautui vaistomaisesti kauemmas ja jäätyi sijoilleen, peläten niitä kyläpäällikön käsiä joilla tuo äsken oli teepannua lämmittänyt. Vaaraa ei kuitenkaan ollut, eikä Lorythas häntä polttamaan käynyt, joten sen pienen hetken eliitti sai nauttia hopeaverisen lämpimästä halauksesta.
"Tässä on kyllä ehtinyt sattua yhtä jos toistakin muutaman päivän aikana", Vaisusti eliitti hymähti Seyrille, joka näytti kirjaimellisesti tärisevän. Ilmeisesti sarvipäinen tosiaan oli pelästynyt ja luullut jotain sattuneen. Kyllähän Darius kunnossa oli, näin fyysisesti. Mutta hän oli lopen uupunut, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

"Antaa hänen nukkua, jos jo huoneeseensa on vetäytynyt", Darius jatkoi, Lorythasin kertoessa Iriadorin vetäytyneen jo yläkertaan. Tietenkin Darius halusi nähdä Iriadorin ja halata tuota, mutta ei hän ollut täällä sen takia. Sitä paitsi hän mielellään soisi Iriadorille sen oman aikansa, eikä sotkisi sokeaa mukaan tähän soppaan. Kunhan saataisiin vain hoidettua Yliparantaja takaisin vuorelle nopeasti, niin Iriadorin ei tarvitsisi edes tietää tästä. Tosin saisiko Darius siitä huudot niskaansa, jos ei kertoisi Iriadorille? Oli miten oli, nyt ei ollut aika sitä murehtia.

"Shyvana ei kertonut mitään?", Eliitti kohotti toista kulmaansa kysyvästi, eikä kyllä odottanut kysymykseensä vastausta, ennen kuin jatkoi, "Ajankiitäjä halusi syystä tai toisesta rangaista kumppaniaan ja nyt Shyvana on vangittuna kuolevaisen kehoon. Törmäsin häneen aroilla palatessani täältä kaupunkiin muutama päivä sitten ja poimin mukaani... Lupasin auttaa hänet takaisin vuorille ja sen aion tehdä, mutta tarvitsen siihen sinun apuasi".
"Nárolla en vuorenhuipulle pääse.... Ja kävellen en lähde sen naaraan kanssa minnekään"
, Darius huokaisi, väsyneesti nojautuen ovenkarmiin, "Jättäisin mielelläni vuorella käymisen huomiselle, mutta Yliparantaja ei odota. Ja mitä nopeammin pääsen hänestä eroon, sitä nopeammin pääsen nukkumaan yöni rauhassa".
"Tee kyllä kelpaisi"
, Darius jatkoi, "Tulimme suoraan haltioiden piilopaikasta tänne asti...".



// PELASTA MUT. Hukuttaudun tahallani just sen takii kato ;D;D OKSAT POIS INDEED. Ja todellakin. Aamul kyl kaduttaa mut. MÄ JA MUN WISEAU <3 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Crimson » 05 Loka 2016, 22:16

Lorythas ehätti vain pudistaa päätään, jääden kuuntelemaan Winderin kertomaa. Kuulemma itse Oraakkeli oli naaraalleen hallaa tehnyt – mistä Lorythas tietenkin heti ensimmäisenä syytti itseään… - ja Darius oli tuon samaisena päivänä täältä lähtiessään poiminut matkaansa ja luvannut vuorille kantaa takaisin. Ja nyt kenraali tarvitsi hänen apuaan, sillä ei aikonut Nároa vuorille saattaa tai jalkaisin yrittää Yliparantajan kanssa kavuta Mor vuorille.
Kaikki se kuulosti Seyrin korviin jotenkin oudolta. Ensinnäkin se, kuinka Archelaus oli naaraansa lumoukseen vanginnut…
Se kyllä selittää sen miksi Yliparantaja oli niin… pieni…”, Puolikäärme mietti ääneen, hetken mietteliäänä vain seinän rajoja seuraten, ennen kuin se sinertävä katse otti noustakseen Dariukseen paremmin.
Tuo kaikki kuulostaa näin äkkiseltään aika… erikoiselta”, sarvikruunuinen naurahti hämillään Dariuksen kertomaan, yhä hieman sekaisin tällaisesta ajankohdasta vierailla jälleen. Seyristä oli jopa alkanut tuntua siltä, että Winder joko yksin tai kumppaninsa kera onnistui aina Briariin livahtamaan niin vaivihkaa ykskaks, ettei hänen olisi tarvinnut enää edes hämmästyä näin yllättävistä vierailuista. Kyllähän hän oli aina valmis ottamaan nämä tietyt vieraat vastaan! Mutta kaipa tällaisen hätäpäisen ihmettelyn saattoi pistää Puolikäärmeen kokemattoman sosiaalisen elämän piikkiin – harvoin hänellä ennen Winderiä ja Mir Valdorenia oli käynyt ketään varsinaisesti kauempaa kylässä…

Lisään vettä pannuun niin siitä riittää sinullekin, haudon teen valmiiksi täällä niin minun ei tarvitse kaikkea tuoda mukanani”, Seyr henkäisi jo hiljalleen tuntien miten helpotus tilanteen suhteen kaikkoni jännityksen matkassa tiehensä. Hyvä vain, hopeaverinen kun ei mielellään olisi ollut kireänä ja ahdistuneena etenkään Dariuksen seurassa. Siltä seisomalta pitkäkyntinen kävi sen verran ojentumaan keittiökaappiensa puoleen, jotta sieltä saattoi poimia muutaman siistinvalkean tassin ja teekupit, jotka asetettiin varovaisesti pöydälle.
Jos viitsisit, niin… voisit viedä jo kupit teille kirjaston puolelle mukanasi”, Puolikäärme ehdotti pienesti hymyillen, ”Shyvana meni jo sinne, ilmeisesti, ja sinäkin voit istahtaa aloillesi ja lämmittelemään. Siellä kun on takassakin vielä tuli, olin lukemassa ja juomassa viiniä kun Saga kävi ilmoittamassa tulostanne täällä…”. Itse Seyr kävi jälleen istahtamaan siihen pöydän ääreen täytettyään pannun sisältöä, jonka myötä sen sisällön lämmitys jatkui hiljalleen sinisenä hehkuvin käsin. Tällä kertaa tosin sarvikruunuinen ei vajonnut harmitukseensa ja ahdistukseen pöytää vasten, vaan ryhtinsä suorana jaksoi hymyillen paahtaa vettä lämpiämään entistä tarmokkaammin.
Tulen ihan kohta perästä”.


Kirjaston puolella Shyvana oli käynyt riisumaan takkiaan ja istahtamaan alas mukaville sohvatuoleille. Hänen makuunsa huoneessa leijaili liian kirjamainen tuoksu, mutta sentään tilassa oli lämmin, mitä naaraskäärme osasi tällä hetkellä arvostaa kenties eniten! Taivaanturmelija vain odotti rauhassa, että joko Lorythas teen kera tai mahdollisesti Winder saapuisi paikalle. Hän halusi sinne vuorelle takaisin, typerän pannan pois kaulastaan ja kenties hän voisi antaa valtakunnalle pakkasten suhteen viimein armoa edes hitusen. Se edellyttäisi tietenkin Oraakkelin yhteistyötä, sillä se panta lukitsi Shyvanan jokaisen mahdollisen voiman hitusenkin…
Saisi ukko kasvattaa kristalleitaan nahkastaan ulos seuraavan ikuisuuden, ennen kuin Taivaanturmelija niihin aikoisi koskea!



//PELASTAN SUT! No senkin kelmi, tiesin sen kyllä kokoajan ;;DD;D;;D OKSAT POIS NIIN ETTÄ VARISEE VAAN. Aamut on katumuksen aikaa. Mutta kerrankos sitä eläissään. Voidaan sitten toistemme lettiä pitää ylhääl ko pöntöllä vieraillaan. SÄ JA SUN WISEAUS NII. Oikeesti oot siihen vaan kikseissä nimenomaan koska Areth//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Loka 2016, 22:41

Lorythasilla ei tuntunut olevan asian suhteen sen enempää kysymyksiä, mikä oli vain hyvä, sillä Dariuksella ei tämän enempää ollut vastauksia. Mikäli hopeakäärme haluaisi enemmän tietoa vanhimpien kränästä ja sen seurauksista, saisi hän kysellä enemmän asiasta itse Shyvanalta - sikäli mikäli uskaltaisi.
Laiskasti Darius seuraili, kuinka kyläpäällikkö lähti astiastoa esiin kaivamaan kaapeistaan. Hän tuskin malttoi odottaa että saisi edes yhden kupin teetä, tai edes jotain lämmintä. Kurkku oli jälleen turhankin karhea pakkasen jälkeen, ehkei ollut kaikkein fiksuin ratkaisu lähteä heti aroille pomppimaan kun vähän oli tervehtynyt edellisestä flunssasta...

"Selvä", yksinkertaisesti Darius vastasi Lorythasin pyytäessä eliittiä viemään kupit edeltä kirjastolle, jossa Shyvana todennäköisesti jo odotteli, "Mutta tule pian, en halua viettää enää hetkeäkään kahden kesken sen pirunaisen kanssa".
Eliitti poimi tarvittavat matkaan ja suuntasi sitten kirjastolle, koittaen siinä kovin nätisti posliinia käsitellä haarniskahansikkaillaan. Siellähän se Shyvana odottelikin, oli ottanut mukavan sijan nojatuolista ja totta kai oletti kaikkien vain palvelevan häntä. Darius ei sanonut mitään Taivaanturmelijalle, laski vain kupit sohvapöydälle ja suuntasi sitten takan eteen seisoskelemaan ja käsiään lämmittelemään. Hän ei jaksanut nyt Shyvanan kanssa keskustella, joten ei hän myöskään tuolle mitään aikonut sanoa - ellei naaras sitten jotain halunnut kysyä...

Onnekseen Dariusken ei kauaa siellä tarvinnut Shyvanan kanssa kahden kesken odotella, kun Lorythas jo saapui perästä teepannun kera.
"Mikäli lähdemme pian, ehdimme ajoissa takaisinkin...", Darius tokaisi takkatulta tuijottaessaan, toistellen itseään. Eivät he ajoissa takaisin ehtisi, ilta oli jo aluillaan ja Darius ei todellakaan tiennyt, kauan vuorilla menisi. Lisäksi se vuorille meneminen pelotti yhä, Ajankiitäjä kun oli tehnyt jo ajat sitten selväksi, ettei Winder sinne tervetullut ollut...



// KETKU OLEN ;D;D; Kerrankos sitä indeed. Vuoronperään siinä pöntöllä jodlataan sitten. No hei tietenkin saatana soikoon ;;D;D;D Wiseau muistuttaa muo Arethista niin ja tahdon vain koska uh. Oon kyl pettyny et Arethin viikset lähti //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Crimson » 05 Loka 2016, 23:44

Tulen heti kun ehätän”, Lorythas hymisi pöydän äärestä, seuraten miten kenraali kilisevän astiaston kanssa lähti kyökin puolesta matkoihinsa. Kyllä Puolikäärme pian seuraisi perästä kuulemaan paremmin, mikä kaksikon ongelmana mahtoi olla, henkisesti myös siihen valmistautuen, että todellakin joutuisi jonnekin vielä tähän aikaan lähteä lentelemään. Sinällään kyllä yö aikaan lentäminen oli omanlaisensa hieno ja mukava kokemus – enemmän Seyriä pelottikin se, että kaksikko mahdollisesti itsensä kylmettäisi…

Kaikessa hiljaisuudessaan Taivaanturmelija toisia odotti, Winderin saapuessa teekuppien kera lopulta paikalle. Naaraskäärme vain hymähti mokomalle – kerta kenraalilla ei ollut mitään sanottavaa hänelle, ei Pandemona kokenut tarvetta varsinaisesti alkaa suutaan aukoa tähän hätään silmäpuolelle takaisin. Vielä paikalta puuttui kuitenkin Seyr, jota ei kauaa perästä tarvinnut kuitenkaan odotella paikalle saapuvaksi, sarvipäisen kurkistaessa teepannu käsiensä välissä lopulta kirjaston ovelta sisään typerä hymy kasvoillaan. Ainakin Shyvanan mielestä. Häntä ei liiemmin liikuttanut haltian ja puoliverisen välit, naaraan halutessa nyt vain kiirehtiä oman kohtalonsa puolesta minkä kykeni. Mutta ensin se tee – sen verran hän malttaisi paikoillaan istua.
Yrttiteetä, ehkä se on hieman hätäisesti tehty, jos vain olisin tiennyt että olette tulossa…”.
Ihan sama”, naaraskäärme tokaisi ykskantaan keskenkaiken, saaden sarvikruunuisen valittunsa vain huokaisemaan ja silmiään pyöräyttämään. Teetään tuo kuitenkin kaatoi molemmille tarjolle, laskien koristellulle tarjottimelle kuuman teepannun höyryämään heidän väliinsä. Itse Lorythas kaatoi itselleen lorauksen lisää viiniä.

Tuota kyllä epäilen”, Shyvana marmatti heti Winderin sanoihin takaisin ottaessaan vastaan sen teekupin, jonka Vaern hänelle ojensi. Ei tuntunut edes pahalta painaa käsiä vasten lämmintä kuppia vaikka se kuumalta tuntuikin, Pandemonan halutessa vain sulaa tähän sijoilleen ennen kuin taas kylmään olisi pakko lähteä. Kaikkea sitä kuolevaisten raukkojen pitikin jaksaa!
Joko Darius selitti sinulle mitä seuraavaksi tapahtuu?”.
Hän kertoi sinun olevan lumottu…”, Lorythas henkäisi varovaisen kulauksen jälkeen lasistaan, ”Onko se tuo panta…?”.
Tarkkasilmäinen kuten aina”.
Niinpä kai…”.

Archelaus on ongelma. Se kurppa tahtoo omia itse koko mantereen haltuunsa ja pelata yksin pelejään, ja on nyt närkästynyt kun päätin alkaa viimein sotkea sen kuvioita”, Taivaanmaalaaja kävi tilannetta viimein raottamaan enemmän kaksikolle. Eihän täällä ketään muuta ollut kuulemassa. Briarissa jopa Shyvana koki omalla tavallaan olevansa turvassa.
Te olette pala minun palapeliäni, Du’ul”, naaraskäärme jatkoi teetään nauttien äänekkäästi hymisten ensimmäisen kulauksensa perään, se yrttitee vain maistui sillä hetkellä kohmeisesta valkeahapsesta äärimmäisen hyvältä, ”Niin kuten moni muukin – juuri kun olin mieltynyt kuolevaisten tapaan elää, niin tämä oli kiitos ylimmältä. Ihan niin kuin antaisin vain asian olla”.
Ja nyt haluat sinne vuorelle… takaisin?”, Lorythas tiedusteli naaraalta, kulmiensa alta tuon puoleen vilkaisten.
No tietenkin! Tahdon pois tästä mitättömästä kehosta – saatte molemmat vaikka kasan harvinaisia timantteja ja taikaesineitä palkkioksi, viis minä niistä välitän”.
Tarvitsen sieluja - en mitään meriittejä, herkkuja. Tai turhanpäiväisiä illanistujaisia – älä käsitä väärin Winder, sisaresi oli mitä ihaninta seuraa viime iltana, mutta rajansa kaikella”, naaras marmatti, ”Ja ilman sieluja viimeisetkin luiset rippeeni siinä missä Oraakkelin kivinen olemus rappeutuvat kappaleiksi. Ja voin pistää takuuseen, että hatara manner allanne jäätyy ikijäähän ilman, jos en pistä merten hyisille tuulille vastaan. Isot pedot tulevat merten takaa mässäilemään verellänne ja sitä rataa”.

Ei kuulostanut hirveän houkuttelevalta. Ainakaan Lorythaksesta, joka valmiiksi kuunteli varuillaan Shyvanan puheita. Eihän Vaern mitään tiennyt vanhinten tavasta elää ja olla, hän kun piti suurimpia lohikäärmeitä tietenkin omanlaisinaan jumalinaan lähinnä…
Joten vietkös meidät vuorille?”.
Lorythas pysyi hiljaa, silmänsä sulkien huokaisten ja viinistään kulauksen ottaen.
…Tarvitsen satulan sitä varten”, Puolikäärme henkäisi, ”Niin pitkä matka… en halua häiritä enää Lokenea, jos samantien haluatte johonkin lähteä liitämään – tarvitsen teille sijan selkääni, ennen kuin suostun lähtemään täältä lentämään pitemmän matkan minnekään”.
No kenraali itsehän tietää kaiken ratsastamisesta, vai mitä?”, naaraskäärme ivaillen kävi hymyilemään Haukansilmän puoleen, saaden puheillaan jo Lorythaksen punastelemaan omalta osaltaan, ”Kyhätkää jotain. Kunhan minä pääsen takaisin Mor vuorille”.



//AKSUKETKU. Jodlataan. Ei kamala :-------D Wiseaulta puuttuu vaan leukaparta. Ja ne viikset. VIIKSIEN PITI LÄHTEE JA TULLA TILALLE JOTAIN UUTTA. Areth näytti liian vanhalta ja vässyltä, Areth päätti et ny lähtee. Erukin on tyytyväinen. Nyt Eru on enää suhteen ainoo jolla kasvaa viikset. Eiku täh//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Loka 2016, 00:14

Dariusta alkoi toden totta ärsyttämään Shyvanan kiittämätön asenne, varsinkin kun naaras sitä nyreyttään Seyriin kävi purkamaan. Winder oli jälleen väsynyt, uupunut ja närkästynyt, hän ei todellakaan olisi jaksanut kuunnella Yliparantajan kenkkuiluja. Eliitti ei vastannutkaan mitään Shyvanalle, joka hänen kommenttiinsa kävi viisastelemaan ja lopulta hieman enemmän raottamaan vanhimpien leikeistä kaksikolle. Eliittiä ei yhäkään miellyttänyt tieto siitä, että he olivat vain pelinappuloita vanhimpien pelilaudalla, mutta ei sille kai mitään voinut? Darius tosin ennemmin vain antaisi itsensä kuihtua pois, kuin lähtisi kenenkään leikkejä leikkimään tämän enempää. Oli jo tarpeeksi, että hän oli Aranin sätkynukkena, ei hän kaivannut yhtään enempää isottelijaa itseään rääkkäämään.

Eliitti kääntyi viimein takalta, kävellen rauhallisin askelin sen teekupin puoleen, johon Seyr oli hänelle juomaa kaatanut. Kuppi nostettiin käsiin ja varovaisesti Haukansilmä kävi lämmintä juomaa hörppimään, kuunnellessaan kuinka liskoveriset keskustelivat suunnitelmasta. Kommentti ratsastamisesta sai Seyrin punastelemaan, siinä missä Darius vain laski teekupin huuliltaan tyynesti alas.
"Kokeilisit sinäkin joskus", Eliitti tokaisi kuivahkosti Shyvanalle, "Ehket olisi noin kärttyisä ja sietämätön kaiken aikaa".
Kyllä hän tiedosti, ettei ehkä moisia olisi kannattanut Taivaanturmelijalle kommentoida, mutta juuri nyt Darius ei välittänyt. Pistelkööt hänet vaikka poskeensa heti kun kahleistaan pääsisi, ei Winderiä kiinnostanut. Hän halusi vain eroon maanvaivaksi kehittyneestä naisesta ja nukkumaan.
"Katsotaan satula-asia kuntoon pian. Sopiiko Lokenelle tarkoitettu satula sinulle, jos sitä säätää?", Darius jatkoi, puhutellen nyt Lorythasta, kääntyen vain pienesti hopeakäärmeen puoleen.

"Aran kertoi kaiken Kreivi Cúthalionille", Darius kertoi nopeasti, yllättäen, ennen kuin Lorythas hänen kysymykseensä satulasta ehti vastata, "Jos hän tulee tänne - kuten uhkaili - voit olettaa hänen olevan Aranin asialla".
"Vaikka vaikuttaakin Arania fiksummalta, en menisi luottamaan häneen. Hän oli antaa Iriadorin kuolla ja yhtälailla vaikutti aikanaan nauttivan meidän piinaamisesta, mitä Aran"
, jälleen eliitti hörppäisi teetään muutamaan otteeseen, siinä samalla kupin tyhjentäen täysin. Hän myös muisti sen Arethin antaman lappusen, mutta ei nyt jaksanut sitä alkaa lukemaan - tuskin se kiireellinen oli saatikka edes ajankohtainen, ehtisihän sen myöhemminkin katsoa.
Teekuppi laskettiin alas pöydälle, Dariuksen käyden riisumaan olkapanssareita yltään. Hän ei niitä tarvinnut vuorella, eikä niistä kyllä mitään apua olisi Mor vuorten jättejä vastaan...


// Aksukettu ja Criminaali. JODLAAMAAN NII :D Wiseau on niiku posliini Areth. ehkä Wiseau on se Arethin ja Erun toinen poika. Mikä sen nimi nyt olikaan, Avalon ja Avokaado tjsp. Oikeesti Areth ajeli ne viikset koska Eru käski. Se oli just se "joko viikset lähtee tai minä" tilanne :DDD Eru ei kato siedä toisia viiksivalluja, hänen viiksensä ovat ainoat jotka kartanoon mahtuu //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Crimson » 06 Loka 2016, 00:45

Voimme kai kokeilla… todennäköisesti remmit ovat liian lyhyitä, mutta vaihdetaan ne isompiin siinä tapauksessa”, Lorythas tuumi. Kyllä heillä oli isompia satuloita ja nahkaremmejä, joita pystyi yhdistelemään. Seyr tosin sattui olemukseltaan olemaan se isoin kylästä, joten tuskin yksikään valmis määritelmä satuloita ja remmejä sattui suoriltakäsin sopimaan juuri hänen yllensä. Mutta ehkä he jotain keksisivät, sikäli mikäli Pandemona yhä jaksaisi olla yhtä vaativa lähtönsä suhteen, kuten oli juuri osoittanut.

Eikä Seyr osannut ilahtua varsinaisesti siitä, mitä Winder kävi seuraavaksi kertomaan Cúthalioneista. Aran oli jotain laverrellut haltioiden kreiville, sarvikruunuisen huolestuneena kuunnellessa Dariuksen kertomaa. Tuntui sinällään pahalta tietää, että Briariin saattoi rynnistää enemmänkin haltioiden siniverisiä, tai ylipäätään enää ketään noiden puolelta. Lorythas oli Aranin vierailun jälkeen vannoutunut siihen, ettei aikonut omaa puolittaista kansaansa millään tavoin sodassa avittaa. Jos hänen pitäisi valita puolensa tässä sodassa loppuviimein, olisi hän valitettavasti valitsemassa Scarlingtonien suvun Cúthalioneitten sijaan. Siltikään Dariusta hän ei satuttaisi. Ei ainuttakaan Windereiden, tai Mir Valdoreneiden suvusta – hän antaisi ennemmin noista jonkun päästää itsensä hengiltä, kuin valitsisi olevansa haltioiden toistaiseksi syöpäisen suvun orja ja käskytettävä käärmeineen ja joukkoineen.
Kiitän, että kerroit”, sarvikruunuinen viimein totesi haukankatseiselle. Hän ei todellakaan tiennyt mitä mieltä olisi haltioiden kreivistä. Ei hän ollut tavannut kuin Aranin. Ja se tapaaminen ei ollut päättynyt hyvin.

Haluaisitko lisää teetä kenties?”.
Lähdetään ennemmin sovittamaan sitä osviittaa selkääsi”, Shyvana lähes tokaisi Seyrin päälle, teekuppinsa sisältöä tyhjentäen vaativasti ja saaden kommentillaan sarvipäisen lähes vajoamaan jaloiltaan alas lattialta. Lorythasta valmiiksi väsytti. Hän oli ollut Iriadorille tiivisti seurana nuoremman ollessa aavistuksen jopa itkuinen siitä että tänne oli tullut, päivät olivat valmiiksi pitkiä ja nyt vielä tämä…
Tahtoisin vain että matkasta vuorille tulee turvallinen, eikä mitään ylimääräistä enää sattuisi”.
Mikäpä sen pahempaa olisi kuin Archelausin ärjähdys, tai jos mielesi vaikka tekisi yllättäen---”.
Suu suppuun ja juo se kuppisi nyt tyhjäksi - kautta vanhimpien olen juossut tänään kokouksesta toiseen tahtomattani ja halusin vain rentoutua hyvän kirjan ääressä tämän illan!”, Lorythas kulmansa nykien sähähti terävämmin, katsoen määrätietoisesti Shyvanaa joka vain toista kulmaansa kruunattunsa tähden kohotti teekuppinsa äärellä.

Kätensä sarvikruunuinen toi vaativan huokaisunsa myötä ohimoilleen, väsyneesti sen alta katsahtaen niin Winderin kuin Taivaanturmelijan puoleen kämmenensä alta.
Kyllä minä teidät sinne vuorelle vien, jos se niin tärkeää on”, kyläpäällikkö aloitti, ”Mutta se satula pitää sovittaa ja kiinnittää selkääni ensin. Tästä muuten mitään tule – lämmitelkää nyt tovi ensin, siellä pihalla muutenkin tuntui kiristyvän pakkanen…”.



//INDEED. JODLJODLHIHIHIIII! Posliini Areth, no todellakin :---D AVOKAADO (D Limdur ja herra Avokado <3 Täydellinen pari sitten tulevaisuudessa. No mut niinpä. Erun karismaa ja käskyvaltaa ei sovi kyseenalaista tai tulee dropkickillä turpaan joka nurkalta. Eru aja itte viikses. Senkin maskuliininen nainen <3//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Loka 2016, 01:02

Eliitti ehätti vain pudistaa päätään Lorythaksen tiedustellessa, olisiko toinen kuppi tarpeen, kun Shyvana jo hoputti kaksikkoa matkaan. Välinpitämättömästi Darius vilkaisikin Shyvanan puoleen, siinä missä hopeakäärme kävi Shyvanaa puhuttelemaan - ja lopulta tuolle jopa ärähtämään. Oli sekin oma yllätyksensä, Dariuksen katsahtaen sarvipäisen puoleen, suupielensä siinä samalla nykien pienesti virneeseen. Se virne ei kuitenkaan koskaan kasvoille asti ehtinyt, Dariuksen pysytellen normilukemilla. Eliitti jatkoi haarniskanosiensa riisumista, siihen pisteeseen että ylle jäi vain rintapanssari ja hansikkaat. Kylmät haarniskanosat eivät tuntuneet turhan mukavilta sisällä, eivätkä kyllä ulkonakaan, joten mielellään Haukansilmäinen jättäisi ylimääräiset pois.

"Mennään katsomaan se satula samantien, jos jaksat", Darius aloitti, kääntyen Lorythasin puoleen, "Pääsemme nopeammin eroon tuosta riesasta", hän lisäsi, vilkaisten Shyvanan puoleen.
Jahka Lorythas oli valmis lähtemään satulaa sovittamaan, suuntasi myös Darius sen pidemmittä puheitta takaisin pakkasyöhön. Jo heti ulos astuessa olisi tehnyt mieli vain kääntyä ympäri ja palata sinne takan eteen mököttämään, mutta nyt oli pakko kestää viima ja hyhmä. Kunhan tämä olisi ohitse, Darius todellakin aikoi nukkua muutaman päivän putkeen! Häntä ei saisi ylös sängystä kukaan, se oli varma.



// HERRA AVOKADO. Täydellinen. KAIKKI ON TÄYDELLISTÄ NYT. Eru ei aja viiksiään koskaan! Ja eikun, kai ne Arethin viikset oikeesti lähti sen takia kun Avokaado tai Rompettori roikku niissä ja kiskas pikku käpälillään ne irti? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Crimson » 06 Loka 2016, 02:04

Syystä tai toisesta Lorythaksesta tuntui, että kaksikolla oli omat kiireensä tämän tilanteen suhteen. Dariuksella omansa, ja Shyvanalla omansa. Hän oli pelkkä kiirastuleen joutunut osapuoli, joka tässä hädässä joutui toimimaan molempien osapuolien mieliksi välttääkseen turhan hermojensa repimisen ja kummankaan ärsyttämisen.
No jos oikeasti sillä noin kiire on…”, Puolikäärme näytti harvinaisen tympääntyneeltä, puolikkaan viinilasin kitusiinsa kylmiltään kiskaisten, ja sen myötä hän oli valmis odottamaan niin pitkään kuin tarve vain sattui olemaankin.
Taivaanturmelija tyhjenteli kuppiaan kaikessa rauhassa turhia kiirehtimättä, lopulta tassille takaisin tyhjän juomakipon asettaen. Olo oli jo aavistuksen lämpimämpi. Ainakin sen verran että naaras saattoi tyytyä seuravaan pakkasen raiskaamaan matkaan sinne vuorille, jonka jälkeen hän voisi korvata koko pakkasen pelkällä lauhalla lumituiskulla. Hiljalleen kolmikko kuitenkin siirtyi takaisin pihamaalle, Shyvanan pukien lämpimän takkinsa päälleen, siinä missä Seyr ei yllättäen valkeasta kaavustaan mihinkään käynyt valmiiksi lämmintä olemustaan vaihtamaan. Pihalla oli hiljaista. Vain kylmä viima ja pakkanen narskuttivat puisten rakennusten seiniä, Lorythaksen johdattaen kaksikon suurempikokoisen rakennuksen luo, jossa lohikäärmeratsastajien satuloita säilytettiin.

Sarvikruunuinen etsi sieltä Lokenen korean satulan, joka ei todellakaan kooltaan ollut se pienin ja helpoin selkään aseteltava. Lisäksi tarvittiin läjäpäin erikokoisia ja mittaisia nahkaremmejä, joilla satula saataisiin Vaernin selkään kiinnitetyksi – tästä ei todellakaan ollut tulossa mikään helppo episodi…
Jahka tarvittavat oli etsitty ja pihamaalle raahattu, kävi Seyr ottamaan sen ruhtinaallisen petomaisen ulkomuotonsa, neljällä siivellään piiskaten lumikinoksia leviämään pitkin kylää. Uros kävi nappaamaan tarvikkeet kirjaimellisesti kitaansa kevyesti talteen, lehahtaen kylää suojaavien muurien ulkopuolille tamppaamaan sopivaa aluetta satuloinnin suhteen siinä missä kehotti Winderiä ja Shyvanaa talsimaan yksinkertaisesti perässään kylän ulkopuolelle. Vaern oli liian iso suitsittavaksi täällä… helpompaa oli tarvikkein mennä suosiolla toisaalle missä oli enemmän tilaa nelisiipiselle lohikäärmeelle – vaikka mielelläänhän Lorythas olisi enemmin odottanut seuraavaan aamuun tämän asian suhteen...


Jollain kumman ilveellä sarvikruunuinen peto onnistuttiin satuloimaan. Se oli oma tehtävänsä, josta varsinainen kiitos taisi kuulua Winderille. Lorythas kykeni satulan pehmikkeet ja nahkaisen istuinsijan nostamaan selkäänsä siististi kitansa avulla, mutta kaikki se remmien kiinnittäminen ja asetteleminen oikeille paikoilleen oli haastava tehtävä pelkästään kokeneelle lohikäärmeratsastajallekin. Nyt koko komeus oli sinertävänhohtavassa pimeydessä onnistuttu hoitamaan nelisiipisen ylle – vaikka paremminkin olisi voinut tietenkin olla, ehkä Lorythaksen täytyi oikeasti teetättää omaan kokoonsa ja rakenteeseensa sopiva satula myöhemmin kaikenvaralta…
Siiveniskujen lomasta Vaern kokeilikin pitivätkö remmit askeltamalla joko edestakaisin sijoillaan, tai lyhyitä pyrähdyksiä lumihankeen tehden. Kerta mikään ei varsinaisesti yltä tipahtanutkaan… kaiketi he olivat sitten valmiita lähtemään pidemmälle lennolle…
Minulla on yhä epäilykseni, ettei tämä ole hyvä idea…”, lohikäärmeen kuiskaava, värisevä ääni kävi toteamaan nelisiipisen käydessä asettumaan valkeaan hankeen maaten helpottaakseen kaksikkoa nousemaan niitä satulaan kiinnitettyjä muutaman portaan mittaisten askelien avulla ylös.
Viet minut vain vuorille, luolallemme – voitte sen jälkeen liitää tiehenne, ihan kuinka itse mielitte”, naaraskäärme kävi märehtimään nelisiipistä liskopetoa ihaillen katseellaan, käyden itse lähestymään jo niitä tikkaita kohden.
Voit varmaan katsoa ne tukiremmit jalkoihinne kiinni, Aiedail? Minua ei kiinnostaisi lähteä tässä hämärässä koppaamaan teitä illan pimeydestä, jos tipahdatte kyydistä…”, sarvikruunuinen uros tuhahti painaessaan päätään vasten viileää hankea siinä odotellessaan.



//PERFETTOOOOO! Eru senkin kapinallinen. No mut todellakin. Kato Avokaado kiskas toisen puolen viiksistä irti, niin Areth oli sitä mieltä et pitää ajella toinenkin niin ei näytä niin epätasapainoselta. Eru oli vaan tyytyväinen päätöksestä//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Loka 2016, 14:04

Darius lähinnä seuraili sivusta, kuinka Lorythas satulan ja remmit hankki satulointia varten. Siinä seuraillessaan alkoi Haukansilmää taas ahdistaa ajatus lentämisestä, varsinkin kun hoksottimet havaitsivat sen faktan, että eliitin pitäisi se satulointi todennäköisesti hoitaa - ei hän sellaista osannut! Kyllähän sitä nyt nelijalkaisen maaratsun satuloisi unissaankin, mutta lohikäärmeensatulointi oli varmasti hieman erilaisempi kokemus.
Lorythas lensi edeltä kylän ulkopuolelle, kenraalin ja yliparantajan kävellen perästä tuon luokse. Satulointi olisi helpompi suorittaa siellä, kerta Lorythas toden totta oli aika kookas tapaus, eikä äkkiseltään kylässä tuntunut olevan tarpeeksi aukeaa paikkaa moisen hoitamiselle. Satuloidessaan Darius kuunteli ja seurasi tarkkaan hopeakäärmeen ohjeita, varmistaen vähintään kaksi kertaa aina, että teki asiat oikein ja että jokainen remmi oli kunnolla kiinni - mutta samalla ei liian tiukalla tai epämukavasti Vaernin ympärillä.

Eliitti astahti kauemmas Lorythasin noustessa testailemaan viimein satulaa ja valmistelemaan, oliko se kunnolla kiinni. Ilmeisesti tarpeeksi hyvin, sillä mitään nelisiipi ei käynyt napisemaan. Vaikkakin, Lorythasin mielestä tämä ei vieläkään ollut hyvä idea.
"Eipä taida olla muuta vaihtoehtoa...", Darius mutisi lähinnä itsekseen, ennen kuin Yliparantaja kävi marmattamaan päälle ja lähti kohden Seyriä, noustakseen satulaan jo edeltä.
Astetta lempeämpi hymy käväisi Dariuksen kasvoilla, haltian kuullessa itseään kutsuttavan sillä lisänimellä. Hitaasti hän lähti askeltamaan lähemmäs Lorythasia, käyden tuon pään puoleen kävelemään ensinnä.
"Koitan katsoa ne oikein", Darius hymähti, kätensä varovaisesti nostaen sarvikruunuisen ohimolle, hellästi, mutta samalla tuntuvasti toista silitellen hetken, "Mutta koita sinä lentää siten, etten kuole sydänkohtaukseen heti kun korkeutta otamme".

Lopulta Darius taputti pari kertaa liskon päänsyrjää, ennen kuin Shyvanan perässä sinne satulaan kävi kiipeämään. Jahka kaksiko oli asettunut sijoilleen, Darius katsoi ne tukiremmit paikoilleen, ensin Shyvanalle ja sitten itselleen, omansa pistäen ehkä liiankin tiukalle. Mutta tuntui vain turvallisemmalta näin.
"Olemme valmiita", Darius huikkasi Seyrille, samalla kun nojautui sen verran eteenpäin, että satulan reunasta sai kunnon otteen, "Älä sitten... liian lennokkaasti lähde...", Haltia vielä pyysi, tuntien kuinka sydän rinnassa lähti hakkaamaan silkasta pelosta kahta nopeammin. Hän vihasi lentämistä, miksi hän oli suostunut tähän ja miksi hän vasta nyt ymmärsi, että heidän tosiaan piti lentää jotta vuorille päästäisi!



// Eru on vähän. Ja se oli Arethin viiksien tarina :D Tulemme muistamaan Arethin aina miehenä, jolla oli legendaarisimmat viikset koko Cryptissä. Nyt sit Noelille viikset. SEmmotteet kolme muskottisoturia viikset //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Crimson » 06 Loka 2016, 15:39

Kirkas valo silmissä kääntyi katsomaan tummatukkaisen haltian puoleen tuon askeltaessa lähemmäs. Jostain syvältä pedon kurkusta kuului hiljainen, kehräävä pehmeäkurina Dariuksen silitellän Vaernia hellästi, olisi tehnyt tietenkin mieli nauttia siitä pidempään, mutta toistaiseksi heillä oli tehtävä hoidettavana.
Vaern kävi kuitenkin nauramaan niillä kuiskaavansuloisilla sävelillään Winderin toivoessa, ettei sydänkohtaukseen samantien kuolisi, kun ilmaan noustaisiin. Kyllä Lorythas tiesi, ettei kenraali kamalasti lentämisestä välittänyt… se oli käynyt sattumusten kautta selväksi. Ja miten mahtoi asian laita olla tällä kertaa, kun Winderin varsinaisesti piti se isoin taho satulassa olla ja pitää huoli siitä ettei Shyvana minnekään tipahtaisi tai lähtisi kiipeilemään. Sentään tuon ei tarvinnut ohjia käsissään pitää tai mitään suurempaa näytöstä yrittää suorittaa lohikäärmeen selästä käsin…
Yritän olla varovainen”, puolipeto kuiskaili, päätään sen verran kallistaen voidakseen seurailla, kuinka kaksikko sinne satulaan kiipesi. Seyr olisi halunnut yhä olla luottavaisempi kaksikon suunnitelmasta, mutta tarvitsiko hänen oikeastaan edes muuta miettiäkään, kuin ratsuna toimimista tällä kertaa.

Shyvana antoi Dariuksen avittaa ne remmit kiinni. Kyllähän naaraskäärme oli varma että selässä oli pysynyt, mutta miten vain – mentiin nyt sitten lohikäärmeratsastajien standardeilla, kerta tähän leikkiin oli ryhdytty. Vaernin olisi parempi jaksaa myös lentää vuorille saakka eikä pitää mitään turhanpäiväisiä taukoja, kun siipiä alkoi kolottaa!
Koko sen ajan nelisiipinen oli vain maannut viileässä hangessa, ja kun viimein Winder selästään ilmoitti kaksikon olevan valmiina, kohosi se sarvikruunuinen pää ylemmäs ja vilkaisi taakse. Siinäpä kaksikko aloillaan istui, Shyvanan järjestellessä Hopeakäärmeen niskavilloista itselleen tuppoja joista kiinni voisi pitää lennon ajan. Lorythas kohosi kinttujensa varaan seisomaan, siipensä levitellen ja kokeillen varovaisesti, etteivät nekään remmejä paukauttelisi auki – mutta Darius oli tehnyt niin hyvää työtä satuloinnin suhteen, että hiljalleen se pelko satulan ja siinä matkaavien tipahtamisesta hälveni Seyrin mielestä.
Nouse ilmaan jo senkin siipiniekka, pistä tuuli humisemaan korvissani!”, Shyvana hoputti, kevyesti tapauttaen puolipetoa satulan viereen kädellään, ”Winder voikin sitten säestää lentoon lähtemistä, pikku ystäväsihän ihan tutisee innostuksesta sijoillaan”, naaraskäärme virnisteli kenraalia kiusaten, saaden Vaernin henkäisemään ja pudistamaan päätään tympääntyneenä Pandemonan suunsoitolle.
Pitäkää sitten kiinni…”, liskopedon kuiskaileva ääni vielä kertoi sen itsestäänselvyyden, ennen kuin ilmaan noustaisiin.

Nelisiipi kävikin levittämään niitä siipiään valmiiksi. Tietenkään Puolikäärme ei halunnut Winderille mitään hirveää säikähdystä aiheuttaa, joten piti kokeilla hieman erilaista tapaa ilmaan nousemisen suhteen. Kookas serpenttimäinen lisko kävikin kohoamaan vahvoille takajaloilleen, kehoaan ojentaen samalla ylöspäin ja loput varsin pehmeästä ilmaan nousemisesta hoitivatkin sitten ne siivet kevyen ponnauksen myötä. Shyvana päästi suustaan epävarman ulvahduksen Vaernin taittaessa sitä pitkää kehoaan lähes pystysuoraan kulmaan, ja vaikka lujasti saikin pidellä kiinni niistä niskakarvoista, oli ilmaan nouseminen varsin pehmeä ja hieno suoritus puoliveriseltä.
Koko komeus nousi lumiselta maalta sinne suuntaan, minne sinisenä hämärässä hohtava katse tuijotti, nelisiiven lähtiessä toistaiseksi matalalla vielä lentäen hakemaan suuntaa Mor vuoria kohti. Ei Puolikäärme uskaltanut tämän korkeammas ennen kuin oli varma siitä, että ne remmit yhä pitäisivät nyt kun lihaksen niiden alla enemmän joutuivat työskentelemään. Olisihan Lorythas voinut yhä serpenttien maagisella tavalla vain liitää ilmassa, mutta syystä tai toisesta niistä siivistä oli tullut hänelle helpompi tapa kontrolloida liikkeitä ilmassa käsin, hakea korkeutta ja tasapainoa. Ja oliko se ihmekään! Ei tämän kokoisia siivekkeitä minnekään voinut lentämisen ajaksi vain jättää roikkumaan tai edes pitää laskosteltuina selässä, tuulen tarttuessa niihin ja repiessä väkisinkin auki joka tapauksessa!
No, sentään se ilman halki kulkeminen näytti olevan Shyvanan mieleen, naaraskäärmeen pitäen hädintuskin edes toisella kädellään satulankulmasta kiinni. Tyytyväisenä myhäillen siitä miten pikaisesti matka lentoreittejä pitkin tulisi lopulta sujumaan! Jäänsininen katse tuijotti vain vuoria kohde haastavana. Tuskinpa tästä helppoa tulisi. Etenkään kun Winder ja Seyr piti mukana raahata vanhinten luolalle, mutta se märehtivä kivikasa saisi siitä huolimatta poistaa lumouksen naaraskäärmeen niskasta. Se oli varsinaisesti ainoa seikka mikä naaraskäärmeen mielessä painoi juuri nyt, kaiken muun tuntuessa olevan vain toissijaisia seikkoja ja aisoja, jotka Shyvana pystyisi tarvittaessa jollain muulla korvaamaan.



//Ihan pikkusen vaan. Vielä se antaa niitten kasvaa vaan takas. Eru alkaa kattoon hälyyttäviä merkkejä ja hommaa sheiviraudat jo valmiiks yöpöydälle oottaan. MUT OH LORDS :--------DDDDDDD Noel pitää mielellään nykysistä viiksistään kiinni. Jacka voi kasvattaa ne muskettiviikset sitten kaikkien kiusaks//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Loka 2016, 16:09

Darius, Marduk


Kaikki oli valmista, paitsi Darius. Eliitti ei uskonut koskaan tottuvansa lentämiseen ja jokainen kerta oli omanlainen paniikkinsa, eikä tämä ollut mitenkään poikkeus. Hän ei myöskään liiemmin pitänyt siitä, kuinka Shyvana nelisiipeä kävi hoputtamaan ja siinä samalla eliittiä parjaamaan. Mitään Darius ei kuitenkaan sanonut Yliparantajalle, mariskoon omiaan - pian tuosta naaraasta päästäisiin onneksi eroon.

Sitten Lorythas nousi siivilleen. Darius puristi kahta kauheammin jalkojaan vasten satulaa, siinä missä rystyset valkeina piti kiinni satulan reunasta. Heti kun siivet lähtivät ottamaan ilmaa alleen, sulki Darius myös silmänsä, hän ei halunnut nähdä mitään juuri nyt! Joskin, se ettei nähnyt, tuntui vain kahta kauheammalta. Mahanpohjasta otti ja ajatukset juoksivat miten sattuu, päällimmäisenä mielessä oli kuitenkin silkka pelko siitä että putoaisi.
Jahka matkaa oli hetken aikaa kuljettu, uskaltautui Darius silmänsä avaamaan varovaisesti. Pienesti hän vain vilkaisi ympärilleen ja totesi, että korkealla ollaan, joten maisemien katselun sijasta Darius keskittyi lähinnä tuijottamaan Shyvanaa ja Lorythaksen niskaa. Shyvanalla ainakin näytti olevan hauskaa.

Matka jatkui, Lorythaksen päättäen vauhdin ja suunnan. Dariuksella ei sinällään ollut kiirettä, mutta mitä nopeammin he pääsisivät huipulle ja heittämään Shyvanan sisään luolaan, sitä nopeammin he pääsisivät takaisin maan tasalle. Mitä korkeammalle he nousivat, sitä vaikeammalta tuntui myös hengittää. Ilma ohentui, jonka johdosta Dariusta alkoi huipata pikkuhiljaa, mitä korkeammalle päästiin. Hän ei kuitenkaan asiasta maininnut, piti vain kiinni ja yritti keskittyä Shyvanan seurailuun. Pakkanen tuntui myös kiristyvän ylempänä ja aina jos Lorythas eksyi liian lähelle vuoren seinämiä, tuntui suunnasta tai toisesta ärähtävän joku, suurempien liskojen ilmoittaessa reviiristään karjahdellen. Yksikään ei kuitenkaan lähtenyt heidän perään häätääkseen "tunkeilijan", mikä oli vain hyvä. Sehän tästä olisi puuttunut, että Lorythas olisi joutunut yhteenottoon toisen liskopedon kanssa.

Lopulta keskimmäisen, korkeimman vuoren huippu häämötti ja sen seinämässä valtava luolansuuaukko. Sitä ei voinut olla näkemättä, saatikka sitten erehtyä siitä, kenelle se luola kuuluikaan. Lorythas lensi luolalle, suunnaten peremmälle, pimeyden käydessä nielemään heidät, kun kuun kirkas valo jäi taakse, kajastamaan vain heikosti sisään "eteisluolaan". Kun pimeyteen tottui, huomasi tästä luolasta lähtevän kolme suurta tunnelia peremmälle vuoreen, joskin keskimmäinen niistä tunneleista näytti olevan sortunut, kiviseinämän peittäen tien lähes kokonaan...
"Jos jätämme sinut tähän odottelemaan Ajankiitäjää ja lähdemme?", Darius ehdotti, suunsa avaten viimein.



// Eru tulee ja polttaa ne karvat täysin jos ne uudelleen ilmestyy turpaan :D Noelille niin sopis semmoset viikset. JA JACKA MITÄÄN VIIKSIÄ KASVATA SE ON VIELÄ NIIN KAKARA :---DDD //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Briar

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron