Trust me || K-varoitus

(3) Keskellä Laurina aroja sijaitseva puolueeton kylä, joka on erikoistunut lohikäärmeiden kouluttamiseen. Briaria asuttaa sekainen joukko, josta ei voi sanoa enemmistöksi mitään. Kuitenkin, Briarista saapuvat lohikäärmeen ratsastajat. Briar pysyttelee kuitenkin puolueettomana sodan suhteen, joskin yksittäisiä asukkaita voi lahjoa puolelle tai toiselle. Briarissa asuva kansa on kuitenkin kovin ylpeää taidoistaan, sillä tiettävästi Briar on ainoa paikka, jossa osataan kouluttaa ja pyydystää elävänä lohikäärmeitä. Vankka ja kivinen kylä on raskaasti suojattu. Vierailijoita ei katsota hyvällä, oli kyseessä sitten ihmisten, haltioiden tai puolueettomien puolella oleva matkaaja. Briarin asukkaat ovat kovin ennakkoluuloisia matkalaisia kohtaan, mutta päästävät noita toki sisään. Kukapa sitä nyt lohikäärmeitä täynnä olevassa kylässä alkaisi riitaa haastaa asukkaiden kanssa?

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 06 Joulu 2016, 02:34

Tovin Darius oli vain hiljaa, eikä mitään sanonut. Mietti, epäilemättä, todennäköisesti mitä hänelle vastaisi – siihen Iriador oli kyllä tottunut, eikä sen tähden toista mitenkään erityisemmin yrittänyt hoputtaa. Lopulta Haukansilmä kuitenkin kertoi, että Syndraen kaupunkiin jättämisestä oli päättänyt lähinnä Delathos, jonka ohjenuoraa Darius oli päättänyt seurata. Eihän nuorempi siitä pitänyt, hetken kulmiaan kurtistaen muistaessaan, että se käsipuolinen idiootti taisi todentotta ollut paikalla pimeässä paikassa ja avittanut häntäkin. Kai hän lieni jonkinlaisen kiitoksen velkaa myös kapteenille, mutta mitenkään suurieleisesti hän ei tulisi sitä koskaan tuolle sanomaan tai näyttämään. Kenties ohimennen joku kerta. Ihan vain sattumalta huomauttaen asiasta. Vaikka omalla tavallaan oli osannut päästääkin kaunoistaan irti, ei Iriador silti kapteenia arvostanut, saati halunnut tuosta erikseen pitää minkään tasoisena tuttuna.
En edes muistanut että hän oli siellä…”, punapää hymähti lopulta ääneen, huokaisten ja tuoden toisen kätensä raapimaan hajamielisenä omaa niskaansa.

Silti mietin, miksi yhä hänen apuunsa turvauduit”, tietenkin nuorempi halusi sen nostaa ääneen, vaikkei katkeralta kuulostanutkaan. Hän oli itseasiassa kovin sujut asian suhteen, tahtomatta tehdä siitä suurta numeroa, että käsipuoli apuna oli juurikin ollut. Ehkä tuosta sitten jotain hyötyä oli – olihan Dariuskin aiemmin hänelle kertonut N’drayerin taustoista, joten… ehkä siitä puolesta oli ollut tällä kertaa apua, kun toisen palkkamiekan perään oli pitänyt juosta.
Isäni olisi saanut jatkaa hänen suhteensa siitä mihin itse jäin”, sokea kuitenkin virnisti, katseensa kohottaen viimein lattianrajasta ylös, siinä samalla itsensä kellauttaen nojaamaan divaanin selkänojaa vasten, ”Vaikka olenkin kiitollinen siitä, ettet ihan yksin joutunutkaan häntä kohtaamaan…”.

Pelkäsin…”, Iriador huokaisi, näyttäen taas surkeaa naamaa ajatellessaan sitä, kuinka isänsä oli saanut Winderin käsipuolen kera houkuteltua hänen avullaan siihen sudenloukkoon, ”Sinun tähden… tiesin, että hän olisi kykenevä kokemuksellaan tappamaan teidätkin… ja tiedän, että yltäisin siitä tasosta ohitse myös itse...”.
Kuinka hän… kuoli?”.



//Tantrum sankari, joka nostaa sekoilun ylle vaan pihalla. JOKAISELLE OMA ROOLI, NIIN EI TARVI TAPELLA KESKENÄÄN. NO MINÄ KATSOIN SEN. SE OLI ERITYISEN KAUNIS PÄTKÄ. Etenkin Wiseaun kohtaukset. Se oli aika high :DDDDDDDDDDD//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Joulu 2016, 02:52

Ehkä olisi pitänyt jättää mainitsematta Delathos ja sen idiootin läsnäolo pimeässä paikassa, sen myötä kun Iriador mainitsi, ettei edes varsinaisesti muistanut tuon olleen paikanpäällä. Mutta toisaalta, parempi kertoa totuus - varmasti Iriador sen myöhemmin olisi muistanut - tai jos ei olisi, niin Lorythas siitä olisi saattanut mainita...
Darius pysyi kuitenkin hiljaa, Iriadorin ihmetellessä miksi hän oli Delathosin apuun turvautunut. Dariuksella oli syynsä, omalla tavallaan hän luotti kuurapartaan ja jos joku yönvaltakunnasta tiesi, niin Delathos. Lieni kuitenkin parasta vain pitää suunsa kiinni asian suhteen ja kuunnella Iriadoria, joka niin kovasti ilmeisesti toivoi N'dayerin kuolevan isänsä kautta. Tai siis, toivoi tuon kuolleen. Haukansilmä ei tietenkään sanonut mitään, tyytyen vain pienesti hymähtämään neutraalisti punapäisen sanoille. Dariuksella oli omat mielipiteensä Delathosin suhteen ja heidän suhteensa oli muutenkin niin monisäikeinen, ettei eliitti välittänyt lähteä siitä kenellekään selittämään. Ei, ennen kuin itse olisi varma siitä sotkusta...

"Varmasti hän olisi minut saanut päiviltä, ellei Delathos olisi saapunut apuun", Darius hymähti pienesti, vilkaisten Iriadorin suuntaan, "Mutta me emme häntä varsinaisesti tappaneet".
"Pimeänpaikan raadonsyöjät kerääntyivät paikalle. Odottivat hetkeä ja kun.. hän erehtyi askeltamaan liian kauas varjoihin, ne iskivät... Söivät hänet elävältä",
Parasta se oli totuus tässäkin asiassa kertoa. Ei Darius nähnyt syytä peitellä, miten Iriadorin isä oli henkensä heittänyt.
"Se ei ollut kaunista katsottavaa... Saatikka kuultavaa... Mutta varmaa on, että hän menehtyi", Haukansilmä jatkoi, "Peräännyimme Lorythasin luokse ja raadonsyöjät jättivät meidät rauhaan... Lorythas saapui paikalle kutsustani... Hän... kertoi aikanaan, että kuulee kutsuni koska vain... joten kokeilin. Ja onneksi hän saapui".


// SEKOTANTRUM FRAN! JA NIIIN. SE ON KAUNIS LEFFAPÄTKÄ ET DISSAA SITÄ :D:D:D: Mut ei siitä Roomia oo voittamaan <3 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 06 Joulu 2016, 03:16

Niin paljon kuin pelkkä ajatus perheenjäsenen kuolemasta inhotti Iriadoria, tuntui silti myös tässä tapauksessa lohdullisemmalta, että kyseessä oli ollut hänen isänsä. Se ainoa taho, josta punapää ei koskaan ollut osannut välittää kaiken kokemansa jälkeen millään tavalla. Se, jota hän halveksi ja piti surkeana esimerkkinä kaikille, jotka Locieniin olivat koskaan uskaltaneet luottaa.
Darius ja Delathos eivät kuitenkaan olleet häntä tappaneet. Vaan Yönkaupungin raadonsyöjät. Se nostatti sokean kasvoille jokseenkin kauhistuneen, etovan ilmeen, kun hän kuunteli kuinka raadolliset olivat Locienin ilmeisesti elävältä repineet lopulta ravinnokseen. Ja kenraali kapteeninsa kera oli samoin joutunut niitä pakenemaan Lorythaksen luokse. Sitten Iriador muisti kunnolla Seyrin läsnäolon. Hän oli levännyt lämpimällä käpälällä, Lorythaksen käpälällä, ennen kuin kaksikko oli paikalle palannut. Sen jälkeen kaikki oli pimentynyt ja seuraava muistikuva Iriadorin mielessä oli, kuinka hän oli viime iltana Briarissa herännyt Leton seurassa.
Kunhan hän ei palaa enää”, Iriador henkäisi äänekkäästi nielaisten Dariuksen kertoman myötä, jääden hetkeksi vielä pyörittelemään mielessään sitä keksittyä näkyä tapahtumista, joka takuulla tulisi vielä hänen uniinsa tavalla tai toisella kummittelemaan.

Sitten punapää pystyi keskittymään muuhun. Kasvonpieltään hieraisten ja miettien sitä, mitä Darius viimeiseksi oli sanonut. Lorythas vastasi Winderin kutsuihin nykyisin, syystä tai toisesta. Se kuulosti suorastaan ihmeelliseltä, Iriadorin ymmärtämättä millaista magiaa noiden kahden välillä piti olla, että tuollainen olisi edes mahdollista!
Tuo viimeinen taas… kuulostaa ihan kummalliselta – tarkoitatko että hän tuli sinne Briarista saakka ihan vain nimen lausumalla vai?!”, sokea innostui kysymään, irtautuen divaanin selkänojasta ja nojautui vuorostaan paremmin vanhempaansa kohden. Sijoillaan jopa kääntyen hieman, jalkansa syliinsä ristien.
Osaisinpa minäkin”, Iriador hymähti naurahtaen.



//KUSIPÄÄ SE ON! Oli niin kaunis. Että poskiin sattu sen jälkeen, kun pokka ei enää puolen välin jälkeen pitäny. EI OLLU ROOMIA VOITTAA EI. MUTTA ONKO SIITÄ UUDESTA LEFFASTA VOITTAMAAN JOPA ROOM?!//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Joulu 2016, 17:57

"Olen aika varma siitä", eliitti hymähti vaisusti, Iriadorin toivoessa ettei isänsä enää palaisi. Siitä miehestä ei tainnut jäädä edes ruumista jäljelle, raadonsyöjien pistellen sen perkeleen poskiinsa - joten mokoma tuskin edes kirottuna yönlapsena palaisi heitä vainoamaan. Vanha korkeahaltia oli mennyttä, siitä Darius oli varma. Ei hän voinut selvitä petojen kynsistä siinä kunnossa, mihin taistelun myötä oli hiipunut.
Aihe vaihtui kuitenkin mieluisempaan, kun punapää lähti ihmettelemään sitä kuinka Lorythas paikalle oli liihottanut nimensä toistamisen myötä. Darius hymähti huuliaan mietteliäästi mutristaen, tietämättä itsekään varsinaisesti miten Lorythas hänet varsinaisesti kuuli. Kaiketi se johtui heidän välisestä siteestä.
"Briarista saakka. Ja kovin nopeasti, mistä olen kiitollinen. En usko että olisit selvinnyt, jos hän ei olisi saapunut ja meitä lentänyt tänne, Leton luokse", Darius kertoi, "uskon hänen kuulevan kutsuni, kerta itse hän minut ratsastajakseen meni valitsemaan".

"Joskin ne ratsastelut ovat jääneet nyt vähäisemmälle"
, jokseenkin vaivautuneesti eliitti naurahti, "ehkä pitäisi luopua eliittikenraalin urasta ja aloittaa uusi ura lohikäärmeratsastajana. Aran varmasti pitäisi siitä päätöksestä", hän vitsaili, tietäen kyllä tasan tarkkaan, ettei Aran vain antaisi hänen kävellä pois roolistaan. Se olikin osasyy, miksei Darius vain lähtenyt.

"... Pitäisikö kokeilla tulisiko Lorythas kutsusta tänne?", Pieni virneenpoikanen nousi haltian kasvoille, "Viitsimmekö häntä häiritä niin paljon?".



// Fran senkin kaek. OLEN YLPEÄ SINUSTA kestit sen loppuun asti :---D JA SEN NÄEMME KUN UUSI LEFFA ON KATSOTTU. Tosin Room on klassikko ja klassikot ei kuole koskaan //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 08 Joulu 2016, 14:04

Valinnut ratsastajakseen?!”, punapää henkäisi yllättyneenä. Ei hän mielestään ollut tuollaista aikaisemmin kuullut, joten tietenkin se kuulosti varsin erikoiselta! Kuinka se oli tapahtunut? Ja ylipäätään miten?! Mutta ilmeisesti se yhtälailla erikoiselta kuulostava fakta Seyrin kutsumisesta oli jotenkin kytköksissä siihen, että Darius lohikäärmeratsastajaksi oli valittu.
No minä kyllä takuulla pitäisin enemmän mitä hän, ja vaatisin vielä oman liskonkin siihen päällisiksi”, punapää naurahti pienesti, tietäen kyllä harvinaisen selvästi että Darius vitsaili. Ei eliitin virkaa jätetty niin vain, liekö varsinaisesti koko roolista oli ulospääsyä muuten kuin hautaansa kaatumalla… sitä Iriador ei tiennyt, eikä aikonut juuri nyt miettiäkään. Hänestä oli tärkeämpää vain keskittyä tähän hetkeen juuri nyt, eikä tehdä asioista monimutkaisempia.
Ja mitä – aiheuttaisit sille slaagin taas?”, Iriador naurahti Haukansilmän miettiessä, tulisiko Lorythas nyt kutsuttaessa paikalle. No, epäilemättä melko varmasti, jos Puolikäärme kykeni kuulemaan Dariuksen sillä oudolla tapaa!
Jos hän ei kohtapuoliin paikalle saavu, niin sitten annan sinulle ehkä luvan ulista ratsusi perään”, punatukkainen hymisi rauhallisesti, antaen itsensä kaatua nojaamaan vasten Winderiä, ”Muuten kyllä hillitset nuo kummalliset kykysi”. Vaikka tyytyväisen lempeä ilme lepäsikin nuorukaisen kasvoilla sen hetken, muuttui se jälleen uupuneemmaksi ja vaikeammaksi sitä mukaan, mitä pidemmälle Iriador ehti siinä keskustelun lomasta taas Lorythasta miettiä.

Ties vaikka Seyr sekoaisi taas…”, sokea huokaisikin, muistellen kuluneita kuukausia ja niiden aikana sattuneita asioita harmistuneempana. Olihan tässä sattunut… yhtä ja toista. Asioita, joihin Iriador ei ikinä olisi kuvitellut voivansa olla osallisena millään tapaa, mutta kyläpäällikön kanssa asuessaan hän oli jakanut Seyrin arjen ja päässyt niitä kummallisiakin oikkuja todistaa. Suurin niistä tapahtumista taisi olla kuninkaan lohikäärmeen kuolema, josta alkaen Lorythas oli alkanut käyttäytyä yksinkertaisesti oudommin…

Tiedät varmaan miten toisilla – sairailla, on tapana puhua itsekseen ihan käsittämättömiä ja käyttäytyä oudosti”, punapää hymähti, katseensa kohdistaen sinne mistä takkatulen kuuli, ”Lorythas on äärimmäisen stressaantunut ja jopa vainoharhainen - olen yrittänyt hänelle rivien välistä muodostaa ehdotusta, kun täällä olen ollut, että hän lakkaisi suotta murehtimasta sillä tavalla tai antaisi enemmän aikaa itselleen ja ajatuksilleen, mutta ei hän ymmärrä… eikä kuuntele… vaikka olisin ihan hyvin voinut auttaa häntä purkamaan ajatuksiaan, milloin tahansa”.
Hän saattaa kävellä pitkin seiniä, vedellä verhoja kiinni syyttä keskellä päivää tai saapua kotiinsa kääntämään vain yksittäisen peilin ympäri ykskaks. Jumittaa tuijottamaan ikkunasta ulos poissaolevana – eikä hän silloin kyllä havahtuisi, vaikka häntä tökkäisi miekalla kylkeen – ja on todella vaivautunut, mutta useimmiten hän heittäytyy vain aggressiiviseksi ja yksinkertaisesti sekoaa, puhelee ja huutaa outoja ja olen suosiolla vain pysytellyt silloin kaukana…”, Iriador selitti, uskoen sen kaiken nyt Dariukselle, sillä koki yhtälailla hyväksi että Haukansilmäkin tästä tietäisi. Kyllä hän oli kaiken mahdollisen jo nähnyt. Nähnyt sen kaiken muuttuvan kerta toisensa jälkeen vain oudommaksi ja oudommaksi, epäillen tietenkin että Lorythaksella oli jotain päässään vialla. Ja niin varmasti olikin. Mikä muu sellaisen omituisen käytöksen muka olisi selittänyt.

Hän tarvitsee tukea. Aikaa ja apua. Mutta ei myöntäisi sitä - siksi en ole asiasta suoraan hänelle sanonut mitään, koska tiedän että hän vastaisi suoraan kieltävästi tai vaihtoehtoisesti kiertäen. Hän on vain… outo nykyisin…”, Iriador huokaisi, käsillään kasvojaan hieraisten nopeasti välistä.
Sano Seyrille jotain kummallista kun se tänne tulee tai käyttäydy muuten epätavallisesti – ja hän muuttuu aivan varmasti oudoksi ja myötäilee käytöstäsi, näet sitten. Se kaikki alkoi varsinaisesti silloin, kun se musta lohikäärme kaatui – olisinpa toivonut näkeväni silloin, Vaern oli yhtä kolossaalinen kuulemma mitä Dagnir…”.



//KAEEK. No oli pakko kestää. Se oli niin mestariteos, et jos sen ois jättäny kesken, niin sitten ois hävettäny. UUSI LEFFA PYÖRIMÄÄN, NYT SASSIIN, NIIN VOIDAAN ARVIOIDA TILANNE PAREMMIN. Meidän pitää ny oikeesti pitää se leffailta jumalauta. Tässä mä atm katon lotriakin ja oon sitä mieltä että nääki meidän pitäis kattoo yhessä niikö potterit//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Joulu 2016, 17:19

Darius naurahteli pienesti, Iriadorin todetessa ettei Lorythasille uutta slaagia kannattanut aiheuttaa ja parempi vain olla toista huhuilematta paikalle, ainakaan vielä. Kyllä sarvipäinen tulisi, suotta he toista hoputtaisivat. Ties vaikka Lorythas siitä närkästyisi, jos kovin kiireinen muuten olisi.
"Kerrankin minulla on jonkinlaisia maagisia kykyjä ja sinä kiellät heti niiden käytön", eliitti hymähti nuoremmalleen, antaen Iriadorin siihen kainaloon kaatua, itse käyden nojautumaan paremmin divaanin selkänojaan ja lähtien varovaisesti sukimaan Iriadorin hiuksia.

Puhe vaihtui paremmin Lorythasiin, Iriadorin käydessä kertomaan kuinka kummallisesti puoliverinen oli käyttäytynyt viimeaikoina. Darius kuunteli, kaikessa hiljaisuudessaan Iriadorin selittämää, ei hän olisi arvannut tilanteen olevan noin paha. Hänen seurassaan kun Seyr vaikutti kovin... normaalilta. Mutta hänpä ei viettänytkään aikaansa päivästä toiseen sarvipäisen kanssa. Tosin, toissapäiväiset puheet kummittelivat yhä mielessä. Lorythas oli ennen kaikkea vaikuttanut vainoharhaiselta, aivan kuin ei olisi voinut luottaa kehenkään. Ja se raivo... se katse.
"Apua, nimenomaan", Darius hymähti lopulta, tuijottaen Iriadoria rauhallisesti hengittäen. Miettien, mitä asiasta nyt viitsisi kommentoida ja mitä voisi kertoa omista kokemuksistaan.
"Puhut hänestä hassusti välillä", Eliitti aloitti, "kutsut häntä Se, et Hän", hyvähän Dariuksen oli moisista huomauttaa, itse kun puoliverisistä ja toisista taruolennoista yleensä puhui muodossa Se.
"Mutta en tiedä, viitsinkö häntä lähteä sillä tavoin testaamaan... sain... todistaa sen kyllä eilen itsekin", haltia jatkoi, yhä silitellen nuorempansa hiuksia, "hän kävi kimppuuni eilen. Meillä oli eripuraa sen jälkeen, kun tuvilta poistuimme. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta, kun hän kimppuuni kävi".
"Luulen... sen johtuvan petoverestään. Ymmärtääkseni hän ei petopuolestaan ollut kunnolla edes tietoinen, ennen kuin silloin metsässä ensimmäisen kerran otti lohikäärmemuotonsa, auttaakseen meitä Fritzin joukkojen kanssa", Eihän Darius sitä varmaksi tiennyt, mutta kerran jos toisenkin sitä oli tullut pohtineeksi asiaa yömyöhään kattoa tuijottaessa.
"Joten en ole varma... Mutta ehkä pintaan noussut petoveri pistää hänet sekaisin ja epäileväksi... ja ennen kaikkea arvaamattomaksi ja jopa... vaaralliseksi", katse kääntyi toisaalle, Dariuksen kokeillen varovaisesti kaulansyrjillä olevia puremahaavojaan. Itse hän oli toista yllyttänyt loppupeleissä, mutta se ensimmäinen purema tuli täysin puuntakaa ja varoittamatta, kuten Lorythasin koko hyökkäävä olemus siinä tilanteessa. Ja jos Lorythas niinkin pienestä, kuin sanaharkasta, kävi käsiksi sillä tavoin, niin kuinka vähän siihen vaadittiin, että Seyr oikeasti satuttaisi fataalisti jotakuta...

"Ja mitä tulee Dagniriin, Aran ei saa koskaan tietää siitä", nopeasti aihetta sivuten Darius huomautti, "Se olisi vain yksi hyvä syy nostaa sota Briaria vastaan, eikä kylä kestäisi kuukauttakaan, jos Aran voimansa tänne keskittäisi - vaikka typeräähän se olisi, lähteä nyt puolueeton kylä tuhoamaan, kun vihollista ei ole vielä nujerrettu, mutta se piru tekee mitä haluaa ja jos kyse on paikkansa näyttämisestä, ei Aran anna armoa...".
"Kyllä hän on tietoinen, että mustanpuhuva petonsa on kuollut... mutta se kuka tai mikä pedon tappoi, on yksi suuri kysymysmerkki hovissa... Ja toivoisin sen myös pysyvän sellaisena. Lorythasilla on jo tarpeeksi ongelmia niin itsensä kuin kylänkin kanssa, en todellakaan halua että myös Aran lähtisi häntä piinaamaan".


// Leffoja ei koskaan jätetä kesken - paitsi jos nukahtaa. JA LEFFAILTA JOOOOO Pitää selvästi raahautua sinne joku kerta tai sit oottaa et tää kämppä vapautuu 8) Lotrit voi ei :DDD MUT MEIL ON NE POTTERIT KATTOMATTA HEI ku en kestäny sun avakedavradarran huutelua :D:D:D:D::DD //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 08 Joulu 2016, 19:00

Iriadoria harmitti, että Seyrin kanssa tilanne oli mikä oli. Hän olisi tietenkin halunnut auttaa, mutta sarvipäisen kieltävä suhtautuminen ei antanut punapäälle sijaa astua kuvioihin juuri millään tavalla. Vaikka mikäpä tohtori hän muka oli – pelkkä turhanpäiväinen amatööri siinä touhussa.
Ai – en edes huomannut tuollaista itse”, punapää hämmästeli sitä yksityiskohtaa, josta Darius huomautti, ”En minä sitä loukkauksella kuitenkaan tarkoita… kai se on joku täkäläisten tapa ja jämähtänyt suuhun, kun täällä olen asunut, en osaa sanoa”, Iriador mietti, hiljentyen sitten kuitenkin kuuntelemaan kumppaniaan paremmin.
Nuoremman ilme kasvoilla synkkeni hieman, kun hän sai kuulla Dariuksen suusta Seyrin käyneen kenraalin kimppuun eilenkin. Tietenkin se huolestutti. Sellainen, että joku oli provosoitavissa jonkun eripuran kautta käymään toiseen kiinni… Ilmeisesti kuitenkaan Lorythas ei suuremmin ollut kenraalia loukannut, kai hän muuten olisi ollut siitä jo tietoinen. Haukansilmä epäili kuitenkin Seyrin ailahtelevaisuuden syyksi sitä petovereä, mitä Iriador piti myös todennäköisenä. Ainakin osittain, sillä juurihan ne pedon ominaisuudet olivat tuntuneet kartanon isännässä korostuneen viimeisten kuukausien aikana. Se oli verrattavissa pahimmillaan jopa raivokkaaseen reviirikäyttäytymiseen, johon kaikkeen peilautui vielä Lorythaksen oma varovainen luonne, josta ne ristiriidat sitten syntyivät.
Jos et sinä kokeile, niin minä näytän sinulle. Jos teidän välillänne on joku erityinen suhdekin nykyiseltään, niin sinun jos kenen pitäisi tuollaisesta tietää”, punapää huokaisi välistä, painaen silmiään kuitenkin kiinni ja jääden nauttimaan niistä Dariuksen silityksistä jälleen, kun puheenaihe vaihtui.

Aranille ei saanut kertoa Lorythaksen kaataneen sen liskon, hovissa kun ei varmasti tiedetty mihin se musta lohikäärme oli varsinaisesti kaatunut. Siinä Iriador oli samaa mieltä, pienesti nyökytellen päällään merkiksi siitä. Kaatuneen käärmeen ruhosta oli taidettu kerätä kaikenlaista Briariin talteen – suomuja, luita, lihaa, hampaita, siinä missä arojen pedot olivat varmaan yhtälailla osallistuneet valtavan ruumiin hävittämiseen osaltaan käydessään mässäilemässä siellä taistelutantereella. Ei siellä Iriadorin tietääkseen ollut mitään enää jäljellä edes! Koko kolossaalinen lohikäärme oli kadonnut kuin tuhkatuuleen!
Jos ihan rehellinen olen…”, Iriador tuhahti, ”Niin minusta tuntuu, että hän varmaan lähtisi ensimmäisenä tilannetta karkuun täältä, jos Aran päättäisi jotain Briarin suhteen tehdä… niin mustamaalaamiselta kuin se nyt kuulostikin, mutta epäilen kyseisen syyn olevan juuri yksi niistä, jotka Seyriä tällä hetkellä huolestuttavat”.

Ja minusta tuntuu että isäni kuvioihin tulo vain kasvatti sitä ailahtelevuutta… ja nyt hän varmaan ajattelee, että Briarissa olisi lisää hänen kaltaisiaan”, punapää myönsi harmistuneena, nopeasti vilkaisten ylemmäs Dariukseen. Hän oli pahoillaan siitä, että oli jättänyt ylipäätään niin tärkeän tahon huomaamatta tästä yhteisöstä, ennen kuin vahinko sattui. Ja sillä tavoin hän oli rikkonut omalla tavallaan myös kylän rauhaa. Lorythaksen rauhaa, joka niin tarkkana asioiden suhteen nykyiseltään oli.
Pelkään vain, että jos hän ei saa tilaisuutta toipua, niin koko tilanne räjähtää vielä käsiin. Ja sitä minä en halua tapahtuvan…”.



//Mut senkin jälkeen ne pitää kattoo loppuun heti kun herää. MUT YAS O3O Tänne näin. Vallotetaan makkari ja siellä plösötään ja puhutaan paskaa kokonainen ilta. JA KÄYDÄÄN SAUNASSA! MUT NII ON KATTOMATTA! Sit siihen vielä star warsit niin hyvä tulee. Ja Cantina theme ;DDDDD//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Joulu 2016, 19:30

Jokseenkin vastahakoisesti Darius hymähti, Iriadorin todetessa kyllä näyttävänsä eliitille, miten Lorythas "sekoaisi" oudosta käytöksestä, jos eliitti sitä ei aikonut itse tehdä. Ei Haukansilmä aikonut, mutta Iriadorin puheissa oli myös pointtinsa - Dariuksen piti siitä tietää. Tietenkin se huolestutti, harmitti ja jopa osin hävetti, ettei eliitti ollut tietoinen kunnolla tästä "ratsunsa" ailahtelevuudesta. Dariuksella oli ollut vuosisatojen myötä erikoisempia ratsuja yksi jos toinenkin, kyllä hän tiesi, että niihin piti tutusta ja tietää ratsu perinpohjaisesti, jotta moisiin kykeni luottamaan täysin. Mutta sen luottamuksen piti olla molemmin puoleista ja juuri nyt Darius ei uskonut hänen ja sarvipäisen nauttivan toistensa täydestä luottamuksesta, valitettavasti. Mutta heidän piti vain puhua asiasta, eiköhän se sillä korjaantunut.

"En... haluaisi uskoa tuohon", Eliitti aloitti, Iriadorin rehellisyyttään arvaillen Lorythasin ottavan jalat alleen ensimmäisenä, jos Cúthalion vihansa päättäisi Briariin suunnata, "Hän on hyvä ja välittävä johtaja... en haluaisi uskoa, että hän tekisi niin omilleen. Ottaen huomioon että hän on uhannut suutuspäissään tuhoavansa kaltaistensa kera meidät - kirjaimellisesti sinut ja minut kaiken muun ohella - mutta...".
"Ehkä en tunne häntä niin hyvin, että voisin sanoa tuohon mitään varmaa..."
, Haltia lopulta huokaisi, tuntien pienen pistoksen sydämessään. Hän kun oli luullut tuntevansa Lorythasin hyvin, mutta ehkä hän ei todellakaan tuntenut...

"Millaiset muka olisivat mahdollisuudet, että isäsi kaltaisia täällä samassa kylässä olisi enää?", Darius naurahti pienesti, "kuinka absurdia sekin nyt olisi - koko kylä täynnä pettureita ja palkkamiekkoja maineikkaiden perässä? En usko. Ehkä pimeässä paikassa, tai kenties jossain hämärämmissä kylissä, mutta ei täällä".
"Ehkä meidän pitäisi ehdottaa Seyrille lomaa"
, eliitti kohautti olkiaan, "Mutta olet oikeassa... Hänen pitäisi saada toipua, avun kera, kaikessa rauhassa... Mutta me voimme vain toivoa, että siihen tilaisuus suodaan. Niin paljon kuin haluaisin auttaa Lorythasia, en usko että kykenisin siihen... en usko olevani se, keneltä hän apua kaipaa. Kaikenlisäksi minulla on omat kiireeni... ja muitakin autettavana", viimeinen lause tuli lähinnä itsekseen mutisten, Dariuksen kyllä muistaen lupauksensa ja aikeensa Delathosin ja tuon ongelmien kanssa...


// NIIIN! YAAAS. Makkariin joo perseileen ja piereskeleen ja kattoon juttuja ja puhuun paskee. Sounds plan. JA OSFJSEIJFGS SAUNA KIITOS KYLLÄ <3 EI STAR WARSEI MÄ KATOIN NE JO KERRAN EI TARVII TOISTEN :DDDDD En. en kestä cantina themee. mistä vetoo jos me se katottais ni sä oisit sit tuiteris seuraaval sekunnil soittamas sitä cantina teemaa pianollas //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 08 Joulu 2016, 20:40

Varmaan aika olemattomat”, Iriador naurahti kevyesti Dariuksen tavoin, miettien että sekin taisi olla pelkkää turhaa varovaisuutta, ”Mutta kuka tietää, ehkä hänellä on syynsä epäillä sitä". Tuskin sellaisia pettureita täällä olisi, eivätköhän ne viihtyneet ennemmin kaupungissa lähempänä niitä tekijöitä, jotka hengiltä halusivat saada. Iriadorin tapauksessa oli ymmärrettävää että hänen isänsä oli väijynyt häntä täällä ja tilaisuutta odottanut iskeä sopivalla hetkellä – mutta voisiko Briar oikeasti pitää vielä sisällään enemmänkin hämäriä tekijöitä? Olivatko Seyrin huolet aitoja, vai pelkkää kuvitelmaa?
Haukansilmän mielestä heidän olisi pitänyt ehdottaa Puolikäärmeelle lomaa. Se olisi kyllä varmasti ollut helpottava tekijä, mutta olisiko Lorythasta minnekään saanut raahattua, olikin täysin toinen kysymys. Tärkeintä olisi ollut saada Hopeakäärme toipumaan vainoharhaisista ajatuksistaan ja erkaannuttaa tuo ehkä hetkeksi vastuistaankin. Siinä olisi voinut olla ideaalinen pohja jaloilleen nousuun jälleen ja ajatusten kasailuun, mutta jälleen… miten kyläpäällikön olisi saanut sellaiseen houkuteltua.

Siinä samassa ovi kävi eteisessä. Eikä mitenkään nätisti, vaan harvinaisen terävästi paukahtaen ja sen paukahduksen ikkunalaseja heläyttäen käytävältä asti. Iriador hätkähti sijoillaan, katseensa aukaistessa säikähtäneenoloisena siitä äänestä, kenties sydämenkin jättäessä muutaman lyönnin välistä, kun sokea jäi tuijottamaan huoneen oven suuntaan kysyvänä.
No tuo oli kyllä uutta…”, punapää totesi hiljaa, nielaisten varovaisesti.

Lorythas oli kuullut kaiken, ihan täsmälleen jokaisen sanan siitä alkaen, kun kaksikko oli alkanut puhua hänestä. Puolikäärme oli tulossa sairastuvilta, kuulleessaan että haltiat olivat tulleet hänen kartanolleen jo joku tovi sitten, joten hän oli palannut paikan päälle. Hiirenhiljaa – syystä tai toisesta, epäillessään että kotonaan juonittiin jotain, mistä hän ei ehkä pitäisi ja ääniä seuranneena oli lähestynyt kirjastonsa oviaukkoa. Jäänyt siihen kuuntelemaan, kuinka Iriador oli hänestä teorioinut kovinkin pätevänä Dariukselle. Suorastaan mustamaalannut hänestä aivan kamalaa persoonaa kaiken sen jälkeen, mitä Lorythas oli punapäällekin antanut turvan kera viereltään! Sen kaiken kuuleminen pisti. Seläntakana puhuminen oli jotain, mitä Seyr ei voinut sietää. Varsinkaan, kun sen puhumisen kohteena oli hän itse! Eikö hän voinut luottaa enää niihinkään, jotka hänelle niin äärimmäisen tärkeitä olivat ilman, että sai pelätä siitä että nuo puhuisivat hänestä jotain ilkeää?!
Ja sen jälkeen terävät askeleet johdattivat sarvikruunuisen takaisin sinne oleskeluhuoneen ovelle asti – tällä kertaa näkyville saakka, sisään huoneeseen astuen - harvinaisen tuimakasvoisen puoliverisen seisahtuen siihen huoneen ovelle katsomaan divaanillaan löhöävää kaksikkoa. Seyr nosti kätensä puuskaan syliinsä, kuin odottaen jään rikkovan itsensä hänen puolestaan.

Huono päivä vai…?”, Iriador tuhahti divaanilta minnekään lähtemättä, yhteen myttyyn itsensä vetäen pieneksi.
Erittäin”, Puolikäärme lähestulkoon sähähti suoriltaan, haastavasti tuijottaen kaksikkoa päin, ”Eikä ainakaan paremmaksi ole muuttumassa sen myötä mitä kuulin”.



//Makkariin pesä. Sinne ei oo asiaa sitten muille kuin päitsillä ja frampamilla korkeintaan. M! SAUNAAN OOT NIIN HALUNNU ET SE ON MUST SITTEN KO TÄNNE TUUT! EIKUN PITÄÄ KATTOA LISÄÄ YODA PASKAA :DDD:D::D:D::DDD No mut todellakin. Ei mut eiks ois vielä parempi, et mä soittaisin sitä nokkahuilulla. Parvekkeella. Pitäis opetella se... niikö paranoid niin musta tulis paras katusoittaja tampereelle//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Joulu 2016, 21:10

Ovi paukahti, saaden Haukansilmän lähinnä vain vilkaisemaan viimein kirjastonovelle. Kyllä hän tiesi kuka sisään mahdollisesti asteli ja syytä hätkähtämiseen ei ollut, vaikka ääni tietenkin oli tullut yllätyksenä. Mutta sen verran nopeasti ajatteleva haukansilmä oli - näin selväpäisenä - että ehti tunnistaa äänen ennen kuin sitä olisi pelästynyt.
Sieltähän se Seyr paikalle saapui, kovinkin tuohtuneennäköisenä, saaden silmäpuolen vain kohottamaan toista kulmaansa. Huonopäivä, kenties, tai jotain muuta, olihan Darius samanlaisia ilmeitä nähnyt ennemminkin alaistensa kasvoilla, varsinkin kapteeniensa keskuudessa... mutta jokin Seyrissä tuntui nyt täysin uudelta. Iriador kävikin kyselemään, oliko sarvipäisellä ollut huono päivä, kun puoliverinen niin tuohtuneena kädet puuskassa oli jäänyt ovensuuhun seisoskelemaan. Se jo riitti kertomaan, ettei suuttumuksen kohteena ollut päivänmittaan kertyneet harmit, vaan haltiakaksikko - tai ainakin toinen heistä.

Darius otti heti varoittavamman ilmeen, Lorythasin selvästi lähtiessä kiukkuaan heihin purkamaan. Ja ilmeisesti hyvästä syystä, sarvipäisen mainitessa kuulleensa heidät. Darius päästi pitkän, turhautuneen huokauksen katsettaan pyöräyttäen, samalla kun Iriadorin sysäsi sen verran pois sylistään, että pääsi omille jaloilleen.
"Uskotko meidän sitten olevan väärässä?", Darius kysyi suoraan, haastavasti katsoen Lorythasiin, "Jos niin, niin todista se. Muussa tapauksessa myönnä, että totuus sattuu ja hyväksy se tosiasia, että osa - jos ei kaikki - puhumastamme ole totta", ehkä tilannetta olisi voinut lähestyä lempeämmin, mutta kuten oli todistettu, ei se lempeys ja ymmärtäväisyys olleet Haukansilmän vahvimpia puolia. Totta kai hän halusi auttaa Lorythasia, hän jopa toivoi, että saisi tehdä niin, mutta jos sarvipäinen heti ensikättelyssä tuolla nyreällä asenteella oli, niin olisi myös eliittikenraali. Hän ei ollut se osapuoli, joka aloitti sympaattiset tai empaattiset keskustelut.
"Niin ja hyvää päivää vaan sinullekin. Mukava nähdä ja sitä rataa".


// MÄITSI SAA AINA TULLA SYLIIN BAIJJATTAVAKS ja kyllä frampampamikin <3 SAUNAAN MENNÄÄN NAKUILEEN JA PUHUUN FIKTIONAALISISTA HOMOISTA eikun. En mä kestä sitä Yodaakaan, varsinkaan sen jälkeen kun sä sillä perseilit Salemissa. JA EI NOKKAHUILUA. MITÄ TAHANSA MUUTA MUTTA EI NOKKAHUILUA. NO NYT SE PARANOID. Tästä lähin se soi aina päässä kun Deli esiintyy //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 08 Joulu 2016, 22:09

´Iriador päästi pitkän tuhahduksen Seyrin ilmoittaessa, että oli mahdollisesti kuullut kun haltiat olivat hänestä keskustelleet. Tuntuihan se vähän pahalta näin jälkikäteen miettiä, että toinen oli sillä tavoin päässyt todistamaan selän takana ongelmista puhumista – mutta jokainen niistä sanoista oli ollut totta.
Vaernin katse kuitenkin nauliintui Dariukseen, joka kumppaninsa viereltä nousi. Siinä vaiheessa sarvipää laski kätensä sivuillaan ja laski leukaansa lähemmäs rintaansa, kulmiensa alta jääden haastavasti tuijottamaan silmäpuolista miestä. Haukansilmä ensimmäisenä avasi kunnolla suutaan, saaden hiljalleen sanojensa lomasta Seyrin puremaan hampaitaan yhteen, siinä missä turkoosi palo alkoi vallata niitä silmiä alleen varoittavasti. Tietenkin hän uskoi haltioiden olevan väärässä! Nuohan pitivät häntä suorastaan täysin kelvottomana johtamaan tai tekemään yhtään mitään ylipäätään!
Siinä samalla kun Darius puhui vielä ja hyviä päiviä toivotteli, lipui hopeanharmaaseen kaapuunsa sonnustautunut Puolikäärme vaivihkaa lähemmäs seinänvierustaa käydäkseen kääntämässä läheltä sitä ovea pienen neliskanttisen peilin ympäri. Hän läimäisi sen lasipuolen vasten seinää, hyvä ettei samalla lasia rikkonut, kun kehykset ottivat sen iskun tapetilla vuoratusta seinästä vastaan.
Minussa ei ole mitään vikaa”, Hopeakäärme totesi tuimasti tuhahtaen, kunnolla kääntyen takaisin taas lähinnä Winderin puoleen.

Ja silti puhutte selkäni takana, kuinka hirveä olen!”, Lorythas ärähti, lähemmäs astellen haastavasti selkänsä suorana, ”Vastenmielinen ja vainoharhainen, ailahteleva ja… ja pelkuri!”. Ei Vaern halunnut sitä uskoa. Hänestä tuntui juuri nyt siltä, että häntä vastaan vain juonittiin. Ja sitä tekivät kaikki – ihan jokainen taho hänen ympärillään, nuo vain halusivat hänet pois Briarista. Ja mitä nopeammin se tapahtuisi, niin sen parempi! Hän oli vain varovainen ja kriittinen etsiessään nyt niitä, jotka mahdollisesti halusivat hänen päänsä harteiltaan tipauttaa – ei mikään ailahtelevainen, vainoharhaisuuksista puhumattakaan!

Emme me sinua mihinkään tuomitse. Tai mistään syytä, tarvitset vain aikaa itsellesi välillä”, Iriador totesi turhautuneena divaanilta käsin viimeinkin suoraan, nousten itsekin viimein pystyyn ja kävellen lähemmäs Haukansilmää. Hänhän ei aikoisi taustalla vain istua, jos Seyr siinä missä myös Winder päättäisivät alkaa keskenään riehua.
… sen sijaan että stressaan ja kuvittelen omiani jatkuvasti. Niinhän sinä väität…”, Vaern sähähti taas turhankin ylimielisenä, näyttäenkin siltä että tiesi harvinaisen hyvin mikä itselleen oli parasta.
Ja mitä sitten, kun niin sanotut ystäväni puhuvat selkäni takana, omassa kodissani vieläpä?! Harrastatteko sitä kenties muuallakin, ihan omaksi iloksenne?”, puolipeto jatkoi äänensäkin vaihtuen jo niihin petomaisiin sävyihin, samalla Puolikäärmeen lähtiessä edestakaisin ravaamaan levottomana, ”Vai miksi teitäkin täytyy kutsua nykyisin – petättekö tekin luottamukseni heti kun teille vain sopii?!”. Syyttävä sormi osoitti muutaman kerran haltioita, Lorythaksen hengittäen kiihtyneenä, paikoilleen seisahtuen taas noita kahta idioottia päin. Voi miksi hän luotti enää ylipäätään kehenkään! Miksi hän jaksoi tätä ylipäätään?!
MIKSEI TEISTÄ KUKAAN ENÄÄ VALITA MINULLE KASVOTUSTEN?!".



//ELUKAT KAINALOON LÄMMITTÄÄN <3 Mäitsi varsinkin. Mäitsi on pur-master. Todellakin EIKUN. Yoda tekee vielä come backin Salemiin. Ootas vaan. Mulla on vielä vanhat quotet tallessa kaiken varalta et jaksaisin alkaa pelaan B) NOKKAHUILULLA VINGUTAN. OSAAN KONTU TEEMANKIN! Paranoid on nyt juttu//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Joulu 2016, 22:33

Tarkasti se katse seurasi, kuinka kyläpäällikkö peilin luo askelsi ja käänsi sen ympäri, piakkoin ylistäen että hänessä ei ollut mitään vikaa. Koko skenaario alkoi vaikuttaa turhankin tutulta Dariuksen mieleen - joskin mistä hän tiesi, hänellä oli vain kokemusta yhdestä kaksimielisestä hullusta, joten siihen hän myös nojasi tämänkin tapauksen suhteen. Varmasti jokainen tapaus oli oma yksilönsä, mutta eihän Dariuksella ollut mitään psykolokin papereita tai sen syvempää tietämystä, miten maagiset oliot ja tahot toimivat. Hän arvioi lähinnä "maalaisjärjellä", oman kokemuksensa kautta ja kuten oli jo aikaisemmin arvioinut, ei Lorythas eronnut Delathosista mitenkään... Paitsi ollessaan oma itsensä, Lorythas oli huomattavasti ihanampi ja mieluisampi, kuin Pakkasherra.

Ennen kuin Darius suutaan ehti avaamaan, liittyi korkeahaltia keskusteluun. Darius vain tuijotti kulmiensa alta Lorythasia, siinä missä Iriador tuolle järkeä yritti puhua - turhaan, näemmä. Ehkä ei olisi kannattanut menettää malttiaan tässä tilanteessa, vaan pysyä tyynenä, mutta ei Haukansilmästä siihen nyt ollut, kun puoliverisen sanoja kuunteli.
"Puhuuko nyt Vaern vai Lorythas", Darius lopulta ärähti, astahtaen reippaasti lähemmäs Lorythasia, seuraten tuon liikkeitä koko ajan - tarkoituksella pysyen puoliverisen ja korkeahaltian välillä.
"Emme ole salailleet sinulta mitään - piru vie enkös minä juuri viime iltana sinulle kertonut suoraa tunteistani!", Silmäpuoli jatkoi sähisten, "Näistäkin asioista varmasti olisimme kertoneet sinulle, kunhan ensin kahden kesken olisimme puhuneet. Teet johtopäätöksiä, liian nopeasti, luulet taas tietäväsi kaiken vaikka loppupeleissä et tiedä yhtään mitään, Vaern!".
"Joten rauhoitu! Sinä tässä riitaa haastat turhan päälle, olisit voinut tilannetta lähestyä niin monella tapaa, mutta itse valitsit tämän tien"
, Silmäpuoli ärähti, "Joten ehkä sinä olet se, joka tässä on väärässä ja toisia tuomitsemassa, ennen kuin puheille edes uskallat!".



// LÄMMITTÄÄN NIII<3 Purrmaster saa aina tulla mun kainaloon <3 Tosin Timi on kaikista lämpimin. Yodan on paras tehdäki come back salemiin tai muuten en ala :D Se peli kyl vaatis just sen tietyn motivaation JA INSPIRAATION ja keskittymisen, mut lol kännis on paras t minä joka aina voittaa siel tuhannen tuiteris. ET VINGUTA NOKKISHUILUA NYT. ja nyt se paranoid (D //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 09 Joulu 2016, 00:06

Minä olen yksi ja sama persoona, kehtaakin jakaa minua kahtia”, Hopeakäärmeen kuiskaileva ääni huomautti Winderille, joka niin kovasti siinä välissä koitti pysyä. Uhmakkaasti. Typerästi. Noin Lorythaksen mielestä juuri nyt, petoverisen kokien sen kai jonkinlaisena uhkaavana eleenä häntä kohtaan. Siinä missä vihaisesti häntä kohtaan sanotut sanat tuntuivat tuomitsevilta ja vain viilsivät uuden viillon nahkaan yhden toisensa perään. Winder tässä mitään ei tiennyt! Ainakaan sen perusteella, mitä hänelle kovasti yritti kertoa ja valheita vain toisensa perään selvästi.
Kädet nousivat omien hiusten sekaan, Seyrin kirjaimellisesti kynsien päänahkaansa naarmuja ja sen jälkeen nyrkkiensä välistä kiskoen niitä epämukavasti alaspäin. Suututti. Niin vietävästi, että hän olisi voinut vaikka polttaa kartanonsa noiden kahden elämänsä kanssa epäonnistuneen suutarin kera tässä ja nyt!
Haastan riitaa?! Minulla on siihen syy, ja se syy olette te, katalat juonirikkaat varpuset – kehtasit minua eilenkin syyttää erinäisistä asioista, vaikkei sinulla ole edes todisteita!”, sarvikruunuinen huusi Dariukselle takaisin, käyden uhkaavasti astelemaan lähemmäs myös kenraalia. Sen näköisenä, että varmasti kosketusetäisyydelle päästessään tekisi taas jotain harkitsematonta – hyökkäisi päälle, tai läimäisisi kynsillä pitkin haltian kasvoja.

Mutta turhan likelle Lorythas ei päässyt, sokean harppoen kyläpäällikön ja Winderin väliin, jääden tuimana tuijottamaan siihen käden ulottuville jäänyttä sarvipäätä.
Tai mitä jos lopettaisitte molemmat – erityinen suhde vai, ettehän te osaa enää muuta tehdä kuin riidellä näemmä!”, punapää ärähti vuorostaan, kätensä laskien yhä sokean ylitse tuijottavan Puolikäärmeen rinnalle ja yritti tuupata toista taemmas. Huonolla menestyksellä, eihän Lorythaksen tasapaino minnekään horjunut, saati voima riittänyt vain toista kauemmas työntämään.
Anna olla jo Lorythas. Ei kukaan ole viemässä sinulta mitään, emmekä me ole täällä sinua uhkaamassa”, punapää puhui huomattavasti lempeämpään ja rauhoittelevaan sävyyn mitä kumpikaan vanhemmista, saaden sanoihinsa vastaukseksi Seyriltä pelkkää petomaista murinaa.
Halusin vain puhua Dariuksen kanssa siitä mikä sinua vaivaa, satuttamatta niillä sanoillani sinua ennen kuin tietäisin, mitä haluan vuorostani sinulle kertoa”, Iriador jatkoi turhautuneella äänellä, saaden askeleen verran Puolikäärmettä astumaan taemmas.
Valheita, tietenkin”, kylmästi kiivaasti hengittävä puolipeto kuiskaili.
En valehtelisi sinulle”.
MIKSI USKOISIN SINUA?! TAI TEITÄ YLIPÄÄTÄÄN!”, Vaern huudahti uudemman kerran, perään sähähtäen rumasti, yhäkin sen katseensa pitäen Dariuksessa.

Lopulta sokea tönäisi muutaman kerran vaativammin kyläpäällikköä taaksepäin, saaden tuon taas muutaman askeleen kauemmas Winderistä, ”Jos sinä jotakuta haluat tässä vihata, niin se olen minä. Lyö, revi… pure minua, jos siltä tuntuu, mutta Dariukseen en anna sinun koskea, kun välillänne on tuollainen kitka”.
Tiedän kyllä miltä sinusta tuntuu – viime kesän ja kaiken jälkeen, et ole ollut oma itsesi. Kaikki on ollut vaikeaa, ja ymmärrän hyvin, miten musertavalta tuntuu kohdata jatkuvasti pelkkää pystysuoraa ylämäkeä, jota on mahdoton kiivetä ylös yksin”, Iriadorin tuuminnan aikana Lorythas oli uudemman kerran kohottanut ne kätensä hiustensa sekaan, mutta pian piilotti niiden alle vain kasvonsa tyystin. Siellä piilossa se katsekin taas rauhoittui, nuoremman väliin tulon ja sanojen saadessa Lorythaksen miettimään taas tilannetta uudelta kannalta. Ehkä se olikin vain hän, joka kaiken taas kuvitteli…
Et ole vieläkään mikään pahuuden kylväjä, sinua tarvitaan tuolla. Ja me tarvitsemme sinua – siinä missä me muut olemme täällä sinua varten. Uskottelet itsellesi vain niitä kuvitelmiasi ja ruokit niillä keksimiäsi valheita – mutta silti sen jännittyneen kuoren alta olet kyllä yhä se sama rakastettava persoona, jota vain hullu kykenisi vihaamaan. Katsoisit peiliin, Vaern…”, Iriador saneli, saaden kai sarvikruunuisen sentään rauhoittumaan. Ainakaan toinen ei heti hänelle mitään sanonut, nuoremman toisen käden vain kevyesti leväten siinä isompansa rinnalla, joka yhä niin kovin kiihtyneenä hengitti hänen edessään.

En halua…”, ei Lorythas halunnut katsoa peiliin, muutaman pienen hätäisen kyyneleen tipahtaessa silmäkulmista niille kämmenille, jotka kasvoja yhä piilottivat. Hän tajusi taas olevansa yksi hirviö muiden joukossa. Kylmempi kuin moni muu. Ja hän vain satutti Iriadoria ja Dariustakin, miten hän koskaan muka voisi kuvitella olevansa noiden, tai kenenkään toisen luottamuksen arvoinen, jos hän vain epäili kaikkia ympärillään…



//M! <3 Purmaster tulee plösöön sun päälles jumalauta (D THAT’S HOW PÄITSI DOES IT. Timi on parhain <3 Yoda tulee vielä. Ootas vaan. KÄNNISSÄHÄN SE SALEM ON JUST PARASTA IKINÄ (DDDD En siltikään osaa pelaa sitä, vaan vedän koko roskan vaan vitsillä ja sit oon et hups. Varmana vingutan. Tuunko samantien puhaltaan korkeita sävelmiä korvas juureen//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Joulu 2016, 00:39

"Sinä et todellakaan ole yksi ja sama persoona", Eliitti halveksuen lähes sylki ne sanat suustaan, uhmaavasti katsoen yhä Lorythasia. Jos tämän tähän piti mennä, niin olkoot, Darius ei enää jaksanut anella armoa keneltäkään, mieluummin hän kuolisi pois tahon tai toisen toimesta - ei hän välittänyt enää oman henkensä päälle. Siinä missä Vaern heitä entistä enemmän kirosi, oli myös Darius valmis ottamaan yhteen uudemman kerran sarvipään kanssa. Niin varmaan olisi käynytkin, ellei Iriador olisi puuttunut tilanteeseen.

Tietenkin Darius otti askeleen jos toisenkin lähemmäs Iriadoria, tuon astuessa heidän väliinsä. Katse kuitenkin pysyi erittäin varoittavasti Lorythasissa, joka yhtälailla eliittiin tuntui huomionsa kiinnittävän. Kulmien alta varoittavasti tarkkaileva Haukansilmä antoi kuitenkin Iriadorille mahdollisuuden sanoa sanansa ja tehdä haluamansa. Ei hänen tarvinnut Iriadoria suojella - joskin ehkä nyt se olisi kannattanut, nuoremman ollen toipuvassa, heikossa tilassa - ja jos Lorythas edes kehtasi koskeakaan Iriadoriin, tekisi Darius selvää puoliverisestä tässä ja nyt.
Kaksikon keskustelu oli kuitenkin enemmän kuin tarpeeksi Dariukselle vakuuttamaan sen, ettei Lorythasiin sittenkään ollut luottaminen. Olkoon niin, pitäkööt ylpeytensä ja vainoharhaisuutensa, Dariuksella ei yksinkertaisesti ollut energiaa tuollaisen kanssa taisteluun. Kaiken tämän jälkeen, ne omat epäilyt ja vainoharhat nousivat pintaan, eliitin tyytyen vain tuijottamaan lattianrajaan tovin jos toisenkin kaksikkoa seuraillessa.
Ei Lorythas ollut ystävä. Tuntui niin pahalta todeta se jo mielessään.

Ja vaikka Lorythas selvästi tarvitsi apua, kaiken tuon sekamelskan keskellä, ei Dariukselta liiennyt minkäänlaista myötätuntoa puoliveriselle. Hän ei yksinkertaisesti vain jaksanut alkaa taistelemaan luottamuksesta ja ystävyydestä enää kenenkään kanssa. Ehkä Darius olikin se ongelma tässä, kaikilla hänen läheisillään kun tuntui olevan samanlaisia luottamusongelmia ja tarvetta vetäytyä omiin oloihinsa!
Turhaahan se oli toiselta rikkonaiselta, masentuneelta ja itsekriittiseltä henkilöltä odottaa tukea loppujenlopuksi. Darius ei todellakaan ollut se paras henkilö tukea antamaan ja se oli varmasti jo käynyt kaikille selväksi. Hän oli hyödytön, pelkkä roska, mitätön paska.

"Mene sitten vaikka hukuttautumaan johonkin kylänne kaivoon", Yllättäen Eliitti ärähti Iriadorin takaa, suomatta minkäänlaista sympatiaa kasvonsa peittäneelle sarvipäälle, "Jos tuo on yhä asenteesi niin en välitä tulla tänne enää koskaan. Sinä joko tapat meidät nyt, kuten olet monesti uhannut, tai väistyt ja me poistumme".
"En enää tiedä voinko luottaa sinuun, Vaern. Niin ystävänä, ratsastajana tai rakastajana".



// purrmastarhhhh<3 Timi on vähän tööt :D YODAA EN KESTÄ, EIIII. Kännissä nimenomaan (DD Kaikki muut kiroo mut yolo! Ja älä huoli, mäki vedän vaa lonkalta jne (D ET TUU SEN HUILUS KANS LÄHELLEKÄÄN! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 09 Joulu 2016, 02:04

Jos äskeisen käytöksen jälkeen Lorythaksella oli paha mieli malttinsa menettämisen suhteen täysin tyhjästä, niin ei se ainakaan paremmaksi muuttunut Winderin sanojen myötä. Ne sanat tuntuivat uppoavan ihan sydämeen asti, repien halki matkallaan ihan kaiken ja sai olon tuntumaan heikolta. Ei Lorythas halunnut elää tällä tavalla. Ei hän halunnut riitaantua etenkään kenenkään kanssa. Hän ei halunnut vihollisia. Ja jos hän nyt menettäisi Dariuksen, ja siinä samalla todennäköisesti myös Iriadorin, ei Seyr tiennyt jaksaisiko hän enää edes yrittää. Nytkin oli jo vaikeaa. Vailla ystäviä ja rakkaita tahoja, Puolikäärmestä tuntui vain että hän oli yksin jälleen, ihan sama mitä hän yritti elämässään tehdä. Oli hän sitten hyvä, tai paha, aina joku vihasi häntä, ja vaikka miten puoliverinen oli oppinut elämään syrjeksittynä, niin tämä olisi taas se kulmakivi joka tulisi muuttamaan ihan kaiken hänen elämässään.

Darius…”, Iriador henkäisi taas turhautuneena, pitäen sen kätensä hellästi yhä Lorythaksen rinnalla, mutta puolittain hän kääntyi paremmin kumppaniaan päin toruva ilme kasvoillaan. Punapäätä harmitti. Tämä kaikki. Ei hän halunnut olla setvimässä riitoja, etenkään juuri tätä nimenomaista. Ei hän tahtonut kuunnella, kuinka Darius solvasi täysin hajalla olevaa puoliveristä, joka niitä kasvojaan yhä käsiinsä piilotti ja Iriador kykeni aistimaan, kuinka toinen siinä sijoillaan seistessään vain musertui kasaan.
Jos Lorythas ei voinut luottaa enää itseensä, niin miksi kenenkään muunkaan olisi pitänyt. Hänestä tämä asetelma vain tuntui niin järjettömän pahalta, että Puolikäärme olisi varmaan saattanutkin sinne pihakaivoon hukuttautua päästäkseen ahdistuksestaan ja tuskastaan eroon kuten Winder oli ehdottanut. Ja kukaan ei jäisi häntä kaipaamaan. Kaikki unohtaisivat, ja jatkaisivat siitä mihin aikaisemmin oli jääty, ilman että tarvitsisi erikseen yhden yksilön tähden murehtia siitä, milloin petoverinen kiehahtaisi lopullisesti ja vielä tappaisi oikeasti jonkun. Tai, milloin joku yrittäisi vain tappaa hänet sen takia, että Seyr nähtiin uhkana muille…

Ne kädet kuitenkin laskivat Puolikäärmeen kasvoilta alas, paljastaen vetiset silmät, joilta kyyneleet olivat poskien pieliä pitkin valuneet alas kaavun kaulukselle.
Jos tänne ei jää enää mitään”, kätensä Lorythas laski omalle rinnalleen, katsahtaen Iriadoriin aluksi, nuorukaisen laskiessa oman kätensä toisen rintapieleltä viimein alas, ”…Niin en minäkään halua jäädä tänne”.
En enää kai edes tiedä, kuka olen…”, se haparoiva katse nousi murheellisena Iriadorin ylitse kuitenkin Dariukseen, jota Lorythas koki enemmän satuttaneensa tällä kaikella. Ehkä hän ansaitsi sen vihan. Ja ahdingon. Hänestä tuntui niin pahalta – ylipäätään sen tähden, ettei hän itse ollut tätä ottanut puheeksi. Ei Iriadorin kanssa aikaisemmin. Eikä Dariuksen, vaikka hänellä oli siihen ollut tilaisuus. Ei Leton. Eikä kenenkään muunkaan. Hän oli yksin nyt, omassa maailmassaan jota kukaan muu ei tulisi ikinä ymmärtämään.
Se puhumanne… kaikki oli ihan totta… tulen kai hulluksi, en osaa luottaa, olen … vainoharhainen…”, ei sen ääneen sanominen kyllä yhtään helpottanut, Lorythaksen käydessä hengittämään vaikeammin, kädelläänkin kokeillen ettei mikään häntä kuristanut, jopa kaulustaan syrjempään vetäen. Ei, mutta silti se tuntui siltä…
Mutta jos viette sen kaiken minulta nyt…”.

Niin viekää minutkin, sillä minä en kykenisi ottamaan teidän henkiänne. Ikinä…”.



//PÄITSI PÄIHITTÄÄ MUUTKIN KUN SILLE PÄÄLLE SATTUU. Sun pitää nähä sen pur face <3 YODAA KESTÄT. HOMO OLET SINÄ :DDD Kaikki muut joko kiroo tai on silleen ei saatana mikä mestari toi on. Lonkka Salem. 5/5. TUUN TEIDÄN IKKUNAN ALLE PUHALTAAN//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

EdellinenSeuraava

Paluu Briar

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron