Trust me || K-varoitus

(3) Keskellä Laurina aroja sijaitseva puolueeton kylä, joka on erikoistunut lohikäärmeiden kouluttamiseen. Briaria asuttaa sekainen joukko, josta ei voi sanoa enemmistöksi mitään. Kuitenkin, Briarista saapuvat lohikäärmeen ratsastajat. Briar pysyttelee kuitenkin puolueettomana sodan suhteen, joskin yksittäisiä asukkaita voi lahjoa puolelle tai toiselle. Briarissa asuva kansa on kuitenkin kovin ylpeää taidoistaan, sillä tiettävästi Briar on ainoa paikka, jossa osataan kouluttaa ja pyydystää elävänä lohikäärmeitä. Vankka ja kivinen kylä on raskaasti suojattu. Vierailijoita ei katsota hyvällä, oli kyseessä sitten ihmisten, haltioiden tai puolueettomien puolella oleva matkaaja. Briarin asukkaat ovat kovin ennakkoluuloisia matkalaisia kohtaan, mutta päästävät noita toki sisään. Kukapa sitä nyt lohikäärmeitä täynnä olevassa kylässä alkaisi riitaa haastaa asukkaiden kanssa?

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 29 Joulu 2016, 03:59

Eihän Lorythas noteerannut Winderiä mitenkään, ollessaan liian keskittynyt siihen omaan palaan kurkussaan. Joten ne sanat tulivatkin täysin puun takaa. Saaden hänet hätkähtämään paikoillaan ja äkisti kohottamaan ryhtiään turhankin suoraksi, puolittain kääntyen tuijottamaan aluksi vain suurin silmin sinne portaiden yläpäähän.
Näinkö kiire hänellä oli? No, ei oikeastaan. Kai, eihän? Se turkoosi katse vain tuijotti aavistuksen ahdistuneena ylös Dariukseen, seuraten kuinka kenraali alas asteli rauhallisesti. Siinä samalla Puolikäärmeen leuka painui kuin häpeillen omaa rintakehäänsä lähemmäs, ajatusten lähtiessä harhailemaan, vaikkakin hopeaverinen niitä yritti parhaansa mukaan niputtaa kiireellä takaisin tavallisemmalle tasolle. Ei ollut hätää. Ei tarvinnut aloittaa taas sitä turhanpäiväistä säikkymistä, huutamista ja turhautumista kaikesta…
Lorythas pysyi hiljaa tovin, lopulta nostaen kätensä kokeilemaan omaa niskaansa kynsien terällään kalpeaa nahkaansa raapien hajamielisenä.
Nu-nukuin hyvin kyllä… kiitos… kysymästä”, viime yö oli ollut varmaan mukavin vähään aikaan, jos Lorythakselta kysyttiin, ”Toivottavasti myös teidän yönne sujui moitteetta…”. Johtuiko se sitten täysin Ardashirista vai mistä, siitä Puolikäärme ei ollut varma. Vaikka halusikin uskoa, että kaiken sen hyvän olon ja rentoutuneisuuden, ennen kaikkea ailahtelemattomuuden taustalla oli juurikin enkelin läsnäolo.

Minä… tuota…”, Seyr sitten jatkoi, katsahtaen Haukansilmäisestä toisaalle, ihan kuin olisi nähnyt taas jossain seinillä muka lipuvankin jonkun varjon, jota muut eivät nähneet. Terävä katse tuijotti sinne seinille valppaana, Loryn lopulta nostaen käsiään taas rinnalleen, josta ne kynnet löysivät itsensä naputtelemasta taas toisiaan vasten.
En…”, katse palautettiin epäröiden kenraaliin, ja siitä lattialle lipuen, olemuksensa Hopeakäärmeen kuitenkin kääntäen nyt täysin ja varmemman oloisesti Dariukseen, ”E-en tiedä… Mitä sinä kysyitkään?”, tuntui pahalta taas antaa niiden ongelmien näkyä tällä tavoin. Joskin, se olisi voinut tuntua myös pahemmalta, sikäli mikäli eilisiltaista ei olisi sattunut.


//SADNESS IS THE NEW TREND HERE. Eikun. Ja voi ei (DDDD Lokene kattoo syrjästä perään vaan silleen 8| ja on ihan et en taho väliin. RAGE IRI HALLITSEE. VIELÄ SE VETÄÄ KOKO MAAILMAA TURPAAN//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Joulu 2016, 14:18

Seyr suorastaan pelästyi haltiaa, joka ilmeisesti oli jäänyt kyläpäälliköltä täysin huomaamatta, ennen kuin silmäpuoli suunsa oli avannut. Sinällään hassua, Lorythas kun yleensä oli niin tarkka ja varmasti monellakin eri tapaa olisi voinut aistia haltian ennen, kuin hän itsestään ääntä olisi pitänyt… Mutta ilmeisesti Lorythas oli ollut liian keskittynyt omiin ajatuksiinsa.
Muutenkin puoliverinen vaikutti kovin… oudolta. Säikyltä, sekavalta. Darius kallistikin päätään pienesti ja kavensi katsettaan kysyvästi, kuunnellen kuinka Lorythas jotain koitti saada soperrettua hänelle, lopulta jopa kysyen, mitä haltia häneltä oli kysynytkään. Darius ei vastannut heti, tarkkaili vain arvioivasti sarvipäistä, tietämättä mitä nyt oikein olisi tehnyt. Tietenkin moinen käytös herätti omia epäilyksiä, mutta koska kyseessä oli Vaern, ei Darius turhan raa’asti toista viitsinyt kyseenalaistaa. Johan se eilen oli todettu, ettei Lorythas ollut ihan… kunnossa. Näin ollen Dariuksen piti kerrankin miettiä sanojaan, eikä puhua tutun suorasukaisesti. Ei hän halunnut antaa Lorythasille sitä käsitystä, että hän olisi toista jotenkin epäillyt, uhannut tai kyseenalaistanut negatiivisesti.

“Olet oudolla päällä”, No sehän oli hieno tapa jatkaa keskustelua, Dariuksen tiedostaen vasta jälkikäteen, miten typeriltä sanansa olivat kuulostaneet näin ääneen sanottuna.
“Onko jokin vialla?”, Nopeasti eliitti lisäsi, yhä tarkkaillen Lorythasia, tosin ei niin kyseenalaistavalla katseella enää. Ennemminkin huolestuneella katseella, eliitin kieltämättä ollen huolestunut puoliverisestä juuri nyt. Eilisen myötä hän todellakin haluaisi auttaa Lorythasia jollakin tavalla, mutta ei hän tiennyt miten olisi voinut auttaa. Muuta kuin olemalla läsnä ja koittamalla ymmärtää.



// KAIKKI ON SURULLISTA haluun suruajat pois alta että päästään happy stuffiin joo. Mutkun ollaan niin hirveitä et näkyy vaan kyyneleitä tulevassakin. Pumpkin tulee Lokenen karvoihin piiloon silleen ettepäs löydä täältä. RAGE IRI vetää semmoset winston ape raget ja tappaa kaikki //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 29 Joulu 2016, 17:44

Hajamielisenä Lorythas silmäili Dariusta, joka ei heti hänelle mitään vastannut. Näytti vain epäilevältä, joka sai Seyrin sulkemaan itseään entistä enemmän käsiään suppuun itseään vasten. Ehkä niin ei olisi tarvinnut tehdä… mutta sinällään se outo tarve käski suojata itseä juuri nyt.
Hän oli oudolla päällä. Ihan Haukansilmän sanojen mukaan, siinä missä hän itse myös niin ajatteli. Se tuntui sinällään merkilliseltä tunteelta. Hän oli tutussa ympäristössä. Tuttujen tahojen ympäröimänä. Ja Winder vaikutti sanoissaan ja silmistään huolestuneelta. Silti olo oli se mitä oli, joka ei tuntunut lainkaan rentouttavalta, hyvältä tai mukavalta tässä tapauksessa, kun olisi pitänyt olla se oma hymyilevä ja isällinen itsensä.

Lopulta Hopeakäärme huokaisi turhautuneena. Äänekkäästi. Katseensa nostaen katonrajaan hetkeksi jotenkin ärsyyntyneenä ja kumoten sen turhan ryhtinsä yltään, joka suorastaan oli alkanut selkääkin särkeä. Mutta ei hän ollut vihainen. Ei mitään sinne päinkään. Seyristä saattoi nähdä sen turhautumisen itseensä ja ärsyyntymisen, ihmettelyn omaan käytökseensä, joka ei enää normaaleja tapoja noudattanut. Ja siitä ilme pehmeni taas, rauhallisemman katseen laskeutuen nopean, syvän henkäyksen kera Winderiin. Mutta ennen kuin Lorythas kykeni puhumaan kunnolla, piti hänen vielä nielaista pariin otteeseen ja miettiä, mitä hän oikeastaan halusi silmäpuolelle sanoa.
Ahdistaa…”, sen kieltään suussa pyörittelevä lohikäärme sai sanottua ensimmäisenä, jääden taas tuhottoman pitkäksi ajaksi miettimään, että mitäs sitten seuraavaksi.
Ajattelin, että viipyisitte täällä pidempään, jos nyt katoan jonnekin…”, Lorythas kertoi kovinkin suoraan. Tosin häpeillen. Kainostellen ja häpeilevän punan kohotessa pitkin korvanpäitä, levottomuuden kalvaessa siinä ihan ensimmäisenä mielessä, ”Pelkkä ajatus siitä, että jään taas itsekseni… ettette ole täällä… se ahdistaa”.

Olen minäkin yksi suuri idiootti, itsekäs sellainen…”, Puolikäärme parahti tympääntyneenä itseensä, kulmiaan laskien ja kätensä nostaen siitä rinnaltaan omiin hiuksiinsa. Pitelemään päätään kasvojen syrjiltä, kynsiä kevyesti päänahkaa vasten painaen ja hiuksiaan repien. Ottaen sivuttaisen askeleen ensin syrjempään, turkoosin katseensa ohjaten kylän päällikön kuitenkin vain istumaan eteishallin seinustan vieressä olevalle nojatuolille. Keho tuntui värisevän pakenevan paniikin tähden, mistä syystä tuntui myös hankalalta hengittää yllättäen, rintaakin painaen ikävästi ja päässä humisten.
Siinä sijoillaan väristen, kyynär nojattiin paremmin tuolin kaiteelle, jota sen kämmentä vasten Lorythas painoi leukansa, toisen kätensä asetellen hienosti syliinsä lepäämään, ”Pitäisi varmaan alkaa kaivertaa niitä sanoja käsivarsiin, senhän minä parhaiten osaan. Satuttaa muita… ja itseäni…”.



//SURUAJAT SIDONIA ROSKIKSEN ALLE. Happy stuffia tarvitaan jo. Niin paljon. Niin, oikeesti Crypt ei huku mihinkään Orubeen tsunamiin. Se hukkuu kyyneliin ko kaikki vaan vollottaa meidän takia. Iri ajaa Lokeneltakin karvat vielä. Sitten meillä on sfinksikärmes myös. (DDDD Tulee joo aika winston raget joo. Iri on idän salainen ase//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Joulu 2016, 19:44

Ahdisti. No sen nyt jo näkikin puoliverisestä, mutta mistä moinen ahdistus sitten kumpusi? Darius toivoi saavansa siihen vastauksen, pysyen nätisti hiljaa kerrankin ja kuunteli. Se oli vähintä, mitä hän saattoi Lorythasille nyt suoda. Kuulemma sarvipäinen oli junaillut, että haltiakaksikko jäisi vielä pidemmäksi aikaa, jos eivät kyläpäällikköä heti aamusta tavoittaneet. No, se oli kyllä varmasti mahdollista, eivät he aikoneet lähteä minnekään ennen kuin olisivat Lorythasille hyvästit heittäneet, sikäli mikäli Seyr itse heitä ei ollut kaupungin lähettyville viemässä. Mutta kuulemma se ajatus yksin jäämisestä ahdisti sarvipäistä kaikkein eniten. Darius hymähti pienesti, antaen Lorythaksen kuitenkin jatkaa puheitaan, toisen selvästi turhautuenkin jo johonkin - ilmeisesti itseensä.
Ei eliitti oikein tiennyt, mitä tässä tilanteessa olisi pitänyt tehdä. Hän halusi auttaa Lorythasia, mutta kenraali ei varsinaisesti ollut kovin hyvä lohduttamisessa ja sen sellaisessa, eikä hänestä todellakaan ollut puhumaan yhtä kaunopuheisenrauhallisesti, mitä se enkeli eilen oli tehnyt.

Katse seurasi maltillisesti, kuinka Lorythas alas kävi istumaan ja itseään jälleen herjaamaan. Satuttaa puoliverinen kyllä osasi, sitä Dariuskaan ei voinut kieltää, mutta sitä nyt ei ehkä kannattanut ääneen sanoa. Se ei ollut kovin rohkaiseva ajatus…
“Onhan… Leto täällä seuranasi”, Darius lopulta aloitti rauhallisesti, samalla kun askelsi lähemmäksi sarvipäistä, “Ja me kyllä palaamme taas vierailemaan luonasi. Heti kun vain kykenemme”.
“Emme kuitenkaan voi tällä kertaa pidemmäksi aikaa jäädä…”
, hän jatkoi, pysähtyen aivan Lorythasin eteen, “Meitä tarvitaan kaupungissa… Ja minulla on se lehtolapsi hoidettavana…”, vaikka kuinka olisi halunnut vältellä sen äpärän kohtaamista, niin piti hänen hoitaa sekin asia eteenpäin johonkin suuntaan. Ellei Delathos sitten ollut kakaraa jo seivästänyt seinälleen…

“Jos se yhtään lohduttaa, niin voin yrittää kirjoittaa sinulle useammin”, Haltia hymähti. Ei hän voinut Briarissa vierailla päivittäin, hyvä jos edes viikottain tai kerran kuussakaan.. Mutta hän saattoi aina kyllä kirjoittaa, mikäli vain ehti ja keksi jotain kirjoitettavaa. Eipä hän ollut kovin hyvä kirjeenvaihdossakaan, Darius kun ei varsinaisesti aina tiennyt mistä sitä saattaisi kirjoittaa ja mistä ei. Pitihän sitä myös olla varovainen kirjeiden suhteen. Vääriin käsiin joutuneet kirjeet saattoivat paljastaa liikaakin tahoille, joille eliittikenraalin ja puoliverisen kyläpäällikön asiat eivät todellakaan kuuluneet. Mutta sentään tähän asti heidän kirjeensä olivat pysyneet salassa ja heidän välisinä.

“... Mikä teidän juttunne edes on…?”, Darius kysyi yllättäen, “Sinun ja Leton”, haltia lisäsi täsmentäen.


// SIDONIA ROSKISSS. Niin paljon kyllä kiitos. KYYNELTULVA TULEE. Kaikki itkeen kuorossa. IDÄN SALAINEN ASE NONYT :DDDDDDD Lory ei ehkä tykkää jos Lokenen ajelee kaljuks? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 29 Joulu 2016, 22:16

Onhan Leto täällä. Niin, mutta se oli vain ajan kysymys, kunnes se rakkaan oloinen tummahipiäkin vain jättäisi Seyrin oman onnen nojaansa. Niin Lorythas uskoi, huokaistenkin syvään ja sulkien silmänsä, yrittäen kuunnella Dariuksen sanoja kaikesta huolimatta.
Parempi varmaan, että jättäisitte vain tulematta…”, sarvipää sopersi itsekseen surkean näköisenä lohikäärmekielellä, kohottaen sen katseensakin sitten Haukansilmän puoleen sitten. Aluksi näyttäen vain murheelliselta kenties omien sanojensa tähden, mutta sen jälkeen ymmärtäväisenä vain jääden tuijottamaan nuorempaansa. Nojaten kädestäänkin irti ja suoristi ryhtinsä paremmin pystyyn.
Se olisi mukavaa…”, Lorythas henkäisi, sitä useammin kirjoittamista Haukansilmän ehdottaessa, osaamatta juuri nyt näyttää edes, että olisi siitä kyllä iloinen ja mielissään. Kyllä hän yhä niistä kirjeistä aina nautti, olivat ne sitten pitkiä tai lyhyitä, lauseen, tai vaikka vain sanan mittaisia. Hänelle olisi riittänyt varmaan nykyiseltään pelkkä nimikirjoituskin mieltä piristämään.

Puolikäärme kohotti kuitenkin kulmiaan Winderin kysymyksen myötä, joka tuli jokseenkin täysin puskista. Ei hän ollut olettanut, että Darius kyselisi mitään hänestä ja Letosta – vaikka eihän sekään kiellettyä ja tavatonta ollut. Varsinkaan sen jälkeen, mitä eilen illalla oli nähty ja puheltu. Katse laski alas haltiasta jonnekin lattian rajaan, Lorythaksen päästäen matalan, rauhallisenpohtivan hymähdyksen ilmoille, huomaamattaan kalpeiden korvanpäittensä alkaen punertaa.
Olemme… ystäviä”, Hopeakäärme ilmoitti hetken asiaa mietittyään. Ystäviä he olivat. Kai.
Olisin menettänyt henkeni sen kuninkaan lohikäärmeen tähden, ellei Leto olisi ollut silloin matkassani. Olen hänelle enemmän kuin kiitollisuuteni velassa… siitäkin syystä, että hän avitti tällä kertaa myös teitä. Tapasin hänet ihmisten kaupungissa, kun olin tapaamassa niiden… Fritzin kanssa sattuneiden konfliktien tähden Scarlingtonia”. Eihän Seyr ollut viitsinyt tätä ennen monarkin tapaamisesta mitään mainita aikaisemmin, sillä eihän se varsinaisesti Winderille kuulunut. Kyllä hän tiesi, että kenraali olisi varmaan halunnut kuulla asiasta enemmänkin, mutta sen enempää hän ei tulisi mainitsemaan Haukansilmälle hänen ja Henryn välisistä keskusteluista, kuten hänen puoleiseensa kunnioitukseen siniveristä kohtaan kuului. Mutta tässä yhteydessä se lisäys tuntui harmittomalta ja sopivalta.

Olen kai ihastunut häneen…”, pieni harmiton hymy nosti muuten niin sekaisin olevan hopeaverisen suupieliä, ”Letoon… siis… hän on mukava – vähäsanainen, mutta pidän hänestä”, Lorythas vielä lisäsi. Ei hän tiennyt mitä Ardashir hänestä ajatteli. Varsinkaan siitä suudelmasta, jonka he olivat jakaneet ja… ne puheet sitten nautinnon jakamisesta. Ehkä siitä piti olla vielä hiljaa ja katso, mitä myöhemmin tapahtuisi ja mitä niistä lämpimistä, mukavansuloisista tunteista oikein kehittyisi.

Minä… kirjoitin myös kreiville ja kreivittärellenne aikaisemmin, kirjeeni sisällön painottaen lähinnä Erudessalle tarkoitetuksi”, Lorythas kohotti katseensa Dariukseen, arvaten jo ettei Haukansilmä välttämättä mielissään olisi asiasta, ”Hän tietää jo minusta, sen mitä Cúthalion on vaimolleen maininnut asiasta – pyysin audienssia, tilaisuutta tavata heidät ihan… henkilökohtaisesti”. Seyr halusi ihan tosissaan tavata kreivittären. Edes kerran kasvotusten. Mutta uskalsiko hän lähteä sinne yksin, kun kyseeseen tulivat Cúthalionit... se jäi nähtäväksi.



//Älä ny ko AU:n tähden muo on tehny ihan sikana mieli kattoo sidoniat uusiks. Kaikki riviin ja katotaan kuka itkee parhaiten. NO MITÄ, JUST HYVÄ :DDD Iri on se korean ydinpommi, koska onhan se nyt sentään koreahaltia ;D Lory ei ehkä tykkää ei. Koittaa vielä tippa linssissä liimaa Lokenelle karvoja takas//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Joulu 2016, 11:12

Kysyvästi eliitti taas kavensi katsettaan, kun Lorythas jotain lohikäärmekielellä soperteli. Ei Darius voinut sanoa pitävänsä siitä, Seyr kun tiesi varsin hyvin ettei haltia liskokieltä puhunut ja nyt mokoma meni hänen kuullen jotain mongertelemaan - ilmeisesti asiaan liittyenkin. Eliitti pysyi kuitenkin hiljaa, antaen senkin asian vain olla.
Kuulemma Leto ja Lorythas olivat keskenään vain ystäviä. No, kuka Darius oli sitä arvioimaan, eihän hän asiasta paremmin tiennyt. Mutta se rauhallinen ilme kasvoilla muuttui yllättäen varautuneen näreäksi, kun puoliverinen kävi kertomaan tavanneensa enkelin ihmisten kaupungissa, jossa oli käynyt tapaamassa itse ihmisten kuningasta - tai ainakin yhtä Scarlingtoneista. Kuka sitä tiesi, mikä meno siellä hovissa oli, eipä mokomista siniverisistä mitään varsinaisesti ollut kuulunut vihollisleiriin asti.
Ja eihän se varsinaisesti Dariukselle kuulunut, mitä Briarin kyläpäällikkö teki ja kenen kanssa tapaili, mutta nyt ei ollutkaan kyseessä vain yksi satunnainen, puolueettoman kylän kyläpäällikkö. Kyse oli Lorythasista. Henkilöstä, jolle eliittikenraali kumppaneineen oli uskoutunut kerran jos toisenkin. Henkilöstä, joka nyt oli alkanut käyttäytyä ailahtelevasti, jopa uhkaavasti. Henkilöstä, joka tiesi aivan liikaa... ja se yhdistelmä oli harvinaisen vaarallinen.

Rinnasta puristi. Alkoi ahdistaa, haltian kuitenkin parhaansa mukaan koittaen keskittyä Lorythasin kuuntelemiseen. Joskin juuri nyt se tuntui huonolta idealta, sillä heti perään - kun ensin ihastuksestaan nelisiipiseen oli kertonut - pamautti Lorythasi ilmoille, kuinka oli kirjoittanut kreiviparille kirjeen. Eliitin katse muuttui entistä järkyttyneemmäksi, silmäpuolen tietämättä mitä nyt edes sanoa! Pienesti hän jopa pudisteli päätään, hän ei pitänyt yhtään siitä ideasta, että Seyr yhteenkään Cúthalioniin tai noiden läheisiin oli yhteydessä. Mutta jälleen kerran, kukapa hän oli kyläpäällikköä kieltämään. Vaikka kuinka tekikin mieli ääneen sanoa mielipide ja kritisoida puoliverisen päätöksiä, piti Darius kuitenkin suunsa kiinni. Ei hän uskaltanut mitään negatiivista sanoa Lorythasille. Ties vaikka sarvipäinen taas suuttuisi ja repisi hänet riekaleiksi. Tai muuten vain ottaisi itseensä ja alkaisi mököttämään ja entistä pahemmin sekoaisi, jos Haukansilmä jotain pahasti sanoisi.
"Sinä sitten... menet", Lopulta Darius aloitti, selvästi hajanaisin ajatuksin, "Tapaamaan heitä... siis".
"Minun... menen kävelylle
", yllättäen haltia lisäsi, kääntyen lähes samantien kannoillaan ja lähti askeltamaan ulko-ovelle päin.



// sIDONIA UUSIKS NIII tekis kyl mieli muutenkin. JA SITÄ SAIS TULLA LISÄÄ AKLJFAKWJASESF. No nyt ne koreahaltiat taas :-------DDD Ei mut kato sit ku lokene on kalju niin Lory neuloo sille hirveeen ison villapaidan <3 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 30 Joulu 2016, 17:04

Ilme Hopeakäärmeen kasvoilla muuttui määrätietoisesta jälleen huolestuneeksi, Dariuksen näyttäessä niin järkyttyneeltä siitä kaikesta mitä hän juuri sanoi. Oliko hän sanonut jotain liikaa? Tai jotain väärin?! Ihan kuin se Haukansilmän mielen järkkyminen olisi tarttunut häneenkin ihan tuosta noin vain…
Lorythas tunsi sen oudon tärinän taas palaavaan, silmien seuraillen Winderin päänpudistuksia ja sitten liikkuvia huulia, kenraalin puhuen tapoihinsa nähden kummallisesti. Haparoiden, aina siihen saakka kunnes silmäpuoli ilmoitti lähtevänsä kävelylle.
Ä-älä mene…!”, Puolikäärme parahti toisen perään, loikaten tuoliltaan ylös ja muutaman hätäisenhaparoivan askeleen ottaen Dariusta kohden. Pysähtyen. Miettien, kuka hän oli estämään loppujen lopuksi, jos toinen halusi ulkoilmaan viilentymään ja mahdollisesti kokoamaan ajatuksiaan, ”Tai… siis… mmh…”, Seyr lisäsi tuhahtaen ja lattian rajaan katseensa laskien.

En minä sinne uskalla lähteä yksin… en sen jälkeen, mitä kuninkaanne kanssa jo sattui. Enkä etenkään tässä kunnossa…”, Lorythas selitti hätäisesti hengittäen, toisen kätensä lipuen kokeilemaan omaa kaulaa ettei sitä mikään olisi painanut, ”En halua, että kreivitär saisi minusta surkean kuvan… vaikka enköhän sellainen jo valmiiksi ole verisukujeni tähden”. Seyr halusi olla oma itsensä, ennen kuin edes harkitsisi tapaamista oman sukujuurensa puhdasverisen edustajan kanssa. Ei hän halunnut vaikuttaa sekaiselta, tai kesken ruokailun mahdollisesti seota kreivipariskunnan seurassa!
Mitään ei ole lyöty lukkoon vielä – audienssini hyväksyttiin lämminhenkisesti kreivittären toimesta, muttemme ole sopineet vielä mitään tiettyjä päiviä tai muutakaan tämän asian suhteen…”, Lorythas jatkoi, samalla askeltaen varovaisesti lähemmäs Dariusta. Hopeaverinen halusi Winderin vain ymmärtävän, ettei hän todellakaan ollut kiirehtimässä Cúthalioneiden suhteen. Lieni myös ymmärrettävää, että kreivi ja kreivitär itse halusivat pitää jutun omanaan, eivätkä sotkea siihen mukaan Arania, joten heidänkin täytyi varmistella etteivät Seyr ja kultatukkainen yhtä aikaa tiluksilleen ilmestyneet. Niin vaivihkaa kreivikin oli Winderin mukana sen sukupuu tiedon lähettänyt hänelle… mitä noilla ikinä sitten olikaan mielessä. Oliko siellä yhtä ankea vastaanotto, kuin mitä Aranilla oli tarjota… vai tulisiko siitä tapaamisesta oikeasti ihan… mukava kokemus?

Enkä minä ikinä, koskaan puhuisi teistä pahaa kenellekään… En puhunut teistä nimillä vihollisenne saleissa, en mustamaalannut teistä ketään, sillä tapaamiseni Henryn kanssa koski täysin Briaria ja väärinkäsitysten setvimistä”, Lorythas raotti, tuoden kätensä taas rinnalleen, jossa saattoi ne toisiaan vasten kietoa sitä jännitystään lievittämään, ”Minä yhä uskon sinun ymmärtävän, että yritän pitää kyläni irti siitä mitä te käytte lävitse juuri nyt - siksi en voi vain vältellä puolienne ylimystöjen tapaamista, jos se merkitsee sitä että voin sinetöidä sillä paremman tilaisuuden elää rauhassa meille kaikille täällä”.



//No niinpä. SITÄ SAIS TULLA LISÄÄ HIRVEE LÄJÄ ET VOIS PYSYY TYYTYVÄISENÄ TAAS HETKEN KDJANKdBGHKD. IRI ISKEE KUIN TÄSMÄOHJUS! Voi ei, kelaa ny semmonen hirvee pötköpaita <333 TAHON SEMMOTTEEN//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Joulu 2016, 18:33

Ei Lorythas halunnut antaa eliitin vain lähteä, parahtaen heti nuorempansa perään. Darius käännähti ympäri, mutta otti heti puolittaisen askeleen vielä kauemmas kun Lorythas nopeasti lähestyi. Ei hän olisi halunnut näin selvästi sitä pientä varovaisuuttaan ilmaista, mutta hän oikeasti pelkäsi, että Lorythas jälleen kiinni kävisi. Siltä se ei kuitenkaan vaikuttanut, Seyrin lähtien kertomaan, ettei yksin olisi halunnut kreiviparia käydä tapaamassa. Ja koska sarvipäinen tästä nyt kertoi Haukansilmälle, oli sanomattakin selvää, kenet Lorythas seurakseen sinne olisi mielinyt. Darius ei voinut sanoa pitävänsä ideasta, hänellä kun ei ollut niin kovin lämpimät välit kreiviin saatikka tuon puolisoon... Mutta ennemmin Haukansilmä meni Lorythasin seuraksi, kuin jäisi kauhulla odottelemaan mitä siitäkin tulisi.
"Kyllä minä kanssasi tulen", eliitti huokaisikin, tarkasti seuraillen kun Lorythas lähemmäksi askelsi, "kunhan vain... olen asiaa sulatellut...".
Kyllä hän tulisi, siitä ei ollut kyse. Darius vain tarvitsi hetken aikaa valmistautua sellaiseen tapaamiseen... ja varmistaa, ettei Aran siitä saisi mitenkään vihiä.

Siitä se katse sitten laskikin lattian rajaan hetkeksi, Lorythasin kertoessa, ettei koskaan puhuisi heistä pahaa kenellekään. Ei kuulemma ollut nimillä puhunut heistä, mutta silti puhunut?? Ja sitten vielä puhui ihmistenkuninkaasta etunimellä.. Henry, oli siinäkin kuningas - eihän kukaan tuota ollut nähnyt sitten tannersodan.
"Ymmärrän kyllä ja kyse ei olisi siitä, ettenkö hyväksyisi sinun tekevän päätöksiä ja tapaamisia eri tahojen kanssa, kyläpäällikkö kun olet", Darius aloitti, katseensa nostaen hopeaverisen puoleen, "Minä vain...".
"Kai ymmärrät, että minun täytyy kyetä luottaamaan sinuun. Täysin. Ymmärrän - tai parhaani ainakin yritän - sinun tilannettasi ja vaikeuksiasi, mutta pelkään, että raivopäisenä vielä teet jotain... mikä.. horjuttaa tätä kaikkea"
, eliitti jatkoi, puhuen rauhallisella ja tasaisella äänellä, "Ja... jos en voi luottaa sinuun... Ymmärrät kai mitä se tarkoittaisi".
"... Sinä tiedät liikaa"
, Ei Darius halunnut sitä suoraa sanoa. Mutta jos hän ei todellakaan voisi enää luottaa Lorythasiin täysin, jos tämä kaikki päätyisikin välirikkoon ja Lorythas työntäisi heidät lopullisesti pois... Täytyisi Dariuksen hankkiutua Seyristä eroon.

"... En halua, että tämä päättyisi huonosti. En halua, että tämä päättyisi lainkaan... Mutta... Olen huolissani sinusta. Minä pelkään sinua, Lorythas".


// NO NIINPÄ! SIT HIRVEE SIDONIA MARATONI JAJAJAJA. Äkkiä luin et kirjotit "iri iskee kuin täsmähousu". emt missä silmät taas menee mut :---D PÖTKÖPAITA LOKENELLE KYLLÄ <333 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 30 Joulu 2016, 19:24

Jännittyneenä Seyr odotti, että Darius jotain asiaan sanoisi, hopeaverisen hieroessa kättään toista kämmentään vasteen hermostuneena. Kyllä Darius ymmärsi, ettei kyläpäällikkö voinut jättää tapaamatta kaltaisiaan päättäjiä ja tahoja. Oli kyseessä sitten haltiat, tai ihmiset, kääpiöt, tai joku muu puolueeton, joka halusi hänen kanssaan asioista keskustella. Se oli selvää, ettei Lorythas ilman asianmukaista turvaa, säädöksiä ja pykäliä saapuisi kuuna päivänä keskustelemaan Cúthalionin kultatukan kanssa mistään mahdollisesta sattuneista syistä, mutta ei hän kyennyt vain seinien sisään piiloutumaan ja välttelemäänkään muita.
Turkoosina hohtava arka katse kuitenkin laskeutui kenraalin silmien tasolle, Lorythaksen vain jämähtäessä hengittämättä kuuntelemaan niitä seuraavia sanoja. Alkoi taas ahdistaa. Ja tuntua entistäkin kamalammalta, kun puoliverinen kykeni niitä sanoja jo mielessään laskemaan ja tiesi, mihin Winder niillä viittasi.
Ei hän halunnut pettää kenraalin luottamusta. Tai kenenkään muunkaan! Ei hän tahtonut rikkoa välejään kehenkään, tai särkeä sitä hitaasti ja hartaasti koottua palapeliä, johon Hopeakäärme oli punonut kaikki ne itselleen tärkeät ja rakkaat osat.

Kädet nousivat siitä rinnalta pian ohimoiden kautta hieraisten laskeutumaan omille kasvoille. Peittämään sitä surkeaa katsetta, joka jo ajat sitten oli valunut pois tummatukan kasvoilta. Sattui, yllättävän paljon, kun Darius sanoi pelkäävänsä häntä. Oman jännityksen sijalle nousi ensin värisyttävä kipu, ja sitten ontto, tyhjä tunne. Ihan kuin häneltä olisi otettu pois jo jotain, mitä Lorythas ei voinut saada enää ikinä takaisin.

Älä sano noin…”, hopeaverisen suusta lipsahti niin kovin alitajuisesti ääneen, ettei Lory niitä sanoja itse edes huomannut siinä yhteydessä. Hän tunsi olonsa niin musertuneeksi, varisten siinä Winderin edessä vain palasiksi lattialle henkisesti, vaikka jaksoikin kannatella itseään yhä pystyssä. Ryhdikkäässä asennossa, vaikka jalat alla tärisivätkin heikotuksesta. Ja ajatuksesta siitä, että jo toinen taho oli uhkaamassa hankkiutua hänestä eroon, jos kaikki vain räjähtäisi käsiin. Se pelotti… vaikka samalla tuntui myös oudolla tapaa hyvältä.
En minä osaa tätä korjata… olen yrittänyt jo kuukausien päivät. Keksiä syyn siihen miksi olen tällainen, miksi näen ja kuulen asioita, joita ei oikeasti ole edes olemassa”, Seyr vaikeroi sieltä käsiensä takaa, ”En… tahdo… olla tällainen. En halua loukata teitä, en pettää luottamustanne. Etenkään sinun…”.
En koe voivani käyttää sinusta enää edes sitä nimeä, mitä haluaisin. Tai puhua sinusta lainkaan, nimin tai mielikuvin - olenko oikeutettu edes muistelemaan niitä hyviä yhteisiä hetkiä enää, jotka aikanaan veivät kaikki murheeni tyystin ja saivat minut katsomaan asioita niin ihanalla tavalla…? Tai uskomaan, että siinä vanhassa taiassa olisi johonkin välillämme…”, Lorythas tuhahti suupieliensä alas vääntyen väkisin, puhuen niin kovin poissaolevana jälleen… ja itsekseen, kääntyen jo puolittain selin Winderiin päin.
En ole… eikä minun kuuluisi vaivata mieliänne omilla murheillani, ongelmillani. Olen ihan rikki… jo valmiiksi, ja vuoron perään revitte minua kuten mielitte vielä lisää hajalle – satutatte joko tarkoituksella tai tahattomasti. Se että sanot pelkääväsi minua… tuntuu, että uusi pala sisältäni jo mureni kappaleiksi…”, Hopeinen tuhahti surkeana, kätensä laskien kasvoiltaan alas omalle leualleen lepäämään.
Ja sinä tiedät mitä alta paljastuu, kun revitte sen kuoren yltäni kokonaan pois. Pelkkä katkeruus ja viha – minä palaan vielä huipuilleni takaisin. Jätän kaiken suosiolla taakseni, ja häviän vain. Olen sitten yksin, kuten kaikki tahtovat… ehkä siten voin vielä nostaa hymyn toisten kasvoille…”.



//JJAJAJAJAJAJA <3 täsmähousu mitä :DDDDDDDD Sulla on ne sukat taas mielessä. Ihan selvästi. PÖTKÖPAITA, semmonen ylisuuri ja nätti. Lokene tykkäis <3 Aina siihen saakka kunnes Lory innostuu liikaa ja alkaa tekeen hirveetä kirjoneuletta puikot sauhuten//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Joulu 2016, 19:46

Älä sano noin. Niinpä tietenkin. Olisi vain taas pitänyt olla hiljaa ja hymyillä, eikä omia tunteitaan raottaa. Ei näemmä edes henkilölle, jonka uskoi välittävän ja ymmärtävän. Kaikki nämä vuodet hän oli ollut kylmä ja etäinen kaikille, ehkä hänen pitäisi palata takaisin sille radalle. Silloin hän ei ainakaan itseään ollut satuttanut. Ehkä oli täysin typerää edes luottaa kehenkään, avautua kenellekään. Parempi oli ja aina näemmä tulisi olemaan, jos pitäisi suunsa vain kiinni ja antaisi muiden hoitaa sen tunteilun.
Hitaasti se katse kääntyikin pois Lorythasista. Ehkä joku toinen olisi saattanut jo lähetä sanojaan korjailemaan ja anteeksi pyytelemään, lohduttamaan sarvipäistä, mutta se ei ollut Dariuksen tapaista. Kyllähän tuon jo piti tietää, että silmäpuoli oli rajoittunut tunteiltaan ja varsinkin niiden ilmaisun suhteen. Ja se taas oli yksi syy, miksei Dariuksella pahemmin ystäviä ollut. Ei häntä ymmärretty, ei kukaan ymmärtänyt sotakoiraa joka oli kasvatettu pienestä pitäen pysymään kovana ja jättämään tunteilun, varsinkin myötätunnon, "heikoille naisille".

"No kuka minä siihen olen mitään sanomaan", Eliitti hymähti, jälleen sen kylmän, pettyneen äänen käyden sävyttämään sanoja, kun Lorythas kyseli eikö hänellä ollut oikeutta muistella lämmöllä niitä heidän jakamia hetkiä.
"Minähän vain satutan sinua. Revin sinut palasiksi, pahennan kaikkea. Ehkä se syy on sitten minun ja omien tuntemuksieni", Haukansilmä jatkoi, "kaikkihan aina on minun syytäni. Kaikki".
Niinhän se tuntui menevän. Yksi syy taas hänen niskoilleen, mitäpä se enää haittasi. Eliitistä oli hyvä tehdä syntipukki kaikkeen. Kuinka typerää häneltä olikaan olettaa, että Lorythas olisi ollut erilainen.
Tuntui pahalta. Ahdisti niin vietävästi, eikä Darius halunnut enää tässä seisoa. Ei hän voinut mitenkään auttaa Lorythasia, ei hän osannut tuota lohduttaa ja sanoin rohkaista. Hän vain satuttaisi Lorythasia, kuten nyt kävi ilmi. Eikä eliitti halunnut puoliveristä satuttaa. Mutta jos jo pelkät hänen tunteensa niin pahasti repivät kyläpäällikköä rikki, ehkä oli parempi vain ollakin hiljaa.
ilmeettömänä eliitti lopulta käännähti ympäri ja jatkoi matkaansa sille ulko-ovelle. Hän tarvitsi happea. Tai ehkä hän halusi vain pois tilanteesta.


// Sukat on aina mielessä! Ylisuuri ja pinkki! Ja voi ei <333 Pumpkinkin haluaa villapaidan //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 30 Joulu 2016, 20:33

Lorythas pysyi hiljaa. Aivan harvinaisen hiljaa, vain tyhjyyteen tuijottaen ja ankeutuen siihen kamalaan tunteeseen sisällään. Sen nostattamaan mustaan pilveen ja aukkoon sisällä, joka tuntui sisäänsä imevän taas kaiken energian. Ja sen, mitä Seyristä vielä oli jäljellä. Isällisyyden, rohkeuden ja anteliaisuuden. Herätetyn rakkauden, välittämisen. Se tunne vei kyyneleetkin mennessään, jättäen kuin pelkän kuoren vain seisomaan sijoilleen kaiken muun valuen viemäristä alas.
"Vika on minussa", Lorythas totesi matalalla äänenpainolla, huokaisten ja lattialankkuja laskien, ahdistuen vain sitä enemmän, mitä kauemmas Darius askelsi, "Ei sinussa, tai kenessäkään muussa".
"Minä itse olen syy siihen, miksi tämä kaikki menee näin. Ja minä...", Puolikäärme henkäisi väristen, kääntyen katsomaan Haukansilmän perään. Yrittäen takoa väkisin kasvoilleen edes hitusen lohdullisemman hymyn, josta yhä silti jäi paistamaan se rikkonaisuus lävitse.
"...tarvitsen sinun apuasi, jotta voisin tulla kokonaiseksi taas", Seyr lisäsi niihin edellisiin sanoihinsa.

"Tarvitsen teitä". Ilman mitään Lorythas voisi vain lähteä. Miksi hän jäisi tänne murehtimaan enää minkään tähden, jos nyt ne tärkeimpänsä menettäisi, eikä sen jälkeen osaisi enää olla. Erottaa oikeaa väärästä, tai pohjoista etelästä...
Hän tarvitsi Dariusta. Aidosti. Ja enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Hän tarvitsi tukea. Ymmärrystä ja jonkun, joka saisi hänet uskomaan, ettei tähän tarvinnut mitään lopettaa. Että hän voisi muuttua. Olla se, mitä hän oli ennenkin ollut.

Ja se joku oli Darius.
Hänen oma aamutähtensä. Lohikäärmeratsastajansa. Se johon Lorythas oli niin syvän luottamuksen valanut, ja halunnut rakastaa vaikeissakin paikoissa ja ennen kaikkea uskaltanut sen toiselle myös kertoa. Ihan ensimmäistä kertaa eläessään.
"Jos nyt haluat, että unohdan kaiken, enkä enää peräänne haikaile, etten enää yhtäkään muistoa teistä kannattelisi... Niin pyydän, ainoana asiana enää... että sinä lopettaisit minut tähän", Puolikäärme lausahti niin varmalla äänellä, että se pelotti häntä itseäänkin. Mutta niin olisi parempi. Sitten hän saisi rauhan, eikä hänen tarvinnut yrittää elää päivästä toiseen tietäen, kuinka hänet oli jälleen kerran vain hylätty. Jätetty.


//MÄ VIHAAN, VIHAAAAAAN, KIRJOTTAA PUHELIMELLA. SUORAA TÄHÄN TEKSTIKENTTÄÄN. RIKOIN NIIN MONTAA NORMIA NYT ET VOIJEBRÖAÖVDG//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Joulu 2016, 21:11

Ne hitaat askeleet kohti ovea jatkuivat, vaikka Lorythas perään puhui, kuitenkin hidastuen entisestään, askel askeleelta, mitä pidemmälle sarvipäinen puheissaan pääsi. Ja lopulta eliitti pysähtyi sijoilleen, kuitenkaan kääntymättä vielä ympäri. Hän jäi kuuntelemaan, koittaen sitä puristavaa tunnetta rinnassaan hillitä, kun Seyr kävi myöntämään tarvitsevansa haltiaa. Tai haltioita. Tietenkin Darius halusi auttaa! Hän oli valmis tekemään kaikkensa hopeaverisen puolesta, mutta ei hän tiennyt kykenikö hän. Tähän asti kaikki mitä hän teki, tuntui vain vievän tilannetta huonompaan suuntaan. Ei hän osannut auttaa niitä jotka olivat maassa - hitto vie, eihän hän osannut edes itseään auttaa sen suhteen! Sen sijaan hän joi suruunsa ja koitti tukahduttaa kaikki tunteet aina, kun liikaa alkoi surettaa.

Yhä silmäpuoli seisoi sijoillaan tuijottaen lattianrajaan, kuunnellen kuinka Lorythas kirjaimellisesti pyysi häntä tappamaan itsensä, jos Darius nyt todella halusi sarvipäisen vain unohtavan kaiken. Hetkeen eliitti ei sanonut mitään, eikä minnekään liikahtanut. Ehkä se hiljaisuus ei tähän väliin ollut hyvä, kun toinen moisia oli pyytänyt - joku fiksumpi olisi saattanut jo heti huutaa, ettei todellakaan halunnut sellaista tehdä.
"En halua sinun unohtavan. En halua sinun menevän, en halua menettää sinua", Darius aloitti lopulta, kääntyen puolittain Lorythaksen puoleen, katseensa kuitenkin pitäen lattiassa, "En koskaan halunnut saatikka halua satuttaa sinua... kehtaatkin siis pyytää minulta mitään tuollaista".
"Ja haluan, enemmän kuin mitään muuta, auttaa sinua... Mutta en tiedä osaanko. En tiedä, olenko minä oikea henkilö siihen. Johan jo näet, kuinka huono minä olen tukemaan ketään
", osin surkeanturhautuneena eliitti huokaisi, "Joten anna anteeksi...".



// NO KUKAAN EI KÄSKENY SUO VASTAAN PUHELIMELLA SENKIN LAPAMATO :DDD Senkin hömelö //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 30 Joulu 2016, 22:31

Ei Lorythas kantaisi kaunaa. Hän voisi vielä kirjoittaa jollekin, että poismenonsa oli tarkoituksellinen, eikä murha. Ei kenenkään kuulunut siitä mieltään pahoittaa, ja seuraava voisi jatkaa Hopeakäärmeen jalanjäljissä, aloittaa paremmalta, ja puhtaalta pöydältä.
Seyr silmäsi vain Haukansilmän perään, odottaen jo, että toinen kävelisi siitä paikalleen seisahtamisesta ja kuuntelemisesta huolimatta kävelisi vain pois, kuten oli ilmeisesti aikonut. Mutta ei. Sen sijaan Winder vielä halusi jotain sanoa, ja kääntyi hopeaverisen puoleen. Sanoen ettei halunnut hänen unohtavan. Ettei halunnut menettää Seyriä. Ei halunnut satuttaa, ja sätti turhautuneella äänenpainolla sitä, että Lorythas oli edes kehdannut pyytää sitä viimeistä Haukansilmältä.

Katuvana se pää painuikin, leuan vetäytyessä lähes omaan rintaan kiinni, kun pitempi osapuoli silmäsi Dariusta vaikeana. Mutta Lorythas kuitenkin suoristi niskansa suoraksi arvokkaasti uudemman kerran, yrittäen pysytellä rauhallisena heikotuksestaan huolimatta.
Arvostan jo sitä, että yrität ymmärtää”, sarvipää aloitti, muutaman, kokeilevanvarovaisen askeleen Winderiä kohden ottaen, ”Arvostan, että haluat auttaa”.
Tahtoisin… tahtoisin vain että olet läsnä enemmän, vaikka tiedän että se on paljon vaadittu, mutta minulle sekin on suuri ele, kun saan lukea kirjeitäsi. Ja kuinka iloitsen niinä kertoina, kun täällä olette vierailleet. Jo se, että joku on täällä kanssani helpottaa mieltäni tällä hetkellä, kun saan jotain muuta ajateltavaa… sillä on suuri merkitys, etenkin teidän kohdallanne, ja Leton kanssa… on vain vaikeaa… vielä olla kuten haluaisin…”, Puolikäärme jäi hetkeksi miettimään taas niitä Ardashirin sanoja. Sitä kuinka toinen sen kauniin nimen oli hänelle uskonut… vaikkei olisi tarvinnut. Ei Seyr ollut sitä ansainnut tietää.
Varovaisesti jatkaen, yrittäen harmittomalta ja rennommalta vaikuttaa ettei Dariuksen tarvinnut pelätä ja säikkyä, askelsi hopeaverinen kuitenkin rakkaansa vierelle, kätensä nostaen kenraalin toiselle hartialle kevyesti.

Sinä olet se oikea henkilö, ja olen niin pahoillani siitä, kuinka olen näinä päivinä loukannut sinua ja Iriadoria… ja yritin vain… päästä teistä eroon… jotta voisin hankkiutua sen myötä eroon itsestäni ja muistoistani. En minä niitä halua säilyttää, jos minun täytyy jättää teidät…”, kasvoillaan huolestunut ilme leväten Lorythas huokaisi, hieman nojautuen paremmin Dariusta kohden, ”Ratsastaja voi elää ilman lohikäärmettään, mutta voinko minä elää enää ilman sinua, valitsemaani ratsastajaa…
En ole halunnut ottaa siitä edes selvää…”.



//NO MUTKUN HIMOTTI LIIKAA. SIELLÄ SAATANA NYYHKYBIISIEN KESKELLÄ KOITIN ETTII VÄHÄN RIEMUKKAAMPAA RADIOKANAVAA JA OLIN TIPPALINSSIS SILLEEN ”>8’( EN ITKE”. Also, Pumpkinille villapaita kans, kannatan tätä. Oikeesti Lory tekee niille seuraaviks joululahjoiks itte villapaidat ja sukat. LOKENELLE VARSINKI KO SILLÄ EI OO KENKIÄ//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 31 Joulu 2016, 05:50

Eliitti ei liikahtanut mihinkään, kun Lorythas varovaisia askeleita lähemmäs otti. Ei hän halunnut pakoilla puoliveristä juuri nyt, ei hän tuntenut tarvetta pelätä tai hankkiutua toisesta kauemmas. Joten kun puolikäärme lähemmäs tuli, ei silmäpuoli mihinkään liikahtanut - mutta oli selvästi varautunut ja valmiina joko loikkimaan kauemmas tai itseään puolustamaan.
Omalla tavallaan se kuitenkin helpotti kuulla, että Lorythas sentään arvosti haltian yrityksiä. Se oli ensimmäinen kerta, kun joku ylipäätään kertoi arvostavansa silmäpuolen panosta. Harmistuneesti Haukansilmä kuitenkin joutui kulmiaan painamaan alemmas, Seyrin toivoessa, että eliitti olisi voinut olla enemmän läsnä. Heti puoliverinen kuitenkin mainitsi tiedostavansa sen, että se oli kenties liikaa vaadittu. Niinhän se oikeastaan oli. Darius vietti mielellään kaiken vapaa-aikansa Briarissa, jos siihen vain oli mahdollisuus. Mutta hän oli haltioiden eliittikenraali. Hänelle sitä vapaa-aikaa ei siunaantunut niin usein. Ja joskus harvoin, kun sitä siunaantuikin, niin piti tarkkaan miettiä miten sen käytti.

Lorythas mainitsi myös jälleen Leton, Dariuksen pienesti, ymmärtäväisesti hymähtäen sarvipäisen sanoihin. Hän ei tiennyt sarvipäisen ja enkelin suhteesta, mutta ilmeisesti Lorythas ei vielä ollut päässyt pisteeseen, mihin mielisi nelisiiven kanssa. Kyllä haukansilmä ymmärsi, tai ainakin uskoi ymmärtävänsä, eikä siihen aiheeseen sen enempää tarttunut.
Seyrin askeltaessa lähemmäs, piti Haukansilmä kyläpäällikköä tarkasti silmällä, mutta mihinkään hän ei liikahtanut. Sen sijaan, mitä lähemmäs Lorythas tuli, sitä enemmän Darius vaikutti rentoutuvan. Ei hänen pitänyt pelätä Vaernia... eihän?
Haukankatse seurasi sitä kättä, joka olalle nousi, eliitin kuunnelle Seyrin viimeisetkin sanat. Ei hän halunnut hylätä Lorythasia, johan tuo oli hänet ratsastajakseen julistanut, eikä Darius todellakaan aikonut siitä tittelistä luopua. Ei niin kauan, kuin Lorythas hänet vain ratsastajakseen hyväksyi. Hetken eliitti tuijotti ties minne, kunnes lopulta kunnolla käännähti Lorythasin puoleen ja kietaisi kätensä tuon kaulan ympärille, vetäen puoliveristä entistä paremmin lähemmäs itseään.

Ei hän keksinyt nyt heti mitään sanottavaa. Ehkä olisi pitänyt miettiä edes jotain, mutta juuri nyt tunteet velloivat liian suuresti sisällä. Ja sen tunteiden sekamelskan myötä Darius vain tiukensi halaustaan Lorythasin ympärillä. Hän halusi ilmaista sarvipäiselle, kuinka tärkeä tuo olikaan, mutta ei eliitti löytänyt sanoja - ei hän tiennyt, miten sen ilmaista... ei ainakaan näin selvin päin.
"En koskaan hylkäisi sinua", Darius lopulta henkäisi rauhallisesti siinä Lorythasin korvanjuuressa, "Isäntä ei koskaan hylkää ratsuaan. Vaan pysyy tuon rinnalla viimeiseen asti". Niin se ainakin heillä meni. Ratsua ei jätetty jälkeen, haltioiden ratsut kun yleensä olivat muutakin, kuin vain tavallisia hevosia. Niistä pidettiin huoli ja niiden kanssa luotiin side, suhde.
"Tahdon olla luonasi. Tahdon olla tukenasi. Ja se riipii sisintäni, etten voi olla täällä niin usein, kuin haluaisin... Jos se minusta olisi kiinni, muuttaisin tänne luoksesi, mutta...", sen edempää hänen tuskin tarvitsi edes sanoa. Hänellä oli virkansa, asemansa, vastuunsa... Ja sitten oli Aran, joka tuskin antaisi eliittikenraalinsa vain kävellä pois virastaan.. eikä Darius virkaansa jättäisi, ellei täysin pakko olisi... Aranilla oli liian suuri valta hänen yllään yhä, eikä Haukansilmä sitä uskaltanut uhmata.

"Anna anteeksi, etten voi olla sinulle kunnon ratsastaja", Darius totesi lähes nyyhkäisten, yhä halaten tiukasti Lorythasia, "Anna anteeksi, etten ole sinulle se, mitä minusta haluaisit".


// SENKIN QQ PARTY EI SAA ITKEÄ - minähän en siis ollut kyynel silmäkulmassa ja sillee. JA AMKFJEKJF <33 Lory neuloo siel hirveessä neuroosissaan vaan villavaatteita kaikille //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 31 Joulu 2016, 08:35

Voi kuinka Hopeakäärme oli vähällä parkaista vahvemmin, kun Darius häntä kääntyi halaamaan. Siinä samassa myös sarvipään kädet kiertyivät suomaan Winderille hellän halauksen, josta Lorythas ei olisi enää ikinä halunnut erkaantua. Se suuri turvallisuuden ja hyväksynnän tunne täytti mielen. Viis kaikesta muusta, hän vain tarvitsi juuri tätä ja sen tunteen tarjoajaa, voidakseen olla hyväksytty. Ja ymmärretty sen suurimman tahon äärellä, jota Lorythas niin kovin kunnioitti ja piti arvossa. Edes vanhimmat eivät ylittäneet Dariusta. Eivät kuninkaat. Ei kirkkain timantti. Ei kuunvalossa loistava vedenpinta, tai arvokkain aarre.

Darius oli hänelle kirkkain tähti taivaalla.

Aamun aurinko.
Illan kaunein tähti, joka horisonttiin vaipui.
Se, johon hän luotti ja uskoi niin paljon, että tuskin sille oli edes vertaansa lyömään mikään.
Se, jota Lorythas olisi jalona petona voinut totella, ja kääntänyt pelkästä sanastaa valtakuntia ympäri. Kahtia ja rikki.

Siinä kenraalin puhellessa, kyyneleet alkoivat valua sarvipäisen silmäkulmista. Tuntui niin pahalta. Mutta myös hyvältä yhtäaikaa. Lorythas tunsi rakkautensa Dariusta kohtaan ihan uudessa mittakaavassa, kattoonsa surumielisen, onnellisuudesta tukahtuneen katseensa antaen seikkailla pitkin saumoja. Virheitä ja siistejä reunoja pitkin. Sarvipään miettien taas niin hartaudella, mitä hän halusi sanoa haltialle takaisin.

Olet aina luonani. Sydämessäni, jossa se rakkautenne viipyy ja paikkaa niitä reikiä, joita itse luon jatkuvaa tahtia”, Loryhjas henkäisi, kämmenensä silittäen tummia hiuksia kuin ne olisivat viimeinen elementti, jota hän kykeni koskaan enää koskemaan.
Olet se mitä haluan. Et ehkä kykene olemaan täällä niin paljon kuin toivoisin, mutta minä koulin itseäni. Olen jo se, mitä parhaimmillani kykenisin”, hopeahapsinen painoi Winderiä paremmin halaukseensa, “ Olisin voimakkaampi kuin kuningaskunta. Mahtavampi kuin vanhimmat yhteensä, jos sitä haluaisit...”.
Se peto sisälläni kasvaa mistään riippumatta - olin jo yhtä suuri ja mahtava kuin Dagnir, kaadoin hienon lohikäärmeen tahtomattani. On silkka ajan kysymys, kun mahdiltani vastaan Oraakkelia. Tai Ylintä naarasta… Sitä minä pelkään eniten, kasvavani sellaiseksi, mitä en halua, tai uskalla olla. Se kesäinen sekoitti pääni. Arvomaailmani ja ymmärrykseni…”.

En tarvitse sellaista. Haluan olla se, mikä olen tähänkin saakka ollut. Ja uskoa teitä, miten olen tähänkin saakka tehnyt”, Lorythas painoi Winderiä entistä paremmin syleilyynsä, päätään painaen toisen pehmeää tukkaa vasten kuten kykeni. Painaen mieleensä Dariuksen miellyttävän tuoksun, “Luon turvaa. Paikan muille, jossa heidän ei tarvitse pelätä. Mutta jos rikon itse sitä mitä muille annan, kuinka ikinä voisin ikinä pitää itseäni vastaavan arvoisena”.
Zu’u laan hi mahfaeraak wah dahmaan, Skarmiin”, kyynelsilmäisenen Lorythas huokaisi lohikäärmekielellä, “Haluan sinun aina kuitenkin muistavan, Haukansilmä…”, Seyr niiskautti myös yleiskielellä perään, sanojaan kääntäen ymmärrettäväksi Dariuksellekin. Viimein sortuen niiltä jaloiltaan alas täristen. Vajoten pitkin kenraalia alas lattialle polvilleen toista vasten, kiehnäten.
“Että minä aina, kaikessa kamaluudessani kunnioitan sinua ja sanojasi, rakastan jokaista piirrettäsi, elettäsi ja olemustasi. Minä tottelisin julmintakin pyyntöäsi. Toistaisin tunnustamaasi. Kääntäisin koko maailman ylösalaisin, jos se olisi perimmäinen tahtosi. Kostaisin vihollisillesi. Ja hellisin rakkaitasi. Olisin Jumala silmissänne. Antaisin sinulle aivan kaiken, vain saadakseni sinulta hyväksyntäsi ja arvostuksen, voidakseni tuntea olevani se mitä uskot ja haluat. Sen mitä itse uskon ja haluaisin. Sen mihin olen kaikki nämä vuodet pyrkinyt olemaan, ja yrittänyt rakentaa olevani.”.

“Olet kaikki mitä haluan”, Lorythas puri hampaitaan yhteen, päästäen viimein sen surkean parahduksensa kunnolla ulos. Rintansa nytkähtäen silkasta tuskasta..

Olet minun aamutähteni, Aiedail”.



//AINA ITKEN. VARSINKIN KUN ON NÄIN KAMALAA. Eläydyn liikaa, 0/5, en enää ikinä ropeta sun kaa. Eikun. LORY NEULOO NIIN ETTÄ KÄDET ON KOHTA RAKOILLA//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

EdellinenSeuraava

Paluu Briar

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron