Kirjoittaja Aksutar » 26 Marras 2016, 22:45
Vino, jokseenkin huvittunut hymy kohosi haltian kasvoille Seyrin huomauttaessa, että tuntui pahalta satuttaa eliittiä.
"Pidän siitä. Älä huoli... Lakanoitasi sinun tässä pitäisi sääliä", Darius tokaisi hymähtäen, ymmärtäen kuitenkin myös Lorythasin kannan asiaan. Puoliverisen otteet kun eivät olleet sieltä kevyimmästä päästä ja nytkin haltialla oli paikat hellänä ja verta pitkin kehoa - puhumattakaan sitten lakanoista ja itse puoliverisen kasvoista - mutta itsepähän hän oli tätä pyytänyt. Kyllä Darius sanoisi, jos puoliverinen liian pitkälle meinaisi mennä. Mutta oliko sekin vain ajankysymys? Omatoimisesti sarvipäinen oli käynyt satuttamaan Dariusta tällä kertaa ensin, ennen kuin tilanne oli tähän kääntynyt. Olo oli niin sekava äskeisen myötä, eikä Darius tiennyt kannattiko hänen olla näin sujut asian suhteen...
Sen pohtiminen jäi kuitenkin taka-alalle, kun puhe kääntyi paremmin veljenpoikaan. Kuulemma Seyr oli yhtälailla ollut epäilevällä kannalla äpärän suhteen, mutta ei ollut sitten pojasta huonoja viboja saanut loppu viimein. Oliko siihenkään arvioon luottaminen, ottaen huomioon kuinka Briarissa juuri oli pyörinyt pahantahtoinen taho, eikä Lorythaksella ollut harmainta aavistustakaan tuosta.
Lakanoita tuijottava eliitti oli aikeissa avata suunsa, kun puoliverinen kävi lähemmäksi nojautumaan ja paloarpia hellästi suutelemaan. Se sulki Dariuksen suun, haltian jännittyen pienesti sijoillaan. Hetkeksi vain tosin, eliitin rentoutuen ja antaen Lorythasin suoda hellää huomiota pilalle poltetulle selälleen, pysyen hiljaa pienen tovin. Keräillen ajatuksiaan, antaen tilanteen tasautua. Kunnes Darius käännähti ympäri, kohottaen Lorythasin kasvot puoleensa ja suoden muutaman pehmeänrauhallisen suudelman puoliverisen huulille. Katseensa haltia piti kiinni, tunnustellen Vaernin kasvoja kevyesti sormenpäillään, kuin sokea joka ei toisen piirteitä muulla tavoin olisi voinut hahmottaa. Pysyen siinä likellä, nauttien vain toisen läheisyydestä, siitä tuoksusta ja huumasta. Darius hymähti. Ehkä hänen pitäisi tosiaan antaa tilaisuus pojalle. Mutta se saattoi olla jo liian myöhäistä, jos Delathos hermonsa kakaraan menettäisi, ennen kuin he palaisivat tuville. Ehkä oli virhe pistää palkkamiekka vastuuseen äpärästä, mutta toisaalta... Ei Darius vieläkään nulikasta tai tuon kohtalosta välittänyt.
Ja sen mielipiteen saattoi päätellä siitä, kuinka Darius ei taaskaan käynyt kommentoimaan asiaa sen enempää. Hän vain avasi katseensa puoliksi, jääden siitä likeltä katsomaan sarvipäistä suoraa silmiin.
"Tahtoisin peseytyä", Lopulta haltia avasi suunsa, Lorythasin kasvoilla seikkailleen käden lipuen puoliverisen kaulan puoleen, sitä rujoa selkään jatkuvaa arpea silittelemään, "Ja lepäämään. Päivä on ollut pitkä ja äskeisen myötä voimani alkavat olla käytetyt tältä erää", eliitti lisäsi hymähtäen.
"Meidän täytyy vielä puhua", Darius jatkoi vakavana, mutta silti lempeällä äänellä, pienen hymyn pysyen kasvoilla, "Mutta myöhemmin. Paremmalla ajalla... Paremmilla hermoilla", Darius virnisti, laskien nopean suudelman Lorythasin ohimolle.
Tietenkin hän halusi käydä Iriadorin luona vielä, ennen kuin nukkumaan menisi.. Mutta olisiko siitä sitten hyötyä mennä sinne itseään huolestuttamaan enempää, jos Iriador oli yhä tajuton ja lepäämässä? Kai joku ilmoittaisi, mikäli korkeahaltia heräisi - varmasti Iriador ainakin pyytäisi jotakuta tuomaan viestiä heille herättyään.
// SSSSMITE PERKELE. Pitäis sitäkin pelaa taas. Tahdon partajäbän. KAIKKI MATALAKS TÄÄLTÄ TULLAAN. En hillitse klikkisormeani, en ole klikinsäästäjä. Ja Crim mitä vittua taas :D Sulle ei mitään skasofonia, en kestäis suo aamuyöllä soittelemassa tuol pihalla. Heittäisin suo Timillä //