Trust me || K-varoitus

(3) Keskellä Laurina aroja sijaitseva puolueeton kylä, joka on erikoistunut lohikäärmeiden kouluttamiseen. Briaria asuttaa sekainen joukko, josta ei voi sanoa enemmistöksi mitään. Kuitenkin, Briarista saapuvat lohikäärmeen ratsastajat. Briar pysyttelee kuitenkin puolueettomana sodan suhteen, joskin yksittäisiä asukkaita voi lahjoa puolelle tai toiselle. Briarissa asuva kansa on kuitenkin kovin ylpeää taidoistaan, sillä tiettävästi Briar on ainoa paikka, jossa osataan kouluttaa ja pyydystää elävänä lohikäärmeitä. Vankka ja kivinen kylä on raskaasti suojattu. Vierailijoita ei katsota hyvällä, oli kyseessä sitten ihmisten, haltioiden tai puolueettomien puolella oleva matkaaja. Briarin asukkaat ovat kovin ennakkoluuloisia matkalaisia kohtaan, mutta päästävät noita toki sisään. Kukapa sitä nyt lohikäärmeitä täynnä olevassa kylässä alkaisi riitaa haastaa asukkaiden kanssa?

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 17 Marras 2016, 01:57

Jälleen Puolikäärme hätkähti, askeleen taemmas Dariuksesta ottaen miehen karjaistessa hänelle. Turkoosi katse tuijotti varovaisesti silmäpuolen kasvoille, Loryn tuntien kuinka se ahdistuneisuus kohosi pintaan. Oli vaikea saada henkeä, jännittyneen petopuolen seistessä vain paikoillaan suorana kuin tikku, pala kurkussa ja pelokas katse silmiinsä jumittuneena.
Tietenkin hän oli suojellut Iriadoria! Hän oli antanut Iriadorille kaiken, mitä nuorempi oli pyytänyt ja halunnut. Hän olisi tehnyt sen saman Dariuksen tähden. Mutta nyt Seyristä tuntui Winderin sanojen jälkeen siltä, että hän oli kaikesta huolenpidostaan ja välittämisestä huolimatta pettänyt nuo molemmat. Kuinka hän oli saattanut tehdä niin... Oliko Puolikäärme oikeasti niin hirveä, pimittääkseen sellaisia asioita välittämiltään tahoilta saavuttaakseen sillä jotain muuta itse? Alkoi pelottaa, kehon värähdellessä kun Lorythas yhä tuijotti Haukansilmää hämmentyneenä ja pahoinvoivana, kun tuo hänestä tosinimellä nyt puhui. Seyr huomasi sen kyyneleenkin vierähtävän valmiiksi rikotun kenraalin silmäkulmassa, mikä pakotti sarvikruunuisen viimein katsomaan muualle ystävästään.
Älä sano noin…”, Lorythas henkäisi äkkiä, Dariuksen väittäen hänen vain leikkivän toisilla.
Annoin Iriadorille niin paljon hänen ollessa täällä, pidin hänestä huolta, juuri kuten pyysit… Annoin tilaa ja ymmärrystä, suojelin… kukaan ei koskaan katsonut häntä huonosti, Iriador oli osa yhteisöämme täällä ja… minä suojelin häntä…”, vanhempi asteli lähemmäs Dariusta, pysähtyen kenraalin eteen, alas toiseen katsoen anteeksipyytävästi, ”Ihan niin kuin pyysit…”.

Lorythas hieroi hermostuneena käsiään yhteen, ”Epäiletkö sinäkin minua?”, sanojen myötä sarvipäisen katse valui lattianrajaan, hopeaverisen huokaistessa syvään, ”Olenko oikeasti niin paha, kuin annatte minun ymmärtää… en kelpaa mihinkään olematta vieroksuttu tai epäilty vilunkipelistä, sitäkö te yritätte minulle kertoa”.
En minä tahdo kaiken romahtavan mitä olen tänne rakentanut, en tiedä kuka juonii selkäni takana mahdollisesti, enkä haluaisi siihen uskoa edes... En tahdo ystävieni jättävän minua, en ikinä tahtoisi leikkiä kenelläkään tai tunteillanne, lu-luulin sinun tietävän sen parhaiten… A-aiedail…”, Lorythas puhui hermostuneeseen sävyyn, kyläpäälliköstä nähden selvästi jo tässä vaiheessa, ettei hän ollut täysin oma itsensä, vaan ennemminkin vainoharhoihin ja pelokkuuteen vetäytyvä. Ei se ollut Lorythaksen tapaista, joka tavallisesti niin vahvana toisten rinnalla seisoi.
Olisi tehnyt mieli halata Dariusta, mutta Seyr oli varma, että kaiken tämän jälkeen kenraali oli valmis työntämään hänet vain pois ja halusi hänen pysyvän kaukana Iriadoristakin. Sitä Hopeakäärme ei olisi enää kaikkien omien ongelmiensa ohessa kestänyt.

Anna anteeksi jos olen tehnyt jotain väärin... olen huolissani Iriadorista aivan yhtälailla, aivan kuten sinustakin, Letosta ja Theosta…”, Puolikäärme mumisi äänensä väristen, käden nousten varovaisesti viimein koskemaan Dariuksen hartiaa kevyesti, hyväksyntää ja jonkintasoista sovittelua yrittäen sillä kosketuksellaan hakea.
Anna anteeksi jos olen pettänyt luottamuksesi taas…”.



//Timi on se Riki. TESSUN RIKI. Päitsi on saavuttanut mature iän, koska karvapallot ja koska torkut maistuu. Paitsi että oisit nähny sen eilen, kun se karvat pystyssä pelotteli Frania rynnimällä pitkin kämppää ja koiraki katto sen perään huolestuneena silleen ”Ó_Ò’ WUD IS HAPPENING”. TUNTEISIIIIIIIIIN – SISINPÄÄNI MATKUSTAN – JOO JA NIIIIIIIIIIN – TAAKSE VERHON KURKISTANNNNNN. Kohta me ollaan taas itkemässä nurkassa pelien takia//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Marras 2016, 07:06

Heti tuntui pahalta, kun Lorythas avasi suunsa. Ahdisti, eikä se pala kurkussa auttanut yhtään asiaa taaskaan. Hän ei olisi saanut sillä tavoin räjähtää ja pistää kaikkea Lorythaksen syyksi, ei puoliverinen ollut mihinkään syyllinen. Eihän? Darius oli ylireagoinut ja haukkunut väärää puuta. Eihän Lorythas olisi voinut tietää, mitä oli meneillään kylässään, joka aina oli tuolle ollut turvapaikka. Mutta silti, sarvipäinen olisi vähän voinut katsoa ja seurata sitä vaistoaan. Briar saattoi olla Seyrille ja hänen kaltaisilleen turvallinen, mutta kuninkaan eliittisotilaat eivät olleet siellä turvassa, näemmä. Olisihan se pitänyt arvata. Siinä missä Lorythas varmasti piti heistä ja halusi vain heidän parastaan, eivät kaikki välttämättä jakaneet kyläpäällikön näkökantaa asioihin.

Hermostunut ja anteeksipyytelevä olemus puoliverisellä ei helpottanut asiaa yhtään. Darius piti katseensa tiukasti lattianrajassa, jossain muualla kuin Lorythasissa. Hänen pitäisi pyytää anteeksi, ei hän ollut halunnut tuollaista ahdistusta hopeaveriselle aiheuttaa. Vankkana eliitti pysyi sijoillaan kun puoliverinen lähemmäksi tuli ja lopulta jopa häntä koski. Katse käväisi siinä olalle lasketussa kädessä, mutta Darius ei sitä pois käynyt huitaisemaan.
Darius oli valmis jo pyytelemään anteeksi purkaustaan, mutta sitten Lorythas sanoi sen nimen...

"Theo....", nokkaansa nyrpistäen Darius sivuutti kaiken äskeisen sepittelyn ja anteeksipyytelyn, tarttuen vain ja ainoastaan siihen aiheeseen mikä pisti haltian jälleen äreäksi.
"Mitä sinä siitä äpärästä välität", Haltia jatkoi, "Ties vaikka tämä kaikki olisi ollut juurikin sen syytä", totta kai Darius aikoi syyttää myös sitä nulikkaa kaikesta. Sen ilmestyminen oli liian epäilyttävää, eikä Haukansilmä luottanut lainkaan tähän "veljenpoikaan" - Luulisi nyt Ferendirin kertoneen, jos äpäriä olisi siittänyt! Jos ei äidille ja isälle, niin Dariukselle sentään, he olivat veljekset ja jakoivat kaiken keskenään!
Ei. Hän ei luottanut Theoon. Sen täytyi yhtälailla olla juoni. Mutta kenen, sitä Darius ei vielä ollut saanut selville.



// TESSUN RIKI TAISTELEE HIRVEITÄ TAPPAJARUSAKKOJA VASTAAN! Mature mäitsi <3 Ja voi ei <333 MÄITSI SENKIN HÖPÖSÖ. Älä hei nyt kun mä tiedän salkkareista taas jotain, ku sari no parina iltana kattonu niitä täällä. Tiedän et joku jäi auton alle ja kuoli ja sit jotkut nussuttelee yleisessä hississä ja luulee, etteivät jää kiinni <: Ja eiks se oo aika perus et ennemmin tai myöhemmin hypeä seuraa hirveet vollotukset ja seiniin hyppimiset //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 17 Marras 2016, 15:05

Puolikäärme oli juuri aikomaisillaan yrittää hymyillä, kunnes huomasi toisen kasvoilla nyreän ilmeen jälleen. Kaiken varalta Seyr nosti kätensä pois toisen olalta, painaen sen omaa rintaansa vasten hätäisesti nyrkkiin Haukansilmän kyseenalaistaessa selvästi kuinka Lorythas nuorukaisesta oli välittänyt. Mutta Theodluinhan oli ollut todella reipas ja mukava nuorimies! Kyllä hän oli ymmärtänyt jo etukäteen pojan tavatessaan miten vaikea paikka puoliverisen olisi Winderin puheille päästä, ja tässä hän taas pääsi todistamaan, kuinka omaa sukua oleva äpärä oli Dariukselle vaikea pala purtavaksi.
M-mutta Theohan oli ihan mukava tapaus… hän viihtyi täälläkin ihan hyvin”, sarvipäinen ilmoitti epäröiden oman mielipiteensä nuorikosta, ”Ystäväni toi hänet tänne, Elwoodin kyläpäällikkö”.
Hän väitti tunteneensa pojan äidin… e-ehkä voisit… jutella hänen kanssaan enemmän Theodluinista jossain välissä? Hän vaikutti olevan enemmän kuin mielekäs osallistumaan pojan auttamiseen tämän asian kanssa, v-vaikkei… ilmeisesti ehättänytkään Theon kanssa matkaa taittamaan juuri nyt. Tuskin Qira haluaa teitä petkuttaa, en edes keksi miten hän voisi teistä muka hyötyä varsinaisesti…!”, Seyr jaaritteli pitkään ja hartaasti, puheensa välissä ottaen välillä askeleen vasemmalle, ja sitten taas pari oikealle hermostuneena. Lopulta seisahtuen kuitenkin aloilleen kuin seinään olisi törmännyt.
Lory muisti mitä Darius oli Pimeässä paikassa sanonut…

En kyllä välitä siitä, että annoit hänet sen tummahipiäisen alaisesi vahdittavaksi…”, Puolikäärme aloitti huolestuneella sävyllä, vaikka se ilme kasvoilta lähti suoristumaan vakavammaksi. Dariushan oli käskenyt sitä käsipuolista tolvanaa katsomaan Theon perään! Se oli varmasti koko maailman huonoin idea, missä poika lienikään sitten olleen sitä ennen, ilmeisesti sotilastuvilla, niin oli se varmasti parempi vaihtoehto kuin sen tummahipiän luokse joutuminen!
Hän on niin arvaamaton! Entä jos Theolle sattuukin jotain!”, Lorythas parahti, kääntyen katsomaan Winderiä paremmin, suorastaan arvostellen tuota mielestään surkeasta päätöksestä, ”Kaiken sen jälkeen mitä hän on tehnyt teillekin… kyllä minä tiedän mitä hän on teille tehnyt - mutten uskonut hänen olevan se ensimmäinen jota pyydät mukaasi pelastamaan Iriadorin sieltä takapajulasta, saati kenen huostaan luovutat oman veljesi pojan…”.



//TAPPAJARUSAKOITA OH NO. Nähtiin eilen semmonen. Se kiis hirveetä kyytiä ohite ja katottiin Joonaksen kans perään vaan et jaahas. Mäitsille iskee vanhuuden höperyys. Eiks salkkaridraama oo just parasta draamaa nimenomaan :DDDDDD VOLLOTETAAN. JA KILPAA HYPITÄÄN SEINIIN. Sitten jälkikäteen me mietitään miks me tehtiin näin, ja palataan aina lukeen tänne ja ollaan ihan sad//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Marras 2016, 16:35

Darius kävi tuhahtamaan mitä terävämmin, Lorythasin kertoessa Elwoodin kyläpäällikön tuoneen Theon tänne. Se kylä oli vältelty ja varottu syystä, miksi ihmeessä Lorythas luottaisi sellaisen hornanloukon johtajaan hetkeäkään? Eikö tuo pitänyt viimepäivien tapahtumia ja sattumia yhtään epäilyttävinä? Sarvipäinen sai sanoa mitä halusi Elwoodin kyläpäälliköstä, Darius ei luottanut hopeaverisen arviointikykyyn tässä tilanteessa. Tosin, hyvähän hänen oli tuntematonta kyläpäällikköä arvostella, eihän hän edes tiennyt tästä Qirasta mitään. Mutta hänelle riitti tieto, että Elwood oli epäilyttävä ja puolueeton kylä.

Ennen kuin Darius mitään Elwoodin kyläpäällikköön ehti kommentoida, otti Lorythas puheeksi Delathoksen. Viimein Haukansilmä kohotti katseensa Lorythasin puoleen varoittavasti. Hän ei halunnut puhua Delathosista, varsinkaan Lorythasin kanssa. Sarvipäisellä ja yksikätisellä kun ei ollut hyvät välit keskenään, totta kai sieltä tuli lokaa ja epäilyjä puolin jos toisin. Ja Darius oli niin lopen uupunut puolustelemaan kumpaakaan toisilleen.
"HÄN EI OLE VELJENI POIKA", Eliittikenraali huudahti puoliveriselle, "Se äpärä ei ole sukuamme! Se ei kuulu veljelleni ja sen ei pitäisi edes olla olemassa!".
"Minulle on yhden tekevää mitä Delathos sille tekee, ties vaikka saisi siitä pennusta uuden pakkomielteen itselleen - tai pahempaa", Eliitin kasvoja sävytti silkka vastenmielisyys, kun hän joutui puhumaan siitä pojasta.

"Ja ilman Delathosia olisimme kuolleet!"
, silmäpuoli jatkoi, "Jos hän ei olisi suostunut auttamaan minua Iriadorin pelastamisessa, olisimme todennäköisesti jo tuhkana sen majatalon mukana. Hän on sairas, mutta tekee tehtävänsä - eikä tämä ollut ensimmäinen kerta kun hän Iriadorin on pelastanut".
"Joten totta kai pyysin hänet mukaan, kehen muuhunkaan olisin voinut siinä tilanteessa luottaa!?"
, Darius sähähti. Delathos oli ainoa, joka Dariukselle silloin tuli mieleen ja oli käynyt harvinaisen selväksi, että eliittikenraali oli tehnyt oikean päätöksen. Hän oli Delathokselle kiitoksen velkaa, jälleen. Sitä paitsi, Delathos oli ilmaissut haluaan pitää eliitin ja tuon pikku kumppanin turvassa, omalla kierolla tavallaan. Mutta eihän Lorythas sitä tiennyt. Eikä kyllä tarvinnut tietääkään, ei Dariuksen tarvinnut alkaa maalaamaan enkelinsiipiä yksikätiselle, jotta puoliverinen kuurapartaisen olisi hyväksynyt.


// Vielä ne hyökkää, odotas vaan. TULEE JA NAURAA PÄIN NAAMAA. Mäitsi <3 Salkkaridraama on. Eiks meidän pelit oo samaa tasoo? JA NIIINPÄ ihan hirveitä ollaan. Mutta on se sen arvosta //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 17 Marras 2016, 17:29

Ilmekään ei enää värähtänyt Seyrin kasvoilla, joka alkoi epäillä koko tilannetta hiljalleen Winderin puheiden myötä. Miksi tuo niin kamalasti oli Theodluinia vastaan? Olisi selvittänyt tilanteen pojan kanssa, ennen kuin alkoi niin jyrkästi tuomitsemaan ketään – saati kieltämään, ettei Theo edes sukuun kuulunut.
No miksi hän sitten näyttää yhdeltä teistä, selitä se minulle”, Puolikäärme hymähti kätensä nostaen viimein puuskaan pelokkaan asennoitumisen sijaan, samalla kun hän katseli totisilta kasvoilta alas kenraaliin. Hampaita yhteen purren, kun Winder ilmoitti että oli vielä yhdentekevää, mitä Delathos äpärälle tekisi. Theo oli aivan samanlainen mitä Lorythas pohjimmiltaan – tuolla ei varsinaisesti ollut paikkaa missään, ja oma sukunsa hylkisi nuorukaista minkä kerkesi. Sellaisen kuvan sarvikruunuinen sai juuri nyt varsinkin Dariuksesta…

Lorythas katsoi muualle Dariuksen puhuessa Delathoksesta. Hän itse halveksui sitä yksikätistä miestä, jolla oli ilmeisesti paha tapa käyttää muita hyväksi ja olla kaikinpuolin inhottava. Vaern ei ikinä tulisi hyväksymään tummahipiää millään tavalla – ei etenkään sen jälkeen, kun Iriador oli kertonut kuinka Del oli käyttäytynyt noita kahta kohtaan aikaisemmin. Ehkä se oli osin jonkinlaista kateutta ja mustasukkaisuutta kuulla, että Darius mieluummin myös turvautui kyseisen idiootin apuun hänen ylitseen… sen jälkeen, kun puolipeto oli vielä tunnustanut silmäpuolen omaksi lohikäärmeratsastajakseen!
Olisithan voinut kutsua minut jo aikaisemmin paikalle, etkä yhtäkkiä vain alkaa huudella perääni jälkikäteen – mutta ilmeisesti luotat Delathokseen enemmän”, sarvipäinen sähähti takaisin Dariukselle, omiin silmiin alkaessa nousta hiljalleen se turkoosin sininen hehku, ”Jätin kaiken kesken vain rynnätäkseni avuksenne sinne kolkkoon kyläpahaseen vaistojeni varassa, tietämättä mistä on kyse… ja vain, koska syystä tai toisesta sinä kutsuit minua paikalle, enkä sitä kutsua voi mielestäni sivuuttaa!”.
Ja kehtasit pyytää minua lentämään vielä kaupunkiinne!”, Lorythas huudahti kätensä sivuilleen heilauttaen silkasta ärtymyksestä sykkeen alkaessa kiihtyä entisestäänkin, kun se ärtymys eteenpäin mielestä levisi, ”Sinä itse olet kieltänyt minua tulemasta lähemmäs sijojanne. Olen yrittänyt sitä pyyntöäsi noudattaa, enkä henkilökohtaisesti kaipaa Cúthalionin kanssa erillisiä kohtaamisia enää ikinä uudelleen”.

Olit oikeasti valmis uhraamaan minut Iriadorin tähden – mitä minun pitäisi siitä ajatella? Kuinka voisin luottaa sellaiseen ratsastajaan ylipäätään?!”, Seyr oli jo menettänyt malttinsa ja itsehillintänsä jonnekin, vihaisena osoittaen puheensa lomasta Dariusta, jonka katsominen sai petopuolen näkemään juuri nyt pelkkää punaista. Kaikki se ahdistus ja epäilys nousi mieleen jälleen päällimmäiseksi, Hopeakäärmeen tuntiessa itsensä tilanteen uhriksi, ja jota pompoteltiin miten huvittaa. Briarissa tehtiin niin. Kaikki katsoivat häntä pahasti tyynen ilmeen lävitse ja suunnittelivat jotain selkänsä takana, Lorythaksen yrittäessä kaikesta huolimatta jaksaa hymyillä toisille, suoda vapauksia noille ja rakentaa Briaria eteenpäin niin kuin heille kaikille oli parasta. Nyt niin teki ilmeisesti myös Winder, jonka käsiin Vaern oli antanut ja luottanut jo niin paljon! Kuinka puolipeto kykenisi ikinä antamaan Dariukselle käskyvallan ja ohjaksensa, jos Winder oli valmis käyttämään häntä pelkkänä muurina tarpeen tullen?!
Lorythas astahti askeleen lähemmäs kenraalia, kauttaaltaan sinisenä palavilla silmillään tuijottaen pienempäänsä julmasti, ”Luuletko että voit vain käyttää minua hyväksesi?”.



//No mulla on ollu tappajarusakoita lemmikkinä jo, sä voit olla meidän marsuekspertti sitten puolestas. Osaan käsitellä niitä, no worries. MINÄ NAURAN PÄIN NAAMAA TAKASIN! Samaa tasoa – no lähelle päästään ellei mennä jo yli ::DD:D:D:DD Lory tässä näyttää mallia nimenomaan, kuinka draamasta tehdään tragediaa. Eikun. Mut jonkun pitää kato ajaa se hirveiden osuus, että maailma pysyy tasapainossa//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Marras 2016, 18:25

"No mieti sitä! Etkö muka ennen ole muodonmuuttajiin törmännyt?!", Darius sähähti Lorythasin kysellessä, miksi Theo näytti Winderin perilliseltä, "Hän näyttää liikaa veljeltäni, ei se ole luonnollista", Eliitti vielä lisäsi. Kyllähän pojan olisi pitänyt periä jotain myös äidiltään, eikö? Ei lapset syntyneet täydellisenä kloonina vanhemmistaan! Sen verran Darius tiesi - tai uskoi tietävänsä.

Mitä huvittunein ja samalla halveksuvin naurahdus karkasi silmäpuolen suusta, Sarvipäisen todetessa eliitin näemmä luottavan enemmän Delathokseen. No piru vie jos viimepäivien tapahtumien perusteella piti sanoa, niin kyllä.
"Minun käskettiin saapua yksin paikalle, luuletko että olisin päässyt paikalle yhtä huomaamattomasti sinun selässäsi, kuin Delathoksen seurassa - joka muutenkin on siellä helvetinloukossa käynyt kerran jos toisenkin", Eliitti nyrpisti nokkaansa.
"Kutsuin sinua koska aika oli kortilla!", Tekojen perustelu jatkui, siinä missä Lorythas yhtälailla jaksoi kyseenalaistaa eliitin toimia, "Iriadorin henki oli kyseessä - mistä minä olisin voinut tietää ennen paikalle saapumista, että Mir Valodrenin hullu isä oli poikansa henkihieveriin jo hakannut! Jos et olisi tullut, olisi Iriador ehtinyt vuotaa kuiviin!".

"NO mistä minä olisin tiennyt, että sinulla on täällä parantaja?! Totta kai halusin viedä Iriadorin suoraa parantajalle enkä parsittavaksi hoitajille ja ainoat parantajat mitä minä tiedän, ovat hovissa!", Ei eliitti voinut kuin pyöritellä silmiään Seyrin kysellessä, oliko eliitti ollut valmis uhraamaan Seyrin Iriadorin puolesta. Ei tietenkään! Mutta juuri sillä hetkellä Darius ei ollut ajatellut tilanteen seurauksia, jos he linnan pihamaalle olisivat lennähtäneet! Hän oli vain halunnut Iriadorin turvaan ja parannettavaksi.
"Minä en koskaan pyytänyt olla ratsastajasi", Eliitti sähisi, "En koskaan pyytänyt sinua luottamaan minuun sen tittelin alla. Sinä minut nimitit ratsastajaksesi. Sinä sen siteen solmit välillemme, ilman että minulta mitään edes kysyit!".

Kyllä Darius pisti merkille sen asenteen muutoksen toisessa, puhumattakaan niistä sinisenä palavista silmistä. Ja sillä samalla sekunnilla kun Lorythas astahti lähemmäs, oli Darius nostanut keihäänkärkensä vasten puoliverisen lannetta varoittavasti.
"Luuletko, että voit uhkailla minua?", Kysymykseen vastattiin kysymyksellä, ärtyneenhuvittuneen virneen käväisten eliitin kasvoilla, "Et ole yhtään sen parempi, mitä N'drayer, Vaern".



//Puput on tylsiä lemmikeitä, marsuja niiden pitää olla! ET OSAA KÄSITELLÄ TAMPEREEN TAPPAJA RUSAKOITA! Ja niinpä D:D:D:D::DD Kohta näytetään miten tragediasta tehdään rakkautta. eikun. No niinpä, ei tästä muuten tulis yhtään mitään //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 17 Marras 2016, 19:40

Vaern päästi varoittavan värinän kurkustaan, matalan äänen värisyttäen eteisaulan koriste-esineitä hieman kauempana. Puolipedon katse oli naulittu sillä hetkellä Dariukseen kuin mihin tahansa saaliseläimeen, joka hänelle irvaili vierestä ja nosti aseen kärjen kohden, jota vasten Lorythas kevyesti nojautui painaen kankaat siltä kohden lommolle, josta keihään terä alas painoi. Taisipa se terävä terä leikata kankaisiin rispaantumia samalla, mutta ihoon saakka se ei ehättänyt vahinkoa aiheuttamaan – vielä… onneksi…

Et taida itsekään olla yhtään sen parempi, mitä Iriadorin isä oli”, Puolikäärme sähähti kenraalin sanoihin takaisin, sormellaan käyden koskemaan siihen viiltävään terään, joka leikkasi kalpean nahkan helposti, hopeisen veren sotkiessa kyseisen kohdan, ”Luuletko, että sinä, tai yksi terä pelottaisi... MINUA?”. Hopeakäärme puhalsi sieraimistaan tumman nokipilven, antaen turkoosin hohteen kohota hohtamaan varoittavana kurkunpielilleen saakka, jotka niin mukavasti olivat näkösällä takinkaulukselta.
Seyr kävi kuitenkin koko kädellään puristamaan kenraalin keihästä, ilmeensäkään värähtämättä kun se leikkasi kämmenen rikki, ”Senkus pistät – kuraverisistähän te eniten eroon haluatte”.
Kaltaisistani hirviöistä… onhan se tullut jo selväksi, etten minnekään kelpaa”.
Teidän kuuluisi pelätä minua sen myötä, kun päästin majesteettinne mustan käärmeen päiviltä”, ääni yltyi puhumaan sillä kuiskaavalla sävyllä naurahdellen. Samalla Lorythas lähti määrätietoisesti askeltamaan myös eteenpäin – sikäli mikäli Darius ei halunnut sen keihään häntä lävistävän yksiselitteisesti, oli kenraalin myös askellettava taaksepäin aseensa kanssa, josta Seyr yhä tiukasti kädellään piti kiinni.

TEIDÄN – KAIKKIEN!”, Vaern karjaisi, leukansa painaen sen myötä lähemmäs rintaansa hieman viistosti ja kurtisti kulmiaan, niiden alta kylmästi tuijottaen toista. Kokoajan vain kuumemmaksi käyvä veri taisi jo kiehua puolipedon suonissa, joka alkoi jo äärirajoillaan keikkua. Olisi pitänyt vain osata antaa tilanteen olla – mutta Vaern ei aikonut antaa enää kenenkään antaa hyötyä hyvyydestään ja voimistaan enempää!



//PULLEITA PUPUTTAJIA MOLEMMAT. Mä vaan tykkäsin kattoo ko jänöt syö porkkanoita. Sit mä halusin oman lampin, mutten koskaan saanu, ja olin sad. MINÄHÄN PISTÄN TAPPAJARUSAKOT KUULE VALJAISIIN JA MUSTA TULEE SE HOBITIN RADAGAST SITTEN! Ja sitten taas kuinka rakkaudesta tulee draamaa. Missä on se Pumpkin ny komediansa kanssa. Pihalla on jo niin märkää, ettei meidän paree itkee kuule yhtään enempää enää, tai muuten hukutaan//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Marras 2016, 20:05

Katse muuttui jälleen varoittavaksi, Seyrin verratessa eliittiä vanhaan palkkamiekkaan. Kuinka tuo edes kehtasi! Ehkä olisi pitänyt vain antaa asian olla ja syyttää sitä petoverta, joka jälleen selvästi pinnalla oli. Ei Lorythas ollut oma itsensä, mutta jos totta puhuttiin, ei Darius yksinkertaisesti jaksanut enää siihenkään tekosyyhyn vedota. Vaern oli vaarallinen, tuo selvästi halusi hänestä eroon, satuttaa heitä, tuhota kaiken. Jos Lorythas ei oikeasti sitä puolta itsestään pystynyt hillitsemään edes Dariuksen seurassa, jota väitti niin rakkaaksi ja läheiseksi, niin ei eliitti nähnyt tässä enää mitään järkeä. Lorythas vihasi häntä. Niin myös Iriador. Ja Delathos. Ja kaikki. Miksi hän edes yritti.

Sanaakaan Darius ei sanonut, tuijotti vain hiljaa pauhaavaa puoliveristä. Kuinka huvittavaa tämä loppupeleissä oikeastaan oli. Molemmat möyrivät omassa itsesäälissään ja vihassaan ja purkivat sen pahan olon toisiinsa. Ei tämä ollut tervettä.
Askel lähti viemään taakse päin siinä missä Lorythas lähemmäs painoi. Ei Darius halunnut tosita satuttaa, vaikka uhkaili - mutta ihan yhtä lailla Lorythas häntä oli uhannut! Kyllä Darius tiesi mihin tämä yltyisi pahimmillaan. Mutta toisaalta, välittikö hän? Katse kaventui samalla, kun Lorythas mainitsi majesteetin mustan käärmeen. Darius oli kyllä kuullut sen pedon kaatuneen, mutta ei hän ollut tietoinen, että Lorythas sen oli kaatanut! Ja taas tuli todistettua, ettei hänelle mitään koskaan kerrottu.

Perääntyessä kantapää otti viimein kiinni ensimmäiseen rappusten askelmaan, Dariuksen pysähtyen niille sijoilleen ja päästi irti aseestaan. Hän naurahti, ärtyneen ilmeen yhä sävyttäen kasvoja.
"Et tiedä mitään", Eliitti henkäisi, uhmakkaasti yhä sijoillaan seisten, "Luulet tietäväsi. Luulet olevasi jokin suurikin pelastaja kun meitä autat ja kerta toisensa jälkeen palaan tänne aina uudestaan, itseäni satuttaen jälkikäteen. Tai sinun toimesta runneltuna. Yhä uudestaan ja uudestaan uhkailet minua ja rakkaimpiani. Luuletko että aion katsoa joka kerta sormien välistä ja sääliä sinua ja yksinäistä elämääsi loputtomiin?!".

"Pelkäsin jättää Iriadorin tänne. Pelkäsin, että satuttaisit häntä kuten olet minua satuttanut"
, Darius jatkoi, "Mutta ilmeisesti vihasi suuntautuu vain minua kohtaan. Anna tulla sitten. Tee pahimpasi, näytä minulle paikkani, kuten kaikki muutkin tekevät. Et ole yhtään sen parmpi kuin kukaan muukaan".



// BULLEITA BENDELEITÄ. MARSUT SYÖ PORKKANOITA SÖPÖMMIN. Ei mitään lambeja, Jaakko sen pitää olla. SGKJRFHKSEJFJKRGA RADAGAST CRIM SAATANA :---D Alat syömään sieniä ja vedät reellä tuolla billurinkiä tessun jäällä. Pumpkin paukahtaa nyt paikalle silleen wazzup. MÄRKÄÄ JA KYLMÄÄ JA PIMEETÄ JA TYLSÄÄ JA JAJA paska sää //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 17 Marras 2016, 21:02

Askeleet perääntyivät aina sinne portaikon alapäähän, jolloin Winder päästi aseestaan irti. Lorythas kiskaisi sen itselleen, nakaten kenraalin aseen vain kauemmas heistä, metallisen varren kolahdellessa ja kieriessä lähemmäs aulan seinämää. Pysähtyen sitten lopulta koristeita päällään pitävän lipaston juurelle, osittain sen alle kierähtäen piiloon.
Puolikäärme kuitenkin pysytteli sijoillaan seisomassa haastavasti, aamutähtensä sanoja yrittäen kuunnella, vaikka se ärtymys ja epäluulot kaikkea kohtaan sai korvissa vinkumaan ja hermot paukkumaan pirstaleiksi. Ei Lorythas olisi halunnut olla näin julma – muttei hän enää tiennyt, keneen hänen piti luottaa ja keneen ei. Kaikki tuntui väärältä. Häntä ei enää tarvittu Briarissa. Tai siltä hänestä oli tuntunut jo pitkään. Liskoverinen olisi halunnut vain alituiseen lähteä sinisille huipuille takaisin, ottaa paikkansa valkeiden serpenttien joukossa ja alkaa noiden kieroihin peleihin mukaan – oliko se sitten hänen kohtalonsa? Olla yhtä kamala riistäjä ja turmiontuottaja, kuin ne toiset hopeaveriset liskot, jotka halusivat Taivaan valtiattarelle viattomia uhrata silkasta paremmuuden toivosta?

Vaern halusi tuhota.
Hän halusi ottaa muilta. Ja vuodattaa epäilijöittensä ja häntä ala-arvoisesti katsovien verta.
Eikä liskoverinen vain luullut olemassaolonsa olevan uhattuna tässä kylässä, ja mukamas läheistensä ja ystäviensä ympäröimänä – hän tiesi, että toiset halusivat hänestä vain eroon, paremmin kuin yhdenkään toisen seikan tässä maailmassa, joka kosketti häntä jollain tapaa!
Vaern tiesi muiden valehtelevan hänelle.
Niidenkin, joita hän nimitti ystävikseen.

Dariuksen vielä puhuessa Puolikäärme otti askeleen entistäkin lähemmäs silmäpuolta, suorastaan palaen taas äärimmäisestä kuumuudesta, joka hehkui myös väreillen petopuolen ympärillä. Pitkäkyntinen käsi nousi hopeista verta valuvana tummatukkaisen leualle, kynnenpäiden hipoen juuri ja juuri Haukansilmän kaulaa, kun Seyr kohotti toisen kasvoja ylemmäs omiaan kohden.
Ja mitä minä muka saavuttaisin sinua satuttamalla?”, Puolikäärmeen kuiskaava ääni kaikui hallin poikki, hänen lähtiessä ohjaamaan vaativasti kenraalia niitä portaita ylös. Yhä siitä leuasta pidellen, toisen kätensä laskien myös pitelemään kovakouraisesti puristaen Dariuksen käsivartta, ”Isäntääni satuttamalla, jonka kuuluisi kunnioittaa minua ja olla ylpeä asemastaan, siitä mitä itsestäni tein ihan sinua varten”.
En minäkään välitä, jos et sinäkään”, Lorythas totesi määrätietoisesti, porrastasanteen kaidetta vasten Haukansilmän lopulta painaen ja itseään lähemmäs nojaten, ”Mutta selvästi minun kuuluu tehdä siitä siteestä entistäkin järkkymättömämpi, jotta pelkkä ajatus kutsuu minut jatkossa luoksesi, repimään vihollisesi kappaleiksi ja sortamaan muurit edestäsi – koska sen minä osaan tehdä, siinä yksikään teistä ei voita minua tai voi väittää olevansa minua parempi”.

Sen myötä Lorythas kävi joko suosiolla tai väkisin repimällä iskemään hampaansa suojaamattomaan kohtaan Dariuksen hartiassa, antaen niiden pitkien kulmahampaittensa upota haltian lihaan ensimmäisenä kiinni. Leukojaan yhteen puristaen tiukasti ja pakottaen toisen vain pysymään aloillaan sitä kaidetta vasten, punaisen veren sotkiessa sarvikruunuisen suupielet ja niin valkean hammasrivistönkin, kun Hopeakäärme antoi sen huumaavan makuisen veren maistua kielensä päällä jälleen kerran.



//MUTTA MINÄPÄ SYÖN PORKKANOITA KAIKISTA SÖPÖITEN ;DDD;D;;D;DD eikun mitä. LAMPEI! RADAGAST CRIM PYSÄHTYY TESSUNRANNAS TASAN KELLO 6, SILLON PÄÄSEE HALUTESSAAN RUSAKKOKYYTIÄ OTTAMAAN KIERROKSEN SITTEN! No mut todellakin, äläkä unohda tärkeintä – mä kasvatan pitkän parran leukaani joka sit lepattaa meneen ko vauhti on niin kova. Pumpkin tulee sisään silleen ai te tykkäätteki vähän tommosist kovakourasista seteistä ahaaa :D Paska sää. Idd. Mun kaikki kengät on läpimärkiä//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Marras 2016, 21:33

Se yhä yltyvä, tukahduttava kuumuus sai Dariuksen tuntemaan olonsa ahdistuneeksi. Ehkei olisi kannattanut tällä tavoin uhata raivopäistä puoliveristä, mutta suutuspäissään Darius tuppasi tekemään typeryyksiä. Tämän tilanteen olisi voinut ratkaista niin monella eri tavalla, mutta juuri nyt Darius ei edes halunnut ajatella alistuvansa siihen anelevaan ja anteeksipyytelevään rooliin. Vaikka se olisi ehkä ollut hyvä idea.
Eliitti kohotti kasvojaan aivan kuin koittaen toisen otetta karttaa, kun Lorythas hänen leuastaan kiinni kävi ottamaan. Siinä vaiheessa Darius alkoi todellakin tajuta, kuinka huono idea tämä olikaan. Ne pelkokuvat toisen tuskaisasta lämmöstä ja kuristavasta otteesta palasivat mieleen, silmäpuolen koittaen parhaansa mukaan sitä nousevaa paniikkiaan peitellä.
"Kerro sinä se minulle", Hampaidensa lomasta Darius ärähti Lorythasille, tuon tiedustellessa mitä hän muka "isäntäänsä" satuttamalla saavuttaisi.

Pienesti eliitti yritti irti toisen otteesta itseään vetää, perääntyen niitä rappusia sitä mukaan mitä toinen ylöspäin pakotti. Yläkertaan eksyminen ei kyllä kuulostanut mukavalta idealta, sieltä ei niin vain paettaisi jos tilanne kävi äitymään pahaksi. Tosin tilanne taisi olla jo paha, eikä eliitti ollut lainkaan suotuisassa asemassa. Darius ynähti porrastasanteen kaiteen tullessa vastaan, eikä eliitti enää päässyt perääntymään. Mitä lähemmäs Lorythas nojautui, sitä paremmin eliitti koitti kasvojaan toisesta kääntää pois. Kunnes nopeasti ehätti vain vilkaista sarvipäisen puoleen tuon sanojen myötä, ennen kuin hopeaverinen kävi hampaansa iskemään eliitin hartiaan.

Darius huusi, aluksi silkasta säikähdyksestä ja sitten kivusta. Heti haltia lähti rimpuilemaan, koittaen itseään saada irti puolipedon otteesta. Turhaahan se oli, petoverinen oli niskanpäällä ja upottanut hampaansa hänen lihaan, niin ettei Darius irti päässyt ellei olisi halunnut itseään pahemmin teloa.
Se yllättävä kipu oli jälleen kirvoittanut kyyneleet silmäkulmaan, haltian alistuessa asemaansa ja tyytyen vain parahtelemaan toisen otteessa, yrittäen pysyä paikoillaan nätisti, ettei kipu niin suurelta olisi tuntunut. Itsehän hän oli yllyttänyt puolipetoa, turhaan hän valitti seurauksista, vaikka ei tätä oikeasti olisi halunnutkaan. Hänen olisi pitänyt vain pyytää anteeksi, kun siihen oli vielä mahdollisuus.

Raskaan hengityksen ja parahteluiden lomasta, kivusta värisevä haltia kävi toisen, vapaan kätensä nostamaan Lorythasin puoleen. Varovasti sormenpäillään napaten yhdestä sarven haarasta, kevyesti käyden siitä vetämään.




// No varmasti syötkin ;D;D;D;D muista että porkkanoita ja banaaneja syödessä ei saa luoda katsekontaktia kenenkään kanssa. MÄÄ TUUN RUSAKKOKYYTIIN JOOO. Kasvatat parran ja mä tuun letittään sen. Sit bassotetaan jotain amispoppia kun vedetään tessuu ympäri. Ja niinpä, Pumpkin on silleen "tarviitteko tyynyn mihin huutaa vai kuuluuko toi teidän juttuunne?". Sun pitää hankkii kunnon kengät saatana. NIIKU MULLA ON! HALVAL SAI HYVÄT CITTARISTA //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 18 Marras 2016, 00:10

Winderin rimpuiluista ei ollut mihinkään, Puolikäärmeen pysyessä myös lämpöään hohkaen kiinni siinä hartiassa, johon oli hampaansa purrut paikoilleen. Eivät Dariuksen parahtelut tuntuneet kuuluvan Lorythaksen korviin, isomman työntäessä silmäpuolta vasten sitä kaidetta omalla painollaan ja antaen punaisen veren valua mahdollisimman vähän suupieliltään ohitse. Katse tuijotti eteenpäin, jonnekin Haukansilmän hiusten lomaan, jokaisen ylimääräisen heilahduksen saaden puoliverisen puremaan vain entistä kovempaa toista - hyvä ettei petopuoli yltynyt suorastaan repimään sitä palaa haltian hartiasta irti! Mutta sitten kenraali asettui aloilleen ääntä kuitenkin itsestään yhä pitäen, joka myös rauhoitti Seyriä höllentämään otettaan hitusen Dariuksesta, vaikkei irti täysin päästänytkään.
Kunnes hän tajusi mitä oli tekemässä, kenraalin vetäessä häntä siitä sarvesta, jota lähemmäs Darius oli Vaernin huomaamatta kuroa…

Vaikka ei siten saattanut tuntea minkään siteen rippeiden vahvistuvan heidän välillään, tunnisti Lorythas siitä eliksiirin mausta kuitenkin Dariuksen ja tunsi tuon kiihtyneet sydämenlyönnit. Kyllä hän oli ollut läsnä kokoajan tässä tilanteesta. Lorythas ei vain nähnyt taas epäilyksensä lävitse – Puolikäärme oli oman mielensä uhri, joka vain upposi syvemmälle ja syvemmälle omiin synkkiin ajatuksiinsa tällaisten tapahtumien myötä. Se kuinka Hopeakäärme sieltä ylös olisi lopulta päässyt kaivautumaan, oli hänelle pelkkä mystinen vaihtoehto, joka ei tuntunut varteenotettavalta idealta enää tässä vaiheessa. Vaern oli vain peloissaan kaikesta, eläen elämäänsä lähinnä varpaillaan seisten nykyään päivästä toiseen välillä miettien, olivatko kaikki ympärillään juonittelevat salaliitot, murhaajat ja vakoojat… siinä missä ystävänsäkin pelkkää oman mielikuvituksensa tuotetta.
Päätään hieman kenossa pitäen Dariuksen siitä sarvesta pidellessä, rentoutti Lorythas hitaasti leukojaan. Piti hampaat siinä sijoillaan koloissaan yhä, mutta ei hän enää purrut nuorempaansa ymmärtäessään vain satuttavansa niin Dariusta. Ja itseään. Ei hän saanut viedä itseltään niitä tärkeimpiä, joita oli oppinut rakastamaan aidosti… olihan se aitoa? Vai pelkkää kuvitelmaa taas…

Kädet hillitsivät lopulta myös sitä painostavaa puristamista toista Winderin käsivartta ja leuanpieliä vasten. Ne kosketukset vaihtuivat helliksi ja hyväileviksi, vaikka värisivätkin sijoillaan. Ei sitä nähnyt, mutta varmasti tunsi, kuinka äskeisestä kiihtymyksestään palautuen Lorythas värisi sijoillaan, katseestaankin väistyen sen vahvan palamisen, joka jatkoi tuijottamistaan tummien hiusten lomaan piilossa.
Vaern piti huolen siitä ettei veri haavoista käynyt valumaan ja sotkemaan Dariusta enempää, karhean kielen kiertäen hampaanjälkiä pitkin, joista puoliverinen hammasrivistönsä nosti varovasti irti. Muttei Lorythas päässyt sen kauemmas aamutähdestään, jumittuen hoivaamaan toista kuin mikäkin haltian haavoista huolehtiva eläin jälleen. Tuntui tärkeältä pitää toisesta huolta yllättäen, hopeaverisen olematta täysin varma halusiko hän myös jotain muuta, kuin pelkkää huolenpitoaan osoittaa. Hän oli tehnyt väärin taas… se oli hänen omaa itsekästä syytään, ja tietenkin sen olisi halunnut hyvittää jotenkin ollessaan anteeksi pyynnön velkaa Winderille.
Varovaisesti ne pelkät nuolaisut lipuivat lähes alitajuisesti Haukansilmän kaulalle, kevyiksi näykkäisyiksi vaihtuen ja ylöspäin edeten kaulanjuurelta lähemmäs sironpitkää korvanlehteä. Seyrin siirtyessä puolittaisen askeleen myös syrjään samalla kenraalin edestä, jottei niin intensiivisesti painanut pienempäänsä sitä kovaa kaidetta vasten. Siinä oli tilaa sopivasti liueta ja paeta pois, jos Darius ei tänne halunnut jäädä… sen Lorythas olisi ymmärtänyt… hän oli vain niin kamala nykyään…



//Ens kerralla ko tuun sinne niin alan syödä niin eroottisesti banaania, että sulta loppuu ne sukat sitten kesken ja joudutaan lähteen sukkaostoksille kesken illan. Susta tulee mun parran virallinen trimmaaja sitten <3 Amispoppia boomboksista :----DDDD Lory puree Pumpkiniaki viä, varo vaaraa vaan. MULLA ON KUNNON KENGÄT MUTKUN NIILLÄ KAHLAA TUOLLA NIIN USEESTI, NIIN NE EI EHI KOSKAAN KUIVUA JA SIT TULEE VEDET LÄPI//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Marras 2016, 00:42

Sitä mukaan, mitä hopeakäärmeen leuat hellittivät otettaan hartiassa, kävi myös Darius hiljentymään. Ynähdykset ja parahdukset hiljenivät pelkiksi huokaisuiksi toisen edessä, eliitin värähdellen niin pelosta kuin kivusta sarvipäistä vasten. Ilmeisesti se sarvista tarttuminen oli havahduttanut Lorthasin tilanteeseen, kuten oli joskus sovittu. Vain siksi kerraksi tosin, mutta alitajuntaisesti Darius oli toivonut puoliverisen havahtuvan tilanteeseen, kun sitä varotoimea kävi käyttämään.
Hopeakäärme hellitti otettaan haltiasta, saaden Dariuksen henkäisemään pienesti toisen korvanjuuressa. Raskaasti hengittävä haltia pysyi kuitenkin vuorenvarmasti sijoillaan, pienesti hymähdellen kun puolipeto lähti hänen haavojaan jälleen kerran nuolemaan. Omalla tavallaan se oli lohdullista, kieli, ettei enää ollut mitään hätää. Mutta uskalsiko Darius luottaa siihen tunteeseen, vai satuttaisiko Lorythas häntä pian uudestaan? Ja oliko sillä edes väliä, loppujen lopuksi. Tätähän hän oli kerjännyt, kipua, tuskaa itselleen, vaikka ei siitä varsinaisesti nauttinut. Kai. Mitä ikinä Lorythas tekikään, tunsi Darius vain ansainneensa sen kohtelun ja siitä syystä ei yrittänytkään pakoon toisen läheltä.

Hellät, hyväilevät kosketukset saivat eliitin hymisemään pienesti, hänen kyllä tuntien sen värinän toisen otteessa. Siinä missä eliittikin oli pelosta värissyt, värisi nyt myös sarvipäinen - kenties jopa samasta syystä. Olihan Darius ennenkin todistanut hopeakäärmeen jopa pelkäävän petopuoltaan, joten sinällään tämä ei ollut yllätys.
Pian ne nuolaisut siirtyivät haavoilta kaulalle, Dariuksen jo peläten sarvipäisen purevan nyt aorttansa puhki, mutta niin tuo ei tehnyt. Sen sijaan nuolaisut vaihtuivat kevyiksi näykkäisyiksi ja seurasivat kaulanjuurta aina korvanlehdelle, saaden eliitin henkäisemään pari kertaa väristen. Hän tunnisti moisen anteeksipyytelevän eleen kyllä, eikä voinut väittää, etteikö se omalla tavallaan tuntunut mukavalta kaiken sen pelon ja jännityksen jälkeen. Jopa niin mukavalta, että se nostatti punaa haltian poskille ja korvanpäihin, sekoittaen pään täysin.

Ehkä näin oli hyvä. Darius ei ollut todellakaan hyvä pyytämään anteeksi sanallisesti, ja nyt kun Lorythas tällä tavoin "anteeksi" pyytelyä aloitti, ei Darius nähnyt syytä, miksei olisi lähtenyt mukaan. Ajatus jopa houkutteli, kaiken sen stressin, pelon ja jännityksen jälkeen, johonkin se ylimääräinen energia piti nyt purkaa.
Hitaasti se toinenkin käsi nousi ylös, Lorythaksen niskalle, Eliitin käyden hellästi painamaan toista paremmin itseään vasten. Raskaasti haltia hengitti puoliverisen korvanjuuressa, päänsyrjäänsä muutamaan otteeseen painaen paremmin vasten Lorythaksen päätä. Kunnes varovaisesti Darius kävi suomaan pehmeän keveitä, anteeksiantoa ja lupaa kyseleviä suudelmia valkeahapsisen kasvonsyrjään ja kaulalle.



//:---------------DDDDDDD NONNNYT. en anna sulle banaaneja koskaan. Parran trimmaaja voin kyllä olla <3 MUUMIMUSIIKKIA BASS BOOSTED. Pumpkin puree takasin - taktiseen paikkaan. VARO VAARAA. HANKI SAATANA KUMISAAPPAAT SENKIN NOOB LANDE //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 18 Marras 2016, 01:47

Lorythas antoi liekin rinnassaan rauhoittua, täysin kuitenkaan kykenemättä sitä turkoosia paloa piilottamaan enää, joka hänen rinnallaan ja kaulallaan valaisi kauniissa sävyssä ympäristöä. Piti vain keskittyä tähän hetkeen ja rauhoittua. Puolikäärme ei edes halunnut miettiä mistä syystä oli jälleen niin raivostunut Dariukselle… heillä oli erimielisyytensä. Tietenkin se kuului jokaiseen suhteeseen, mutta Seyrin tapauksessa se ei olisi saanut olla syy alkaa painaa toisia alistuksiin käpäliensä alle. Mutta ei Vaern sille mahtanut mitään – hän oli ailahteleva, ja pelännyt yhtälailla tekevänsä näin Iriadorillekin nuorukaisen vierailun aikana, mutta punapää oli osannut väistellä Lorythaksen kynsiin jäämistä rauhallisella suhtautumisellaan. Tai jättämällä Loryn kokonaan omaan yksinäisyyteensä puhelemaan itsekseen ja puolustamaan reviiriään. Ja siitä sarvikruunuinen osasi olla yhä niin kiitollinen.

Kaulalla ja korvanlehdillä vierailevat kosketukset ja pitkänhartaat henkäisyt puhalsivat toista vasten, hopeaverisen antaen Haukansilmän painaa heitä lähemmäs vasten toisiaan. Hän oli ehättänyt sotkea jo niitä verijämiä pitkin kenraalin kaulanpieltä ja päänsyrjää, eivätkä omat kasvot näyttäneet yhtään sen paremmilta juuri nyt. Se tuntui kuitenkin olevan pienin mahdollisista huolista ja ajatuksista heidän molempien osalta…

Sarvikruunuinen päästi värisevän, äänekkäämmän henkäisyn Dariuksen suodessa niitä pehmeitä suudelmia hänen kaulalleen. Lorythas unohtui niihin täysin hetkeksi, pysytellen kumartuneena haltian ylle käsiensä laskeutuessa ohessa alemmas toisen kyljille, ennen kuin Puolikäärme kyykistyi niinkin paljon, jotta saattoi livuttaa kätensä Haukansilmän pakaroilta takareisille. Toivoen että Darius myös piteli kiinni, ettei selälleen minnekään siitä keikahtaisi. Puolipeto nosti harvinaisen kevyesti toisen ylös syliinsä, puristaen varovaisesti, mutta vaativasti samalla kynsien osin pureutuen Winderin vaatteisiin reisien alta, sormenpäiden hipoen toisen haaruksia kohden. Ei se ollut Vaernin mittaiselle ongelma kantaa sillä tavalla Haukansilmää niitä viimeisiäkin portaita ylös, puolipedon hakien intensiivisellä, anelevalla katseellaan kontaktia kenraalin haukankatseesta. Painaen lopulta Dariuksen selän vasten seinää, kannatellen toista omia kasvojaan ylempänä, itse kurottuen verisistä suupielistään huolimatta suutelemaan tummatukan huulia voimakkaasti.

Rankaise minua”, Vaern sai henkäistyä välistä ylemmäs Dariukseen katsoen raotetuin silmin, kasvoilleen kirien vahvan punerruksen, ”Aiedail”.
Tarvitsen sitä…”.



//NO PORKKANAA SITTEN. JOTAIN. TAI MUUTEN TUUN PIIRTELEEN TAAS RÖMPSÄPIPAREITA! Mulla ois aina niin absurdeja settejä leuassani, etten kestäis <3 MAMELUKKIKALA. Lokenekin tahtoo mukaan. Purraan kilpaa kaikkia kaikkialle. KUMPPARIT TONNE JÄÄKELILLE OH LORDS//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Marras 2016, 02:06

Yllättäen kumpikin heistä tuntui unohtavan äskeisen uhittelun ja riitelyn - olihan se omalla tavallaan turhaakin ollut, lähinnä nimenomaan sitä pahanolon purkamista ensimmäiseen, joka suostui kuuntelemaan sellaista. Molemmat olivat tehneet väärin ja se aggressiivinen ja uhkaava tilanne oli kahden jääräpäisen lopputulos. Mutta onneksi - tai epäonneksi, jos tällaisesta ratkaisusta ei sattunut tykkäämään... Darius ainakin tykkäsi - tilanne oli kääntynyt toisin. Sen sijaan että energiaa olisi kulutettu enempää toisen satuttamiseen tai vihanpitoon, oli tunnelma muuttunut jännittyneenestottomaksi, niiden alkukantaisten halujen ja tarpeiden noustessa pintaan. Kuten todettu, se energia ja pahaolo piti purkaa johonkin, puhumattakaan siitä, että mieltä piti harhauttaa negatiivisista ja aggressiivisista ajatuksista.

Haukansilmä ei pistänyt lainkaan vastaan, kun Lorythas hänen puoleensa kumartui ja eliitin ylös poimi, haltian jopa pienesti ponnistaen auttaen sitä liikettä. Kädet kietoutuivat paremmin puoliverisen harteille, eliitin jatkaen niiden suudelmien suomista toisen kaulalle, kasvojensyrjälle ja lopulta huulille, kun sarvipäinen omilla huulillaan huomiota kävi hakemaan kera verenrautaisen maun.
Puoliksi umpeen painunut katse tarkkaili Lorythasia, tuon anellessa henkäisten eliittiä rankaisemaan itseään, kutsuen haltiaa sillä lempinimellä jonka itse oli ratsastajalleen antanut. Haukansilmä hymähti henkäisten, kätensä ja jalkansa entistä paremmin kietoen Lorythasin ympärille.
"Makuukammariisi", Haltia henkäisi, pienesti näykkäisten ohesta puoliverisen huulia, "Rankaisen sinua niin, että tiedät, kuka on ratsastajasi".

Joko Seyrin kantamana tai omin jaloin, matka kävi sen pienen etapin eteenpäin sarvipäisen makuukammariin, kaksikon kiehnäten ja suoden toisilleen huomionosoituksia siinä samalla. Kun vuoteen luo saavuttiin, kävi Darius viimein ottamaan ohjat ja painollaan heilauttamana Lorythaksen lakanoita vasten, itse laskeutuen istumaan tuon ylle. Kädet hakeutuivat ottamaan otteen puoliverisen ranteista, kenraalin samalla lähtien suomaan vaativia suudelmia toisen huulille, suupieleen ja kaulalle, lanteiden siinä samalla kiehnäten turhauttavan kiusoittelevasti vasten sarvipäisen etumusta.



// RÖMPSÄPIPARIT OLI PARHAITA <3 Lisää niitä. eikun. MAMELUKKIKALA IDD. Kaikki puree kaikkia. Darin ja Irin mielestä tämä peli on epäreilu, kun muilla on saatana petomaiset purukalustot. ET DISSAA KUMPPAREITA SARI VETI KUMPPAREILLA TUOLLA tosin Sari on tyhmä ja ei ymmärrä että sattuu jos kaatuu. Just tänään nappasin nastani mukaan nakkilasta ku siellä käytiin, nyt mun ei pitäis liukastella //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 18 Marras 2016, 02:41

Katse tuijotti ylös kellertävään silmään, Lorythaksen päästäessä eläimellisen kehräävän äänen haltian käskyttäessä häntä suuntaamaan makuukammarille.
Kyllä”, puoliverinen päällikkö henkäisi, hetken korjaten otettaan Dariuksesta vaikka toinen ympärillä valmiiksi tiukasti itseään kannatteli. Vaern vetäisi heidät irti seinästä varovaisesti, suunnaten huonettaan kohden huomionosoituksia parhaansa mukaan samalla jakaen, ja yrittäen pitää menosuuntaa silmällä siinä ohessa. Ovi oli valmiiksi raollaan, jottei kammari turhaan tunkkaantunut, joten siitä oli helppo livuttautua sisään ja jättää perässä levälleen. Ei Lorythasia kiinnostanut hänen ollessaan niin Winderin pauloissa, valmiina antamaan itsensä ja antautumaan täysin kenraalin vietäväksi. Häntä piti rangaista. Kaikista niistä pahoista teoista ja sanoista, joita hän oli äsken ratsastajalleen sanonut.

Sarvikruunuinen tipahti vuoteelle Dariuksen ylleen ottaen. Mutta ennen kuin Puolikäärme ehti käsiään kohottaa hitusta enempää, painoi Haukansilmä ne alas lakanoita vasten. Eikä Lorythas pistänyt vastaan, korkeintaan kokeillen kevyin liikkein kuinka pienemmät kädet pitäisivät hänen ranteitaan paikoillaan ansassa, pehmeitä lakanoita vasten. Kyllähän Vaern olisi varmaan voinut kätensä vapauttaa ja kääntää tilanteen toisinpäin helposti omalla voimallaan… mutta niin Seyr ei tehnyt, alistuessaan sen edessä jonka kuuluisi häntä ruoskia tottelemattomuudesta parhaimmillaan.

Ahnaasti hän yritti vastata suudelmiin takaisin, huultenpielistä näykkien äkkiä, jos Darius niillä huulillaan vieraili. Muuten niiltä valui ulos väriseviä, äänekkäitä huokaisuja ja teräviä henkäisyjä, jotka täyttivät muuten niin hiljaisen huoneen ja sävyttivät muuten heidän allaan kahisevia lakanoita ja peitteitä. Seyr oli varma että sarvensa olivat jo niihin takertuneet, sillä aina kun päätä yritti liikauttaa, jotain tuoda paremmin Winderin tarjolle, tuntui jokin ottavan vastaan ja kulkeutuvan matkassa. Ei se kuitenkaan haitannut. Lorythas oli liian keskittynyt nauttimaan siitä kuinka Darius häntä käsitteli juuri nyt – sen varmasti näki myös hopeaverisen punastuneilta kasvoilta, silmien suorastaan seuratessa orjallisesti Haukansilmää alati, Puolikäärmeen yrittäessä harvinaisen epätoivoisesti estää itseään innostumasta niin nopeasti tästä asetelmasta. Mutta se housujen etumus alkoi pullottaa hiljalleen, vaativasti vain kasvuaan jatkaen ja kovuutta hakien, eikä se Dariuksen vasten hinkkaaminen lainkaan helpottanut tilannetta.



//RIVOJA PIPAREITA. Hyi minua. MAMELUKKI KALA FTW. Dari ja Iri hommaa jotku hirveet tekarit, että hekin voivat purra kaikkia. NO EN DISSAA KUMPPAREITA EN MUTTA EMMÄ SELLASIA USKALTAIS TOLLASELLA KELILLÄ VETÄÄ JALKAAN HYI KAMALA! Tyydyn mun talvilenkkareihin. Ne on parhaat. senkin nasta aksu//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

EdellinenSeuraava

Paluu Briar

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron