Trust me || K-varoitus

(3) Keskellä Laurina aroja sijaitseva puolueeton kylä, joka on erikoistunut lohikäärmeiden kouluttamiseen. Briaria asuttaa sekainen joukko, josta ei voi sanoa enemmistöksi mitään. Kuitenkin, Briarista saapuvat lohikäärmeen ratsastajat. Briar pysyttelee kuitenkin puolueettomana sodan suhteen, joskin yksittäisiä asukkaita voi lahjoa puolelle tai toiselle. Briarissa asuva kansa on kuitenkin kovin ylpeää taidoistaan, sillä tiettävästi Briar on ainoa paikka, jossa osataan kouluttaa ja pyydystää elävänä lohikäärmeitä. Vankka ja kivinen kylä on raskaasti suojattu. Vierailijoita ei katsota hyvällä, oli kyseessä sitten ihmisten, haltioiden tai puolueettomien puolella oleva matkaaja. Briarin asukkaat ovat kovin ennakkoluuloisia matkalaisia kohtaan, mutta päästävät noita toki sisään. Kukapa sitä nyt lohikäärmeitä täynnä olevassa kylässä alkaisi riitaa haastaa asukkaiden kanssa?

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 26 Marras 2016, 23:58

Hetken ne suudelmat ehättivät jatkua, Seyrin miettiessä mitä hän ikinä keksisi saadakseen ne julmat tahrat toisen selästä korjattua. Olihan hän miettinyt vaihtoehtoja… muttei niistä viitsinyt tietenkään Dariukselle alkaa puhua, Puolikäärmeen kokiessa koko aiheen olevan niin vastenmielinen juuri sen tähden, että hän itse oli ollut niin julma Winderille. Niistä merkkien hyväilyistä Lorythas joutui kuitenkin kohottautumaan ylemmäs Haukansilmän käännähtäessä ympäri ja etsiessä huomiota sarvikruunuisen kasvoilta suudelmin ja kosketuksin, hänen vastatessa niihin suudelmiin ja jääden sitten vain sinertävillä silmillään seurailemaan toista siitä likeltä.

Mitään Darius ei kommentoinut Theodluiniin liittyen. Arvatenkin, kyllä Seyr osasi päätellä aiheen olevan vaikea, eikä se oikeastaan edes tähän hetkeen ja tilanteeseen kuulunut, heidän molempien ollessa tapahtuneista huolissaan. Theon vuoro oli myöhemmin. Ja äpärän kohtalosta taisi päättää pitkälti Darius itse, Loryn lähinnä toivoen, että kenraali todellakin antaisi pojalle tilaisuuden selittää itseään paremmin, kun sen aika koittaisi. Nähtäväksihän se jäi, ja toivottavasti mitään ikävää ei sattuisi, tai A’Daruil saattaisi olla pistämässä haltioiden kanssa tikkua ristiin suojattinsa tähden…
Winder halusi peseytyä ja lepäämään, Lorythaksen kohottaen katseensa niistä tekemiltään haavoilta paremmin kenraalin kasvoille. Ja heidän piti puhua. Sarvipäinen huokaisi syvään, surullisesti hymyillen uupuneen katseen kera Dariukselle, ”Niin täytyy”.
On ollut… vaikeaa… tiedän että moni asia on parhaillaan pielessä, mutten osaa korjata tiettyjä asioita yksin, vaikka kuinka sitä tahtoisinkin”, sarvikruunuinen henkäisi huolestuneena, tuoden omasta verestään sotkeutuneen kätensä sormenpäiden hipaisemaan Haukansilmän rintakehää, ”Toivon että tiedät kaikesta huolimatta - miten ikinä sinua loukkaisin ja satuttaisin teoin tai sanoin, olen siitä aina pahoillani, vaikken sitä ääneen aina sanoisi. Olette tärkeitä minulle. Sinä ja Iriador…”.

Jos tekisin sinulle jotain pientä purtavaa sillä välin, kun käyt peseytymässä, jahka käteni ja kasvoni myös siisteiksi saan. Sinulle varmasti järjestyy sija sairastuvilta, jos haluat sinne mennä yötäsi viettämään”, Lorythas aloitti, täysin edellisestä aiheesta eroon halutessaan. Hän voisi hyvin käydä Dariukselle järjestämässä pesuvesiä ja samalla siistiytymässä pintapuolisesti nopeasti itse, ja vaikka pakatakin eväitä kenraalille matkaan, jos tuo halusi punapäisen rakkaansa lähelle valvomaan tilannetta tarkemmin.
Saat toki jäädä tännekin… miten itse haluat. Saat lainaan puhtaat vaatteet ja kaiken, mitä vain tarvitset. Se on vähintä mitä voin teille taas antaa”.



//PERKELE INDEED. Tuu pelaan. Mennään pelaan <: Smitestä uus setti meille jota voidaan alkaa pelaan nelistäänkin jos porukkaa on. NÄNÄNÄNÄ. Suo ei saa päästää pelaan niitä klikkeripelejä, siitä ei tulis yhtään mitään. MUT MÄ TAHON SAKSOFONIN! JA HUULIHARPUN! Musta tulee tonne tessunkulmalle sit se joka sitä kirbybiisiä soittaa, tuuksä sit lyömään rumpuja tahdissa?//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Marras 2016, 00:39

Vaikeaa heillä kaikilla oli ollut varmasti viimeaikoina, syistä jos toisistakin. Kyllä Darius ymmärsi Lorythasia, kasvoillaan pitäen sen ymmärtäväisenlempeän ilmeen. Ei Lorythasin tarvinnut itseään selitellä, ei nyt, mutta ei haltia aikonut toista estääkään. Vaern pyysi myös anteeksi sanojaan ja tekojaan, haluten Dariuksen tietävän kyläpäällikön olevan pahoillaan teoistaan, vaikka sitä ei ääneen välttämättä sanoisi. Hymähtäen eliitti nyökkäsi, kyllä hän tilanteen ymmärsi. Siinä missä haltiakaksikko oli tärkeä sarvipäiselle, oli puoliverinen heille tärkeä ja korvaamaton. He olivat Lorythakselle velkaa niin paljosta. Ei sitäkään ääneen tarvinnut sanoa. He kaikki tiesivät sen, he kaikki tiesivät mikä asetelma oli ja miksi tähän oli päädytty.
Nopeasti se aihe kuitenkin vaihtui, Dariuksen hymyillen huvittuneenlempeästi sarvipäiselle. Turha asiasta oli nyt jatkaa, parempi vain antaa olla ja jutella sitten paremmalla ajalla, kuten oli jo päätetty.

"Se kuulostaisi mukavalta...", Darius hymähti ehdotukselle ruuasta. Johan tässä oli jo lähemmäs vuorokausi oltu syömäti ja se alkoi kyllä jo tuntua kaiken adrenaliinin väistyessä ja uupumuksen painaessa niskaan.
"Ystäväsi katsonee Iriadorin perään... Suotta minä sinne menisin muita häiritsemään. Jään kanssasi tänne - et kumminkaan haluaisi nukkua yksin", eliitti virnisti, viimein nousten sijoiltaan ja ylös sängystä.
Hetken haltia sai hakea tasapainoaan ja totutella uudenlaisiin kipuihin kun kroppa liikkeessä kävi valittamaan. Teki mieli vain pistää takaisin maaten ja katsoa sitten unien jälkeen, josko jaksaisi pesulle ja ruokailla. Mutta ehkä oli viisainta hoitaa ne pois alta ensinnä, sitten voisi hyvillä mielin käydä lepäämään - ja murehtimaan Iriadorin kohtaloa.

Lorythas lähti edeltä pesuvesiä katsomaan, Dariuksen jääden setvittelemään haarniskansa siistiin nippuun sivupöydälle, ylleen vetäisten Seyriltä lainaaman aamutakin näin alkuunsa. Jahka olisi peseytynyt, saattoi paremmin katsoa jotain ylleen - nyt oli täysin turha pahemmin vaatteita kiskoa niskaan. Jahka valmis oli, suuntasi eliitti myös alakertaan, ohimennen kiroten kuinka lattiat olivat kylmiä paljaiden jalkojen alla. Mutta eihän siitä tietenkään ääneen valitettu. Sen sijaan askel vei omien ajatuksien lomasta eteishalliin, Dariuksen etsien käsiinsä keihäänsä, jonka Lorythas aikaisemmin syrjään oli viskannut..




// Älä nyt kun mä koitin niitä vähän houkutella smiteen jo eilen. Plus se haamut simpukassa multiplayer on nykyään ilmanen huomasitko?! KOITIN SITÄKIN MAINOSTAA NIILLE. Kaikki klikkeripelit minulle heti! POINT AND CLICK. DHKRJSFES huuliharpun?! Mikä hemmetin nuuskis susta nyt tulee sit :D Ja fuck yeah tuun hakkaan rumpua sinne, koko tessu raikaa kun aletaan bilettään. taas //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 27 Marras 2016, 01:55

Seyr uskaltautui hymyilemään rohkeammin Dariukselle, kenraalin hyväksyessä hänen ehdotuksensa, mainiten ohessa myös aikovansa jäädä tänne yötään viettämään. Se sai Lorythaksen naurahtamaan muutaman kerran – kyllähän hän olisi ymmärtänyt halun poistua kumppaninsa rinnalle huolehtimaan, mutta jos Darius halusi jäädä tänne, oli Vaern sen tilaisuuden myös haltialle suomassa. Ehkä he voisivat istua hetken ja nauttia lämpimästä teestä keskenään, samalla jutellen lävitse asioita, jotka mieltä kaiversivat todennäköisesti jälleen molemmin puolin.
Leto huolehtii hänestä ja tulisi varmasti kertomaan. jos meitä tarvittaisiin tai jokin olisi hätänä”, Puolikäärme tuumi lohdullisemmin, seuraillen kuinka Haukansilmä jo ylös lähti kapuamaan vuoteelta, ”Luota vain häneen”. Leto oli jo pelastanut Iriadorin hengen. Tuskin tummahipiäinen enkeli antaisi itselleen lupaa hellittää huomiotaan ja huolenpitoaan nuoremmasta, ennen kuin punatukkainen olisi kunnossa ja paremmin tolpillaan.

Nopeasti Lorythas kävi lävitse mistä mitäkin löytyisi, tarjoten aamutakin Winderille pukeneiksi toistaiseksi. Jahka kenraali olisi saanut siistiydyttä, voisivat he katsoa jotain parempaa Dariukselle – sitä ennen tuskin tarvitsi mitään ihmeempää alkaa suunnitella. Seyr jätti kenraalin makuukammariinsa, napaten matkaansa puhtaita vaatteita ja pyyhe lanteillaan lähti poistumaan huoneelta sinne pesutuvalleen. Jälleen lämmin höyry vastaanotti oven avauksen jälkeen hänet, Puolikäärmeen juuttuessa täysin hetkeksi vain nauttimaan siitä lämmöstä. Ennen kuin lähti siistimään kaikella hartaudella itseään niistä veritahroista, jotka hänen kasvojaan ja kehoaan parhaillaan tahrivat sieltä täältä.


Samaan aikaan kartanolle otti myös saapuakseen kolmas osapuoli.

Lokene oli ollu Sagan seurana ihmettelemässä mitä sairastuvilla tapahtui, kaksikon ollessa jäänyt kyttäämään humanoideina tutun punapään huoneessa tapahtuneita asioita. Ilmeisesti Iriadoriin oli sattunut. Vaern oli ollut paikalla aikaisemmin myös tutun silmäpuolisen haltian kanssa, jotka kuitenkin olivat poistuneet paikalta lopulta ja jättäneet nuorimman lepäämään toisen tahon valvovan katseen alle. Tietenkin Iriadorin kunto oli saanut Pumpkinin huolestuneeksi ja Lokene oli nuorempaansa matkien tunteita näyttänyt – heitä ei kuitenkaan sairastuville oltaisi päästetty, vaikka kuinka naaraskaksikko olisi jäänyt ulvomaan oville, joten vahtia täytyikin jäädä pitämään vain ikkunalasin taakse. Aina siihen saakka, kunnes nenät lasissa kiinni oleva kaksikko saattoi nähdä Iriadorin heräilevän. Yhteistuumin oli päätetty, että toinen heistä lähtisi ilmoittamaan omatoimisesti asiasta kartanolle Lorythasille ja Dariukselle. Saga jäisi pitämään vahtia sairastuvan nurkalle ja Lokene poistuisi ilmoittamaan tapahtuneista veljelleen. Niinpä tuo tuuheatukkainen nutturapää oli marssinut päättäväisenä isäntänsä majapaikalle, ja omatoimisesti ovesta sisään astuen tehnyt paljain, osin kuraisin jalkoineen sijaa peremmälle taloon.

Humanoidiksi tekeytynyt Vaernia pidempivartinen naishahmo askelsi hiirenhiljaa eteishalliin ympärilleen hämmästellen, yllään vain ihonmyötäiset valkeat housut, sekä pitkä, kaavuntapainen tumma takki luomassa vahvaa kontrastieroa niin vaaleaan ja virheettömään ihoon. Se kaapu oli keskeltä auki, rennosti roikkuen vain hartioiden varassa avonaisena Lokenen yllä, peittäen juuri ja juuri jos paikallaan seisoi naiselliset avut rintakehältä, jotka muuten näkösällä timmin vatsan kera vilkkuivat siinä esillä, naaraan osaamatta kiinnittää niihin varsinaisesti minkäänlaista huomiota. Ei Lokenella ollut käsitystä siitä mitä piti piilottaa näin humanoidien keskellä, hän piti rättejäkin yllään vain näennäisistä syystä, koska muutkin niin tekivät. Ei hän ajatellut, että rintojen näyttäminen olisi ollut mitenkään paha asia, saati sitten täysin ilkosillaan kulkeminen!
Hopeahapsinen naaras kuitenkin näki peremmällä aulassa tutun hahmon, nutturapään hypähdellessä muutaman kerran iloisena lähemmäs haltiaa, ennen kuin tuo päästi suustaan erikoisen kumahtavan, jousisoitinmaisen särinän tervehdykseksi toiselle, jonka hän tunnisti Lorythaksen tummatukkaiseksi ystäväksi. Oliko tuon nimi nyt Darius sitten? Kätensä vieden sievästi selkänsä taakse ja reippaan, iloisen ja leveän hymyn nostaen kasvoilleen, Lokene odotti jos huomion puoleensa olisi mahdollisesti saanut.



//Houkuttele lisää. Ehkä me kohta ollaan siellä pro tason team ja vaan ownataan kaikki! HAAMUT SIMPUKASSA ON OLLU JO PITKÄÄN FREETOPLAY BETASSA. Voisit klikkailla niin että sun ranteet kuolee jännetuppitulehdukseen lopulta. HUULIHARPUN JOO TAHDON OLLA NUUSKAMUIKKUNEN MYÖS! Hommaan semmotteen vihreen kotsankin vielä ja kaikki on täydellistä. Meidät kohta karkotetaan pois täältä jos jatketaan biletystä//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Marras 2016, 02:28

Nopeasti se keihäs löytyi salin sivulta, Dariuksen ehättäen vain kumartumaan poimiakseen sen ylös, kun yllättäen salissa kumahti jousisoittimentapainen särinä, mikä sai haltian kirjaimellisesti hypähtämään sijoiltaan kauemmas silkasta säikähdyksestä ja huudahtamaan. Keihäs nostettiin heti kohden tuntematonta, kun Darius tuon naisen vain sai näköpiiriinsä - mokoma oli tullut sokeasta kulmasta, eikä Darius ollut olettanut kartanolla olevan kenenkään muun kuin hänen ja Lorythasin!
Eipä muukalainen uhkaavalta näyttänyt, mutta asettaan Darius ei heti säikähdykseltään laskenut. Joskin, se säikähdys muuttui kovin nopeasti hämmästykseksi ja... kiusaantuneisuudeksi. Kuvankaunis nainen näytti kumman tutulta, mutta Darius ei myöntänyt nähneensä tuota koskaan missään... kai? Vai oliko hän sattumoisin nähnyt naisen Briarissa ohi kulkiessa? Oli miten oli, kauniskasvoinen oli kovinkin... vähissä vaatteissa. Sen todettuaan Darius olikin kohdistanut katseensa visusti naisen kasvoihin, hänellä kun ei ollut tapana tuijottaa vaikka jopa tyrkyllä oltiin.

Vaivautuneisuuden suorastaan näki silmäpuolen kasvoilta, tuon koittaen keksiä sanoja tähän tilanteeseen.
"Et... tai siis...", Eliitti aloitti rykäisten, asettaan jo alemmas laskien ja aamutakkia yllään paremmin nostaen peittämään niitä puremajälkiä kaulanjuurellaan, "Etsit... varmaan Seyriä?", hän puhui yleiskielellä, eihän täällä voinut tietää ketkä kaikki ymmärsivät haltiakieltä ja ketkä eivät, joten parasta oli turvautua Cryptissä käytettyyn yleiskieleen suosiolla.
"Hän... Hänen pitäisi kohta.. Palata", Ärsytti, suunnattomasti, Naisessa oli jotain tuttua, mutta Darius ei osannut sanoa mitä! Tosin... Nyt kun hyvin, HYVIN, tiiviisti naisen kasvoja tuijotti, oli tuossa jotain samaa näköä Lorythasin kanssa... Vai kuvitteliko hän vain? Yhtä kalpea nainen oli ja silmänsä näyttivät olevan samaa sävyä.
Oliko Lorythasillekin ilmaantunut tuntemattomia sukulaisia yllättäen?



// No todellakin. Ne niin ihastuis siihen kyl jos vaan kokeilisivat, oon varma siitä. SE ON OLLU FREE TO PLAY ETKÄ OO MULLE KERTONU JOTTA OISIN VOINU KAIKILLE SITÄ HEHKUTTAA?! Klikkailen niin että kädet räjähtää! Oisiks mun nuuskamuikkunen ni mä voisin olla sun muumipeikko? Karkotus iskee - sit mennään nakkilaan bilettään //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 27 Marras 2016, 03:21

Lokene kallisti päätään hitaasti, toista silmäänsä painaen puolittain kiinni, kun se ase otti noustakseen häntä päin. Mutta siinä naaras seisoi paikoillaan siitä huolimatta hymyillen haltian edessä, odottaen että Darius häntä tervehtisi, jotta asiaan päästäisiin! Siinä missä kenraalikin, nosti lyhyempäänsä matkien nutturapää oman kaapunsa kaulusta paremmin ylemmäs piilottamaan kaulaansa, muusta välittämättä. Ehkä se oli ollut jonkinlainen vinkki ehkä! Saga aina antoi vinkkejä ja ohjasi huomaamattomillakin eleillä Lokenea humanoidien keskellä, ehkä Darius koitti tehdä samoin syystä tai toisesta!
Kyllähän naaras huomasi ne puremajäljet, sekä haistoi tuoreen veren, mutta ei tuo näyttänyt niihin reagoivansa varsinaisesti, vaikka alituinen miete päässä olisi voinutkin käskeä naarasta nuolemaan toisen haavoja kaiken varalta. Niin ystäville tehtiin, pidettiin huolta ja autettiin selviämään, ja Vaernin aamutähti olisi sitä juuri voinut ehkä kaivatakin.

Naaraskäärme hymyili yhä, tipauttaen kätensäkin rennosti jo molemmille puolilleen takaisin kuunnellessaan päänsä kenossa Winderiä, joka jostain syystä niin vaivautuneelta kuulosti. Kyllä Lokene ymmärsi mitä toinen puhui, nyökytellen nopeaan tahtiin kenraalille merkiksi siitä.
”Zu’u lost yah ahst hi, Aiedail!”, sinua minä olin etsimässä, aamutähti – niin nutturapää kuitenkin liskopetojen kielellä hihkaisi, edes ajattelematta ettei toinen välttämättä häntä ymmärtänyt. Briarissa kun suuri osa taitoi lohikäärmeidenkieltä, ei täällä tarvinnut miettiä yksinkertaisempien lauseenparsien kohdalla, ettei kukaan olisi ymmärtänyt tai osannut vastata takaisinkin!
Olin Sagan kanssa seuraamassa kumppanisi vointia tuvilla, ajattelin, että olisi varmaan kiva, jos tulisin kertomaan, että Iriador on herännyt”, Lokene jatkoi lohikäärmekielellä puhumista, lähemmäs astahtaen haltiaa ja käsiään levitellen kertoen suuret uutisensa kenraalille. Hänestä oli vain niin hienoa nähdä sinnikkään nuorukaisen selviävän, tietenkin se sai hopeaverisen naaraan innokkaana lähes hypähtelemään sijoillaan onnesta, turkoosin katseen ollessa nauliintunut kuitenkin haukansilmäisen puoleen.

Voi olisitpa nähnyt, Saga oli ihan poissa tolaltaan kun siellä ikkunalla olimme! Saga on niin suloinen. Olimme siellä ikkunalla kokoajan seurailemassa tilannetta, meillä oli vahtivuorot, ja Sagan vuorolla Iriador havahtui pedistä ylös ja…”, naaras jatkoi papattamistaan intopinkeänä matalanlempeällä äänellään, lopulta kuitenkin sanoissaan seisahtuen. Jälleen Lokene ojensi päätään hieman eteenpäin, vinoon kääntäen, aavistellen että jokin mahdollisesti olisi ollut pielessä. Kätensä otti noustakseen siihen paljaalle rintamukselle, johon naaraskäärme taputti muutaman kerran epäuskoisesti, ”… Sinä et… ymmärrä mitä sanon, ethän, Aiedail?”. Hän osoitti vielä sanojensa jälkeen avonaista suutaan pitkillä, hoikilla sormillaan, osoitti sitten Dariusta ja pudisti päätään.



//Sitä suuremmalla syyllä niitten pitää tulla pelaan sitten! NOKU EMMÄ OO SITÄ ITEKÄÄN PELANNU JA NÄIN MUT NY TIET, MEE HAHKUTTAAN SIIT! Klikkimonsteri aksu <3 Joo mä oon sun muikkunen nii oo sä mun muumipeikko <3 Tuun aina talven jälkeen sit hehkuun samaan petiin ja lämmittään suo. eikun. Lähetään nakkilaan joo. Heti kohta vai pian//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Marras 2016, 16:51

Aiedail. Sen sanan Darius tunnisti, mutta siihen se jäi - ilmeisesti nainen kuitenkin tunsi hänet? Tai tiesi kutsua haltiakenraalia Seyrin antamalla lempinimellä. Sinällään se pisti jälleen epäilemään kaikkea, olihan Iriadorin isäkin osannut häntä sillä nimellä puhutella. Mutta toisaalta, kuten todettu, kalpea nainen ei vaikuttanut uhkaavalta ja näytti turhankin tutulta, Darius ei vain saanut kiinni ajatuksesta, kuka hitto tuo mahtoi olla.
Mutta siinä se suloisuus sitten höpötti minkä kerkesi, kielellä jota Darius ei osannut. Tai ei ainakaan niin hyvin, että olisi tiennyt, mitä mokoma papatti. Olihan Lorythas heille yrittänyt jotain opettaa, mutta se oli yleensä vain ajankulua, eikä vakavasti otettavaa oppimista. Eliitti pudistelikin hitaasti päätään sitä mukaan, mitä pidemmälle nainen puheissaan pääsi, toivoen tuon hoksaavan ettei hän todellakaan ymmärtänyt mitä toinen hänelle koitti selittää. Asiaa tuolla ainakin tuntui olevan paljon.

Katse pysyi tiukasti naisen kasvoissa, yhä, vaikka silmä meinasi lähteä seuraamaan liikkuvien käsien liikkeitä, kun lähemmäs astahtanut vieras puheissaan viimein seisahtui ja kätensä rinnalleen nosti.
Darius kavensi katsettaan, päätään pienesti kääntäen siinä missä toinen omaansa kallisti. Nyt kun oli toisen ääntäkin kuullut, tuntui se jokseenkin tutulta yhtälailla. Ja kun nainen toistamiseen häntä Aamutähdeksi kutsui, laski eliitti yksi yhteen ja teki ensimmäisen johtopäätelmänsä muukalaisesta.
".... Lokene?", Varovaisesti haltia ehdotti nimeä tälle kaunottarelle, odottaen edes jonkinlaista myöntävää merkkiä. Nainen oli niin samannäköinen Seyrin kanssa, että noiden täytyi olla sukua - kaksi noin samannäköistä ei vain sattumalta voinut samassa kylässä asua ilman verisiteitä! Mutta eihän Lokenella humanoidimuotoa ollut? Joskin, oliko se sitten mahdoton ajatus, että kyläpäällikön ratsu sellaisen tempun olisi oppinut? Kyllähän se pieni punainen pirulainenkin muotoaan muutteli vähän väliä.

"En valitettavasti ymmärrä sanaakaan, mitä sanot. Nimeni kyllä, ehkä Iriadorinkin nimen erotin... Onko sinulla... uutisia hänen tilastaan?".



// NIIIN. KAIKILLE HEHKUTAN HETI JA MUKAAN VÄRVÄÄN. Oon sun muumipeikko <3 Samaan petiin keväällä niin herään kohmeesta. Eikun mitä nyt. Nakkilaan bilettääääÄÄNNN naapureiden kauhuks. Sit saat taas hirveen naurukohtauksen ja naurat pari tuntia putkeen keskellä yötä ilman syytä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 01 Joulu 2016, 21:04

Nimensä kuullessaan naaras säpsähti ja päästi kummallisen voimakkaan narahtavan äänen kurkustaan suutaan hymyillen suuremmaksi siinä samalla avaten. Sen jälkeen nainen tajusi myös nyökätä muutaman kerran tahdikkaasti, myötäillen Dariuksen vastausta, haluten toisen ymmärtävän että oli osannut mahdollisessa arvauksessaan oikeaan. Sepäs tässä nyt hankalaa oli, ettei Seyrin ystävä osannut puhua lohikäärmeiden kieltä… Vaern olisi voinut opettaa tuotakin jo monet kerrat! Lokene kyllä ymmärsi enemmän kuin selvästi haltiaa, mutta ilmeisesti Winder puolestaan ei pysynyt lainkaan kärryillä nimiä enempää naaraan tohinassa. Haukansilmän viimeiseen kysymykseen Lokene vain nyökytteli tällä kertaa, ymmärtäessään ettei suun avaamisella ollut tässä tapauksessa enää suurta merkitystä.
Lokene nostikin toisen kätensä leualleen mietteliäältä näyttäen. Hän oli nähnyt monen tahon tekevän niin, joten naaras jäljitteli sitä tapaa yrittäessään keksiä kuinka hän saattaisi haluamansa kertoa suippokorvaiselle miehelle ilman, että turhan vaikeaksi tilannetta tarvitsi alkaa vääntämään. Turkoosi katse kuitenkin otti kääntyäkseen nopeasti Dariuksesta toisaalle, tutun hahmon kurkistaessa ovenraosta hämmästellen tuijottamaan mitä eteisessä tapahtui. Kyllä Lorythas oli kuullut sisarpuolensa tutun äänen ja lähinnä miettinyt, oliko naarasparivaljakko syystä tai toisesta saapunut kiusaa tekemään tai muuten härnäämään Winderiä tänne…

Puolikäärme oli kiskonut puhtaat vaatteet ylleen. Sitonut rikkinäisen kämmenensä haavan harsojen alle ja saapui hiukset osin märkinä rauhallisesti paikalle, jossa Darius ja Lokene seisoivat. Lokene kujersi hänelle tervehdykseksi, Loryn ollessa sillä hetkellä jumittunut tuijottamaan vain toisen puutteellista pukeutumista, eikä hän kyennyt olemaan kuin pahoillaan siitä että Lokene oli tuolla tavoin paita auki saapunut Winderin puheille…
Mitä ihmettä sinä täällä teet, luulin että olet Sagan seurassa…”, Hopeakäärme huokaisikin haltiakielellä, viittoen Lokenea tulemaan samalla lähemmäs. Ja naarashan teki työtä käskettyä, hypähdellen kepeästi sarvikruunuisen vierelle ja otti tärkeän ilmeen kasvoillensa, joka vaihtui kuitenkin ihmettelyksi, kun Lorythas niistä kaavunpielistä otti kiinni ja lähti maltillisesti toisiinsa kiinnittämään napeista.
Paita pitää napittaa kiinni…”, Vaern huomauttikin Lokenelle, joka hekotteli muutaman kerran huvittavasti aloillaan seisten kuitenkin kuuliaisena, kun hitusen lyhyempi puoliverinen niitä nappeja kiinnitti.
Taisin unohtaa”, naaras tuhahti, ollen selvästi pahoillaan, vaikkei sitä osannut tietoisesti näyttääkään, ”Halusin tulla kertomaan että Iriador heräsi”.

Tai oli hereillä vielä kun sieltä ikkunalta lähdin, pitäisiköhän teidän mennä sinne? Olihan siellä jo se toinen tummatukkainen, mutta niin, pitäisikö sinne punatukkaisen seuraksi mennä tuon?”, Lokene jatkoi miettien, Lorythaksen luoden lyhyen katsahduksen hänen kasvoilleen välistä, kiinnittäen sitten hetkeksi vielä huomionsa humanoidiksi tekeytyneen naaraan asustuksen siistimiseen ja oikaisemiseen tuon päällä. Kun se takki toisen yllä oli kiinni, näytti nutturapäinen oikeastaan ihan siistiltä ilmestykseltä äskeiseen verrattuna.
…Voitko kuvitella että Pumpkin meni opettamaan tuon muodonmuutoksen Lokenelle”, Lorythas lopulta huokaisi jälleen ääneen lähinnä Dariukselle, kun oli saanut naaraan hieman siveellisemmän näköiseksi, ”Hän tuli vain kertomaan että Iriador on ilmeisesti ainakin ollut jalkeilla. Olisikohan viisasta ja kävisit hänen vointiaan vielä katsomassa ja näyttäytymässä edes eväittesi kera, liekö hän edes tietää missä on tai oletko edes elossa sen Pimeänpaikan seikkailun jäljiltä itse…”.



//KAIKKI MUKAAN. RIEHUMAAN. Mut uh <3 Samassa pedissä keihutaan sitten, kun mää oon siellä hehkumassa. Eikun wait. Naapurit muuttaa pois kun me sinne ilmestytään bailaan. ET NYT DISSAA KUN MULLA OLI NIIN KAMALAN HAUSKAA VÄSYNEENÄ! Sen siitä saa kun kattoo marrying mafiaa ja näkee mielessään römpsä sensein touhotukset//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Joulu 2016, 21:42

Lokene, selvä. Kävi harminaisen selväksi, että tämä nainen toden totta oli Seyrin sisarpuoli humanoidimuodossaan. Ja ilmeisesti tuolla oli jotain uutisia liittyen Iriadoriin, naaraan niin kovasti nyökytellessä kysymysten perään. Totta kai sitä huolestui, kun Iriadorista oli kyse, mutta kerta Lokene näin iloisenrauhallisena oli pysynyt, niin tuskin Iriadorilla mitään hätää oli? Luulisi, että Lokenekin olisi ollut hätäisempi jos Iriadroilla olisi ollut jokin hätänä - kyllä kai naaras sen verran korkeahaltiastakin välitti?
Dariusta harmitti, etteivät he tämän enempää toistensa kanssa kyenneet kommunikoimaan. Ilmeisesti Lokene häntä kyllä ymmärsi ilman ongelmia, siinä missä Darius tiesi vain sanan tai pari Lokenen puheista. Onneksi heidän ei tarvinnut sen kauempaa kahdestaan pähkäillä tilannetta, kun Lorythas saapui paikalle.

Darius vilkaisi vain puoliverisen puoleen siinä, missä Lokene velipuolensa luo hyppeli iloisesti. Sinällään Lokene tässä muodossaan oli kovinkin... suloinen ja viattoman oloinen, naiivi ennen kaikkea. Mutta sitähän Darius ei ääneen sanonut - hän sieti Lokenea humanoidinakin, se riittäni kaikille, tuskin naaras nyt halusi haltialta mielipidettä itsestään muutenkaan kuulla.
Eliitti jäi sijoilleen seuraamaan sisaruksien toimia, kuunnellen nyt mitä heidän keskustelustaan ymmärsi - sentään Lorythas ymmärsi puhua haltiakieltä, jotta vieraansakin jotain ymmärsi. Eihän siinä voinut kuin hymyillä pienesti, Vaernin lähtiessä sisarensa paitaa napittamaan. Ilmeisesti lohikäärme ei oikein siveydenpäälle ymmärtänyt kunnolla, mikä sinällään oli kyllä ymmärrettävää.

"Itse asiassa voin kyllä kuvitella", Darius hymähti Lorythasin tiedustellessa, olisiko hän uskonut "Pumpkinin" opettaneen Lokenelle tämän taidon. Varmasti, kerta Lokene ei ilmeisesti humanoidiksi osannut muuntautua, ennen kuin pikkuliskon tapasi.
Lorythas kuitenkin kertoi, että Iriador oli hereillä ja sen takia Lokene oli tänne tullut - ilmoittaakseen asiasta. Ilme Dariuksen kasvoilla kirkastui, eliitin ottaen jo pari hypähtelevän nopeaa askelta kohden ulko-ovea.
"M-minä käyn siellä, palaan pian", oli nopea ilmoitus hopeaverisille, ennen kuin Darius kääntyi kunnolla kohden ulko-ovea ja lähti juoksemaan kohden sairastupaa. Ilman kenkiä, ilman sen parempaa asustusta.

Sairastuvilla Leto oli ollut onnesta soikeana, kun Iriador oli tajuihinsa palannut. Vähän kaksikko oli keskustellut, Leton haluten säästää Iriadorin energiaa turhilta rupatteluilta ja siinä samalla peläten oman äänensä puolesta, joka jälleen epävarmuuttaan oli alkanut vaihtelemaan.
yllättäen huoneen ovi kävi avautumaan ja sisään rynnisti silmäpuolinen haltia, Leton sulkien suunsa ja tyytyen vain hymyilemään kauempana, siinä missä tummatukkainen eliitti syöksyi suoraan korkeahaltian vierelle pedille ja kietaisi kätensä nuorempansa ympärille.
"Hengille kiitos, olet elossa", Darius henkäisi Iriadorin korvanjuuressa, painaen nuorempaansa paremmin vasten itseään, samalla syvään vetäen henkeä tuon kaulaa vasten.
"Pelkäsin jo, ettet koskaan heräisikään", Eliitti jatkoi, tuoden kasvonsa vasten Iriadorin kasvoja, "Olethan kunnossa?".



// RIEHUMAAN! Ja nii saatana, kieltämättä aina on vähän huh lämpöä kun sä oot samassa vuoteessa (DD Senkin patteri. Ja muuttaispa (DD SULLA OLI HAUSKAA JOO JA MULLAKIN OLI KU SUO KATTELI (DDD senkin hihitys hirmu. Ja nyt ne römpsä senseit :---D En oo vieläkään kattonu marrying mafiaa //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 01 Joulu 2016, 23:05

Lorythas kohotti kulmiaan pienesti Dariuksen ilmeen nähdessään, hymyillen hätäisesti kenraalille. Myös Lokene kääntyi katsomaan haltiaa, joka niin kiireisesti ilmoitti palaavansa tänne pian. Ilmeisesti toiselle tuli kiire sairastuvalle naaraan uutisen myötä, tai niin kruunupäinen päätteli tapahtuneesta, ”V-voin kyllä tuoda ruokaa myös sinnekin teille!”, Lory ehtikin huudahtaa toisen perään, Dariuksen kuitenkin poistuen juosten jo paikalta, jättäen hopeakäärmeet kaksin kartanolle.

Lämpimällä tuvalla Iriador oli vuoteestaan havahtunut hereille ja istuskeli vuoteellaan hieman kumarassa. Ensitekijöikseen punapää oli Leton äänen tunnistanut ja miettinyt aluksi mitä tuttu tummahipiäinen Briarista teki nyt heidän kaupungissaan. Mutta oli selvinnyt että he olivatkin jälleen Briarissa. He kaikki, kukaan ei ollut jäänyt matkan varrelle onneksi ja kiitos Iriadorin nopeasta tilanteen tasalle heräämisestä taisi kuulua juurikin Letolle. Punatukkainen ei kuitenkaan jaksanut hirveästi keskustelussa pysyä kiinni, vaikka muutaman ystävällisen sanan Leton kanssa ehättikin jakaa. Hänellä oli kirjaimellisesti aivan kamalan huono ja heikko olo, syystäkin – oli myös hirveä nälkä ja jano, sillä eipä hänelle mitään suurta oltu vankina tarjottu. Korkeintaan vettä, ja sekin oli maistunut ihan kamalalta. Syystä tai toisesta myös yskitti ja kurkku oli kuivana ja karheana, ja Iriador olisi voinut vaikka vannoa, että maistoi suussaan kummallisen savunkatkun…

Kauaa sokea ei kuitenkaan ehättänyt Leton kanssa aikaa kahden kesken viettää, Iriadorin kuullessa jo kaukaa lähemmäs tulevat juoksuaskeleet. Ne tulivat aina huoneeseen saakka ja siitä lähestyivät hänen vuodettaan kohden – eikä Iriadorin hirveän kauaa tarvinnut arvailla kuka oli kyseessä. Heikko hymy kohosi kasvoille haltian kuullessa Dariuksen äänen lopulta, kenraalin syöksyen kiinni häneen ja painaen paremmin vasten, Iriadorin kyeten tukemaan itseään vain heikosti toisella kädellään ettei samantien olisi alas kaatunut. Toisen kätensä hän kiersi Winderin ympärille, pysytellen sijoillaan rauhallisesti toisen otteessa, lopulta silmiänsäkin kunnolla raottaen auki kun vanhempi kasvotusten hänen kanssaan tuli.
Luulitko että muka olisin luovuttanut nyt…”, Iriador henkäisi heikolla ja käheällä äänellä Dariukselle takaisin, kohottaen sokeaa katsettaan suurinpiirtein Winderin silmien tasolle, ”Olet pelastanut minut monesta muusta ansasta aikaisemmin ja tuonut aina takaisin - tämä olisi ollut niistä kaikista surkein syy vain nukkua pois”. Iriadorista tuntui ettei sanomansa hirveän kaukana mahdollisesti ollut ollut, mutta sen sijaan että kuolemaa olisi murehtinut, oli hän ennemmin onnellinen ollessaan yhä elossa ja voidessaan olla Dariuksen lähellä näin. Tai sitten kaikki tämä oli jo pelkkää unelmaa jostain paremmasta, ja hän ihan tosissaan oli heittänyt henkensä syystä tai toisesta… eikä hän ollut saanut edes kumppaniaan hyvästellä…
Ei kai se voinut pitää paikkaansa…

Heikottaa ja pyörryttää ja sen sellaista, olen vain vähän heikossa hapessa…”, punatukkainen hymyili lohdullisesti, ”Minulle pääasia on että sinä selvisit sieltä elossa pois”, nuorempi vielä jatkoi kuiskaten rakkaalleen.



//KIELTÄMÄTTÄ ON AIKA HUH KUN MÄ OON SAMASSA HUONEESSA ;;DD;D;;D;;DD Oke noni nyt. Muuttaisivat muualle mökäämään meidän mökien tieltä. NO JAETTU OLI ILO, HYVÄ NIIN, MÄ AATTELIN LÄHINNÄ ET VIHAAT MUO KO OON NIIN HIRVEE :DD:D::D:D Marrying mafia kuuluu siihen meidän sohvaplösö ja huonot elokuvat kokonaisuuteen sitten. Järjestä meille paikka tai tuu tänne ja hoidetaan sut ajan tasalle//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Joulu 2016, 23:28

Ei Haukansilmä voinut kuin naurahdella hymisten onnellisuutensa keskeltä, kuullessaan Iriadorin sanat. Tuntui niin hyvältä pitää rakkaintaan lähellä ja kuulla Iriadorin ääni, nähdä korkeahaltia elossa ja hyvinvoivana - joskin selvästi uupuneena, mikä toden totta oli kyllä ymmärrettävää. Darius ei päästänyt irti Iriadorista, pitäen kätensä koko ajan toisen ympärillä, pysyen siinä lähellä kuin takiainen. Kaikesta kivusta ja sotkuisuudestaan huolimatta, hän halusi pysyä Iriadorin lähellä. Välistä toki vilkaisten tuon "Leton" puoleen, joka toisella vuoteella haltiakaksikkoa katseli hymyillen, kovin tietäväisenvirnuilevan katseen jakaen eliitin kanssa, kun heidän katseensa kohtasivat kertaalleen. Tietenkään Haukansilmä ei tietänyt, mistä tummahipiän hymy johtui, eikä kyllä sitä käynyt kyselemään. Pienesti Darius jopa toiselle hymyili takaisin, lähinnä osoittaakseen sitä kiitollisuutta jota toista kohtaan koki.

Huomio kuitenkin kääntyi takaisin Iriadoriin, Dariuksen viimein suostuen nojaamaan hieman kauemmas rakkaimmastaan, huvittuneesti hymähtäen.
"Kaikki me selvisimme elossa, onni oli matkassamme", Darius kertoi, toisella kädellään käyden silittelemään Iriadorin kasvoja ja hiuksia, "Anteeksi, etten aikaisemmin paikalle kyennyt... se äpärä ei vain aikaisemmin viestiä tuonut meille... Tekee pahaa nähdä sinut tässä kunnossa, joskin pahemmassakin kunnossa saattaisit olla ilman... ystäväänne... Letohan se oli?", Eliitin katse kääntyi korkeahaltiasta tummahipiään, joka vain nyökkäsi nimensä kuullessaan. Juuri nyt Ardashir ei uskaltanut puhua, jostain syystä se jännitys ja äänenhallinta oli hankalampaa, kun Lorythas ei ollut paikalla tai enkeli ollut kahden Iriadorin kanssa...
"Isäsi...", Darius aloitti varovaisesti, huomionsa palauttaen Iiradorin puoleen, "... On kuollut", kovin kylmästi eliitti sen totesi, tietäen ettei korkeahaltialla niin kovin lämpimät suhteet olleet isäänsä. Eihän hänelläkään isäänsä ollut niin lämpimät suhteet, mutta silti, kun sukua oli, halusi sitä myös tietää toisesta... ehkä.


// HUH HUHH IDD ;D;D;D;D;; JA ENHÄN MINÄ SINUU VIHAIS VAIKKA VÄHÄN OLI SILLEEN ET SAATANA TUNGENKO TYYNY SUN NAAMAAN KU SIITÄ NAURUSTA EI MEINANNU TULLA MITÄÄN (DDDD Marrying mafia pitää kattoo joo, asap! Katotaan mikä järjestyy ekana ja silleen, mut se on heti ekana listalla kyllä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 02 Joulu 2016, 00:50

Punapää jatkoi hymyilyään Dariuksen kauemmas nojautuessa, kädellään silti jääden pitelemään kiinni hellästi kumppanistaan vain varmistaakseen, että hän voisi vetää toisen takaisin lähelleen jos kenraali minnekään yritti vain lähteä. Hän kuunteli hymyillen, miten Haukansilmä kertoi heidän kaikkien selvinneen siitä kuolemanloukosta elossa, siinä missä Darius myös pahoitteli ettei aikaisemmin ollut kyennyt saapumaan paikalle.
En tiedä olisinko herännyt ilman Leton apua näin pian”, sokea hymyili. Hän oli jo kiittänyt tummahipiää pelkästään tuon läsnäolosta aikaisemmin ja nuorempaa sinällään harmitti, että se oli niin pientä verrattuna siihen kuinka paljon Leto taisi olla tehnyt hänen vuokseen. Kyllä hänen kehoonsa arpia jäisi, niin näkyviä kuin näkymättömiä, mutta ilman välitöntä apua Iriador olisi varmaan kuihtunut jo pois. Arpia miettiessään Iriador oli melko varma siitä, että olisi haistanut veren imelän hajun Dariuksesta… syystä tai toisesta.

Ilmekään punapään kasvoilla ei värähtänyt hänen kuullessaan isänsä menehtyneen. Hän olisi ehkä halunnut tietää miten – oliko Darius mahdollisesti tappanut toisen, vai Delathos? Kaikki mitä kahleista vapautumisen jälkeen oli tapahtunut, oli Iriadorille pelkkää usvaa. Hän muisti hädin tuskin että Lorythas oli ollut myös siellä, hän muisti sen korventavan kuumuuden kaikkialla ympärillään… mutta kaikki yksityiskohdat tuntuivat kadonneen mielestä jonnekin. Ei tämä ollut oikea hetki niistä kuitenkaan puhua, ei Iriadorin mielestä.
Niin on… vain parempi…”, punatukka henkäisi lopulta, puristaen samalla kevyesti Winderin päällä olevan vaatteen hihaa kädessään lujemmin, ”Toivon vain, ettei hän ehtinyt tehdä perheelleni mitään kotona…”. Nuorempi näytti ja kuulosti hieman katkeralta tapahtuneiden johdosta… hän ei antaisi ikinä isälleen anteeksi, jos tuo oli tehnyt jotain Ghilwenille, Doralle tai Merille…
Ei minulla ole käsitystäkään siitä mitä sen jälkeen tapahtui, kun menetin tajuni silloin kun lähdimme täältä kaupunkiin päin. Nashira vain hyytyi aluksi ja… niin…”, loput Darius taisikin tietää, ellei Theo ollut ehtinyt selittää tilannetta enemmän. Ilmeisesti Dariuksen veljen äpärä oli kuitenkin selvinnyt elossa kaupunkiin saakka – siitä Iriador osasi olla myös huojentunut ja onnellinen juuri nyt. Hän oli tyytyväinen siitä kokonaisuudesta ylipäätään, ettei isänsä kaikessa kurjuudessaan ollut saanut heistä ketään hengiltä. Iriador kuitenkin yritti nopeasti viedä aihetta toiseen jäämättä turhan pitkäksi miettimään tapahtuneita, niiden harmittaessa jo pelkällä ajatustasolla häntä juuri nyt. Tuntui, että hänestä oli sittenkin vain haittaa kaikille. Että hän olisi pelkkä taakka Dariukselle.

Ehdin toipua täällä ollessani”, Iriador kuitenkin totesi yrittäen taas heikosti hymyillä, mutta katseensa pysyi tyhjänä siinä omassa sylissä. Se hymy kasvoilla oli kuitenkin kaikkea muuta paitsi iloinen, onnellinen tai millään tavalla tyytyväinen, ”Mutta hänet kohdattuani olen… taas aika rikki, psyykkisesti”.
Isäni repi aikalailla kaiken mahdollisen jälleen hajalle. Hän on ollut täällä niin kauan… jo ennen kuin edes saatoit minut tänne alun perin, sen perusteella mitä hän kertoi… minusta melkein tuntui, että hän on aina ollut silminä seinällä vakoilemassa meitä. Ja Lorya… ihan kaiken aikaa… ihan kaikkialla”, sanojensa lomasta Iriador valui hitaasti ja varmasti vasten Dariusta, kasvojaan jääden painamaan toisen rintaa vasten lohduttomina ja vanhemman hihaa yhä vain lujemmin nyrkkiinsä painaen, ”Minun jos kenenkään olisi pitänyt huomata hänet…”.



//;;DD;D Oisit vaan iskeny tyynyn naamalle. Ja nyrkin perseeseen. Ja todennu et nyt jumalauta nainen hiljaa. ASAP JOOOOOOOO. Leffailtamat, kannatan. Mässyt messiin ja hyvää juotavaa ja seuraa <3 Timi on taas ihan et blöh ei taas naisten juttuja. Ja Room perään heti uusintana, niin ei pääse sekään unohtuun//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Joulu 2016, 16:45

Darius pysyi hiljaa Iriadorin todetessa isänsä kuoleman olevan vain parhaaksi. Kuka hän toisten perhesuhteita oli arvostelemaan ja Iriadorilla oli kyllä syynsä vihata isäänsä ymmärrettävästi.
"Sitä en osaa sanoa...", Iriadorin lähellä pysyttelevä eliitti hymähti, nuoremman toivoen ettei isänsä olisi ehättänyt muulle perheelle mitään tehdä. Tosin jos tuo olisi jotain tehnyt, kaiketi Iriador olisi siitä jo kuullut vankina ollessaan? Se mies toden totta tuntui haluavan vain aiheuttaa tuskaa ja epätoivoa suunnitelmillaan, joten luulisi, että mikäli Iriadorin perhe olisi saanut jo kärsiä, olisi siitä kerrottu myös Iriadorille toisen murskaamiseksi.
Eliitti hymähti pienesti. Korkeahaltia ei kuulemma juurikaan muistanut mitään tapahtumista, sen jälkeen kun Nashira oli aroille hyytynyt. Ehkä niin oli parasta, mutta jokin kertoi Dariukselle, että Iriador tulisi vielä muistamaan yhtä jos toista jahka kunnolla toipuisi ja tapahtumat alkaisivat mieleen palata. Valitettavasti.
"Tärkeintä on, että olet nyt turvassa... Nashirakin selvisi, tavalla tai toisella ja odottaa sinua kaupungissa", Darius vakuutteli, toisella kädellä pienesti silitellen Iriadorin kylkeä.

Punapää vaihtoi aihetta, koittaen hymyillä, kuitenkin siinä onnistumatta varsinaisesti. Olihan kasvoilla hymy, mutta kyllä eliitti osasi sanoa ettei se iloinen ollut. Darius pysyi kuitenkin hiljaa, antaen Iriadorin kertoa kuinka oli omasta mielestään toipunut jo täällä ollessaan, mutta kaikki oli kumoutunut isänsä "vierailun" myötä. Eikä kyllä ihmekään. Haukansilmä antoi Iriadorin nojautua paremmin vasten itseään, itse pysyen hiljaa hetken, vain tuijottaen nuoremman punaisia hiuksia löytämättä varsinaisesti sanoja. Tietenkin teki pahaa ajatella, että vihollinen oli pysynyt näinkin lähellä pidemmänkin tovin ilman, että kukaan heistä oli huomannut. Entä jos heitä oli lisää?
"... Ehkä sinun pitäisi yhä jäädä tänne", eliitti lopulta hymähti hiljaa. Tietenkin hän halusi Iriadorin jo kotiin, lähelleen, viimekuukaudet olivat olleet yhtä harmaata massaa ilman minkäänlaista ilonpilkahdusta arjessa, kun yksin oli ollut. Eikä hän mielellään olisi jättänyt Iriadoria tänne, kun ei voinut olla varma, oliko kylässä yhä vihollisia... Mutta kukaan ei ollut käynyt Iriadorin kimppuun hänen täällä ollessaan. Vasta kun korkeahaltia Briarista oli poistunut, oli tuolle huonosti käynyt.
"Toivuit, parannuit. Sinulla oli hyvä olla", Haukansilmä jatkoi, "Tuskin siihen kykenisit kaupungissa, seurassani".

Leton teki pahaa seurailla haltiakaksikkoa ja kuunnella noiden keskustelua. Olisihan hän voinut vain poistua ja antaa kaksikolle oman rauhan - mutta eihän enkeli sellaista ymmärtänyt tehdä. Sen sijaan murheellinen ilme kasvoillaan tummahipiä vain katseli murtunutta kaksikkoa. Hän olisi halunnut tehdä jotain heidän hyväkseen, mutta mitä hän olisi voinut?



// NYRKKIÄ PERSEESEEN. JA KYLLÄ JOOOOOO <3 Timi on vaan in löve kun pääsee sun seuraan ja sää hellit sen hölmöks. JA THE ROOM ON MUST KYLLÄ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 03 Joulu 2016, 18:25

Iriador pidätteli silkkaa halua vain alkaa itkeä ja nyyhkyttää taas murheet ja haikeat ajatukset mielestään ulos. Mutta ei hän halunnut tehdä sitä tässä. Ei Dariuksen nähden, peläten vain että se olisi saanut Winderin huolestuneeksi hänestä ja voinnistaan. Kyllä punapää oli ihan kunnossa, tai niin hän yritti muille kertoa ja näyttää – todellisuus taisikin sitten olla ihan jotain muuta, Iriadorin ollessa niin rikki tästä kaikesta ettei hän edes muistanut, oliko koskaan aiemmin kokenut mitään tällaista. Häntä ahdisti tämä kaikki, toisten huolestuttaminen ja oma kyvyttömyytensä huomata ympäriltään enää edes niitä, jotka pahaa heille halusivat.
Siinä nuorempi kuitenkin pysyi sijoillaan, nojaten vasten Dariuksen rintakehää. Hellittäen otettaankin siitä hihasta, käden jääden lopulta vain lepäämään kenraalin käsivarrelle. Iriador kuunteli vain harmissaan uiskennellen kuinka Dariuskin ehdotti, että hänen pitäisi ehkä yhä jäädä Briariin. Toipumaan ja keräilemään itseään. Se sai punapään kuitenkin naurahtamaan toista vasten, painamaan päällään hieman kiehnäten Dariusta. Ei hän halunnut tänne enää jäädä – jos hän juuri nyt jotain tarvitsi, niin paluun tavallisempaan arkeen. Paluun takaisin rakastamansa kumppanin vierelle. Sitä Iriador oli kaivannut jo niin pitkään, ettei kykenisi edes vitsillä väittää Dariuksen olevan sanoissaan oikeassa.

Älä viitsi”, sokea totesi pirteämpänä, suoristautuen hieman ja tuoden kasvojaan paremmin taas Winderin nähtäville, ”Tietenkin tulen mukaasi takaisin kaupunkiin. Seurasi ja läsnäolosi on juuri nyt se mitä eniten kaipaan, enkä tiedä uskaltaisinko edes yksin tänne enää jäädä kaiken tämän jälkeen…”.
Minulla on ollut niin ikäväkin…”, Iriador huokaisi lohdullisempana, kätensä nostaen koskemaan rakkaansa kasvoja, ”Enkä jaksaisi enää siitä kaipauksestani joka ilta itkeä itseäni uneen”.

Lorythaskin on ollut niin outo, etten tiedä varmasti haluaisiko hänkin minut jo nurkistaan eroon…”, Iriador huokaisi jälleen, ilmeensä kasvoillaan muuttuen huolestuneeksi. Punapää oli useamman kerran päässyt todistamaan Seyrin oikkuja, enemmän ja vähemmän raivokkaita… Saattoivathan ne olla pelkkää sattumaa, mutta samalla Iriador oli herännyt ajattelemaan että moiset reaktiot olisivat syntyneet täysin siitäkin syystä, että Lorythas halusi hänen jo häviävän kodistaan. Olisihan se ollut ymmärrettävää, ei vieraiden kuulunut toisten nurkissa loputtomiin asua ja olla, ja johan Iriador oli täällä viimeisen ikuisuuden lojunut.
Kyse ei kuitenkaan tainnut olla edellisestä – punapäästä tuntui että Seyrille oli muodostunut omanlaisiaan ongelmia petoverensä kanssa, muttei nuorempi ollut varsinaisesti uskaltanut nostaa sitä aihetta koskaan sarvipäisen kanssa esille.



//HANURI KUNTOON RASSATAAN. Eikun. Timi on niin hellittävä ja suloinen etten voi vastustaa paijailua <: EN KESTÄ KUN SE PERÄÄN KATTOO AINA NIIN SURULLISENHÄMMENTYNEENÄ! Room ja Wiseau on legenda//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Joulu 2016, 18:45

Eliitti ei voinut olla hymyilemättä melankolisesti Iriadorin ilmoittaessa, että tietenkin hän halusi palata kaupunkiin kumppaninsa kanssa. Juuri nyt Haukansilmän seura oli kuulemma se, mitä nuori korkeahaltia kaipasi ja halusi, eikä enää aikonut jäädä ikäväänsä kasvattamaan Briariin. Darius ei löytänyt sanoja, taaskaan, tietäen kyllä miltä Iriadorista tuntui. Ei hänkään olisi halunnut enää olla erossa Iriadorista, hän halusi iltaisin nukahtaa kumppaninsa viereen kun punapää illan päätteeksi hänen huoneelleen hiippaili toisilta salassa ja aamun tullen poistui ilman että kukaan heistä edes tiesi. Olihan siinä piilottelussakin oma painonsa, mutta se tuntui huomattavasti helpommalta, kuin olla enää erossa toisesta.
Darius kävikin vetämään Iriadoria lähemmäs itseään, otsansa painaen vasten Iriadorin otsaa vasten, pienesti vain hymähtäen.

Ja sitten tuli puheeksi Lorythas, Dariuksen ilmeen synkentyen hieman. Ilmeisesti Seyr oli käyttäytynyt oudosti Iriadorinkin seurassa, eikä punapää ollut varma, halusiko puoliverinen häntä edes tänne enää nurkkiin pyörimään. Darius uskoi, ettei Lorythasilla loppujen lopuksi ollut mitään Iriadoria vastaan, vaan kyse oli jostain muusta. Olihan Seyr jo hänelle avautunut aikaisemmin, mutta eihän Darius koko totuutta tiennyt.
"Jutellaan siitä myöhemmin", Eliitti tyytyikin tuumaamaan, pienen, hellän suudelman painaen Iriadorin suupieleen, "Sinun lienisi parasta levätä. Olet varmasti uupunut, vaikka hereille jo havahduitkin".
"Jos haluat voin jäädä luoksesi"
, Darius jatkoi, "Mutta minun on ainakin käytävä Lorythasin kartanolla... Haluan peseytyä ja lupasin palata sinne vielä jahka täällä olen käynyt".
"Mutta jos haluat levätä rauhassa, niin palaan hänen kartanolleen yöpymään. Leto ilmeisesti aikoo seuranasi kuitenkin pysyä?"
, Jälleen haltia vilkaisi tummahipiän puoleen, joka nyökkäsi hymähtäen. Hän pysyisi Iriadorin luona ja katsoisi, että punapäisellä olisi kaikki hyvin. Tosin jos tummatukkainen haltia tänne palaisi Iriadorin seuraksi, silloin Leto poistuisi ja jättäisi pariskunnan keskenään. Häntä tuskin tarvittiin silloin täällä.



// RASSATAAN eikun. Timillä on kato charmia. Niin pörhöinen bendele. TIMILLÄ ON SUPER PUPPYEYES EI VOI VASTUSTAA. Wiseau on mun märkä uni //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Crimson » 03 Joulu 2016, 20:06

Siinä oli taas niin hyvä. Olla vain Dariuksen vierellä ja tietää, että oli turvassa. Iriador uskalsi jo hymyillä rohkeammin, vaikka yhä se inhottava uupumus sai hänet näyttämään siihen lämpimään hymyyn pukeutuneenakin heikolta ja väsyneeltä. Mutta kyllä se tästä. Punapää tarvitsi vain lepoa ja aikaa toipua, ja Dariuksen lähelleen, Haukansilmän ollessa hänelle tällä hetkellä juuri se suurin voimanlähde, jonka takia Iriador jaksoi olla yhä pystyssä ja uskoa parempaan.
Hymy nuoremman kasvoilla levisi Dariuksen painaessa lyhyen suudelman hänen suupieleensä, todeten että he voisivat Seyristä ja varmasti kaikesta muustakin puhua myöhemminkin. Punapää nyökkäsi, ymmärtäen kyllä että hänen lisäkseen varmasti myös Winder kaipasi lepoa, eikä nuorempi sen tähden alkanutkaan mitään erikseen toiselta edes kysellä. Tai tentata, mistä se veren haju nenään kantautui. Hän ehtisi myöhemminkin vaihtaa sanoja Dariuksen kanssa, sitten kun he olivat ihan kahden, kenraalin ehdottaenkin voivansa jäädä tänne punapään seuraan.

Dariuksen piti kuitenkin käydä vielä sanojensa mukaan Seyrin kartanolla, sillä oli luvannut ilmeisesti paikalle palaavansa. Eihän Iriador tiennyt kuinka ylipäätään Darius oli tänne tiennyt juosta, kun punapää tajuihinsa oli palannut. Ehkä joku oli käynyt kertomassa ja kenraali oli siitä lentävän lähdön itselleen ottanut ja kiirehtinyt paikalle. Samapa tuo, Iriadorille kumppaninsa saapuminen paikalle hänen surkeudestaan huolimatta oli ollut omanlaisensa piriste.

Pärjään kyllä”, sokea henkäisi rauhallisesti ja kohotti katsettaan paremmin Dariuksen kasvoille, ”Mutta kuulostaisi mukavalta jos jäisit”. Ei Iriador nauttinut yksin olemisesta. Vaikka Leto paikalla olisi ollut, ei punapää olisi tietänyt mistä olisi tuon kanssa voinut keskustella, tai olisiko edes jaksanut varsinaisesti yrittää seuraa pitää vanhemmalle. Varmaa kuitenkin oli, että punapää halusi korvata toisen avun paremmin kuin pelkällä kiitoksella – ehkä hän voisi keksiä kaupungista jonkin lahjan toiselle ja seuraavalla kerralla tuoda Briariin joko tummatukkaiselle itselleen tai Lorythakselle, joka varmasti voisi terveiset eteenpäin antaa jos Leto ei paikalla olisi.
Kerrothan Lorythasille myös ettei minulla ole hätää”, Iriador hymyili, ”Taidan tarvita häneltä taas vaatteita lainaksi ylipäätään siihen saakka että kaupunkiin pääsemme… ja kotonakin tarvitsen uuden haarniskan”, nuorempi jatkoi kasvonpuoliskoaan hieraisten turhautuneena.
Ehkä sinun pitäisi kuitenkin mennä”, sokea nosti jälleen sen väsyneen hymyn kasvoilleen, pienesti naurahtaen, ”Tule takaisin sitten kun ehdit, en minä täältä minnekään enää katoa”.



//Eikkkkkun. Timillä on pettämätön charmi. Herrasmies Timi. TIMILLÄ ON NIIN <3 Tahon paijaan Timiä. 15min, oon siellä kohta ikkunassa roikkumassa sitten. JA SÄ JA SUN WISEAU :DDDD Pistä pois se mustaletti nyt//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

EdellinenSeuraava

Paluu Briar

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron