Kirjoittaja Crimson » 27 Marras 2016, 03:21
Lokene kallisti päätään hitaasti, toista silmäänsä painaen puolittain kiinni, kun se ase otti noustakseen häntä päin. Mutta siinä naaras seisoi paikoillaan siitä huolimatta hymyillen haltian edessä, odottaen että Darius häntä tervehtisi, jotta asiaan päästäisiin! Siinä missä kenraalikin, nosti lyhyempäänsä matkien nutturapää oman kaapunsa kaulusta paremmin ylemmäs piilottamaan kaulaansa, muusta välittämättä. Ehkä se oli ollut jonkinlainen vinkki ehkä! Saga aina antoi vinkkejä ja ohjasi huomaamattomillakin eleillä Lokenea humanoidien keskellä, ehkä Darius koitti tehdä samoin syystä tai toisesta!
Kyllähän naaras huomasi ne puremajäljet, sekä haistoi tuoreen veren, mutta ei tuo näyttänyt niihin reagoivansa varsinaisesti, vaikka alituinen miete päässä olisi voinutkin käskeä naarasta nuolemaan toisen haavoja kaiken varalta. Niin ystäville tehtiin, pidettiin huolta ja autettiin selviämään, ja Vaernin aamutähti olisi sitä juuri voinut ehkä kaivatakin.
Naaraskäärme hymyili yhä, tipauttaen kätensäkin rennosti jo molemmille puolilleen takaisin kuunnellessaan päänsä kenossa Winderiä, joka jostain syystä niin vaivautuneelta kuulosti. Kyllä Lokene ymmärsi mitä toinen puhui, nyökytellen nopeaan tahtiin kenraalille merkiksi siitä.
”Zu’u lost yah ahst hi, Aiedail!”, sinua minä olin etsimässä, aamutähti – niin nutturapää kuitenkin liskopetojen kielellä hihkaisi, edes ajattelematta ettei toinen välttämättä häntä ymmärtänyt. Briarissa kun suuri osa taitoi lohikäärmeidenkieltä, ei täällä tarvinnut miettiä yksinkertaisempien lauseenparsien kohdalla, ettei kukaan olisi ymmärtänyt tai osannut vastata takaisinkin!
”Olin Sagan kanssa seuraamassa kumppanisi vointia tuvilla, ajattelin, että olisi varmaan kiva, jos tulisin kertomaan, että Iriador on herännyt”, Lokene jatkoi lohikäärmekielellä puhumista, lähemmäs astahtaen haltiaa ja käsiään levitellen kertoen suuret uutisensa kenraalille. Hänestä oli vain niin hienoa nähdä sinnikkään nuorukaisen selviävän, tietenkin se sai hopeaverisen naaraan innokkaana lähes hypähtelemään sijoillaan onnesta, turkoosin katseen ollessa nauliintunut kuitenkin haukansilmäisen puoleen.
”Voi olisitpa nähnyt, Saga oli ihan poissa tolaltaan kun siellä ikkunalla olimme! Saga on niin suloinen. Olimme siellä ikkunalla kokoajan seurailemassa tilannetta, meillä oli vahtivuorot, ja Sagan vuorolla Iriador havahtui pedistä ylös ja…”, naaras jatkoi papattamistaan intopinkeänä matalanlempeällä äänellään, lopulta kuitenkin sanoissaan seisahtuen. Jälleen Lokene ojensi päätään hieman eteenpäin, vinoon kääntäen, aavistellen että jokin mahdollisesti olisi ollut pielessä. Kätensä otti noustakseen siihen paljaalle rintamukselle, johon naaraskäärme taputti muutaman kerran epäuskoisesti, ”… Sinä et… ymmärrä mitä sanon, ethän, Aiedail?”. Hän osoitti vielä sanojensa jälkeen avonaista suutaan pitkillä, hoikilla sormillaan, osoitti sitten Dariusta ja pudisti päätään.
//Sitä suuremmalla syyllä niitten pitää tulla pelaan sitten! NOKU EMMÄ OO SITÄ ITEKÄÄN PELANNU JA NÄIN MUT NY TIET, MEE HAHKUTTAAN SIIT! Klikkimonsteri aksu <3 Joo mä oon sun muikkunen nii oo sä mun muumipeikko <3 Tuun aina talven jälkeen sit hehkuun samaan petiin ja lämmittään suo. eikun. Lähetään nakkilaan joo. Heti kohta vai pian//