Sivu 9/10

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiLähetetty: 02 Tammi 2017, 11:56
Kirjoittaja Aksutar
Jos totta puhuttiin, ei Darius ollut tottunut näin suuriin tunteisiin. Eliittisotilaat kun eivät pahemmin tunteitaan näyttäneet ja jakaneet toisilleen, korkeintaan vapaa-ajalla kun sitä aikaa yhdessä jossain kulutettiin, niin saattoi sen veljellisen rakkauden nähdä sotilaiden välillä. Muuten oltiin hiljaa, eikä kukaan todellakaan näin suuresti avautunut. Näin ollen eliitistä tuntui kahta kauheammalta, kun Lorythas viimein hänelle kunnolla parahti. Ei hän tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä. Haukansilmältä puuttui lähes täysin sympatia ja empatiakyky, puhumattakaan sitten mahdollisista isällisistä vaistoista. Se riipi sydäntä - mikä sinällään oli hassua, kun hänet oli nuorena niin sydämettömäksi koulittu.
Kaiken lisäksi Lorythas ei ollut aivan tavallinen tapaus. Ensinnäkin puoliverinen oli varmaan ainoa, joka näin murtuneesti eliitille avautui. Toiseksi, tuo tosiaan oli puoliverinen - puoliksi peto. Lohikäärmeet saattoi laskea eläimiksi ja olihan Seyr ilmaissut niitä eläimellisiä tapojaankin. Pitikö siis myös pistää osa Lorythasin teoista sen eläimellisyyden piikkiin? Eihän koirakaan aina toiminut kuin ihmisenmieli. Johan se oli todettukin, että Lorythasin tulisi opetella kontrolloimaan sitä pedonveriperimää, jota kantoi. Joka syystä tai toisesta nyt oli alkanut temppuilla.

Ei eliitti saanut itsestään taas sanaakaan ulos. Kuunnellen vain ne Lorythasin puheet, pitäen tuon halauksessaan. Antaen sarvipäisen lopulta vain valua alas itseään myöten, pitäen kuitenkin kätensä koko ajan hopeaverisen ympärillä.
Haukankatse vain tuijotti hetken alas sarvipäiseen, tuntien sen pistoksen sydämessään kun Lorythas viimein kunnolla parahti pahaa oloaan. Pahinta oli, ettei hän tosiaan tiennyt mitä tuohon nyt olisi pitänyt sanoa. Niinpä hän jatkoi sitä hiljaisuutta, käyden rauhallisesti sukimaan ja silittelemään Lorythasin hiuksia. Varovaisin, lohduttavin liikkein. Seyr ansaitsi jotain parempaa. Ei Darius ollut hopeaverisen arvoinen, eihän hän edes osannut käsitellä kyläpäällikköä.

Hitaasti Darius kyykistyi alas Lorythasin tasolle, nostaen toisella kädellään puoliverisen kasvot kohden omiaan. Haltia asetti otsansa vasten sarvipäisen otsaa, siinä samalla kevyesti tuon kyyneleitä pyyhkien peukalollaan. Hetken vain ollen siinä, lähellä, turvana. Mitään sanomatta.
"Rauhoitu", Haukansilmä lopulta lähes kuiskasi, samalla painaen pienen suudelman sarvipäisen ohimolle, "Ei ole mitään hätää", jälleen ne kädet kietoutuivat paremmin Lorythaksen ympärille, toisen kämmenen yhä silitellen sarvipäisen hiuksia.



//HIRVEE QQ SOTA TAAS OUT OF NOWHERE EI TÄN NNÄIN PITÄNY. Ei kannatakaan ropettaa mun kans oon ihan kakka. LORY THE NEULOMISMASTER //

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiLähetetty: 02 Tammi 2017, 20:00
Kirjoittaja Crimson
Hetken Puolikäärme oli niin keskittynyt tuntemaan sen oman tuskansa, hankalien ajatuksien täyttäen päästä jokaisen mahdollisen kolon ja nurkan, ettei hän edes tajunnut samantien Dariuksen kyykistyvän alas. Vetinen katse tuijotti hetken pelkkään tyhjyyteen, leuan kuitenkin kohoten Winderin kosketuksen myötä. Vasta kun se otsa laskeutui hänen kalpeaa ihoaan vasten, palasi Lorythas hätkähtäen takaisin tilanteeseen ja turkoosit silmät tuijottivat syvälle Dariuksen katseeseen. Ei hopeaverinen tiennyt miten päin hänen olisi kuulunut siinä olla, kun oudon lämmin aalto pyyhkäisi läpi koko kehon, käsienkin hakeutuen kevyesti lattianrajaan hänen puoleensa kyykistyneen Dariuksen reisille. Ja siitä kietoutuivat taas paremmin painamaan haltiaa vasten Hopeakäärmettä, jota harmitti niin valtavasti olla tällainen Haukansilmän edessä.
Sen tahon edessä, joka hänelle merkitsi enemmän kuin mikään muu juuri nyt.
…Kiitos”, Seyr sai tuhahdettua välistä surkeana, nojaten itseään paremmin Dariuksen hartiaa vasten. Haluten vain pitää haltian lähellään juuri nyt, kun olo tuntui niin musertuneelta kaiken sen ahdistuneisuuden jälkeen, kun jalatkaan eivät tuntuneet enää kantavan. Pintaan noussut paniikki sai kehon tärisemään kuin viimeisillä voimillaan puunoksassa roikkuva lehti, Lorythaksen antaessa sen kaiken tulla ulos nyt. Vaikka ei hänen olisi kuulunut huolestuttaa Haukansilmää näin. Tai ketään muutakaan.

Tämä kaikki on vain niin… vaikeaa”, hopeaverinen henkäisi värisevällä äänellä, kiehnäten päänsä syrjällä vasten niitä tummia hiuksia, ”Ja vastenmielistä. Vihaan itseäni, kun satutan ja loukkaan teitä kaikin mahdollisin tavoin…”. Ei hän jaksanut sitä tunnetta. Eikä Lorythas olisi jaksanut enää vihata itseäänkään – kaikki ne harmaat ajatukset vain ajoivat hänet nurkkaan ja saivat olon turvattomaksi. Jokainen epäilevä katse, tai pelkät hieman kyseenalaistavat sanat saivat hänet varpailleen ja katsomaan toisia rumasti nykyiseltään. Ei Seyr halunnut olla sellainen.

Yritän, ihan oikeasti, jaksaa vain päivästä toiseen tätä - ja minusta tuntuu, että mitä kauemmin yritän ryhtiäni enää kannatella suorassa, sitä kierompaan väännyn samaan aikaan sisältä…”, Puolikäärme niiskautti vaikeasti, ”Olisi vain helpompaa luovuttaa jo… ihan teidänkin tähden. Olisi parempi, jos saisitte olla rauhassa tältä… ja minulta”, Lorythas vielä henkäisi haikeana, lähes kuiskaten, tiukemmin halaten Winderiä itseään vasten.



//NO EI PITÄNY EI MUTTA TÄSSÄ TAAS OLLAAN KUN ANGSTIT KOHTAA. Voidaan olla kakkoja yhdessä. Minäkin olen nimittäin ribuliklaanin jäsen <: LORY NEULOO SEURAAVAKS KOKO MANTEREELLE VILLAPAIDAN//

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiLähetetty: 02 Tammi 2017, 20:51
Kirjoittaja Aksutar
Eliitti ei liikahtanut mihinkään, pysyen nätisti paikoillaan kun puoliverinen häneen kävi paremmin jälleen nojautumaan. Kädet jatkoivat toisen syleilemistä, seinään tuijottavan haltian kuunnellen jälleen tarkkaan kaiken, mitä Lorythas sanoi. Tuntui, että jotain olisi pitänyt vastatakin. Koittaa toista lohdutella ja rohkaista. Mutta vaikka mieli tekikin, ei Darius tiennyt uskalsiko hän. Nyt kun tilanne taas vaikutti rauhoittuvan, olisi varmaan parempi pitää suunsa kiinni ja vain olla. Mutta vaikuttiko sekin sitten liian kylmältä ja etäiseltä? Entä jos Lorythas siitä saisi väärän käsityksen ja uudemman kerran lähtisi sekoilemaan? Voi miten sitä osasikaan olla kateellinen sille nelisiivelle, joka oli osannut niin rauhallisesti ja määrätietoisesti sarvipäiselle puhua - ja varmasti olisi puhunut loputtomiinkin, mikäli tilanne sitä olisi vaatinut. Leto oli saanut toisen rauhoittelun näyttämään niin... helpolta.

"En pidä luovuttajista", Eliitti lopulta kuiskasi, jatkaen sarvipäisen hellimistä, "Luovuttaminen ei koskaan ole vaihtoehto", Haukansilmä lisäsi. Ehkä joskus oli hyvä luovuttaa, eikä joka tilanteessa tarvinnut voittaa, mutta tällaisissa tapauksissa eliitin mielestä luovuttaminen ei ollut vaihtoehto. Ihan kuin sodassakin, luovuttaminen ei käynyt, ellei halunnut sitten henkeään menettää.
"En antaisi sitä sinulle ikinä anteeksi. Joten jos et itsesi tähden, niin yritä jaksaa minun takiani", Juurihan Lorythas oli luvannut pistää koko maailman ympäri, jos haltia niin halusi. Joten todistakoot sanansa nyt. Niin rumalta ja itsekkäältä kuin se tuntuikin, eikä Darius ehkä asiaa loppuun asti vaatimuksiltaan ajatellut... Mutta hän halusi Lorythaksen vain rauhoittuvan ja palaavan normaaliksi, ettei tilanne enää tästä räjähtäisi. Ei Darius halunnut lähteä täältä huonoissa merkeissä, mutta pian oli pakko poistua. Velvollisuudet kutsuivat, eivätkä he voineet jäädä tänne enää aamua pidemmäksi ajaksi...



// ANGSTIPALLURAT sen Irin pitää tulla löymään niitä. Ja Leton. Kunnon myllyt käyntiin. RIBULIKLAANI :----------DDD CRIM. Lory ei kato neulo jokaiselle omaa villapaitaa. vaan se neuloo itte Cryptin manterelle valtavan villapaidan. Mikä peittää sit koko maan //

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiLähetetty: 03 Tammi 2017, 00:16
Kirjoittaja Crimson
Darius ei pitänyt luovuttajista. Sen hän ymmärsi. Sellaisen kuvan hän oli aina kenraalista saanut, ja osasi arvostaa sitä kuinka rohkea tuo kaikkien edessä oli pyyteettömästi. Välillä liiankin rohkea, jos Seyriltä kysyttiin, mutta hänellä ei liennyt sananvaltaa siihen, millainen Winder halusi olla kentällä ja noin… ylipäätäänkin.
Lorythas päästi surkean naurahduksen, kiehnäisten kasvojensa syrjällä Dariusta samalla. Se oli ihan aidosti kiitollinen, osin huvittunut siitä mitä Winder sanoi. Että hänen pitäisi yrittää edes kenraalin takia, jos itse ei jaksanut omaa elämäänsä enää vaalia. Se oli vaikeaa. Se eläminen. Kun kaikki tuntui kaatuvan niskaan. Niin moni asia ahdisti juuri nyt Puolikäärmettä nurkkaa kohti, ettei Seyr yksinkertaisesti vain tiennyt kuinka olisi voinut siitä tiensä taistella enää siihen, mitä hän normaalisti oli.
Minä yritän”, Puolikäärme niiskautti lempeänhuvittunut hymy kasvoillaan, ”Mutta vain, koska sinä niin vielä haluat”.

Sen myötä hopeaverinen yritti suoristautua ja erkaantua siitä halauksesta hitusen. Kädet kyllä pysyivät kiinni Haukansilmässä, mutta Lorythas halusi nähtä Winderin vaikka itse näyttikin samaan aikaan niin surkealta kuin vain saattoi. Siltikin se hymy oli palannut hänen kasvoilleen takaisin. Kyyneleet kyllä virtasivat yhä, mutta Hopeakäärmeestä tuntui jo paljon paremmalta senkin tähden, että hän ymmärsi Dariuksenkin haluavan hänen toipuvan. Kyllä hän yrittäisi. Entistä lujemmin.

Haluatte varmaan lähteä piakoin, kun Iriadorkin herää…”, Lorythas hymyili kyynelsilmin Haukansilmälle, omalla kädellään nopeasti kaapunsa hihaan pyyhkäisten niitä kyyneliä kasvoiltaan.
Voin viedä teidät lähemmäs kaupunkia… se on kaikki mitä voin juuri nyt tehdä”, puolipeto tuhahti rauhallisemmin, vakaalla äänellä, ”…Ja haluan tehdä, teidän vuoksenne. Jos en pelkäisi selkkausta Cúthalionin kanssa niin paljon, voisin viedä teidät suoraa tupienne eteen milloin tahansa…”, Lorythas naurahti taas. Hän olisi halunnut olla yhtä hyvissä väleissä Araniin, mitä Henryyn… Mutta hänestä tuntui, ettei kultatukka ollut ikinä antamassa hänelle samanlaista tilaisuutta, mitä niin hyväsydäminen nuorukainen kuin kuningas Scarlington oli tehnyt. Voi kunpa kaikki Henryn toiveet ja tavoitteet olisivat voineet toteutua, ja ehkä tästä valtakunnasta olisi oikeasti saatu niin jalo ja kaunis, kuin toiveena oli.


//Iri tulee dropkickillä portaat alas ja muiluttaa Loryn maahan. Huutaa perään vaan et HERÄÄ PAHVI VIIMEISTÄ VIEDÄÄN. ET DISSAA RIBULIKLAANIA! :DDDDDDDdd No nimenomaan! Siellä se viipottaa pitkin mantereen rajoja kun neuloo osia hirveellä hingulla ja hullu ilme kasvoillaan. Kukaan ei ees yritä estää. Paitsi korkeintaan Shyva joka on sitä mieltä että ei saa peittää näkyvyyttä//

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiLähetetty: 03 Tammi 2017, 01:14
Kirjoittaja Aksutar
Lorythas lupasi yrittää. Hyvä, se taisikin olla ainoa asia, mitä Darius saattoi sarvipäiseltä vaatia. Kunhan tuo edes yrittäisi, eikä antaisi periksi, niin Darius olisi tyytyväinen. Ja aikoi myös yrittää auttaa puoliveristä, mitä nyt omilta rajoittuneilta kyvyiltään kykeni.
Lopulta sarvipäinen nojautui kauemmas eliitistä, Dariuksen heti ensimmäisenä nauliten katseensa Lorythasin kasvoihin. Yhä vanhempi kyynelehti, mutta silti kykeni hymyn huulilleen nostamaan. Eliitti vastasi siihen hymyyn omallaan, antaen Lorythasin rauhassa kyyneleitään pyyhkiä ja sanoa sanottavansa.
"Emme me niinkään halua lähteä", Darius hymähti Lorythasille, "Mutta meidän on pakko. Ja mitä pikemmin, sen parempi. Asiat odottavat kaupungissa".
"Enkä minä edes antaisi sinun lentää suoraa kaupunkiin"
, Haukansilmä jatkoi virnistäen, "Kunhan nyt lähemmäs pääsisimme, voimme kävellä lopun matkan. Tai ainakin minä voin, Iriadorin kunnosta en tiedä - mutta sitten kannan hänet, jos puhti meinaa loppua".
"Mutta... Haluaisin yhä raitista ilmaa. Tule kanssani kävelylle"
, Se ei ollut pyyntö, ennemminkin käsky, kun eliitti viimein itsensä ylös ponnisti ja nappasi Lorythasia kädestä, auttaen sarvipäisen matkaansa. Seyrhän tuli hänen kanssaan kävelylle, halusi tai ei, joten kädestä kiinni pitäen Darius lähti taluttamaan sarvipäistä ulko-ovelle, eikä päästänyt siitä kädestä irti edes, kun pihalle käytiin astelemaan.

Koko sen kävelyn ajan Darius piti kiinni Lorythasin kädestä. Ei väliä, vaikka joku heidät näki - tosin eipä tähän aikaan vielä hirveästi väkeä ollut liikkeellä. Joskaan se väki ei olisi haitannut Dariusta, vaikka yleensä hän katseista ei pitänyt saatikka tällä tavoin lähempiä suhteitaan halunnut esiin tuoda. Mutta nyt hän halusi näyttää Lorythasille, että välitti puoliverisestä niinkin paljon, että oli valmis olemaan näinkin avoin hänen kanssaan, hänen kylässään. Ne kyläläiset eivät häntä haitanneet, tämä oli yhä heille se turvapaikka, jonka Lorythas oli luvannut.
Kävelyn aikana Darius ei kyllä pahemmin puhunut, nauttien vain siitä hetken rauhasta ja aamusta, ennen kuin matkaan pitäisi lähteä. Siinä ehti ajatuksiaan setvimään ja miettimään niitä tehtäviä, mitkä kotona odottivat. Vaikka ei se ollut mukavaa velvollisuuksia miettiä Briarissa ollessa, mutta nyt oli tavallaan pakko. Lorythas sai kyllä puhua, kyllä eliitti vastasi, siinä missä myös antoi kyläpäällikön valita suunnan, sikäli mikäli tuon piti käydä jossain.

Lopulta askel kuitenkin palasi Seyrin kartanolle, jonka edessä Darius viimein päästi irti puoliverisestä, vilkaisten pidempäänsä.
"Heti kun sinulle sopii, olemme valmiita lähtemään", Darius hymähti, "Menen katsomaan, missä vaiheessa Iriador on... ja jos tuo vielä nukkuu, niin raahaan hänet vaikka väkisin hereille".
Niiden sanojen myötä Darius lähti suuntaamaan sisälle, yläkertaan katsomaan, missä mielentilassa kumppaninsa oli.


//HERÄÄ PAHVI VIIMEISTÄ VIEDÄÄN :DDDD ÄLÄ KAIVA NENÄÄ SAMALLA SORMELLA MILLÄ PELAAT! No en dissaa en! Ja voi ei <333 Shyva on vaan kade kun ei saa omaa villapaitaa //

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiLähetetty: 03 Tammi 2017, 01:55
Kirjoittaja Crimson
Lorythas kyllä ymmärsi kenraalin tarvetta päästä takaisin kotikonnuille. Olihan heille varmasti vaikka mitä selvitettävää Iriadorin yllättävän katoamisen myötä, raportoitavaa ja sen sellaista, missä myös työtehtävät varmasti haittasivat tällaista. Eihän Winderin ja Mir Valdorenin alun alkaenkaan ollut tänne kuulunut jäädä, mutta nyt oli käynyt tällä tavoin, ja kaksikko oli ehättänyt viipyä kylässä muutaman päivän toipumassa sattumista.
Vien teidät sinne kyllä, voit luottaa minuun”, Lorythas halusi sanoa Haukansilmälle. Hän kyllä veisi kaksikon takaisin kotinurkille, vaikkei täysin oville voinut vain kiitääkään. Mutta pienimmästäkin avusta lieni juuri nyt suuri apu noille, jotka toipilaana yhä osin olivat.

Darius kuitenkin halusi hänen tulevan matkaansa kävelylle, jonne kenraali oli aikaisemminkin jo ehättänyt pyrkiä. Lorythas laski katseensa heidän syliinsä hetkeksi, niiden silmien kuitenkin seuraten Haukansilmän käsiä, jotka halusivat hänenkin nousevan ylös lattialta. Ja ottaa matkaansa haukkaamaan raitista ilmaa ja rauhoittumaan. Nyökäten, kasvojaan nopeasti hihansyrjäänsä pyyhkäisten siistimmiksi, sarvipää ponnisti itsensä ylös Dariuksen avulla, ja katsahti isäntänsä silmiin rauhallisesti. Kyllä hän mukaan lähtisi. Ihan mielellään. Ja mikä parhainta, hän saisi olla Winderin seurassa, eikä yksin omien ajatustensa kanssa.
Niinpä he lähtivät keskenään kävelemään kaikessa hiljaisuudessa ulos, Hopeisen rauhoittuessa Dariuksen seurassa silminnähden. Eihän kukaan sitä ollut todistamassa, Seyrin pitäessä haltian kädestä ja ohjaten heitä kävelemään sellaisia reittejä kylästä, jotka hän tiesi hiljaisiksi juuri tähän aikaan. Ei sillä, että ylimääräiset katseet kyläpäällikköä täällä olisivat haitanneet koskien hänen ja Dariuksen läheisiä välejä, mutta huomenien toivottaminenkin oli hänelle nykyisin hankalaa sattuneista syistä.

Sinä aikana Lorythas sai kuitenkin ajatuksensa takaisin kokoon. Hän oli taas rauhallinen ja lempeä itsensä, välistä kävelyn aikana kertoen Dariukselle juttuja, jotka tuskin haltiaa edes varsinaisesti kiinnostivat – mutta hän itse näki ne mainitsemisen arvoisina seikkoina, jotka hieman paikkasivat sitä miellyttävääkin hiljaisuutta heidän välillään. Lämpimällä kädellään Seyr piteli kokoajan kiinni Winderin kädestä, päästäen irti vasta, kun he kartanolle takaisin ehättivät.
Heti kun te olette valmiita”, Lorythas totesi hymyillen, alakanttiin lyhyempäänsä katsoen hieman tukkoisella äänellä itkemisensä tähden, ”Mennään sitten, minä odotan täällä – taidan… käydä pesemässä kasvoni, äskeisen jäljiltä”, Puolikäärme totesi, seuraten hetken Dariuksen perään, ennen kuin omia toimiaan lähti suorittamaan.
Sillä välin kun kaksikko oli kävelyllään viipynyt, oli Iriador havahtunut omiin kipuihinsa hereille. Hän oli saanut vaatteensa taas ylle, saappaat jalkaansa, ja sen myötä sokea oli vajonnut takaisin vatsalleen väsynein silmin vuoteen lakanoita vasten. Ei hän enää nukkunut, mutta väsytti. Kipulääkkeet olisivat kelvanneet, tai jonkinlainen lohtu hakatulle keholle, joka taas ei olisi halunnut yhteistyöhön mielen kanssa. Dariuskin oli mennyt jonnekin, varmaan Loryn seuraksi, ehkä tuo aikanaan tulisi hakemaan häntäkin ja he voisivat paremmin miettiä kotiin lähtemistä.



//NYT NE HUGOT :DDDDDD meidän kyl pitäis pelaa niitä. Kelaa ny, vanhat hugo pelit niikö juomapelinä. Onko mitään parempaa seriously. Kun puikkohirmu Lory iskee, niin kukaan ei oo turvassa//

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiLähetetty: 03 Tammi 2017, 17:08
Kirjoittaja Aksutar
Lorythas suunnitteli pesevänsä kasvonsa äskeisen jäljiltä, mutta muuten oli valmis matkaan. Hienoa, eipähän tarvitsisi suotta odotella. Totta kai Darius halusi nyt hieman kiirehtiäkin, kerta Lorythasilta löytyi aikaa tähän väliin. Ei hän halunnut tuhlata hopeakäärmeen aikaa yhtään sen pidempään, mitä tarve.
Niinpä reippaat askeleet veivät yläkertaan, vierashuoneelle, jossa Iriador oli selvästi jo aamutoimista osan suorittanut, mutta silti vajonnut takaisin vuoteelle. Ei sinällään ihme, olihan toinen puolikuntoinen – ja muutenkin toisinaan hidas herääjä aamuisin.

Sen sijaan että olisi kumppaninaan käynyt sättimään tai herättelemään sillä samalla sekunnilla kun paikalle asteli. Rauhallisesti askel kulki Iriadorin luo vuoteelle, kenraalin istahtaen nätisti sängynreunalle ja siitä kellahti kyljelleen makaamaan punapäisen viereen, vetäen toisen varovaisesti halaukseen. Eihän siinä panssarissa ollut kovin mukava maata vuoteella, mutta ei hän kyllä aikonut vaatteita enää lähteä riisumaan tai vaihtamaan.
"Lorythas on valmis lähtöön heti kun me olemme", Darius aloitti rauhallisella äänellä, kasvonsa painaen vasten Iriadorin hiuksia. Äskeisen jälkeen teki hyvää vain olla ja rauhoittua, nimenomaan Iriadorin seurassa. Tuntui tietenkin, että hänen olisi pitänyt jotain äskeisestä keskustelusta korkeahaltiallekin mainita, mutta toisaalta, ei Darius nyt jaksanut velloa asiassa. Ties vaikka siitä uusi sanasota olisi äitynyt.
"Joten olisitko pian valmis matkaan...?", pienesti virnistäen eliitti tiedusteli, siinä lähellä puhellen ja kiehnäten koittaen herätellä Iriadoria paremmin tilanteeseen, sikäli mikäli nuori vielä uninen oli.


// No siis. Jos me Hugoja pelattais, niin te oisitte pöydän alla alta aikayksikön ja mä jäisin kuivin suin. Oon niin pro. Tosin kukaan ei voittais Saria, jumalauta se oli niin into dat shiet. Se oli kunnon gamer gurl jo pienenä, sen oli pakko saada kaikki hugo pelit. Puikkohirmu saa riehua rauhassa kunhan pitää propellinsa kaukana //

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiLähetetty: 04 Tammi 2017, 01:03
Kirjoittaja Crimson
Iriador kuuli oven avautuvan, kuitenkaan jaksamatta siihen varsinaisesti reagoida. Kyllä hän aisti kuka paikalle oli tullut, hieman kääntyen kyljelleen paremmin, kun Darius siihen vuoteelle istahti. Laittoi maaten hänen vierelleen ja veti halaukseen, punapään päästäessä suustaan pienen naurahduksen siitä mukavasta, välittävästä tunteesta. Kuulemma Lorythas oli valmiina lähtemään viemään heitä heti, kun he vain olivat valmiita. Hyvä niin, päästäisiin täältä rauhoittumaan omaan arkeen, vaikka tietenkin se harmitti jättää Seyr kaiken eilisen jälkeen taas tänne omiin oloihinsa. Vaikka olihan Puolikäärmeellä Leto, eivätköhän nuo kaksi pärjänneet kahdestaankin, kun enkeli vietti täällä aikaansa nykyiseltään runsaasti.
Mmh, heti kun tästä ylös jaksaisin… on vähän heikko olo”, Iriador raotti paremmin katsettaan auki, väsyneesti hymyillen Dariukselle. Kyllä tämä tästä. Ihan kohta.

Toinen käsi nousi kokeilemaan niitä Winderin yllä olevia panssareita, nuoremman nostaen viettelevän ilmeen kasvoilleen, ”Minne sinä olit täältä kadonnut kesken kaiken aamun - minä kun ajattelin että saisin herätä vierestäsi…”, Iriador myhäili. Ei se ollut tenttaamista, eikä punapää mitään vastauksia varsinaisesti edes vaatinut. Se oli vain toteamus, jonka korkeahaltia halusi ääneen todeta, kun oli asiaa ihmetellyt silloin kun unesta hereille oli havahtunut.
Tiedätkö…”, nuorempi sitten aloitti hieman vakavampana.
Minun pitäisi kirjoittaa kotiin… äidilleni ja sisarilleni, ja selittää tilanne. Kertoa että olen elossa ja kuinka isä on kuollut…”, Iriador huokaisi syvään, painaen sokeat silmänsä taas kiinni. Hän oli ajatellut asiaa koko aamun, ja koki vastuukseen nyt selvittää tilanteen perheensä kanssa. Ja hänen pitäisi suunnitella omaa virkaanastujaistaan paremmin, hänen piti ottaa yhteyttä myös oman mantereesta ylempiin tahoihin ja sitä rataa. Tietenkin se stressasi nyt. Ja tulisi stressaamaan myös myöhemminkin. Hänellä oli toimiva asema nyt myös Cryptissä, eikä Iriador voinut vain jättää paikkaansa Kuiskauksessa, saati sitten Dariuksen viereltä.
Ja minun täytyy myös miettiä virkaani kotona… ehkä voisin, saada sinulta suosituksesi siihen ja selityksen nykyisestä tilanteensa? Myöhemmin, sitten kun aikaa on… tahtoisin vain rauhoittua kuitenkin nyt aluksi ja päästä arkeen kiinni takaisin”, punapää tuhahti, kevyesti halaten kumppaniaan siinä vuoteella.



//NO SIIS. LUULETKO ETTEN MÄ OIS NIITÄ HAKANNU :DDD Sari senkin hugo nörtti. Mut ei saa aliarvioida nyt. Meidän täytyy selvästi ottaa hugo matsit ja kattoo kuka on paras peikko. JA NYT SE PROPELLI SITTEN (D ET TUO SITÄ TÄHÄN//

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiLähetetty: 04 Tammi 2017, 01:33
Kirjoittaja Aksutar
"Päätin lähteä naisiin heti kun nukahdit illalla, palasin vasta nyt siltä reissulta", Virnuillen Darius vitsaili Iriadorille, joka kyseli mihin hän oli kadonnut aamun tullen. Ei hän jaksanut selitellä mitä oli juuri Lorythasin kanssa käynyt läpi ja jos Iriador paremman vastauksen halusi, selittäisi Darius vain käyneensä kävelyllä ennen matkaan lähtöä, herätäkseen kunnolla ja setviäkseen ajatuksiaan.
Eipä hänen menonsa olleet nyt päällimmäisenä punatukalla mielessä, Iriadorin käyden kertomaan vakavoituen, kuinka hänen pitäisi kirjoittaa kotiinsa ja selittää tilanne. Darius hymähti pienesti, mitäänsanomattomasti. Hän ei ollut täysin varma mikä Iriadoria odotti kotimaassaan ja mihin tuon oikein pitikään valmistautua. Ja jos totta puhuttiin, ei hän halunnutkaan tietää, ei hän olisi halunnut Iriadorin edes miettivän niitä. Hän halusi Iriadorin pysyvän vain täällä, hänen kanssaan, mutta eihän Haukansilmä sellaista voinut vaatia kumppaniltaan. Ei hän niin itsekkääksi voisi ruveta.

"Mitä ikinä tarvitset", Eliitti hymähtikin kumppanilleen, joka suosituksia ja selityksiä pyyteli kenraalilta, "Tosin en tiedä onko niillä mitään virkaa kotimaassasi. Mutta voin silti sinulle suositukset antaa".
"Mutta myöhemmin. Palataan nyt ensin vain kaupunkiin ja katsotaan siellä asiat kuntoon... Minun pitää alkajaisiksi sen... lehtolapsen kohtalo katsoa..."
, Darius huokaisi. Aivan ensimmäisenä hän katsoisi sen asian johonkin suuntaan. Sitten hän voisi keskittyä Kuiskauksen asioihin. Ja jahka kiireisimmät asiat oli alta pois, sitten hän voisi paremmin suunnitella Iriadorin kanssa, mitä tapahtuisi.

"Niin mielelläni kuin jatkaisin kanssasi halailua ja muhinointia nyt, niin meidän on pakko valmistautua lähtöön. En halua viedä Lorythasilta liikaa aikaa", Hymisten Darius lähti hellästi hoputtelemaan Iriadoria, suoden muutaman suudelman toisen poskelle, suunpieleen ja huulille, ennen kuin itse kampesi itsensä ylös vuoteelta, valmiina myös auttamaan Iriadorin ylös jos raato ei itse itseään jaloilleen saanut.
"Lorythas ei lennä meitä aivan kaupunkiin asti, joten joudumme kävelemään jonkin matkaa.. Lupasin kantaa sinut, jos et itse siihen kykene, jahka nyt sinne asti pääsemme".




// sillä välin kun te pelasitte Hugoja niin mä pelasin alkupolku pelejä ja sen takii oon tämmönen fiksu, toisin kun te. Sari mukaan hugo matsiin ja katotaan kuka on eka tessun rannas oksentamas. SINÄ. SINÄ SEN PROPELLIN ALUNALKAEN TOIT. NIINKU 30 CM SUBINKIN :D SINÄ SIINÄ NIIN //

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiLähetetty: 04 Tammi 2017, 02:06
Kirjoittaja Crimson
Pääasia lienee, että saisin todisteen siitä, etten täysin kelvottomaksi ole täällä jäänyt. Vaikka sokeakin olen, ja niin…”, punapää mutisi rauhallisella äänellä, hymähtäen lopulta. Ei hän halunnut miettiä tätä nyt. Sille olisi aikaa myöhemminkin, sitten kun kotona oltiin ja Iriador pääsisi takaisin eliittisotilanvirkaansa kiinni. Ja kuten Dariuskin sen sanoi – he palaisivat nyt aluksi kaupunkiin ja miettisivät asiat selviksi, ja olihan Winderillä Theodluin vielä harteillaan. Mitenköhän pikkuhaukka oli pärjännyt kaupungissa tällä välin… Iriador ei pitänyt yhtään ajatuksesta, että nuori Miarora oli jätetty sen ääliön tummahipiän huoleksi. Johan hän itse tiesi millainen kusipää N’drayer osasi olla ihan vain haluamattaankin. Iriador ei kuitenkaan nähnyt asiakseen alkaa vatvoa Dariuksen kanssa Theon kohtalosta – mutta sen hän tiesi, että halusi nähdä haukanpoikasen vielä siitäkin syystä, että voisi pyytää anteeksi välikohtausta aroilla omasta puolestaan ja varmistaa, ettei Theo siitä syyllisyyttä kantanut suotta.

Mmh, minä kun ajattelin, että pidättelisin sinua tässä seuraavan ikuisuuden seurassani”, punapää mumisi niiden suudelmien lomasta virnistellen. Mutta ei hän jäisi tämän pidempään tähän lojumaan. Hän oli jo valmis lähtöön, Lorythas varmaan tosin lainaisi hänelle jotain lämmintä yllepantavaa, sillä eihän Iriadorilla ollut Briarissa mukanaan mitään enää! Ne veriset ja repaleiset vaatteetkin oli varmaan jo tuhottu, mitä hänellä oli Pimeässä paikassa ollut yllään – nämä tummatkin kuteet kuuluivat Lorythakselle, joita punapää juuri nyt yllään piti. Ja kyllä hän palauttaisi niistä joka ikisen tänne sitten seuraavan vierailun yhteydessä, vaikkei välttämättä olisi varmaan ollut edes tarve Seyrin mielestä.
Enköhän minä lyhyestä matkasta selviä, en nyt sentään niin heikossa kunnossa enää ole ja tuntuu siltä että jalatkin kantaisivat paremmin…”, Iriador tuumi noustessaan vuoteelta ylös, vaatteitaan ylleen suoristaen ohimennen, ”Mutta ripustaudun sinuun kyllä mielelläni sitten, jos raadolliseksi tekee mieleni heittäytyä”.

Minulla oli täällä jossain ulkotakki… sellainen turkiskauluksinen, tummanahkainen, minkä Lorythas antoi minulle kylmempiä syyskelejä varten”, Iriador mietti ääneen, suunnistaen tottuneesti vieraskammarin korkealle kaapille, jonka sisältöä lähti näpeillään kokeilemaan. Kyllä hän materiaalista tunsi, mikä niistä sinne ripustetuista vaatteista oli se mitä hän etsi, sokean lopulta kaivaen esille sen etsimänsä. Se oli siisti ja lähes käyttämätön, polvimittainen ja hyvin pidetty, jossa Iriador ihan mielellään saattoi kaupungissakin ollessaan pihalla olla.
Otan sen lainaan ja palautan sitten seuraavalla vierailukerralla - eiköhän se riitä pitämään vilun loitolla, ja jos lennämmekin, niin se on käytännöllisempi kuin pelkkä viitta”, Iriador hymyili takkia ylleen pukien, ”Ah, ja minulla on sinulle yksi yllätyskin, jonka Lorythas saa vielä näyttää ennen kuin täältä lähdemme! Sikäli mikäli hän… ei pahalla tuulella taas ole – mutta tulet kyllä yllättymään”, nuorempi virnuili viekkaasti.


//Kuule oon mä niitäkin pelannu. Meillä oli koulussa ala-asteella hirvee kilpailu siitä kuka sai aina pelaa alkupolku pelejä, ja auta armias sitten kun niitä tuli vielä kirjastoonkin ;DDD ETTÄ NIIN! Sari pelaa meidät molemmat sinne rannalle ja jää sit itte nakuttaan pitkälle iltaan niitä vielä meidän jälkeen. NO NIIN TEIN. JA SUBIT. JA RÖMPSÄSENSEIN ;DDDD MUTTA SE TARKOTTAA VAAN SITÄ, ETTÄ MÄ OON HYVÄ NÄISSÄ!//

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiLähetetty: 04 Tammi 2017, 14:22
Kirjoittaja Aksutar
Iriador uskoi selviävänsä lyhyestä kävelystä, kuitenkaan kieltäytymästä avusta, mikäli tarve sitä vaati. Kyllähän nuorempi jo paljon voipuneemmalta vaikutti, mutta ei Darius korkeahaltiaa vielä turhaan rasittaisi. Saisi mokoma muutenkin olla muutaman päivän toipilaana ja totutella tuvan arkeen, ennen kuin mihinkään komennolle lähtisi. Ja sitten kun lähtisi, Darius katsoisi, että korkeahaltia olisi hänen matkassaan. Hän ei aikonut päästää Iriadoria silmistään hetkeen, piti punapää siitä tai ei.
Eliitti seurasi katseellaan, kuinka Iriador takkiaan lähti etsimään vaatekaapista. Kyllähän hän huomasi kyseisen takin heti, kun korkeahaltia vain kaapinovet avasi, mutta antoi silti sokean suoriutua itse tehtävästään – ellei itse olisi apua pyytänyt. Ei Iriador uusavuton ollut, joissakin asioissa tuo tietenkin tarvitsi apua, kuten nyt partansa siistimisessä, mutta muuten sokeaksi korkeahaltia toimi jopa yllättävän määrätietoisesti ja normaalisti.

"Onneksi matka taittuu nopeasti, eipähän tarvitse kauan palella jos vaatetus ei riitäkään", Eliitti hymähti Iriadorille, joka matkaa tuumi, "Eiköhän Lorythas lainaa mielellään takkia sinulle vielä pidemmänkin tovin. Voimme tosiaan palauttaa sen sitten seuraavalla kerralla".
Haukansilmä kohotti kulmaansa pienesti, Iriadorin mainitessa yllätyksestä, jonka Lorythas saisi luvan näyttää.
"Tiedät etten pidä yllätyksistä", Eliitti hymähti, puhuen kuitenkin lempeällä äänellä kun Iriadorin puoleen askelsi, "Mutta ehkä sitten tämän kerran". Yllätykset olivat epämukavia. Oli kyseessä sitten positiivinen tai negatiivinen yllätys. Ei Darius osannut reagoida yllätyksiin toisten toivomalla tavalla – sen tähden hänelle ei edes järjestetty yllätysjuhlia merkkipäivinä, kun kaikki tiesivät, ettei kivikasvoinen eliitti osannut siinä tilanteessa edes rentoutua, tai olla edes iloinen.
"Mutta lähdetään sitten etsimään Lorythas", Haukansilmä lisäsi, käyden kätensä laskemaan Iriadorin alaselälle ja ohjaamaan tosita kohden alakertaa.


// Et varmasti niin paljoo mitä minä. JA LAURI LUURANKO OLI PARAS. Vähän kyl ketuttaa ettei muista mitä kaikkee sitä tulikaan pelattua pienenä kun jotkut niistä peleistä oli niin legendoja. No niinpä, Sari oikeesti pieksee meidät ja sit saadaan häpeissämme sammuu sinne tessunjäälle ja oottaa et joku Nigiri meidät sieltä syö. NO NIIN SULTA TULEE TOMMOSIA KOKO AJAN siinä missä mä keksin parhaimmat projektinimet Matilda, Heikki, Herrapaladin, Lorumies, Nigiri JA JAAKKO //

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiLähetetty: 05 Tammi 2017, 21:37
Kirjoittaja Crimson
Mutta tästä yllätyksestä sinä pidät”, Iriador hymyili, ”Sen minä lupaan ja vannon”, punapää tuumi vielä perään. Ellei Lorythas nyt johonkin koomaan ollut yhtäkkiä vajonnut, niin ei se varmaan hirveästi ollut pyytää tuota jakamaan näköään Iriadorin kanssa! Ainakaan punapään mielestä, ja nyt kun täällä oltiin taas porukalla koolla, oli heillä tilaisuus näyttää Haukansilmällekin millaisen yhteyden sokea oli opetellut Puolikäärmeen kanssa täällä ollessaan sen pidemmän tovinsa.
Takkinsa ylleen mukavasti suoristaen, nyökkäsi korkeahaltia kuitenkin kenraalille nopeasti, kun Darius kehotti että he lähtisivät etsimään Lorythaksen käsiinsä. Antaen Winderin ohjata itseään eteenpäin luottavaisin mielin, sinne alakertaan parivaljakon lähtien suuntaamaan, jonne Seyr oli jo kaksikkoa jäänyt odottelemaan.
Lorythas oli käynyt sanomansa mukaisesti pesemässä kyynelten kuivuneet jäljet kasvoiltaan, ja vaikutti nyt paljon pirteämmältä noin ulkoisesti kuin aikaisemmin. Vaikka kovin raskaalta tuntuikin sitä rauhallista hymyä kannatella kasvoilla, yritti hopeaverinen silti säilyttää miellyttävän olemuksensa. Ihan haltioiden tähden. Sen jälkeen kun nuo lähtisivät, synkistyisi hän taas harmaitten ajatustensa saattelemana siihen nykyiseltään niin tyypillisellä tyylillään kuitenkin…

A-ai, te tulittekin jo”, Puolikäärme havahtui niihin askeliin, ja ilmoitti huomattuaan haltiakaksikon portaikossa. Lorythas kääntyi paremmin noiden puoleen, hymyn hieman kasvaen hänen kasvoillaan, kun hän erotti sen tutun takin nuoremman yllä. Hyvä vain, kyllä Iriador sai sitä pitää ja olisi voinut ottaa vaikka omakseen hänen puolestaan.
No, meillä on omanlaisensa kiire…”, Iriador totesi harmitellen, katseensa kohottaen Puolikäärmeen äänen suuntaan, ”Anna anteeksi…”.
Theodluinin ja virkojenne suhteen, kyllä minä sen ymmärrän”, sarvipää naurahti rennommin – kyllä hän ymmärsi, johan Darius oli siitä puhunut ja kyläpäällikkö yksinkin tiesi, että noilla oli vaikka kuinka tehtävää kaupungissa, ”Olkaa huolellisia Theon kanssa kuitenkin… en usko että A’Daruil olisi mielissään, jos kuulee hänelle sattuneen jotain”.
Häntä ei turhaan pidetä Elwoodissa johtajana ja pelätä sen ulkopuolella. Qira on ymmärtäväinen ja kaikesta huolimatta luotettava”, Lorythas varoitteli etenkin Winderiä näillä sanoillaan, joka enemmän Theon kanssa todennäköisesti tekemisissä oli ja saattoi niissä tekemisissään myös harkitsematon olla, ”Mutta pahimmillaan hän on kuin yksi vanhimmista - pyydän, että pidätte sen vain mielessänne, jos joudutte tekemisiin sen naisen kanssa koskaan kasvotusten”.

Joko Lorythaksen sanoissa oli perää, tai sitten tuolla oli omanlaisensa mielipide siitä noidasta. Iriadorin mielestä kun mustahaltia oli vaikuttanut ihan ystävälliseltä ja lämpimältä persoonalta sen yhden vierailun myötä, mutta saattoihan hän olla väärässäkin. Oli miten oli, ei Iriador kokenut Lorythaksen sanoja hankalina. Kyllä hän osaisi käyttäytyä kunkin seurassa, jos siihen omaan ystävällisyyteensä ja toisen kunnioittamiseen vastattiin samalla tavalla myös takaisin.



//No tästä voitais väitellä taas maailman loppuun asti :DDD MUT ÄLÄPÄ! Nigiri tulee kysyyn meiltä kun uidaan siellä omissa purjolammikoissamme että onko kaiki hyvin. Ja passitetaan se sitten pelaan Saria vastaan meidän puolesta. Meidän pitäis selvästi tehä oma tämmönen nimigeneraattori setti, koska ollaan niin parhaita tässä (D//

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiLähetetty: 05 Tammi 2017, 22:01
Kirjoittaja Aksutar
Kaksikko palasi Seyrin luokse, joka itseään oli ehättänyt jo siistimäänkin kasvonsa pestessä. Eliitti kohotti kasvoilleen hymyn, nähdessään sarvipäisen myös hymyilevän. Mutta nopeasti se hymy haltian kasvoilla hiipui, kun puheeksi tuli se lehtolapsi. Darius ei pitänyt siitä, kuinka äpärästä puhuttiin nimellä – saatikka ylipäätänsä siitä, että siitä kakarasta puhuttiin hänen kuullen. Darius halusi vain nopeasti pikkuhaukan pois päiväjärjestyksestään ja mielellään pois elämästään, tavalla tai toisella. Kenraali kuunteli kuitenkin maltillisesti, mitä sarvipäinen kertoi Elwoodin kyläpäälliköstä, joka jonkinlainen suojelija tai huoltaja äpärälle oli. Tietenkään Darius ei halunnut varsinaisesti riitaa haastaa A'Daruilin kanssa – oli tuo sitten kyläpäällikkö tai ei – mutta mikäli tuo ei halunnut pojalle käyvän mitään huonoa, niin olisi vain pitänyt pikkuhaukan siipiensä suojassa siellä Elwoodissa. Sitä paitsi, Darius yksin ei tulisi päättämään pojan kohtalosta! Mikä sinällään oli kyllä harmi, mielellään hän olisi salaisuuden itsellään pitänyt... Mutta ei hän voinut Ferendirin poikaa piilottaa siskoiltaan. Ei ainakaan Delialta, Lanae oli sitten eri asia...

Vakavana haltiakenraali tuijotti hetken hiljaisuuden seuraten Lorythasia, joka oli pyytänyt Haukansilmää varovaisuuteen Syöjättären suhteen. Eivätköhän kaikki paikallaolijat tienneet Dariuksen mielipiteen äpärästä ja asenteen tuollaisia kohtaan, joten mitään eliitti ei voinut varsinaisesti luvata, vaikka ehkä olisi halunnut.

"Teillä oli kuulemma jokin yllätys minulle", Darius lopulta totesi, koittaen kuulostaa jokseenkin iloiselta, odottavalta. Sivuuttaen nyt täysin puheet puoliverisestä ja tuon karmivanvaarallisesta suojelijasta. Hän ei aikonut asiaa kommentoida, ettei tätä suhteellisen hyvissä merkeissä etenevää lähtöä surumielisemmäksi muuttaisi.



// FITE ME. Paras paras paras peli oli eyewitnessin dokkariCD rom mis sä pystyit meneen kaiveleen museon alla olevaan kaivokseen dinosauruksen luita. KAivoin T-rexin luut sieltä kerran ja sit reanimoin sen tietämättä et mitä tein ja SIT SE REXI RUPESKIN ELÄÄN JA LÄHTI KÄVELEEN YMPÄRI SIELLÄ MUSEOSSA MISSÄ SÄ PYSTYIT KÄVELEEN JA KATTELEEN/LUKEEN/KUUNTELEEN KAIKKEE LUONTOFAKTAA ERI OSASTOILLA. JA VITTU MIKÄ KUUMOTUS KUN SE REXI VETI SIELLÄ. Vaikka se vaan aina käveli ohi eikä käyny kimppuun tai mitään mut silti huhhuh. Jännäkakka housussa pikku-aksulla. Nigiri pelaan sarin kans joo, katotaan miten käy. Sit Nigiri jääkin koukkuun viideopeleihin eikä sitä saa enää takas mereen. Ja selvästi :---D MEnnään sinne fantasynamegenerator sivulle tekeen oma generaattori //

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiLähetetty: 05 Tammi 2017, 23:04
Kirjoittaja Crimson
Y-yllätys…?”, Lorythas kohotti kulmaansa ja kallisti päätään. Mikä yllätys? Ei hän mielestään ollut mitään yllätyksistä puhunut, eikä Seyr voinut väittää että niistä sattuneista syistä olisi juuri nyt välittänyt varsinaisesti. Niinpä sarvipäinen tyytyi kyseenalaistavasti katsomaan kaksikkoa, etenkin Iriadoria joka nopeampia askelia häntä kohden otti ykskaks.
Yllätyspä hyvinkin”, punapää hihkaisi, aivan kiinni Puoliverisen eteen aluksi astahtaen. Jokseenkin hölmistyneenä Lorythas antoi sokean tehdä mitä tuo halusi, nuoremman hapuillessa hänen käsistään, tarkalleen ottaen ranteista. Mutta sitten Seyr ymmärsi, hätkähtäen hieman sijoillaan ja hymyillen alaspäin jääden katsomaan lyhyempäänsä.
Niin sinä siis haluat et---”.
Sen täytyi olla yllätys!”, Iriador lähes huudahti toppuutellen puoliveristä sulkemaan suunsa, mutta sen myötä hän taas hymyili vinosti, ystävällisesti, aistien kyllä että Puolikäärme häntä juuri nyt katsoi, ”Joten suu suppuun nyt”. Lorythas naurahti toiselle kevyesti, toisesta hartiasta ohjaten korkeahaltian itseensä päin selin aluksi, asettaen sitten Iriadorin haluamalla tavalla sen käpälänsä korkeahatian silmien päälle. Ja toisen kämmenen omiensa ylle, josta magian kautta hän siirsi näkemisen lahjan Iriadorille jälleen kerran. Niin tottuneesti ja nopeasti, että sitä sinisenä häilyvää maagista valoa hädintuskin ehätti kunnolla edes erottaa hopeaverisen kämmenistä, kun hän lumouksensa Iriadorille antoi.

Etköhän niillä nyt hetken pärjää, varmaan pitkälle kaupunkiin saakka”, Seyr hymisi rauhallisesti, laskiessaan ne kätensäkin alas. Paljastaen rauhallisen katseensa kämmenensä alta, siinä missä myös Iriadorin kiinni painamat silmät. Tietenkin niihin taas otti valo ihan eri tavalla, siinä missä sokea halusi siitä ärsyttävästä kihelmöinnistä päästä ylitse, ennen kuin luomiaan avaisi. Ja sitten kun maireasti virnistävä nuorukainen silmiään taas avasi, paljastuivat niiden takaa kovinkin identtiset näköelimet Seyrin silmiin nähden, joilla punapää tarkasteli hetken Winderiä viekkaana. Sitten taas pirteämmin omalla tyylillään,
Niiden väri ei kyllä soinnu hiusteni kanssa yhtään”, Iriador naurahti, ”Mutta näillä kyllä näkee harvinaisen hyvin, jos minulta kysytään. Olisi kannattanut siistiä partasi vielä kun siihen oli tilaisuus”.



//Voi herranjumala mitä :----DDDD MIKSEI MEIL OO OLLU TOMMOTTEIT! Mä muistan vaan että meillä oli atk tunneilla aina pari valittua cd romii joita jokanen halus aina pelata, lopputulos oli et meille piti tehä vuorolistat niihin koska siitä ei koskaan tullu mitään ko jokanen halus sitä samaa pelata aina (D Nigiristä tulee kaamee nörtti ja se jää vaan lahnaileen teille. Sit teidän pitää lopulta ostaa sille oma akvaario ja hirveesti niitä akvaariokoristeita, et se ois tyytyväinen. SINNE MENNÄÄN JOOOOO//

Re: Trust me || K-varoitus

ViestiLähetetty: 05 Tammi 2017, 23:27
Kirjoittaja Aksutar
Lorythas vaikutti olevan yhtälailla hämillään tästä "yllätyksestä", josta Iriador oli Haukansilmälle puhunut. Mutta, kun Iriador sarvipäisen puoleen käveli ja alkoi jotain säätämään, sai Seyr ilmeisesti jutun juonesta kiinni. Darius seuraili sijoiltaan vinosti hymyillen kaksikon toimitusta, siinä samalla kätensä nostaen puuskaan ja painoaan vaihtaen jalalta toiselle. Mitä ikinä nuo sitten puuhasivatkaan, vaati se jostain syystä Lorythasin käsiä molempien osapuolien silmiä peittämään. Jo sillä hetkellä Darius osasi aavistella jotain, mutta ei tiennyt uskalsiko ääneen mitään veikata saatikka mahdollisia toivojaan turhaan herätellä.

Jonkinlaisen maagisen loitsun puoliverinen heitti, jonka myötä Iriador... ilmeisesti näki? Tarkkaavaisesti haukankatse seuraili kaksikkoa, eliitin lähes henkäisten ääneen kun korkeahaltia lopulta silmänsä avasi. Miten ihmeessä tuollainen taika sitten onnistui ja milloin kaksikko oli sen oppinut, sitä Darius ei tiennyt, mutta ilmeisesti Lorythas kykeni siirtämään – ei, jakamaan – katseensa Iriadorin kanssa?!
Kovin järkyttyneenyllättyneenä eliitti vain hetken tuijotti kumppaniaan, kunnes kädet siitä puuskasta laskeutuivat ja Haukansilmä käveli lähemmäksi Iriadoria.
"Sinä... näet?", Sitä oli vaikea uskoa, vaikka nyt päivänselvältä se vaikuttikin, "Miten? Kuinka te..."
"Koska te tuollaisen olette oppineet tekemään?!",
kysymyksen myötä Darius kohotti katseensa Lorythakseen, olettaen tuon osaavan vastata mahdollisesti paremmin mitä Iriador – tuon katsehan sokealla nyt oli! Vaikka yllättynyt oli näin ensimmäiseksi, oli Darius silti myös onnellinen. Siitä oli jo pitkä aika, kun Iriador viimeksi oli mitään nähnyt. Vaikka kykenihän sokea magian ansiosta näkemään säkkipimeässä, mutta se oli laihalohtu, sillä moisessa ympäristössä taas Haukansilmä oli sokea. Ei se ollut sama asia, kuin nähdä toisensa samaan aikaan ja reagoida toisen katseeseen, eleisiin ja ilmeisiin. Siihen kaikkeen, mihin näkevä nyt saattoikaan reagoida.



// No siis, mul oli omat koneet piänen ja sit isä käytti muo aina kirjastoissa lainaamas uber pelejä <: Olin hirvee gamur aksu jo pienenä. Vien Nigirin sinne särkänniemen akvaarioon ja hankin sille pelit ja vehkeet sinne. Ja pari kivee altaanpohjalle koristeeks //