Trust me || K-varoitus


(3) Keskellä Laurina aroja sijaitseva puolueeton kylä, joka on erikoistunut lohikäärmeiden kouluttamiseen. Briaria asuttaa sekainen joukko, josta ei voi sanoa enemmistöksi mitään. Kuitenkin, Briarista saapuvat lohikäärmeen ratsastajat. Briar pysyttelee kuitenkin puolueettomana sodan suhteen, joskin yksittäisiä asukkaita voi lahjoa puolelle tai toiselle. Briarissa asuva kansa on kuitenkin kovin ylpeää taidoistaan, sillä tiettävästi Briar on ainoa paikka, jossa osataan kouluttaa ja pyydystää elävänä lohikäärmeitä. Vankka ja kivinen kylä on raskaasti suojattu. Vierailijoita ei katsota hyvällä, oli kyseessä sitten ihmisten, haltioiden tai puolueettomien puolella oleva matkaaja. Briarin asukkaat ovat kovin ennakkoluuloisia matkalaisia kohtaan, mutta päästävät noita toki sisään. Kukapa sitä nyt lohikäärmeitä täynnä olevassa kylässä alkaisi riitaa haastaa asukkaiden kanssa?

Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3832

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ke Tammi 18, 2017 11:18

Re: Trust me || K-varoitus

Iriador päästi suustaan myöntyvän hymähdyksen, hymynsä vain levitessä kasvoilleen paremmin kun hän sai ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen taas katsoa Dariusta. Jokaista niistä kasvonpiirteistä eleisiin, joita hän niin kovasti rakasti ja olisi halunnut nähdä jokaisena päivänä aina vain uudestaan ja uudestaan. Punapäinen myös piti siitä, kuinka yllättyneeltä kenraali vaikutti tästä vedosta, mutta ilmeisesti vain hyvässä mielessä.
Lorythas seurasi vierestä haltioita, sormillaan pyyhkäisten pikaisesti paikoitellen kosteita hiuksiaan takaisin paikoilleen, ennen kuin ne kädet laskeutuivat rennommin eteensä, hihojen suihin piiloutuen. Edes Puolikäärme ei voinut olla hymyilemättä rohkeammin Dariuksen sanojen jälkeen, tummatukan miettiessä milloin kaksikko oli tällaisen oppinut.
Opettelin sen… ihan Iriadorin tähden. Kesän aikana...”, Hopeakäärme selvensi lempeällä äänellään, saaden Iriadorin katsahtamaan niiden sanojen myötä puoleensa, “Halusin, että hän voisi nauttia näkemisestä jälleen edes tällä tavalla”.
Joten uhrasit sokeana varmaan satoja tunteja magian opetteluun niistä nuhjuisista kirjoista viinilasillisten äärellä”, Iriador huomautti Lorythakselle, saaden puolipedon naurahtamaan pirteämmin.
Magia on ehkä veressäni, mutten sentään mikään suuren luokan velho ole - nuo silmätkin ovat pelkkä väliaikainen lumous, pelkkä kuvajainen omistani”, Lorythas aloitti, muuttuen mietteliääksi ja katon rajaan katsahtaen, “Minusta on alkanut tuntua siltä että sen vaikutus on pidempi jos olet seurassani…”. Entä voisikohan hän kopioida Dariuksen näön Iriadorille, jos opiskelisi ja harjoittelisi tätä enemmän? Sehän vasta jännittävää olisikin!

Niin, kuten sekin kerta, kun teit loitsun yksi päivä väärinpäin vahingossa ja olit iltapäivään saakka sokeana”, Iriador pärskähti, rennolla äänenpainollaan saaden siitä huomautuksesta Seyrin punastumaan pienesti. Oli sekin ollut päivä. Iriador oli saanut ohjastaa sarvipäätä ja raahata ympäriinsä, sillä eihän näkemiseen muuten tottunut Lorythas ollut edes lievästä shokistaan osannut kotonaan suunnistaa kunnolla! Onni oli, ettei se lumous todellakaan ollut mitään pysyvää sorttia siinä vaiheessa. Mutta epäonnistumisista oppi, eikä sitäkään ollut sattunut enää toista kertaa myöhemmin uudelleen.

Joka tapauksessa…”, Lorythas tuumasi lopulta raskaan, pitkän henkäisyn myötä, yrittäen selvästikin pitää itsensä kasassa ettei alkaisi murehtia haltioiden perään jälleen tietäessään, että hyvästien jättämisen aika olisi pian.
Meidän pitäisi varmaan alkaa suunnitella sitä lähtöänne kaupunkia kohden seuraavaksi. Lainaan Lokenen satulaa… jälleen, niin teidän on mukavampi istua kyydissä. Tavaroitahan teillä ei hirveästi mukana tainnutkaan olla… ellette sitten jotain mukaanne halua täältä erikseen ottaa, ei se olisi mikään ongelma!”, Lorythas puheli hieman hermostuksissaan, kynsiään naputellen toisiaan vasten levottomana.



//NII HIRVEE DATIS JO PENTUNA. KUN MINÄ OLIN NUORI NIIN ME RIEHUTTIIN PIHALLA PÄIVÄT PITKÄT! Särkänniemen akvaario ois liian pieni Nigirille. Sekin vietäis kreikkaan >://
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Tammi 19, 2017 12:07

Re: Trust me || K-varoitus

Darius ei meinannut saada katsettaan irti Iriadorista, tarkkaillen nuoremman kasvoja vain häkeltyneen iloisena, innoissaan. Siinä samalla kuitenkin kuunnellen, kuinka Lorythas oli varta vasten opetellut jonkun loitsun, jolla kykeni katseensa jakamaan Iriadorin kanssa. Ilman mutkia sekään toimitus ei kuulemma ollut sujunut, Seyrin joutuen viettämään kokeilujen johdosta iltapäivän sokeana. Eliitti naurahti ajatukselle, voiden vain kuvitella millainen episodi sekin päivä oli ollut. Itsehän hän pelkäsi sokeutumista kuollakseen, joten todennäköisesti jos Darius Lorythasin tilanteeseen olisi joutunut, olisi haltia saattanut saada jopa sydänkohtauksen.
"Voi teitä...", Haukansilmä naureskelikin kaksikkoa kuunnellessa, "Kiitos tästä, Lorythas. Arvostan vaivannäköäsi".

Mutta, pian hopeakäärme otti puheeksi sen lähtöön valmistautumisen, jonka aika alkoi olla kortilla. Darius nyökkäsi pienesti, hieman haikeasti katsahtaen hetkeksi toisaalle ja miettien valmistautumista. Se hetken haikeus kuitenkin pyyhittiin nopeasti pois kasvoilta, eliitin koittaen pitää sen pienen hymyn kasvoillaan.
"Tuskin me mitään täältä mukaan tarvitsemme. Vaikka mielelläni ottaisin sinut mukaamme muuten vain, mutta se nyt ei ole vaihtoehto", Darius naurahti Lorythasille, "Mennään sitten. Iriador saa auttaa minua satuloimaan... Ratsuni". Eliitti virnisti, lähtien samantien liikkeelle kaksikon ohi, napaten Iriadoria ranteesta ohi kulkiessaan ja Lorythasin ohittaessa läimäisi kevyesti puoliverisen takapuolelle muutamaan otteeseen.

Kolmikko siirtyi pihan puolelle, haltioiden odotellen että Lorythas sen Lokenen satulan kävisi hakemaan, sekä tarpeelliset jatkoremmit ja muut, mitä viritelmään nyt tarvitsikaan. Dariuksen pitäisi selvästi käskeä Lorythasia teetättämään itselleen kunnon, oman satulan, ettei tarvitsisi aina Lokenen satulaa lainata.
Jahka kamppeet oli kasassa, siirtyivät he aukeammalle paikalle, jossa Lorythas muotonsa saattoi vaihtaa paikkoja rikkomatta. Jälleen kerran Seyr sai kuitenkin neuvoa siinä samalla, kun haltiakaksikko hopeakäärmettä kävi satuloimaan. Osasihan Darius tämän jo – jotenkuten ainakin – mutta mielellään hän vielä kerran jos toisenkin pyytäisi Lorythasia varmistamaan, että kaikki meni oikein. Häntä kun ei yhäkään huvittanut tippua taivaalta alas. Viimein he kuitenkin saivat satulan paikoilleen ja joka remmin kiinnitettyä oikein ja kunnolla, jonka jälkeen kaikki oli valmista lähtöön.
"Eihän sinulta nyt varmasti ole jäämässä mitään?", Darius tiedusteli Iriadorilta, ennen kuin satulaan edes yrittäisi nousta, siinä samalla jälleen katsellen ja ihaillen nelisiipistä lohikäärmettä edssään.



// Kun minä olin nuori mulla ei ollu kavereita ja piti datailla yksin >: EI SAA VIEDÄ NIGIRIÄ KREIKKAAN. vapautetaan se tohon tessun rutakkoon //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3832

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti To Tammi 19, 2017 1:59

Re: Trust me || K-varoitus

Eivät nuo kuulemma mitään mukaansa tarvinneet, Iriadorinkin pudistaessa päätään muutaman kerran siihen malliin, ettei Seyrin tarvinnut alkaa järjestää haltioille mukaan laukkuja, tai muutakaan. Eikä matkassakaan kestäisi hetkeä pidempään, joten eväitäkään ei kyllä tarvittaisi. Eivätköhän haltiat ruokailisi myöhemmin kotonaan paremmin, jahka sinne pääsisivät nyt ensimmäiseksi.
Ja minä tulisin mielelläni mukaanne, mutta minulla on toistaiseksi tekemistä riittämiin täällä…”, Lorythas hymyili pahoittelevasti. Olihan se vain osa totuudesta – ei hän oikeastaan edes tahtonut ajatella kaupungissa vierailua siitä syystä, että pelkäsi itse tekevänsä ailahtelevaisuutensa tähden jotain tyhmää…
Mutta kuten Winder ilmoitti, oli aika lähteä. Iriador askelsi mielellään kumppaninsa matkaan, vanhemman ottaessa hänen kädestään kiinni. Lorythas sen sijaan hätkähtäen suoristi ryhtiään aluksi, silmäillen tummatukan perään hetken yllättyneenä, ennen kuin kujeileva virne kohosi osin sarvipäisen kasvoille. Ja sitä virnettä seurasi naurahdus, ennen kuin Puolikäärme lähti seuraamaan kaksikon perään pihamaalle.

Iriador ja Darius saivat odottaa sen hetken, että Lorythas kävi valitsemassa varastoilta mukaansa Lokenen satulan ja muut tarvittavat. Sitten siirryttiin paremmalle aukealle, jossa itse satulointi saatettiin suorittaa. Nelisiipiseksi pedoksi muotoaan muuttaen Seyr neuvoi mielellään jälleen, kuinka remmit kiinnitettiin oikein hänen ympärilleen. Iriador auttoi tietenkin Dariusta, kaksin kun se satulointi vaikutti huomattavasti helpommalta tässä tapauksessa, kun Vaernin selkään piti kiinnittää uroksen selkään täydellisesti kuitenkaan sopimaton istuinsija. Miksi ihmeessä Lorythas ei ollut teetättänyt itselleen sopivaa satulaa jo!

Valmista tuli, Iriador jäädessä ihailemaan Dariuksen tavoin Seyriä tuon julmetun kauniissa lohikäärmemuodossa, liskopedon kokeillessa siipiään liikuttaa ja varmistella, ettei mikään yltään repeäisi.
Jos jotain jää, niin eiköhän se jokin säily täällä tallessa. Voin tulla myöhemmin hakemaan sitten, jos jotain mukamas jäisi jälkeen tai pistän tuon tuomaan meille lentopostia”, punapää tuumasi ovelasti virnistäen, seuraten katseellaan kuinka kruunupäinen laski päätään paremmin haltioiden tasolle.
Minä en sinun kuriiriksesi ala”, peto virnisti päätään hieman kallistaen, hohtavilla silmillään lempeästi kaksikkoa kohden katsoen. Väistämättä tuli haikea olo taas. Mutta kyllähän hän jaksaisi sinne seuraavan kertaan taas. Kuinka tämä voisi poiketa niistä muista kerroista – Darius ja Iriador tulivat aina takaisin, ja Winder saattoi aina kutsua lohikäärmeen luokseen. Jos jotain ikävää sattuisi, Puolikäärme olisi varmasti tulossa paikalle kutsun kuultuaan.
Kiivetkäähän selkään sitten vielä niin lähdetään, ellette siihen halua jäädä pällistelemään – kyllä sekin minulle käy, että tässä patsastelen teidän seurassanne tyhjänpäiten”, Hopeakäärme myhäili, lempeänkuiskailevalla äänellään puhellen.



//Kuka väitti että pihalla riehumiseen tarvittais kavereita <: NIGIRI KREIKAN LÄMPIMIIN VESIIN. Tessun rutakko autioituis ympäristöään myöten jos sinne joku Nigiri laskettais herranjumala. Me tosin oltais siellä ainoot jotka kiertää järvilenkkiä sitten siinä toivossa, että bongattais herra kale//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Tammi 19, 2017 4:03

Re: Trust me || K-varoitus

Mitään ei ollut jäämässä, ainakaan Iriadorin mielestä. Olihan tuon tavarat tulleet takaisin jo aikaisemmin Nashiran matkassa, mutta jos jotain silloin olisi unohtunut matkasta, niin nyt olisi hyvä hetki napata nekin mukaan. Mutta, kerta mitään ei ollut jäämässä, niin asia oli sillä selvä. Ja kyllähän he myöhemminkin täältä tavaroitaan voisivat noutaa, kuten esille tuotiin. Kunhan nyt mitään tärkeää ei jäisi, niin kaikki olisi hyvin.
Eliitti tuhahti pienesti Lorythasin kehottaessa heitä nousemaan selkään, elleivät sitten halunneet jäädä tähän pällistelemään seuraavaksi toviksi. Olisi sekin kyllä mukava vaihtoehto, seistä nyt tässä vain ja olla – Dariusta kun ei yhtään houkutellut palata kaupunkiin. Mutta kun oli pakko. Niinpä mitään pahemmin sanomatta, viittoi Darius Iriadorin mukaansa ja kaksikko nousi ylös ratsaille. Eliitti istutti kumppaninsa eteensä, katsoen että jalkaremmit molemmilla tuli kunnolla kiinni. Vielä ennen lähtöä hän varmisti, että itsellään oli kaikki mukana – aseensa nyt lähinnä – kunnes lopulta ilmoitti Lorythasille että kaikki oli valmiina lähtöön ja liskopuoli voisi nousta taivaalle omaa tahtiaan.

Heti kun Lorythas liikkeelle lähti, kävi Darius livuttamaan kätensä paremmin Iriadorin ympärille. Ei hän uskonut koskaan tottuvansa lentämiseen ja tämä kerta oli yhtälailla kammottava ja epämieluisa, jos eliitiltä kysyttiin. Joten tietenkin hän halusi turvautua siihen toiseen henkilöön ratsailla, vaikka tuskinpa Iriador sen pätevämpi lentämään oli mitä eliitti itse – tai mistä hän tiesi, jos korkeahaltia ja hopeakäärme olivat kahden kesken harjoitelleet Iriadorin Briarissa vieraillessa. Oikeastaan Darius jopa toivoi sitä, kenties Iriador voisi hoitaa sen ratsastajan roolin, siinä missä eliitti voisi vain keskittyä tuijottamaan punapäisen niskaa ja pitämään tuosta kiinni. Vaikkakin, Lorythas oli kyllä kovin omatoiminen "ratsu" joten eipä tuota tarvinnut kaiketi varsinaisesti edes ohjastaa.
Niinpä, kun Seyr ilmaan oli noussut, oli Darius painanut katseensa kiinni ja kasvonsa vasten Iriadorin hartiaa, koittaakseen estää edes hieman sitä korkeidenpaikkojen kammoaan ja pahoinvointiaan, joka uhkaavasti pintaan halusi nousta mitä korkeammalle päästiin.


// :----D NONIINONoh. tru, mäki riehuin aina pihalla yksikseni. NIGIRIÄ EI KREIKKAAAN. Me oltais kuule siel laituril heittelemäs jotain leivänmuruja sinne rutakkoon silleen TULES TÄNNE KALEMIES //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3832

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti To Tammi 19, 2017 5:02

Re: Trust me || K-varoitus

Maltillisesti hopeaharjainen pysyi aloillaan sen aikaa, että parivaljakko pääsi kiipeämään hänen selkäänsä kaikessa rauhassa. Seyr lähinnä pälyili ympärilleen Briaria valvoen ja hieman kauemmas tähyillen, odottaen lupaa hypähtää ilmaan jahka Darius ja Iriador satulassa turvallisesti istuisivat molemmat. Ja kun se lupa annettiin, vilkaisi Hopeakäärme nopeasti vielä selkänsä puoleen varmistukseksi, sen myötä lähtien levittelemään siipiään uudemman kerran. Muutamalla voimakkaalla siipieniskulla, nopeamman askelsarjan myötä, kookas peto kohosikin irti maankamarasta ja lähti hakemaan ilmaa paremmin niitten valtavien siipiensä alle aluksi vain matalalla liidellen. Kunnes sitten tottuneesti lähti etsimään parempaa korkeutta itselleen syksyisenkirkkaalta taivaalta.

Iriadorista oli huomattavasti mukavampaa istua Lorythaksen selästä, kun hän näkikin jotain! Olivathan he yhdessä lennelleet sinä aikana, kun punapää oli Briarissa ollut vierailullaan. Aluksi Iriador oli tyytynyt lähinnä olevaan vain Seyrille seurana ja puhellut joutavia, mutta oppinut loppuviimein myös vaatimaan että hän saisi nähdä silloin, kun ilmaan noustiin. Täältä ylhäältä kun näki niin paljon enemmän ja saattoi tähytä jokaiseen ilmansuuntaan, puittenlatvojenkin jääden niin kauas alle ettei niistäkään ollut estämään näkyvyyttä. Eikä se lentäminen pelottanut varsinaisesti - toisin kuin olisi saattanut, jos alla olisi ollut kokemattomampi ratsu tai otus ylipäätään. Iriador oikeastaan nautti tästä, siinä missä epäili Dariuksen lähinnä kammoksuvan ylemmäs kohoamista, kun kumppaninsa takertui korkeahaltiaan ilmaan kohoamisen myötä ja piteli hänestä kiinni minkä kerkesi.
Et sinä minnekään ole tipahtamassa tästä kyydistä”, Iriador näki tarpeelliseksi huomauttaa rauhallisesti hymyillen, olkapäänsä suuntaan vilkaisten siihen tummaan hiuspehkoon, joka hänen hartiallaan lepäsi, ”Eikös sinun pitänyt olla mahtava lohikäärmeratsastaja muutenkin – mikset hieman rentoutuisi ja vain katselisi ympärillesi? Ei tämä nyt niin hirveää ole…”.



//NONIIN TIESIN! NIGIRIÄ EI ULKOMAILLE. Kämpättäis siellä jossain rannalla teltan ja kaasukeittimen kanssa 24/7. Nigiristä tulee hirvee tessun legenda ko se ei koskaan näyttäytyis//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Tammi 19, 2017 5:38

Re: Trust me || K-varoitus

Darius koitti keskittyä tovin vain omaan oloonsa ja totutella jälleen siihen lentämiseen. Luulisi jo tässä vaiheessa tottuneen tähänkin, mutta ei. Sinällään se harmitti Dariusta, totta kai hän olisi ehkä halunnut olla Lorythasille se ratsastaja, jonka tuo oli valinnut, mutta ei hänestä ollut tähän. Ei hänestä koskaan tulisi olemaan, jos eliitiltä kysyttiin!
Iriadorin ääni herätti Haukansilmän ajatuksistaan, punapäisen huomautellessa, ettei tämä mahtava lohikäärmeratsastaja ollut minnekään täältä tipahtamasta. Surkuhupaisasti Darius naurahti ja pudisti päätään vasten Iriadorin hartiaa, suostumatta katsettaan avaamaan tai nostamaan. Ei hän koskaan halunnut lohikäärmeratsastajaksi! Mutta ei eliitti sitä ääneen halunnut sanoa, hän olisi vain loukannut Lorythasin tunteita.
"Kiitä onneasi, etten syönyt juuri ennen lähtöä...", Eliitti vastasi mutisten, suostumatta otettaan hellittämään saatikka kasvojaan nostamaan irti Iriadorista.
"Anna minä olen vuorostani sokea tämän matkan ajan. Kerro sinä minulle mitä näkyy", Hän lisäsi vielä pienesti naureskellen, palaten sitten keskittymään taas jonkin muun ajattelemiseen, kuin lentämisen.

Matka taittuikin Haukansilmän osalta kovin hiljaisin merkein. Totta kai hän kuunteli muita ja vastasi, jos häntä puhuteltiin, mutta itse haltia pysyi hissukseen. Halaillen Iriadoria ja nauttien siitä hetken yhdessäolosta, ennen kuin kaupunkiin palattaisiin.
Lopulta haltioiden kaupunki alkoi kuitenkin lähestyä, Lorythasin laskeutuen hieman kauemmas itse kaupungista, kuten sovittu oli. Olisi ollut liian riskialtista lentää kaupunkiin, puhumattakaan sitten itse linnanpihasta. Kyllähän lohikäärmeitä aina silloin tällöin kaupungilla vieraili, mutta koska Lorythas oli tuntematon lisko, ei tuon lähestymistä katsottu hyvällä ja varmasti jo ajat sitten vartijat olivat antaneet varoituksen lähestyvästä nelisiivestä raskaammin varustetuille sotilaille.

Darius uskalsi avata silmänsä ja irrottautua Iriadorista vasta, kun Lorythas oli laskeutunut. Haltiakaksikko irrotti itsensä satularemmeistä ja laskeutui nelisiiven ratsailta, Dariuksen joutuen tovin hakemaan sitä tasapainoa huippauksen ja pitkän istumisen johdosta. Mutta jahka tasapainonsa sai kuriin, askelsi Darius paremmin Lorythasin eteen ja viittoi tuota laskemaan päänsä jälleen alemmas heidän tasolleen.
"Kiitos jälleen kyydistä", Darius aloitti, samalla ojentaen toisen kätensä Lorythasin kuonon puoleen ja kävi silittelemään vahvoin, varmoin ottein hopeakäärmeen kuononsyrjää.
"Lupaan, että pyrimme vierailemaan luonasi taas mahdollisimman pian", Eliitti jatkoi, "Siihen asti... Lupaa sinä minulle, että pärjäät ja odotat meitä".



// Mun ois selvästi pitäny keppihepoisillani ratsastaa sinne landelle leikkiin sun kanssa. Ja niinpä. Porukka vaan kattoo et ei saatana tuol on joku pulsuleiri nyt sitten jo. Meitä luultais hulluks ku puhutaan vaan et kyl siel on Nigiri me venataan sitä ja sit ne veis meidät tohon pitkäänniemeen //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3832

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti To Tammi 19, 2017 6:33

Re: Trust me || K-varoitus

Tuli harvinaisen selväksi, ettei Winder liiammin tästä lentomatkasta nauttinut – niin Iriadorille, kuin ohimennen myös haltioiden puheita kuuntelevalle Lorythakselle. Kyllähän se oli Seyrille selvää, ettei Darius korkeista paikoista tykännyt. Tietenkin se harmitti omalla tavallaan. Monesta erilaisesta syystä, joista yksi lieni juurikin se, että Haukansilmä hänen ratsastajansa oli. Toinen suurimmista taas taisi olla se, että Lorythas itse oli tarkoitettu ennemmin taivaalla kuin maalla kulkemaan… Ehkä silmäpuoli ajan kanssa tähänkin tottuisi tosin, jos heillä olisi ollut enemmän aikaa harjoitella tätä kaksin. Tai kolmistaan. Ei sitä hetkessä uusiin asioihin takuulla tottunut, ja lentoskenaario lieni kokeneellekin kenraalille suhtkoht uusi, vaikka haltioiden keskuudessa tiedettiinkin lentäviä ratsuja muutenkin olevan.
Iriador kävi kuitenkin hymisemään lempeästi Winderille, jonka puheet kuulostivat juuri siltä, että toinen olisi voinut kyllä pahaa oloaan purjota hänen niskaansa. Onni onnettomuudessa siis tosiaankin, etteivät he olleet mitään syöneet ennen lähtöä!
No en minä voi sinua tuosta syyttää”, punapää tuhahti ymmärtäväisesti, ”Kaupunkikin näkyy jo kauempana ja Quinn näyttää niin laajalta täältä yläilmoista käsin myös!”, Iriador kertoi katseensa takaisin menosuuntaan kääntäen. Ja niin nuorempi kertoikin mitä kykeni näkemään taivaalta käsin, rupatellen lähinnä itsekseen lohikäärmeen selästä kaikessa rauhassa pitääkseen Dariuksen ajatuksenjuoksun jossain muussa kuin itse siinä, että he olivat todella korkealla.

Eikä se matka todellakaan kestänyt tuhottoman kauaa. Huomattavasti vähemmän aikaa, mitä Iriador oli varsinaisesti toivonut, mutta ei hän viitsinyt asiasta ääneen alkaa rutista. Hyvä näin, vaikka matkaa kävelylle jäikin vielä ja nuorin ehätti tuskastua pelkkään ajatukseen siitä jaksaisiko hän tuville asti omin jaloin astella. Sentään hänellä oli matkassaan Darius...

Lorythas laskeutui kevyesti alas, pehmentäen alastuloa niin paljon kuin kykeni ja lopulta siipensä laskostellen nelisiipi seisahtui rauhallisesti aloilleen odottamaan että Winder ja Mir Valdoren pääsisivät satulastaan kapuamaan alas. Puolipeto tarkkaili sivusilmällä haltioita, mutta enimmäkseen Vaern näytti pitävän kuitenkin tarkasti silmällä kaupunkia, terävästi päätään kääntäen vasta sitten, kun rekisteröi Dariuksen viittovan häntä alempana laskeutumaan lähemmäs.
Hopeakäärme ojensikin kaulaansa alemmas, laskien päänsä alaviistoon. Pehmeällä kuonollaan lähestulkoon hipaisten Dariusta, joka rohkeasti kätensä toi valkean liskopedon turpaa silittämään kuitenkin pian. Hohtava katse tarkkaili siitä likeltä ratsastajaa ihaillen - vaikka Haukansilmä olikin matkan pysytellyt lähinnä hiljaa ja todennäköisesti myös silmät kiinni, arvosti Vaern kuitenkin sitä että kenraali ylipäätään hänen selkäänsä uskaltautui kaiken yhdessä koetun jälkeenkin yhä.
Vaimeasti Hopeakäärme tuhahti Dariuksen kiittäessä, nelisiiven painaessa päällään aavistuksen paremmin sitä kättä vasten, joka kuononsyrjällä seikkaili. Kun puheeksi tuli asioiden lupaaminen, alkoi se omalla tavallaan tietysti taas epäilyttää Seyriä itseään…
Lupaan”, pehmeä kuiskaus kuitenkin vakuutti. Lorythas oli jo luvannut yrittää jaksaa Dariuksen tähden. Sekin olisi jo ollut ihan tarpeeksi yrittämistä toistaiseksi…
Lupaa sinä kirjoittaa minulle heti kun kykenet”, Puolikäärme halusi silmänsä kiinni painaen ja painaen mieleensä vielä Haukansilmän miellyttävän tuoksun, ”Ja pidä huolta Iriadorista”.



//No todellakin olis pitäny. Sit oltais voitu vetää keppihevosilla kahestaan ja mennä kattoon naapuriin ihan oikeita polleja ja peuhaan koirien kanssa. Pulsuleiri :DDD::D:D:D:DD Voi jumalauta ei (DDD Meidän tultais hukuttaan sinne järveen ennen ko minnekään kukaan ehättäis meitä viiä. Väitetään että tautimme oli tarttuva ja meistä piti hankkiutua eroon asap//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Tammi 19, 2017 7:03

Re: Trust me || K-varoitus

Lempeä hymy nousi eliitin kasvoille, Seyrin luvatessa odottaa heitä. Siinä samantien kuitenkin muistutellen, että eliitin oli parasta luvata kirjoittaa kyläpäällikölle heti kun kykeni.
"Minä kirjoitan. Jo heti tänään, jos ehdin", eiköhän illasta aikaa sen verran löytynyt, tai niin hän ainakin toivoi. Tästä päivästä oli jo valmiiksi tulossa niin stressaava, että Darius mielellään olisi illasta varannut itselleen aikaa vain olla ja rauhoittua. Mutta, sen näki sitten myöhemmin.
"Ja en enää päästä Iriadoria silmistäni, siihen voit luottaa", Eliitti lisäsi virnistäen, samalla kun kävi toisenkin kätensä nostamaan lohikäärmeen kuonolle, pienesti halaten valkeaa turpaa. Voi kuinka se oli taas vaikeaa sanoa näkemiin ja vain lähteä. Darius halusi vain jäädä tähän tai palata Briariin, viettää kunnolla aikaa Lorythasin kanssa. Siitä sai tietenkin haaveilla, ehkä hän kykenisi järjestämään itselleen pidemmän vapaan johonkin väliin, jolloin hän kykenisi Iriadorin kanssa livahtamaan Briariin rentoutumaan.

"Pärjäile", Darius lopulta hymähti, päästäen irti Lorythasista ja taputti muutaman kerran tuon kuononpäätä, "ja toivottavasti näemme pian".
Niiden sanojen myötä Darius antoi Iriadorille mahdollisuuden hyvästellä Lorythasin, ennen kuin nelisiipi lähtisi palaamaan takaisin Briariin, siinä missä haltiakaksikko aloitti kävelymatkansa kohden kaupunkia, aina sinne linnalle asti. Matkaahan siinä oli, mutta Darius oli valmis etenemään Iriadorin tahtiin, kerta punatukka oli vielä puolikuntoinen.


// OIKEILLA HEPOISILLA RATSASTAMAAN PITKIN PELTOJA?!?!? No nii saatana :DD Joku lintukotolainen tullu ja pistäny meille lopun koska ei hänen järvellään. Meistä piti hankkiutua eroon asap -> Meidät postitettiin Nakkilaan //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3832

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti To Tammi 19, 2017 7:18

Re: Trust me || K-varoitus

Lorythas piti ajatuksesta, että Darius yritti kirjettä aloittaa jo tänään. Eihän sillä mikään kiire ollut, varsinaisesti. Ja Seyr arveli, että kenraalilla olisi muutenkin tekemistä kaiken tämän jälkeen omiensa parissa. Kyllä hän odottaisi. Sen hän oli jo luvannut. Mutta kuinka kauan hän jaksaisi odottaa, oli taas täysin toinen seikka.
Hetken Hopeakäärme ehätti silmänsä ummessa nauttia vain Dariuksen läheisyydestä. Siitä omanlaisestaan energiasta, joka liskopetoon tuntui virtaavan haltian pienistä käsistä, jotka kuonoa halasivat. Sillä hetkellä Vaern kielsi itseltään murehtimasta suotta parivaljakon perään, suuren pedon pysytellen rauhallisena sijoillaan. Lopulta silmänsä aukaisten Winderin viimeisten sanojen myötä, kun se kosketuskin pehmeältä, herkältä kuononpäältä siirtyi pois.
Sitä minäkin toivon”, hopeaharjainen totesi, ottaen vastaan siinä samalla vielä Iriadorin suomat silitykset, ennen kuin sarvikruununsa kohotti uudemman kerran takaisin yläilmoihin, ”Olen pahoillani etten tämän lähemmäs teitä saata viedä… koittakaa pärjätä kaupunkiin saakka”.
Kyllä me pärjäämme, pieni liikunta pahaa tee, kun joudun kuitenkin vuodelepoon samantien kun tuville pääsemme”, Iriador hymyili, katsoen nelisiipisen lohikäärmeen perään, joka siipiään jälleen levitteli, ”Turvallista kotimatkaa sinullekin”.

Niiden sanojen myötä Hopeakäärme lehahti jälleen ilmaan, suuntansa takaisin kotia kohden kääntäen ja yläilmoista vielä karjaisten hyvästeiksi haltioille.



//OI KYLLÄ!!! Ne on ne sorsat. Mafiasorsat. Postitettiin nakkilaan joo (DDDDD Toivottavasti tajuavat postittaa paljon viiniä meille kans sitten perästä//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Edellinen

Paluu Briar

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia