Kirjoittaja Aksutar » 02 Marras 2019, 18:32
Enkelinpentu hymähti pienesti, velhon mainitessa olevansa kiireisempi Piilopaikassa, kuin Elwoodissa. Harvoin tuota oli näkynyt Elwoodissa, silloin kun Theo siellä oli asunut, tai sitten heidän tiensä eivät vain koskaan kohdanneet niin usein. Asiasta siirryttiin seuraavaan, Mordecain kysellessä A’daruilin ja Theon suhteesta.
”Hän on kuin äiti minulle”, Nuorempi maageista nyökkäsi, katseellaan seuraillen, kuinka Mordecai takaisin alas istahti. Virnuileva hymy vieraili nopeasti puoliverisen kasvoilla, Lotharin mainitessa Qiran todennäköisesti pieksevän velhon maanrakoon, jos pikkuhaukalle olisi jotain sattunut vampyyrin seurassa tai tuon tähden.
”Uskaltaisin veikata myös niin”, Theo hymähti, ”Qira näytti jos Delathosille paikkansa asian suhteen”, nuorempi hymisi, hetkeksi katsahtaen takan puoleen, itsekseen jääden hymyilemään jollekin mitä selvästi muisteli.
”Qira ja Avellana ovat ainoat, joita voin kutsua perheeksi”, Enkelinpentu jatkoi yllättäen, katseen palaten vampyyriin, ”Onhan minulla toki Winderit mutta… En minä kuulu heidän maailmaansa”, nuorempi hymähti. Delia oli valmis toivottamaan veljenpojan sukuun, oli hän puoliverinen tai ei, mutta Theo ei katsonut kuuluvansa sinne. Hän oli Miarora, ei Winder, eikä haltioiden aateliselämä ollut häntä varten.
Kieltämättä A’daruilin muisteleminen sai pienen haikeuden ja ikävän nousemaan pintaan. Siitä oli jo pidempi tovi, kun hän viimeksi Qiraa saatikka Avellanaa oli nähnyt, mutta ei hän silti halunnut kaksikkoa häiritä yllätysvierailulla. Varmasti hän oli tervetullut, mutta Theo ennemmin sopisi tapaamisen ja päivämäärän, jolloin Elowoodissa tulisi käymään.
”Mutta, jos totta puhutaan, en tiedä olenko varsinaisesti valmis olemaan Elwoodissa hetkeä pidempään…”, Theo lopulta myönsi sen suurimman syyn, miksei Qiraa olisi halunnut muka häiritä, ”En ole… Valmis palaamaan”, oli helppo olla käsittelemättä äidin menetystä ja kaikkea, mitä siitä oli seurannut, jos piti itsensä ennemmin kiireisenä, kaukana ”kotoa”. Pikkuhaukka selvästi harkitsi jatkavansa puheitaan, mutta sulki suunsa ja käänsi katseensa kirjaston ovelle, kun tuttu hahmo lopulta saapui paikalle.
Darius olisi halunnut vain kohauttaa olkiaan sarvipäisen kysymyksiin, sillä ei hän oikeastaan vastausta tiennyt. Vastauksen voisi antaa vain velho itse, mutta toki Haukansilmäistä myös kiinnosti tietää, mikä loppupeleissä oli ollut Mordecain syy auttaa heitä. Kullankeltainen katse kääntyi Iriadoriin tuon tuodessa teen hopeaveriselle, samalla tuumien vampyyrin toimineen henkilökohtaisista syistä. Darius hymähti mietteliäänä, osaamatta sanoa mitään asiaan, Iriadorin pohtiessa myös mahdollisia motiiveja. Eliitti uppoutui hetkeksi omiin ajatuksiinsa asiaa pohtimaan, kunnes katseensa nousi jälleen Lorythasin puoleen, tuon kysellessä myrkystä.
”Se oli demoniverta”, Haukansilmä vastasi suoraan Lorythasille, ”Sitä samaa, mitä vapautimme käärmeriipuksesta Cúthalionin kartanolla taannoin. Nerinala oli ilmeisesti saanut sitä Locienilta, sillä en usko, että Nerinala itse olisi ollut osa veljeskuntaa ja omistanut oman riipuksen…”, arvailuahan se oli, mutta Darius piti todennäköisempänä tätä vaihtoehtoa, kuin sitä, että Nerinala olisi ehtinyt veljeskuntaan liittyä.
”Kenties se oli Mordecain syy puuttua tilanteeseen. Hän ja veljeskuntansa oli jo osa tätä tapahtumaketjua, ehkei hän voinut riskeerata sitä, että Briar lähtisi lohikäärmeineen metsästämään veljeskuntaa siitä hyvästä, jos sinä olisit kuollut”, haukansilmä jatkoi, olkiaan lopulta kohauttaen.
”Mutta, ehkä Mordecai itse osaa selittää syynsä avulle… Mutta mitkä ikinä ne syyt olivat, muistat ettemme ole hänelle velkaa”, Darius huomautti. Hän, he, eivät yhäkään olleet pyytäneet velhon apua. Theodluin oli, jos joku velkaa olisi, niin puoliverinen. Tai niin Darius uskotteli itselleen, vaikka todellisuudessa kokikin olevansa jollain tasolla velkaa vampyyrille.
”Olet kuitenkin hereillä. Käyn ilmoittamassa heille, mikäli vain jaksat, voivat he saman tien tarkistaa tilanteesi. Kaiken varalta”, Darius ilmoitti, samalla kun nousi ylös vuoteen reunalta, ”Minun on saatava myös Bennett käsiini… Sitten jossain välissä”, eliitti mumisi lähinnä itsekseen, muistaen kyllä sen riipuksen, mistä oli ollut puhetta.
Niiden sanojen myötä eliitti lähti poistumaan huoneelta, suunnaten suoraa alakerran oleskelukirjastolle, sen pahemmin oveen koputtelematta kun paikalle saapui, maagikaksikon seuraan.
”Lorythas on hereillä ja uskon hänen jaksavan sen verran, jos haluatte hänen tilansa tarkistaa”, Darius töksäytti suoraan, katseensa pitäen visusti Theossa, selvästi jälleen vältellen Mordecain huomioimista. Sehän taas oli uutta Theolle, hän kun oli yleensä se, jolle Darius ei huomiotaan jakanut sitten millään.
Enkelinpentu puolestaan vilkaisi ovelle saapuneesta sedästään Lotharin puoleen, samalla kun nousi ylös.
”Sinä tiedät myrkystä enemmän, joten ehkä parempi että sinä tarkistat hänet… Minulta saattaisi jäädä jotain huomaamatta”, Pikkuhaukka ehdotti vampyyrille, odottaen että tuo lähtisi heidän matkassa yläkertaan.
// :D Oon hasu. Deli et sä voi tehdä omia sääntöjä kun pitää pelata yhteisillä säännöillä. JA NOH :DDD Tosin tru, Dari on se joka polttaa taloja jos sen päästää keittiöön, siinä missä Eru taitaa vaan polttaa sormensa //