Kirjoittaja Crimson » 31 Joulu 2019, 18:04
Kauaa Lorythaksen ei tarvinnut vastausta odotella, käden käydessä ottamaan hellän otteen haltiakenraalin kämmenestä, kun se hänen omaansa vasten nousi.
”Ehkä, pitäähän jonkun teistä huolehtia huomisen tähden”, hopeaverinen virnisti. Ele kuitenkin lämmitti mieltä, Seyrin huomion ollen siinä vaiheessa täysin Dariuksessa, eikä sarvipäinen huomioinut sivullisten katseita sillä välin lainkaan. Ei edes Aneritten, joka sivusilmällä heitä katseli poskensa niistä juomingeista punertaen, vaikkei nainen itseään änkyräkänniin ollutkaan juonut. Mutta pikkuhumalaan! Sellaiseen mukavaan ja rentoon, jossa saattoi viihtyä enemmänkin tuoppeja kitanneiden seurassa paremmin.
Kaikessa rauhassa Seyr lähti kuitenkin saattamaan heitä eteenpäin, rakastavan hymyn säilyen sarvikruunuisen kasvoilla muuttumattomana alati, kruunatun käyden kuitenkin naurahtamaan Winderin viimeisten sanojen myötä.
”Kyllä sinä saat viedä, jos niin haluat”, Lorythas hymisi viekkaasti vilkaisten Dariukseen, ”Ellet todellakin askelissasi jo rämmi, kuin pahainenkin juoppolalli. Voin pelastaa sitten maineesi ja ottaa ohjat käsiini vielä, jos tilanne näyttää hyvin epätoivoiselta”, Puolikäärme vakuutteli. Tuskinpa tilanne sellaiseen johtaisi, ja jos Darius ei olisi pystyssä alunalkaenkaan pysynyt, olisi Lorythas saattanut tuon samantien jo kartanolle vain lepäämään huomista varten. Mutta yksi tanssi vielä. Sen jälkeen kyläpäällikkö oli valmis itse hankkiutumaan takaisin kartanolleen rauhoittumaan vielä omiin oloihinsa, ennen kuin olisi aika painella pehkuihin
”Olethan nauttinut olostasi?”, Puolikäärme tiedusteli samalla kun heidät muiden tanssijoiden lomaan saatteli, mikä ei todellakaan ollut vaikea tehtävä, kun kyseessä oli hitaampi paritanssi. Alkuasento haettiin, Lorythaksen luottaen itsensä Dariuksen vietäväksi, eikä sarvipäinen siitä osastaan millään tavoin pahoillaan ollut.
”Vaikutit myös viihtyneen Tummalinnun seurassa aikaisemmin? Mitä teitä nyt vilaukselta ehätin aikaisemmin nähdä”, Seyr hymyili vinosti kulmaansa kohauttaen nuoremmalleen.
Delathos todellakin halusi vastauksia, kulmansa äkäisellä mutkalla jääden kuuntelemaan Theon selitellessä tilannetta omasta puolestaan viimein hänelle. Ilmeisesti tuo oli ollut alunperin Dariuksen ja sen punaisen rakastajapaholaisen matkassa, tiedon saaden kuurapartaisen ilmeen pehmenemään aavistuksen. Mutta miksi ihmeessä Winder olisi pentua raahannut jossain omasta vapaasta tahdostaan, kun oli tähän saakka käyttäytynyt varsin kielteisesti nuorikkoa kohtaan? Sillä Del ei aikonut vaivata päätään juuri nyt, sillä häntä ei oikeastaan kiinnostanut mikä perkele eliitin syy moiseen oli ollut. Sentään hänen ei tarvitsisi alkaa selitellä erikseen silmäpuoliselle tilannetta, kerta tuo itse oli tästä kaikesta vastuussa. Jopa siitä, että sorsanpoikanen oli nyt matkaansa tehnyt Briarista tänne saakka varmaan koko valtakunnan yhden vaarallisimman miehen seurassa.
Tummahipiäinen tyytyi hymähtämään ärtyneenä Theodluinin selityksiin, oikeastaan tietämättä mitä olisi käynyt vastaamaan nuoremmalle. Ei hän ollut vihainen, vaikka siltä ehkä oli kuulostanutkin. Hän oli väsynyt. Ja oikeastaan kyllästynyt rooliinsa, kapteenin ollen mielessään ehtinyt jo ylhäisessä yksinäisyydessään pohtia jos olisi itse vain hävinnyt paikalta ja kääntänyt takkinsa kaikille. Sille silmäpuoliselle sorsallekin, jota kohtaan Delathoksella oli jäänyt hampaansa koloon pelkkiä happamia tunteita, ja silti hänen pitäisi olla paikalla muun Kuiskauksen tavoin muutaman päivän päästä hovissa kärvistelemässä. No, sentään paikalla olisi taas rintamuksiaan auliisti etikettiin sopivasti paljastelevia aatelisneitoja silmänruokana, ja ehkä alkoholikin viimein maistuisi niin sanotusti seurassa ollessa.
Mordecai oli jäänyt sivusta kuuntelemaan kaksikon sananvaihtoa, verenpunaisen katseensa ollen jäänyt samalla vilkuilemaan ympärilleen lähinnä mielenkiinnosta. Ehkä vampyyri myös mahdollisesti etsi jotain ympäriltään, kuitenkaan löytämättä syitä huolestua tai mitään maininnan arvoista sillä välin. Hänen huomionsa kuitenkin käännähti terävästi Theodluinin puoleen nuorikon käydessä häntä puhuttelemaan ja muistuttamaan siitä, että oli valmis maksamaan velkansa takaisin siitä, että Lothar oli ylipäätään haukanpoikasen pyytämänä Seyriä auttanut.
Vampyyri hymähti rauhallisen hitaasti, katseellaan vihjaillen käyden vilkaisemaan käsiensä puoleen, ”Velkasi lienee jo takaisin maksettu, mutta pidän sanasi mielessäni”, Lothar tuumasi Theodluinille, lämpimän hymyn nostaen huulilleen. Ja sitäkös Delathos ei uskonut vierestä todeksi, kuuraparran suorastaan tyrmistyen moisesta eleestä, jonka yönlapsi soi haukanpoikaselle. Olisiko siitä pitänyt olla mahdollisesti huolissaan?
”Hei! Hei hei hei! Sinä et koskaan hymyile kenenkään seurassa!”, käsipuoli älähtikin lähemmäs jälleen tuhkasulkaista astellen katseellaan kalpeampaansa arvioiden, tarraten tuota myös käsivarresta nykäistäkseen paremmin itseään päin, mikä sai Mordecain korkeintaan virnistämään viekkaammin Delathokselle. Ne parit esillä virneen lomasta väläytettyjä pitkiä kulmahampaita saivat Delin korkeintaan virnuilemaan velholle takaisin, virneensä kariutuessa kuitenkin kun Lothar varsin näppärällä liikkeellä kiskaisi kätensä irti kuurapartaisen otteesta ja keskittyi asettelemaan hansikkaitaan takaisin käteensä. Mokomakin hienohelma, vaikka Delathos omalla tavallaan ihailikin Mordecaita ja tuon salaperäistä tyyliä ja kykyä pitää niin montaa vaakaa tasapainossa yhtä aikaa.
”Pidä heitä silmällä”, vampyyri lausahti vieraalla kielellä, hetken hiljaisuuden jälkeen Delathokselle, joka niitä sanoja silminnähden säpsähti. Sitä kieltä he käyttivät vain alamaailmassa veljeskunnan kesken, mikä tietenkin toi sanoille vielä lisää painoarvoa kuurapartaisen näkökulmasta.
”Jos kukaan häviää lähipiiristäsi, ilmoitat siitä minulle välittömästi”, Lothar jatkoi astellessaan käsipuolen ohitse, jonka katse seurasi kysyvänä miehen perään, aivan kuin Delathos olisi odottanut velhon selittävän hänelle enemmänkin mistä kenkä puristi. Mutta ei. Sen sijaan vanha maagi vaihtoi jälleen puhumaansa vierasta kieltä kun hänen huushollinsa ovelle ehätti, ja ojensi toista kättään ylemmäs jotain maagisia hömpötyksiään selvästi aikoen. Ja kun se outo pentagrammimainen kuvio alkoi piirtää uriaan tummahipiäisen ovenpintaan, ärähti Delathos kirjaimellisesti ääneen varoittavasti, sormensa kohottaen velhon suuntaan syyttävänä, mutta painoi kätensä lopulta nyrkkiin pohtien olisiko kehdannut käydä tempaisemassa mokomaa takaraivoon tuosta hyvästä.
”Anna olla viimeinen kerta kun alat tärvelemään omaisuuttani valvovan katseeni alla”, kuuraparta sähisi kun velhon toimitus oli vielä kesken, Delathoksen todellakaan tietämättä mitä se merkki tarkoitti, tai miksi Lothar sen oveen kiinnitti. Mordecailla oli siihen kuitenkin syynsä, miksi hän pahoilta hengiltä ja demoneilta suojaavan maagisen merkin taloon jätti sinä iltana, tietäen myös kuitenkin ettei se loputtomiin tulisi rakennusta ja sen katon alla asuvia suojaamaan.
Sen enempää vampyyri ei kuitenkaan sanonut saatuaan loitsunsa valmiiksi, hetken vain jääden silmäilemään sitä kuinka yhä hohtavan merkin ääriviivat jäivät muodostumaan puun pintaan. Myös jokin muu alkoi sillä hetkellä muuttua, velhon takin kankaisen helman alkaessa vaihtua suuriksi väreileviksi tummanharmaiksi suliksi, samoin kuin valtavat siivenkaltaiset alkoivat muodostua miehen selkään. Delathos hymähti, tietäen kyllä jo mitä oli luvassa, nyrpeänä seuraten miten maagisen, vaalean kipinäroiskeen ja voimakkaan siipieniskun myötä velho katosi kirjaimellisesti tuhkana tuuleen. Jälkeensä Lotharista jäi korkeintaan untuvainen harmaansävyissä väreilevä sulka, jonka Milka ryntäsi itselleen tietenkin metsästämään yhtä nopeasti kuin taivaalta lyönyt salama, ison katinroikaleen loikkiessa sitten pitkin huonekaluja ylpeänä se suussaan takaisin Theon luo.
”Minä niin vihaan kun hän tekee noin”, tummahipiä hymähti lähinnä itsekseen astellen lähemmäs ovenkarmeja, jääden katselemaan vierestä kuinka se kovin huomaamattomaksi tekeytyvä merkki asettui lopulta paikoilleen. Mitä helvettiä se nyt sitten tarkoitti? Olisiko tässä pitänyt itsekin alkaa velhoksi vain, jotta olisi ottanut noista mokomista selvää?
//Varo ettet vahingossa ota bannivasaraa käteen. Voi käydä huonosti muuten. PERSONAL PALOLETKU KYLLÄ :D Pumpkin pelastaa, Pumpkin on oikeesti superhero ja Lokene on sen sidekick. NELJÄ MENI TAAS! Ja voi apua nyt taas :D SIELLÄ SE SNEP NYT ON. AIHEUTTAMASSA PAHENNUSTA JA KAAOSTA, BEWARE. Aran todellakin tarvii bestiksensä kehiin jo. Katala tulee paijaamaan//