Hyräilyltään Haukansilmä kävi hymisemään välistä, vilkaisten sängylle pötkähtäneen Iriadorin puoleen tuon huomautuksen myötä. Muutama musiikkikappale oli jäänyt kyllä päähän soimaan kuuntelun myötä, vaikka suurin osa ajasta olikin mennyt kuunnellen ennemmin muiden keskustelua.
”Se on hyvä kuulla”, päällimmäiset vaatteensa jo riisunut eliitti hymähti punatukkaiselle, joka kertoi oman iltansa olleen mukava. Mutta sitten tuo kertoi aikovansa muistutella eliitti tulisesta drinkistä joka talvi, ihan kiusallaan, saaden Dariuksen lähinnä naurahtamaan kepeästi.
”Jos todella haluat, että annan sinulle joka talvi uuden lumipesun, niin siitä vain”, Eliitti virnuili, vilkaisten Lorythaksen puoleen, varmistellakseen että kyläpäälliköllä oli kaikki kunnossa.
Askel vei kuitenkin samalla vuoteen puolelle, pitkähihaiseen aluspaitaan ja housuihin tyytyneen eliitin kömpien nelinkontin korkeahaltian ylle, siinä samalla toisella kädellä avittaen nappeja auki tuon kaavusta ja vyönsolkea auki housuista.
”Näetkö vielä?”, Kasvotusten Iriadorin kanssa hakeutunut eliitti tiedusteli, samalla kun toisella kädellään jatkoi nuoremman riisumisen avustamista, ”Tahdon katsoa sinua vielä kerran silmiin”, se oli aina yhtä haikeaa eliitin mielestä, kun Iriador takaisin sokeaksi palasi, vaikkei se loppupeleissä asiaa muuttanut mitenkään. Mutta olihan se aina hauskempaa katsoa silmiin jotakuta, joka kykeni myös katseeseen vastaamaan.
Enkelinpentu oli kuullut ainakin viinin paranevan iän myötä, mutta että se sääntö päti myös muihinkin alkoholipitoisiin juomiin? Siitä hänellä ei ollut käsitystä, mutta eipä hän pahemmin ollut väkijuomista kiinnostunut saatikka niistä tietoa etsinyt. Kyllähän hän joi, jos tarjottiin, mutta mielellään Theo piti juomisensa hyvissä rajoissa, ihan vain jo senkin takia ettei aamulla olisi niin kuollut olo. Theo oli kuitenkin mielissään, että Delathos piti tästä lahjastaan. Jopa niinkin paljon, että aikoi sitä säilöä, eikä koko pulloa illassa kittaa, kuten tuolla oli paha tapa toisinaan tehdä.
”Jos minä sinut humalaan haluaisin, olisin tuonut sinulle jotain, mikä nousee päähän nopeammin mitä yksikään juomasi pullo”, Enkelinpentu virnisti, ”Ehkä keitänkin sinulle rohdoksen ja huumaan sinut vielä”.
Siinä missä Delathos, hiljeni myös Theo hetkeksi, enkelinpennun kallistaen päätään pienesti kuurapartaista katsellessaan. Samalla puoliverinen pyöritteli jokseenkin hermostuneen oloisena puolilleen jäänyttä lasia käsissään, pohtien miten tilanteessa etenisi. Hänellä oli asiaa, mutta Theo ei ollut varma miten sen kertoisi ja kannattaisiko hänen edes asiasta puhua. Mutta kun tiesi, mitä tulevan piti, katsoi enkelinpentu tarpeelliseksi kertoa niistä tunteista, jotka olivat toisinaan valvottaneet häntä yömyöhään. Ne pelottivat, omalla tavallaan ja saivat toisinaan hänet voimaan pahoin. Mutta tiettyinä hetkinä ne nostattivat lähes euforisen tunteen pintaan.
Omista aatoksistaan Theodluin havahtui, kun Delathos suunsa ensinnä avasi, haukankatseen keskittyen takaisin kuurapartaisen kasvoihin. Pahoitteleva hymy kohosi nuoremman kasvoille, Delathoksen kuulostaen nyt siltä, että oli jopa ollut yksinäinen. Koskaan ennen ei kuuraparta hänelle ollut ilmaissut moisia tunteita, ei ainakaan tällä tavoin, mikä sai enkelinpennun tuntemaan olonsa kahta kauheammaksi.
”Anna anteeksi”, Pikkuhaukka aloitti, samalla kun sen lasinsa laski pöydälle. Ei hän halunnut tämän enempää juoda, ennen kuin mahdollisen asiansa oli saanut sanottua, ihan vain jo siksi ettei Delathos vahingossakaan voisi väittää hänen puhuvan humalassa typeryyksiä.
”Sen jälkeen mitä tapahtui, en oikeastaan tiennyt mitä tehdä… Tuntui, kuin minun olisi pitänyt antaa teille omaa aikaa… En edes muistanut tapahtumista mitään, kun… enkelivereni”, Puoliverinen jatkoi, katseen harhaillen sen hetken ajan epämääräisesti ympäri huonetta, ennen kuin takaisin pohjoisenhaltiaan kääntyi, ”Halusin puhua kanssasi. Sinä meistä eniten sinä iltana koit ja oli väärin jättää sinut yksin kaiken kanssa… En vain uskaltanut lähestyä sinua”, Selvästi nuorempi haki sanoja ja mietti, miten ilmaisisi haluamansa, sillä vaikka Theo oli tottunut puhumaan suoraan ja avoimesti, tuntui se silti kovin vaikealta Delathoksen kanssa, syystä tai toisesta.
”On moniakin asioita, joista olen halunnut puhua kanssasi, sinä vain olet niin… Jäätävä toisinaan”, Pikkuhaukka naurahti, lähes hermostuneena, samalla kun nousi ylös sijoiltaan. Yllättäen oli pakottava tarve liikkua, keskittää sitä hermostunutta oloa liikkeeseen.
// Se on hyvä biisi näin vuoden alkuun jos multa kysytään. Mood for 2020. MUIGELIT MENI JO. Dari ja Iri tulee sit rauhotteleen Lorya. VOIN KOSKEA! VÄHÄN KOSKEN. PIKKAISEN HIPAISEN. Ja voi jumalauta nyt sit :D TÄYTÄ VIRSTAPYLVÄÄT SITTEN. minä menen virtsapylväälle. JA NYT SE VELHOUS :D Jos sen saavutat niin keität boolin. No mut sitten Aslakin pitää kävellä paidattomana ympäriinsä että kaikki näkee sen säkenöivät rintakutrit //