Kirjoittaja Aksutar » 30 Joulu 2019, 09:11
Huvittunut hymy koristi kasvoja kohonneiden kulmien kera, Nessayan varoitellessa, ettei eliitin tulisi antaa hänelle syitä tirvaista miestä päin näköä. Hymy muuttui virneeksi, niiden haltiakielellä sanottujen sanojen myötä, Dariuksen lähinnä vain maireasti hymisten hetken sille toteamukselle. Jonkin asteen kroonisesta masennuksesta kärsivä eliitti harvoin osasi ottaa vastaan kehuja ulkonäöstään, katsoen ne lähinnä vain tyhjiksi sanahelinöiksi, elleivät kehut tulleet Iriadorilta tai Lorythasilta. Mutta, Anerittelta nuo sanat kuulostivat erilaiselta, mitä muilta vähemmän tutuilta tahoilta… Tai sitten se oli se alkoholi.
Ane oli kuitenkin halukas auttamaan, muttei tiennyt oliko hänestä siihen. Nainen myönsi, ettei ollut opettaja ja siitä oli vuosia, kun tuo itse oli edes lentänyt lohikäärmeellä.
”Tiedän kyllä”, Eliitti vastasi muodonmuuttajalle, ollen kyllä tietoinen, kuinka paljon pyysi. Varsinkin kun Darius tiesi Aneritten taustoista, oli hänen pyyntönsä toisaalta jopa kohtuuton. Naisen itsensävähättely kävi myös omalla tavalla kolahtamaan, eliitin tuntien jopa jonkinlaista sympatiaa.
”Miksi sinä?”, Darius aloittikin hymähtäen, hetkellisesti suutaan mutristaen mietteliäänä, ”Olet ainoa, Iriadorin lisäksi, joka asiasta tietää — paitsi että Bennett saattaa myös olla tietoinen. Mutta sinä olit ensimmäinen, joka tiesi”.
”Kuulemani mukaan sinulla on tarpeeksi kokemusta asiasta, jotta luottaisin tietotaitoosi”, Haltia jatkoi, ”Enkä minä välttämättä halua tähän sotkea yhtään enempää itse Briarin asukasta. Joku ”ulkopuolinen”, kuten sinä, olisi parempi. En asemassani haluaisi liikaa kytköksiä tähän kylään, sattuneista syistä…”, eliittikenraali tuhahti, jättäen sen paremmin kertomatta asemastaan saatikka siitä, miten vaikeaa hänen oli olla yhteyksissä edes Lorythasiin.
”Ja kenties, ehkä juuri sinä siksi, koska taidan olla tykästynyt sinuun”, Haltia lisäsi nopeasti, määrätietoisen hymyn käväisten vanhemman kasvoilla, samalla kun tämä tanssi kierros tuli päätökseen. Ja kun tanssi oli päättynyt, astahti Darius puolittaisen askeleen kauemmas tummalinnusta, käyden etiketintapaisesti kumartamaan pienesti tanssiparille.
”Mutta ymmärrän kyllä, jos et ole valmis tai jos et muuten vain halua tähän osallistua”.
”Se voisi olla mukavaa…”, Pikkuhaukka hymähti vampyyrille, joka pohti, että voisi kutsua Qiran, Avellanan ja hänet käymään joskus yhdessä kotonaan. Toki puoliverinen oli tervetullut yksinkin, sikäli mikäli uskalsi, vaikkei velho uskonutkaan kykenevänsä viihdyttämään vierasta yksikseen pidemmän päälle. Theo hymähti virnuilevasti moiselle toteamukselle. Kyllä hän uskaltaisi ja todennäköisesti hoitaisi omalta osaltaan sen seuran pitämisen vampyyrille paremmin, mitä tuo osasi arvatakaan. Jos keskustelu meinasi kuihtua, seurassa jos toisessakin, tiesi Theo kyllä aina mitä kysellä ja mihin aiheeseen tarttua.
Sen pidemmittä puheitta maagikaksikko siirtyi haltioiden kaupunkiin. Theo seurasi jälleen tarkkaan, kuinka se maaginen ovi haki oikean polun heille velhon kosketuksen myötä, eikä aikaakaan, kun Lotharin avaamana ovi paljasti takaansa jälleen täysin uuden takahuoneen. Enkelinpentu kipitti kiltisti ovesta sisään — vaiko ulos? — jääden katseellaan tutkimaan paremmin ympäristöä, jota maagiset valonlähteet kävivät valaisemaan. Tämä puoli oli jo suljettu, näin Mordecain mukaan, mikä lieni loogista kerta paikalla ei työntekijöitä näkynyt. Nyökkäyksen kera Theodluin hymähti myöntävästi velholle, joka antoi hänelle hetken aikaa katsella ympärilleen, josko hän jotain sittenkin löytäisi itselleen. Kyllähän löysi vaikka mitä, mutta kuten todettu, ei hänellä ollut varsinaisesti tarvetta moisille tällä hetkellä. Mutta ehkä hän tulisi asioimaan täällä, sitten kun aika koittaisi.
Mutta, vaikka itselleen ei mitään löytänyt, kävi mielessä yksi toinen, kun silmiin osui hyllyillä olevien kirjojen joukosta pienempi opus. Se oli nahkakantinen, suhteellisen uudennäköinen ja kooltaan kämmeneen sopiva. Pienen matkakirjan sivuilla näytti olevan nopealla selauksella kuvauksia ja kuvia rohdoista ja yrteistä, sekä joistakin eläimistä, joiden verta tai ruumiinosia saattoi käyttää taikajuomissa.
”Voisin ottaa tämän… Jos se ei haittaa?”, Pikkuhaukka lopulta tokaisi, pientä kirjaa näyttäen esillä.
Theodluin kohotti kulmiaan pienesti yllättyneenä, kun Mordecai halusi hänet saattaa Delathosin asunnolle. Syy tälle oli tietenkin järkeenkäypä, jos matkalla pikkuhaukalle sattuisikin jotain, olisi Darius kyllä ensimmäisenä syyttämässä Mordecaita.
”En tietenkään pahasti”, Pikkuhaukka hymyilikin, ”Pitäisi siitä — en oikeastaan tiedä reittejä kunnolla kaupungissa, vieläkään, joten ehkä seurassasi löydän perille nopeammin, mitä yksin harhaillessa”, hän lisäsi naurahtaen. Tietenkin hän olisi löytänyt perille, mutta siinä saattaisi kestää pidempikin tovi ja näin myöhään illasta oli tietenkin mukava päästä nopeasti, suorinta reittiä perille.
”Lähdetäänkö saman tien sitten?”.
// :D Stuntti Agnoja kaikkialle. Iri rääkyy jostain sivusta silleen ”DARI MÄ NÄÄN SUT”. KJÄHÄHÄ no mut, loppupeleissä menin nukkumaan, missä on papukaijamerkkini. Ja voi apua, tuun vahtiin sun pihaa sit ja sähisen, puren jokaista joka uskaltaa lähelle. Postinkantajaakin. SÄ JA SUN AAMU NELJÄS NYT OIKEESTI :---D Kai sä oikeesti olit jo kahdelta valmis tekstin kans mut venasit varta vasten sitä neljää? Ota aamuluettavaa joka nyt on kirjaimellisesti aamuluettavaa //