These wounds


(3) Keskellä Laurina aroja sijaitseva puolueeton kylä, joka on erikoistunut lohikäärmeiden kouluttamiseen. Briaria asuttaa sekainen joukko, josta ei voi sanoa enemmistöksi mitään. Kuitenkin, Briarista saapuvat lohikäärmeen ratsastajat. Briar pysyttelee kuitenkin puolueettomana sodan suhteen, joskin yksittäisiä asukkaita voi lahjoa puolelle tai toiselle. Briarissa asuva kansa on kuitenkin kovin ylpeää taidoistaan, sillä tiettävästi Briar on ainoa paikka, jossa osataan kouluttaa ja pyydystää elävänä lohikäärmeitä. Vankka ja kivinen kylä on raskaasti suojattu. Vierailijoita ei katsota hyvällä, oli kyseessä sitten ihmisten, haltioiden tai puolueettomien puolella oleva matkaaja. Briarin asukkaat ovat kovin ennakkoluuloisia matkalaisia kohtaan, mutta päästävät noita toki sisään. Kukapa sitä nyt lohikäärmeitä täynnä olevassa kylässä alkaisi riitaa haastaa asukkaiden kanssa?

Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3965

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Su Syys 01, 2019 5:07

Re: These wounds

Heidän keskustelunsa sai täyskäänteen, pirteämmän ilmeen nousten Iriadorinkin kasvoille Seyrin äänen kuullessaan. Ei hän ollut ajatellutkaan että heidän tässä keskustellessa se voisi ehkä häiritäkin jotakuta, joka todellakin sen levon tarpeessa juuri nyt oli. Punatukkainen käännähti ympäri paremmin sarvipäistä kohden nyt, kasvoillaan väsyneenlempeä katse ja hymy, silkan onnellisuuden täyttäessä rintapielen juuri nyt. Kerrankin kaikki tuntui olevan vain hyvin, ja siitä tuntemuksesta korkeahaltia ei olisi halunnut päästää irti millään tasolla.
Sarvipäinen peukalonsa syrjällä siveli laiskasti Winderin kädensyrjää, sinisten silmiensä katseen kääntyen myös paremmin haukansilmäisen kasvoille, kun haltia tuli häntä lähemmäs.
Niin pitäisi, mutta yritä siinä nukkua kun lörpötätte vieressä kuin kylän pahimmat juoruakat”, hopeaverinen naurahti väsyneenä, sisäistäen viimein että se omituinen polte ja tukahduttava tunne kehostaan oli tiessään. Miksi, sitä Seyr ei tiennyt, mutta katse silmäsi laiskasti aikaisemmin tumman värin peitossa ollutta nyt jälleen kalpeaa kättään Dariuksen otteessa. Mielessä pyöri tuhat ja yksi kysymystä yhtä aikaa, niiden ajattelun kuitenkin saaden Puolikäärmeen vain entistäkin väsyneemmäksi juuri nyt.
Se polte ja painostus on poissa, voin hengittää jälleen ilman tuskia”, lohikäärmeverinen hymyili rauhallisesti, antaen Iriadorin poimia toisen käsistään pideltäväksi toiselta puolelta, ”En tiedä minkä ihmeen mukananne toitte tällä kertaa luokseni, vai onko tämä tuonpuoleinen. Mutta oloni on parempi, helpottunut”.

Kyllä sinä ihan siinä vielä olet lihaa ja verta edessämme”, Iriador naurahti, paremmin Puolikäärmeen kättä sivellen otteessaan, ”Voimme kertoa siitä lisää huomenna, sinun pitäisi levätä”.
Tuskin jaksan keskittyä kunnolla edes puheisiinne juuri nyt”, Lorythas hymähti huvittuneena, olonsa tuntuen kaiken sen väsymyksen ja voimattomuuden tähden kuin pahemman kerran humaltuneelta, puheensakin sammaltaen selvästi.


Minun kai pitäisi pelätä sinua. Sen lauseenparren Lothar oli kuullut kyllä useamman kerran eläissään jo, ja ymmärsi kyllä, miksi hänenkaltaisestaan kehotettiin pysymään kaukana monestakin eri syystä. Ensinnäkin siksi että hän oli erilainen. Toisena koska hän oli vampyyri. Hän oli myös velho, hämyisen taikapuodin omistaja myrkkyineen ja muine litkuineen, joka ei suotta itsestään pitänyt ääntä missään. Jos Mordecaihin törmäsi kadulla, oli hän vain yksi muukalainen muiden joukossa, siinä missä alamaailmassa hänelle kumarrettiin ja pysyteltiin mieluummin etäämmällä.
Jokin kuitenkin Kaváldthalrin voimissa tuntui vetävän Theon sanojen mukaan nuorikkoa puoleensa, Mordecain kohauttaessa kulmaansa moiselle tokaisulle. Hän oli kyllä pistänyt merkille sen erikoisen punan nuoremman kasvoilla ja korvanpäissä kun oli katseensa säilyttänyt haukanpoikasen kasvoilla, ollen ajatellut lähinnä että se olisi johtunut kenties jännityksestä ja magian runsaammasta käytöstä tässä yhteydessä. Mutta se taisikin johtua jostain ihan muusta.

Yönlapsen pitkän korvanlehdet värähtivät Theodluinin viimeisen huomion myötä, velhon kasvoilla käväisten jokseenkin yllättynyt ilme sekunnin murto-osan.
Sanoit samaa aikaisemmin N’drayerin luona”, Lothar muisteli, joskin nyt hän varmaan tuoksui töittensä sijaan seurapiireiltä ja omalta suosikkiparfyymiltään ottaen huomioon mistä tilanteesta Mordecai oli aikaisemmin joutunut poistumaan Briariin saapuakseen.
On vaarallista antaa magian humalluttaa mieltäsi tuolla tavalla”, vanhempi velho hymähti hymyillen nuoremmalleen, kätensä siirtäen takaisin omalle puolelleen jos se energioiden jakaminen oli syy siihen miksi Theon pää vaikutti menevän sekaisin hänen seurassaan. Ei hänen sentään ollut tarkoitus toista lumota ja seurastaan huumata, kuten eräillä toisilla oli kataluuttaan tapana.
Ei sinun silti tarvitse seurassani pelätä, tai luulla ettetkö voisi luottaa minuun vaikka edustankin jokaista mahdollista vaaranmerkkiä, joista kuolevaisilla on tapana toisiaan varoitella. En ole sen erikoisempi kuin muutkaan silloin kun kävelen keskuudessanne”, se hymy säilyikin velhon kasvoilla pidempään kuin oli tarkoitus, leveten myös ehjältä suupieleltä paremmin hetkeksi.
"Johtuuko tuo minusta, vai voimistani?", Lothar lisäsi vielä viitaten tietenkin siihen heleään punaan toisen kasvoilla.


//No älä. Aika hommata pala seuraavalla kauppareissulla! Angry flute solo :DDDD emmä jumalauta kestä kun kelaan jätkät muurilla piiparoimassa ja kaikki pitelee vaan korviaan ja huutaa niille. JA SE ON NIMENOMAAN SE. Areth ei häpeä. Nyt mennään eikä meinata//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14212

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Syys 01, 2019 6:18

Re: These wounds

Hymy kohosi eliitin kasvoille Lorythaksen huomautuksen myötä, haltian kokien pientä häpeää siitä, että he olivat puheillaan saaneet toisen virkoamaan levosta. Mutta se häpeän tunne pysyi silkan ilon ja huojentuneisuuden alla. Sillä hetkellä kaikki tuntui olevan hyvin.
”Tiedän”, Darius hymähti Seyrin kertoessa voivansa hengittää jälleen ilman tuskia. Hän tunsi sen myös, omalla tavallaan. Mitä taas tuli puheisiin pelastavasta ihmeestä, ei Darius vastannut mitään. Ehkä oli parempi olla mainitsematta Mordecain läsnäoloa tähän väliin, eliitin itsensäkin yrittäen unohtaa verenimijän olemassaolon täysin.

Iriador vakuutteli sarvipäiselle tuon olevan yhä elossa, mainiten huomisen olevan parempi ajankohta keskustella tämän illan tapahtumista. Se kuulosti hyvältä myös eliitin korvaan.
”Jatka vain uniasi. Lupaamme olla hiljaa”, Vanhempi haltioista hymyili hopeaveriselle, kumartuen suomaan kepeän suudelman Lorythasin ohimolle.
”Meidänkin lienisi parempi levätä”, Darius jatkoi, vilkaisten Iriadorin puoleen, ”päivä on ollut pitkä ja uuvuttava… Ehkä nyt, kun kaikki on… paremmin, voisin minäkin viimein unta saada”.


Enkelinpentu hymähti myöntävästi velhon muistellessa Theon maininneen tuoksustaan aikaisemminkin. Vaikka jotenkuten näytti reagoivan Lotharin puheisiin, vaikutti nuorempi poissaolevalta. Levollinen katse pysyi arpisilla kasvoilla, vampyyrin varoitellessa magian humalluttavasta johdattelusta. Siihen huomautukseen Theo jälleen hymähti, tällä kertaa mitäänsanomattomasti, ehkä jopa hieman välinpitämättömästi. Pieni hymy pikkuhaukan kasvoilla muuttui lempeämmäksi, nuoremman kallistaen aavistuksen päätään, kun vampyyri vakuutteli, ettei puoliverisen tarvinnut hänen seurassaan pelätä tai epäillä luottamusta. Siihen Theodluin halusi uskoa.

Mordecain viimeinen kysymys sai enkelinpennun räpäyttämään viimein silmiään, kulmien käyden hitaasti kurtistumaan kysyvään kulmaan. Kysymys näytti herättäneen nuoremmassa jonkinlaisen hämmennyksen, joka nyt muuttui nopeahkosti jonkinlaiseksi pakokauhuksi, aivan kuin enkelinpentu olisi transsista herännyt ja ymmärtänyt viimein, mitä oli tekemässä ja missä seurassa.
Terävän henkäyksen saattelemana nuorempi kavahti sijoiltaan kauemmas, päästäen nyt viimein irti Lotharin käsistä. Pikkuhaukka kävi saman tien perääntymään kunnolla, kompuroiden itsensä ylös vuoteelta ja perääntyen muutaman askeleen siitäkin. Selvästi puoliverinen oli pelästynyt jotain, vaikka tähän asti ei mitään selvää pelkoa ollut osoittanut velhoa kohtaan, oli tuo sitten minkä veljeskunnan jäsen tai kuinka vaarallinen elämänmuoto.
Theo oli pelästynyt itseään. Sitä, miten helposti oli taas antaa itsensä vain mennä magian johdattelemana, sitä kuinka helposti hän päästi toisen, lähes tuntemattoman tahon lähelleen. Ja kysymys, joka liittyi kuumottaviin poskenpäihin, nosti täysin omanlaiset muistot ja ahdistuksen pintaan.
Mikä mahtaa olla tuo kasvoillesi kohonnut puna?

”Voimistasi”, Hätäistä hengitystään tasaileva nuori lopulta vastasi nopeasti, pyyhkäisten kostunutta silmäkulmaansa pikaisesti hihaansa, ”S-se johtuu voimistasi, magiastasi”, pikkuhaukka vakuutteli, kenties ennemmin itselleen mitä Mordecaille, katseen laskeutuen nopeasti vampyyrista omiin käsiinsä, jotka äskeisen energianjakamisen myötä jäivät hohkaamaan himmeää, vihertävänvalkeaa, kimaltelevaa valoa.
”A-anna anteeksi, en… en tarkoittanut…”


// NO KYLLÄ. OMNOOMONOMN. Joku heittää vielä kivellä ku kaksikko siellä puhaltelee pilleihin niin aggressiivisesti. Kaikki kattoo vaan että ei saatana, apua, Areth plz. Mut sit onkin joku Eru joka on so into dat ja niistä tulee Cryptin eka tunnettu bdsm pari //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3965

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Su Syys 01, 2019 7:28

Re: These wounds

Lorythas henkäisi kerran, pitkään ja syvään, antaen mielensä tyhjentyä kaikista murheista sen myötä. Hänen rakkaansa olivat nyt läsnä, aivan hänen vieressään, ja Seyr tunsi sen lämmön hempeämpänä sydämessään kuin oli ikään aikaisemmin tehnyt.
Parempi olisi, tai pistän uhkaukseni täytäntöön samantien”, kruunattu kehräsi asentoaan korjaten, samalla vastaan ottaen sen pienen suudelman ohimolleen Dariukselta. Se sai Puolikäärmeen hymyilemään uupuneesti aamutähdelleen, eikä Lorythas olisi sillä hetkellä voinut sanoin kuvata miten paljon niinkin pieni ele hänelle merkitsi.
Siinä missä Puolikäärme mielessään oli samaa mieltä haukansilmäisen seuraavien sanojen suhteen, ajatteli Iriador myös samoin. Theo varmaan pärjäsi Mordecain seurassa, eiköhän nuorikko olisi muuten jo huhuillut heidän peräänsä jos jokin olisi ollut pielessä tai jos jotain mukamas olisi vielä tarvinnut. Lepo tekisi terää heille jokaiselle, huomenna olisi uusi päivä, ja virkeänä oli mukavampi keskustella ylipäätään, kun ajatus kulkisi selkeämpänä kuin näin pitkän päivän uuvuttamana ja murheiden kaltoinkohtelemana.
Tekisi hyvää sinullekin”, Iriador tuumasi, uskoen että Haukansilmä kyllä ymmärsi sanomattakin miksi silmien ummistaminen olisi tehnyt tummatukkaisellekin vain hyvää kaiken sattuneen jälkeen.

Jakaisitteko vuoteeni kanssani?”, Lorythas äityi vielä unisena tiedustelemaan, Iriador pitelemän käden puolelleen hitaasti vetäen kiskaistakseen untuvaista tyynyään paremmin niskansa taakse tueksi. Korkeahaltialta ei ainakaan tarvinnut kahta kertaa kysyä, kun heistä nuorin oli jo kenkänsä jaloistaan riisunut ja käynyt hakemaan paikkansa Vaernin toisesta kainalosta, mikä sai sarvipäisen hymyilemään lempeästi silmänsä kiinni painaessaan.


Siinä missä nuorukainen näytti kuin heräävän tuon ylle langetetusta lumouksesta, hätkähti myös Lothar sijoillaan korvanlehtensä takaviistoon kääntäen Theon yhtäkkisen räpiköinnin tähden. Minnekään velho ei kuitenkaan liikahtanut, katseensa seuraillen lähinnä nuoremman kompurointia kauemmas hänestä. Mordecai kallisti päätään pienesti, aistien pikkuhaukasta pintaan kirivät ahdistuksen, siinä missä silmät erottivat kyllä sen hätääntyneisyyden toisen kasvoilta.
Jos Theodluinin sanoihin oli luottaminen, johtui äskeinen suuremman velhon maagisista voimista. Vai oliko se vain hätäinen valhe - ei Lothar viitsinyt jäädä arvailemaan asiaa pidemmälle kuitenkaan, katseensa Theosta laskien niihin käsiinsä nyt, joita hopeisen tammipuun kuori peitti kyynärvarsiin saakka.

Kieltämättä nuorukainen oli käväissyt jo yönlapsen mukavuusrajan väärällä puolen ollessaan niin lähelle tullut häntä ilman, että hän oli sitä erikseen pyytänyt. Mutta ei Mordecailla ollut syytä pelätä nuorukaista, miksi hän siis olisi ajanut toisen viereltään tiehensä, sillä hän olisi yhtähyvin voinut omalla kädellään työntää tuon kauemmas itsestään loppujen lopuksi ellei näin olisi käynyt.
Ei ole mitään anteeksi annettavaa”, olikin ykskantaan suotu varmistus sille, ettei Theon suotta tarvinnut pahoillaan kuitenkaan olla tapahtuneesta.
Sinun täytyy opetella hallitsemaan sitä”, Lothar jatkoi työntäessään itsensä samalla istumaan riisuakseen pitkävartiset saappaansa viimein pois jaloistaan vuoteen vierelle, ”Jos annat taikavoimien vetää sinua korvanlehdestä minne mielii ja humallut pelkästään toisten seurasta, sinulle käy lopulta kuten Delathokselle”. Oli sääli millaisen hukkaan heitetyn potentiaalin Lothar näki tummahipiässä, ja tiesi että sen potentiaalin hyödyntäminen ei ollut enää täysin mahdollista. Hänen aikansa Delathoksen suhteen oli muutenkin loppumassa, velhon tietämättä olisiko ollut helpompaa vain hankkiutua eroon koko miehestä vielä, ennen kuin se tietoinen voima käsipuolen kehossa veisi oman työnsä loppuun.



//NOMNOM PERKELE. Kivi ei osu koskaan maaliinsa, kun Pumpkin on koppaamassa ne ja viskaamassa takasin heittäjiä päin. Cryptin ensimmäinen bdsm bordelli kohoaa by count and countess ja yllättäen asiakkaita on enemmän kun tupaan mahtuu. Arania ei kuitenkaan ole kutsuttu. Taaskaan//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14212

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Syys 01, 2019 8:06

Re: These wounds

Eliitti ei voinut kuin hymähtää myöntävästi Iriadorin toteamukselle. Lepo tekisi hyvää, hänelle, kaikille. Pikkuhiljaa se väsymys oli jo alkanut hiipiä niskaan, nyt kun viimein oli saanut rauhoittua sijoilleen. Darius halusi myös uskoa, että Theo sanojensa mukaisesti piti vampyyriä silmällä, eikä tuosta olisi heille vaaraa saatikka haittaa enää tänä yönä. Ja jos kaikki menisi täydellisesti, olisi yönlapsi kenties jo kaikonnut paikalta ennen aamunkoittoa!
Lorythas tiedusteli, jakaisiko kaksikko vuoteen kanssaan, Dariuksen hymähtäen pienesti. Hän ei ollut varma, olisiko se hyvä idea, jos Lorythas vielä toipilas oli ja tuon olisi kannattanut antaa levätä kunnolla, rauhassa yksin, mutta Iriador näytti jo tehneen päätöksen heidän puolestaan. Eikä Dariuksella tietenkään ollut mitään sitä vastaan.

”Et taitaisi saada meitä lähtemään edes pyytämällä”, Haukansilmä lopulta hymähti, nousten sen verran, että housut jalastaan riisui, ennen kuin haki paikkansa Lorythasin toiselta puolen, kätensä varovaisesti nostaen sarvipäitä halaamaan.


Jälleen velho vakuutteli, ettei ollut mitään anteeksi annettavaa, Theon silti tuntien lähinnä häpeää omasta käytöksestään. Hänen teki mieli vain juosta ulos huoneesta, pikkuhaukan kuitenkin hilliten sen halunsa, jos ei muusta, niin kohteliaisuussyistä. Haukankatse kohosi omista käsistä takaisin Lotharin puoleen, tuon jatkaessa puheitaan. Totta kai Theo halusi oppia hallitsemaan itseään, magiaansa, voimiaan, kaikkea! Mutta sille ei ollut tullut sopivaa aikaa vastaan. Olisihan hän siitä voinut alkaa valittamaan, kuinka hän oli loppupeleissä kuin kävelevä katastrofi odottamassa sitä yhtä kiveä mihin kompastua ja räjähtää voimiensa kanssa. Häntä pelotti magiansa, jotka tähän asti olivat tuntuneet niin heikoilta ja olemattomilta, mutta mitä tapahtui pari päivää sitten N’drayerin luona, oli todistanut toisin.

Mutta, sen sijaan että olisi itseensä keskittynyt, veti kuurapartaisen nimi nuoremman huomion. Theodluin oli tarkoituksella vältellyt ajattelemasta parin päivän takaisia, ajatellen, ettei Mordecai ollut valmis tai jaksaisi tuskiltaan puhua niistä asioista. Mutta nyt kun Lothar itse otti puheeksi N’drayerin, ei Theodluin voinut enää vain sivuuttaa asiaa.
”Mikä se on?”, Pikkuhiljaa rauhoittuvalla äänellä nuorempi henkäisi, katseen tarkkaillen yönlasta, ”Se ei ole demoni, sen tiedän. Aistin sen hänestä, Delathoksesta, mutta en tiedä mikä… Ja miten. E-en ole koskaan nähnyt häntä sellaisena, mitä pari päivää sitten. Ja siitäkin muistan vain… jotain…”.
”Ei… Minulla ollut ketään, jolta kysyä, mitä tapahtui pari päivää sitten…”
, Yllättäen pelko alkoi kuulua nuoremman äänestä, Theon huomaamattaan ahdistuen siitä tietämättömyydestään ja pimennosta, jossa oli elänyt tapahtumien suhteen.


// !!! Ja todellakin, Pumpkin hyppii siellä hirveenä kivitorjujana. Huilusoolot voi jatkua vihaisina ikuisesti. Areth ja Eru muuttaa kartanon hirveeks gothic bdsm dungeon linnaks. Ja Arania ei tietenkään kutsuta, Aran menköön itkemään Katalalle, taas. Paitsi että Katala on jo siellä bdsm dunussa //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3965

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Su Syys 01, 2019 9:16

Re: These wounds

Seyr hymähti puoliunissaan, kietaisten pienesti käsiään paremmin painaakseen haltiat kevyesti itseään vasten. Se toi lohtua muuten niin murheellisiin ajatuksiin ja silkkaan pelkoon, joka sai Lorythaksen sydämen hakkaamaan rivakammin hänen rinnassaan vaikkei se mielessä poukkoileva halu vain lentää kauas pois karkuun kaikkea ulospäin mitenkään näkynytkään. Lorythas halusi keskittyä tähän hetkeen ja uudelleen unenpäästä kiinni saamiseen, sen koommin mitään erikseen enää mihinkään kommentoiden, vaikka Darius ja Iriador olisivatkin jatkaneet sanojen vaihtoa vielä keskenään.


Pitkälettinen asetteli kenkänsä siististi lattialle vierivieren, suoristaen sitten jälleen selkänsä ja alkoi kääriä hihojaan takaisin alas nyt kun se erikoinen maaginen roihu ei niitä todennäköisesti voisi enää kahmaista palamaan mukanaan. Käsivarsia särki, muttei niihin ollut enää muodostunut minkäänlaisia ulkoisia jälkiä demoniveren tähden sen myötä, kuinka hänen ja Theodluinin yhteen kutoutunut magia oli ne paikannut. Kivun kanssa velho voisi elää, se ei ollut millään tavalla uusi kokemus hänelle, vaikkei mieluinen millään tapaa ollutkaan kuten olettaa saattoi.

Se on maaginen entiteetti, hallitsematon energia. Loinen, yksinkertaisemmin sanottuna”, velho aloitti hiuksiaan ojennukseen sukien samalla äskeisen makoilun jäljiltä, ”Vihalla ja negatiivisilla tunteilla ruokittu. Sen tietoisuus on kasvanut todennäköisesti vuosien varrella kokemattomuudesta ja rajojen puutteesta sellaiseksi kuin se on nyt, sillä hän ei ole maagisia lahjojaan koskaan millään tapaa hionut tai niihin perehtynyt”.
Negatiivisilla tunteilla ja fyysisellä kivulla on tapana houkutella sitä esille, jolloin olen huomannut sen kykenevän myös valtaamaan Delathoksen mielen ja tuomaan niin sanotusti oman identiteettinsä esille. Hän käyttäytyy sen alaisuudessa kuin tyystin toinen persoona, eikä Delathos usein kykene itse muistamaan mitään tapahtuneista jälkikäteen”, Mordecai selitti, viimein katseensakin nostaen paremmin pelokkaanoloiseen pikkuhaukkaan, ”Se tekee hänestä myös vastaavasti välinpitämättömän, vaikean ja itseriittoisen yleisesti ottaen… Hän on kuitenkin paljon muutakin kuin vain rietas, pakkomielteisesti muista kiinnostuva, ikävä persoona, jollaisena sinäkin varmaan hänet tunnet…”.
Siksi hän usein ryyppää ja hukuttaa murheensa alkoholiin. Se on hänen pakokeinonsa pakata ajatuksensa muualle kuin siihen maniaan, jonka N’thiszedratamin läsnäolo hänen mielessään saa aikaiseksi”.

Olen yrittänyt keksiä siihen kaikkeen ratkaisua jo vuosikymmenet, tuloksetta”, Lothar huokaisi katseensa lattiaan valuen selvästi murheellisena, ”Pahoin pelkään kuitenkin, että aikani loppuu kesken hänen suhteensa tätä menoa”.


//Lokene vaan hihittelee vierestä ja hurraa Pumpkinille, kun toinen on niin taitava. Huilusoolot ei lopu koskaan. Ja voi adkjhnwadgkjwa :DDDDD Niin, siellä se Katala luikertelee menemään jo. Heti ensimmäisten joukosta tuli paikkansa ottamaan eikä suostu lähtemään kirveelläkään uhaten pois//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14212

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Syys 01, 2019 9:57

Re: These wounds

Maaginen entiteetti, hallitsematon energia, loinen. Theodluin oli siis arvailuillaan osunut aika lähelle aikoinaan, mutta ei sen enempää ollut asiaan perehtynyt. Jos hän olisi tietänyt, mistä pitäisi alkaa etsiä, olisi pikkuhaukka jo varmasti etsinyt tietoa Delathoksen mieltä valtaavasta persoonasta. Viha ja negatiiviset tunteet olivat ruokkineet maagista energiaa, joka nyt oli vuosien myötä kehittänyt tietoisuuden. Fyysinen kipu ja nimenomaan ne negatiiviset tunteet kuulemma houkuttelivat energian, N’thiszedratamin, pintaan. Olisihan se pitänyt jo osata päätellä, kaiken sen näkemänsä ja kokemansa myötä. Theo oli todistanut, kuinka kapteenin silmät hakivat punaisempaa sävyä kun tuo oli vihainen tai ärsyyntynyt. Kai hän kerran jopa puhui N’thiszedratamin kanssa, silloin alkuaikoina, Theon tuntien nyt uudenlaiset kylmänväreet selkäpiissä, kun hän vain miettikin sitä punaista katsetta ja vakavaa ilmettä, mikä kuurapartaisen kasvoilla oli levännyt… Puhumattakaan siitä energiasta, mitä toinen hohkasi silloin…

”Osaa hän… olla myös hellä…”, Theo hymähti väliin, puoliääneen lähinnä itsekseen, kun Mordecai kuvaili Delathosin olevan välinpitämätön, vaikea ja itseriittoinen. Theo oli todistanut muutamaankin otteeseen kuurapartaisen toisenlaisena, mikä kyllä oli aina hämmentänyt puoliveristä.
Mitä taas tuli ryyppäämiseen, enkelinpentu hymähti pienesti. Alkoholia käsipuolella tuntui menevän liikaakin, Theon epäillen tuon vielä juovansa itsensä hengiltä, sikäli mikäli se oli edes mahdollista itseään korjaavan kehon kanssa. Tosin, pikkuhaukka oli luullut alkoholin kulutuksen johtuvan työstressistä ja yleisestä alakulosta. Vaikka Delathos ei sitä itse tuonut esille, näki Theodluin kyllä, ettei kuuraparta ollut onnellinen. Ja syitä siihen oli varmasti monia.

”Argenteus…”, Theodluin aloitti, jälleen lähinnä itsekseen mutisten, kun Lothar oli kertonut yrittäneensä keksiä keinon auttaa N’drayeria, tuloksetta.
”Dariushan mainitsi pari päivää sitten, ettei Delathos ilmeisesti hänen apuaan halunnut”, Theo jatkoi, tuijottaen lattiaa, katseen seilaten maton kuvioissa, nuoren selvästi kuumeisesti yhdistellen kuulemaansa yhteen, ”En tiedä mitä heidän välillään on. Mutta Darius tietää N’thiszedratamista, hän kertoi sen nimen silloin…”, Mitä muutakaan Darius olisi voinut avullaan tarkoittaa, kuin jotain, liittyen N’thiszedratamiin? Eliittikenraali oli yhtälailla masentunut ja alkoholin perään, mitä kapteeninsa, joten ryyppäämisen suhteen tuo tuskin oli auttamassa käsipuolta. Rahallisestikaan Delathos ei tarvinnut apua, joten mikä muukaan olisi saattanut olla kyseessä?
”Olen kuullut Dariuksen puhuvan Argenteuksesta… Siis, eliittikenraali Argenteuksesta. Ja voisin vannoa, että olen tuntenut hänen auransa joskus lähettyvillämme…”, Katse nousi viimein varovaisesti Mordecain puoleen, ”En tiedä, mutta uskon, että Darius on pyytänyt apua Argenteukselta N’thiszedratamin suhteen”.


// Pumpkin on taitava. Sitten joku meinaa tulla lyömään Pumpkinia, mutta sieltä tuleekin Lokene ja puree. Huilut forever! Katala tuli paikalle kutsumatta. Katalan uus bilepaikka tulee oleen se kartano sitten. Ja Morde itkee nurkassa //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3965

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Ma Syys 02, 2019 12:07

Re: These wounds

Katse nousi Theodluiniin tuon mainitessa kyllä tutun nimen. Eihän Lothar Argenteusta tuntenut millään tasolla, mutta hänen työnsä kuvaan kuului yleensäkin ottaen tunnettujen nimien tietäminen. Tiesihän hän myös haltioiden pukinsorkkaisen eliittikenraalin nimeltä siitäkin syystä, että he olivat molemmat velhoja, maageja, mistä syystä Mordecailla oli oma mielenkiintonsa kyseiseen tahoon kaikesta huolimatta. Ilmeisesti kuitenkin Winderillä oli enemmänkin kokemusta siitä olennosta, ja tuo oli yrittänyt apuakin järjestää Delathokselle omasta puolestaan, mikä sinällään yllätti yönlasta.
Velhon ilme muuttui pohtivammaksi, Kaváldthalrin kapeiden silmien katseen nousten hetkeksi hämärään katon rajaan. Hän oli jo valmis auttamaan itse N’drayeria sen entiteetin suhteen. Theosta itsestään voisi olla voimiensa kanssa yhtälailla hyötyä, siinä missä toisen voimakkaan magiaa taitavan tahon, joka tässä tapauksessa lieni kenraali Argenteus, osallistuminen mahdolliseen manaussessioon voisi mahdollistaakin pisteen lyömisen N’thiszedratamin olemassaololle. Mordecailla oli jo suunnitelma jos toinenkin demonisen otuksen varalle laadittuna, mutta yksin hänestäkään ei ollut kykenevä mitään sen mittakaavan tekoa suorittamaan.
Argenteus”, Lothar toisti, katseensa laskien paremmin hetken itsekseen pohdittuaan aihetta, ”Pystytkö varmistamaan sedältäsi asian, jahka kaupunkiin takaisin ehätätte?”.

Minulla olisi… idea”, yönlapsi hymyili puolittain nuorukaiselle, korvanlehtiensä asettuen samalla rennommin takaisin päänsivuilleen lepäämään vaakasuuntaan.
Olen tulossa kreivin ja kreivittären seurassa hoviin, juhliin, muutaman päivän kuluttua. Voisin yrittää hankkiutua kenraali Argenteuksen seuraan asian tiimoilta. Kerta Winder joukkoineen on paikalle kutsuttu yhtälailla, uskoisin muidenkin eliittikenraalien olevan paikanpäällä silloin”, Lothar mietti, katseensa pikkuhaukan kasvoille nauliintuen. Olisiko tässä tilaisuus viimein hankkiutua N’thiszedratamista eroon lopullisesti?

En tietenkään vaadi sinulta mitään, Theodluin. Mutta pyydän, apuasi, tämän kerran. Minun on turha astua Winderin seuraan ilman, että hän suuttuu olemassaoloni tähden, enkä usko hänen haluavan keskustella kanssani mistään suosiolla tai väkisin”, velho jatkoi pienen toivonpilkahduksen silmiinsä syttyen.
Avain Delathosta riivaavan hengen karkottamiseen saattaa olla lähempänä kuin osaat kuvitella. Saatan tarvita siihen apuasi, Argenteuksen lisäksi, mutta meidän täytyy ensimmäisenä varmistaa että Argenteus on tässä mukana, kuten arvelit”, Mordecai jatkoi katseensa nuorikossa pitäen, toisen kätensä ojentaen pyytäen Theoa kohti.
Maagilta maagille. Velholta velholle. Haluatko olla osana tätä?”.


//Lokene hotkasee hyökkääjät yhdellä haukulla, hänen armaaseen paloletkuunsa ei kosketa. I SEE YOU ON THE YEE-HAW!!!!! Morde itkee joo. Seuraavaks pitäis keksiä sitten miten Katalasta pääsee eroon. Ehkä se käy dumppaan sen vaan Aslakille takasin nimenomaan ja pyytää köyttään lähimpään tolppaan kiinni//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14212

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Syys 02, 2019 12:28

Re: These wounds

Mordecailla oli idea. Puoliverinen keskittyi jälleen kuuntelemaan tarkkaan vanhemman maagin kertomaa, saaden tietää, että tuo oli kreiviparin seurassa yhtälailla osallistumassa parin päivän päästä oleviin juhliin. Mikäli myös Argenteus olisi paikalla, voisi se olla täydellinen hetki lähestyä faunia asian tiimoilta, sikäli mikäli sarvipäinen tosiaan oli tietoinen N’thiszedratamista.
Lothar pyysikin nyt suoraan puoliverisen apua N’drayerin suhteen. Theo voisi toimia puhujana tahojen välillä, jotka muuten eivät toistensa kanssa tulleet toimeen. Kaiketi enkelinpennusta muutakin apua voisi olla, hänen ollen totta kai enemmän kuin valmis auttamaan.

”Totta kai autan, jos vain voin”, Theodluin aloittikin, sen toivonpilkkeen yhtälailla tarttuen vanhemmasta velhosta nuorempaan. Hän ei ollut ehkä ihan niin perillä Delathoksen tilanteesta, mitä muut, mutta kyllä hän näki että tummahipiä tarvitsi apua. Halusiko Delathos sitten sitä apua, se oli kysymys, johon kuuraparralta ei ehkä mielipidettä kysyttäisi.
”Olenhan sinulle jo velkaa, tästä päivästä, toissapäiväisestä. Mutta auttaisin ilman sitäkin”, Pikkuhaukka jatkoi, käden nyt hitaan varovaisin askelin lähestymään vampyyria, joka häntä oli luokseen viittonut. Enkelinpentu ei tosin tiennyt, olisiko halunnut lähestyä toista näinkin pian äskeisen perääntymisen myötä, mutta kenties jonkinlainen uteliaisuus vei voiton.
”Ja jo silkasta mielenkiinnostakin haluan olla osana sitä, mitä ikinä suunnitteletkaan. En vain tiedä… onko minusta varsinaisesti apua. Mutta autan, jos minusta vain on hyötyä jossain”, Puoliverinen jatkoi, pysähtyen likelle Mordecaita. Hän halusi auttaa, jos ei muuten, niin Delathoksen vuoksi. Vaikkei sitä halunnutkaan myöntää itselleen, oli pikkuhaukalla yhä jotain harvinaisen ristiriitaisia ja sydäntä riipiviä tunteita kuurapartaista kohtaan, vaikkei toiselta mitään vastakaikua koskaan ollut saanutkaan.


// PALOLETKUUN EI KOSKETA! SEE YOU ON THE YEE-HAW!!!!! Ja voi apua :---D Aslak ihmettelee että miksi mutta kysyy sitten että eikö Mordekin haluaisi osallistua sellaisiin bondage leikkeihin //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3965

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Ma Syys 02, 2019 1:45

Re: These wounds

Haukanpoikanen vakuutteli ainakin yrittävänsä. Se riitti Mordecaille, joka ei varsinaisesti ollut olettanut että tilanne, ja heidän keskustelunsa johonkin tällaiseen johtaisi. Mutta se kokonaisuuden ajattelu sai velhon miettimään monipuolisemmin aihetta, ja olisi ollut silkkaa valetta yrittää kieltää sitä, etteikö yönlapsi olisi suorastaan häkeltynyt siitä ajatuksesta päästä toimimaan jonkin yhtä mielenkiintoisen projektin ja kokonaisuuden suhteen. Ja näinkin pian, jos he onnistuisivat saamaan noitapiirin yhteen!
Se olisi hienoa”, pitkälettinen hymyili, nuorikon käden poimien omiensa väliin sitä kiitollisena puristaen lämpimiltä tuntuvien kämmeniensä väliin, ”Kääntyisin muuten Qiran puoleen, mutta hänellä on jo Elwood. Ja tyttäremme. En tohdi häiritä häntä monesta syystä”.
Mutta tahdon suoda sinulle tilaisuuden, kerta olet lähemmässä kontaktissa myös Delathoksen kanssa. Se ei tule olemaan helpoin koitos, mutta varmasti kasvattava kaltaisellesi nuorelle”.
Mutta mietitään sitä sitten. Tavoitan sinut kyllä tavalla tai toisella, illan päätteeksi tai aikaisemmin”, yönlapsi jatkoi otteensa toisen kädestä laskien ehkä jopa malttamattomana. Jos joku tästä ei tulisi olemaan innoissaan, se todennäköisesti tulisi olemaan Delathos. Mutta käsipuoleltahan ei kysyttäisi, tai vaihtoehtoisesti tuo olisi helppo lahjoa tavalla tai toisella, jonka jälkeen tummahipiä suhtautuisi asiaan välinpitämättömästi ja olisi mukana vain koska käskettiin.

Haluan myös kiittää sinua”, Lothar jatkoi pian katseensa nostaen nuorukaisen kasvoille vielä, ”Monesta erinäisestä seikasta, siitä että autoit minua juuri voimiesi kanssa”. Ilman Theodluinia velho olisi todennäköisesti yhä kärvistellyt käpäliensä kanssa samassa tilanteessa, siinä mihin ne olivat jääneet Seyrin auttamisen jäljiltä. Oli ollut myös yllättävää löytää yhtä sointuva maaginen energia hänen omansa kanssaan, mikä tulisi mietityttämään Mordecaita tietysti jälleen maailman ääriin saakka.

Lienee kuitenkin viisainta vaipua jo levolle. Muut nukkuvat, en tiedä miten olit suunnitellut yösi viettäväsi, mutta joudun itse keräämään voimiani jotta pääsen livahtamaan täältä huomenissa tieheni”.


//Mulla on tos työpöydäl yhä se sun piirtämä meme mille virnistän päivittäin :DDD Morde roikkuu viä köydenjatkeena jossain, kun kaikki on niin sekasin. See you on house of Cúthalion next ja Mordesta jää vaan märkä läntti lattiaan kun se tajuu mihin Katala on menny sekaantuun//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14212

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Syys 02, 2019 2:06

Re: These wounds

Enkelinpentu katsahti jälleen vanhemman maagin käsiin, tuon poimiessa hänen kätensä omiinsa. Theo oli jopa osin ylpeä itsestään, kun oli saanut autettua Lotharia näinkin hyvin käsien kanssa. Katse kääntyi kuitenkin terävästi yönlapsen kasvoille, tuon mainitessa Qiran ja heidän tyttärensä. Theo ei koskaan ollut kuullut, kuka Avellanan isä oli — se ei vain ollut tullut puheeksi Qiran kanssa, eikä Theodluin tietenkään koskaan ollut tohtinut asiasta kysellä. Ei se loppupeleissä hänen asiansa edes ollut. Mutta, nyt selvisi sekin mysteeri, pikkuhaukan kuitenkin sivuuttaen sen asian.
Pikkuhaukka hymyili vampyyrille, astahtaen puolittaisen askeleen kauemmas, kun Mordecai päästi irti hänen käsistään.
”Oli ilo auttaa… Ja todistaa jotain tuollaista”, Theo hymyili ja nyökkäsi pienesti vanhemman käsien puoleen, Lotharin kiittäessä puoliveristä.

”Siinä lienet oikeassa”, Pikkuhaukka lopulta naurahti, kun lepääminen tuli puheeksi, ”Ajattelin valvoa yön, tai niin lupailin Iriadorille ja Dariukselle, mutta äskeinen voimien käyttö… Saattoi verottaa vähän liikaa”.
”Ethän lähde ilman hyvästejä”
, Theo jatkoi, näyttäen saman tien haikeammalta, kun Mordecai otti puheeksi pois livahtamisen, ”Vaikka näemmehän vielä, mutta… Haluaisin nähdä sinut, ennen kuin menet — jos ei muuten, niin varmistaa, että kätesi ovat ja pysyvät kunnossa”.
”Taidan siirtyä alakerran kirjastoon… Siellä ainakin on divaaneja”
, nuorempi maagi kertoi vielä yösuunnitelmistaan samalla kun lähti kävelemään tavaroidensa puoleen, siinä totta kai pohtien oliko alakerrassa takkaa käytetty edes lainkaan tänään…


// Ivy ei voi piirtää meemui niin mun pitää nyt olla uus meme lord. VOI MORDE NYT :D Kyllä nyt koetellaan yön saastaista lepakkoa //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3965

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Ma Syys 02, 2019 8:55

Re: These wounds

Harvinaisen rento naurahdus karkasi miehen suusta, Mordecain pohtiessa Theon toivomusta siitä aikoiko hän kirjaimellisesti vain livahtaa tiehensä ilman hyvästejä. Tuskin. Huonossa lykyssä vampyyri ei kykenisi edes poistumaan voimiensa puutteen tähden ennen iltaa - ei siksi etteikö hän olisi auringonvaloa kestänyt, olihan Mordecailla mukanaan se sormus joka auringon vaikutuksen häneen kumosikin. Mutta sen näkisi sitten, jahka päivä valkenisi heille uutena.
En lähde”, se lieni kai epäsuora lupaus pikkuhaukalle, Mordecain tullen kyllä ottamaan huomioon nuoremman toiveen parhaansa mukaan. Eipähän Theodluininkaan tarvinnut alkaa erikseen murehtia hänen peräänsä jos hän vain häviäisi, vaikka velhon mielestä moinen olikin turhaa hänen kohdallaan, ja hän mielessään tiesi etteivät eräät siitä myöskään pitäneet että hän kartanolla majailisi vielä noiden herättyä.
Tee miten parhaaksi näet”, Lothar tuhahti seuraillessaan hetken haukanpoikasen tekemisiä, sen koommin yrittämättä vaikuttaa siihen missä ja miten Theo yötään aikoi viettää. Ei tuo mikään lapsi enää sentään ollut, joten eiköhän nuorukainen osannut itsekin määritellä minkä näki parhaakseen, mitä tehdä ja mitä ei.

Hyvänyön toivotuksien myötä Lothar jäi lopulta omaan seuraansa. Hän oli jo suunnitellut viettävänsä yönsä meditoiden, sillä se lieni helpoin keino keskittyä voimien keräämiseen, siinä missä myös saada aika kulumaan vaivattomasti. Omaan transsiinsa vaipuen myös Lothar rauhoittui viettämään iltaansa, siinä missä toisaalla Iriador ja Lorythas Winderin seurassa löhösivät keskenään makuukammarilla. Eipä heistä ketään missään enää yöntunteina tarvittu, Bennettinkin ollen torkahtanut kartanon ala-aulaan penkilleen lopulta vaikka kovasti oli vannonutkin hereillä pysyvänsä.
Vasta kirkkaana pakkaspäivänä kohoavan aamun auringonpaiste havahdutti vanhan lohikäärmeratsastajan sijoiltaan uudemman kerran pystyyn. Bennett oli poistunut toimittamaan asioitaan toisaalle, järjestänyt muutaman luotettavan tahon tonkimaan Nerinalan omaisuutta majatalolle ja toiset taas järjestämään jotain aamiaiseksi kelpaavaa Seyrin kartanolle. Sen suurempaa haloota kyläpäällikön kunnosta ei muualle levitelty, mutta Bennett uskalsi lupailla asioiden olevan vähintään paremmalla mallilla viimepäiväisiin verrattuna viime öisten tapahtumien myötä, kun Winder seuralaisineen oli Briariin saapunut.

Iriador oli levännyt yönsä harvinaisen hyvin, ja oli havahtunut hereille yhtälailla jo tovi sitten alakerran oven ollessa käynyt syystä tai toisesta. Kuinkahan pitkällä päivä mahtoi olla, ja millainen sää pihalla vallitsi? Siinä samalla kylkeään kääntäen vierellä nukkuvan hopeaverisen puoleen muistuivat myös viime iltaiset keskustelut ja tapahtumat mieleen paremmin. Niitä oli hyvä pohtia mielessä nyt omassa rauhassa, samalla kun punapää odotteli muiden heräävän ja havahtuvan hereille. Joskin olisihan hän voinut myös lähteä etsimään Theodluinia myös sikäli mikäli nuorikko ei ollut minnekään nukahtanut päättäväisyydestään huolimatta. Mutta ehkä hän malttaisi vielä hetken tässä majoilla, olo kun oli raukea ja lämmin, eikä Iriadorin todellakaan tehnyt mieli nousta vielä sijoiltaan minnekään.


//No niinpä. Kruunataan sut väliaikaisesti, katsotaan maltatko kruunusta myöhemmin luopua kun meidän original memelord tulee. Kaikki on pielessä, kun Erun ja Arethin annettiin villiintyä. Seuraavaksi pitää keksiä miten ne saatais muka kuriin uudemman kerran//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14212

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Syys 02, 2019 9:32

Re: These wounds

Jahka Mordecai oli luvannut, ettei lähtisi ilman hyvästejä, saattoi Theodluin poistua paikalta hyvillä mielin. Nuori maagi suuntasi alakerran kirjastolle, nähden Bennettin jo nukahtaneen ala-aulaan kaiken tämän jälkeen. Theon olisi tehnyt mieli herättää mies ja pyytää siirtymään johonkin mukavampaan paikkaan nukkumaan, mutta pikkuhaukka antoi toisen olla rauhassa. Hän itse vei tavaransa kirjaston divaanille, hetken siinä miettien, mihin asettuisi, kunnes päätti koiramuotoon vaihtaen palata yläkertaan. Valkeaturkkinen koira haki paikkansa rappusten yläpäästä, pistäen maaten lattialle, jääden kuuntelemaan ja tarkkailemaan talon ääniä. Siinä sijoillaan hänellä oli hyvä väli niin vierashuoneelle, kuin Seyrin makuukammarille, joten Theodluin saattoi hyvin pitää lupaamaansa vahtia.
Tosin, se vahtiminen jäi vähäiselle, kultakellertävää valoa merkeistään hohkaavan koiran nukahtaen lopulta niille sijoilleen.

Aamu saapui, Theodluinin havahtuen hereille, kun kartanon ulko-ovi kävi. Koira nosti päätään nähdäkseen, että Bennett oli poistunut alakerrasta, todennäköisesti lähtien toimittamaan asioitaan. Enkelinpentu jatkoi makailua hetken, kunnes nousi ylös ja koirana venytteli paikkansa, ennen kuin takaisin humanoidiksi muuttui ja ensitöikseen palasi kirjastona toimivalle oleskelutilalle. Hän kaivoi esiin muistiinpanovälineensä ja alkoi kirjoittamaan ylös kaiken, mitä eilen oli todistanut ja kuullut.

Dariuksen tuttuun tapaansa hätkähtäen hereille painajaisestaan. Eliitti ampaisi istumaan sijoillaan, vetäen henkeä kuin olisi juuri pinnan alta happea päässyt haukkaamaan. Raskas, hätäinen hengittely jatkui hetken, kunnes silmäpuoli palasi tilanteeseen ja ymmärsi, missä edes oli. Eliitti palasi takaisin makuulleen, kääntyen paremmin Seyrin puoleen, jonka kyljessä yönsä oli nukkunut. Toinen käsistä hakeutui Lorythasin yli Iriadorin puoleen, Haukansilmän käyden kepeästi silittelemään korkeahaltian kaupansyrjää ja hiuksia, lähinnä rauhoitellakseen itseään äskeisestä herätyksestä, painajaisen tuntuen kahta kauheammalta syystä tai toisesta.


// Ivy saa tapella siitä tittelistä. TO THE DEATH. Jonkun täytyy pitää Eru ja Areth kurissa, muuten on helvetti irti. Niitä ei enää siitä kuriin laiteta, kun ne kerran polkasee //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3965

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Ma Syys 02, 2019 11:36

Re: These wounds

Iriador raotti silmiään pienesti viimein, kun kuuli haukansilmäisen säpsähtävän hereille. Punapää ei jaksanut siitä olla enää varsinaisesti yllättynyt, mutta tuntuihan se aina pahalta todistaa Dariuksen heräävän painajaisiin ja huonoihin uniinsa. Eihän se mukavaa ollut, mutta ei Iriador tiennyt mitä olisi mahdollisesti saattanut asialle tehdäkään muuta kuin pysytellä lähellä silloin, kun näin sattui.
No, jos ei muuta tiesi sokea nyt ainakin Winderin olevan hereillä. Iriador hymähtikin rauhallisesti kun Darius kuroi kädellään silittelemään hänen punaisia kutrejaan rauhallisesti, punapään painaen silmiään rauhallisesti jälleen kiinni. Vielä hetkeksi. Jotta viimeisetkin unihiekan jyvät olisivat saaneet rauhassa karista tiehensä, ennen kuin pystyyn pitäisi hypähtää jälleen.
Onhan kaikki hyvin?”, Iriador mumisikin unisena Haukansilmälle, toisen kätensä nostaen Lorythaksen ylitse Dariusta silittelemään. Tuntui tavallista tärkeämmältä kysyä sitä vanhemmalta, siinä missä myös osoittaa huomiota, ja yleensä sellaisella väsyneellä jorinalla oli tapana saatella ajatuksiakin eteenpäin. Kaiketi se johtui kaikesta eilisestä mitä oli tapahtunut. Heidän välillään, ja muutenkin. Olo ei tuntunut täysin turvalliselta kaikesta huolimatta, vaikkei mitään pahaa ollutkaan yön tunteita ilmeisesti tapahtunutkaan – ja olisiko edes saattanut, sillä olivathan Bennett ja Theodluin sanojensa mukaan pitäneet tiluksia silmällä yön ylitse.

Lorythas taitaa yhä nukkua”, sokea tuhahti lähes kuiskaten pienen hymyn kohotessa huulilleen samalla, kun kuunteli sarvipäisen rauhallista hengitystä toisen rintapielessä kiinni levätessään, ”Outoa, kun hän yleensä on aina ensimmäisenä hereillä”. Nyt Seyr kuitenkin vaikutti olevan syvässä unessa, ja toivoa sopi että Hopeakäärmekin oli saanut yönsä levättyä rauhassa. Ainakaan Vaern ei ollut missään välissä vuoteesta poistunut, sillä muuten Iriador olisi varmaan havahtunut hereille roikuttuaan yönsä kiinni toisen lämpimässä kyljessä peittojen välissä.


//Hirveet mähinät. Mä voin tuomaroida vierestä. Morde tekee parhaansa. Yksikin harha-askel ja se on kaput tosin, sitten on paha mieli kun gimppi ja sen eukko viipeltää tiehensä. Morde ottaa omaa lomaa ja lähtee transylvaniaan eikä enää koskaan tuu takasin//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14212

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Syys 02, 2019 11:57

Re: These wounds

Eipä siinä kauaa mennyt, kun Iriador jo hereillä olostaan ilmoitti kysymyksen muodossa, johon Darius vastasi myöntävästi hymisten. Kaikki oli hyvin, hän oli nähnyt vain pahaa unta. Ja oliko se ihmekään eilisten tapahtumien myötä, mielen ammentaen ties minkälaisia painajaisia tapahtumista. Korkeahaltian kosketus sai eliitin hymyilemään laiskasti, silmäpuolen raottaen uudemman kerran katsettaan, jääden hetkeksi tarkkailemaan hopeaveristä heidän välissään. Sarvipäinen hengitti rauhallisesti, ollen ilmeisesti yhä unessa, mikä Iriadorin sanojen mukaan oli kyllä outoa.
”Onko se ihmekään, ottaen huomioon mitä hän on kokenut”, Haukansilmä hymisi rauhallisenmatalalta, hetken vielä silitellen Iriadoria, kunnes kätensä veti omalle puolelle ja kylkeä kääntäen nousi ylös vuoteelta, rauhallisen varovaisesti. Hän ei halunnut herättää Lorythasia, hopeaverinen saisi levätä niin pitkään, kuin mielisi.

”Oletko kauankin ollut hereillä?”, Darius tiedusteli Iriadorilta telepaattisesti, samalla kun housuja veti jalkaansa. Parempi olla puhumatta ääneen, sikäli mikäli sarvipäinen ääneen heräsi helposti, kuten eilen oli todistettu.
”Et varmaan ole tietoinen Theon olin sijasta…?”, Haukansilmä jatkoi, ehkä jopa yllättäen tiedustellen veljensä äpärän perään, samalla kengät jalkaansa vetäen. Ei hän välittänyt, missä Theo oli ja mitä teki, tai niin hän itselleen väitti. Mutta Delia saattaisi tappaa veljensä, jos Darius antaisi jotain pahaa tapahtua Theolle.

”Lepää vielä, jos haluat… Minä menen katsomaan tilannetta”, Darius lisäsi, aikeina ainakin katsoa, missä puoliverinen oli ja oliko paikalla muita, kuten Bennett. Tietenkin Haukansilmä oletti, jopa toivoi, että Mordecai oli älynnyt lähteä jo kartanolta, eikä hänen tarvitsisi sitä verenimijää enää nähdä.



// Piirretään sulle kilpaa memejä. Morde epäonnistuit! PÄÄSTIT NE VALLOILLEEN!! Morde lähtee Transylvaniaan Dracula kirjekaverinsa luo kylään ja siel onkin joku vidun Belmont riehumas puolverisen vampyyri twinkin kanssa //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3965

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Ti Syys 03, 2019 1:06

Re: These wounds

Iriador hymisi hiljaa Dariuksen sanoihin. Ei se ihme ollut, ja parempi vain, jos uni kerrankin sarvipäiselle maistui. Tuo oli sen ansainnutkin – joskin, olisiko moisesta syvästä unesta pitänyt huolestua? Mitä jos Lorythas ei siitä heräisikään enää ja he joutuisivat takaisin aloitusruutuun? Entä jos ne mustat rannut olisivat palanneetkin takaisin yön aikana?
Punapään ajatukset kuitenkin levisivät Dariuksen telepaattisten sanojen myötä, sokean havahtuen siihen että Haukansilmä oli myös noussut ylös vuoteelta ja ilmeisesti pukeutui. Eipä se saanut Iriadoria vielä viitsimään nousemaan sijoiltaan, punapään vain haukotellen makeasti selälleen kääntyessään ja kaivautuessaan esille peiton alta.
Havahduin hereille kun ulko-ovi kävi - tai ainakin luulen että se oli, sillä ääni kuului ulkoa”, Iriador tuumi telepaattisesti takaisin, samalla silmiään hieroen. Minkä muun oven käyminen tänne olisi kuullut, paitsi korkeintaan viereisen säilytystilan jossa Lorythas erityisiä aarteitaan säilytti. Mutta senkin ovi oli lukossa, ja avain jossain piilossa Lorythaksella. Oli loogista olettaa että pakkaspäivä pihalla sai äänet kantautumaan pihalta syrjäiselle kammarin ikkunalle asti, ja että ulos lähtijä oli todennäköisesti ollut Bennett tai ehkä jopa velho, joka yötä kartanolla oli viettänyt yhtälailla.

Theo meinasi viime iltana valvovansa, neuvoin häntä painelemaan kirjastolle jotta saisi olla rauhassa. Etköhän löydä hänet sieltä, tai jostain alakerrasta jos hän on jo hereillä”, sokea pohti telepaattisesti jatkaen vanhemmalleen, ”Enköhän nouse myös, tässä pyöriminen hereillä ei kiehdo, vaikka sija onkin mukava”.
Mutta mene sinä, hiippailen kohta perääsi”, Iriador kuitenkin pohti jälleen hiljaiseen ääneen. Ellei Lorythas sitten heräisi ja seuraa kaipaisi, mutta tuskin niin kävisi. Darius ei kuitenkaan viihtyisi Theon seurassa, eikä etenkään Mordecain seurassa, eikä Bennett tuskin jaksanut viihdyttää Haukansilmää hetkeä pidempään. Yhtä hyvin korkeahaltia saattaisi heräillä kumppaninsa seuraksi. He voisivat jatkaa siitä mihin viime iltana olivat jääneet sen myötä, kun olivat menneet Seyrin herättämään ajattelemattomasti.

Kun Darius oli huoneesta ehtinyt poistua, kampesi punapää paremmin vuoteella istumaan. Hänen pitäisi sukia hiuksensa ojennukseen ja kiskoa vaatteensa ylleen, Iriadorin todellakaan kiirehtimättä suotta tekemistensä suhteen unenpöpperöissään.


//Mulla ois sen jälkeen posket niin kipeet et koko naama tippuis lopulta. !!! Morde on niin done että hautaa ittensä seuraavaks lähimmälle hautausmaalle elävältä. Mutta ei sielläkään saa olla rauhassa, kun haudanryöstäjän tulee kaivamaan hänet ylös. Morde lepakko lentää evakkoon Mardukin luolalle//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
EdellinenSeuraava

Paluu Briar

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö