Uusi alku

(3) Keskellä Laurina aroja sijaitseva puolueeton kylä, joka on erikoistunut lohikäärmeiden kouluttamiseen. Briaria asuttaa sekainen joukko, josta ei voi sanoa enemmistöksi mitään. Kuitenkin, Briarista saapuvat lohikäärmeen ratsastajat. Briar pysyttelee kuitenkin puolueettomana sodan suhteen, joskin yksittäisiä asukkaita voi lahjoa puolelle tai toiselle. Briarissa asuva kansa on kuitenkin kovin ylpeää taidoistaan, sillä tiettävästi Briar on ainoa paikka, jossa osataan kouluttaa ja pyydystää elävänä lohikäärmeitä. Vankka ja kivinen kylä on raskaasti suojattu. Vierailijoita ei katsota hyvällä, oli kyseessä sitten ihmisten, haltioiden tai puolueettomien puolella oleva matkaaja. Briarin asukkaat ovat kovin ennakkoluuloisia matkalaisia kohtaan, mutta päästävät noita toki sisään. Kukapa sitä nyt lohikäärmeitä täynnä olevassa kylässä alkaisi riitaa haastaa asukkaiden kanssa?

Uusi alku

ViestiKirjoittaja Crimson » 01 Syys 2020, 01:09

Jatkoa täältä


Iriador, Lorythas, Nessaya


Ehkä pieni huoli kävi paistamaan läpi sarvipäisen ilmeestä, Lorythaksen keksimättä enää mitä hän olisi voinut sanoa. Lennosta kotiin tulisi pitkä ja hiljainen todennäköisesti näillä asenteilla, mutta ehkä kaikki heistä todella piristyisivät sitten Briariin ja kyläpäällikön kartanolle ehdittyä. Tai siihen Seyr halusi uskoa.
Darius kuitenkin halusi mennä, napaten tavaransa mukaansa ja poistui huoneesta jo edeltä. Lorythas jäi hetkeksi huokaisten sijoilleen, kääntyen katsomaan haltian perään parahiksi nähdäkseen tuon hiusten vilahtavan ovesta sen ulkopuolelle.
Hän kyllä piristyy, meillä on ollut pitkä viikko ja Darius on yhä väsynyt tapahtumista”, punapää tuumi rauhalliseen ääneen Seyrille.
Ja jos hän ei lopeta luonasi, niin voit olla varma että viskaan hänet lähimpään lumikasaan.” Iriador virnisti, saaden vaisun puolittaisen hymyn irti Lorythaksesta, ”Mennään nyt kuitenkin, ennen kuin iltapakkanen alkaa kiristyä ja kreivi puolisoineen päättää todellakin perua sanansa”.

Yhdessä Iriadorin kanssa Lorythas kävi askeltamaan Winderin perään, kolmikon poistuen pihamaalle. Anerittea heidän ei tarvinnut myöskään odottaa turhan kauaa, kun pisamakasvoinen hakeutui paikalle pienempien lohikäärmeittensä kanssa. Hän olisi varmaan muuten lentänyt niiden kanssa, mutta tällä kertaa hänen varmaan täytyi tyytyä istumaan myös Vaernin kyydissä – sehän tästä puuttuisikin vielä, jos hän olisi tipahtanut taivaalta alas rasituksesta kuukahtaessa.
Nelikko ei kuitenkaan jäänyt suotta pihalle seisoskelemaan. Seyr vaihtoi muotoaan siihen valkeaan nelisiipiseen lohikäärmeeseen, varoen laskeutuen alas sen verran että muut saattoivat kiivetä hänen selkäänsä tavaroineen kaikessa rauhassa. Kun kaikki olivat kyydissä ja paikkansa löytäneet hopeakäärmeen selästä, oli aika lähteä matkaan. Kohti Briaria, kohti uutta alkua.

---

Piilopaikka ja Quinn jäivät lopulta taakse, nelisiiven liidellessä kaikessa rauhassa kohti pohjoista haltioiden mailta, Caerin ja Hyran lennellessä heidän seurassaan milloin edellä ja milloin hieman jälkeen jääden. Matka todellakin oli hiljaisuuden täyttämä, Iriadorin korkeintaan pyrkien juttelemaan Dariukselle viedäkseen kumppaninsa ajatuksia mitä typerämpiin asioihin sen sijaan, että tuo olisi lentämistä pohtinut. Heitä odottaisi Briarissa lämmin takkatuli ja loputon aika, ja sitä jos mitä heidän tulisi odottaa juuri nyt.

Oli jo hämärtyvän illan alku, kun nelikkö saapui lopulta Briariin. Kylä oli valaistu aikaisin nopeasti laskeutuvan pimeän tähden ja iltapäivästä huolimatta kaikkialla vaikutti olevan vielä liikettä ja touhua käynnissä.
Vaern kävi laskeutumaan suuren kehän liepeille olevalle lumiselle aukealle muurien sisälle pehmeästi, aina vain paremmin oppien hallitsemaan kehoaan tällaisten kokemusten myötä. Heitä vastassa oli Bennett ja tietenkin pari muuta lohikäärmeratsastajaa, jotka olivat lähemmäs tulleet ihailemaan suurempaa lohikäärmettä. Kolmikko sai kaiken ajan laskeutua alas Vaernin selästä, ennen kuin Lorythas vaihtoi suomuista ja karvoista muotonsa tyypillisempään sarvipäiseen näkyyn.
”Vierailu taisi sujua ihan mallikkaasti?” Bennett tiedusteli Seyriltä lähemmäs astellen, kantaen tietenkin huolta siitä että Konaar oli lähtenyt yksin matkaan sen jälkeen mitä Briarissa aikaisemmin oli sattunut. Jos häneltä kysyttiin, Lorythas oli yhä puolikuntoinen, ja tuon olisi pitänyt kantaa enemmän huolta itsestään. Mutta ehkä tilanne rauhoittuisi nyt, kun Lorythas sai ystävänsä paimennettavaksi luokseen.
”Ei moittimista, suotta huolehdit. Taidamme vetäytyä jo rauhoittumaan kotiini, itse kullakin matkalaisista taitaa olla pitkiä päiviä takana”, Lorythas tuumi vilkaisten haltioihin ja Tummalintuun sivusilmällä. Hän oli luvannut kyllä huomenna pyörähtävänsä selvittämässä muutoksia tekemistensä suhteen lähiajoiksi Bennettin kanssa jossain välissä, mutta tämän illan ja tulevan aamun hän aikoisi omistaa Dariukselle ja Iriadorille.

”Tuletko sinä mukaamme? Voit kyllä yöpyä kartanolla ja järjestämme sinulle huomenissa paikan halutessasi jostain muualta.” Puolikäärme ehdotti Nessayalle, joka kainosti nyökkäsi siihen ehdotukseen. Ehkä hän tämän kerran, kenenkään ei ainakaan siten tarvitsisi vaivata päätään hänen suhteensa enää tänä iltana. Olihan kyläpäällikön kartano iso paikka, joten kyllä hän varmaan sieltä yhden rauhallisen nurkan itselleen saisi vallattua, eikä olisi kenenkään tiellä.
”No jos nyt tämän kerran sitten”, Ane tuumasi nyökäten, seuraillen katseellaan kuinka Caer ja Hyra kiisivät jo menojaan etsimään tuttuja. Ei Tummalintu aikonut niitä estääkään, ja ne kyllä osaisivat pysyä lähettyvillä ja suhteellisen kiltisti joka tapauksessa.
Seyr auttoi Aneritten heidän matkaansa, tarjoutuen kantamaan naisen kantamukset kun he askelsivat Iriadorin ja Dariuksen jäljessä kartanolle. Korean talon ikkunoista ei paistanut valoa, ja sisällä tuskin oli turhan lämmin pitkän päivän päätteeksi, mutta äkkiäkös he kyntteliköt ja takat sytyttelisivät ja paikasta tulisi kotoisa jälleen. Pihan polku oli sentään lapioitu auki, ja talon kuistille oli tuotu pino polttopuita suuressa pärekorissa valmiiksi, jotka Lorythas siirsi jo valmiiksi sisätiloihin oven heille aukaistuaan. Muutama maaginen valonlähde syttyi valaisemaan eteisaulaa heille, joka aukeni edessä tyypilliseen tapaansa kovin siistinä.
Käykää taloksi, löydätte varmaan tavaroillenne paikan vierashuoneelta keskenänne”, Puolikäärme hymyili Iriadorin ja Dariuksen perään silmäillen. Hän vain oli niin onnellinen, että he saivat viimein olla keskenään tällä tavalla, ilman että tarvitsi murehtia milloin haltiat lähtisivät jälleen pois hänen luotaan.
Löydämme kyllä, ja laitamme takkaan tulet samalla.” Punapää huikkasi Lorythakselle, valmiina marssimaan kantamusten kera yläkertaan. Oli varmaan hyvä hankkiutua ensitöikseen eroon matkatavaroista ja vaihtaa vaatteet kevyempiin ennen mitään muuta.


//HALTIAT OVAT NYT KAAPATTU BRIARIIN, älkää kertoko Pumpkinille//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Uusi alku

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Syys 2020, 11:16

Darius

Arki ja sen tuomat huolet ja rasitteet jäivät taakse. Tai niin olisi pitänyt, mutta Dariuksesta ei tuntunut siltä. Koko matkan ajan eliitti olikin kovin vaitonainen, taistellen yhä ristiriitaisten tuntemuksien kanssa tämän lomautuksen suhteen. Mutta suurin syy hiljaisuuteen lieni jälleen se lentopelko, eliitin pitäen lohikäärmeestä kiinni rystyset valkoisena ja kroppa kankeana. Iriadorin jutustelu sentään auttoi hieman, korkeahaltian selvästi tiedostaen kumppaninsa pelkotilan ja yrittävän saada hänen ajatukset muualle itse korkeuksista.
Ilta oli ehättänyt jo laskeutua, kun he viimein saapuivat Briariin. Vastassa heitä oli Bennett ja muutama muu jokseenkin tuttu kasvo, joita Darius ei kuitenkaan osannut nimetä, vaikka olikin nähnyt mokomia silloin tällöin Briarissa vieraillessa. Mutta eipä eliitti hirveästi näyttänyt kiinnostuvan ”ylimääräisistä”, Dariuksen pysyen kovin vaitonaisena ja jokseenkin jopa välttelevänä noiden seurassa. Bennettille hän soi toki pienen nyökkäyksen tervehdykseksi, mutta sen enempää eliittikenraali ei ottanut kontaktia, kun he jo suuntasivat ”oman porukan” kera Seyrin kartanolle.

Sisälle päästäessä Darius tunsi oman kankeutensa helpottavan. Matkan jännityksen ja kylmän viiman jäljiltä koko kroppa tuntui olevan asteen tai toisen jumissa, vaikkei eliitti sitä nyt ääneen valittanutkaan. Eipä hän kyllä mitään ääneen sanonutkaan, kun Lorythas heiltä kävi kyselemään, löytäisikö haltiakaksikko tavaroilleen sijan vierashuoneelta keskenään. Haukansilmä vain nyökkäsi tuohon, siinä missä Iriador vastasi ääneen ja sen myötä haltiakaksikko lähti tekemään tietään yläkerran vierashuoneelle näin alkutekijöikseen. Parempi katsoa tavarat sinne heti ensikättelyssä, ettei niitä myöhemmin tarvitsisi raahata yläkertaan enää.
Vierashuoneelle päästäessä Darius laski omat kantamuksensa selästään, riisuen päällimmäistä vaatekerrastoa sitten yltään, samalla kun muutaman kynttilän sytytti huonetta valaisemaan. Eliitti ei vieläkään puhunut mitään, mutta nyt se johtui lähinnä siitä, ettei hänellä ollut mitään sanottavaa – ja Iriador jos joku tiesi, ettei Darius ollut niitä henkilöitä, jotka väen väkisin yrittivät pitää keskustelua yllä turhilla aiheilla.

Jahka oli saanut huonetta hieman valaistua, Darius istahti sängyn laidalle kera syvän huokauksen, kyynärpäillään nojaten polviinsa ja jääden siihen istumaan hetkeksi, keräillen ajatuksiaan ja tuntemuksiaan. Vieläkään Darius ei voinut sanoa tuntevansa iloa, vaikka tämän pitäisi nyt olla se hetki jona itkeä riemusta. Mutta ei, eliitti tunsi olonsa kovinkin flegmaattisesti. Ehkä todellisuus ei vielä ollut iskenyt häneen kunnolla? Tämä kyllä tuntui silkalta unelta, joltain, mitä eliitti ei suostunut uskomaan todeksi.



// HOMOKAAPPAUS!! Pumpkin tietää jo, kun Anen Pate ja Ossi tuli kanteleen sille //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Uusi alku

ViestiKirjoittaja Crimson » 02 Syys 2020, 11:33

No, eliittikaksikko varmaan pärjäisi, suotta Lorythas noiden perään murehti. Kartano oli molemmille jo tuttu, sitä paitsi, hän voisi pitää hetken seuraa Anerittelle. Seyr kannustikin Tummalinnun mukaansa kirjastoa kohden, takkapuut poimien kantoonsa samalla. Samalla käytävällä kulkiessaan Lorythas sytytteli valoja seinille kiinnitettyihin kynttelikköihin, jatkaen aina kirjaston puolellekin, jossa jälleen suurempi taianomainen valonlähde tervehti heitä himmeällä loisteellaan. Tila oli vielä viileä, mutta äkkiäkös sinne lämpöä alkaisi tulvia kun takkaan saisi tulen aikaiseksi. Oli varmaan hyvä idea muutenkin lämmittää huone, sillä Aneritte varmaan tulisi nukkumaan täällä, ellei nainen välttämättä halunnut lähteä etsimään paikkaansa jostain muualta. Saisivatpa tuon pikkuliskotkin tulla paikalle halutessaan, kyllä tämän katon alta löytyisi tilaa niillekin tarvittaessa.

Iriador kuitenkin otti poistuakseen Dariuksen seurassa yläkertaan. Askel vei laiskasti portaat ylös ja tutulle huoneelle, jonka sänkyjen äärelle punapää kiikutti tavaransa. Sokea rohkeni luopua aseistaan raskaalle pöydälle ne asettaen huotrissaan, ja siihen vierelle hän laski sisältä lämpimän ulkotakkinsa, joka varmasti löytäisi paikkansa jostain myöhemmin.
Huoneen valtasi hiljaisuus, Iriadorin antaessa kumppanilleen sen hetken vain olla rauhassa ja pyöritellä omia mietteitä mielessään. Hän uskoi Winderin olevan sekaisin tästä kaikesta, ja oliko se nyt ihmekään. He olivat vasta vaihtaneet niin sanottua isäntää, ja nyt se isäntä oli lähettänyt heidät erilleen muista. Tietenkin koko kuvio haiskasti omituiselta, mutta kaiken sattuneen jälkeen Iriadorista ei ollut enää uskomaan että Arethdriel olisi sysipaska ja läpimätä mies. Siihen kastiin kyllä olisi lukeutunut tässä tapauksessa myös kreivin parempi puolisko, joka yhtälailla vaikutti olleen tässä kaikessa mukana. Ja miksi se sitten teki Lorythaksen? Hyväuskoiseksi, joka luotti siniveristen näytelmään sinisilmäisesti? Ei kyllä tämän kaiken täytyi olla yhtä suurta suunnitelmaa vain heidän hyväkseen. Dariuksen hyväksi. Haukansilmä jos kuka tarvitsi viimeisten juhlien jälkeen elämäänsä tauon kaikesta.

Iriador otti viimein lähestyäkseen tummatukkaista, istahtaen miehen vierelle vuoteen reunalle. Nuorempi kohotti toisen kätensä Dariuksen alaselälle, kevyesti sormillaan silitellen kankaiden yltä silmäpuolista.
Oletko herännyt tähän aikaan ja paikkaan jo?” Punapää tiedusteli lempeän hymyn kasvoilleen kohottaen, ”Laskujeni mukaan saavuimme Briariin ehkä kymmenisen minuuttia sitten, ja tulemme viipymään täällä hitusen pidempään kuin vain seuraavat kymmenen minuuttia”.


//Jumalauta, Pate ja Ossi tru traitorit. Kohta sieltä tulee homokaappaus 2.0 kun team Briar saapuu hakeen Irin ja Darin ja Anen bilettään ja Lory jää kartanolle ruikuttaan ja miettiin et mitä tapahtuu//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Uusi alku

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Syys 2020, 14:33

Hetken hiljaa istuttuaan alkoi Darius riisua nahkapanssareita yltään. Joka tapauksessa oli parempi vaihtaa vaatetusta jälleen, johonkin hieman rennompaan ja mukavampaan, nyt kun ei enää tarvinnut olla varuillaan tai pihan puolelle mennä. Vaikkakin eliitistä tuntui, että kohta kävisi käsky palata takaisin, tahon tai toisen puolesta. Tuntui melkein laittomalta asettua aloilleen ja tuudittautua siihen uskoon, että he tosiaan tulisivat pysymään täällä pidempään.
Niistä aatteistaan eliitti havahtui hetkeen, kun Iriador vierelle istahti kera kysymystensä. Haukansilmäinen katsahti kumppaninsa puoleen kera pienen hymähdyksen, vastaamatta kuitenkaan heti tuon kysymykseen. Jopa Iriadorin läsnäolo tuntui absurdilta juuri nyt, vaikka siinä korkeahaltia oli, hänen vierellään, ilmi elävänä.

”En tiedä”, Darius lopulta aloitti matalanrauhallisella, kenties jopa hieman haikealla äänellä, katsellen yhä Iriadorin puoleen, ”Tuntuu etten saa tästä hetkestä kiinni… En tiedä miten minun pitäisi olla ja mitä tuntea, ajatella, tästä kaikesta”.
”Ehkä olen jopa loukkaantunut. Mutta minulla ei ole ketään, jota siitä syyttää”
, Eliitti jatkoi, yrittäen pukea tuntemuksiaan sanoiksi, kuten oli niin kovasti lupaillut yrittää vastaisuudessa. Mutta se tuntui jälleen niin kovin hankalalta.
”Ja se tuntuu naurettavalta”, Darius lisäsi hymähtäen, viimein paljaaksi riisuneen kätensä nostaen Iriadorin puoleen ja kepeästi sipaisten korkeahaltian kasvojensyrjää, ”En jostain syystä osaa uskoa tätä todeksi”.



// TRU TRAITORIT. Ja voi apua :D:D Rave bileet Briarin lohikäärmeenkoulutus häkissä, be there or be square //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Uusi alku

ViestiKirjoittaja Crimson » 03 Syys 2020, 20:32

Nuoremman kasvoilla lepäsi rauhallinen hymy. Hän tunsi ymmärtävänsä Dariusta paremmin kuin ikään aikaisemmin oli tehnyt, tummatukkaisen sanojen tuodessa hänelle mieleen ensimmäisenä ne ajat, kun Iriador oli jäänyt yksin Cryptiin isäpuolensa murhan myötä. Se oli ollut absurdi hetki, aivan kuten tämäkin, joka heidän käsillään oli. Ja punapää ymmärsi että vastaava tuntui Winderistä hassulta, ei hän edes muistanut milloin Darius olisi vapaata pitänyt töistään ja silloinkin tuo murehti papereiden ja muiden perään kaikesta huolimatta.

Iriador hymisi pehmeästi Dariuksen koskettaessa hänen kasvojaan, katseen valuessa siksi hetkeksi heidän syliinsä. Kaikki oli tapahtunut niin äkkiä, ja tällainen vastaava päätös ylemmiltä tahoilta tuntui Iriadoristakin oudolta. Oudolta, mutta kuitenkin mieleiseltä ja vapauttavalta. Vaikka Briarissa varmasti oli omat vaaransa, eikä heidän pitänyt tapahtuneiden tähden tuudittautua täydelliseen turvallisuudentunteeseen, olivat he täällä kuitenkin hyvässä tallessa. Välittävässä ympäristössä ja kokemuksella Iriador uskalsi väittää, että Seyr kyllä keksisi heille täällä tekemistä jos aika koskaan pitkäksi edes meinasi käydä.
Tiedäthän että sinulla on kaikki aika nyt vain asettua ja keräillä itseäsi. Meillä ei ole kiire minnekään”, punapää lausui rauhalliseen ääneen, kohottaen sokeat silmänsä kohtaamaan Haukansilmän katseen. Nuorempi yhä jatkoi kepeää hipsutteluaan kenraalinsa kyljen läheisyydessä.
Voimme viipyä tässä vuoteella vaikka seuraavat kaksi vuorokautta, eikä kukaan tule vaatimaan sinulta yhtään mitään”, punapää hymyili lempeästi.

Paitsi minä”, Iriador kävi kuitenkin puolittain virnistämään, ”Minä haluaisin tuntea hymysi huulillani ja tietää että olet kaikesta huolimatta onnellinen.


//JA VOI APUA IDD :DDD Siel on joku diskopallo-lohari keikkumas korkeimmassa kohassa ja Lokene ja Pumpkin on jo vallannu tanssilattian//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Uusi alku

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Syys 2020, 21:14

Jälleen kerran Iriador tuntui tietävän tasan tarkkaan, mitä eliitille sanoa, jotta saisi Haukansilmän tuntemaan olonsa paremmaksi. Heillä ei ollut kiire minnekään. He voisivat viipyä tässä vuoteella vaikka kuinka pitkään, eikä heidän tarvinnut murehtia vastuistaan tai mistään muustakaan. Toki, olisihan se ystävällistä mennä talon isännän seuraan, kun tänne asti oltiin päästy, mutta jostain syystä vuoteessa pysyminen Iriadorin kanssa houkutteli enemmän kuin vain ajatuksena. Tai ehkä heidän pitäisi kutsua Lorythas vain mukaan, pesiytyä vuoteeseen eikä poistua sieltä muutamaan päivään minnekään. Se kuulosti lähes täydelliseltä suunnitelmalta, mutta juuri nyt sen toteuttaminen ei tainnut onnistua, sillä Aneritte oli paikalla ja varmasti ihmettelisi, ellei jopa loukkaantuisi, jos kolmikko vain lukittautuisi omiin oloihinsa.

”Olen kyllä onnellinen. Kuinka en voisi olla, kun olet täällä kanssani”, Darius hymyili Iriadorin viimeisimmille sanoille, ”Kestää kai vain hetki, ennen kuin sisäistän kaiken… Ja tiedostan tämän olevan totta, eikä vain ihanaa unta”.
”Mutta vaikka vällyihin uppoaminen kanssasi houkuttaa, ehkä meidän olisi parasta hakeutua muiden seuraan – ainakin näin aluksi, jos ei muuten, niin kohteliaisuussyistä”
, Eliitti jatkoi virnistäen, samalla kun nojautui lähemmäs kumppaninaan, käyden painamaan pienen suudelman nuoremman miehen huulille.
”Ehkä Lorythakselta löytyy viinipullo, jolla voimme jatkaa kartanolla aloitettua kevyen olon hankkimista”, eliitti lisäsi hymisten, ennen kuin toisen suudelman painoi Iriadorin huulille.
”Mutta ensin minä haluan vaihtaa vaatetusta…”, Darius lopulta sanoi, ennen kuin nousi ylös sijoiltaan ja alkoi riisua nykyistä vaatetustaan, vaihtaen loppupeleissä ylleen paksun, pitkähihaisen mustan paidan ja jättäen jalkoihinsa tiukemmin istuvat housunsa. Hän ei uskonut, että he enää pihalle eksyisivät, ellei aivan pakko ollut.
Vaatetta vähennettyään kävi Darius katsomaan takkaan myös tulen, jotta vierashuone kävisi lämpiämään, vaikkei se kovin kolea ollutkaan. Mutta oli se mukavampi tulla valmiiksi lämpimään huoneeseen sitten nukkumaan, kun sen aika olisi.

”Tahdon sinun näkevän…”, Eliitti aloitti, kun takkatulen oli saanut roihuamaan, ”Lorythashan pystyi jakamaan katseensa kanssasi?”.



// Todellakin! Bass boosted musat vaan soi ja Shyvana on myös kutsuttu bileisiin. Sitten. Sitten niillä on. Niillä on. LISKODISCO //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Uusi alku

ViestiKirjoittaja Crimson » 03 Syys 2020, 22:05

Oli lohdullista kuulla, että sekavasta mielentilastaan huolimatta Darius oli kuitenkin onnellinen. Se merkitsi juuri nyt Iriadorille enemmän kuin mikään muu, punapäisen nyökätessä vienosti muutaman kerran haukansilmän epäillessä, että vanhemmalla kestäisi vain hetki sisäistää mitä juuri oli tapahtunut. Ja siihen Winder saisi kaiken tarvitsemansa ajan, ja Iriador olisi enemmän kuin mielellään tukena kumppanilleen juuri nyt. Epäilemättä myös Lorythas ymmärsi tilanteen, eikä olisi heiltä mitään vaatimassa tai pyytämässä, kuin että he vain viihtyisivät kartanolla. Heiltä ei puuttunut täällä ollessaan mitään muuta kuin vastuut, nillittävät alaiset ja huomiota kaipaavat ryhmätoverit.

Kieltämättä tähän olisi ollut mukava vain jäädä ja väsähtää hetkeksi. Kylmä nipisteli yhä punertavia korvanpäitä, ja olisi ollut suorastaan ihanaa vain heittää turhat vaatteet syrjään ja mönkiä peiton alle. Ja vain olla. Iriador kaipasi sitä tunnetta, sillä viime aikoina heillä oli ollut niin paljon tekemistä ja kiireitä – hyvä jos he olivat ehättäneet edes hengittää.
Dariuksen pieni suudelma sai kuitenkin tartutettua leveämmän hymyn myös punatukkaisen huulille. Ajatus Cúthalioneiden luona nautitun lounaan kevyestä tunnelmasta ja viinin nauttimisesta kuulosti oikeastaan hauskalta ja tunnelmaa keventävältä. Ehkä ajatusten ja tämän omituisen tilanteen purkaminen vaatikin vain miellyttävää seuraa ja muutamaa kaikessa rauhassa nautittua lasillista, joiden ei tarvinnut kantaa heitä stressiltä humalaan.
Ehkä olet oikeassa, vaikka uskonkin että he ymmärtävät jos jäisimmekin vain tänne”, Iriador hymisi lempein sanoin ollessaan vastannut siihen Dariuksen jälkimmäiseen suudelmaan. Olo tuntui jo paremmalta, nyt kun hän tiesi ettei Haukansilmä suotta päätään jäänyt vaivaamaan tapahtuneilla ja vaikutti jo aavistuksen pirteämmältä.

Mutta vaihdetaan vaatteet ja käydään edes vilkaisemassa mitä se kaksikko jäi keskenään tekemään.” Sokea myötäili kumppaninsa sanoja, hetken vain itsekseen hymyillen sijoiltaan ja silmäillen haukansilmäisen perään vaikkei mitään nähnytkään. Lopulta punapääkin kävi nostamaan itsensä ylös sängynreunalta, askeltaen tonkimaan repustaan itselleen myös mukavampia pukineita. Tummat housut, ja kuvioidun paksun silkkisen kimonotakin, joka varmasti riittäisi hänelle täksi illaksi pitämään hänet lämpimänä.
Pukeuduttuaan punapää jäi odottamaan, että Darius sai vielä takkaan tulen, Iriadorin kasaillessa heidän pihavaatteitaan samaan paikkaan siistiin pinoon odottamaan, että niitä tarvittaisiin seuraavan kerran. Hänen sokea katseensa kääntyi kuitenkin pian tummatukkaisen puoleen, joka pohti haluavansa, että kumppaninsa näkisi. Se sai Iriadorin hymyilemään viekkaasti, siihen näkemiseenhän heillä oli täällä ollessaan mahdollisuus alati, eikä punapää käynyt kieltämään etteikö se olisi ajatuksena innostanut häntä vähän liikaakin.
Mahtaakohan hän jaksaa loitsia kaiken jälkeen, ajatus kyllä houkuttelisi”, Iriador hymisi kääntyessään ympäri huoneen ovella häärätessään, ja nojasi selkänsä kevyesti sitä vasten, ”Etkö pelkää että ihastuisin Nessayaan sijastasi? Onhan hänkin suuri lohikäärmeratsastaja, ja vastaava titteli taitaa saada tätä nykyä polveni veteliksi.” Punapää hymyili kiusaten. Olisihan se hauskaa päästä näkemään miltä Aneritte näytti, Iriadorin kohdalla niin taisikin olla kenen tahansa kohdalla, mutta ei hän kyllä vaihtaisi Winderiä mihinkään elämässään.


//Jumalaton jytä vaan aroilla, musa kuuluu Tapiwaan asti ja sielläkin biletetään. Shyva osallistuu mielellään myös, eihän bilekuningatarta saa unohtaa. VUOSITUHANNEN LISKODISCOT, LISKOJEN YÖ KESTÄÄ SEURAAVAN KUUKAUDEN//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Uusi alku

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Syys 2020, 23:35

”Jos ei nyt, niin ehkä myöhemmin”, Darius vastasi, Iriadorin pohtiessa, jaksaisiko hopeaverinen tänä iltana enää loitsia kaiken sen matkaamisen ja muodonmuuttelun jälkeen. Kenties ei, mutta voisivathan he aina kysyä – kyllä Lorythas osasi ja saisi kieltäytyä, jos ei jaksanut sitä toivetta toteuttaa tällä kertaa.
Korkeahaltian seuraava kysymys sai eliitin virnistämään pienesti kera hymähdyksen.
”Mistä lähtien sinua naiset ovat muka kiinnostaneet?”, eliittikenraali kysyi, kumppaninsa luo askeltaen, ”Koko kylä on täynnä lohikäärmeratsastajia, oletko varma että pysyt pöksyissäsi lainkaan tämän vierailun aikana?”.
”Mutta, jos päätätkin häneen ihastua, niin saatpahan hyvän syyn jättää minut viimein. Nessayan kanssa voisit sentään jatkaa sukuasi”
, Haukansilmä lisäsi, turhankin tuttuun tapaan itseään vähättelevästi puhuen. Tiedostamatta lainkaan, kuinka masentuneelta toisinaan kuulostikaan – ja eipä se tainnut olla ihmekään eliitin kohdalla.

”Tulehan sitten”, Darius kuitenkin lisäsi pian, kääntyessään ympäri ja lähtien kohden ovea. Yläkerran vierashuoneelta haltiakaksikon tie vei takaisin alakertaan, aina sinne kirjastolle asti, jossa muut kuulostivat olevan. Huoneeseen astuessa Darius näytti jo hieman pirteämmältä, mutta silti vaitonaiselta ja jokseenkin eksyneeltä. Tuntui niin kovin oudolta olla taas täällä, varsinkin, kun ei pitänyt jo nyt miettiä ja murehtia, milloin ja miten he matkaisivat takaisin kotiin.


// Tapiwa liittyy bileisiin, kyllä. Haltioiden kaupungissa kattovat vaan ku kaks kylää vilkuttaa isoja stroboja aroilla. Bilekuningatarta ei saa unohtaa, niin! KUUKAUDEN BILEPUTKI KÄYNTIIN NIIN, siellä Lory koittaa nukkua kartanollaan mut ei saa unta kun bass boosted carameldansen soi loopilla //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Uusi alku

ViestiKirjoittaja Crimson » 05 Syys 2020, 22:44

Iriador myhäili itsekseen, kumppaninsa äänen suuntaan katsellen. Ei Dariuksen tarvinnut hänen suhteensa kyllä tapella kenenkään kanssa, jotta saisi huomiota punapäältä. Eivätkä naiset häntä kiinnostaneet, ainakaan tähän hätään. Hän oli tyytyväinen näin, ja hän toivoi että Dariuskin oli.
Otan sen haasteena”, nuorempi vastasikin mitä lohikäärmeratsastajia täynnä olevaan kylään tuli. Mutta Iriador hymähti vaativasti Haukansilmän itseään mollaten. Voi kun Iriador olisikin välittänyt sukunsa jatkamisesta, hän oli aikalailla luovuttanut sen ajatuksen kanssa ja jättänyt sen Doran ja Merin harteille. Hän oli aina ollut se perheensä mustalammas, ja jos hän suvunjatkoa saisi, olisivat ne todennäköisesti jonkin sovitun liiton tulosta.
Olen aika varma siitä, että hän on kiinnostunut minun sijaani jostain ihan muusta”, punapää kuitenkin virnisti, antaen Dariuksen huomautuksien olla tällä kertaa, ”Kuten esimerkiksi seikkailuista.

Iriador kuitenkin nyökkäsi tummatukkaisen sanoihin. Kerta takkakin oli sytytetty ja tuomassa lämpöä yläkertaa, voisivat he todellakin käydä ihmettelemässä mitä alakerrassa tapahtuisi. Ja kenties Lorythas järjestäisi heille sitä viiniä pyydettäessä, ellei ollut ehättänyt niin jo Tummalinnun seurassa tehdä, ja alhaalla olisi parhaimmatkin pidot jo käynnissä. Se ei selviäisi kuin alas marssimalla.
Niinpä suippokorvaiset talsivat huoneesta ulos, jättäen oven raolleen jäljessään, jotta ilma ja lämpö pääsisivät kiertämään huoneen ja käytävän välillä. Portaat alas askellettuaan he astelivat siististi valaistun eteisaulan ja käytävän halki kirjastolle, jossa Ane oli puuhailemassa takan kanssa ja Lorythas parhaillaan kantamassa suurta kynttelikköä lähemmäs huoneen sohvaryhmää.
Ai te tulittekin jo, ajattelin että olisitte halunneet olla keskenänne pitempäänkin”, Vaern säpsähti huomatessaan haltioiden astuvan huoneeseen. Iriador näytti hymyilevän, mutta Haukansilmä vaikutti tavallista apeammalta, vaikka kasvoiltaan näyttikin jo pirteämmältä. Kyllä hän ymmärsi yskän, eikä Lorythas voinut kuin pahoitellen kallistaa päätään ja tarkastella katseellaan Winderiä.
Eräiden mielestä oli parempi joutua paikalle jo nyt”, Iraidor tuumi puolittaisen hymyn kohottaen huulilleen, sivusilmällä vilkaisten Dariusta samalla kun kätensä kohotti puuskaan, ”Ei sillä että valittaisin.

Joten miltä se tuntuu, olla vapaalla?” Ane tiedusteli rauhallisesti hymyillen takan äärestä, saatuaan tulen viimein syttymään viileisiin puihin. Tummalintu asteli sohvien luo, joille hän oli jo tovi sitten hylännyt takkinsa, ja viihtyi nyt ennemmin jalkojaan nuolevissa housuissa ja mukavan löysässä ja pehmeäkankaisessa paidassa.
Anteeksi etten maininnut asiasta mitään, kreivitär painotti harvinaisen tiukasti että pitäisin suuni kiinni”, Nessaya pahoitteli kaksikolta istahtaessaan alas mukavalle sijalle.


//Alkaa hienohelmoja kaupungissa ahistaa, mutta vain sen takia koska aroilla on paremmat bileet käynnissä kun Aran osais ikinä järjestää. Ja äläpä :DDD Lory lähtee evakkoon pohjoseen vuorten toiselle puolen Wyrrin porukoitten luo pitään taukoa kaikesta vielä//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Uusi alku

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Syys 2020, 19:26

Mitä tuli Iriadorin kommentteihin Aneritten mielenkiinnonkohteista, Darius lähinnä vain hymähti, päättäen olla tarttumatta aiheeseen tällä kertaa.
Aneritte ja Lorythas löytyivät kirjastolta, kuten olettaa saattoi. Hopeaverinen oli jokseenkin jopa yllättynyt, että he olivat näin pian saapuneet heidän seuraansa. Eliitti hymähti pienesti, Iriadorin mainitessa sen olleen ”eräiden” mielipide ja sillä hetkellä Haukansilmän olisi tehnyt mieli vain kaapata nuorempi mies syliinsä ja kantaa takaisin makuuhuoneeseen. Mutta he olivat jo saapuneet tänne asti, isäntäväen seuraan, joten ei sitä enää kehdannut kääntyä takaisin.

Peremmälle kävelevän eliitin huomio kääntyi Aneritten puoleen, naisen tiedustellessa, miltä hänestä nyt tuntui olla vapaalla, siinä samalla tietenkin pahoitellen, ettei ollut tästä suunnitelmasta kertonut aikaisemmin. Saattoiko Anerittea siitä syyttää? Ei Dariuskaan olisi uskaltanut mennä juoruilemaan, jos kreivitär itse olisi käskenyt olla hiljaa.
”Jos olisit yksi sotilaistani, saisit selkääsi siitä hyvästä”, Eliitti hymähti, kovinkin vakavanoloisena, vaikka vitsaili, ”Mutta ehkä tämän kerran en jaksa kantaa kaunaa salailustasi. Loppujen lopuksi kreivitär taitaa olla pelottavampi taho uhmata, kuin minä”, hän jatkoi, samalla kun istahti alas divaanille, pienen, helpottuneenoloisen tuhahduksen kera.

Sen pienen hetken Darius vaikutti vaipuvan omiin ajatuksiin ja poistuvan tästä tilanteesta psyykkisesti, kunnes eliitti kävi pienesti kurtistamaan kulmiaan ja vilkaisi Lorythaksen puoleen.
”Meinasin kuulemma tappaa sinut…”, Haukansilmä totesi suoraa, katsellen sarvipäistä arvioivasti, ”… kuinka olet voinut?”.


//No niinpä. Aranin pitää nyt kyllä nöyrtyä ja pyytää DJ KaaosDuoa tuleen järjestään kunnon juhlat hoviin. Lokene ja Pumpkin suostuu, mut ne kutsuu samalla omaa porukkaa ja kohta se linna on täynnä Briarin ja Tapiwan väkeä. Ja se Shyvana tanssii valtaistuimella. JA APUA NYT :D:D:D Kun tarvii hermolomaa, niin Dari lähtee pohjoseen, Briariin. Lory sit lähtee vielä pohjosempaan. Aina vaan pohjoseen. Eiks ois kivempi mennä etelään hiekkarannoille rentoutuun? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Uusi alku

ViestiKirjoittaja Crimson » 24 Syys 2020, 00:56

Ensireaktiostasi päätellen lieni ehkä parempi vain, että pidin turpani tukossa”, Ane tuumi Dariuksen sanoihin takaisin virnistäen, millänsäkään ollen miehen huomautuksesta saada selkäänsä. Siinäpähän olisi yrittänyt, ja haltia olisi saanut huomata hänen olevan sisukkaampi kuin ulkokuoresta olisi voinut näin pintapuolisesti päätellä. Vaikka ehkä hän oli siinä jo itsensä todistanut pari viikkoa sitten, ja vielä oli kaikesta huolimatta elossa!

Puheenaihe kääntyi kuitenkin vakavampaan, kaikkien muiden ollessa ottanut sijan istua Lorythasta lukuun ottamatta. Hopeaverinen seisoikin hyvässä ryhdissä hieman etäämmällä, rauhallisen, mutta huolestuneenpuoleisen katseensa ollessa naulittuna Dariukseen. Huoneeseen laskeutui kiusallinen hiljaisuus haukansilmäisen sanojen myötä, Seyrin tuntien perhosten alkavan kuhista vatsassaan aran aiheen tähden. Hän ei millään olisi halunnut puhua voinnistaan juuri nyt, etenkään kun huoneessa oli muitakin!
Paljoakaan ei ole tapahtunut sen myötä kun lähditte viimeksi…”, sarvipää muisteli hajamielisesti muualle kääntäen katseensa, hypistellen käsiään hermostuksissaan yhteen.
En muista siitä päivästä kuin mielikuvia ja ääniä; Sinun äänesi Aiedail, muistan kuinka se tuntui kuin olisin ollut luonasi silloin.” Puolikäärme muisteli, Nessayan seuraten kulmiensa alta katsellen kyläpäällikön menoa omia muistojaan mielessään kelaillen. Tummalintu kävi myös kiskomaan alitajuisesti paitansa kaulaa myötäilevää kaulusta ylemmäs, ja hihoja pidemmälle piilottaakseen käsiään joita tuntui kihelmöivän. Hyvä että hänen sormenpäänsä olivat näkyvillä enää sen jälkeen.

Bennett kertoi sydäntuleni roihunneen, etten reagoinut mihinkään ulkopuoliseen, ja menetin tajuntani hyvin pian sen jälkeen sinä päivänä. Sen myötä oloni on ollut… heikko, ja omituinen. Väsyn nopeasti, olen viettänyt paljon aikaa kotona leväten, kunnes sain kirjeen Erudessalta ja Arethdrieliltä tätä kaikkea koskien.
Mistä se johtuu? Tunnen pistoksen rinnassani aivan kuin sinä yhtenä talvena, ja tiedän jonkun olevan vialla, rinnassani kuohuu halu suojella ja se saa pääni huimaamaan oudolla tavalla.” Lorythas selitti, ahdistuksen sekaisen ilmeen levätessä kyläpäällikön kasvoilla.
Verisiteestä – sinun veresi suojelee hänen vertaan. Sinun voimasi ovat hänen voimiaan.” Tummalintu tuumasi pian Puolikäärmeen sanojen jälkeen varmana, mutta Ane taisi ollakin heistä ainoa jolla oli asiasta kokemusta.
Ette vain osaa hallita sitä vielä, ja luulenpa että meidän pitäisi miettiä asiaa yhdessä pikimmiten, jottette aiheuta yhtään enempää haavereita itsellenne ja niin…” Aneritte henkäisi pienesti eteenpäin nojaten, eriparisen katseensa laskien lattiaan haikeampana, ”Saanko jäädä… Briariin siis?
Täällä syntynyt ja valansa vannonut on aina tervetullut takaisin joukkoomme – miksi ihmeessä sinä et saisi jäädä, ymmärsin aikanaan syyn siihenkin miksi alun alkaen lähdit.” Lorythas vastasi lohdullisen hymynpoikasen pakottaen kasvoilleen huolistaan huolimatta, kaavunhelman kahisten lattiaa vasten kun sarvipäinen kävi hakemaan paikkansa Nessayan viereltä sohvalta.
Menetin Agalin meritaistelussa, olin huono johtaja”, Ane lähes kuiskasi katseensa vettyen huomaamattomasti, kun Seyr hellästi painoi hänet vasten itseään lohduttavin elein.
Ja siksikö sinä ajattelit ettet olisi tänne enää tervetullut? Vaern laski isällisen katseensa naisen tummiin hiuksiin, saaden vastaukseksi pelkän terävän hymähdyksen.
Me kaikki teemme virheitä joskus Ane, ja minä uskallan epäillä ettet ole mitään menneissäsi tehnyt koskaan tahallasi väärin. Sinulla on vahvempi ja ennen kaikkea jalompi sydän kuin monella muulla, miksi ihmeessä olisin sinulle vihainen”, Lorythas puheli rauhallisella äänellä toiselle lohikäärmeratsastajalle, Anesta tuntuen siltä kuin hänellä viimein olisi sija kääntää uusi luku auki elämässään. Niitä oli kyllä ehtinyt olla jo vähän turhan monta neljänkymmenen vuoden aikana, jos häneltä kysyttiin, mutta Tummalinnusta tuntui siltä että tämä luku tulisi olemaan niistä parhain. Tai ainakin hän toivoi niin. Ei, kun hän halusi niin! Vaikkei Nessin haave omasta verellisestä perheestä ja aviomiehestä ollut koskaan toteutunut, eikä varmaan tulisikaan toteutumaan, oli hänen ympärillään tälläkin hetkellä perheentapainen. Joukko enemmän ja vähemmän läheisiksi muodostuneita ystäviä, jotka hän halusi pitää elämässään mukana.

Sitä paitsi, Agal olisi sinusta ylpeä. Ja me tarvitsemme sinua nyt, jos vain yhä haluat auttaa meitä”, Vaern jatkoi, saaden sanoillaan Tummalinnun pyyhkäisemään silmäkulmiaan nopeasti ja naurahtamaan helpottuneemmin. Tämähän oli onnen hetki, eikä mikään nyyhkytyskerhon tapaaminen.
Tietenkin haluan, kävelette molemmat päin puuta vielä jos joku ei ole katsomassa peräänne”, Aneritte hymähti levollisemmin katseensa kohottaen vierellään istuvaan hopeaveriseen, joka hänet oli kainaloonsa ottanut ja käsivartta silitteli rauhoitellen. Hän oli äärimmäisen onnekas saadessaan katsoa sillä hetkellä Seyrin turkoosinsinisinä leiskuviin silmiin, joista paistoi aito jalous ja rakkaus. Kuinka uskomattoman arvokas Lorythas olikaan Briarille, tajusikohan mies sitä itsekään?
Sen halusinkin kuulla”, Lorythas virnisti, tapauttaen viimein rennommin Tummalintua tuon käsivarrelle rehdisti ennen kuin ylös sijoiltaan nousi ja katsahti viimein paremmin myös Dariuksen ja Iriadorin puoleen, ”Mutta ennen kuin oppitunnit ottavat millään tapaa alkaakseen, maistuisiko teille juotava? Jatkaisimmeko siitä mihin Cúthalioneiden luona jäimme?


//No todellakin :DDD DJ KaaosDuo ajaa kaikki aateliset evakkoon. Lopulta siel on vaan Shyva ja Marduk vatkaamassa hovin discolattialla strobon alla. Kyllä se erävaeltelu helpottaa enemmän mieltä, kun ei tartte miettiä jos sieltä jorpakosta nousiskin joku Nigiri yllättäen. ”Maistuisko pojille sushi ( ͡° ͜ʖ ͡°)” //
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Uusi alku

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Syys 2020, 00:12

Lorythas kävi kertomaan sen päivän tapahtumista omalta osaltaan. Joskaan, puoliverinen ei osannut paljoa kertoa, sillä sen päivän tapahtumat olivat hänen omalta osaltaan jokseenkin hämärän peitossa. Hän osasi kertoa, mitä Bennett oli todistanut ja Seyr muisti kuulleensa ääniä, tarkemmin sanottuna Dariuksen äänen. Darius koitti muistella takaisin siihen päivään. Johan he olivat todistaneet, että Lorythas kuuli, jos ratsastajansa häntä kutsui nimellä, mutta sinä päivänä Darius ei muistaakseen ollut kutsunut Seyriä. Hän tiesi paremmin, kuin tarkoituksella sotkea Lorythasia haltioiden ja ihmisten välisiin yhteenottoihin. Joten mistä oli kyse?
Anerittella oli vastaus siihen, muodonmuuttajan muistuttaen heitä verisiteestä. Ilmeisesti tämä oli jälleen yksi verisiteen oikuista, joista he eivät olleet tietoisia. Mutta nyt olivat ja heidän tulisi opetella sen hallitsemista. Ei nyt, kuitenkaan, mutta Aneritte vaikutti olevan mukana tässä suunnitelmassa. Hyvä, he tarvitsivat opettajaa – DARIUS tarvitsi opettajaa tässä asiassa. Ja hänen asemansa ja kenties egonsa ei sallinut ihan kenen tahansa alkaa opettajaksi tässä tilanteessa. Aneen hän luotti, Anea hän oli valmis kuuntelemaan.

Nessaya kuitenkin kysyi kysymyksen, mikä sai Dariuksen hetkeksi häkeltyneeksi. Hän ei ymmärtänyt, miksei muodonmuuttaja olisi muka voinut jäädä Briariin. Pian se kuitenkin selvisi, Aneritten avautuen syistään, jonka myötä Haukansilmä ymmärsi tilannetta paremmin. Lorythas ei tietenkään ollut häätämässä muodonmuuttajaa matkoihinsa, muistuttaen että kaikki heistä tekivät virheitä. Aneritten virheet eivät olleet naisen omaa syytä, eikä tuo ollut tehnyt mitään väärää varsinaisesti.
Darius ei puuttunut siihen keskusteluun, pysyen vain hiljaa ja odottaen että kokeneemmat lohikäärmeratsastajat saivat keskustelunsa loppuun. Ja keskustelun lopussa, Aneritte vahvisti sen, että oli aikeissa todellakin auttaa heitä tämän veriside touhun kanssa. Mainiota!
Lorythas sitten ehdotti, että he ottaisivat juotavaa ja jatkaisivat niistä kevyemmistä aiheista, mihin Cúthalioneiden kartanolla oli ehätetty.
”Kuulostaa hyvältä”, Darius hymähti, toispuolisen hymyn kasvoilleen nostaen, ”Tuskin kukaan meistä on tänään valmis aloittamaan mitään koulutuksia, saatikka jatkamaan raskaista aiheista puhumista”.

Sen myötä nelikko hankkiutui mukavampiin aiheisiin, tunnelman muuttuen illan edetessä rennommaksi ja positiivisemmaksi. Dariuskin pääsi yli kankeasta ja epämääräisestä olostaan. Lienikö kiitos sitten alkoholin vai seuran ja jutustelun, mutta loppuviimein eliitti oli jälleen rento itsensä, jonka näytti lähinnä vain läheisilleen suljettujen ovien takana.
Ilta oli jo lähestymässä varhaista yötä, kun Darius pisti merkille Aneritten olotilan, virnistäen pienesti.
”Sammut vielä sijoillesi, jos otat yhtään enempää”, Eliittikenraali huomautti naiselle, joka ei välttämättä ollut juonut yhtään sen enempää mitä hekään, mutta ottaen huomioon Aneritten koon ja veriperimän, oliko se sitten ihmekään jos naisella nousi nopeammin päähän mitä heillä?



// ::D:DD:D:DDDD Shyva ja Marduk veikin koko mestan. Ja Aran vaan itkee. JA APUA NYT :DD Ylläri Nigiri vaan rantautuu jonneki kivelle niiku hylje //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Uusi alku

ViestiKirjoittaja Crimson » 28 Syys 2020, 11:28

Niistä puhumiselle on oma aikansa”, Lorythas oli samaa mieltä Dariuksen kanssa. Tämä ilta ei ollut synkistelyille, heillä olisi aikaa seuraava ikuisuus selvitellä murheita ja mieltä painavia asioita. Tänään he ottaisivat rennosti ja karistaisivat huolet mielestään hyvän juotavan äärellä, ja löytyisipä keittiön kaapeista varmasti jotain pientä naposteltavaa tarvittaessa, jos kellekään nälkä ehättäisi tulla. Huomisen aamiaisesta tulisi varmaan brunssi, mutta tuskinpa se ketään haittaisi.
Sallikaa minun siis tarjota teille viiniä ja halutessanne jotain väkevämpääkin. Sain juuri lahjaksi muutaman mielenkiintoisen pullon, jotka toivoisin voivani jakaa kanssanne.” Hopeaverinen jatkoi päätään kallistaen ja hymyillen lämpimästi vierailleen. Vai pitäisikö hänen nimittää Iriadoria ja Dariusta asuinkumppaneikseen tässä tilanteessa, nuo tuskin kuitenkaan olivat minnekään lähdössä vielä pitkään aikaan. Ja sen jos minkä tiedostaminen lämmitti Lorythaksen mieltä enemmän kuin tarpeeksi juuri nyt.

Siitäpä mukava illanvietto seurassa käynnistyikin. Anekin malttoi istua paikalla rennommin tässä seurassa, haltioiden ollen ehtinyt jo tulla hänelle tutuksi, siinä missä Seyrin isällisyys suorastaan vaati häntä jäämään. Vaikka hänellä olisi takuulla ollut paikka minne mennä yötään viettämään, oli Tummalintu mielessään tehnyt jo päätöksensä yöpyvänsä täällä. Ainakin tänään. Ja pitävänsä hauskaa, nyt kun siihen oli tilaisuus ilman että tarvitsi pelätä milloin joku jätti olisi istunut päällesi tai huitaissut humalapäissään jonnekin pusikkoon.
Myös Iriador sai näkönsä illaksi, Lorythaksen tehden taikojaan sen suhteen punapään pyynnöstä. Ja Iriador pyysi sitä tietysti Winderin tähden, joka aikaisemmin oli kyseistä toivonut. Hänestä oli hauska nähdä Anekin, siinä missä nauttia myös kumppaniensa silmäilystä.

Viinihän Nessayalle maittoi, ja samoin Iriadorille, mutta heistä jo aikaisemmin piilopaikassa vauhtiin päässyt Ane löysi laskuhumalastaan nopeasti nousun takaisin myös rennonpöhnäiseen oloon illan pitkittyessä yöntunneille asti. Ja kerrankin Aneritte uskalsi jopa nauttia siitä haavoittuvaisesta olotilasta, naisen röhnöttäen varsin tyytyväisenä viinilasillisensa kera Iriadorin vieressä kylkikyljen. Siinä vaiheessa haltiakenraalikin tuntui noteeraavan lohikäärmeratsastajan mielekkään olotilan, johon Tummalintu vastasi virnistäen, ”Kannatko minut sänkyyn jos sammunkin?
Sammuisin ja jäisin kyllä tähänkin ihan mielelläni”, Ane kehräsi virnistellen silmäillessään toista tummatukkaa, maltillisen hörpyn ottaen viinilasistaan lähinnä saadakseen maukkaan valkoviinin maun kielelleen jälleen. Hän olisi kyllä voinut sammua punatukkaisen olkapäätä vasten, mutta samaan aikaan Anella oli sellainen tunne, että joku muukin huoneessa olisi voinut kaipailla hänen paikalleen.
Joten – mikä teidän juttunne on? Siitähän emme ole ehtineet vielä puhua vai mitä, ja minusta olisi hauska joka tapauksessa tutustua teihin paremmin”, Tummalintu myhäili sijoiltaan. Eihän hän tuntenut Iriadoria tai Dariusta muuten kuin pinnallisesti. Mutta haltioiden piilopaikassa oli kyllä tullut selväksi kaksikon olevan arvostetuissa asemissa ja ainakin viihtyvän toistensa seurassa, joka tietenkin oli nostattanut Nessin omat epäilyt haltioiden suhteen pintaan.


//Ei ole enää haltioiden hovi, on kurppaliskojen lair. Aran voi tulla sit Katalan hoiviin, Katala tutustuttaa sen omaan palatsiinsa. JA KYLLÄ :DDD Kysymättä ofc ja kaikki saa sydänkohtauksen//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Uusi alku

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Loka 2020, 19:33

”Saattaisin kantaakin”, Darius hymisi Anerittelle, joka hyvää oloaan kovinkin vapaaksi oli muuttunut. Ja sehän oli vain hyvä, ilta oli ollut viihtyisä ja mieluisa sen myötä, kun kaikki olivat rentoutuneet ja antaneet mahdollisten murheiden ja turhien muurien ympäriltään laskeutua ja unohtua täksi hetkeksi. Muodonmuuttaja oli jopa valmis sammumaan siihen sijoilleen, sen verran mukavaksi hän olonsa tunsi. Kaipa sekin kävisi, mutta jos he jättäisivät Anen tuohon nukkumaan yötään, saattaisi naisen selkä olla aamusta solmussa.
Sen suuremmin miettimättä tai häpeilemättä sanojaan, Aneritte kysyikin seuraavaksi mikä heidän juttunsa varsinaisesti oli. Eliitti vilkaisi hymähtäen Iriadorin puoleen pienesti, ennen kuin edes harkitsi vastaavansa mitään.

”Olemme kumppaneita. Kihlattuja, kenties sitäkin termiä voisi käyttää”, Haukansilmä lopulta vastasi, ”Mutta suhteemme ei ole yleisessä tiedossa, ei ainakaan vielä. Sotilaani ja muutama satunnainen taho tietää meistä, mutta muuten olemme päättäneet pitää suhteen salassa, toistaiseksi. Lähinnä kai siksi, että sukuni vanhimpana ja ainoana miehenä minun odotetaan menevän naimisiin naisen kanssa ja jatkavan veriperimääni sukumme nimen alla”, haltia selitti.


// KURPPALISKOJEN LAIR yes. Uus raidi. Aran tulee mielellään Katalan hoiviin, tyhmä kun on. Ja apua, vähemmästäki saa slaagin NIGIRI OLET PELOTTAVAMPI KUIN TIEDÄTKÄÄN //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Uusi alku

ViestiKirjoittaja Crimson » 03 Loka 2020, 00:52

Aneritten katse laajeni aavistuksen kaikesta uupumuksesta, kun Darius myönsi hänen ja Iriadorin olevan kihlattuja. Ja hän kun oli ehättänyt kuvitella noiden olevan vain rakastajia, mutta kyllä Nessinkin silmät onnistuivat näemmä vielä pettämään hänet. Lorythaksen ja Dariuksen juttu oli ihan omaa luokkaansa, ehkä noillakin oli säpinää keskenään kaikesta päätellen. Eivät kai nuo tänne saakka huvinvuoksi olisi tulleet, totta kai Seyrillä täytyi olla jokin osa kihlattujen suhteessa!
Korkeahaltia vieressäkin hymähti niin maireasti, ettei pisamakasvoiselle jäänyt varaa epäillä haltiakenraalin sanoja. Tuollainen salailu oli varmaan pidemmän päälle raskasta ja jännittävää, mutta Ane kyllä ymmärsi miksi miesten piti suhdettaan siten piilotella. Yhteiskunta ihmisten ja haltioiden keskuudessa kun taisi olla erilainen ja tiukempi, mitä näin puolueettoman kylän asukilla, saati sitten Aneritten tapaan vaeltelijalla.
Ahaa! Aika suloista”, Tummalintu hymyili lempeästi, ”Ajattelin kyllä jotain vähän kevyempää suhdetta, mutta tuo kuulostaa siltä että minun pitäisi onnitellakin teitä kihlauksenne johdosta.
Kutsutte minut sitten häihin kun aika koittaa, ja Konaarin myös – Seyrhän voisi vihkiä teidät vaikka heti”, Nessi pohti tyytyväisenä myhäillen, lasillisensa pohjat kiskaisten huuliltaan alas, ja kurottautui laskemaan tyhjän lasin pöydälle. Hänelle ei enempää, tai Tummalintu löytäisi itsensä vielä jostain puunlatvasta aamun tullen keikkumasta.

Lorythas naurahti oman viinilasillisensa ääreltä Tummalinnun puheille, ollessaan silmäillyt tilannetta rauhassa vierestä.
Eiköhän kaikelle ole aikansa”, sarvipäinen tuumi virnistäen, asentoaan korjaten omalla nojatuolillaan. Hänellä ei olisi ollut mitään vihkimisiä vastaan, mutta Lorythas myös ymmärsi, etteivät Iriador ja Darius olleet siinä pisteessä vielä että mahdollisesti halusivat naimakauppoja virallisesti julkistaa. Molemmat olivat arvostetuista suvuista, eikä häitä olisi ollut edes helppoa järjestää kenenkään toimesta.
Olotilasi tosin tuskin jaksaa odotella vesilasillista pitempään, olisinpa ymmärtänyt tuoda kannullisen keittiöstä mukanani aikaisemmin.” Vaern sätti itseään, kohottautuen sijoiltaan ylös rauhallisin elein.
Ei päällikön tarvitse tähteni nousta, löydän tieni veden äärelle itsekin vaikka silmät ristissä”, Ane virkkoi varmana, Iriadorin kaapaten Tummalinnun kainaloonsa siltä varalta, että nainen olisi humalassaan pyrkinyt muka ylös.
Jos jotain voin puolestasi tehdä, on se noutaa sinulle vettä. Kiität minua vielä huomenna”, Lorythas virnisti, ollen millänsäkään pienestä palveluksesta, sillä vettä jos mitä Nessi juuri nyt tarvitsi,
Tulisitko mukaani Darius”, jo ovea kohden asteleva puoliverinen kääntyi tiedustelemaan silmäpuoliselta, ovelan ilmeen kasvoilleen ottaen, ”Tahtoisin… puhua kanssasi eräästä asiasta, kahden kesken.


//Uus raidi kyllä :D Olis kyllä mun lemppari. Aran senkin hölmö, mutta Katala ei valita jos vähän saa huomiota antaa. NIGIRIHÄN ON JUST MAAILMAN SÖPÖIN JA SULOISIN, ETTÄS KEHTAAT KUTSUA HÄNTÄ PELOTTAVAKSI//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Seuraava

Paluu Briar

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron