Back with the pack


Pohjoisestakin löytyy kallioita ja luolia, joihin piiloutua. Kannattaa kuitenkin katsoa ensin, asuuko luolassa jo joku, ennen kuin sisään astut...

Valvoja: Crimson

Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 380

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Gensokyo

Viesti Ma Marras 12, 2018 12:01

Back with the pack

Nakami tulihäntä

Jälleen yksi vuosi oli kääntymässä talveen, varsinkin pohjoisissa metsissä jonne kaksikko oli tällä kertaa tiensä löytänyt. Lunta oli satanut silloin tällöin ja yöt olivat usein kylmän puoleisia, näinpä Nakami oli Alicen kanssa pysytellyt pääasiassa Benjin ja lähistön puolueettomien kylien lähistöllä. Tulihäntä oli etsinyt laumaansa jo yli vuoden päivät, ties vaikka kaikki olisivat sittenkin jääneet matkalleen. Noidenhan olisi pitänyt palata jo ajat sitten mutta suurin osa etelän seuduista oli koluttu puhtaaksi eikä laumasta ollut jälkeäkään, mitä nyt mantereelle jäänyt osa oli ainakin suurimmalta osin tapettu. Nakami olisi olettanut että pakenijat olisivat paluunsa jälkeen hakeneet turvaa ihmisistä mutta oli ilmeisesti ollut väärässä. Joko nuo olisivat paenneet kauas pohjoisen maille tai, noh, hän tuskin enää näkisi laumaansa. Eikä pohjoisestakaan etsiminen voisi jatkua pitkään. Oli ihme että Nakami oli onnistunut pienriistaa löytämään siinä määrin ettei ollut joutunut myymään hevostaan vielä, hevosta joka kulki vierellään pieni lämpimästi puettu tummahiuksinen lapsi selässään. Se tulisi kuitenkin pian muuttumaan, talven tullessa kaksikon olisi palattava takaisin etelään ja Nakamin myytävä hevosensa ostaakseen talveksi ruokaa. Toki hän itse pystyi aina kulkemaan susimuodossaan mutta Alicen kanssa oli helpompi liikkua jos lapsi pääsi leirintätarvikkeiden kanssa jonnekkin muuale kuin suden selkään.

Päivä oli jo pitkällä eikä Nakami ollut syönyt mitään. Saalista ei ollut tänään löytynyt, susityttö oli pitänyt huolta että Alicelle oli ruokaa, löytyi riistaa tai ei mutta hän itse oli laihtunut. Kaksikko oli jo etsimässä paikkaa leiriytyäkseen yöksi kun suden korvat kääntyivät iltahämärässä kaikuvan ulvonnan suuntaan. Äänen omistaja ja merkitys olivat tuttuja vaikkakin vuosien takaa. Laumalaisia kutsuttiin koolle. Tulen välähdys valaisi läheiset havupuut kun suden muoto katosi paljastaen sisältään hauraan nuoren naisen hahmon. Nopeasti oli Nakami Alicen takana hevosen selässä kietoen viittansa suojaamaan molempia, niin häntä kuin lastakin matkan viimalta hoputtaen ratsuaan kohti äänen suuntaa

"Edessä on hyvä yö metsästää..." Vaatteiden alla piilotteleva punapää totesi kääntäen ilmeensä iloiseen virneeseen ensimmäistä kertaa useampaan päivään. Suurin osa kokoontujista oli varmaan jo koolla, varmaan olisivat olleet juuri lähdössä elleivät matkalaiset olisi juuri saapuneet häiritsemään "Vai mitä Lyron?" Nakami kysyi vetäen hupun päästään saaden sudenkorvansa ilmestymään takaisin paikoilleen.

//Tännepäin Nipsutin susiherrasi kanssa^^

Ritari
Ritari

Viestit: 1230

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Ti Marras 20, 2018 2:25

Re: Back with the pack

Lyron

Kylmä ilma huurusti hengityksen ja huurteiseen maahan painui isojen tassujen lämmöstä jälkiä kun valtaisa susi kulki yön pimeydessä, vain kuun valon satunnaisesti taittuessa yön värisestä turkista. Lyronia ei pieni koleus haitannut pörröisen susimuotonsa turvissa, mutta hän ei voinut siinä juostessaan pohtia miten tiukka talvi heillä saattoi olla edessään. Olihan hän laumansa alfa kuitenkin, joten kaikki kevein sydämin luottivat heidän selviytymisensä hänen harteilleen. Pohjoinen maasto ei ollut helpoimmasta päästä, kuten eivät sen rankat kylmät talvetkaan. Ehkä siitä syystä pohjoinen olikin harvemmin asuttu ja siellä oli vähemmän uteliaita metsien halki matkaajia etenkin kun talvi teki tuloaan. Eivät he ihan vast ikää metsään olleet kodiksi asettuneet, mutta talvea varten varustautuminen, kun kyseessä oli monilla laumalaisille tuntemattoman kylmä talvi - itenkin uusille laumalaisille jotka olivat liittyneet mukaan trooppisilta Mananess saarilta, ei ollut ihan helppoa. Heidän täytyi myös tarkkaan painaa mieleen ja kartoittaa heidän uusi reviirinsä sillä lumien tultua etenkin kallioperäinen maasto railoineen saattoi olla kohtalokas.
Uusista laumalaisista Lyronin ajatus ei voinut olla kimpoamatta kivan näköiseen nuoreen neitoon, joka oli tullut ikuisuuden tuntuvan aikaa sitten Lauman luokse tarviten perhettä ja oppia. He olivat sopineet tapaavansa yli vuosi sitten lauman palattua mantereelle mutta suunnitelmat olivat menneet uusiksi. Heidän ei ollut turvallista jäädä lähemmäs kotoisia eteläisiä metsiä joten suunta oli käynyt kohti pohjoista osaa. Kuten sanottua Lyron tiesi että hänen Laumansa hyvinvointi lepäsi lauman alfan harteilla, eikä hän saanut ravistettua pientä syyllisyyden tunnetta kaikkia niitä kadonneita laumalaisia kohtaan jotka olivat joutuneet heistä eroon. Ei auttanut kuin toivoa että nämä olivat kunnossa, enempään Lyron ei pystynyt.

Susi saapui pian kohteeseensa, vähän aukeammalle alueelle pienen lammen läheisyyteen. Hän seisahtui siihen ja katsoi puiden yllä näkyvää kuuta ja päästi ilmoille kuulaan kauniin, pitkän ulvaisun. Piakoin metsistä hänen ympäriltään paikalle ilmaantuikin muutamia hahmoja - lauman nuoria joiden vuoro oli opetella saalistamaan taas tänään lauman johtajan hellän valvovan silmän alla. Paikalle loikki pari eksoottisen näköisiä pantteria muistuttavia kissaeläimiä, sekä kolme nuorta sutta, jotka olivat kooltaan ja väriltään huomattavasti lähempänä oikeaa hukkaa kun mitä laumanjohtajan luonnottoman suurta suden hahmoa. Lyron oli sanomassa nuorille juuri jotain, kun hän äkisti käänsi korviaan ja jähmettyi. Nuoret alkoivat heti pälyillä ja kuunnella hekin kunnes telepaattisesti heidän alfansa käsky kavahti kaikkien mieliin: "Ginger, Mhra takaisin näkymättömiin! Te kolme minun taakseni!" Nuoret olivat selvästi treenanneet yllättäviä tilanteita varten ja tekivät ketterästi työtä käskettyä. Neljä sutta metsässä - vaikkakin niistä yksi oli komean kokoinen - ei aiheuttaisi niin suurta huomiota mitä selvästi pohjoisen luontoon kuulumattomat eksoottiset kissaeläimet.
Hevosen laukka askeleet tulivat lähemmäs ja Lyron peruutti vähän lähemmäs metsän reunaa kunnes tuuli kantoi mukanaan tutun tuoksun. Lyron kerkesi vaivoin ajatella itsekseen "ei voi olla..." kun pian haju voimistui, jokin näkyi jo metsän siimeksessä ja hän kuuli tutun äänen puhuvan. "Edessä on hyvä yö metsästää..." tulija puhui tutulla naisellisella äänellään ja riisui hupun jotta kuun valossa kaikki näkisivät nyt Nakami Tulihännän, lauman tulisieluisen, punapäisen sekä susikorvaisen jäsenen. "Vai mitä Lyron?"
Saman tien kun tulija oli puhunut ja paljastanut kuka oli metsästä tuli riemunlaukkaa nuori myös punahiuksinen nuori tyttö, jolla oli pisamia kasvoissaan ja joka oli liittynyt laumaan yhtälailla Mananessa saarilla nimittäin Ginger. Tyttö oli aina ollut kovin kiintynyt Nakamiin, ehkä siksi ettei laumassa ollut monia punapäitä tai ehkä jostain aivan eri syystä. Lyron olisi vaihtanut hahmonsa haltiamieheksi jos kolea yö ei olisi saman tien alkanut nipistellä hänen paljasta ihoaan kaikkialta, ihan vain että olisi voinut halata tuota ihanaa näkyä. Lyron siirsi vihreitä silmiään heille tutusta punapäästä tuon mukana olevaan nuoreen tumma hipiäiseen tyttöön. "Näen että sinullakin on pitänyt kiirettä Nakami", Susi puhui ääneen ja hänen takanaan olleet kolme nuorta sutta olivat kovin kiinnostuneita ja kuikkivat myös tulijaa. Mhra oli myös tullut metsän siimeksestä kiinnostuneena Gingerin perässä mutta toisin kuin tuo hän ei ollut riisunut eläimenhahmoaan. Ginger oli juossut suoraa hevosen ja tulijoiden luokse jossa nyt ilakoitsi. "Ihana nähdä sinua! Kaikkia on kateissa mutta ainakin sinä tulit! Voi ei, näytät kamalalta! Haluatko että metsästän sinulle syötävää minusta on tullut melko etevä jo... Hei kuka tuo on?" Puheen tulvaa ei tuntunut katkaisevan mikään ja kerrankin laumanjohtaja ei näyttänyt hyssytelevän nuoren intoa vaan itse asiassa jopa näytti hymyilevän vähän. Ginger oli tainnut - vähän kirjavammin - ilmaista juuri ne samat asiat mitkä hänelläänkin oli ollut sanottavanaan.

Hetken Lyron salli heidän vaihtaa sanottaviaan keskenään kunnes sitten kehoitti Gingerille, että nyt riitti. "Olimme juuri menossa metsästämään, mutta pyydän toisen paikalleni ja saatan teidät luolalle. Olette varmasti uupuneita." Lyron totesi ja nyökkäsi nuoriin päin jotka taisivat ennestä tietää miten menetellä ja katosivat takaisin metsän hämärän suojiin. Sitten Lyron käännähti kulkemaan suuntaan josta oli tullutkin, olettaen että Nakami ohjaisi hevosensa seuraamaan miltein yhtä suurta sutta. "Oletko kokeillut onneasi kaikkien Cryptin susien kanssa, vai oliko tämä onnekas sattuma että löysit takaisin?" Johtaja kysyi rauhallisella itselleen tyypillisellä äänellä, jota ei kuitenkaan kannattanut tulkita niin ettei tuo ollut ylitsevuotavan iloinen kun Nakami palasi, se vain oli hänelle itsestään selvää niin miksi ei olisi muille? Sitten Lyro kohautti katseensa lapseen jota laumalainen kantoi tosiaan mukanaan ratsailla. "Eikai sentään sinun? Muisti taitaa tehdä tepposet kuinka kauan oikein onkaan kun näimme toisemme viimeksi."
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 380

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Gensokyo

Viesti Ti Marras 20, 2018 8:15

Re: Back with the pack

Näytti selvästikkin siltä että laumassa oli uusia, kolme nuorta sutta Lyronin seurassa varmaan opettelivat ryhmätyötä siinä missä hän oli opetellut susimuotoonsa tottuttelua muodonmuuttaja alfan opissa. Toki oli vanhojakin kasvoja Gingerin rynnäten hyvin nopeasti esiin piilostaan saaden osakseen pirteän tervehdyksen. Ehkä vielä tulisi hyvä tilaisuus ottaa utelias nuorukainen mukaan jollekkin kyläreissulle, ihan vain hän ja Nakami kahdestaan. Ginger kun oli ollut aina niin innokas kyläreissuille lähtemään mukaan, ainakin mitä tulihäntä muisteli.
"Niin on, siitä et erehdy. Mutta liian pitkä tarina kerrottavaksi juuri nyt... Hetkinen, et kai sinä vain?" Nakami olisi varmaan jatkanut jotenkin älä edes kehtaa ehdottaa semmoista suuntaan kun Gingerin pieni papupata alkoi porisemaan jättäen tilaa vain pienelle hymylle kun puheentulva otti itselleen tilaa.
"Ginger, hänen nimensä on Alice, hän ei ole muodonmuuttaja niinkuin me mutta silti erittäin tärkeä minulle." Nakami vastasi ensin tärkeimmän asian pois alta. Alice nyt puolestaan oli kääntynyt halaamaan kasvattiäitiään, eihän pikkuinen susia pelännyt, oli vain hieman ujo aluksi kerta harvemmin niin moneen uuteen muodonmuuttajaan kerralla tutustui. "Ja on kerrassaan ihana nähdä että sinäkin olet kunnossa, olin huolissani teistä. Ja varo mitä lupailet Ginger, saat nimittäin luvan napata jotain oikein isoa ja herkullista. Mutta varmasti olet etevä jo joten eihän se ole haaste eikä mikään, eihän." Nakami sanoi takaisin hyvinkin haasteena toiselle. Olivathan he Gingerin kanssa sentään tuollaisissa kisailumielisissä asioissa jokseenkin samalla aaltopituudella.

Tietenkin Lyronin piti pistää sille loppu lähettäen muut matkaan. Nakami lähinnä nyökkäsi toisen sanoihin hyväksyvästi heittäen "Ensi kerralla sitten kisa, eikö niin." lähinnä Gingerille. Ratsastava kaksikko lähti tietenkin Lyronin perään, olihan tuo jopa itse tarjoutunut näyttämään tietä. "Kunnon jahti olisi kyllä kelvannut minullekkin pitkästä aikaa, vanhemmuus kun on pakottanut hieman kasvamaan." tulisielu virnisti susimuotoiselle. Tiedä sitten näkyikö se kasvu tietyissä asioissa tippaakaan. "Vain tätä eteläisenpiä, poislukien haltioiden läheisyyden. Rehellisesti oletin että olisitte muuttaneet lähelle joko ihmisten tai puolueettomien asumuksia ettekä aivan keskelle ei mitään." Ja olihan siihen etsintään se yli vuosi mennytkin. "Ei verisukua mutta se ei vähennä sitä tippaakaan että Alice on tyttäreni. Ja onhan siitä ainakin viisi vuotta, tuskin sentään kymmentä. Eli olisiko... Seitsemisen?" Nakami vastaili. Kyllähän toinen varmaan ymmärsi, olihan laumankin pennut alfalle kuin omia lapsia jokseenkin Azumalla lieni silti erityinen paikka susimiehen sydämmessä. "Kerron joskus kahden kesken tarkemmin." Punapää lopulta totesi, ei hän erityisemmin halunnut salata asioita, ei Alicelta eikä varsinkaan Lyronilta, oli vain lapsen kannalta parempi ettei tuo joutuisi jatkuvasti kuulemaan siitä kuinka ihmissusi oli tuhonnut koko kylän tuon vielä ollessa liian pieni muistamaan.

"Mutta mitenkä täällä sitten, uusia laumalaisia, pohjoinen erämaa... Ette sitten päätyneet jäämään vehreämmille alueille hakien turvaa ihmisistä tai muista muodonmuuttajista?" Kysymys edellisestä laumasta oli parempi jättää sanomatta, Nakami ei ollut nähnyt noista jälkeäkään ja muut olivat olleet poissa pitkään. Jos lauma ei ollut jo yhdistynyt... Pelkkä ajattelukin sai surulliseksi, heillä oli ollut hyvä syy evakkoonsa. Kyllä Lyron kertoisi ajallaan jos nuo olisivat selvinneet. "Tiedän että tämä lienee hankalampi kysymys mutta... Voiko Alice liittyä myös mukaan? Ainakin siihen asti että pystyy paremmin huolehtimaan itsestään? En ole voinut metsästää kunnolla samalla kun pidän häntä silmällä..." Eihän Azumallakaan ollut muodonmuuttajan taitoja mutta muuten säännöt olivat sen mukaan mitä Nakami tiesi hieman ongelmallisempia.

Paluu Kalliot ja luolat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia