Back with the pack

Pohjoisestakin löytyy kallioita ja luolia, joihin piiloutua. Kannattaa kuitenkin katsoa ensin, asuuko luolassa jo joku, ennen kuin sisään astut...

Valvoja: Crimson

Back with the pack

ViestiKirjoittaja Michyy » 12 Marras 2018, 00:01

Nakami tulihäntä

Jälleen yksi vuosi oli kääntymässä talveen, varsinkin pohjoisissa metsissä jonne kaksikko oli tällä kertaa tiensä löytänyt. Lunta oli satanut silloin tällöin ja yöt olivat usein kylmän puoleisia, näinpä Nakami oli Alicen kanssa pysytellyt pääasiassa Benjin ja lähistön puolueettomien kylien lähistöllä. Tulihäntä oli etsinyt laumaansa jo yli vuoden päivät, ties vaikka kaikki olisivat sittenkin jääneet matkalleen. Noidenhan olisi pitänyt palata jo ajat sitten mutta suurin osa etelän seuduista oli koluttu puhtaaksi eikä laumasta ollut jälkeäkään, mitä nyt mantereelle jäänyt osa oli ainakin suurimmalta osin tapettu. Nakami olisi olettanut että pakenijat olisivat paluunsa jälkeen hakeneet turvaa ihmisistä mutta oli ilmeisesti ollut väärässä. Joko nuo olisivat paenneet kauas pohjoisen maille tai, noh, hän tuskin enää näkisi laumaansa. Eikä pohjoisestakaan etsiminen voisi jatkua pitkään. Oli ihme että Nakami oli onnistunut pienriistaa löytämään siinä määrin ettei ollut joutunut myymään hevostaan vielä, hevosta joka kulki vierellään pieni lämpimästi puettu tummahiuksinen lapsi selässään. Se tulisi kuitenkin pian muuttumaan, talven tullessa kaksikon olisi palattava takaisin etelään ja Nakamin myytävä hevosensa ostaakseen talveksi ruokaa. Toki hän itse pystyi aina kulkemaan susimuodossaan mutta Alicen kanssa oli helpompi liikkua jos lapsi pääsi leirintätarvikkeiden kanssa jonnekkin muuale kuin suden selkään.

Päivä oli jo pitkällä eikä Nakami ollut syönyt mitään. Saalista ei ollut tänään löytynyt, susityttö oli pitänyt huolta että Alicelle oli ruokaa, löytyi riistaa tai ei mutta hän itse oli laihtunut. Kaksikko oli jo etsimässä paikkaa leiriytyäkseen yöksi kun suden korvat kääntyivät iltahämärässä kaikuvan ulvonnan suuntaan. Äänen omistaja ja merkitys olivat tuttuja vaikkakin vuosien takaa. Laumalaisia kutsuttiin koolle. Tulen välähdys valaisi läheiset havupuut kun suden muoto katosi paljastaen sisältään hauraan nuoren naisen hahmon. Nopeasti oli Nakami Alicen takana hevosen selässä kietoen viittansa suojaamaan molempia, niin häntä kuin lastakin matkan viimalta hoputtaen ratsuaan kohti äänen suuntaa

"Edessä on hyvä yö metsästää..." Vaatteiden alla piilotteleva punapää totesi kääntäen ilmeensä iloiseen virneeseen ensimmäistä kertaa useampaan päivään. Suurin osa kokoontujista oli varmaan jo koolla, varmaan olisivat olleet juuri lähdössä elleivät matkalaiset olisi juuri saapuneet häiritsemään "Vai mitä Lyron?" Nakami kysyi vetäen hupun päästään saaden sudenkorvansa ilmestymään takaisin paikoilleen.

//Tännepäin Nipsutin susiherrasi kanssa^^
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Back with the pack

ViestiKirjoittaja Nipustin » 20 Marras 2018, 02:25

Lyron

Kylmä ilma huurusti hengityksen ja huurteiseen maahan painui isojen tassujen lämmöstä jälkiä kun valtaisa susi kulki yön pimeydessä, vain kuun valon satunnaisesti taittuessa yön värisestä turkista. Lyronia ei pieni koleus haitannut pörröisen susimuotonsa turvissa, mutta hän ei voinut siinä juostessaan pohtia miten tiukka talvi heillä saattoi olla edessään. Olihan hän laumansa alfa kuitenkin, joten kaikki kevein sydämin luottivat heidän selviytymisensä hänen harteilleen. Pohjoinen maasto ei ollut helpoimmasta päästä, kuten eivät sen rankat kylmät talvetkaan. Ehkä siitä syystä pohjoinen olikin harvemmin asuttu ja siellä oli vähemmän uteliaita metsien halki matkaajia etenkin kun talvi teki tuloaan. Eivät he ihan vast ikää metsään olleet kodiksi asettuneet, mutta talvea varten varustautuminen, kun kyseessä oli monilla laumalaisille tuntemattoman kylmä talvi - itenkin uusille laumalaisille jotka olivat liittyneet mukaan trooppisilta Mananess saarilta, ei ollut ihan helppoa. Heidän täytyi myös tarkkaan painaa mieleen ja kartoittaa heidän uusi reviirinsä sillä lumien tultua etenkin kallioperäinen maasto railoineen saattoi olla kohtalokas.
Uusista laumalaisista Lyronin ajatus ei voinut olla kimpoamatta kivan näköiseen nuoreen neitoon, joka oli tullut ikuisuuden tuntuvan aikaa sitten Lauman luokse tarviten perhettä ja oppia. He olivat sopineet tapaavansa yli vuosi sitten lauman palattua mantereelle mutta suunnitelmat olivat menneet uusiksi. Heidän ei ollut turvallista jäädä lähemmäs kotoisia eteläisiä metsiä joten suunta oli käynyt kohti pohjoista osaa. Kuten sanottua Lyron tiesi että hänen Laumansa hyvinvointi lepäsi lauman alfan harteilla, eikä hän saanut ravistettua pientä syyllisyyden tunnetta kaikkia niitä kadonneita laumalaisia kohtaan jotka olivat joutuneet heistä eroon. Ei auttanut kuin toivoa että nämä olivat kunnossa, enempään Lyron ei pystynyt.

Susi saapui pian kohteeseensa, vähän aukeammalle alueelle pienen lammen läheisyyteen. Hän seisahtui siihen ja katsoi puiden yllä näkyvää kuuta ja päästi ilmoille kuulaan kauniin, pitkän ulvaisun. Piakoin metsistä hänen ympäriltään paikalle ilmaantuikin muutamia hahmoja - lauman nuoria joiden vuoro oli opetella saalistamaan taas tänään lauman johtajan hellän valvovan silmän alla. Paikalle loikki pari eksoottisen näköisiä pantteria muistuttavia kissaeläimiä, sekä kolme nuorta sutta, jotka olivat kooltaan ja väriltään huomattavasti lähempänä oikeaa hukkaa kun mitä laumanjohtajan luonnottoman suurta suden hahmoa. Lyron oli sanomassa nuorille juuri jotain, kun hän äkisti käänsi korviaan ja jähmettyi. Nuoret alkoivat heti pälyillä ja kuunnella hekin kunnes telepaattisesti heidän alfansa käsky kavahti kaikkien mieliin: "Ginger, Mhra takaisin näkymättömiin! Te kolme minun taakseni!" Nuoret olivat selvästi treenanneet yllättäviä tilanteita varten ja tekivät ketterästi työtä käskettyä. Neljä sutta metsässä - vaikkakin niistä yksi oli komean kokoinen - ei aiheuttaisi niin suurta huomiota mitä selvästi pohjoisen luontoon kuulumattomat eksoottiset kissaeläimet.
Hevosen laukka askeleet tulivat lähemmäs ja Lyron peruutti vähän lähemmäs metsän reunaa kunnes tuuli kantoi mukanaan tutun tuoksun. Lyron kerkesi vaivoin ajatella itsekseen "ei voi olla..." kun pian haju voimistui, jokin näkyi jo metsän siimeksessä ja hän kuuli tutun äänen puhuvan. "Edessä on hyvä yö metsästää..." tulija puhui tutulla naisellisella äänellään ja riisui hupun jotta kuun valossa kaikki näkisivät nyt Nakami Tulihännän, lauman tulisieluisen, punapäisen sekä susikorvaisen jäsenen. "Vai mitä Lyron?"
Saman tien kun tulija oli puhunut ja paljastanut kuka oli metsästä tuli riemunlaukkaa nuori myös punahiuksinen nuori tyttö, jolla oli pisamia kasvoissaan ja joka oli liittynyt laumaan yhtälailla Mananessa saarilla nimittäin Ginger. Tyttö oli aina ollut kovin kiintynyt Nakamiin, ehkä siksi ettei laumassa ollut monia punapäitä tai ehkä jostain aivan eri syystä. Lyron olisi vaihtanut hahmonsa haltiamieheksi jos kolea yö ei olisi saman tien alkanut nipistellä hänen paljasta ihoaan kaikkialta, ihan vain että olisi voinut halata tuota ihanaa näkyä. Lyron siirsi vihreitä silmiään heille tutusta punapäästä tuon mukana olevaan nuoreen tumma hipiäiseen tyttöön. "Näen että sinullakin on pitänyt kiirettä Nakami", Susi puhui ääneen ja hänen takanaan olleet kolme nuorta sutta olivat kovin kiinnostuneita ja kuikkivat myös tulijaa. Mhra oli myös tullut metsän siimeksestä kiinnostuneena Gingerin perässä mutta toisin kuin tuo hän ei ollut riisunut eläimenhahmoaan. Ginger oli juossut suoraa hevosen ja tulijoiden luokse jossa nyt ilakoitsi. "Ihana nähdä sinua! Kaikkia on kateissa mutta ainakin sinä tulit! Voi ei, näytät kamalalta! Haluatko että metsästän sinulle syötävää minusta on tullut melko etevä jo... Hei kuka tuo on?" Puheen tulvaa ei tuntunut katkaisevan mikään ja kerrankin laumanjohtaja ei näyttänyt hyssytelevän nuoren intoa vaan itse asiassa jopa näytti hymyilevän vähän. Ginger oli tainnut - vähän kirjavammin - ilmaista juuri ne samat asiat mitkä hänelläänkin oli ollut sanottavanaan.

Hetken Lyron salli heidän vaihtaa sanottaviaan keskenään kunnes sitten kehoitti Gingerille, että nyt riitti. "Olimme juuri menossa metsästämään, mutta pyydän toisen paikalleni ja saatan teidät luolalle. Olette varmasti uupuneita." Lyron totesi ja nyökkäsi nuoriin päin jotka taisivat ennestä tietää miten menetellä ja katosivat takaisin metsän hämärän suojiin. Sitten Lyron käännähti kulkemaan suuntaan josta oli tullutkin, olettaen että Nakami ohjaisi hevosensa seuraamaan miltein yhtä suurta sutta. "Oletko kokeillut onneasi kaikkien Cryptin susien kanssa, vai oliko tämä onnekas sattuma että löysit takaisin?" Johtaja kysyi rauhallisella itselleen tyypillisellä äänellä, jota ei kuitenkaan kannattanut tulkita niin ettei tuo ollut ylitsevuotavan iloinen kun Nakami palasi, se vain oli hänelle itsestään selvää niin miksi ei olisi muille? Sitten Lyro kohautti katseensa lapseen jota laumalainen kantoi tosiaan mukanaan ratsailla. "Eikai sentään sinun? Muisti taitaa tehdä tepposet kuinka kauan oikein onkaan kun näimme toisemme viimeksi."
Nipustin
 

Re: Back with the pack

ViestiKirjoittaja Michyy » 20 Marras 2018, 20:15

Näytti selvästikkin siltä että laumassa oli uusia, kolme nuorta sutta Lyronin seurassa varmaan opettelivat ryhmätyötä siinä missä hän oli opetellut susimuotoonsa tottuttelua muodonmuuttaja alfan opissa. Toki oli vanhojakin kasvoja Gingerin rynnäten hyvin nopeasti esiin piilostaan saaden osakseen pirteän tervehdyksen. Ehkä vielä tulisi hyvä tilaisuus ottaa utelias nuorukainen mukaan jollekkin kyläreissulle, ihan vain hän ja Nakami kahdestaan. Ginger kun oli ollut aina niin innokas kyläreissuille lähtemään mukaan, ainakin mitä tulihäntä muisteli.
"Niin on, siitä et erehdy. Mutta liian pitkä tarina kerrottavaksi juuri nyt... Hetkinen, et kai sinä vain?" Nakami olisi varmaan jatkanut jotenkin älä edes kehtaa ehdottaa semmoista suuntaan kun Gingerin pieni papupata alkoi porisemaan jättäen tilaa vain pienelle hymylle kun puheentulva otti itselleen tilaa.
"Ginger, hänen nimensä on Alice, hän ei ole muodonmuuttaja niinkuin me mutta silti erittäin tärkeä minulle." Nakami vastasi ensin tärkeimmän asian pois alta. Alice nyt puolestaan oli kääntynyt halaamaan kasvattiäitiään, eihän pikkuinen susia pelännyt, oli vain hieman ujo aluksi kerta harvemmin niin moneen uuteen muodonmuuttajaan kerralla tutustui. "Ja on kerrassaan ihana nähdä että sinäkin olet kunnossa, olin huolissani teistä. Ja varo mitä lupailet Ginger, saat nimittäin luvan napata jotain oikein isoa ja herkullista. Mutta varmasti olet etevä jo joten eihän se ole haaste eikä mikään, eihän." Nakami sanoi takaisin hyvinkin haasteena toiselle. Olivathan he Gingerin kanssa sentään tuollaisissa kisailumielisissä asioissa jokseenkin samalla aaltopituudella.

Tietenkin Lyronin piti pistää sille loppu lähettäen muut matkaan. Nakami lähinnä nyökkäsi toisen sanoihin hyväksyvästi heittäen "Ensi kerralla sitten kisa, eikö niin." lähinnä Gingerille. Ratsastava kaksikko lähti tietenkin Lyronin perään, olihan tuo jopa itse tarjoutunut näyttämään tietä. "Kunnon jahti olisi kyllä kelvannut minullekkin pitkästä aikaa, vanhemmuus kun on pakottanut hieman kasvamaan." tulisielu virnisti susimuotoiselle. Tiedä sitten näkyikö se kasvu tietyissä asioissa tippaakaan. "Vain tätä eteläisenpiä, poislukien haltioiden läheisyyden. Rehellisesti oletin että olisitte muuttaneet lähelle joko ihmisten tai puolueettomien asumuksia ettekä aivan keskelle ei mitään." Ja olihan siihen etsintään se yli vuosi mennytkin. "Ei verisukua mutta se ei vähennä sitä tippaakaan että Alice on tyttäreni. Ja onhan siitä ainakin viisi vuotta, tuskin sentään kymmentä. Eli olisiko... Seitsemisen?" Nakami vastaili. Kyllähän toinen varmaan ymmärsi, olihan laumankin pennut alfalle kuin omia lapsia jokseenkin Azumalla lieni silti erityinen paikka susimiehen sydämmessä. "Kerron joskus kahden kesken tarkemmin." Punapää lopulta totesi, ei hän erityisemmin halunnut salata asioita, ei Alicelta eikä varsinkaan Lyronilta, oli vain lapsen kannalta parempi ettei tuo joutuisi jatkuvasti kuulemaan siitä kuinka ihmissusi oli tuhonnut koko kylän tuon vielä ollessa liian pieni muistamaan.

"Mutta mitenkä täällä sitten, uusia laumalaisia, pohjoinen erämaa... Ette sitten päätyneet jäämään vehreämmille alueille hakien turvaa ihmisistä tai muista muodonmuuttajista?" Kysymys edellisestä laumasta oli parempi jättää sanomatta, Nakami ei ollut nähnyt noista jälkeäkään ja muut olivat olleet poissa pitkään. Jos lauma ei ollut jo yhdistynyt... Pelkkä ajattelukin sai surulliseksi, heillä oli ollut hyvä syy evakkoonsa. Kyllä Lyron kertoisi ajallaan jos nuo olisivat selvinneet. "Tiedän että tämä lienee hankalampi kysymys mutta... Voiko Alice liittyä myös mukaan? Ainakin siihen asti että pystyy paremmin huolehtimaan itsestään? En ole voinut metsästää kunnolla samalla kun pidän häntä silmällä..." Eihän Azumallakaan ollut muodonmuuttajan taitoja mutta muuten säännöt olivat sen mukaan mitä Nakami tiesi hieman ongelmallisempia.
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Back with the pack

ViestiKirjoittaja Nipustin » 02 Kesä 2019, 00:50

Lyron

"Se on vähän arka", Ginger sanoi tuijottaen sosiaalisille normeille häpeällisen suoraa Alicea joka oli painautuneena halaamaan kasvattiäitiään, "Mutta ihan kiva. Haisee oudolle. Älä huoli Alice, ei kaikki osaa muuttua, mutta mä autan aina mun kaveria Azumaakin." Punatukkainen tyttö muuttui sitten jälleen ikionnellisen näköiseksi kun Nakami mainitsi olevansa iloinen hänetkin nähdessään, ettei enää tarvinnut olla huolissaan. "Älkää huoliko, odottakaapa vain, mestari metsästäjättäreltä ei pötki mikään saalis pakoon! Nappaan sulle ja tolle jotain tosi mehevää, ehkä me löydetään vasa jostain", Ginger huudahteli tosi riemuissaan ja vaihtoi todella viime näkemää sujuvammin liikkeessä hahmonsa eksoottiseksi kissapedoksi. "Kisataan vaan, koska sä et enää mahda mulle mitään", Ginger kajautti telepaattisesti kissan hahmossaan Nakamille kääntyen katsomaan tätä vielä kerran silmäkulmassaan pilkettä ennen kuin laukkasi kiireesti metsän siimekseen muiden lauman nuorten perään.

Lyronia nauratti Gingerin mahtipontisuus, mutta täytyi tytölle sallia vähän itsekehua sillä olihan tuo todella edistynyt opinnoissaan huimasti, sekä Gingerille sopeutuminen uuteen ilmastoon näytti menneen uusista tulokkaista helpoimmin. Susi kuuli kuinka Nakami ohjasi hevosensa tosiaan hänen peräänsä ja tuo miltein suden kanssa saman kokoinen ratsu tuli käynnissä rinnalle. "Kasvu sopii sinulle." Lyron vastasi ilman että hänen sanoistaan suoraa olisi voinut päätellä mitään tunnetilaa. Se oli vain fakta. "Ihmisistä on ollut puhetta, mutta ottaen huomioon millaisista oloista laumalaisia on tullut, ja minkälaisia ihmiset pääasiassa ovat avoimen ei-friikkejä politiikkansa kanssa olemme pattitilanteessa. Olisipa kaikki niin helppoa että viholliseni vihollinen on minun ystäväni, mutta ei se vaan nyt tässä tilanteessa päde."
Seitsemän pitkää vuotta, aika kiisi kesästä talveen - etenkin sekoittaen laskuja kun Mananess saarilla tuppasi olemaan ainainen kesä. Lyron tosiaan ymmärsi ettei vanhemmuus tarkoittanut sitä että pennut täytyi itse synnyttää, vanhemmuus on tekoja, ei itsestäänselvyys joka lankeaa parittelun jälkeen. "Pohjoinen on turvallinen." Hukka vastasi telepaattisesti katse kohdistettuna menosuuntaansa ja kuono ilmavainua nuuskien. Ensi kertaa heidän lähdettyään matkaamaan kohti lauman majapaikkaa Lyron käänsi vihreän tuijotuksensa naisee oli tuon kysyessä voisiko Alice liittyä laumaan myös. Lyron ei aluksi sanonut mitään vaan luki toista katseellaan ja sitten pysäyhtyi. Totta kai Nakami tiesi mitä ehdotti, ja oli varmasti harkinnut kaikkia lähtökohtia - ei olisi lainkaan toisen tapaista ehdottaa tätä ellei tilanne ollut pakottava. "Koska Azumallakaan ei ole eläimenhahmoa." lauman alfa sanoi hiljaa ääneen, ehkä jopa vähän kuin itselleen tai kuin olisi sanonut ääneen mitä uskoi Nakamin ajatelleen, rikkomatta intensiivistä tuijotustaan. "Lauma on kaikki mitä meillä on jäljellä. Mantereelle jääneet... ovat poissa. Haltioiden metsissä ei ole turvallista, aavoilla aroilla ei ole turvallista, kaupungeissa ei ole turvallista, muita muodonmuuttajia - niin että tietäisimme - ei ole. Lauma on turvamme." Sanat sanottuaan hukka huokaisi pienesti ja suuntasi taas katseensä eteenpäin ja lähti liikkeelle. "Minä otan teidän avosylin vastaan tiedätkin varmasti sen muuten et olisi etsinyt meitä vuoden päivät. Mutta en vieläkään hallitse laumaamme rautaisella otteella ja heillä voi olla eriäviä mielipiteitä asiaan..."

Lauman uuteen majapaikkaan kuljettiin matalan kalliomuodostelman välissä olevaa railoa pitkin, josta löytyi suureneva onkalo syvemmälle maan sisään. Kirpeä ulkoilma jäi ulos ja maan alaisessa luolassa oli huomattavasti lämpöisempää, varmaan jopa huoneen lämpöistä. Luolasto näytti haarautuvan ja jatkuvan pidemmälle mutta tässä alkuosassa seisoi lihaksikas ja suuri kokoinen koirasusi vartioimassa yksin. Tunnistus levisi tuon vartijan kasvoille hänen nähdessään Nakamin. "Opettajan lemmikki palaa näemmä - tuliaisten kera," Tuo vartija puhui ja kohottautui seisaalleen jolloin tuon mustasta turkista saattoi selkeästi erottaa vaalena viikatteen muotoisen kuvion selän päällä - kyseessä oli yksi vanhoja luotettavia laumalaisia nimittäin Blade. "Saatte vaihtaa kuulumisia myöhemmin Blade, valitettavasti minä otan nyt vuorosi tässä Nakamin kanssa ja sinä käyt koordinoimassa nuorten metsästystä." Blade nyökkäsi syvään lauman alfalle ja poistui nopeasti sinne suuntaan josta nuo kolme ja hevonen olivat äskettäin tulleet.
Lyron asteli haarautuvasta tiestä toiseen suuntaan joka paljastui tunnelin sijaan syvennykseksi vain, jossa valtaisa susi vaihtoi vaivattoman oloisesti eläimellisen muotonsa kauniiseen alastomaan haltia mieheen. Selkästi säädyllisyys oli vähäsen kasvanut Lyroniin tai sitten nuoren ihmislapsen seura sai hänet enemmän tietoiseksi olomuodostaan ja syvennyksessä oli jonkinlainen pitkä kuluneen näköinen kaapu jonka mies heitti päällensä. Varmasti myös pysyi paremmin lämpimänä. "Voimme varmaan odotella tässä ruoan saapumista, ehkä saisin kuulla enemmän teidän tarinastanne", syvän vihreät silmät ottivat katsekontaktin Aliceen, "ja ehkä saan tutustua tähän nuoreen joka pyrkii laumamme suojelukseen."
Nipustin
 

Re: Back with the pack

ViestiKirjoittaja Michyy » 02 Kesä 2019, 14:00

Alice loi murhaavan katseen Gingeriin varsinkin toisen mainitessa jotain hajusta.
"Minä en haise!" Lapsi tokaisi takaisin päättäväisesti "Sitäpaitsi äiti pakottaa käymään pesulla toosi usein!"
"Älä huoli Alice" Nakami kuiskasi lapsensa korvaan. "Et sinä oikeasti haise eikä hän sitä pahalla tarkoittanut. Muodonmuuttajilla on vain niin tarkka hajuaisti että pystyvät erottamaan ihmiset toisistaan." Kun tuokaan selitys ei näyttänyt kovin paljoa tytön mieltä piristävän tulihäntä lopulta totesi että hevonen varmaan vaan sotki nuoren neidon nenää, tuskin tuo oli hirveästi hevosten kanssa ollut tekemisissä.
"Mutta ei Fuunikaan haise, se tuoksuu." Alice vastasi antaen närkästyksensä laantua nojaten silittämään vaaleaa ratsuaan.

Sittemmin meni alfa myöntämään että ihmisistä oli ollut puhe muttei asiat olleet niin yksinkertaisia. Nakami nyökkäsi toiselle vastaukseksi siihen, yksinkertaisia ne eivät olleet jokseenkin hän myös oletti tuntevansa ihmiset johtajaa paremmin. Olihan hän, toisin kuin johtajansa, sekä kasvanut ihmisten keskuudessa yhtenä heistä että myös viettänyt ne vuodet käyden usein kauppaa ihmisten ja puolueettomien parissa kun toinen oli muun lauman kanssa piilotellut saarilla tai pohjoisessa erämaassa. Vaikkei tulihäntä sitä uskaltanut mennä vannomaan oli hän todennäköisesti laumalaisista kaikista parhaiten perillä ihmisistä ja vaikka olisikin väärässä niin kolmen parhaan joukkoon nyt aivan varmasti pääsisi. Toisaalta alfa vaikutti siltä että asia oli ainakin toistaiseksi päätettty eikä Nakami alkanut vastaan väittämään. Hän voisi jakaa tietonsa myöhemmällä, katsoa vaikuttiko se asiaan. Toki myös hän tiedosti että vaikka ihmisissä löytyikin tahoja jotka yhteistyöhön ryhtyisivät oli myös muita jotka aiheuttivat varsinkin yksittäisille laumalaisille vaaraa, suurta sellaista jos he kaikki muuttaisivat muurien sisäpuolelle. Hän pystyisi siihen Alicen kanssa, kenties, mutta se että osalla laumalaisista oli haltian hahmo eläinmuotonsa rinnalla tai pedon piirteet joita ei voinut kokonaan piilottaa, se olisi ongelma. Sitäpaitsi ainakin tällä hetkellä alfa oli oikeassa, pohjoinen oli turvallinen jokseenkin karu, ainakin siihen asti kunnes sota loppuisi.

Ainakin Lyron sanoi ottavansa kaksikon vastaan tosin mainiten muiden ehkä olevan eri mieltä. Niinhän se oli, jokaisella oli laumassa hyvin paljon vapautta, olihan Nakamikin mennyt missä mieli vuositolkulla.
"Mutta kuten sanoit lauma on pitkälti se mitä meillä on jäljellä." Susityttö vastasi johtajalle. "Jos asiaa auttaa voimme yrittää keksiä jotain ehkä jopa..."
Siihen väliin tosin Alice otti osaa keskusteluun. "Äiti sanoi että voisin oppia. Muuttumaan sudeksi tai käskemään tulta niinkuin hän. Ja että sinä olisit jotenkin parempi opettaja siihen? Joten voisitko? Kilti hukka, jooko?"
Nakami huokasi kevyesti. "Tuo tosiaan lienee vaihtoehdoistamme ensimmäinen."

Sittemmin kävi joukkion matka railon kautta uuteen kotiluolaan, Alicen pää pyöri ihmetellen kivimuodostelmia ympärrillä. Paikka oli kerrassaan lumoava lapselle. Toki myös Nakami katseli uutta pesäkoloa, vaikutti tarpeaksi tilavalta ja helpolta puolustaa, kenties luolaan olisi toinenkin reitti, muuten mahdollinen hyökkäyksen alla lauma olisi heti loukussa jokseenkin luola oli hyvin piilossa. Blade sai nopean tervehdyksen osakseen ja metsästysonnen toivotukset suden lähtien pikkuisia kaitsemaan. Alice hieman kurkki Lyronin perään tuon käydessä vaihtamaan muotonsa haltiaksi jokseenkaan ei hevosen selästä laskeutunut vielä. Lopulta haltiamies palasi kuluneeseen kaapuun pukeutuneena, oli selvää ettei laumalaiset kovinkaan usein käyneet vaateostoksilla, tosin mitä susitytön muisti pelasi ei lauman alfa yleensä edes vaivautunut pukemaan tuotakaan vähää. Miehen sanat saivat kaksikolta nyökkäykset osakseen molempien laskeutuen hevosen selästä ketterästi.

"Tarinamme alkaa." Nakami aloitti, "kun eräänä täysikuuna leiriini eksyi ihmissusi. Vietimme muutaman päivän yhdessä ja tunnuimme myöhemmin törmäämään toisiimme aina silloin tällöin sattumalta. Ja no kyllä sinä varmaan tiedät, hän etsi parannuskeinoa kiroukseensa, aloimme jossain vaiheessa suunnitella aloilleen asettumista ja sitärataa. Sitten eräänä päivänä hän toi mukanaan Alicen, se mitä hänen kotikylälleen oli käynyt tuskin on kovin vaikea arvata kerta ihmissudesta kyse. Joten päädyimme että vähintä mitä voisimme tehdä olisi antaa lapselle mahdollisimman hyvä koti..."
"Kuljin hänen kanssaan paljon." Alice sanoi. "En muista paljoa mutta hän oli toosi iso ja ehkä välillä vähän pelottava mutta suojeli minua ihan aina."
Nakami nyökkäsi lapselle. "Kunnes eräänä päivänä toi Alicen minun hoidettavaksi samalla kuin jatkoi etsintäänsä. Kirous ilmeisesti paheni ajan kanssa. En tiedä miksi tai mitä hän lopulta löysi mutta palatessaan hän oli muuttunut."
Nakami huokaisi syvään ennen kuin jatkoi. "Hän tarjoutui ottamaan Alicen jälleen mukaan ettei olisi minulle turhaksi rasitteeksi, sanoi muuttavansa tytön myös ihmissudeksi jotta tuo voisi selviytyä. Kieltäydyin, ihan jo senkin takia että aiemmin hän olisi varmasti mielummin kuollut kuin satuttanut saati muuttanut ketään. Sen jälkeen siitä karvakasasta ei ole sitten kuulunutkaan mitään..."
Tulihäntä huokaisi syvään.
"Ja tuskin kuuluu jatkossakaan." Alice lisäsi huokaisten myös, kenties matkien huoltajaansa. "Joten opetatko sinä minua muuttumaan suureksi ja vahvaksi sudeksi?"

"Joten sellainen tarina, näin hyvin lyhyesti." Nakami hymähti silittäen Alicen hiuksia. "Kun tuo oli ainut vaihtoehto mitä tarjottiin ymmärtänet hyvin miksi valitsimme hakea apua täältä. Säästöt alkavat olemaan vähissä kuten näkyy ja metsästäminen oli kieltämättä helpompaa nuorena ja huolettomana, sopi se kasvu minulle tai ei."
"Äiti vaan väittää että minä olen lahjakas löytämään sieniä ja eläimiä. Varsinkin myrkyllisiä." Alice hihitti.
"Olemme toki harkinneet myös muita vaihtoehtoja." tulihäntä totesi "Siltä varalta että muut laumalaiset nostavat vastalauseita tai et pysty auttamaan. Tällä hetkellä tosin paras mitä siitä harkinnasta on noussut olisi ihmisten kaupunki ja töiden etsiminen. Kenties armeijan piiristä, samalla voisi pitää silmällä tilannetta lähempää sekä luoda suhteet jos lauman pitää tulevaisuudessa muttaa mieltään asian suhteen. Siinä tosin kykyjen piilottelu ei olisi enää mahdollista ja pitäisi varmaan hankkia joku katsomaan Alicen perään, muutenkin mutta myös pahimman varalle." Käytännössähän se tarkoitti orjan ostamista lapsenvahdiksi. Koko idea oli täynnä vaaroja, sen Lyron varmasti tiedosti aivan yhtä hyvin jos oli kerran kuopannut liittouman liian vaarallisena.
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Back with the pack

ViestiKirjoittaja Nipustin » 09 Syys 2019, 12:59

Lyron

Vaihtoehdoista ensimmäinen kohahti laumanjohtajan korviin viimeiseltä vaihtoehdolta. Azuma ei ollut koskaan mitään muuta halunnutkaan kuin saada itselleen eläinmuodon, ja rukoillut isäänsä auttamaan sen hankkimisessa. Lyron oli kieltäytynyt todella jyrkästi pyyntö toisensa jälkeen - hän ei koskaan eläisi uudestaan hänen isänsä kohtaloaan. Mitä jos keho johon eläin sidotaan ei saakkaan sitä hallittua vaan miehestä tulee peto? Näyttämättä tyytymättömiä ajatuksiaan Lyron kuunteli heidän kulkiessaan Nakamin ehdotuksen,sekä Alicen itsensä pyynnön. Lauman johtaja ei ollut kertonut kaikille synnyin tarinaansa, mutta aikanaan opettaessaan tuota eksoottista tulisieluista tyttöä hän oli kyllä kertonut miksi oli niin lahjakas tietämyksessään taikuuden sekä maagisten asioiden saralla. Hänen vanhempansa olivat tutkineet koko elinikänsä kaikkia mystisiä asioita - taikuudesta riimuihin, alkemiasta maagisiin olentoihin - ja Lyron oli imenyt tietoa itseensä kuin pesusieni. Puhumattakaan isälle käyneestä onnettomuudesta ja sen jälkeisestä vuosien ajamasta palosta keksiä ongelmiin ratkaisu. Lyronin isä oli siis onnistunut muuttamaan hahmoaan suureksi petomaiseksi sudeksi ja menettänyt tähän hallinnan. Vuosia he olivat äitinsä kanssa kätkeneet perheen salaisuuden kellariin, äidin ollen ainoa olento johon peto oli suhtautunut myönteisesti. Lyronin taas tuo hirviö oli varmasti haistanut urokseksi ja yrittäisi repiä ton riekaleiksi tilaisuuden saatuaan. Joka koittikin myöhemmin, kun peto oli viimein syönyt kaiken miehestä joka joskus oli ollut ja niin Lyronin äiti koki surmansa ja myöhemmin Lyronin täytyi surmata oma isänsä itsepuolustuksesi.
Jälleen kerran Lyron ei lähtenyt kommentoimaan asiaa, tietäen että Nakamin oli täytynyt miettiä tämäkin asiansa täysin läpi ennen kuin kävi ehdottomaan Lyronille sanomaansa. He elivät kamalia aikoja.

Kotiluolan siimeksessä haltia mies sai kuulla heidän tarinansa, sekä ne muut vaihtoehdot. Ja hetki hetkeltä Lyron kasvoi ymmärtämään paremmin mikä heidät oli ajanut pyytämään häneltä apua Alicen eläinmuodon hankintaan. Ihmissudet osasivat olla kamalia kontrolloimattomuudessaan. Eivät edes eläimiä, vaan jopa pahoja verenhimossaan. Metsän oikeudenkin keskuudessa heillä oli muutamia ihmissusia, mutta mikäli nuo olisivat lajina kaikki yhtä luotettavia voisi heidän laumansa vahvuus kasvaa merkittävästi vierailulla Pimeään paikkaan. Mutta ei, osa ihmissusista tahtoi parannusta, voida paremmin, olla parempia ja osa heistä oli löytänyt tämän laumasta jossa he eivät olleet vaarallisia vaan osa muita eläimiä.
Ihmisudet olivat myös yksi lisä siihen miksi oli huono idea hankkia paljon ihmishahmoisia laumalaisia eläinten keskelle. Täydenkuun aikaan laumalaiset kuten Azuma ja Alice muistuttavat varmasti herkullisiä välipaloja jollekin jonka verenhimo kasvaa kyltymättömäksi.
Alice esitti uudestaan suloisen kohteliaan pyyntönsä Lyronille, laumansa vartijalle, että tuo sallisi hänen oppia muuttuman suureksi ja vahvaksi sudeksi - kuten hän itse. Vihreät silmät tutkivat noita niin viattomia kasvoja ja hukan sydän täyttyi sympatiasta toisen tarinaan. "Muistutat minua niin paljon Azumasta..." alfasusi sanoi ottamatta kantaa pyyntöön.

Säästöt vähissä, kaksi suuta ruokittavina ja lapsi josta täytyi vielä pitää huolta. Sota riehui, ei paikkaa mitä kutsua kodiksi ja missä olla turvassa. Työ ihmisten keskuudessa yksin ilman tukiverkkoa friikki-inhoajien keskuudessa... Se, että Nakami oli ehdottomasti kieltäytynyt Alicen muuttamisesta ihmissudeksi teki selväksi että tuo todellakaan ei ollut kevein perustein muuttamassa ottotytärtään hirviöksi vain että he selviytyisivät paremmin. Elämässä kun oli kyse niin paljon muustakin kun vain selviämisestä.
"Kieltämättä meillä ei olisi ongelmaa Alicen liittymisen kanssa mikäli hänestä olisi tulossa muodonmuuttaja..." Lyron sanoi kun hänen lauseensa keskeytettiin yllättäen. "ET VOI OLLA TOSISSASI!" Kajahti kotoluolan puolesta käytävästä kun sieltä näkyviin asteli kukapa muu kuin laumanjohtajan muodonmuutokseen kyvytön äpärä lapsi: Azuma. Azuma oli kasvanut huimasti siitä kun tuo ja Nakami olivat viimeksi nähneet. Seitsemän pitkää vuotta olivat tehneet hiljaisesta tyttölapsesta kauniin nuoren naisen alun, jonka rinnat olivat alkaneet muodostua, lantio levetä. Hiukset ylsivät jo vyötärön seudulle. Kivuliaan tietoisena sukujuuristaan Azuma ei koskaan ollut kokenut merkitsevänsä kovinkaan paljoa isälleen - jos koko lauma oli alfasuden perhettä, mikä hänestä teki erityisen? Myös Nakami oli saanut Mananess-saarilla osansa Azuman kateudesta jo ennen murrosiän myrskyisää luonteen muutosta. Azuma olisi tahtonut hänen isänsä opetavan hänelle muodonmuutosta sekä erinäisiä taikuuteen liittyviä asioita sen sijaan ainoat oppitunnit mitä hän tuntui ikinä saavan liittyivät metsästykseen, tulen tekoon, jäljestykseen ja hengissä pysymiseen - ihmishahmossaan. "Olen sinun vertasi ja lihaasi, ja silti et ole koskaan edes harkinnut opettavasi 'perhesalaisuuksia' minulle, mutta buum, tuo kävelee takaisin tänne kaikkien näiden vuosien jälkeen, jotka minä olen viettänyt uskollisesti rinnallasi,
jonkun räkänokan kanssa ja sinä, mitä, harkitset asiaa tosissasi?" Azuma oli silmin nähtävästi tuohtunut ja elehti selityksensä aikana Nakamia sekä Alicea kohden. "Azuma, olet väärässä mielentilassa ja häpeäksi tuolla käytöksellä itsellesi. Tämä asia ei kuulu sinulle" Lyron vastasi edelleen rauhallisena konfliktin yläpuolella. "Pahoittele, ja poistu. Puhun asiasta kanssasi myöhemmin."
Nipustin
 

Re: Back with the pack

ViestiKirjoittaja Michyy » 09 Syys 2019, 17:29

Alfa ei ollut kerennyt vastaamaan muuta kuin Alicen kovasti muistuttavan omaa tytärtään ja mainitsemaan että se poistaisi ongelman jos Alice jossian vaiheessa oppisi muttamaan muotoaan kun Azuma kuuluvasti ilmoitti läsnäolostaan. Toki Nakami oli tietoinen tytön turhautumisesta, erillaisuuden kokemuksista ja halusta oppia muuttumaan niinkuin muutkin. Toki Lyron oli varmasti oikeassa tyttärensä mielentilasta, kertoihan nuoren käytös siitä aivan tarpeaksi. Silti siinä vaiheessa kun alfa otti ja komensi Azuman pyytämään anteeksi ja poistumaan Nakami pudisti hieman päätään.
"Vieraiden kanssa on syytä huolehtia häpeällisestä käytöksestä" Nakami totesi. Hän ei voinut kuin hymyillä tilanteelle jokseenkin ajatus siitä vaikeuttaisiko vain tilannetta tuomalla eriävän mielipiteen esille. "Ja uskoisin näiden vuosien jälkeen olevan edes hieman sitä läheisempiä, eikö? Mitä tulee neidin tulisiin sanavalintoihin, jos rauhoitut hieman olet omasta puolestani tervettullut kuuntelemaan. Kenties vältymme niin turhilta väärinymmärryksiltä kuin salakuuntelun tarpeelta, eikö vain?" Lopulta kysymys oli se johon Lyron saisi päättää, tämä oli hänen ja hänen tyttärensä välinen konflikti.
Alice ei tosin ei yhtään tykäänyt ei Azuman nimittelystä, ei huutamisesta, ei asenteesta, ei sitten mistään. Ja hän ei ollut mielipiteensä ilmaisemisen tai konfliktin yläpuolella toisin kuin aikuiset julistaen Azuman ikäväksi kiusanhengeksi ja vaatien hieman lohdutusta suojelialtaan ja tuon kiusanhengen käräyttämistä saaden halauksen osakseen.
"Ei me voida käräytellä muita perheenjäseniä, tiedät sen kyllä Alice" Nakami kuiskasi tyttärensä korvaan silittäen tuon päätä "Hän pyytää sinulta varmasti anteeksi sitten kun on siihen itse valmis."

"Nyt jos sitten jatkaisimme siihen mihin jäimme" Nakami yritti viedä keskustelua siihen mihin se oli jäänyt ottaen toki huomioon sen että Azuma saattaisi jäädä kuuntelemaan, joko avoimesti tai piilosta. "Et kerennyt antamaan vastaustasi. Jokseenkin ymmärrän Azuman kannan asiaan, suojelet häntä koska sinun aikoinaan käyttämäsi tapa oli vaarallinen enkä pitäisi juuri kyseistä tapaa hyvänä ideana Alicenkaan tapauksessa." Kenties tuo saisi Azumankin kohdalla hieman tunteita rauhoittumaan.
"Sen lisäksi opettamisen ja ulkopuolelta käsin toisen muuttaminen on kaksi täysin eri asiaa, moni maagihan osaa lumota ainakin toisia eri muotoihin, kenties sama mutta väliaikaisena versiona kohdistettuna itseensä olisi mielestäni paras mahdollisuus." Toki Nakami tiesi ettei kyseinen magia ollut helpoimmasta päästä ja jos kyky ei ollut synnynnäinen magian oppimiseen menisi aikaa. Jos Alicella edes oli vaadittavaa taipumusta magian oppimiseen.
"Ja vaikka hänellä ei olisikaan potentiaalia magian saralla opettelun vaatima aika riittänee siihen että hänet hyväksyttäisiin laumaan tai kasvamaan tarpeaksi valitakseen oman polkunsa. Tai siis eikai kukaan voi olla niin kohtuuton että vaatisi nelivuotiaalta korkeatasoista taikuudenhallintaa?" Toki siinä vaiheessa jos turvallinen tapa opiskella magiaa ja kenties turvallisia, väliaikaisia muodonmuutosloitsuja kysymys kuuluisi miksi Azurea ei ottaisi myös mukaan opiskeluihin, niin kauan kun se oli turvallista. Eihän se muuttaisi kumpaakaan miksikään mitä nuo eivät olleet, opettaisi vain mahdollisesti hyvin hyödyllisen taidon jota sittemmin pystyi käyttämään tai olemaan käyttämättä.

//Tervettuloa takaisin, kiva nähdä että olet vielä hengissä^^
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku


Paluu Kalliot ja luolat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron