What have you done

Kuninkaan velhon, Blackin, asunto. Tämä pieni mökin tapainen asunto on täynnä kaikkea mitä velholta voi odottaa, taika tavaroita. Tänne voit tulla kysymään apua kaikkein vaikeimpiinkin asioihin, tosin se on toinen asia suostuuko velho auttamaan. Mökki on melko pieni ja pimeä, ikkunat ovat pieniä ja niistä ei paljoa valoa tule. Huoneistoon kuuluu keittiö, makuuhuone, oleskeluhuone ja komero. Oleskelu huone on ensimmäinen huone mihin tulet kun astut sisään isosta puuovesta.
Lisäksi mökki sisältää salakäytävän, jonka rakentamiseen velho on käyttänyt taikuutta. Salakäytävän ovi muistuttaa tavallista komeron ovea, mutta sen takaa aukeaa suuri, pitkä käytävä joka on täynnä ovia...

Valvojat: Crimson, Aksutar

Re: What have you done

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Elo 2015, 21:01

Kalma sai päällensä jäätävän murhaavan katseen velhon osalta kun meni koskemaan mieheen verisellä kädellään, johon nyt jäi tuoretta verta aavekoiran kosketuksesta. Kalma päästi nopeasti velhosta irti tämän katseen johdosta ja otti askeleen taaemmas. Hän ei halunnut tappelua velhon kanssa, ei ainakaan tässä keskellä kaupunkia.
"En." Kalma tokaisi topakasti kulmiaan kurtistaen Sethille, joka kävi huomauttamaan sitä asiaa että aavekoira ennemmin tai myöhemmin olisi jälleen tappamassa. Eihän koira sitä itselleen myöntänyt, mutta uudestaan sopivalla tönimisellä mielipuolinen velho kyllä tulisi saamaan haluamansa ja päästää aavekoira jälleen veren makuun.
"En! Se oli vain sinun aikaan saannosta!" Kalma murahti korottaen ääntään hieman normaalin puheen yläpuolelle, mutta niin ettei olisi herättänyt kylää kujalle tai vartijoita. Kalma oli jatkamassa sanojaan, mutta Seth ehti loukkaan kielensä kanssa väliin ja iski kissan pöydälle. Aavekoiran ilme muuttui järkyttyneen epäuskoiseksi velhon sanojen myötä.
"Et tee sitä!" Kalma ärähti kovaan ääneen ollen ojetamassa terävä kyntistä kättään velhoa kohden kun Seth oli ehtinyt jo kadota yön pimeyteen ja varjoihin. Kalma kirosi hiljaa ääneen ja käveli hetken paikallaan ympyrää yrittäen miettiä mitä tässä pitäisi tehdä, minne Seth olisi mennyt. Tosin oli vain kaksi paikkaa josta velho osaisi etsiä Ednaa: hänen kotinsa, tai Ednan äidin koti. Ensinmäinen olisi loogisin.

Kalma joutui hetken keskittyään teleporttaamiseen ennenkuin siirtyi lähemmäs kotiaan ja sitten hän olikin omassa tutussa asunnossaan. Asunto oli hämärä, pöydällä oli kynttikä palamassa ja valaisemassa olohuonetta jossa myös seisoi Seth itse.
"Lopeta tämä!" Kalma murahti hiljaa kuiskaten Sethille ja käveli velhoa kohden nyrkki vedettynä taakse ja yritti lyödä tuolta jääräpäältä tajun kankaalle. Oli osunnut tai ei teleporttasi mahdollisen hyökkäyksen tieltä pois ja yritti vielä samaa uudestaan. Mokoma idiootti kun ei osannut enään lääkkeitään käyttää, mutta käski hänen käyttää niitä!

Luca oli ollut nukkumassa Ednan ja Kalman yhteisessä huoneessa, jossa myös lapsi nukkui, mutta vanhempi saksanpaimen koira oli herännyt meluun kallistellen päätään. Se tunnisti isäntänsä äänen, mutta ei vierasta.. Koira nousi ylös lattialta ja jolkotteli hiljaisuudessa huoneen ovelle katsoen mikä oli tilanne. Koira urisi oven suulta nostaen niskakarvansa pystyyn alkaen haukkumaan velhoa jolkottaen isäntänsä viereen puolustamaan.
"Luca ei." Kalma sanoi ottaen kiinni koiransa pannasta kiinni ettei se hyökkäisi Sethin kimppuun. Jos velho vahingoittaisi Lucaa niin sitä aavekoira ei todellakaan antaisi anteeksi!
suskari
 

Re: What have you done

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Elo 2015, 14:49

Edna, Black


Eipä sitä kauaa tarvinnut odotella, kun piski paikalle saapui kahta kiukkuisempana. Seth virnuili tyytyväisenä itseensä, käyden väistämään sen ensimmäisen iskun jonka Kalma yritti päin näköä täräyttää. Toista iskua velho ei ehättänyt niinkään väistää, mutta heti kun aavekoira oli ehättänyt velhoa täräyttämään, oli Seth kadonnut koiran ulottuvista ja ilmestyi kauemmas huoneen nurkkaan. Ei hän niin tyhmä ollut, että jäisi lähitaistelijan ulottuville. Ei ainakaan tässä muodossa, liekehtivänä kissapetona asia olisi tietenkin toinen.
"Nooh, tuo nyt ei ollut kovinkaan ystävällistä sinulta, herra 'minä en tee koskaan mitään väärää' ", Yhä se virne pysyi kasvoilla, luisevan miehen käyden hieromaan kasvojensyrjäänsä johon isku oli osunut.
Katse kävi kääntymään Lucan puoleen, joka huoneeseen oli eksynyt kesken kaiken, tullen nyt isäntänsä rinnalle murisemaan kutsumattomalle vieraalle. Punasilmäinen vain tuijotti koiraa suoraan silmiin, koittaen provosoida tuota hyökkäämään isäntänsä käskyistä huolimatta. Sillä jos piski lähelle tulisi, se olisi sen koiran loppu.

Ennen kuin tilanne kuitenkaan ehti kärjistyä eteenpäin, oli Edna saapunut paikalle.
"Mitä ihmet...", Unenpöperössä, selvästi kärttyisenä makuuhuoneen ovelle saapunut noidanalku aloitti, käyden kuitenkin hiljentymään huomatessaan ketä oli paikalla ja mikä oli asetelma.
Edna oli havahtunut jo Sethin huhuiluihin aikaisemmin, mutta vasta nyt noussut sängystä. Selvästi talossa tapahtui jotain ja tietenkin se piti tarkistaa - Ednan olettaen ettei Kalma edes ollut paikalla. Mikä sinällään olisi ollut ymmärrettävää, kumppaninsa kun yöeläjä oli. Joten, naisenalku oli noussut ylös ja vetänyt aamutakkinsa ylle. Siinä samalla ihmetellyt, kuinka Cailean oli makuuhuoneen nurkkaan mennyt häntä koipien välissä, selvästi peläten jotain.
Eipä sitä tarvinnut kauaa ihmetellä, mitä piski mahdollisesti oli pelännyt, kun Edna opettajansa tuossa tilassa näki. Seth oli käynyt jo turhankin tutuksi noidanalulle, joka joskus jopa tarkoituksella halusi ennemmin Sethin häntä opettavan, kuin Hansin. Seth kun suostui kertomaan enemmän demoneista ja mustasta magiasta, siinä missä Hans noihin aiheisiin ei halunnut edes koskea... Silti, Sethin näkeminen omassa kodissa ei tuntunut kauhean turvalliselta. Varsinkaan, kun Kalma selvästi oli kärttyinen velhon suhteen.

"Mitä ihmettä te täällä riehutte?", Edna sai lopulta sanottua, pysyen selvästi varuillaan, eikä käynyt lähestymään mieskaksikkoa. Ollen jopa valmiina perääntymään aina Karenin luokse, jos tarve sitä vaati.
"Sitä voit kysyä kumppaniltasi, minä kun halusin vain tulla kylään ja tuo peijakas päätti päin näköä tintata", Seth kävi kujertamaan ivallisesti, saaden Ednan hymähtämään. Kyllä Edna tiesi ettei Kalma turhaan velhoa tinttaisi, joten jotain pahaa tuo oli tehnyt tai tekemässä, mikäli Kalma tuon kimppuun oli käynyt. Mutta, sen sijaan että olisi Sethin kanssa edes yrittänyt kommunikoida, käänsi Edna katseensa Kalman puoleen, odottaen jotain selitystä tilanteelle.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: What have you done

ViestiKirjoittaja suskari » 06 Syys 2015, 12:09

Se oli suorastaan yllätys kuinka aavekoira pääsi velhoa edes kerran täräyttämään kasvojen sivuun, mutta ilo jäi lyhyeksi kun Kalma oli uudestaan tinttaamassa miestä niin sitten velho olikin jo toisessa päässä asuntoa. Jossa velho valitteli kovin koiransa agresiivisesta käytöksestä hieroen osumaa ottaneita kasvojaan.
"Sinulla ei varaa valittaa yhtään mistään!" Kalma murahti Sethille samalla kun piti Lucasta kiinni, joka tosiaan hakkui ja murisi velholle isäntänsä otteessa. Kalman olisi tehnyt mieli päästää vain koira irti ja antaa sen repiä Sethin pallit irti, mutta pelkäsi koiransa puolesta. Seth tappaisi sen ja sitä Kalma ei halunnut. Tosin siinä vaiheessa Black ei saisi enään mitään anteeksi häneltä jahka palaisi normaaliksi sekopäisestä puolestaan. Kalma katsoi Lucaa ja painoi maata vasten käskien koiran maahan jopa muutamaankin otteeseen, kunnes Luca siihen lopulta jäi mutta oli kireä kuin jouseen viritetty jousi muristen edelleenkin Sethille. Kalma uskalsi päästää koiransa pannasta irti ja katsoi Sethiä. Nyt tuo hullu pitäisi saada pois tästä asunnosta. Black sai tänne tulla, mutta ei Seth.. viime kerralla oli tuhonnut hänen kotinsa Jackin kanssa.

Kalman ikäväksi Edna oli herännyt ja astui olohuoneen puollelle kylpytakki yllään ihmetellen puoli ääneen mitä täällä oikein tapahtui. Kalma olisi tässä vaiheessa vain halunnut kadota paikalta ja paeta johonkin pieneen maanrakoon, mutta mustalainen oli jo hänet nähnyt. Ilmeisesti vain ei huomannut hänen veristä olemustaan? Tosin huone oli pimeä ja hämärä, joten tuskin Edna pystyi näkemään huonolla yönäöllään tummissa vaatteissa olevaa verta. Pieni helpotus sekin.
Edna kävi sitten kysymään mitä kaveri kaksikko riehui asunnossa keskellä yötä, johon Kalma oli avaamassa omaan suutaan, mutta Seth iski omansa väliin yrittäen esittää niin pirun viatonta. Vai että kylään.. ensin piikittelee häntä ja sitten antaa vierestä tappaa viattoman, jota aavekoira oli syönnyt. Onneksi hän ei ehtinyt enempää riehua siinä tilassa. Edna ei asiasta käynnyt Sethin kanssa puhumaan vaan käänsi katseensa mieheensä. Kalma tuijotti Ednaa hiljaa takaisin pimeydestä ja oli vain hiljaa.. hän oli edelleenkin veressä. Miten hän muka sen selittäisi!? Tai ylipäätänsä yhtään mitään.
"No.. siis.. tuota.. Seth ärsytti minua ja.." Kalma aloitti änkyttäen yrittäen kasata niitä järkeväksi lauseeksi selittääkseen tilanteensa ja sen mitä oli tapahtunut. "..Tapahtui hieman yhtä ja toista." Mies selitti hermostuneesti astuen nyt esille sieltä pimeydestä Ednan näkyville verisellä olemuksellaan ja katsoi naista pahoittelevasti. Syvästi pahoillaan.. ei hän voinnut selittää sitä tekoa mitenkään. Kalma yritti vielä jatkaa, mutta ei vain saannut mitään suustaan katsoessaan Ednaa ja lopulta vain laski katseensa maahan purren vain suu tiukkana hammasta.

Siinä Kalma oli ja odotti jonkin aikaa Ednan sanovan jotakin, mutta nosti sitten katseensa Sethiin harvinaisen ärtyneenä kun katosi paikaltaan ja yritti päästä lähietäisyydeltä iskemään miestä kynsien kanssa kasvoihin. Kalma ei jaksanut enää leikkiä kiltti Sethiä kohtaan vain siksi että tuo oli Black..
"Se oli sinun syytäsi!" Kalma ärähti yrittäen pysyä hippa leikissä Sethin mukana ja teleporttasi aina miehen perässä, jos tuo karkuun yritti.
"Sinä sait minut tekemään sen!" Kalma ärisi velholle.
suskari
 

Re: What have you done

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Syys 2015, 13:48

Pimeyteen totutteleva katse tuijotti alati Kalmaa, joka nyt kovin varovaisesti koitti lähteä selittelemään mitä tapahtui. Eihän noidanalku mitään kunnon vastausta kuitenkaan saanut, aavekoiran kertoessa kovinkin kaarrellen että "jotain" oli tapahtunut. Voi kuinka Ednaa ärsytti tuollainen kaartelu, vaikka se ei todellakaan johtanut tässä tilanteessa mihinkään muuhun, kuin ärtymykseen. Jotain oli sattunut, jotain mitä Aavekoira selvästi häpeili. Jotain, mistä Seth näytti olevan turhankin tyytyväinen. Selväksi kuitenkin kävi, että jotenkin tapahtumat olivat Sethin syytä. Siitä Edna ei osannut edes olla yllättynyt, mutta halusi silti tietää mitä varsinaisesti oli tapahtunut.

Kalman pyrkiessä jälleen lähelle kävi Seth vain katoamaan paikalta, siirtyen toiseen, välillä jopa ollen kadoksissa pidemmänkin tovin. Lipuen varjosta toiseen, tarkkaillen tilannetta turhankin huvittuneesti hymisten.
"Minä olin vain yksi ärsyke muiden joukossa", Seth naureskeli ivallisesti jostain, ei tuota huoneessa näkynyt juuri nyt fyysisesti, "Minä en sinua mihinkään pakottanut! Sinä itse sen miehen tapoit. Sinä itse lähdit metsästämään ja valitsit saaliiksi humalaisen narrin. Jos olisit yhtään vahvempi tahdoltasi, olisit pystynyt vastustamaan ärsykkeitä. Olisit pystynyt kävelemään tilanteesta pois ja käskenyt minun painua pellolle selvittelemään päätäni. Mutta ei. Sinä tartuit koukkuun, etkä vastustellut kun syötin olin tarjolle pistänyt. Sinä, Kalmankoira, itse päätit tappaa ihmisen, riistää hengen, päättää toisen elämän säälittä - syödä jälleen sitä lihaa joka niin kiellettyä tässä yhteiskunnassa on. Se olit sinä. En minä".

Sethiltähän se totuus sitten tulikin, tuon kiertäessä huonetta näkymättömissä. Noidan katse koitti seurailla sitä ääntä, mielipuolen kertoessa kuinka Kalma oli ilmeisesti jonkun tappanut? Huvikseen? Se kuulosti niin absurdilta, ettei Edna meinannut uskoa. Mutta samalla se oli niin uskomatonta, ettei Seth tuollaista valetta olisi huvikseen keksinyt - sitä paitsi tappo kyllä selittäisi tuon Kalman kiertelyn...
"Sinä teit mitä?!", Edna karjahti katseen kääntyen Kalman puoleen, Sethin samalla ilmestyen näkyviin Ednan takana, mielipuolen jääden seisomaan noidanalun vierelle ja laski kätensä tuon olalle virnuillen, "Tapoit jonkun?! Huviksesi?! KALMA MIKSI?!".
"Luulin ettet enää tappanut meitä huviksi, ravinnoksi --- mitä Shiloh tähän sanoisi!", Naisenalku jatkoi pauhaamista samalla kun löi sen velhon käden irti itsestään, Sethin vain hymähtäen terävästi. Ei velho nähnyt syytä avata suutaan, nyt kun Edna pauhasi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: What have you done

ViestiKirjoittaja suskari » 20 Loka 2015, 14:58

Kalma ei päässyt edes kynnen päällä hipaisemaan varjoihin katoavaa velhoa, joka sitten alkoikin selittämään sitä mitä oli tapahtunut, ja vielä tavalla jolla Kalma ei ehkä olisi halunnut sitä kertoa Ednalle. Se kuulosti siltä kuin Seth olisi ollut se joka ei tehnyt mitään ja kaikki olisi aavekoiran syytä ja hänen mielensairautensa.
"Sinä nimenomaan olit se joka pisti kaiken alulle, sinä olit se joka tiesit sairaudestani! Ja sinä tiedät millainen minä olen silloin!" Kalma ärähti takaisin tyhjille varjoille, jossa oletti velhon liikkuvan ja puhuvan, nauravan hänen typeryydellensä päin naamaa. Seth tiesi ettei hän voinnut ilman lääkkeitään sairaskohtauksilleen mitään, mikään henkinen vastustaminen tai muukaan ei pysäyttäisi sitä. Vain edes menneen Tomtomin kehittämät lääkkeet pysäyttäisivät kohtauksen jos sellainen olisi tulossa.. ja Seth olisi voinnut niitä hyvin tarjota, jos tuo ei olisi.. no tuollainen "kaikille vaivaksi" -oleva henkilö.

Kalma olisi varmasti jatkanut Sethin kanssa nahistelua asiasta, mutta sen keskeytti tuttu noidan ääni, joka tuntui Kalman kohdalla kuin veitsellä olisi iskenyt sydämmeen. Se hirvittävä syyllisyyden tunne kun olit tehnyt jotakin väärää vaimosi selän takana ja nyt saisit kuulla siintä. Tosin tämä aihe oli pahempi kuin vain tiskien tiskaamatta jättäminen. Kalma katsoi Ednaa kovin alistuneen näköisenä kun nainen pauhasi ja Kalma kyllä tiesi tehneensä väärin, hän tiesi että oli pettänyt Ednan. Mustalaisen viereen ilmestynyt velho puolestaan sai aavekoiralta kylmän mulkaisun osakseen, ennenkuin se palautui vielä pauhaavan noidan kasvoihin.
"Kyllä.. tein sen, mutta se oli sairaskohtaus jonka TUO aiheutti!" Kalma aloitti selityksensä, mutta käänsi asian velhon suuntaan jälleen osoittaen tuota hyvin syyttävästi, mutta heltyi hetken päästä kun katsoi jälleen naistaan. "Sinä tiedät etten ikinä, koskaan vahingoittaisi ketään! Ja olen lopettanut sen hirvittään tavan, sinä tiedät sen.. Black tietää sen!" Sethistä Kalma ei käynnyt mitään sanomaan sillä sen tiesivät jokainen millainen tuo oli. Tuo psykopaatti velho halusi vain kylvätä ympärillensä tuhoa ja kuolemaa.
"..En voi mitään sairaskohtauksilleni ilman lääkkeitäni." Kalma lisäsi hieman hiljaisena ja odotti vähintään iskua kasvoihinsa noidalta. "Ja jos Shiloh näkee syytä rangaista minua siintä.. otan sen vastaan."

"Mitä tulee taas sinuun Seth.. Painu helvettiin kodistani! Sait pilkkasi ja naurusi kustannuksellani! Ala painua!" Kalma ärähti Sethille ja otti pidempää miestä kohden askeleen jos toisenkin toinen nyrkeistä jo valmiina lyömään velhon lähimpään naapuristoon asti.
suskari
 

Re: What have you done

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Marras 2015, 23:24

Seth suorastaan nautti siitä riidasta, jonka kaksikon välille oli saanut aikaan. Se oli kaunista, katsoa nyt kuinka noita pauhasi piskille, joka periaatteessa oli viaton niin kuin väittikin - mutta toisaalta taas... Sethin silmissä tuo peto oli yhtä lailla syyllinen, mitä se pieni tönäisy minkä mielipuoli oli toiselle antanut. Ei koira karvoistaan päässyt.
Edna katsoi kulmat kurtussa Kalmaa, joka itseään lähti selittelemään. Kertoen kyseessä olleen sairaskohtauksen, jonka Seth oli aiheuttanut. Jostain syystä Edna uskoi sen, syvällä sisimmissään, mutta juuri nyt noidasta ei ollut rauhoittumaan saatikka edes kuuntelemaan kunnolla selityksiä. Hänet oli herätetty uniltaan ja hän juuri sai kuulla, että kumppaninsa oli tappanut viattoman ihan vain verenhimoaan! Eniten siinä pelotti se totuus, että aavekoira oli todellakin arvaamaton sairaskohtauksessaan. Se pelotti - jos Kalma ei kyennyt hillitsemään itseään kun Seth tuota kiusasi, niin miten koira muka voisi vakuuttaa, että voisi itsensä hillitä jossain muussakaan tilanteessa? Nyt kun taloudessa oli myös pieni lapsi, mitä jos Kalma menettäisi itsensä kohtaukselle ja satuttaisi Karenia? Edna ei halunnut ottaa sitä riskiä, jos Kalma ei kyennyt itseään kontrolloimaan!

"No jos itsekin tiedostit, että kohtaus oli iskemässä, mikset kävellyt pois? Sen sijaan jäit ja annoit sen ottaa vallan! Oooii mikä hirviö sinä oletkaan, Kalma", Seth kävi naureskelemaan jälleen, kadoten kuitenkin taas näkyvistä, kun Kalma lähemmäs lähti tulemaan.
"Seth painu hornaan, tämä asia ei kuulu sinulle!", Edna kävi ärähtämään nyt mielipuoliselle velholle, joka jälleen varjoissa vaelsi. Seth selvästi oli vain häiriötekijä tässä keskustelussa, saisi luvan poistua! Ei noita muutenkaan pitänyt opettajansa hullusta puolesta, tuon ollessa omalla tavallaan jopa pelottava.
"Kyllä se tavallaan kuul---"
"Ei kuulu! Mene pois!", Edna ärähti uudemman kerran, hiljentäen varjoissa visertävän velhon hetkeksi.
Kuului hymähdys, jonka myötä Seth ilmestyi näkyviin ulko-oven lähellä. Punainen katse tuijotti intensiivisesti parivaljakkoa, velhon yhä virnuillen. Mitään Seth ei kuitenkaan sanonut, ennen kuin poistui nätisti talosta sen pahemmin viivyttelemättä. Hän olisi halunnut seurata tätä draamaa vielä vierestä, mutta jokin kertoi velholle, että jos hän jäisi, olisi kohta nuori noita ja aavekoira molemmat häntä lyömässä - sen sijaan että olisivat riitelyään jatkaneet. Ja sehän ei olisi ollut hauskaa...

Edna tuijotti tulistuneena ovelle seuraten, kuinka valkohapsinen kävi paikanpäältä poistumaan. Seurasi hiljaisuus, jonka aikana noita vain tuijotti ovea, aivan kuin varmistaakseen ettei Seth takaisin paukahtaisi heti kun katseensa sisäänkäynnistä irrottaisi.
Lopulta, hitaasti, jäätävästi se katse lipui takaisin Kalman puoleen, Ednan jääden tuijottamaan kumppaniaan mitäänsanomattomin ilmein.
"Sinä tapoit viattoman"



// 27.12.2015. Sen verran hiljaista, että vetäisen hahmoni pois ja peli jäihin. ota yhteyttä jos/kun huvittaa jatkaa jne //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: What have you done

ViestiKirjoittaja suskari » 29 Joulu 2015, 20:14

Kalma tuijotti Ednaa takaisin siinä missä Edna häntä kun sanottavat oli sanottu, ja no Seth päätti suurella suullaan jälleen kerran tuoda mielipidettään esille. Miksei Kalma ollut vain kävellyt pois? Kutsuen häntä jälleen hirviöksi. Kalma mulkoili valkohapsea kohden enään jaksamatta avata suutaan Sethille vaan otti askeleen jos toisenkin, jälleen miestä kohden kun tuo jo katosi varjoihin. Kalma jäi tuijottamaan sitä kohtaa missä velho oli ollut muristen hiljaa kurkusta. Ärsyttävä temppu! Tulisi naamatusten naamaansa aukomaan jos asiaa oli! Ednakaan ei enään jaksanut psykopaattista opettajaansa vaan käski ärähtäen velhoa häipymään, josta Seth totta kai alkoi vastaan vänkäämään, mutta noidan alku piti pintansa jolloin Seth hiljeni hetkeksi ja ilmestyi uudemman kerran oven luokse, josta myös poistui. Ainakin toivottavasti.

Seurasi hetkellinen hiljaisuus velhon poistumisen jälkeen, Ednan varmistaessa että Seth tosiaan oli poistunut, mutta se hiljaisuus jäi lyhyeksi kun Edna loi miehensä päälle jäätävän kylmän katseen ja sanoi sanansa. Kalma laski hieman katsettaan. "Niin.. tein." Kalma myönsi, vaikkei itse suoranaisesti muistanut mitään tapahtuneesta. Hän oli vain herännyt siihen että oli syömässä raakaa ihmislihaa suu veressä.
"Mutta kuten sanoin.. se oli kohtaus, jonka Seth loi.. enkä voi niille mitään, jos se tulee." Kalma selitti nostaen katseensa takaisin Ednaan. "En, ikinä vahingottaisi ketään... en halua olla sellainen enään mitä olin joskus!" Joskus kauan aikaa sitten. Tänne tuleminen ja Edna oli muuttanut häntä, pakottanut muuttumaan toisenlaiseksi.
"..En tietenkään voi vaatia anteeksi antoasi tekoani kohtaan." Kalma sanoi hieman hiljaisena.
suskari
 

Re: What have you done

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Tammi 2016, 12:37

Niin tein. Sen myöntäminen ei näyttänyt olevan sen vaikeampi prosessi aavekoiralle, mikä sinällään pisti Ednan närkästymään kahta kauheammin - joskin pitihän sitä myös toisen rehellisyyttä arvostaa. Jälleen aave kävi kertomaan, kuinka kyseessä oli ollut kohtaus jonka Seth oli aikaan saanut, eikä hän kuulemma sille mitään voinut kun moinen kohtaus iskisi. Kyllä Edna sen tiesi, mutta hänen päähänsä ei vieläkään mahtunut se, miksi ihmeessä aavekoira oli Sethin seurassa niin pitkään roikkunut että moinen kohtaus oli tullut - saatikka sitten miksi Kalma edes antoi Sethin luoda tilanteen, missä kohtaus laukesi. Olisi vain kävellyt pois! Mutta ehkä asiat eivät olleet niin yksiselitteisiä, mitä vihainen noidanalku kuvitteli.

"Mutta silti teit sen", Edna sähähti Kalman vakuutellessa, ettei ikinä vahingoittaisi ketään, "Kohtaus tai ei, nyt joku viaton on kuollut. Ja pysähdyitkö edes miettimään, mitä hänen kuolemansa aiheuttaisi mahdollisesti muille? Entä jos hänellä oli perhe, jonka selviytyminen riippui täysin tästä henkilöstä jonka elämän sinä päätit lopettaa? Nyt hekin kuolevat, vain koska sinä et itseäsi kyennyt kontrolloimaan!".
"Ja entä jos sinä saat kohtauksen täällä!? Kenen henki silloin lähtee? Kalma, minä en halua--- en halua että minun pitää jälleen pelätä joka kerta kun silmäni ummistan sinun seurassasi, kuten silloin kun... Merari oli osa sinua...", Noita kävi laskemaan äänensävyään ja puhumaan rauhallisemmin.
"Luulin sen olevan jo ohi... Ja nyt kun Karenkin on täällä... En halua enää elää pelossa omassa kodissani, Kalma", Edna huokaisi murtuneena, väsyneesti. Hän ei enää jaksanut sitä alituista varuillaan oloa, vaikka tiedosti täysin hyvin ettei Kalman jakomielitauti ollut sama asia, kuin Merarin suhteen varuillaan oleminen. Silti, noidanalku ei halunnut elää ympäristössä, jossa joku saattaisi napsahtaa pienestä ja sen jälkeen saisikin pelätä henkensä edestä. Ei hänellä ollut enää energiaa siihen. Hyvä jos oli energiaa edes toimia, kuin normaali ihminen. Edna oli väsynyt kaikkeen, mutta sen sijaan että olisi ruikuttanut ongelmistaan, väsymyksestään ja painajaisistaan, oli nuori noita pitänyt suunsa kiinni. Hänen piti jaksaa, jos ei itsensä, niin Karenin tähden.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: What have you done

ViestiKirjoittaja suskari » 03 Tammi 2016, 15:58

Edna ei vakuuttunut aavekoiran puheista laisinkaan, tai no ainakaan ollut niistä mielissään, vaan alkoi huomauttamaan häntä siintä että hän oli tehnyt sen. Hän ei voinnut sille mitään! ..Edelleenkään. Edna myös tuli ja huomautti siintä, oliko miehen mahdollinen kuolema aiheuttanut tuon läheisille ongelmia. Oliko heidän henkensä ollut tässä miehessä kiinni ja nyt joutuisivat kuolemaan sen tähden. Oliko Kalma edes miettinyt sitä?
"Luuletko tosiaan etten olisi!?" Kalma kysyi vuorostaan Ednalta korottaen ääntään, joka kuulosti enemmän murtuneelta. "Jos voisin, muuttaisin aikaa ja tapahtumia että voisin korjata kaikki virheet mitä olen tehnyt!" Ne kaikki sadat ja tuhannet, jotka hän oli ehtinyt tappamaan omaan koston himoonsa ja myös tämän miehen kuoleman. "Luuletko tosiaan ettei minua satu ollenkaan! Pidätkö minua todellakin niin tunne vammaisena!?" Kalma olisi varmasti jatkanut sanojaan kun Edna tuli tuomaan myös hänen perheensä tähän ja sen "entäs jos" -sanat. Entä jos hän sekoaisi täällä ja kävisi jonkun kimppuun.. kuka se olisi, joka olisi silloin hänen tiellään. Kalma ei halunnut edes käydä arvaamaan. Pelkkä ajatus olisi hirveä! Kalma laski katseensa omiin verisiin käsiinsä ja oikeasti nyt mietti tilannettaan, sekä perhettään. Hän myös kuunteli kuinka Edna ensinmäistä kertaa kävi tuomaan esille oman pelkonsa miehestään, joka voisi koska tahansa käydä päälle, jopa Merarin poistumisen jälkeen.
"Edna.. niin paljon kun teitä rakastan ja välitän." Kalma aloitti nostaen nyt katseensa mustalaiseen verisistä käsistään. "Tähän tautiin ei ole parannus keinoa.. ja olen selvästi vaaraksi kaikille. Anteeksi etten ole tajunnut sitä.. anteeksi etten ole nähnyt tuskaasi mitä olet joutunut kärsimään." Kalma puhui ääni väristen ja hiljeni hetkeksi. "Jos... haluat, voit lähteä."
Kalma otti muutaman askeleen kohden mustalaista ja otti naisen varovaiseen ja hellään halaukseen. "E-en estä, mutta kiitos kuitenkin että sain edes kerran olla elämässäni onnellinen." Kalma pakotti surustaan huolimatta kasvoillensa kiitollisen hymyn katsoen naistaan alaspäin silittäen mustalaisen hiuksia sen hetken. Hän ei olisi halunnut Ednan lähtevän, mutta jos mustalainen kärsi hänen seurassa noin, ei hän halunnut että Edna pakottaisi itseään kestämään häntä ja elämään pelossa.
"En halua että sinä tai Karen kärsitte.. tai kukaan muukaan." Kalma sanoi vielä hiljaa ja päästi Ednasta irti astuen taaemmas mustalaisesta. Enempää ei ollut sanottavaa. Hän ei voinnut puhua itseään tästä pois, eikä paeta totuutta että oli muille vaarallisesti sairas mieleltään. Mutta hän ei estäisi sitäkään jos Edna haluaisi jäädä kaikesta huolimatta.
"Miksi et koskaan kertonut minulle, että sinuun sattuu?" Kalma päätti kysyä vielä.
suskari
 

Re: What have you done

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Tammi 2016, 15:00

Edna oli vähällä naurahtaa sarkastisesti Kalman kysellessä, pitikö noita häntä niin tunnevammaisena, mitä antoi puheillaan olettaa. Ehkä, ei, kenties. Ei Edna edes tiennyt itsekään, mitä tuolta nyt oletti. Kyllä hän yhä tiedosti sisimmissään, ettei Kalma huvikseen tappanut ja tuo varmasti katui sitä puoltaan, joka verenhimoissaan riehui holtittomasti, mutta juuri nyt noidasta ei löytynyt sympatiaa puolisolleen. Hän oli peloissaan, epävarma ja ennen kaikkea väsynyt kaikkeen. Väsynyt yrittämään, väsynyt pärjäämään omillaan.
Sen sijaan että olisi käynyt Kalmaa missään välissä keskeyttämään, kuunteli noidanalku hiljaa kumppaninsa puheet.
"Ja lähteä minne?", Edna puuskahti puoliääneen turhautuneena, Kalman ehdotellessa että mustalainen olisi lapsineen lähtenyt. Minne muka? Ei hänellä ollut paikkaa missä voisi elää pidempään! Totta kai hän äitinsä luo voisi mennä, olihan hän nytki vieraillut siellä pidempiäkin aikoja kun ei yksin Karenin kanssa pärjännyt, mutta ei hän siellä loputtomiin voinut asua! Äitinsäkin alkoi olla jo vanha, ei tuo jaksanut heitä katsella saatikka sitten elättää - ennustajana kun ei tienannut pahemmin. Eikä Edna itse mistään rahaa saanut! Ainoa keino hankkia nopeasti valuuttaa oli mennä myymään itseään kadunkulmalle ja siihen Edna ei halunnut alentua - vaikka koko kehonsa oli jo yksi häpeän temppeli, mitä hän muka enää menettäisi...

Edna pysyi paikoillaan Kalman käydessä häntä halaamaan. Hän ei nostanut käsiään halatakseen kumppaniaan, eikä edes katsonut tuota kasvoihin. Tuijotti vain eteensä, selvästi pidätellen joko raivonpuuskaa tai itkuaan. Tai kenties molempia. Se kosketus tuntui vastenmieliseltä. Ei sen takia, etteikö Edna kumppaniltaan läheisyyttä olisi halunnut, vaan sen takia, että noita piti itseään vastenmielisenä. Ei hän halunnut kenenkään koskevan itseensä.
"Ja kertonut milloin?!", Edna parahti aaveen käydessä avautumisensa jälkeen kyselemään, miksei noita ollut kertonut tunteistaan aikaisemmin.
"Sinä ravaat yöt jossain, ties missä, joskus olet poissa pitkiäkin aikoja etkä kerro minulle mitään ja kun takaisin tulet, olen niin väsynyt tai peräti jo unten mailla etten jaksa edes ajatella minkäänlaista keskustelua kenenkään kanssa", Noita jatkoi niitä kyyneliä pidätellen, "Ja sitten saan siltä mielipuolelta kuunnella juoruja siitä, kuinka sinä jonkun toisen naisen luona ravaisit. Ja mistä minä loppupeleissä edes tiedän, onko se totta vai valhetta!?", mielipuolella Edna totta kai viittasi Sethiin, joka jostain syystä oli aina opetustilanteissa kovin innoissaan provosoimassa noitaa kumppaniaan vastaan. Eihän Edna tietenkään halunnut uskoa mitään, mitä Seth luritteli, se mies janosi draamaa ja murheita, mutta eihän nuori nainen voinut kuin sisimmissään ahdistua ajatuksesta. Ei se olisi ihmekään, jos aave jonkun toisen helmoissa ravasi, kuka nyt tällaisen pilalle pannun mustalaisen kanssa haluaisi olla. Ja nyt kun Kalma oli noin helposti antamassa periksi ja päästämässä Ednan "menemään", ei noita voinut kuin epäillä että ehkä ne juoruilut toisesta naisesta olivat totta. Nythän Kalma hänestä pääsisi eroon näinkin helpolla ja voisi kipittää toisen luokse ilman, että tarvitsi totuutta edes kertoa puolisolleen.
Tai näin murtunut, masentunut noita päässään ajatteli.

"Ja olisitko edes välittänyt, jos olisin kertonut?", Edna jatkoi, "Kertonut siitä, kuinka en enää jaksa. Kuinka olen ansassa. Kuinka tunnen itseni alati likaiseksi ja vastenmieliseksi, kuinka en voi edes katsoa peiliin ilman että inhoan syvästi sitä, mitä näen? Kuinka tunnen, etten ole tarpeeksi enää kenellekään?".
"Kuten en ilmeisesti ole sinullekaan. Kun noin helposti antaisit minun mennä".
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: What have you done

ViestiKirjoittaja suskari » 06 Tammi 2016, 21:38

"Minne?" Kalma kysyi perässä kun Edna kysyi minne lähtisi jos nyt ottaisi ja lähtisi kävelemään ulos ovesta. "Ensin valitat siintä että et voi asua kanssani kun olen niin hirveä ja nyt ei sitten voi lähteä.." Kalma ihmetteli katsoen naiseensa vastauksia hakien. Mitä tuon naisen päässä liikkui? Ensin valittaa hänen hirviömäisyydestään ja nyt ei sitten ole paikkaa jonne mennä. Olihan tuolla äitinsä ja isänsä, jolle voisi aina mennä.
"Ei ettenkö toivoisi sinun lähtevän." Kalma hymähti katseen hieman höltyessä ja hiljeni kuuntelemaan mitä Ednalla oli muuta sanottavaa. Ja sitä tuli, Edna ryhtyi nyt purkautumaan patoutunutta vihaansa ja suruaan aavekoiraan, ja Kalma kuunteli. Mies ei keskeyttänyt naista missään vaiheessa, vaikka puhe toisesta naisesta sai aavekoiran kohottomaan kysyvästi toista kulmaansa. Hänellä mitään muita naisia ollut. Ja no loppu oli Ednan syytöksiä siintä olisiko aavekoira välittänyt naisestaan, jos Edna olisi tuskastaan kertonut... ja jonka nainen nyt kertoi vuolaasti aavekoiralle. Kalma katsoi tämän ajan Ednaa suu raollaan yllättyneenä mitä nainen tunsi itseään kohtaan ja heidän suhdettaan kohtaan, ja lopulta Kalma vain pudisti päätään pienesti.
"Edna.." Kalma aloitti huokaisten. "Ensinäkään minulla ei ole yhtäkään toista naista, enkä huolisi.. Ainoa henkilö jonka takia olen juossut muutamat kerrat metässä on mies nimeltä Edward. Hän on ystäväni.. hän on ihminen, jota ihmissusi oli purrut ja joutunut sen takia pakosalle metsään. Opetin häntä selviämään luonnossa, vahvistamaan itseään." Kalma selitti miksi oli muutamilla viime kerroilla juossut metsässä sen enempää ilmoittamatta vaimollensa, joka ehkä olisi pitänyt tehdä. "Nykyisin hän kyllä pärjää jo, joten olen vapaa." Kalma hymähti.
"Töissä juoksen vain teidän tähden, jotta sinä saisit rahaa elää ja Karenille tulevaisuudeksi edes jotakin." Valitettavasti viestinviejä virka vain oli pitkien matkojen taittamista ja no niissä meni oma aikansa aina. Kalma ei niille voinnut mitään.
"Lopeta nuo roska puheet." Kalma sanoi yllättävän tiukkana naisellensa ja vain ilmestyi naisen eteen katsoen tuota. "Sinä et ole vastenmielinen, likainen tai kenellekkään taakka! Et ainakaan minulle!" Kalma aloitti Ednalle pauhaamisen tuon huolista. "Et ole koskaan ollutkaan.. Olet ollut juuri se nainen, jota tarvitsin elämääni: vahva ja rohkea, joka ei pelkää vaaroja, mutta osaat olla huolehtiva ja ennen kaikkea elämän iloinen!" Kalma jatkoi puheitaan katsoen Ednaa syvälle vihreisiin silmiin. Kalma oli hieman pettynyt Ednaan, mutta ei sen tähden mitä tuo oli sanonut hänelle vaan sen tähden että tuo oli se joka oli luovuttamassa.
"Sinä olet se joka olet luovuttamassa.." Kalma sanoi hiljaa. "Mutta kerta sanoit läsnäoloni satuttavan.. en halua katsoa sitä kuin kuihdut pois silmieni alla, siksi antaisin sinun lähteä. Mutta en kiellä sinua jäämästä, kertomaan huolistasi paremmin." Kalma sanoi vielä lopuksi ja jäi tuijottamaan Ednaa tiiviisti astumatta askeltakaan taakse. Nyt tämä puhuttaisin läpi! Nyt hän oli paikalla ja kuuntelemassa mustalaista, vaikka koko loppu yön ajan!
suskari
 

Edellinen

Paluu Velhon asunto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron