Kalma sai päällensä jäätävän murhaavan katseen velhon osalta kun meni koskemaan mieheen verisellä kädellään, johon nyt jäi tuoretta verta aavekoiran kosketuksesta. Kalma päästi nopeasti velhosta irti tämän katseen johdosta ja otti askeleen taaemmas. Hän ei halunnut tappelua velhon kanssa, ei ainakaan tässä keskellä kaupunkia.
"En." Kalma tokaisi topakasti kulmiaan kurtistaen Sethille, joka kävi huomauttamaan sitä asiaa että aavekoira ennemmin tai myöhemmin olisi jälleen tappamassa. Eihän koira sitä itselleen myöntänyt, mutta uudestaan sopivalla tönimisellä mielipuolinen velho kyllä tulisi saamaan haluamansa ja päästää aavekoira jälleen veren makuun.
"En! Se oli vain sinun aikaan saannosta!" Kalma murahti korottaen ääntään hieman normaalin puheen yläpuolelle, mutta niin ettei olisi herättänyt kylää kujalle tai vartijoita. Kalma oli jatkamassa sanojaan, mutta Seth ehti loukkaan kielensä kanssa väliin ja iski kissan pöydälle. Aavekoiran ilme muuttui järkyttyneen epäuskoiseksi velhon sanojen myötä.
"Et tee sitä!" Kalma ärähti kovaan ääneen ollen ojetamassa terävä kyntistä kättään velhoa kohden kun Seth oli ehtinyt jo kadota yön pimeyteen ja varjoihin. Kalma kirosi hiljaa ääneen ja käveli hetken paikallaan ympyrää yrittäen miettiä mitä tässä pitäisi tehdä, minne Seth olisi mennyt. Tosin oli vain kaksi paikkaa josta velho osaisi etsiä Ednaa: hänen kotinsa, tai Ednan äidin koti. Ensinmäinen olisi loogisin.
Kalma joutui hetken keskittyään teleporttaamiseen ennenkuin siirtyi lähemmäs kotiaan ja sitten hän olikin omassa tutussa asunnossaan. Asunto oli hämärä, pöydällä oli kynttikä palamassa ja valaisemassa olohuonetta jossa myös seisoi Seth itse.
"Lopeta tämä!" Kalma murahti hiljaa kuiskaten Sethille ja käveli velhoa kohden nyrkki vedettynä taakse ja yritti lyödä tuolta jääräpäältä tajun kankaalle. Oli osunnut tai ei teleporttasi mahdollisen hyökkäyksen tieltä pois ja yritti vielä samaa uudestaan. Mokoma idiootti kun ei osannut enään lääkkeitään käyttää, mutta käski hänen käyttää niitä!
Luca oli ollut nukkumassa Ednan ja Kalman yhteisessä huoneessa, jossa myös lapsi nukkui, mutta vanhempi saksanpaimen koira oli herännyt meluun kallistellen päätään. Se tunnisti isäntänsä äänen, mutta ei vierasta.. Koira nousi ylös lattialta ja jolkotteli hiljaisuudessa huoneen ovelle katsoen mikä oli tilanne. Koira urisi oven suulta nostaen niskakarvansa pystyyn alkaen haukkumaan velhoa jolkottaen isäntänsä viereen puolustamaan.
"Luca ei." Kalma sanoi ottaen kiinni koiransa pannasta kiinni ettei se hyökkäisi Sethin kimppuun. Jos velho vahingoittaisi Lucaa niin sitä aavekoira ei todellakaan antaisi anteeksi!