Turvapaikka || Aksu

[Aksutar]

Black, Tomtom

Tomtom hiljentyi kuuntelemaan Kalman tarinaa... ja auta armias jos Tomtom olisi tiennyt että Kalma vertasi häntä ihmiseen. Tuo olisi saanut humauksen kävelykepistä. Kun Kalma oli saanut tarinansa loppuun Tomtom jäi sukimaan partaansa ja nyökytteli päätään mietteliäänä, ennen kuin avasi suunsa.
"arvatenkin Hans meni ehdottamaan omia lääkkeitään sinulle ja siitä seurasi ei toivottu reaktio.. Hans ei tätä kertonut mutta sen nyt arvaa, poika kun on niin arvattavissa.." Tomtom sanoi lopulta nousten ylös ja lähti kävelemään edes takaisin huoneessa.
"kyllähän tuo sinun auttamisesi onnistuu.. mutta lääkkeen valmistamisessa menee hetken aikaa. Lisäksi lääkkeellä ei välttämättä ole täysin poistavaa vaukutusta, mutta uskon että pystyt siirtämään "purkausta" tiettyyn pisteeseen asti, kuten Hanskin.. toisin sanottuna pystyt elämään kutakuinkin normaalia elämää, lukuunottamatta muutaman kuukauden välein tulevaa purkausta.. ja kun purkaus tulee niin suosittelen että menet kauaksi ihmisasutuksesta.. kuulinkin jo mitä aiheutit tässä toissa yönä." Tomtom sanoi lopulta pysähtyen seisomaan Kalman eteen, pyöritellen pitkää partaansa sormiensa välissä.
"mitäs sanot, kuulostaako hyvältä?" Tomtom kysyi sitten lopulta.

[suskari]

Kalmankoira

"Kyllä vain ja siintä hyvästä kakkoseni, sekä minä irraanuimme toisitamme." Kalma tuumasi Tomtomin arvaukseen. Nyt hän ei kyllä enää ihmetellyt miksi tuo oli ollut yksi aikansa mahtavimmista velhoista. Fiksumpi mitä Black- vai pitäisikö sanoa Hans? Ei oikein sopinut sille herralle se nimi. "Heheheh... Sitähän voisi vaikka kokeilla uudestaankin. Eikös?" Kalma säpsähti aavistuksen kun hänen kakkosensakin oli herännyt ja siirtynyt kuuntelemaan tätä keskustelua hänen kauttaan, mutta ei vastanut tai noteerannut tuohon yhtään mitään. Siintä olikin ollut pitkä aika kun tuo oli päättänyt käydä keskustelemaan hänen kanssaan. Kunhan ei nyt päättäisi tulla ulos listiäkeen Tomtomia. Toivottavasti Black olisi kuitenkin jossakin tässä lähellä vahtimassa sitä vaaraa, ajatellen että tästä ukosta tuskin paljoa vastusta löytyisi hänen kakkoselleen. Mikä siis oli aikamoinen voiman pesä. Tomtom nousi ylös ja lähti kävelemään pitkin huonetta samalla kun Kalma seurasi tuota katsellaan, kuunnellen myös mitä tuo kertoi hänelle. Lopulta tuo pysähtyi hänen eteensä ja esitti kysymyksensä... Kalma oli hetken hiljaa miettien asiaa.
"Kyllä tuo käy. Onhan se tyhjää parempi." Kalma vastasi ja kakkonenkin tuntui marmattavan jotakin vastaan hänen pääkopassaan, mutta pysyi vielä poissa kuvioista. Toivottavasti pysyykin.

[Aksutar]

Black, Tomtom

Totta kai Black oli lähellä vartioimassa. Katolla, jos tarkkoja oltiin, tosin hovineidot ihmettelivät linnan ikkunoista mitä hemmettiä velho istuskeli omalla katollaan. Miettiköön rauhassa ja tulkoot kysymään jos niin paljon ihmetytti.. jos uskalsivat.
Tosin ei Black uskonut että Kalman kakkonen Tomtomia pystyisi vahingoittamaan.. Tomtom ei ehkä enää kyennyt voimillansa itseään suojelemaan, eikä hänestä ollut ruumiillista vastusta kenellekkään, mutta tämä osasi silti tempun jos toisenkin.. jos ei muuta niin sitten teleporttaisi pois. Ei Tomtom nyt niin tyhmä ollut että jäisi paikalle katsomaan kun joku yrittäisi hänet listiä.
"Jaa se puhuu sinulle nyt?" Tomtom totesi vilkaisten Kalmaa silmiin "mitä mieltä se on asiasta?.. tai no, ennen kuin se vastaa tai sinä vastausta minulle kerrot, niin sanotaan että kakkosenkin mielipide on tässä asiassa tärkeä. Onhan sekin elävä olento siinä missä sinäkin, vaikka saman kehon omistattekin.. tai no, mistä voit kertoa ettet sinä ole se kakkonen. Ken tietää" Tomtom sanoi huokaisten pienesti ja istui takaisin tuoliin, hieraisten ohimennen polveaan.
"eihän homma toimi jos kaikki osapuolet eivät ole sopimuksessa mukana.. Hansinkin toinen puoli suostui alunperin lääkkeisiin, tosin vain sillä ehdolla että pääsisi sillointällöin riehumaan... mutta minä uskon että Hans yrittää pitää sen väkisin pois nykyään, ei edes anna tilaisuutta sille.. sen takia purkaukset ovat voimakkaamp-- tai no mitä minä sinulle hänestä paasaan" Tomtom aloitti mutta lopetti sitten naurahtaen ja siirsi katseensa hymyillen takaisin Kalmaan.

[suskari]

Kalmankoira

Täh!? Pitäisi vielä kysyä hänen kakkosenkin mielipidettä... Ja sehän ei ikinä tulisi suostumaan moiseen, vaikka kirveellä uhattaisiin. Sitähän tuo märmättikin hänelle päässään hetki sitten, mutta hiljeni kun Tomtom halusi tuonkin mielipidettä kysellä asian suhteen. Mutta Kalma ei taas pahemmin pitänyt siintä, että tuo vanha herra sanoi häntä kakkoseksi ja tuo hänen päänsä sisällä mätkättävä tyyppi olisi tämän kehon oikea isäntä. Vaikea oli sitä uskoa.
Tomtom jatkoi selittämistään ja kun tuo viimein lopetti Kalma hiljeni hetkeksi aikaa tapittaen Tomtomia vakavana, avaten sitten suunsa: "Saat puhua veli pojan kanssa ihan henkilökohtaisesti." Kalma sitten sanoi ja hänen kasvojensa toinen puoli lähti tummumaan ja tuo normaalisti vaalean sininen silmä muuttui punaiseksi, tämän pidemmälle Kalma ei kakkostaan päästänyt. Eikä se ollut edes tulossa pidemmälle. Nyt Kalman kakkonen kävi tuota vanhaa miestä läpi hyvinkin arvoivasti ja nenän vartta pitkin katsoen. Sääli kakkonen ei ollut niitä, jotka kunnoittivat pahemmin vanhempiaan millään tavalla, etenkin kun kyseessä olisi ihminen. Laji jota tuo vihasi.
"Mielipidettäni vai? En suostu, arvokkuuteni minullakin on." Kakkonen sitten vastasi niin suoraan kuin olla ja voi hieman kaikuvan kuuloisella äänellään, mutta se johtui siintä että tuo puhui Kalman äänellä ja omallaan samaan aikaan. Black taas saattoi havaita Kalman pienen muutoksen voimien äkillisenä nousuna...

[Aksutar]

Black, Tomtom

Kyllä Black aisti että Kalma päästi kakkosen esille.. mutta ei vielä asiaan puuttunut, vielä oli liian hiljaista. Tomtom katsoi kun Kalma päästi kakkosensa osin pintaan oltuaan hetken hiljaa. Mielenkiintoinen muutos.. Tomtom olisi halunnut nähdä tuon muutoksen loppuun, mutta kävi se näinkin. Mutta vaikka Kalma kuulostikin mielenkiintoiselta ja ennen kaikkea voimakkaalta, kaksijakoiselta persoonalta, ei Tomtom voinut tuota sanoa erikoiseksi.. oli näitä nähty pitkin maailmaa, toiset pahempia ja toiset sitten mitättömiä.
No, lopulta Kalman kakkonen esitti mielipiteensä. Tomtom naurahti pienesti ja pudisteli päätään, katsoen yhä hymyillen Kalmaan.
"ei tässä arvokkuudesta ole kyse vaan järjestä. Näithän jo, mitä tapahtuu jos riehut pitkin kylää.. en usko että sinä tai "isäntäsi" haluaisitte joutua mestauslavalle sinun verenhimosi takia. Kuulin että teillä ja kuninkaalla on sopimus, että saat vankeja retuuttaa ja tappaa mielesi mukaan ilma että saat edes minkäänlaista rangaistusta.. eikö se riitä? No ei tietenkään, eihän teille koskaan mikään riitä. Valtaa ja voimaa ja kuolemaa te kaikki haluatte, mutta ajatellaampa nyt järkevästi: Jos Kalma pystyisi olemaan normaalisti ihmisten joukossa pelkäämättä että sinä tulet esiin ja tapat kaikki kylästä, mutta pääsisit aina tietyin väliajoin riehumaan niin, ettei vaarana olisi joutua hankaluuksiin... eikö se kuulostaisi mukavalta?" Tomtom saarnasi.. tuo puhui yllättävän paljon, vaikka välillä saattoikin höpöttää täysin aiheen sivusta ja jopa toisetella itseään..
"mieti nyt.. saat mennä murhaamaan kuolevaisia selleistä milloin itseäsi huvittaa eikä kukaan halua edes sinua pölkylle siitä hyvästä. Lisäksi, kuten sanottu, se olisi vain sinun ja Kalman parhaaksi, jos et häiritsisi häntä ja tulisi esiin silloin kuin sinua huvittaa... siinä ei voi käydä kuin huonosti, me kaikki tiedämme sen" Tomtom sanoi kohottaen kulmiaan ja nyökytteli ymmärtäväisesti.
"... onko sinulla muuten nimeä erikseen.. vai kutsuvatko he sinua vain kakkoseksi?" Tomtom kysäisi loppuun... ihmeen rauhallinen hän oli vaikka periaatteessa puhui täysin tunteettomalle tappajalle.

[suskari]

Kalmankoira

Tomtom aloitti sitten saarnaamaan kakkoselle ja tuon kasvoille levisi hyvinkin kieroutunut hymy. Totta, totta mutta häntä eivät nuo asiat kiinnostaneet yhtään, tuolla oli ihan muuta mielessä. Oli totta, että hän joutui nykyään ongelmiin ilmestymisensä takia kun pöllähti esille väärään aikaan. No lopulta Tomtom lopetti saarnansa ja oli kakkosen vuoro aloittaa puheensa.
"Hmph, mitäs velipuoli meni liittymään ihmisten puolelle vaikka tiesi riskit. Kärsikööt vain... Ja mitä sanoit vangeista sekä niiden tappamisesta, onhan se toki hauskaa hupia, mutta se on myöskin tylsää kun alkaa pidemmän aikaa sitä tekemään. Ihan kuin tappaisit muurahaisia lattialta, jotka eivät pääse karkuun. Enkä halua lääkkeitäsi vanhus vain ja ainaostaan sen takia, että menettäsin vain vapauteni niiden takia. Parin kuukauden välein ulos, pah! Sama kun pistäisitte vankilaan koko loppuelämäkseni, josta pääsisin ulos käymään vain kerran sadassa vuodessa." Kakkonen sitten äityi selittämään Tomtomille siten miten asian itse näki. Kuten sanottu tuollakin oli ylpeytensä eikä se halunnut "häkkiin" koko loppuelämäkseen. Toisekseen se sotkisi hänet omat suunnitelmat täysin, joista ei sitten mainitakkaan yhtään mitään. Ei ainakaan vielä.
Sitten tuo pappa kyselikin jo hänen nimeään, jota ei oikeastaan ollut... eikä kyllä kiinnostanut vastatakkaan, joten kakkonen oli vain hiljaa vastaamatta yhtään mitään tuohon.

[Aksutar]

Black, Tomtom

Tomtom jäi tuijottamaan Kalmaa.. tai no, tuon kakkosta mietteliäänä, nyökytellen jälleen päätään ja suki partaansa.
"Sinähän olet kovapäinen.. mutta hyvä vaan, ei pidäkkään aina alistua" Tomtom sanoi sitten lopulta vaihtaen pienesti istumisasentoaan ja jatkoi "Mutta sinä et selvästikkään ole kovin haluttua seuraa täällä, joten siinä mielessä sinun mielipidettäsi ei kysytä.. lisäksi Kalma selvästi haluaa pitää sinut kurissa, joten hänen sanansa painaa minun korvissani enemmän, mitä sinun sanasi... sen verran ihmisrakas persoona olen." Tomtom sanoi sitten hymyillen pienesti.
"mutta se oli siinä. Painuppas takaisin Kalman pääkoppaan niin päästään eteenpäin asiassa JA HANS ALAS KATOLTA!" Tomtom aloitti ja korotti ääntään sitten loppuakohden ihan huutoon asti.
Black kirosi itsekseen ja hyppäsi alas katolta, tullen sitten takaisin sisään mökkiinsä, kun Tomtom oli kerran käskenyt. Blackin katse kävi Tomtomissa pikaisesti, mutta tuo naulitsi sitten katseensa Kalmaan.. tai tämän kakkoseen, miten nyt halusikaan sanoa. Oliko Tomtom muka keskustellut tuon kanssa? Jo oli aikoihin eletty...
Tomtom puolestaan oli noussut ylös nojatuolista ja avannut laukkunsa, penkoen nyt sen uumenista jotain.

[suskari]

Kalmankoira

Niinpä Kalman kakkonen oli kovapäinen kaveri ja juuri siksi Kalmalla itsellään oli vakeuksia sen kurissa pidossa aina kun se halusi hieman ulkoilla. Se ei pahemmin kuunnellut mitään järkeä, ellei se todellakin ole kuuntelemisen arvoista. Kuten esimerkiksi toissa yönä käynnyt melkein muunnos jonka Black oli onnistunut estämään vain muutamalla sanalla. Kiitos siintä velholle.
Sitten velho mestari ilmoittikin kakkoselle, ettei hänen mielipidettään enää kysyttäisi yhtään ja tuo saisi palata Kalman pää kopan sisälle. Heihei!! Ei nyt vielä! Ei tämä keskustelu vielä ole ohi! Kakkonen jäikin sitten katsomaan Tomtomia hyvinkin murhaavasti ja tuon olisi niin kovasti tehnyt mieli iskeä kyntensä tuohon, mutta hänen isäntä kehonsa ei ollut kunnossa joten ei hänkään, joten jääköön, vaikka pännikin erittäin pahasti.
Black palasi sisälle ja kakkonen siisri katseensa tuohon kuin johonkin pahaiseen mustan surman kantajaan. Hetken tuo tapitti Blackiä hiljaa, mutta lähti sitten palaamaan takaisin Kalman sisään ja musta alue katoisi kasvoista sekä muualta ruumiista minne sitä oli tullut sinne tänne. Kalma oli taas puikoissa ja oli hetken hieman pihalla missä mentiin, mutta eipä kysynyt mitään vaan vilkasi Blackiin ja sitten jäikin seuraamaan Tomtomin puuhia tuoliltaan. Kakkosen taas seuratessa tilannetta pää kopasta asteen järkyttyneempänä. Ei hyvä tämä.

[Aksutar]

Black, Tomtom

Tomtom hyräili iloisesti kaivaessaan laukkuaan, mutta napsautti sen pian kiinni ja vilkaisi Blackiin ja Kalmaan.
"Lääkkeen valmistamiseen menee noin pari päivää.. en usko että tuossa kunnossa siinä ajassa mitään pahempaa kerkeä tekemään.. ja jos kakkosesi meinaa niin Black pitää vahtia. Nyt jos herrat suovat, menen tervehtimaan kuningasta ja kerron hänellekkin, että sinun tilanteeseesi on tulossa muutosta" Tomtom sanoi nostaessaan laukkunsa ylös ja otti kävelykeppinsä tuolin vierestä ja poistui sitten ovesta.. ja siinä samakka humautti Blackiä alaselkään kepillään ja mutisi jotain jälkikasvusta.
Black katsoi nyrpeänä Tomtomin perään ja näytti siltä että olisi valmis tappamaan tuon sillä sekunnilla.
No, Black painoi oven kiinni ja otti muutaman askeleen peremmälle, vilkaisten sitten Kalmaan.
"perhanan seniili ikäloppu" Black mumisi hieraisten alaselkäänsä "Usko pois, hän oli vielä kärttyisämpi nuorempana".
Tottahan se oli.. Tomtom oli ehkä ollut yksi parhaimmista velhoista, mutta myös yksi kärttyisimmistä. Sen Black oli saanut kokea moneen otteeseen.. ihme ettei hänen päässään ollut pysyvää kuhmua niistä kaikista iskuista, mitä hän nuorena sai Tomtomin kävelykepistä.
"..nälkä?" Black kysyi sitten tullessaan peremmälle ja selasi ohimennen paperinipun joka lojui pöydällä.

[suskari]

Kalmankoira

Tomtom ilmoitti, että lääkkeen tekoon menisi pari päivää ja että Black saisi sen aikaa toimia hänen lapsenvahtina. Mikäs siinä, ei hänellä muutakaan ole... Eikä oikeastaan paikkaakaan. Hän ei olisi halunnut enää palata takaisin tuvalle kun hänet varmasti heitettäisiin ulos vaikka väkivalloin tai jopa saatettaisiin hakata puolikuolleeksi, sekä heittää vasta sen jälkeen kadulle. Alf kun on varmasti mennyt kertomaan kaikille jo pikku seikkailustaan hänen kanssaan ja tietysti mennyt hieman paisuttelemaan sitä. Pitihän sitä, kun selvinnyt juuri ja juuri hänen kynsistään, mutta vain Blackin ansiota. Tosin tästä seikasta huolimatta hänen pitäisi pyytää tuolta anteeksi käyttäytymisensä. Pienillä teoilla kun voisi edes hieman parantaa mainettaan puhtaammaksi, kun se alkoi olemaan jo aikasen musta. Onneksi Tomtom lupasi kertoa hänen tilanteestaan kuninkaalle, että saisi hoitoa hieman vinksahtaneeseen kakkoseensa. Harmi vain ettei hän pääse siintä lopullisesti eroon, helpottuisi elämä huomattavasti.
Toivottavasti tämä lääke homma edes hieman edistäisi hänen ja kunikaan välejä, sillä ne olivat aika tulehtuneet. Eikä se ollut oikein kivaa... Ihme muuten ettei tuo ole antanut hänelle vielä mitään tehtävää, mutta sekin varmaan johtui siintä että hän oli epä vakaa mieleltään kakkosensa takia.

Kalman kasvoilla kävi pieni huvittuneisuuden hymähdys kun Black parka sai taas hieman vanhemman kepistä. Voi Hans parkaa... No tuon teon saattalemana vanha velho asteli ulos ja Black sulki oven tuon perästä ja vilkasi häneen.
"Ei minusta..." Kalma tuumasi Blackin murinoille opettajaansa kohtaan. Ihme ettei tuo Tomtom häntä missään vaiheessa motannut kepillään, mutta toisaalta hän kiittikin sitä mielessään. Ihan tarpeeksi saatu selkään eilen ja ihan kirjaimellisesti.
"On." Kalma vastasi velhon kysymykseen ja jäi sitten hetkeksi aikaa miettimään sitä mitä oli ajatellut hetki sitten. Nimittäin sitä kun ei oikein voinut palata tuvallekkaan enää, ellei osannut muuttua näkymättömäksi.
"...Satutko muuten tietämään mitään asuntoa minne voisin muuttaa tuvalta, kun en oikein halua sinne enää. Syyn varmaan ymmärrät hyvin." Kalma kysyi sitten Blackiltä, kun tuohan oli elännyt täällä kauemmin kuin hän ja tuskin tuo häntä tänne haluaisi pyörimään eteen.

[Aksutar]

Black

Black ainakin uskoi että mikäli Tomtom nyt kuninkaalle puhui Kalman lääkitsemisestä, niin tuo varmastikkin alkaisi suhtautua Kalmaan paremmin.. totta kai sitä jaksoi yrittää tulla toimeen friikinkin kanssa, jos tuo totissaan halusi muuttua. Tosin Kalman "kohtauksia" tuskin saataisiin koskaan loppumaan totaalisesti, mikä sinänsä oli sääli.. mutta sinänsä taas hyvä, Black tavallaan piti tuosta toisestakin puolesta.. tai Ainakin Blackin toinen puoli piti.
Kalmalla selvästikkin oli eri mielipiteet Tomtomista, mutta Black ei siitä asiasta alkanut väittelemään.. hän kuitenkin tunsi Tomtomin paremmin eikä Kalma ollut nähnyt vielä mitään... ja toivottavasti ei tulisi näkemäänkään. Tomtom saisi Kalman varmana suuttumaan alta aikayksikön jos sille päälle sattuisi.
Kalma myönsi olevansa nälkäinen. No, Black kävi keittiön puolella ja viskasi tuolle samanlaisen pussin mitä eilenkin oli pöydälle tuonut.. tällä kertaa pussissa oli vain yksi ihmisenlihapala ja loput eläinten lihaa. Osa raakaa, osa kypsää, miten Kalma itse halusi.
"ei, en tältä seisomalta osaa sanoa mitään paikkaa muutakuin majatalon.. ja sielläkin sinut hakattaisiin alta aikayksikön.. mutta voit asua täällä siihan asti kunnes löydät paremman paikan.. kirjastossa on iso, pehmeä penkki jolla voit nukkua" Black sanoi kävellessään nojatuoliin ja istui alas, vilkaisten sitten Kalmaan.
"eikö kakkosellasi tosiaan ole nimeä?" kuului seuraava kysymys..

[suskari]

Kalmankoira

Kalma koppasi velhon heittämän pussukan ja avasi sen solmuistaan ottaen sieltä sitten kimpaleen raakaa eläimen lihaa tällä kertaa. Ihmisliha pala vaikutti sen verran isolta, ettei hän sitä tälläkertaa jaksanut syödä. Ei hänellä sentään niin nälä ollut. No mitään sen kummoisempia ajattelematta Kalma iski hampaansa lihan palaan ja repi siintä palasen vilakisten Blackin päälle, joka ilmoitti ettei tiennyt tällä hetkellä mitään paikkaa minne hän voisi mennä ilman hakkaamisen tai murhaamisen pelkoa. No tuo ehdotti kirjaston penkkiä, jonne hän voisi mennä nukkumaan jos halusi ja Kalma vain nyökkäsi siihen. Ei kai tuolla muutakaan nyt ollut. Kupungilla hänet varmasti tultaisiin tappamaan tai ainakin viimeistään hakkaamaan henki hieveriin. Linnan alue taisi olla ainoa paikka jossa hän saisi olla rauhassa, mutta ei hän varmaan tännekkään voisi jäädä ihan pysyvästikkään asumaan. Saisi vielä häädön johonkin suuntaan jolta kulta ylemmältä.
"Salakuuntelit? Eipä ole, eikä tarvitsekkaan." Kalma sanoi ja tämän kakkonen lisäsi päässä: "...Elävä olento se minäkin olen, torvi." Kas, kas olipas hänen kakkosensa tänään puheliaalla tuulella kun se yleensä oli varsin hiljainen. Kai sillä sitten oli tylsää?
"Mitä siintä sitten?"

[Aksutar]

Black

"enhän minä mitään salakuunnellut... istuin vain katolla ja satuin kuulemaan puheenne" Black sanoi vinosti hymähtäen, mutta jätti asian sikseen.
"Tomtom varmasti tulee ehdottamaan sinullekkin sen nimeämistä.. minunkin toiselle puolelle hän antoi nimen, sen pahemmin kyselemättä mitä mieltä minä olin." Black sanoi sitten.. ei hän kyllä itse pahemmin ollut käyttänyt toisesta puolestaan sitä nimeä, minkä Tomtom oli aikoinaan tuolle antanut. Black ei pitänyt toista puoltaan nimeämisen arvoisena, sillä Black ei pitänyt toista puoltaan elävänä olentona.. tuo oli kirous, ei kukaan toinen henkilö.

"tälle yölle ei olekkaan sitten mitään 'ohjelmaa'... paitsi että minä taidan painua pehkuihin aamuyöstä.. muuten olen valvonut jo kaksi vuorokautta putkeen" Black sanoi hymähtäen pienesti.
Tosiaan.. eihän tälle yölle mitään erikoista ollut luvassa. Kalma tuskin minnekkään pidemmälle jaksoi vielä lähteä ja Tomtomkin kävi jo.. joten periaatteessa nyt odoteltiin vain, että Tomtom saisi lääkkeen valmiiksi ja päästäisiin testaamaan sitä. Tosin Black uskoi että lääke tulisi toimimaan, jos se kerran tultaisiin valmsitamaan juuri Kalmalle sopivaksi. Blackille tehdyt lääkkeet eivät selvästikkään sopineet Kalmalle, se toditettiin jo kertaalleen. Toisaalta ihan hyvä että testattiin se näin ihan tarkoituksella, ettei niin olisi käynyt tuosta vain jonain kauniina yönä keskellä kylää.
"ellet sitten Anea halua käydä tervehtimässä.. hän on vielä hereillä" Black lisäsi sitten pienen hiljaisuuden jälkeen, vilkaisten taas Kalmaan.

[suskari]

Kalmankoira

Nimi? Nimi hänen kakkoselleen... Miksi hemmetissä? Tosin kakkonenkaan tuskin tulisi olemaan kovinkaan iloinen kun joku vanha pappa, ja vielläkin ihminen yrittää ehdottaa tuon nimeämistä. Mikä jukuripää kanttura hänen kakkosensa oli... Märmätti pienistäkin asioista jos ei jostakin pitänyt. Eikä varmastikkaan tule pitämään tästäkään. "Nimi vai? Tsih, en ole sellaista ennenkään tarvinnut enkä nytkään." Kakkonen päätti sitten lisätä Kalma pää kopassa, jotenkin hän arvasi tuon reagtion. Hän tunsi velipoikansa tavat vähän liiankin hyvin tai ainakin ajatus maailman.
No siinä pienessä hiljaisuudessa Kalma tyhjensi tuon liha kimpaleen mahaansa kaikessa rauhassa paremmin mitään miettimättä. Hänellä kun ei ollut aikomustakaan lähteä minnekkään tässä lähipäivinä, ennenkuin selkä parka oli parantunut kävely kuntoon. Ihme muuten ettei ollut auennut kertaakaan, mutta hän olikin ottanut hyvinkin rauhallisesti.

"Ei sinun tarvitse minun takia kukkua pitkin öitä." Kalma tuumasi Blackille ja nousi tuolista ylös hieman tukea ottaen käyden viemässä liha säkin takaisin omalle paikallensa, palaten sitten takaisin entiselle paikallensa istumaan. Katse siirtyi Blackiin joka ehdotti, että he menisivät Anea tapaamaan. Eipä hän oikein tiennyt... Hänen kakkosensa kun tuntui olevan tänään hyvinkin virkeällä päällä ja se ei oikein ollut hyvä juttu kenellekkään, mutta toisaalta Black olisi turvaamassa. Okei hän menisi! Anekin varmaan ilahtuisi.
"Voinhan minä käydä, mutta laitan ensin paidan päälleni." Kalma sitten vastasi ja kävi pukemassa makkarissa paidan päällensä kinkaten sitten takaisin huoneeseen jääden katsomaan velhoa hetkeksi aikaa hyvinkin mietteliäästi.
"Kun palaamme, voisit sitten taas hieman auttaa siteiden vaihdossa. En halua niiden tulehtuvan."

[Aksutar]

Black, Ane

Kalma selvästikkin piti ajatuskesta että pääsisi Anea katsomaan. No, tuo päätti kuitenkin mennä laittamaan paitansa päälle ennen kuin minnekkään lähti hyppelemään. Hyvä vain, tätä oltaisiin katsottu nenänvartta pitkin silmät lautasina mikäli olisi ilman paitaa linnassa hypellyt. Sillä välin kun Kalma haki paitaansa, Black nousi ylös ja heitti viittansa selkään, nostaen hupun päänsä päälle.. juuri nyt hänellä ei ollut kovinkaan suurta hinkua kuljeskella missään ilman hupullista viittaansa, tiedä sitten mistä se johtui.. kai hän taas halusi vetäytyä varjohin välillä.. liikaa sosiaalista toimintaa.
"totta kai.. tuskin sitä tulehdusta kukaan haluaa." Black totesi, otti sauvansa mukaan ja lähti edeltä kohti linnaa.
Pihalla oli vielä yllättävän valoisaa.. saattoi nähdä vielä auringon punaisen kajon kaukana horisontissa, mutta ei tuon säteet enää maahan langenneet. Black käveli hiljaa läpi pihamaan, linnan oville ja astui sitten sisään. Käytävillä ei tällä kertaa ollut kovinkaan hiljaista ja jokainen vastaa tulija katsoi Kalmaa piiiiiiitkään tai sitten käveli suosiolla käytävän toiseen reunaan ohittaessaan tuon kaksikon.
"ihmiset..." Black mumisi itsekseen kävellessään rappusia ylös.
Pian he saapuivat kerrokseen jossa makuuhuoneet sijaitsivat. Black johdatti Kalman muutaman sokkeloisen oloisen käytävän läpi, kunnes he saapuivat oikealle käytävälle, joka oli täynnä ovia.
Black koputti oveen ja astui sitten sisään.. jälleen kerran Anen huoneella.
"Ane..." Black sanoi kuuluvalla äänellä, mutta huomatessaan aukinaisen parvekkeen oven tiesi tytön oleva taas parvekkeella.. tuo vielä tippuisi sieltä joku kaunis päivä.
Ane tosiaan oli parvekkeella.. istukseli parvekkeen reunalla, katsellen merelle päin, hyräillen samalla jotain täysin omaansa.. Kai sekin oli tapa viettää aikaa.