Turvapaikka || Aksu

[suskari]

Kalmankoira

Kalma nyökkäsi vain Balckin vastaukseen ja lähti kävelmään tuon perästä pihalle talosta. Aurinkokin oli vielä laskemassa ja taivas oli kauniin punainen sen johdosta. Onneksi hänen silmänsä sietivät vielä tälläistä valo määrää, mutta jos olisi ollut yhtään enempää hän ei olisi lähtenyt vielä minnekkään suuntaan. No linnan pihaa pitkin sitten käveltiin linnan oville ja käytäville, jossa olikin sitten porkukkaa jonkin verran, jotka tuijottivat häntä todella pitkään nenänvartta pitkin tai sitten kiersivät heidät seinässä kiinni kävellen. Hän ei tainnut olla kovinkaan tervetullut tänne tai hänen tyyriimpi vaatetus herätti huomiota jonkin verran noissa.
Kalma vilkasi Blackiin tuon mumistessa jotakin itsekseen, mutta ei sitten kiinnittänyt siihen yhtään enempää huomiota vaan tyytyi katselemaan kauniisti koristeltuja käytäviä samalla velhon perässä kinkkasi. Eipä ole tullut ennen ajatelleeksi. Black johdattikin hänet sitten monen mutkan kautta sitten erään oven eteen, jonka avasi ja huuteli Anea samalla kun Kalma astui itse perästä peremmälle. Tyttö näytti olevan parvekkeella istuskelemassa.
Kalma lähti sitten kävelemään hiljaa tuota kohden ja pysähtyi nojaamaan parvekkeen suu aukolle Anea hetken katsellen.
"Hei." Kalma sanoi pienesti hymyillen pienen hiljaisuuden päätteeksi... Toivaottavasti Ane ei päälle hyökkäisi, selkä reppana tuskin kestäisi sitä.

[Aksutar]

Ane, Black

Ane vilkaisi nopeasti olkansa yli ja huomasi Jackin seisovan ovella. Tytön kasvoille levisi leveä hymy Jackin nähdessään.
"hei Jack.. mitä sinä täällä teet?" Ane kysyi noustessaan seisomaan kaiteen reunalle.. yllättävän hyvä tasapaino hänellä oli, hän ei horjunut kertaakaan noustessaan ylös, ei vaikka tuuli hieman.. no se tästä olisi puuttunut että tämä olisi kaiteelta tippunut.
Black oli sulkenut oven perässään ja jäänyt hetkeeksi huoneeseen selaamaan Anen piirrustuksia, mutta käveli nyt parvekkeen ovelle Kalman viereen. Blackin ilme oli astetta moittivampi kun tämä sai huomata että Ane roikkui taas parvekkeen kaiteella. Tästä oli ennenkin puhuttu Anen kanssa, mutta tyttö ei näyttänyt ottavan kuuleviin korviinsa. Tosin Ane oli jo muutamaan otteeseen todistanut ettei putoa niin helpolla, mutta kertakos se oli ensimmäinenkin.
"Jack tuli käymään!" Ane hihkaisi Blackille aivan kuin tuo olisi ollut sokeakin.
"tiedän sen.. Jack on nyt vähän aikaa täällä, kuten Tomtom setäkin" Black vastasi Anelle joka tanssahteli nyt erittäin vaarallisen näköisesti kaiteella.
"katso hänen varjoaan... tuo tapahtuu aina ilta auringossa ja kuun valossa.." Black hiljensi ääntään puhuessaan Kalmalle.. Anen varjo oli muuten tavallinen, mutta se näytti Anella siivet, samanlaiset mitä enkeleillä... kun taas vilkaisi Aneen niin ei ollut siivistä tietoakaan. Tuo varjo jo viesti ettei Ane ihan tavallinen ihminen ollut.. eikä tavalliset ihmiset nyt jalokiviä tyhjästä vääntäneet, kuten Ane.

[suskari]

Kalmankoira

Ane nousi seisomaan kaiteen päälle, joka näytti varsin hurjalta sivulta katsottuna, mutta näyttipä pikku neiti siellä pysyvän joten Kalma ei ainakaan vielä tehnyt mitään ottaakseen tyttöä alas. Sitten kysyttiinkin mitä hän täällä teki. No siis... tuota noin. Totuutta Kalma ei menisi missään nimessä sanomaan, sillä lapsi voisi vielä vaikka huolestua hänen takiaan ihan turhaan. Kyllä ruoskan jäljet paranisivat omaan hiljaiseen tahtiinsa, mutta arvet niistä jäisi ihan varmasti. Kiitos vain selän pilaamisesta.
"Olen vapaalla, joten tulin käymään." Kalma sitten vastasi Anen kysymykseen. Ai hänkö vapaalla? Huvittavaa sinänsä mutta hän oli tänne liittymis päivästä asti ollut vapaalla kokoajan, kun ei vielä kertaakaan ole saanut mitään tehtävää. No mitä nyt muutaman eksyneen friikin päästänyt päiviltään, mutta se jäikin siihen sitten.
Blackin sitten vaivautui paikalle ja Ane ilmoitti tuolle, että hän oli tullut... Just, tuonhan saattamana hän oli tänne tullut. Hyvin koomista, mutta silti Kalma piti ilmeensä pokerilla seuraten Anen vaarallista keinumista kaiteella. Tosin hän suorastaan ihmetteli miten Blackistä noin isämäinen puoli oli löytynyt, kun ei edes suutahtanut tyttärelleen- tai oikeastaan adobtio tyttärelleen jos tarkkoja ollaan.

Katse siirtyi sitten tytön varjoon Blackin sanojen myötä... Siivet? Enkelin siivet? Voi kyllä hän tunnisti nuo siivet turhankin hyvin, sillä hänen yhdellä vähemmän kivalla tutulla oli samankaltainen varjo juttu. Tuo oli kylläkin sitten ihan 100% enkeli ja sen siivet näkyivät aina varjona maassa, vaikka puhtaan valkoiset siivet eivät olletkaan näkyvillä. Tosin tämä enkeli ei ollut mikään ystävällisin, vaan soturi enkeli joka oli luotu teurastamaan pimeyden olentoja maan päältä.
"Varmaan jonkin sortin sukua enkeleille..." Kalma tuumasi sitten hiljaa Blackille nostaen katseensa takaisin tyttöön.
"Miten yksisarvinen voi?" Kalma kysyi Anelta ja osasi kyllä pelätä sitä, että tuo oli kuninkaan käskystä päätynyt makkaraksi. Toivottavasti ei sentään...

[Aksutar]

Ane, Black

Jack kertoi olevansa vapaalla. No, Ane tietenkin nieli sen syötin täydestä, eikä kysellyt asiasta enempää. Eihän pieni lapsi nyt niin paljoa jaksanut saatika osannut kyseenalaistaa toisen toimia.
Black hymähti pienesti Kalman toteamukselle siitä, että Ane taisi olla jotain sukua enkeleille.. Blackillä oli oma mielipiteensä asiasta. Toki hän enkeleihin uskoi, mutta ei pitänyt näitä mitenkään uskontoon liittyvinä otuksina, vaan taruolentoina, kuten esimerkiksi haltiat ja yksisarviset. Black yhä kiisti jumalan olemassa olon.. tai kaikkien jumalien olemassa olon. Ei hän enää ollut pitkään aikaan edes uskonut oman kansansa jumalaan, kuten ei Tomtomkaan. Taisi oppi mennä perille, Tomtom oli aina ollut ateisti ja tämän tavattuaan myös Black oli sellaiseksi muuttunut.

Ane tannsahteli kaiteella kunnes hypähti alas Jackin kysymyksen myötä.
"Se voi hyvin! Nimesin sen Azrieliksi" Ane kertoi hymyillen ja jatkoi "isoisä tosin ei pitänyt siitä.. mutta kun äiti ja isä olivat jutelleet hänelle, hän päätti jättä Azrielin rauhaan."
"Kuningas oli lähellä tehdä siitä seinätaljan.." Black huomautti.. tosin eihän kukaan nyt yksisarvista viitsinyt alkaa tappamaan, tietyistä syistä..
"Azriel on erittäin fiksu, vaikka se ei kyllä kestään muusta tykkää kuin minusta" Ane totesi hymyillen, normaalilla, iloisella äänellään ja hyppeli Kalman ja Blackin ohi takaisin sisälle.
Black hymähti pienesti katsellessaan Anen perään, samalla kun hänen päänsä nytkähti hieman.. se tästä vielä puuttuikin.
"piirsin kuvan sinusta! haluatko nähdä sen?" Ane kysyi kääntyen kohti Kalmaa ja kipitti sitten pöytäsä luokse ja alkoi selaamaan papereita. Pian hän löysikin etsimänsä.. mahtavan taideteoksen mustasta, punasilmäisestä koirasta.. näin kuusi vuotiaan piirtämänä, joten oli turha odottaa mitää muuta kuin pötkylää, jolla oli jalat, korvat, häntä ja silmät. Mutta Anen mielestä se oli mestari teos!

[suskari]

Kalmankoira

Kalma melkeinpä huokasi mielessään kun kuuli, että hänen tuomansa yksisarvinen oli vielä hengissä ja voi hyvin. Ei ainakaan mennyt raskas työ hukkaan. Ei sitä heppaa ollut hirveän helppo kiinni saada saati sitten suostutella vartijat piilottamaan tuo utelijailta katseilta päivän ajaksi. Mutta hyvä näin.
Kuninkaasta hän ei taas ihmetellyt, että tuo olisi halunnut jyrkästi pistää hepan lihoiksi, mutta onneksi Black (ihme kyllä) ja Lily olivat estäneet nuo aikomukset. Katse kävi myös velhossa tuon lisätessä, että yksisarvinen meinasi päätyä seinä taljaksi jos kuningas olisi yksin saanut päättää.

Sitten pikkanen huitasi kaksikon välistä omaan huoneeseensa sanoen siinä mennessään jotakin Azriesta. Olihan se heppa fiksu ja hän ei ihmettelisi vaikka se joku ihana päivä alkaisi puhumaan. Olihan Anella ainakin sitten joku sellainen seuralainen ja vahti, joka pitäisi tuosta huolta kun äitsi ja iski eivät olisi paikalla.
Kalma vilkasi Blackiin tuon pään nyökähtäessä itsekseen... Ilmoittakoon kun alkaisi kakkosen hallinta olemaan vaikeaa. Hänen omansa tuntui nyt pysyvän kiltisti omalla paikallaan, mitä nyt oli hieman puheliaan oloinen, mutta ei siintä haittaa ollut. Ärsyttävää se kylläkin oli.
Sitten Ana kysyi halusiko hän nähdä hänestä piirtämänsä kuva ja Kalma nyökkäsi siihen pienesti hymyillen, astellen peremmälle sisään ja yritti kävellä mahdollisimman normaalisti. Hän ei halunnut edelleenkään huolestuttaa Anaa...
Pian tyttö penkoikin piirustustensa seasta hänestä kuvan... tarkemmin sanottuna hänen koira muodostaan. Ei hän odottanutkaan mitään super hienoa kuusi vuotiaalta lapselta...
"Se on hieno..." Kalma sanoi hymyillen katsahtaen Aneen ja hänen kakkosensa päätti lisätä tuhon hänen mielessään: "Minäkö tuossa!? HAH! Sallikaa minun nauraa... Maukkaan näköinen tyttönen muten. Mitäs sanoisit? Kelpaisi varmasti." No aihe lipashti hieman ohi kakkoselta, mutta Kalma ei tuohon alkanut noteeraamaan mitään. Kunhan puhui omiaan.
"Missä äitisi muuten on?" Kalma kysyi osoittaen kysymyksensä Anelle.

[Aksutar]

Ane, Black

Luojan kiitos Black ei kuullut mitä Kalman kakkonen oli sanonut. Hän olisi räjähtänyt ja pahemman kerran ja todennäköisesti vain pahentanut asiaa niinkin pahaksi että kohta molempien kakkoset olisivat hypänneet esille ja alkaneet toinen toisiaan teurastamaan.. tai sitten teurastaneet Anen yhteistuumin, Black ei vieläkään ollut varma millä kannalla hänen kakkosensa oli Kalman kakkosta kohtaan.. ja toivottavasti hän ei saisi sitä koskaan selvillekkään.
Ane hymyili reippaasti kun Kalma kehui hänen piirrustustaan. Hän kun ei pahemmin saanut ketään muita vieraita, paitsi perheenjäsenensä, niin Kalman vierailu oli erittäin piristävä ja mieluisa.
"sinä saat pitää sen" Ane sanoi ojentaessaan piirrustuksen Kalmalle ja hypähti alas tuolilta.

"Ja äiti on puutarhassa... en sitten tiedä mitä hän siellä tekee" Ane sanoi vastaten Kalman kysymykseen.
Black vilkaisi Kalmaa kysyvästi kun tuo kyseli Lilystä.. tuskin siinä mitään sen erikoisempaa taustalla oli, muuta kuin uteliaisuus, mutta hän ei pahemmin pitänyt siitä ajatuksesta että Kalma tiesi missä tuo meni.. Kalma kun nyt sattui olemaan melko arvaamaton persoona. Olihan se tietyti riski tuoda Kalma edes katsomaan Anea, saatika antaa majapaikka tuolle linnan muurien sisällä.
Tosin Black uskoi että Kalma ja tämän kakkonen olivat sen verran fiksuja etteivät nyt ketään lähtisi teurastamaan.. nimittäin se olisi jo viimeinen pisara kuninkaalle.
"äiti kertoi että hänelläkin on ollut yksisarvinen joskus.. mutta päästi sen menemään" Ane sanoi kun nyt puheeksi tuli äiti.. nämä olivat näitä lasten aasin siltoja asiasta toiseen.

[suskari]

Kalmankoira

Kalma katsoi Anea hetken hieman epäuskoisensa kun tuo tarjosi piirustustaan hänelle... Pieni hymy karkasi miehen kasvoille ja tuo tietysti otti sen kiittäen Anea kuvasta. Ei hän viitsinyt pahoittaa tytön mieltä.

Kyllä, Blackin arvaus meni ihan nappiin, ihan uteliaisuuden nimissä Kalma oli tehnyt kysymyksensä Anelle tuon äidistä. Ei hänellä mitään taka-ajatuksia suinkaan ollut, mutta hänen kakkosestaan tuo ei sitten ollutkaan ihan varma. Ties mitä sekin juoni hänen pää kopassaan parhaillaan. No ehkä tällä hetkellä Anen pistämistä grilliin, mutta muusta Kalma ei tiennyt. Eikä halunnutkaan tietää.

"Kalmaaa~ Edes hieman? Ihan vähän? Kiltti... Lupaan olla sen jälkeen kiltisti." Kakkonen pyyteli Kalmalta, että saisi edes hieman tulla leikkimään Anen kanssa verisiä leikkejään. Okei heidän olisi parasta lähteä täältä, ennenkuin rakas kakkonen yrittää sitten väkisin. Onneksi hän saa lääkettä kakkoseensa ja sen kurissa pitoon. Hän varmaan sekoaisi tuon kanssa muuten ja menettäisi järkensä kokonaan.
Oliko Lilylläkin ollut joskus yksisarvinen? Tosin Kalma epäili vahvasti että se oli tapettu, eikä pääsestty suinkaan menemään, kuten Ane tuossa väitti. Kalma nyökkäsi siihen pari kertaa ja koitti vain pitää pokeri naamaansa yllä vaikka alkoikin olla räjähtämis pisteessä kakkosensa suhteen... Raivo kohtaus tulossa kohta nimittäin, ei sen vakavampaa.
"Taidan kuitenkin päästää sinut nukkumaan... ja kiitos vielä kuvasta." Kalma sitten sanoi hyvästinsä jälleen Anelle, vaikka olisikin halunnut olla tuon kanssa vielä, mutta se olisi ollut jo liian vaarallista. Kalma kääntyi ja vilkutti vielä mennessään Anelle ennenkuin astui käytävän puolelle, siellä ollessaan Kalma nosti toisen kätensä ohimolle hieroen sitä hyvin rasittuneen oloisesti.
"Onko sinun pakko pilata kaikki?" Kalma mumisi tuskin kuuluvasti kakkoselleen välittämättä ainakaan tällähetkellä yhtään mitään Blackistä. Hänen pitäisi rauhoittaa velipoika ensin...

[Aksutar]

Ane, Black

Ane katsoi Kalmaa hieman surullisena kun tuo oli jo lähdössä.. tosin ei Ane kauaa jaksanut krokotiilin kyyneleitä vääntää, vaan nyökkäsi iloisesti. Olihan se jo ollut jotain että Kalma oli häntä tullut katsomaan, vaikka viime kerralla pohdittiin että he tuskin tulisivat näkemään piiiitkiin aikoihin, jos edes ollenkaan.
"öitä!" Ane huikkasi Kalman perään vielä ennen kuin tuo poistui huoneesta, Black perässään.
Black vilkaisi Kalmaan kun he olivat pääseet ulos huoneesta.. tuolla ei näyttänyt menevän hyvin. Kakkonen mitä ilmeisemmin pyrki pintaan, minkä takia Black tulisi nyt menettämään yöunensa.. ei hän voinut nukkua mikäli Kalmalla oli ongelmia pidätellä omaa kakkostansa, ties vaikka tuo teurastaisi koko linnan sillä välin ja lopuksi seivästäisi hänet sänkyyn.. ei kiva.
"Se puhuu sinulle?" Black kysyi lähtiessään kävelemään eteenpäin käytävää, huomaten että pää nyki taas.. ei hyvä sekään.
"ei paineita.. mutta suosittelen että pidät kakkosesi visusti sisälläsi, nyt ei ole varaa alkaa riehumaan.. ensinnäkin siksi että kuningas varmasti tapatuttaa teidät molemmat ja toisekseen minusta tuskin on teitä pysäyttämään tällä hetkellä.. kakkoseni tuskin välittää vaikka tappaisitte kaikki täältä" Black sanoi hiljentäen ääntänsä loppua kohden ja lähti kävelemään eteenpäin.
.. pitäisikö vaihtaa Anen huoneen paikkaa? Ihan vain varmuuden vuoksi.. ettei Kalman kakkonen hyppisi ikkunasta sisään ja murahisi vielä likkaa.. Perhana, Kalma oli liian arvaamatonta seuraa.

[suskari]

Kalmankoira

"Puhuu kyllä kuin papu pata, mutta ei se ulos ole tulossa... Kunhan haluaa ärsyttää minua." Kalma sanoi Blackille tuon kysymyksen jälkeen ja koitti hieman rauhoitella sitä pelkoa, ettäkö kakkonen olisi tulossa ulos. Ei se ollut, kunhan vikisi päässä kuin pahainen kakara joka ei saa karkkia. Eikä tulekkaan saamaan, ellei lopeta tuota kimitystä. Blackin pään nykinöitä Kalma ei edes huomannut tällä hetkellä ainakaan.
"Tiedän, tiedän ja rakas velikin tietää sen kyllä ihan tarpeeksi hyvin." Kalma sanoi ja laski kätensä kylkensä viereen. Johan alkoi herra viimeinkin hiljetä hänen päässään.
"Hei, Kalma? Voitaisko sitte vaikka käydä tyrmillä? Haluaisin hieman riehua ja varon kyllä selkääsi." Kakkonen sitten kyseli yllättävänkin ystävällisesti Kalmalta kun eihän tuo varmaan muuten suostu hänen kanssaan yhteistyöhön. Kalma oli hetken hiljaa miettien asiaa mielessään, kunnes suostui mielessään tuon pyyntöön.
"Hans? Käydään pika pikaa tyrmillä? ...Kakkonen pyysi." Kalma sitten sanoi Blackille... ja kutsui tuota Hansiksi. No mitäpä pahaa tuossa oli? Nimi mikä nimi sekin ja se sattui olemaan ensinmäisenä kielen päällä.
"...Ja sinä pikku piru hiljenet tämän jälkeen." Kalma murahti sitten ääneen kakkoselleen, joka sitten suostui melkeinpä hymyissä suin... Mikäli sen olisi voinut nähdä.

[Aksutar]

Black

Kalma kertoi että tämän kakkonen papatti kuin papupata, mutta ei tuo ulos ollut tulossa.. hyvä niin, Blackiä tuo tieto ainakin rauhoitti hieman. Tosin mistä sitä tiesi koska Kalma kontrollinsa menettäisi. Mutta olihan se jo todistettu ettei kalman kakkonen ollut tyhmä eikä kovinkaan innoissaan hankkimaan itseään mestauslavalle.
Blackin olisi tehnyt mieli tiettä mitä Kalman kakkonen tuolle puheli.. mutta kai se oli parempi olla tietämättä.. ja tuskin tuo nyt mitään kovkinkaan tärkeää puhui.
Siinä heidän kävellessään Black mietti kuinka helposti Kalman kakkonen pystyi johdattelemaan tai suostuttelemaan Kalmaa.. toivottavasti ei kovkinkaan hyvin, tosin jos Kalma kerran vihasi ihmisiä muutenkin, niin kai kakkosen oli helpompi kääntää Kalma näitä vastaan? Tai ehkä Kalma ei enää vihannutkaan ihmisiä.. msitä sitä tiesi.
Blackin ajatukset tössäsivät kuin seinään ja tämä oli alta aikayksikön Kalman kauluksessa kiinni, Herran käytettyä Blackistä nimeä Hans.
"... Älä.. enää koskaan sano tuota" Black sanoi tujotettuaan hetken vihaisesti Kalmaan ja päästi irti tuon kauluksesta... Vaikka Tomtom käyttikin nimeä Hans, sitä ei muiden kuulunut käyttää!
"ja toki.. tyrmillä alkaa muutenkin olla jo tungosta" Black sanoi sitten ja lähti johdattamaan kalmaa kohti tyrmiä.
Portaat alas ja pitkin pimeää käytävää ja pian he olivatkin jo selleillä. Selleistä raahattiin juuri yhtä haltiaa kuulusteltavaksi, joka huusi kuin syötävä jotain haltia kielellä.. no, pian tuo olikin jo poistunut muutama vartija mukanaan ja loput vartijoista pakkautui taukohuoneeseen Blackin ja Kalman nähdessään.
"pidä hauskaa" Oli viimeinen kommentti velholta, ennen kuin tuo vetäytyi varjoihin seisomaan.

[suskari]

Kalmankoira

Kalma säpsähti ihan kirjaimellisesti kun velho tarrasi häntä yht`äkkiä riveleistä kiinni... Kalma tuijotti Blackiä hetken hiljaa, mutta nyökkäsi sitten ja pyydellen anteeksi väärää nimi valintaansa tuolle. Hän ei kyllä käsittänyt miksei sitä saaneet muut käyttää, kuin Tomtom. No Black laski sitten Kalman irti... Kuka tässä on äkkipikainen?
Noh, velho sitten suostui viemään häntä jälleen tyrmiin. Ei Kalma olisi täältä edes osannut mennä tyrmiin, ulko kautta kyllä kun Black oli sen näyttänyt hänelle tuossa muutama päivä sitten. Mitään enää sitten sanomatta Kalma lähti kävelemään omaa hiljaiseen tahtiin velhon perässä alas alas pimeään käytävään, joka johti suoraan tyrmiin. Kyllä nyt oli mukavampi tänne tulla kuin eilen yöllä raudoissa... Tosin muistutus oli edelleenkin selässä kymmenenä kappaleena ja varmasti olisi vielä pitkään.
Kalman ajatus maailma keskeytyi kun jotakin haltiaa raahattiin kidutuskammioon... Sääli kävi kun itse oli tullut sieltä vasta vastikään. No siinä haltian mennessä heidän ohi Kalma näytti tuolle ihan huvikseen kansainvälistä käsimerkkiä ja haltian reaktio oli varsin veikeä näky. Kalma naurahti kuivasti, tai oikeastaan kakkonen joka oli tullut takaisin pintaan... Mutta vain osittain, sillä Kalman kasvoista vain toinen puoli oli mustana eikä se ollut leviämässä yhtään pidemmälle. Kakkonen tapitti hetken punaisilla silmillään Balckiä, mutta hymähti sitten hyvinkin tyytyväisen näköisenä. Muurahaisia tappamaan vain...
Kakkonen ponaksi vauhtiin ihmis silmälle mahdottomaan nopeuteen ja pysähtyi sitten oven eteen... Potkasi sen sisään ja asteli sitten sisälle huomaten että häkissä oli enemmän kuin yksi vanki. Yksi, kaksi, kolme... Kolme vankia, miten ihanaa. Hupia! Kakkonen nuoleskeli huuliaan ahneen näköisesti, mutta siirtyi sitten pois oven edestä ja päästi vangit kirmaltamaan pitkin käytävää. Pientä viatonta jahtia vain... Kakkonen katosi ja iski kyntensä ensinmäiseen, tappaen tuon siltä seisomalta. Yksi pois... Siinä samalla kakkosta alkoikin hieman laulattamaan ja alkoi lauleskelmaan siinä samalla kun metsästi noita ihmis raasuja:

"Somewhere beyond happiness and sadness
I need to calculate
What creates my own madness
and I'm a glutton for your punishment
And you're the master
And I am waiting for disaster...

I feel irrational
So confrontational
To tell the truth I am
Getting away with murder
It isn't possible
To never tell the truth
But the reality is I'm getting away with murder

I drink my drink and I don't even want to
I think my thoughts when I don't even need to
I never look back 'cause I don't even want to
And I don't need to
Because I'm getting away with murder

I feel irrational
So confrontational
To tell the truth I am
Getting away with murder
It isn't possible
To never tell the truth
But the reality is I'm getting away with murder

Somewhere beyond happiness and sadness
I need to calculate
What creates my own madness
And I'm addicted to your punishment
And you're the master
And I am craving this disaster

I feel irrational
So confrontational
To tell the truth I am
Getting away with murder
It isn't possible
To never tell the truth
But the reality is I'm getting away with murder

I feel irrational
So confrontational
To tell the truth I am
Getting away with murder
It isn't possible
To never tell the truth
But the reality is I'm getting away with murder"

Kun laulun luritus oli sitten päättynyt oli ne kaksi viimeistäkin kidutettu viimein kuoliaaksi raaja raajalta, silmätkin revitty irti päästä pistetty poskeen. Kakkonen oli hyvinkin tyytyväinen nyt ja palautti hallinnan takaisin Kalmalle ihan kiltitsi.
Kalma tapitti vankeja hetken, jotka oli siis teurastettu keskelle tyrmien käytäviä... No noista pahemmin välittämättä enempää Kalma palasi kiltitsi takaisin Blackin luokse...

//Papa Roachin kappale, Getting away with murder//

[Aksutar]

Black

Black kyllä huomasi että Kalman kakkonen oli osittain pinnalla, mutta niin kai oli tarkoituskin.. tämähän tänne oli halunnut tulla riehumaan. Black kuitenkin piti silmällä että Kalma lähti oikeaan suuntaan ja riehui vain tyrmissä.. no, tuo ampaisi vauhtiin ja pysähtyi yhden oven edessä, potkaisten sen auki. Blackin ilme pysyi vakaana, mitään sanomattomana, kunnes Kalma päästi vangit juoksemaan käytävälle..
Black hymyili.. Hänen silmänsä muuttuivat entistä punaisemmiksi samalla kun Kalman kakkonen terusti ihmisiä laulellen siinä samalla.. Ah ne katseet, ne epätoivon ja kauhun vääristämät kasvot jotka vangeilla oli, ennen kuin Kalma repi heidät palasiksi. Ah ne huudot, ne tuskan huudot jotka kaikuivat pitkin tyrmien kivisiä, kylmiä seiniä luoden kauhua ja epätoivoa muiden vankien sydämiin.
Osa vangeista pakeni suosiolla sellejensä peränurkissa, eivätkä edes menneet katsomaan ovenraoista mitä käytävällä tapahtui. Heille riitti vain tieto siitä, että käytävällä riehui se hullu.

Pian sellit hiljenivät.. kuului vain pientä vikinää ja nyykytystä, Kalman askelien lisäksi. Black oli uppoutunut täysin huppunsa suojiin ja hymyili yhä, nostaen sitten katseensa Kalmaan kun tämä saapui hänen luokseen.
"Revi sydämet, mitä odotat, revi ne irti ja paista takkatulessa, tulessa" Black sanoi selvästikkin matalammalla, moniäänisellä äänellä...
Tosin heti sen jälkeen Black nosti toisen kätensä suoraksi, heilauttaen sitä pienesti ja sytytti ruumiit jälleen palamaan. Nämä paloivatkin poroksi alta aikayksikön, jättäen jälkeensä tuhkakasan.
"..... nössö" Black totesi itsekseen.. tai no, ei hän enää ollut äänessä, vaan hänen kakkosensa, vaikka Black pystyikin vielä hallitsemaan kehoaan, oli kakkonen silti enemmän pinnalla tällä hetkellä.
Black vilkaisi Kalmaan ja lähti sitten kuolettavan vakain askelin kävelemään poispäin tyrmiltä.
"Miksi MINÄ en koskaan saa riehua, kerro se, KERRO SE" Blackin kakkonen puheli ääneen lähinnä Blackille, joka jätti vastaamatta tuon kysymyksiin.

// no nyt on pakko loopata tota biisiä //

[suskari]

Kalmankoira

Blackin pöpistessä itseskeen jotakin sydämmien repimisestä rinnasta, Kalma tuijotti tuota hetken aikaa hyvinkin kysvästi, mutta tajusi kyllä tuon ännestä että taisi kakkonen olla asiassa. Toivottavasti ei tulisi kunnolla ulos, sillä hänestä ei ollut mihinkään tässä kunnossa. Yksi isku ja hän olisi varmasti ihan kanttuli vei sen jälkeen. Ei parisssa päivässä ihmeitä sentään tapahdu, vaikka hän ei ihminen olekkaan. No olihan hän sentään Anen pelastamisen jälkeen parantunut melkein kokonaan parissa päivässä, mutta haavat itsessään eivät olleet vakavia. Hän oli vain ollut silloin jumalattoman väsynyt koskessa pyörimisen jälkeen ja vertakin oli menetetty jonkin verran silloin... Ei hänkään loputtomiin kestä, kuten todettu onkin jo.
Black teki temppunsa ja sytytti jälleen ruumiit tuleen, niin että niistä jäi enää vain tuhka kasat jäljelle. Ja taas tuo hölötti itsekseen... Johan tässä sai pelätä oman henkesä puolesta, että milloin tuo päättää päälle seuraavaksi käydä. Black vilkasi häneen ja lähti kapuamaan ylös rappusia. Kalma jäi hetkeksi aikaa tapittamaan tuon perään, mutta lähti sitten omaan tahtiinsa kävelemään rappusia ylös, jota ei ollut siis hirveällä vauhdilla tällä hetkellä ainakaan siunauttu, mutta ei hänellä kiire ollut minnekkään.

Tosin nyt Kalma oli enimmäkseen huolissaan Blackistä, jolla näytti olevan jonkin sortin vaikekuksia kakkosensa kanssa, kun tuo pintaa pyrki. Eikö tuolla ollut lääkkeitään mukana?
"Black? Kaikki OK?" Kalma sitten kysyi luoden velhoon aavistuksen huolestuneen katseen, vaikka hyvin tiesi ettei Black tainnut olla pahemmin niitä tyyppejä jotka pitivät tuollaisista kysymyksistä. Sen verran syrjäytyneen oloinen miekkonen, pahempi kuin hän itse. Kyllä hän sentään halusi välillä seuraakin.

[Aksutar]

Black

Kalma lähti sitten seuraamaan Blackiä, tosin ei ollut yllättävää että tuo tuli vähän hitaampaa. Tosin eihän Blackkään kävellyt kovinkaan nopeasti, askel tiheys oli sama mitä Kalmalla, mutta Blackillä nyt sattui olemaan pidemmät jalat mitä tuolla. Monet siitä olivatkin huomauttaneet että Black käveli liian nopeasti, mutta ei hän halunnut sipsuttaakkaan.. perhana, jos kerran halusivat mukana kulkea niin opetelkoot kävelemään nopeampaa.
Oliko Blackillä lääkeet mukana? totta helvetissä oli, hän oli nappaillut niitä jo muutaman päivän ajan melko reippaasti, mutta enää ne eivät tuntuneet auttavan. Piti vain toivoa että Black saisi pidettyä kehonsa hallinnan itsellään, vaikka kakkonen nyt halusikin kovasti ilmaista olemassaolonsa.
Black vilkaisi Kalmaan kuullessaan tuon äänen..
"totta kai meillä on kaikki ok, täysin kunnossa.. täysin kunnossa." Black sanoi moniäänisellä äänellään... Tosin siinä vaiheessa Black pysähtyi ja humautti päänsä seinään, vajoten sitten istumaan käytävän reunalle.
Hetken velho istui paikallaan, kunnes nousi ylös hitaasti tukea ottaen.
"parempi.." Black totesi tällä kertaa normaalilla äänellään. Kävi se näinkin, paras keino oli aiheuttaa itsellensä tajuttomuus tila, silloin ei kakkonen eikä Black olisi toimintakykyinen.
"paras varmaan painua nukkumaan.. tässähän menee ikä ja terveys kun tuon kanssa tappelee" Black sanoi lopulta lähtiessään jatkamaan matkaa, sen pahemmin selittämättä mitään... ensinnäkään hänen ei tehnyt mieli selitellä ja toisekseen siinä olisi kulunut ties kuinka kauan aikaa.

[suskari]

Kalmankoira

Meillä? Kalma kallisti aavistuksen päätään... Blackin kakkonen siis todellakin pyrki pintaan vaikka sitten väkisin. Hänen kakkosensa taas tuntui nyt hiljentyneen vähäksi aikaa kun oli saanut hieman leikkiä tyrmissä kaikessa rauhassa, mutta häntä vain pelotti milloin tuo oikein innostuu keskellä kaupunkia riehumaan. Sitä kukaan ei tiennyt...
KOPS! Black pamautti päänsä otsa edellä kovaan kiviseinään ja Kalma katsoi tuota hitusen hämmentyneenä. HULLU! Tuollainen voisi vaikka tappaa tuon, vaikka kuinka omisti vampyyri verta... Sitä oli kuitenkin liian vähän tarpeeksi voimakkaan päähän kohdistuvasta iskusta selviämiseen. Ääneen Kalma ei kuitenkaan mennyt mitään sanomaan, sillä Black olisi varmasti taas vetänyt herneet nenäänsä sen johdosta ja näyttihän tuo temppu näköjään auttavan. Velhon ääni palautui normaaliksi ja tuo lähti kapuamaan ylös päin rappusia jälleen. Hyvä näin.

Black halusi nukkumaan vai? No mikäs siinä, mutta tuskin tuo häntä halusi sinne häärimään kun nukkua yritti ja olihan hänen kakkosensa saanut jo verenhimonsa taltutettua, joten velho voisi olla ihan rauhassa.
"Sen kun menet, kyllä minä pärjään ja kakkoseni pysyy varmasti nyt ihan kiltisti kuosissaan saatuaan hieman leikkiä." Kalma sanoi kun päästiin rappusten päätyyn ja asteli muutaman askeleen pois päin velhosta jatkaakseen tästä sitten yksikseen hiihtamistä jonnekkin päin. Ei hän kuitenkaan paikoillaankaan jaksaisi pitkään aikaa olla.
"Öitä." Kalma toivotteli velholle ja lähti sitten omaan tahtiin kävelemään ihan päinvastaiseen suuntaan. Kieltämättä Black on nyt ansainnut leponsa kaiken tämän jälkeen minkä hänen eteensä on tehnyt. Ainiin siteet olisi pitänyt vaihtaa... Näh, kyllä ne huomenna ehtii, ei niillä kiire ollut, eikä yksi päivä ketään tapa.

Kalma vilkasi olkansa yli kun Black oli sitten kadonnut näkyvistä ja lähti sitten, joko täyttä tyhmyyttään kävelemään ulos linnan pihalta kaupungille. Tyhmä temppu, sillä kuka tahansa voisi nyt karata hänen päällensä ja tappaa hänet, mutta häntä häiritsi se miten hän oli käyttäytynyt Alfia kohtaan. Toivottavasti tuo ei alkaisi käyttäytymään agresiivisesti kun hänet näkee...

//Elikkä Alf takaisin tänne 8)//