Anteeksi || Aksu


Kuninkaan velhon, Blackin, asunto. Tämä pieni mökin tapainen asunto on täynnä kaikkea mitä velholta voi odottaa, taika tavaroita. Tänne voit tulla kysymään apua kaikkein vaikeimpiinkin asioihin, tosin se on toinen asia suostuuko velho auttamaan. Mökki on melko pieni ja pimeä, ikkunat ovat pieniä ja niistä ei paljoa valoa tule. Huoneistoon kuuluu keittiö, makuuhuone, oleskeluhuone ja komero. Oleskelu huone on ensimmäinen huone mihin tulet kun astut sisään isosta puuovesta.
Lisäksi mökki sisältää salakäytävän, jonka rakentamiseen velho on käyttänyt taikuutta. Salakäytävän ovi muistuttaa tavallista komeron ovea, mutta sen takaa aukeaa suuri, pitkä käytävä joka on täynnä ovia...

Valvojat: Crimson, Aksutar

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4015

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Loka 02, 2011 8:16

Anteeksi || Aksu

http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/viewtopic.php?t=1685&start=15

Kalmankoira

Black ei regoinnut millään asteella aavekoiran tervehdykseen mustan suuren hupun alta näkyen vain ja ainostaan tuon tiukkana viivana pysyvä suu. Kalma luimisti korviaan loukkaantuneena ja hän kun oli vähän yrittänyt tuoda esille sitä ettei ollut niin vihainen kuin eilen oli, mutta selityksen hän silti velholta vielä haluaisi ennen kuin koira antaisi täysin anteeksi. Hänen pitäisi sitä ennen vain saada velho puhumaan jollakin keinolla, mutta hän oli harvinaisen huono tälläisissä tilanteissa.
Noh, Kalma ei kuitenkaan lähtenyt sen erikoisemmin puhumaan velholle vaan seurasi sivusta kuinka Black komensi siskoaan kävelemään ja lähti sitten itse perässä köpöttelemään kaikessa hiljaisuudessa pitäen tietyn turvavälin kaksikkoon. Ei sitä tietäisi jos Black saisikin päähänsä paiskata hänet päin seinää tai vaikka toiseen valtioon..

Pian kolmikko kuitenkin saapui Blackin tönölle ja Kalma seurasi kaksikkoa aina sisälle asti ja kävi vain nopeasti nuuhkimassa kaikki paikat syystä tai toisesta, kunnes jäi seisomaan jonkin matkan päähän nojatuolissa istuvasta velhosta. Hetken paikoillaan möllötettyään Kalma lähti lähstymään Blackiä pää painettuna alhaalla, korvat luimussa ja häntä oli koipien välissä. Koira pysähtyi velhon eteen seisomaan ja laski päänsä tuon polvelle lepäämään tapittaen tuota anteeksi pyytävän näköisenä hiljaa sanaakaan sanomatta.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Loka 02, 2011 9:04

Black, Nimue

Velho johdatti siskonsa tönöllensä. Velho ei ollut kunnolla tietoinen Aavekoirasta, sillä ei vaivautunut vilkaisemaan lähtikö tuo seuraamaan vai ei. Se ei häntä nyt liikuttanut. Nimue puolestaan huomasi silmäkulmassaan aavekoiran lähteneen heidän peräänsä. Tästä tulisi mielenkiintoista. Veljensä tuntien, tuo ei osaisi sanoa antavansa anteeksi, saatikka pyytää anteeksi. Velhotar hykerkikerteli itsekseen päänsä sisällä, malttamattomana seuraamaan tätä konfliktia. Tai ainakin Nimue toivoi, että nuo repisivät toisiltaan päät irti.
Tönölle päästyään Velho istahti alas nojatuoliin, laskien hupun päästään. Nimue puolestaan jäi seisomaan muutaman metrin päähän velhostaan, odottaen tuon seuraavaa siirtoa. Ei hän itse voisi mitään tehdä, ennen kuin velho jotain ääneen sanoisi. Istuessaan alas velho huomasi koiran seuranneen heitä tönölle. Mitään sanomatta tuo katsoi koiran tutkiessa paikat ja lopulta lähtien lähestymään luisevaa herraansa alistuvin elein. Elettäkään tekemättä velho jäi tuijottamaan koiraa, joka anteeksipyytävästi jäi napittamaan Blackiä silmiin, laskettuaan päänsä tuon polvelle.

Tapa se Nimue totesi virnuillen seuraillen sivusta tätä tilannetta, saaden veljensä nostamaan vihaisen katseen siskoonsa.
Velho soi koiralle nopean, mutta lempeän silityksen päälaelle samalla kun nousi ylös ja käveli siskonsa luokse, napaten tuota kaulasta, saaden naisen päästämään pari kuolonkorahdusta.
Mitä jos annan koiran tappaa sinut? Velho kysyi, saaden naisen virnuilemaan itsekseen. Kumpikin heistä tiesi ettei Black sitä tekisi, mutta ajatus siitä houkutti miestä jollain tasolla.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4015

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Loka 02, 2011 9:28

Kalmankoira

Katse kääntyi takana seisovaan Nimueen joka komensi, tai lähinnä kehotti, veljeään tappamaan koiran tähän paikkaan. Kalma katsahti velhon päälle joksikseen hätääntyneenä ja oli jo odottamassa tuolta iskua jos toistakin, mutta sitä ei ikinä tullutkaan kun velho laski lempeästi kätensä koiransa päälaelle suoden tuolle lempeän rapsutuksen. Kalma heilutti häntäänsä vastaukseksi ja vaikutti piristyneen huomattavasti kuin olisi omistanut kultakalan muistin, eikä olisi muistanut eilistä pikku kinaa ollenkaan. Ei Kalma oikeastaan kehdannut tässä Nimuen nenän edessä alkaa velhon kanssa mitään syvällisiä juttelemaan. Josta puheen ollen.. Black oli tarrannut tuota kaulasta ja kuristi tuota ilmeisesti koska velhotar päästi kuolonkorahduksia kurkustaan. Blackin sanat saivat aavekoiran virnistämään pienesti itsekseen.
"Kuulostaisi hyvältä." Koira tuumasi kävellen hieman lähemmäs velhoa ja tökkäsi toisella tassullaan Blackiä jalkaan että saisi tuon huomion hetkeksi aikaa.
"Kun tämä on ohi... voimmeko sitten jutella?" Kalma kysyi Blaciltä tapittaen tuota alakantista häntä vispaten edelleenkin pienesti takana iloisena. Suoraan sanottuna Kalman olisi tehnyt mieli pompata Blackin syliin ja tehdä tuolle totaallinen naaman pesu, mutta jätti nyt tekemättä sen. Noh sanansa sanottuaan Kalma sitten raahasi karvaisen takamuksensa takan luokse ja kävi makaamaan lattialle seuratakseen tapahtumia hiljaa sivusta sivullisena osapuolena.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Loka 03, 2011 8:49

Black, Nimue

Kalma komppasi velhon puheita, toteamalla tuon ehdotuksen olevan hyvä idea. Velho virnisti pienesti, mutta jätti sitten sen suuremmat uhkailut myöhemmälle. Mies päästi irti siskonsa jäntevästä kaulasta, vilkaisten sitten Aavekoiraan. Koira kysyi, voisivatko he jutella, jahka Black olisi asiansa siskonsa kanssa hoitanut. Velho katsoi hetken koiraa sanomatta mitään, kunnes nyökkäsi syvään myöntävästi. Sanoja tuo ei vaihtanut, mutta ei velhosta voinut enää aistia närkästyneisyyttä. Jos tuo olisi ollut koiralle vihainen, olisi Kalma lentänyt niskapers-otteella pihalle jo ensikättelyssä.

Sen suuremmitta puheitta, kävi Black takaisin istumaan nojatuoliin ja sulki silmänsä. Psyykkinen kidutus alkoi. Molemmat sisaruksista vaipuivat transsiin. Black pakotti siskonsa kommunikoimaan telepaattisesti kirouksien avulla, siinä ohimennen kiduttaen tuota loitsulla jos toisellakin. Nimue puolestaan ei voinut muuta kuin vastailla veljellensä, tai kärsiä niin fyysisesti, psyykkisesti kuin henkisestikin. Velhottaren kroppaan ilmestyikin haava jos toinenkin tämän pitkän ja aikaa vievän session. aikana. Se, mitä tietoja velhot vaihtoivat keskenään, oli mysteeri. Välillä noiden kalpeilta huulilta karkasi mumistu sana jos toinenkin, kielellä, mitä Kalma ei tuntenut. Nimuen suusta pääsi välillä kirosana jos toinenkin demonikielellä, jota noita oli tottunut käyttämään opintojensa aikana.
Tätä tulisi jatkumaan tunti, jos toinenkin, kunnes Black olisi yltäkylläinen kidutuksen osalta.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4015

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Loka 03, 2011 9:18

Kalmankoira

Kalma makasi edelleenkin aloillaan repo rankana lämpimän takan luona kun Black länttäsi luisevan takamuksensa nojatuoliin takaisin ja sitten seurasikin kylmä hiljaisuus.. tai ainakin hetkeksi aikaa. Koira nosti päätään valppaasti pystyyn ensinmäisten äänähdysten tullessa Nimuen suunnalta ja jäi tapittamaan tuota kysyvänä eriparisilla silmillään, mutta koska mitään ei sitten tapahtunut sen erikoisemmin niin koira laski päänsä takaisin tassujensa väliin lattialle. Haavojen ilmestyessä Nimuen iholle koira nosti laiskasti korviaan, mutta ei muutaman minuutin seuraamisen jälkeen enää jaksanut lähteä suuremmin regoimaan kaksikon äänähdyksiin tai puuhiin sen erikoisemin. Sen sijaan Kalma köpötteli silkkaa uteliaisuuttaan ensin Nimuen eteen joka ei vaikuttanut olevan tällä hetkellä laisinkaan selvillä ulkopuolisesta tapahtumasta.. Koira tökkäsi tuota tassullaan kevyesti jalkaan saamatta reagointia aikaiseksi ja Kalman karvaisille kasvoille levisi sadistinen, ei vaan ilkikurinen virnistys tuon kiertäessä kerran Nimuen ympäri tutkivasti. Korkeintaan vähän säpsähti tuon päästäessä ääniä suustaan.
Hetken tutkiskeltuaan Nimueta koira nosti toista takakoipeaan ja ihan kylmän viileästi lorotti rakkonsa tyhjäksi tuon kaavun päälle ja tietenkin varoi ettei Blackin asunnon lattialle menisi.. ainakaan pahemmin. Rakkonsa saatuaan tyhjäksi Kalma jäi hyvinkin tyytyväisenä istumaan ja tapittamaan saamaansa jälkeä kun keksi sitten jotakin muutakin vielä lisäksi.. Kalma muuttui ihmismäisemmäksi ja käveli kaikessa rauhassa Blackin pöydälle etsien sieltä käsiinsä sudin- tai ainakin jonkin sen tapaisen- ja vielä muste pullon, joiden kanssa käveli Nimuen naaman eteen ja no alkoi taiteilemaan tuon naamaan kaikkea kivaa naureskellen ajoittain itsekseen.
Lopulta aavekoiran kyllästyttyä tuo kävi viemässä mustepullon ja sudin paikoillensa mennen itse istumaan toiselle nojatuolille katsomaan kaunista taideteostaan virnuillen itsekseen. Kyllä se oli sitten nätti~ Myös Black sai hommansa tehtyä ja ilmeisesti lopetti avaten silmänsä jolloin Nimuekin tipahti lattialle rysähtäen kuin nukke jolta oli katkaistu langat pois.
"Noh?" Oli aavekoiran kysymys velholle ensinmäisenä.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Loka 05, 2011 10:47

Tunnit kuluivat, kunnes Velho oli saanut tarpeekseen siskonsa kuulustelusta ja kiduttamisesta ja päätti pistää tuon unten maille. Niinpä Velhotar romahti alas lattialle kuin kuollut lahna, velhon avatessa silmänsä ja vilkaisten ympärilleen.
Ennen kuin tuo mitään näkemästään rekisteröimään aivoihinsa, pisti nenään epämukava, pistävän kitkerä haju. Ei tarvinnut olla ruudin keksiä, tajutakseen kuka oli kussut ja kenen kintuille. Niinpä velhon vakavoitunut katse siirtyi koiraan, joka kyselikin jo mitäs tuo selville oli saanut.
Luulin että olet sisäsiisti Velho totesi nostaessaan luisevan olemuksensa ylös tuolista ja käveli makuuhuoneensa puolelle, alkaen penkomaan vaatekaappiaan.
Ei hän yhäkään kerro mitään.. Velho totesi ohimennen, mikäli Kalma nyt oli seurannut kuulo etäisyydelle Mutta sinun on parempi toivoa, että saan hänen kaapunsa pestyä ennen kun Tomoderuwix saapuu.
Löydettyään sopivan, kuluneen paidan Black käveli takaisin Nimuen luokse ja lähti riisumaan kusista kaapua luisevan eukon yltä. Tietenkään naisella ei ollut mitään verhoamassa yläruumistaan kaavun alla, joten jos Kalma ei pitänyt luisevista naisista, kannatti tuon katsoa muualle. Black puolestaan ei nyt niinkään välittänyt naisen kropasta, saatika sitten siskonsa kehosta missään perverssissä mielessä. Joten velho vain riisui siskonsa, pujottaen tuon ylle vanhan, mustan paitansa. Jalkoihin velhottarelle jäi omat polvihousunsa, joten sen suuremmista vilautteluista ei tarvinnut huolestua.

Pukiessaan siskoa huomasi velho myös tuon kauniisti koristellut kasvot. Kysyvän moittiva katse siirtyi Kalmaan, mutta pienen, ilkikurisen virneen myötä velho jatkoi siskonsa pukemista, kunnes nosti luisevan naisen istumaan nojatuoliin.
Tuon jälkeen velho nappasi kusisen kaavun mukaansa, nyökäten viittoi koiraa seuraamaan ja suuntasi kulkunsa kohti salakäytäväänsä, kohti käytävällä sijaitsevaa pesuhuonetta.
"Puhu" Oli seuraavat sanat velholta Koiralle, viitaten tuon aikaisempaan pyyntöön keskustelemisesta.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4015

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Loka 08, 2011 6:32

Kalmankoira

Kalma kohotti laiskasti toista kulmaansa kysyvästi Black totesi luulleensa hänen olevan sisäsiisti. Olihan hän, mutta ei hän voinnut yksinkertaisesti vastustaa Nimuen kintuille kustaamista ja osoittaa mieltään tuolle sen suhteen mitä tuosta ajatteli. Black nosti takamuksensa tuolilta ja Kalma seurasi silkkaa uteliaisuuttaan tuon huoneen ovelle seuraamaan mitä tuo nyt oikein teki, ja näytti siltä että tuo meni vaatekaapillensa etsimään vatteita vastaten samalla hänen kysymykseensä. Tuo ei ollut saannut mitään irti siskostaan ja lisäsi vielä Tomtomin tulevan käymään tänne. Kalma tuijotti kysyvästi velhon päälle ollen avaamassa suutaan kysyäkseen, kun Black tulikin pois huoneestaan Kalman astuessa pois oven suuaukolta jääden katsomaan paikoiltaan kuinka velho kyykistyi siskonsa luokse ja alkoi riisumaan tuota. Kalman oli aivan pakko siirtää katseensa muualle sillä Nimuen ruumis ei todellakaan ollut se maailman kaunein, eikä ollut muutenkaan soveliasta katsella ilman lupaa alastonta naista..

Blackin saatua puettua ja siirettyä siskonsa istumaan nojatuoliin Kalma lopulta uskalsi taas katselle kaksikon suuntaan ja nyökkäsi pienesti kun Black viittooi seuraamaan, lähtien tuon perään kipittelemään salakäytävään.
"No... olen ensinäkin todella pahoillani elisestä anteeksi. Mutta minua jäi vaivaamaan, olisitko tehnyt sen jos kansasi laki ei olisi kieltänyt?" Kalma avasi suunsa Blackin antaessa vihdoinkin hänellekkin huomiotaan. Ja kyllä Kalmaa häiritsi suunnattomasti se oliko Black todellakin valmis tekemään hänestä orjaa itselleen jos mikään ei estäisi.
"Ja mistä teidän eripuranne oikein johtuu? Yritin tivata sitä Nimuelta jo, mutta ei suostunut vastaamaan mitään ja toivon että kerrot totuuden." Kalma selitti vielä hiljentyen hetkeksi aikaa kokonaan ja avasi vielä suunsa uudestaan.
"Mitä Tomtom täältä haluaa?" Oli viimeinen kysymys ainakin toistaiseksi.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Loka 09, 2011 10:34

No, aavekoira vihdoista viimein pahoitteli eilistä purkaustaan verbaalisessa muodossa. Velho ei vastannut mitään tuon puheisiin, mutta selvästi tuon kasvoilta näki jonkin asteen tyytyväisyyttä tähän tilanteeseen. Ei hän halunnut saatikka jaksanut riidellä kenenkään Ylimääräisen kanssa hänellä oli jo siskonsa niskassa!
Ensitapaamisella olisin Black totesi kylmähkösti Kalman kysymykseen Mutta tutustuttuani en.
Velho saattoi vain toivoa, ettei koira vetäisi hernettä nenään tuon vastauksen myötä. Eiväthän he tunteneet toisiaan ensimmäistä kertaa tavattaessa. Ei Black silloin yksinkertaisesti VOINUT tuntea minkäänlaisia positiivisia tunteita tätä sielua kohtaan. Yrittihän tuo jopa kuninkaan murhaa ja hyökkäsi häntäkin vastaan. Kalma oli ensitapaamisella antanut itsestään vihattavan vaikutelman, mutta toisin oli kuitenkin käynyt.

Seuraavaksi koira kyselikin, mistä sisarusten riita mahtoi johtua. Black kohautti olkapäitään, samalla kun astui sisään pesuhuoneen ovesta. Velho heitti siskonsa kaavun kepeästi ilmaan, alkaen sitten ohjailemaan tuon liikkeitä pesuvadille mielensä avulla. Mitä sitä turhaan fyysistesti itseään rasittamaan ämmien hommissa. Tämähän hoitui hyvin näin taikuudenkin avulla.
Hän on aina vihannut minua. Katkera sielu kun on, hän ei kai voinut hyväksyä tosiasiaa siitä, että joku saattaisi olla häntäkin mahtavampi meidän suvussamme Black totesi, istuessaan penkille katselemaan kuinka saippuat ja pyykkilaudat tekivät työtä itsestään.
Ja Tomtom haluaa tavata Nimuen, kaikkien näiden vuosien jälkeen Velho lisäsi, siirtäen katseensa koiraan hän ei ollut edes tietoinen siitä, että velhotar oli vielä elossa
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4015

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Loka 10, 2011 9:39

Kalmankoira

Kalma nyökkäsi pienesti Blackin vastaukseen siitä että olisi ehkä ensinmäisellä kerralla tehnytkin hänestä orjan, mutta olikin sitten tutustuttuaan muuttanut mielensä hänen suhteensa. Kalma oli harvinaisen tyytyväinen asiasta.
"Hyvä tietää.." Kalma sitten tuumasi vastaukseksi velholle, joka ei voinnut mitenkään arvata kuinka iloinen hän olikaan tuon vastauksesta vaikkei ulospäin näyttänytkään.

Kalma astui veljon perässä pesutuvan puolelle jääden seisomaan vähän matkan päähän ovesta, että velhosta seuraten pienellä mielenkiinnolla kun Black heitti kaavun ilmaan ja alkoi sitten taikuuden avulla sitä pesemään soikossa. Olisi ollutkin astetta koomisempi näky jos Black olisi tuota käsin käynnyt pesemään hiki hatussa. Katse siirtyi itseään pesevästä kaavusta velhoon tuon avatessa suunsa.
"Ja näköjään ohittanut sinut aika kirkkaasti.. miksi hän enään sitten jaksaa paskaa jauhata?" Kalma tuumasi oman näkökantansa asiaan velhon sanoihin.
"Hän muuten uhkasi tuolla tyrmillä että tämä kiinni jääminen oli vain osa juonta ja olisi vain ajankysymys milloin rouva pääsee vapaaksi.. Toivon totisesti että olet varautunut edes hieman." Kalma lisäsi vielä Blackille ja päätti kertoa sen mitä Nimue hänelle itselleen kertoi tyrmillä. Hän ei ainakaan halunnut tuota mielipuolta vapaaksi keskellä kylää. Tuohan voisi naamioitua keneksi vain..
"Aah.. Miksi muuten edes vaivaudut pesemään tuota kolttua?" Kalma kysyi nenäänsä nyrpistäen velholta.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Loka 28, 2011 9:15

Velho kohautti olkiaan Kalman kysymykselle. Mistä hän voisi tietää, miksi siskonsa oli kuin perseeseen ammuttu karhu.
En tiedä. Kai hänellä on jotain tuntemattomia kaunoja kannettavana Sitä täytyy kysyä häneltä itseltään.. joskin, se tulee olemaan yhtä tuottoisaa kuin sonnin lypsäminen maidon toivossa Kaljupää totesi katsellessaan kaavun pesua.
Seuraavaksi koira huomauttikin Siskon uhkauksista paeta paikalta. Velho virnisti pienesti, mutta ennen kuin sen paremmin ehti tuota kommentoimaan, oli Kalma jo esittänyt seuraavan kysymyksen, koskien vaatekappaletta jota velho pesi.
Nimue saa uhkailla minkä ehtii En usko siihen, että hän pakoon pääsisi. Ei hän nyt niin mahtava ole Black totesi virnuillen itsekseen, jonkin asteen omahyväisyydessä Ja pesen koltun, koska Tomtom tulee. Hän repii joko sinut tai minut kappaleiksi, jos kuulee että olen antanut sinun merkata siskoni kaavun ruikuillasi. Hän ei jaa yhtä halveksivaa kuvaa siskostani, kuin sinä ja minä.

Black mieluummin pesi Nimuen kaavun, kuin kuunteli sen vanhan kiukkupussin saarnoja siitä, mitä tuo ei suvainnut ja mitä suvaitsi. Ties vaikka opettaja innostuisi oppilastaan jälleen mätkimään. Black ei voinut kiistää, etteikö olisi innolla odottanut Tomtomin saapumista. Ei sen takia, että hänellä olisi ikävä ollut, vaan koska hän halusi tietää vanhemman Velhon mielipiteen siskostaan. Siitä tulisi mielenkiintoista.
Oliko sinulla vielä muuta? En usko että haluat paikalla olla, kun Tomtom saapuu Velho kysyi, siirtäen pistävän katseensa koiraan.
Tusota ei enää paistanut samanlaista vihaa, kiukkua tai mökötystä, mitä aikaisemmin, joten äskeinen lause ei ollut tarkoitettu mitenkään loukkaavassa mielessä.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4015

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Pe Loka 28, 2011 10:08

Kalmankoira

"Black.. en tiedä oletko huomannut, mutta hän on heitellyt sinua ympäriinsä joka kerralla kun olette ottaneet yhteen. Lisäksi olit ensinmäisellä kerralla lähellä kuolla." Kalma otti aiheeksi huomauttaa Blackille, joka syystä taikka toisesta, taisi olla nyt jänis joka luuli voittaneensa kilpikonnan ja pysähtyi nukkumaan tien poskeen.
"Älä kiltti lankea ylimielisyyteesi.. tiedän että olet vahva ja näin, mutta ole varovainen siskosi osaa jotakin mitä sinä et- onhan hän jo osittain vapaa kirouksestasi jos pystyy puhumaan, jota hänen ei pitäisi pystyä tekemään lisäksi hän pystyy jo liikkumaan. Hän rapsutti minua tyrmillä kun olin siellä." Kalma saarnasi velholle vaikka se varmastikkin olisi täysin turhaa ja menisi kuuroille korville, mutta pakkohan sitä oli sanoa. Hän oli vain huolissaan omasta tulevaisuudestaan ja myös kyllä Blackinkin turvallisuudesta. Black oli ainoa joka pystyisi vastaamaan Nimuelle tuon hyökkäyksiin..
"Eihän hän aikaisemmin pystynyt liikkumaan?" Kalma kysyi vielä Blackiltä toivoen tuon heräävän todellisuuteen ja siihen että tuo oli löytänyt itseään paremman.

"Ajattelin kyllä merkata hänet senkin takia että tunnistaisin hänet missä tahansa, vaikka illuusio temppujaan käyttäisikin." Kalma tuumasi velholle ja lisäsi vielä virnistäen.
"Kusen haju kun ei lähde helposti pois."
Seuraavaksi Black sitten olikin sättimässä häntä jo pois ja Kalma jäi mietteliäästi katsomaan velhon päälle, kunnes avasi lopultakin turpa värkkinsä.
"Tiedän, että olen kysynyt tämän monta kertaa mutta voisitko opettaa minulle jotakin? Ihan vain Nimuen varalta, olen kuitenkin melko avuton hänen temppujaan vastaan jos en pääse koskemaan." Se oli aavekoiran kysymys Blackille ja saatuaan myöntävän vastauksen Kalma nyökkäsi, muuttui koiraksi ja pienten hyvästien kera lähti taika käytävälle jolkottelemaan, josta meni Blackin asunnolle ja ulos.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Loka 28, 2011 11:02

Black kieltäytyi ottamasta Kalman viisaita sanoja huomioon. Hän oli ylimielinen paskiainen, eikä uskonut voivansa hävitä enää tässä taistossa siskoaan vastaan. Ei, Nimue ei tätä taistelua voittaisi. Ei vaikka Kalma toi esille erittäin hyviä pointteja aikaisemmista yhteenotoista. Kalman sanat menivät siis kuuroille korville, eikä velho reagoinut ystävänsä varoituksiin mitenkään. Valitettavasti. Ei edes siihen tosiseikkaan, ettei Nimue aikaisemmin pystynyt liikkumaankaan. Ylpeys kävi lankeemuksen edellä..
Velho ei myöskään reagoinut Aavekoiran pisu kommentteihin. Koiralla saattoi ehkä olla omat pointtinsa, mutta inhimillisestä näkökulmasta, moinen tempaus oli etova ja vastenmielinen. Sitä Black ei kuitenkaan sanonut ääneen, sillä olisi varmasti itsekin tehnyt Kalman asemassa saman tempun.

Kalman seuraava kysymys sai velhon vilkaisemaan ystäväänsä kysyvästi. Kalma halusi oppia jotain, millä puolustautua? Aivan kuin tuo ei osaisi jo valmiiksi pitää puoliaan! Noh, velho katsoi hetken kysyvän mietteliäästi toveriinsa, kunnes nyökkäsi pienesti.
Enköhän minä jotain voi opettaa mutta en tänään Black totesi.
Vastauksen saatuaan, otti aavekoira tassut alleen ja jolkotteli tiehensä, sen pahemmin hyvästelemättä. Black tiesi, että näkisi aavekoiran pian, joten ei velhokaan vaivautunut hyvästelemään. Sen sijaan tuo jatkoi koltun pesemistä ja valmistautui henkisesti entisen opettajansa tapaamiseen

Paluu Velhon asunto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö