http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/viewtopic.php?t=1685&start=15
Kalmankoira
Black ei regoinnut millään asteella aavekoiran tervehdykseen mustan suuren hupun alta näkyen vain ja ainostaan tuon tiukkana viivana pysyvä suu. Kalma luimisti korviaan loukkaantuneena ja hän kun oli vähän yrittänyt tuoda esille sitä ettei ollut niin vihainen kuin eilen oli, mutta selityksen hän silti velholta vielä haluaisi ennen kuin koira antaisi täysin anteeksi. Hänen pitäisi sitä ennen vain saada velho puhumaan jollakin keinolla, mutta hän oli harvinaisen huono tälläisissä tilanteissa.
Noh, Kalma ei kuitenkaan lähtenyt sen erikoisemmin puhumaan velholle vaan seurasi sivusta kuinka Black komensi siskoaan kävelemään ja lähti sitten itse perässä köpöttelemään kaikessa hiljaisuudessa pitäen tietyn turvavälin kaksikkoon. Ei sitä tietäisi jos Black saisikin päähänsä paiskata hänet päin seinää tai vaikka toiseen valtioon..
Pian kolmikko kuitenkin saapui Blackin tönölle ja Kalma seurasi kaksikkoa aina sisälle asti ja kävi vain nopeasti nuuhkimassa kaikki paikat syystä tai toisesta, kunnes jäi seisomaan jonkin matkan päähän nojatuolissa istuvasta velhosta. Hetken paikoillaan möllötettyään Kalma lähti lähstymään Blackiä pää painettuna alhaalla, korvat luimussa ja häntä oli koipien välissä. Koira pysähtyi velhon eteen seisomaan ja laski päänsä tuon polvelle lepäämään tapittaen tuota anteeksi pyytävän näköisenä hiljaa sanaakaan sanomatta.