Uteliaisuus on synti

Kuninkaan velhon, Blackin, asunto. Tämä pieni mökin tapainen asunto on täynnä kaikkea mitä velholta voi odottaa, taika tavaroita. Tänne voit tulla kysymään apua kaikkein vaikeimpiinkin asioihin, tosin se on toinen asia suostuuko velho auttamaan. Mökki on melko pieni ja pimeä, ikkunat ovat pieniä ja niistä ei paljoa valoa tule. Huoneistoon kuuluu keittiö, makuuhuone, oleskeluhuone ja komero. Oleskelu huone on ensimmäinen huone mihin tulet kun astut sisään isosta puuovesta.
Lisäksi mökki sisältää salakäytävän, jonka rakentamiseen velho on käyttänyt taikuutta. Salakäytävän ovi muistuttaa tavallista komeron ovea, mutta sen takaa aukeaa suuri, pitkä käytävä joka on täynnä ovia...

Valvojat: Crimson, Aksutar

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Huhti 2012, 12:28

Demoniasiantuntija? Tuskin. Velho kävikin hymähtämään tuohon toteamukseen kuivahkosti, samalla kun tyynen nyrpeä katse pysyi Roswellissa.
En ole erikoistunut Demonologiaan niin perusteellisesti, että voisin itseäni asiantuntijaksi kutsua. Mutta tiedän aiheesta enemmän, kuin useimmat hovissa. Eivät tunnistaisi valepukuista demonia joukostaan, vaikka sellainen nenän edessä seisoisi.. sen sijaan polttavat viattomia, kauniita naisia demonin palvojina, vain koska joku ruma eukko päätti niin Velho kävi avautumaan, äänen muuttuessa hieman halveksivan katkeraksi loppua kohden. Joskus velho miettikin, miksi edes eli näiden tavallisten kuolevaisten keskellä, kerta ei jakanut heidän kanssaan samoja mielipiteitä asioista.

Roswellin seuraavat sanat saivat apaattiset kasvot hakemaan jälleen närkästyneisyyden piirteitä. Demoni ei ottanut lähteäkseen, vaikka kauniisti pyysi. Tai no, niin kauniisti, kuin velho vain osasi. Lisäksi Black oli niin laiska, ettei jaksanut käydä pakottamaan demonia ulos. Väsymys ja ehkä jo vanhuuskin alkoivat painamaan velhoa. Tai sitten hän ei vain jaksanut välittää mistään niin paljon, että tekisi asialle jotain.
Häiritsetkö? Periaatteessa et, enhän minä mitään ole tekemässä. Minulla ei ole hommia kesken, eikä velvollisuuksia hoidettavana enää tälle päivälle. Ei ole mitään asioita toimitettavana, eikä myöskään selvitettävänä.. Joten siinä mielessä et häiritse. Mutta häiritset minun rauhaani, yksinäisyyttäni, jota omasta ränsistymään käyvästä mökistäni haen. Olet se elementti, jota en kaipaa tässä asunnossa: Seuraa. Älyllistä, inhimillistä seuraa, joka sanoo mielipiteensä vaikkei sitä kysyttäisi. Joka esittää kysymyksiä, vaikken jaksaisi vastata. Joka vaatii huomiota, vaikkei sitä olisi saatavilla. ymmärrätkö?


// Pääsin pakoon Roswellin vierestä ja sain vihdoista viimein vastattua. Roswellin normipäivä on erittäin normaalin oloinen //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 11 Huhti 2012, 18:09

Velho ei käynyt kutsumaan itseään asiantuntijaksi, vaikka myönsi toki tietävänsä enemmän, kuin suurin osa. Eikä siitä ollut epäilystäkään. Aihe kääntyi nopeasti pessimistisen velhon sanoista paljon karumpaan suuntaan, siihen ikävään totuuteen, mistä ei Black näyttänyt itsekään pitävän sen enempää. Eikä pitänyt toki Roswellkaan, ei se koskenut häntä henkilökohtaisesti eikä oikeastaan lajikohtaisestikaan olivathan ne ihmiset yleensä ne, jotka kärsivät mutta juuri se viattomien kärsiminen oli sellainen asia, minkä ei kuuluisi tapahtua missään nimessä.
"Se on kovin ikävää," demoni tuumaili kovin vähättelevin sanoin ja vaikkei tuon kasvoilta voinut suurta vihaa tai surua lukeakaan, ei hän kyllä mitenkään erityisemmin tyytyväiseltä tai iloiselta näyttänyt puhuessaan.
"Voisin kuitenkin äänensävystäsi päätellä, että olemme samaa mieltä asiasta? Turhalle murhaamiselle pitäisi tehdä jotain, on hankala olla tuntematta olevansa osasyyllinen näin demonina, mutta samaisesta syystä minun taitaa olla mahdotonta muuttaa asiaa yksin," pieni pahoitteleva hymy käväisi huulilla.

Blackia näytti vain ärsyttävän demonin tottelemattomuus, erakkomainen velho kaipasi omaa rauhaansa. Tietenkin Roswell kuunteli ja ymmärsi sanat hyvin, mutta silti tuo ei näyttänyt aloittavan minkään sortin lähdön tekemistä.
"Oliko tuo kenties kohteliaisuus?" sarvipää kehräsi hymyillen ja silmät kapeina, vaikkeivät kuitenkaan mitenkään sen uhkaavammilta näyttäneetkään. Älyllinen ja inhimillinen eivät olleet sanoja, mitä tuosta normaalisti käytettiin, joten pakkohan niihin heti oli kiinnittyä.
"Mutta ymmärrän toki ja arvostan rehellisyyttänne Vaikka se saa teistä vain entistä kiusattavamman, velhoseni," Roswell virnisti ja kävi jo astetta tuttavallisemmaksi, astellen varsin uskaliaana velhon ohitse syvemmälle taloon ja taputtipa jopa toista kaljulle päälaelle ohi kävellessään. Olihan Black pitkä mies, mutta niin oli tämä toinenkin ihmismäinen otus tässä huoneessa joten moisessa eleessä ei ongelmaa ollut, vaikka tuo ei aivan toisen pituuteen yltänytkään. Ei tainnut olla enää mitään epäilystä siitä, että oliko tässä visiitissä nyt taustalla kiusaamista pelkän uteliaisuuden lisäksi. Demoni ei näyttänyt mitään pelkoa eikä edes varonut velhoa, vaikka tiesi toisesta nyt enemmän. Hankalaa oli vielä sanoa oliko käytös sellaista siksi, että tuo oli niin voimakas, ettei syytä pelkoon ollut vai huijasiko vain.

"Mutta arvostan teitä kuitenkin sen verran, että ehdotan suosiolla tasapeliä, ellette väkisin tahdo haastaa minua. Lähden talostanne suosiolla, jos onnistutte näyttämään tai kertomaan minulle jotain mielenkiintoista. Ei mitään juonia," mies hymähti katsellessaan hyllyjen sisältöä läheltä, muttei kuitenkaan mihinkään koskenut. Demonin ilkikurinen luonne tuli esille pienenä kiusantekona ja uhitteluna, mutta silti tuo taisi niin kohtelias olla, ettei mihinkään ilman lupaa kuitenkaan koskisi. Ei hän tahtonut toisen oikeasti suuttuvan tai pahoittavan mieltään, hieman vain kiusoitella toista ja katsoa, millainen mies velho oikeastaan oli. Eihän hän oikeasti pahantahtoinen ollut, eikä myöskään niin nuori tai pikkumainen, että pelkkä ärsyttäminen lämmittäisi mieltä. Jos Black oikeasti häntä olisi ulos heittämässä, kyllähän hän lähtisi. Mutta pakkohan sitä oli kokeilla huvin ja tieteen nimissä.



((Sinne jää joskus vähän jumiin, Henry kyllä tietää. Normipäivät ovat normipäiviä.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Huhti 2012, 19:06

Kohteliaisuus? Ehkäpä. Ei ainakaan tarkoituksellinen, velho ei edes kehunut vaimoaan pahemmin. Kohteliaisuudet olivat niukat tällä herralla. Demonin käydessä mainitsemaan kiusattavuuden kasvamisen äskeisen avautumisen myötä, ei velho voinut olla kurtistamatta kulmiaan. Siinä samalla oli Roswell lähellä menettää toisen kätensä, käydessään taputtamaan velhoa päälaelle kuin mikäkin opettaja oppilastaan kohtaan. Black kuitenkin hillitsi itsensä, Roswelilla oli jo toinen jalka tukevasti hovissa. Ei olisi oikein murhata tätä demonia. Ei ainakaan nyt. Ei ainakaan, kun tuo oli Henryn siiven alla.
Peremmälle asteltuaan kävi Demoni ehdottelemaan tasapeliä. Tuo lähti neuvottelemaan tilanteesta, aivan kuin sarvipäällä olisi ollut varaakin keskustella asiasta. Velho kääntyi hitaasti kohden demonia, joka asetti melko yksinkertaisen ehdon poistumiselleen: Velhon piti näyttää tahi kertoa jotain mielenkiintoista. Ei juonia, ei mitään sen helpompaa. Tai vaikeampaa. miten sen otti.

Haastamaan sinua? Aivan kuin olisit suurikin uhka. Voittamaton vastus, ylitsepääsemätön este. Yksi loitsu ja löytäisit itsesi pihalta sulavasta hangesta jos vain vaivautuisin kättäni nostamaan Velho kävi toteamaan nyrpeänä. Kaljupää jäi tuijottamaan demonia. Pikkuhiljaa tuon kovaan kalloon alkoi mahtua fakta siitä, ettei demoni aikonut lähteä, ennen kuin oli saanut tahtonsa läpi. Aivan kuin naiset. Periksi ei annettu. Turhauttavaa.
Syvä, raskas huokaisu karkasi ilmoille. Black luovutti. Luovuttaminen ei ollut velhon tapaista ja tyytymättömyyden saattoikin nähdä tuon kasvoilta. Black oli kuitenkin liian väsynyt kiistelemään, hän halusi vain nopeasti eroon tästä olennosta. Kai tuo menisi sitten kiusaamaan jotakuta muuta. Toivottavasti.
Niinpä velho kääntyi ympäri ja käveli siivouskomerolle.
Seuraa Oli kommentti demonille, velhon astuessa sisään komeron ovesta ja kadoten sen sisään..
Illuusio pienestä, ahtaasta komerosta antoi periksi velhon astuessa sisään. Kuvastus katosi savuna ilmaan, paljastaen pitkän, lähes loputtoman oloisen käytävän illuusion takaa. Käytävän, jota valaisi vain muutama soihtu siellä täällä. Käytävän molemmin puolin oli tuhottomasti ovia. Erinäköisiä, kokoisia. Suurin osa näyttivät tutuilta ovilta, joita oli ympäri linnaa..
Käytävän päähän ei saattanut nähdä. Siellä ammotti vain pimeys. Näytti siltä, kuin se olisi jatkunut loputtomiin. Sama päti kattoon. Katto oli niin korkealla, ettei sitä voinut edes nähdä.. sikäli mikäli tässä tilassa kattoa edes oli.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 14 Huhti 2012, 20:48

Kuva
My theme song


Kaljupäisen velhon tyytymättömyys tilanteeseen oikein paistoi tuon kasvoilta kovin hurmaavan nyrpeänä ilmeenä, mikä ei voinut olla huvittamatta Roswellia. Ehkä hän ei aivan tahtonut ärsyttää toista näin paljon, mutta oli hankala hillitä itsensä toisen todistaessa tulevansa niin helposti ärtyneeksi. Olihan tämä loppujen lopuksi toisen testailua ja rajojen kokeilua.
"Kenties, kenties," demoni kävi vain naurahtamaan Blackin ilmoittaessa, kuinka helposti tuo saisi toisen ulos talosta jos vain olisi viitsinyt. Ilmoitus kävi taustalla käymään, ettei Roswellilla oikeastaan ollut varaa käydä kauppaa tästä asiasta. Siitä asiasta voisi olla montaa mieltä. Jokin osa miehestä oli kyllä kiinnostunut kuinkahan hyvin pakotettu taianomainen äkkilähtö edes toimisi, fyysiset loitsuthan toimivat varsin mainiosti, ikävä kyllä, mutta miksihän lyhyen matkan teleportaatio-taika sitten lueteltaisiin? Se kyllä pitäisi kokeilla kerran elämän aikana.
"Siinä tilanteessa en kyllä mitenkään voisi päästää teitä niin helpolla, velho hyvä. Eihän se olisi enää hauskaa tai mielenkiintoista," hän jatkoi hymähtäen. Sittenhän se olisi haaste ja vaikka usein tuo antoi toisten voittaa jos pelihousut olivat repeämässä, olisi se todellakin aivan liian helppoa tässä tilanteessa. Sellaisessa tilanteessa ei olisi hauskaa antaa periksi.

Demoni ei kuitenkaan tehnyt elettä poistuakseen moisten uhkaustenkaan jälkeen, ollen taas täydessä työn touhussa, katsellen ja kävellen hyllyjen luona uteliaana ympärilleen. Minnekään ei oltu lähdössä ja näyttipä velhokin sen ymmärtävän hetken kuluttua, päästäen ilmoille kovin tympääntyneen, mutta luovuttavan huokaisun. Moinen ääni sai Roswellin kääntämään huomionsa takaisin Blackiin, joka näytti nyrpeältä. Toinen sarvipään kulmista nousi kysyvästi, näinkö pian ja helposti sitä luovutettiin? Sitä oli taidettu tulla oikealla hetkellä Tai sitten väärällä, riippuu, miten sen nyt halusi ottaa. Eihän se voitto koskaan ollut hänelle se tärkein. Velhon matka kävi kohti siivouskomeroa, innostuneen hymyn noustessa demonin huulille, kyllä sitä oli jo tiedossa, mitä toinen aikoi nyt hänelle näyttää. Käsky seuraamaan ei mennyt kuuroille korville, Roswellin ollessa nopeasti Blackin kintereillä kuin mikäkin tottelevainen pieni demoni.

Velho astui ovesta sisään, Roswellin tullessa perässä, sen pienen siivouskomeron illuusion rikkoutuessa ja paljastaessa todellisen, luonteensa. Komero ei pian mikään komero ollutkaan, vaan pitkä ja pimeä käytävä täynnä ovia, jatkuen varmaankin loputtomiin pituudelta ja korkeudeltaan Olihan se varsin vaikuttavaa, ei ehkä vanhalle demonille mikään kauhea ihme kokemustensa ja aistimustensa takia, mutta kyllä se mielenkiintoinen ainakin oli. Mikään aivan luonnollinen huone tämä ei kuitenkaan ollut, jonkun taikuuden tuotos sen sijaan.
"Kovin vaikuttavaa. Teidän käsialaanne, kenties?" vilpittömästi kehuva hymähdys kävi demonin astuessa hieman peremmälle käytävässä, katsellen ympärilleen, tuntien voiman ympäristössä.
"Portaaleja, olettaisin?" Roswell tuumasi ääneen huomatessaan kyllä monet varsin tutunomaiset ovet, jotka käytävää täplittivät,
"Ovat kyllä kovin erilaisia omiini verrattuna, tekniikka taitaa olla aivan eri. Minne kaikkialle näistä edes pääsisi?"
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Huhti 2012, 11:47

Demoni seurasi kiltisti perässä, aivan kuin velho olisi tuon itse kutsunut ja orjuuttanut. Roswell oli kyllä olento, josta velho halusi pysyä mahdollisimman kaukana. Liian puhelias hänen makuunsa. Käytävä kuitenkaan ei mystisyydellään hehkauttanut kumpaakaan sisään tulijaa, eikä ihmekään. Tuskin tämä oli ensimmäinen kerta, kun kumpikaan miehistä näki jotain tämän kaltaista. Roswell kävi kyselemään, oliko tämä taika kenties velhon omaa käsialaa. Siihen demoni sai vastaukseksi myöntävän hymähdyksen. Kuka muukaan tämän olisi tehnyt? Taijan velho oli aikanaan oppinut opettajaltaan, joka käytti samaa tekniikkaa oman matkalaukkunsa laajentamiseen. Ties mitä roinaa sinnekin kassiin oli kertynyt näiden vuosien aikana. Black puolestaan omasta mielestään oli valjastanut loitsun parempaan käyttöön.

Hoksottimesi ainakin pelaavat Velho totesi kuivahkosti demonin tuumaillessa ovien olevan portaaleja. Niitähän ne olivatkin, kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Kaljupää vilkaisi taakseen Demonin kysellessä mihin ovista mahtoi päästä. Kaksikko käveli samalla yhä syvemmälle käytävään, kunnes velho pysähtyi erään oven eteen.
Ympäri linnaa, muutamaan kylän rakennukseen, osa jopa Nahoriin.. Niin linnan saleihin, kuin komeroihin tai tarkemmin niistä ulos kuin jopa itse kuninkaan makuuhuoneeseen, kaikkialle, jonne edeltävä kuningas antoi minun mennä.. Velho selitti samalla kun nyökkäsi kohden ovea, jonka edessä he seisoivat.
Siinä on ovi linnalle, palvelusväen tiloihin. Ole hyvä ja poistu siitä Velho totesi jälleen kuivahkon tympääntyneen kuuloisena. Kuitenkin, syvällä sisällään velho tiesi, ettei demoni noin helpolla pois kävelisi. Mutta ainahan sitä saattoi toivoa.


// tunnuskappaleesi on vallan mielenkiintoinen. Charmikas suorastaan //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 15 Huhti 2012, 13:35

"Olette monien taitojen mies, velho hyvä. Pystytte paljon suurempaankin, kuin vain tulella uhittelemiseen," Roswell hymähti hieman huvittuneena, mutta kyllä tuo aivan vaikuttunut oli Blackin kyvyistä, vaikka ei tämä kaikki aivan uutta ollutkaan. Moisten suurien rinnakkaistilojen luominen ei ollut mitenkään kaikista helpoin temppu, etenkään moisen pystyssä pitäminen ilman sen suurempaa keskittymistä loitsun loputtua. Black ei kyllä tuntunut miltään niin tavalliselta henkilöltä muutenkaan, tuon tarkka lajikin oli vielä hieman haussa Kovin mielenkiintoinen henkilö tuo velho, paljon salaisuuksia, jotka kyllä pitäisi vielä jossain vaiheessa saada tietoonsa.

"Säästätte parhaan aina viimeiseksi, mh? Onnistuitte vaikuttamaan ainakin minut näillä pienillä portaaleillanne," demoni hymyili kovinkin isällisen ylpeään tapaan enemmän kuin oikeasti toden teolla vaikuttuneena toisen työstä, mutta kaipa sekin oli tapa ilmaista ylpeys toista kohtaan. Portaalithan olivat hänelle kovin tuttu käsite, vaikkakin nämä olivat kovin erilaisia samanlaisesta periaatteestaan huolimatta. Miehen käsi ojentui kohti yhtä ovea kävellessään sen ohi, hipaisten sen pintaa sormillaan ja tunnustellessaan oven läpi siitä hehkuvaa energiaa.
"En tunne minkään sortin repeämiä, vaikka en uskoisi moisten edes yhdistyvän takaisin tähän maaperään. Tahtoisitteko selittää teorian taikuutenne toimivuuteen?" Roswell kävi urkkimaan tiedonjanoisena. Ehkäpä ulottuvuuksien välillä seikkailevasta sarvipäästä näiden portaalien pitäisi olla kovin säälittäviä, mutta nehän olivat jotain sellaisia, mitä hän ei osannut tehdä. Ehkä hänkin pystyisi repimään maailmojen seinät rikki, jos siihen aikaa oli valmis tuhlaamaan, mutta tulos ei olisi sama eivätkä seuraukset kovin hyvät. Ja yhdensuuntaisesta reitistä olisi silloin turha uneksiakaan, vaikka eihän kukaan niistä läpi pääsisi, ellei osaisi niitä käyttää. Black kävi pysähtymään yhden oven eteen, demonin tehdessä samoin.

"Kovin kätevää. Tietääkö nykyinen kuningas pienestä salahuoneestanne?" kysymys kävi heti sen seikan kimppuun, että edellisen kuninkaan velho oli maininnut, muttei nykyistä. Olikohan Henry tällaiseen antanut lupaa ollenkaan, jos edes sattui tietämään? Black oli tietenkin taas häätämässä Roswellia tiehensä, ehkäpä sekin oli perimmäinen tarkoitus tänne salakäytävään tulemisessa: johdattaa seuraava demoni nätisti jännän salakäytävän läpi ovelle, joka johtaisi ulos. Hymyhän sitä vain nousi huulille moisesta kieroilusta.
"Teenpä niin," tuo vain naurahti, jääden kuitenkin seisomaan vain oven eteen sitä katselemaan. Velho tahtoi hänen poistuvan sitä kautta ja ei hänellä itselläkään ollut sitä vastaan mitään Toinen ei vain sanonut, että hänen pitäisi poistua nyt. Hetken demoni vain seisoskeli siinä tekemättä mitään, antaen Blackin kärsiä seurastaan vielä hetkisen; tarpeeksi, että toinen varmastikin kyselisi jo itse mielessään syytä tähän seisoskeluun. Kuitenkin Roswell heltyi jo jonkin hetken kuluttua.

"Hyvä on, hyvä on, piditte sananne ja minä pidän omani," naurahdus kävi, pään kääntyessä kohti velhoa,
"Piristitte ainakin yksinäisen vanhuksen päivää, vaikka olisin uskonut teidän olevan vähemmän yhteistyöhaluinen. Tämä oli ohi niin nopeasti"




((Pitää olla näin charmikkaalla tyypillä etenkin noin tärkeään viestiin. Roswellkin kateellinen näistä viiksistä.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Huhti 2012, 19:51

Velho ei käynyt vastaamaan mitään demonin hymähtelyihin. Hän tiesi osaavansa yhtä jos toistakin, ei hänen sitä ääneen tarvinnut toiselle käydä varmistamaan. Joskus velho kuitenkin sortui kuolemansyntiin nimeltä ylpeys, joka tunnetusti kävi lankeamuksen edellä. Aina ei velho ollut se voimakkaampi osapuoli yhteenotossa tai kilpailussa, vaikka niin oli luullut.
Katse kääntyi demoniin kieltävästi tuon käydessä utelemaan velhon loitsujen kaavaa. Jo pelkkä ilme kertoi, ettei Roswell tulisi saamaan tuohon kysymykseen vastausta, mutta sanat kävivät vielä vahvistamaan sitä.
Taikuri ei paljasta temppujaan
Eihän Black taikuri ollut. Kaukana moisesta. Taikuri teki silmänkääntötemppuja, jotkut osasivat hyvällä tuurilla ensimmäisen asteen loitsuja viihdyttäessään kansaa, joka piti moisia helppoja harhautuksia taikuutena. Mutta ehkä Roswell ymmärsi, että taikuri oli tässä tilanteessa vain löysä kuvaus viitaten velhoon itseensä.

En tiedä. Ehkä, ehkä ei Oli vastaus demonin tiedustellessa kuninkaan tietämyksentasoa salaoven suhteen. Todellisuus oli, ettei velho tiennyt. Henry ei ollut tyhmä, ehkä tuo osasi päätellä jo jotain sen perusteella, kuinka velho oli aina oven takana kun kutsu oli käynyt. Ehkä kuningas oli itse löytänyt tämän salakäytävän joskus, mutta ei maininnut tietämystään sen suhteen. Se selviäisi vain kysymällä kuninkaalta.
Lopulta Demoni alkoi antamaan merkkejä lähtemisestä nyt jo? Velhon kasvoilla kävi millisekunnin ajan yllättyneen helpottunut ilme, joka kuitenkin hukkui sen kivenkovan perusilmeen alle nopeasti. Tämähän kävi loppujen lopuksi helposti.. kun vaan antoi vähän myöten. Demoni oli saanut mitä halusi, nyt tuon uteliaisuus oli tyydytetty, ainakin hetkeksi.
Jokainen minuutti sinun kanssasi tuntui ikuisuudelta Velho totesi, tosin tällä kertaa äänestä saattoi aisti jonkin asteen.. ystävällisyyttä? Aivan kuin vanhat kaverukset olisivat toisilleen naljailleet ja vetäneet turpaan, lopulta päätyen sopimaan riitansa nauraen ja selkään taputellen. Sellaista ystävällisyyttä, saattoi aistia äänestä.
Menehän nyt kiusaamaan jotakuta muuta, ennen kuin alan pitämään seurastasi
Eikä se loppujen lopuksi kovin suuri vale ollut. Roswell oli ärsyttävä, kuten kaikki muutkin elävät olennot, mutta ei sillä kaikkein ärsyttävimmällä tavalla. Ehkä tuota voisi oppia sietämään.. tai ehkä ei.


//Seuraavaksi Roswell kasvattaa viikset. Seksikkäät viikset. Ja heti heruu, mutta heruisi muutenkin //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 25 Huhti 2012, 16:55

Blackin pelkkä katse kertoi jo, mitä mieltä velho oli salaisuuksien kertomisesta toiselle. Silti Roswell ei voinut olla vastaamatta siihen pienellä, kauniisti pyytävällä hymyllä, vaikkei moinen tainnut koskaan hänenlaiseltaan mieshenkilöltä koskaan onnistua muuttamaan toisten mieltä. Etenkään kun vastapuoli sattui olemaan Blackin kaltainen vakava ja ärsyyntynyt yksilö. Hymy ei auttanut pätkääkään, velho vain varmisti sanoin ilmeensä kertomuksen. Salaisuuksia ei jaeltaisi.
"Vai niin," demoni naurahti huvittuneena, eikä näyttänyt pistävän toisen kertomatta jättämistä pahakseen,
"Sittenhän se tarkoittaa sitä, että minun pitää ottaa siitä selvää omin neuvoin," huvittuneisuus ja hyväntuulisuus näyttivät muuttuvan leikkisän viekkaaksi hymyksi haasteen myötä. Hänhän oli utelias, pakkohan tällaisesta oli ottaa selvää, jos ei hyvällä, niin sitten pahalla tai niin pahalla, kuin Roswell kehtaisi. Helposti sitä ei periksi annettaisi, kunhan toinen ei menettäisi malttiaan.

Vastausta ei saatu kysymykseen myöskään Henryn tietoisuudesta salakäytäviä kohtaan, muttei tällä kertaa siitä syystä, ettei Black tahtonut kertoa. Black ei tiennyt, joten kai se tarkoitti ainakin sitä, ettei velho itse ollut ainakaan toiselle siitä kertonut. Oli hankala päätellä Henryn tietämystä niillä eväillä, joten turhahan sitä oli miettiä. Se tulisi kyllä ilmi ennemmin tai myöhemmin. Roswell piti kuitenkin suunsa kiinni, mikä varmasti miellytti velhoa tuon ollessa jo niin kovin tympääntynyt hänen seuraansa. Silti Black näytti kovin yllättyneeltä demonin ilmoittaessa olevansa jo valmis lähtemään. Tuskin tuo uskoi tämän käyvän niin helposti, mutta eihän Roswellkaan uskonut velhon suostuvan tahtoonsa niin nopeasti. Kai heidät molemmat sitten pystyi laskemaan iloisesti yllättyneeksi.

Keltaiset silmät katselivat velhoa jotenkin niin tietäväisinä toisen naljaillessa harvinaisen leikkimieliseen sävyyn aikaisemmin niin vakavamieliselle miehelle, äänensävy ei lainkaan ollut sellainen, mitä tässä tilanteessa olisi voinut odottaa. Hymy nousi sarvipään huulille, vaikka toinen tahtoikin hänen menevän jo tiehensä, ei tuo tainnut kuitenkaan inhota häntä aivan niin paljon, kuin velho oli antanut ilmi.
"Sehän olisikin kauheaa, emmekä voisi moisen antaa tapahtua," Roswell naurahti huvittuneena ja aivan yhtä leikkimielisenä Blackin hoputtaville sanoille. Kyllähän visiitti jäi lyhyeksi, mutta olihan hän itse tehnyt ehdot, joten valittaa ei voinut. Viimeiseksi visiitiksi tämä ei kyllä tulisi jäämään, siitä sai velho olla varma.
"Nauttikaa nyt rauhasta ja yksinäisyydestä, velhoseni. Minä teen saman," demoni hymyili ja nyökkäsi hyvästeiksi, käden sitten tarrautuen edessä olevan oven kahvaan ja painaen sitä, avaten oven määränpäähänsä. Vielä kerran Roswell vilkaisi hymyillen velhoa, ennen kuin mies astui portaaliin pelottomana ja varmana. Ehtisihän sitä moisista hermoilla myöhemminkin, nyt kirjat odottivat lukijaansa




((Mutta ei Roswellille taida kasvaa viikset. : < Ainakaan täällä. Kyllä sillä varmasti on jossain paikassa sellaiset pornoviikset, että naisia ja Henryjä (äh sanoin saman asian juuri kaksi kertaa peräkkäin) on makuuhuoneen ovella jonona odottamassa. Kai tämä peli oli tässä, ellet sitten halua jatkaa tätä peliä jotenkin. Roswellhan haluaa aina kiusata Blackia ja saa Black kiusata myös Roswellia. Ja anoa rankaisemaan, tietenkin.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Huhti 2012, 20:54

Demoni saisi tutkia silmänsä puhki velhon saloja, kunhan pysyisi itse pois velhon tietoisuudesta ja näkökentästä. Jos hän ei nähnyt, kuullut tai tiennyt Roswellin tutkimusretkistä, ei hän myöskään voinut niistä suuttua. Tosin, demonin vierailu mökissä tuskin jäisi huomaamatta. Aina jotain vihiä jäisi, ei ehkä näkyvää, mutta tuntuvaa. Velho ei käynytkään ääneen kieltämään Demonia puuttumasta hänen asioihin, tuo sai itse päätellä mitä mieltä velho moisesta uhkauksesta oli.

Lopulta, kehotettuaan velhoa nauttimaan rauhasta ja yksinäisyydestä, poistui demoni hymyillen ovesta. Katseeseen vastattiin katseella, sanoihin pienellä hymähdyksellä. Hymähdyksellä, joka nosti toista suupieltä aavistuksen verran ylöspäin. Näkemiin, hyvästi, niitä ei toivotettu. Demoni vain poistui paikalta sen suuremmitta sanoitta. Velho katsoi hetken tuon perään, varmistaen että ovi myös meni kiinni jottei demoni voisi samasta raolleen jääneestä ovesta pinkaista heti takaisin lähti velho viettämään aikaansa ylhäisessä yksinäisyydessään


// Roswell! Käy läpi ulottuvuuksien viidakko ja palaa kera pornoviiksien! ME VAADIMME KARVOITUSTA KASVOIHINI! Ja Yhyhy, opettele kirjoittamaan. Tuolla lailla saa toistaa samaa asiaa yhdessä lauseessa.
Mutta juu, eiköhän tämä ollut tässä. Tältä erää. Mutta ehdottomasti jtn peliä lisää. Meidän pitää saada Henry vielä tykkäämään Roswellista niin paljon, että ylentää tuon neuvonantajakseen! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 29 Huhti 2012, 00:28

((Älä sano asioita liian epämääräisesti, kutsut vain Roswellin tunkemaan naamansa jonkun karvaiseen haarojenväliin! Silloinhan sitä olisi karvoitusta kasvoissa! Pitää kai sitten juonia uutta peliä sitten joskus kun tahdot pelata, Henry saa tehdä omalle pienelle demonilleen mitä haluaa. Voisivat mennä kukkakedolle juoksentelemaan käsi kädessä ja kieriä maassa kikatellen.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Huhti 2012, 00:54

// Minä haluan pelata vaikka heti. Tosin atm en kyllä ole luovalla tuulella, mutta heti huomenna. teknisesti ottaen huomenna. Heti kun meillä on juonta ja ideaa peliin. Ala siis kehittelemään, sinä karju. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Edellinen

Paluu Velhon asunto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron