Vanha tuttu..

Kuninkaan velhon, Blackin, asunto. Tämä pieni mökin tapainen asunto on täynnä kaikkea mitä velholta voi odottaa, taika tavaroita. Tänne voit tulla kysymään apua kaikkein vaikeimpiinkin asioihin, tosin se on toinen asia suostuuko velho auttamaan. Mökki on melko pieni ja pimeä, ikkunat ovat pieniä ja niistä ei paljoa valoa tule. Huoneistoon kuuluu keittiö, makuuhuone, oleskeluhuone ja komero. Oleskelu huone on ensimmäinen huone mihin tulet kun astut sisään isosta puuovesta.
Lisäksi mökki sisältää salakäytävän, jonka rakentamiseen velho on käyttänyt taikuutta. Salakäytävän ovi muistuttaa tavallista komeron ovea, mutta sen takaa aukeaa suuri, pitkä käytävä joka on täynnä ovia...

Valvojat: Crimson, Aksutar

Vanha tuttu..

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Helmi 2008, 19:46

Black

Black istui hiljaa paikoillaan. Hän katseli takkatuleen ja istui tuolissa erittäin laiskan näköisesti, roikottaen toista kättään käsinojan yli, pitäen jalkoja toisessa nojatuolissa ja toista kättään mahansa päällä. Häntä ei huvittanut tehdä mitään.. paitsi piesta Henry!
Kaikki oli Henryn syytä.. näin Black ajatteli.. toisaalta, oli osasyynä Lily ja Opheliakin, mitäs menivät puollustelemaan haltijaa. 'Mitäs minä sanoin!' tunne valtasi Blackin, hän oli alusta asti ollut sitä mieltä että Arathet olisi pitänyt hirttää samantien.
Talli tapahtuman jälkeen, Black oli tuijottanut metsään vartin ajan, vilkaisten välillä Opheliaa joka juoksi hänen ohitseen Lilyn perään, turhaan tietysti. Lopulta kun Black oli kääntynyt ja oli valmis hakkaamaan Henryn maan alle, tämä oli kadonnut talli käytävältä vuotavan nenänsä kera, eikä häntä sen koommin ollut näkynyt.. eikä Black kyllä toivonutkaan näkevänsä tätä enää koskaan. Black oli kävellyt tyynen kylmästi asuntoonsa, jättänyt oven rakoselleen ja rojahtanut tuolille istumaan... ja siinä hän nyt istui manaamassa haltijat maan alle ja koittaen sulatella sitä, ettei Lily välttämättä enää koskaan palaisi.
Hänen kasvoiltaan ei voinut lukea mitään, hän ei ollut surullisen, vihaisen tai järkyttyneen näköinen.. hän vain oli. Blader kykki hyllyn reunalla ja katseli Blackiä, tällä kertaa lintu ei edes uskaltanut mennä lähelle Blackiä, se aisti että jotain oli huonosti, eikä sen takia halunnut mennä kiusaamaan Blackiä.

Black tiesi että Artin perään lähteminen oli turhaa, sade olisi huuhtonut jo suurimman osan jäljistä mukanaan, eikä Black edes tiennyt minne Art oli menossa.. tai no tiesi, mutta hän ei sinne tulisi koskaan löytämään... ja sekös Blackiä tässä tilanteessa sapetti. Blader äännähti kevyesti, koittaen saada Blackin huomion, mutta tämä ei edes kääntänyt katsettaan lintua kohti, vaan tuijotti takkatuleen sanomatta mitään. Tietysti hänen mielessään oli käynyt ajatus, että hän voisi nostaa ahteriaan sen verran että olisi mennyt sulkemaan oven.. mutta olkoon nyt auki kun kerrain jäikin, mitä väliä?
Kuninkaalle tietysti voisi kertoa.. mutta vaikka kuinka uskottelisi, ei tämä varmaan tulisi uskomaan Henryn osuutta tapahtuneeseen... tai sitten ehkä.

// Opsukkaaa >8DD //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 09 Helmi 2008, 21:19

Ophelia

Ophelia oli kappelissaan... Hänen hiuksensa ja vaatteensa oli märät ja kaiken lisäksi hänen kätensä ja hame näin polvien kohdalta olivat vihreinä ruohotahroista. Ophelia istui kappelinsa sivuhuoneen lattialla eikä ajatellut juurikaan mitään. Lily oltiin viety vähä aika sitten... Ophelia oli yrittänyt huutaa ja itkeä tämän perään mikä ei tietenkään auttanut asiaa yhtään... Ophelia oli istunut ruohikolla koko sateen ajan, katsonut kaukaisuuteen ja kastunut tämän takia aivan litimäräksi, hänen päähänsä ei mahtunut että Lily olisi poissa, se ei vain tuntunut mahdolliselta. Ophelia oli riisunut märät vaatteensa ja pistänyt ne kuivumaan... Tosin Ophelian olisi pitänyt viedä ne pestäväksi näin ruohotahrojen takia, mutta ei ollut yksinkertaisesti jaksanut, hän tunsi olevansa rikki ilman Lilyä. Ja entä Anemone..? Miten tämä suhtautuisi siihen että hänen äitinsä ei ehkä koskaan palaisi? EI! Se ei ollut mahdollista ettei Lily koskaan palaisi, tämän oli pakko! Ei hän voinut heitä niin vain jättää! Ophelia oli surullinen, muttei itkenyt, hän oli vuodattanut suurimmat kyyneleensä silloin sateessa ja yritti nyt olla itkemättä... Istui vain lattialla valkoisessa topissa ja lyhyt lahkeisissa, pussimaisissa housuissa, yhtä kuin aluvaatteissansa ja katsoi lattiaan...
"Ei Lily ole poissa... Hän tulee takaisin..." Ophelia huomasi hourailevansa yksinänsä ja ravisti päätänsä, nappasi pyyhkeen sivulta ja alkoi kuivaamaan hiuksiansa jotka olivat kyllä jo lähes kuivat, mutta yritti saada ajatuksensa pois edes hetkeksi.

Hetken hiuksiaan pyyhkeeseen tahkottuaan, Ophelia nousi jaloillensa, otti hitaita askelia vaatekaapillensa josta löytyi lähinnä petivaatteita kuin vaatteita... Valkoinen mekko jota Ophelia oli käyttänyt Blackin ja Lilyn häissä oli liian juhlava arkeen, joten Ophelia otti esille sinisen mekkonsa jota Ophelia oli aikaisemmin rannalla käyttänyt. Se oli tällä hetkellä ainoa jota Ophelia voisi käyttää, hän ei niin vaatteiden perään ollut että häneltä olisi niitä niin paljoa löytynyt, yleensä kun käytti niin sanottua virka-asuansa joka ei pahemmin likaantunutkaan. Ophelia oli irrottanut korvienpäälle aseteltavat hiuskoristeensa pois ja ei myöskään pitänyt mustaa otsapantaansa nyt kun siniseen mekkoon aikoi pukeutuakin.
Ophelia pukeutui, harjasi hiuksensa ja eksyi taas mietteisiinsä... Heillä oli velvollisuus kertoa asiasta kuninkaalle... Tosin Ophelia ei ainakaan vielä kykenisi tälle mennä kertomaan yhtään mitään, vaikka itsekkäältähän tämä kuulosti... Kuninkaan tytär oli kadonnut metsään, jonkun haltijan luokse ehkä loppu elämäkseen mihin Ophelia ei edelleenkään halunnut uskoa! Ja entä Black..?
Black oli varmaan vihainen... Näin Ophelia ainakin uskoi. Näin ei olisi tapahtunut ellei nämä olisivat Artia puolustaneet, Ophelia tiesi sen ja katui vaikkei Ophelia sen hetkisille periaatteillensa mitään olisi voinutkaan.

Ei Lily poissa ollut! Tämä tulisi ihan koska tahansa! Heidän pitäisi vain odottaa ja pian Lily olisi taas hänen kappelissaan juomassa teetä hänen kanssaan ja viettäisi aikaa hänen, Blackin ja Anemonen kanssa... Heidän pitäisi vain odottaa... Ophelia kyynelehti jälleen, hän tiesi valehtelevansa itsellensä ja peitti nyt kasvonsa käsiinsä, yrittäen lopettaa itkunsa, ei hän näin heikko saanut olla... Ei nyt ainakaan. Ophelia keräsi itsensä, pyyhki kyyneleet käsiinsä ja huomasi ruohotahrat, henkäisi, polvistui taas kaapille ja otti valkoisen liinan ja alkoi pyyhkimään käsiänsä... Ruhotahrat lähtivät helposti näinkin, ihme kyllä tai sitten kiitos Ophelian kyyneleiden kun liina ei tarvinnut erikseen kastaakaan. Oliko Black vihainen? Entä jos tämäkin itki? Mitä tahansa se olikin, Opheliaa pelotti kohdata tämä juuri nyt, mitä jos tämä näki että Lilyn kidnappaus olisi hänen syytänsä? Ei siinä mitään, kyllä Ophelia itseäänsäkin syytti, mutta Black oli pelottava vihaisena.

Ophelia nousi taas jaloilleen, hänellä ei ollut tekemistä... Hänen ei tarvinnut siivota mikä oli sinänsä sääli, siivoaminen olisi auttanut edes hetkeksi ja Ophelia ei juurikaan kyennyt ottamaan ketään vastaankaan.
Ophelia kääntyi, meni kappelilla, katsahti alttarille ja sen ikoneja ja haistoi suitsukkeista tulevan ruusuisen tuoksun... Hänen vanhempiensa muistolaatat seisoivat pystyssä kuten aina. Ophelian teki mieli alkaa rukoilla, rukoilla jotta saisi vuodattaa sydäntään jumalalle, mutta ei tehnyt niin, hän päätti olla itkemättä, Lily tulisi pian takaisin, Ophelia rukoili niin mielessään, kyllä jumala kuuntelisi. Muuten Ophelia olisi alkanut taas itkemään ja Lily tuskin halusi että Ophelia itki hänen peräänsä, pyytäisi olemaan vahva mitä Ophelia nyt pyrkikin olemaan. Ophelia huokaisi, hän olihan kunnossa kuhan ei lähtenyt ajattelemaan liikoja, ei Lily olisi kauaa poissa. Ophelia otti punaisen viittansa, alkoi solmimaan kahta solminta narua rusetille jossa meni tovi ja astui ulos kappelistansa valoon. Pilvet olivat repeilleet ja päästivät nyt auringonsäteet niiden läpi, ilma oli raikas ja kirskas. Ophelian katse oli tosin utuinen, mutta myönsi että sää oli kaunis, tosin mitä sää nyt yhtään mitään merkitsi kaiken muun rinnalla? Kuhan ei ukkostanut... Ophelia hengitti raikasta ilmaa keuhkoihinsa, yrittäen miettiä mitä tekisi... Ensinnäkin hänen teki mieli mennä vilkaisemaan Anemonea, katsomaan että ihmettelikö tämä yhtään missä tämän äiti oli. Ophelia toivoi ettei Anemone edes huomannut Lilyn poissa oloa, toivottavasti tämä oli unohtunut leikkeihinsä vielä pitkäksi aikaa...

Sitten Ophelia vilkaisi Blackin asunnolle päin... Sen ovi oli raollaan, mistä saattoi päätellä että Black olisi kotosalla. Ophelia huokasi syvään, puri hammasta ja laskeutui matalalta terassiltaan ja lähti kävelemään pihamaan poikki kohti Blackin asuntoa. Hän halusi tietää miten Black voi vaikka vähän pelkäsikin ettei tätä kannattanut häiritä... Mutta juuri tällä hetkellä Ophelialla ei ollut mitään menetettävääkään ja ehkä Blackään ei halunnut olla yksin? Ophelia ainakaan halunnut olla...
Ophelia hiljensi kävelytahtiaan mitä lähemmäksi pääsi, epäröitsi, ajatteli että olisi ehkä sittenkin paras antaa Blackin vain olla.
Ophelia keräsi kuitenkin rohkeutensa ja kurkisti ovenraosta sisälle... Asunnossa oli pimeää, ei sinne nähnyt joten Ophelia raotti ovea vielä vähäsen, astui puoliksi sisään ja koputti puoliavonaiseen oveen.
"Black..? Oletko sinä täällä..?" Ophelia aloitti varovaisesti samalla kun yritti totutella pimeyteen.

//.__.//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Helmi 2008, 22:22

Black, Tomoderuwix

Black havahtui kuullessaan Ophelian äänen, mitä tämä täällä teki? Black käänsi kasvonsa hitaasti kohti ovea ja näki Ophelian seisovan oven raossa, takana näkyvä taivas ja auringon säteet häikäisivät hetken aikaa Blackiä, kunnes hän tottui valoon.
"Olen.." Black vastasi matalalla, ehkä hieman pelottavalla äänellä.
"Tule toki sisään.." Black sanoi nousten hitaasti ylös tuolilta, samalla huomaten että raamattu, mitä hän oli lukenut, oli toisen nojatuolin päällä, mutta antoi sen olla.
Black käveli ovelle ja sulki sen, nyt kun hänellä oli seuraa, hän ei halunnut että kuka tahansa voisi kurkkia oven raosta.
"Ajattelin lähteä heidän peräänsä.." Black sanoi kävellessään takaisin istumaan "Mutta se olisi turhaa..".
Juuri nyt kaikki tuntui Blackistä turhalta, joka ikinen asia. Jopa hänen olemassa olonsa tuntu turhalta.. mutta tämä soti hänen periaatteitaan vastaan, ei saa luovuttaa.
"Ei saa luovuttaa..." Black toisiti ajatuksensa katsellessaan taas takkaan.
"Kyllä kai Lily takaisin tulee.. aikanaan.. ehkä vuosien päästä.. ehkä jo huomenna.. ehkä ei milloinkaan" Black heitteli arvauksia, kuulostaen ERITTÄIN masentavalta.

"mutta mitä sinä tääl--"
"HANS BLACK!" Kuului komentava huuto ovelta ja Black pomppasi samantien pystyyn.
"Kuka hel--" Black aloitti, mutta pysäytti kielensä samassa kun näki tulijan.
Ovella seisoi lyhyt, hassusti pukeutunut, vanha mies, jolla oli toisessa kädessään kävelykeppi ja toisessa salkku. Mies seisoi hieman kumarassa, mutta hänen silmistään pystyi näkemään elämän palon. Miehen ilme oli melko ankara, mutta hän silti hymyili pienesti. Ovi tämän takana oli yhä kiinni, aivan kuin sitä ei olisi avattukkaan koskaan.
"Tomoderuwix?" Black kysyi varovasti astuessaan lähemmäksi.
"AH, Black poikaseni, tiedäthän että en pidä siitä nimestä.. Tomtom käy yhä" Tomoderuwix niminen mies sanoi laskiessaan laukkunsa oven viereen.
"mutta... luulin teidän kuolleen" Black sanoi teititellen miestä.
"voi voi voi, ei minua niin helposti hengiltä saa" Tomtom sanoi hiplaten letitettyä partaansa.
"Etkö aijo kutsua minua peremmälle? Hm, on siinäkin käytöstavat, nuori mies" Tomtom sanoi ja Black tunsi itsensä tyhmäksi, kun häntä sanottiin nuoreksi.
"Tulkaa toki.. istukaa nojatuoliin" Black sanoi ja pieni käppänä kipitti Blackin ohi nojatuoliin, missä tämä oli istunut ennen kuin oli pompannut pystyyn.
"Mitä te täällä teette?" Black kysyi kääntyen Tomtomin puoleen.
"noh.." Tomtom aloitti riisuessaan hassun hattunsa "Ensinnäkin meidän kylämme, kansamme on tuhoutunut, mikäli et sattunut huomaamaan. Saavuin vähän aikaa sitten Cryptiin ja olen sen jälkeen vaellellut ympäriinsä.. sitten kuulin sinusta! Luulin sinun kuolleen muiden mukana, mutta en näemmä... ellet ole aave, mitä epäilen suuresti. Olet kuulemma mennyt naimisiin... Prinsessan kanssa" Tomtom lopetti ja katsahti Opheliaan viimeisen lauseensa aikana.
"Onkos tämä morsmaikkusi? Melko nuori sinulle..." Tomtom sanoi katsellen Opheliaan.
"EI! ei ole.. Hän on papitar Ophelia, prinsessan neuvonantaja" Black parahti pelkästä ajatuksesta, että Ophelia olisi hänen vaimonsa ollut.. kuten Tomtom sanoi, liian nuori Blackille.
"Hmmm, no missäs vaimosi sitten on? " Tomtom kysyi vilkaisten Blackiin.
"tutoa... hänet kaapattiin" Black sanoi hieman nolona.. äskeinen masentava, synkkä Black olikin yhtäkkiä nörä tämän pienen käppänen edessä.
"Voi voi voi, heti hukkasit vaimosi.. tzha, sinua ei vaan ole luotu elämään naisten kanssa." Tomtom sanoi.
"no itse--"
"älä suotta selittele, suoraan sanottuna minua ei kiinnosta.. ja jotenkin minulla on sellainen kutina että se tarina tulisi olemaan liian pitkä yhden illan tarinaksi" Tomtom sanoi keskeyttäen Blackin.
"papitar, niinhän?" Tomtom sanoi kääntäen katseensa Opheliaan.

// :'DDD //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 09 Helmi 2008, 23:59

Ophelia

Ophelia kuuli Blackin matalan ja synkän äänen, mutta ei liikahtanut vielä ovenraosta minnekään ennenkuin Black kehoitti tätä tulemaan sisään... Ophelia siirtyi oven raosta peremmälle ja Black tuli sulkemaan oven tämän perässä. Kaikki muuttui hetkellisesti lähes pimeäksi, mutta Ophelian silmä tottui pian. Ophelia seurasi Blackiä katseellaan ja huomasi ettei voinut päätellä tämän kasvoilta juurikaan mitään... Ei vihainen, ei surullinen mutta silti kaikkea muuta kuin iloinen. Ophelia jäi oven vierelle seisomaan, pitäen viittastansa kiinni ja katsoi Blackin menoa takaisin nojatuoliin eikä sanonut mitään... Juuri nyt Ophelia ei voinut mitään sanoa, vaikka he lähtisivätkin perään, he palaisivat mitä ilmesemmin tyhjin käsin... Tosin Black puhui vain itsestänsä, mutta kyllä Opheliakin olisi mukaan tulossa, mikäli vain sai, mutta kuten sanottua, se kuulosti turhalta. Ophelia kohoitti katseensa lattian rajasta taas Blackiin, vaikka näkikin vaan selkänojan tämän aloittaessa että kyllä Lily tulisi... Aikanaan... Ehkä huomenna, ehkä ei ollenkaan. Opheliaa masensi kuulla tämä Blackin suusta...

Ophelia oli jo ottamassa askeli Blackin luokse näin oven viereltä, kunnes ovi kuului huuto, saaden Ophelian säikähtämään pahan päiväisesti, käännähtämään ovelle päin nähdäkseen ketä sisälle oli oikein päässyt ilman että ovikaan oli edes käynyt! Kuka tahansa se olikaan, tällä oli Blackin koko nimi hyvinkin paljon tiedossa, mikä sai Blackinkin ponnahtamaan takaisin pystyyn nojatuolista. Ophelia tuijotti nyt silmät pyöreinä kyyryselkäistä vanhusta joka oli pukeutunut mitä hullunkurisimmin. Tällä oli toisessa kädessä kävelykeppi ja toisessa taas salkku ja mies, tämä vanhus siis näytti hyvinkin kummalliselta muutenkin... Tunsiko Black tämän vanhuksen?
"Kuka?" Ophelia kysyi hiljaa, kääntyen Blackin puoleen joka oli lausahtanut nimen 'Tomoderuwix'. Black näytti järkyttyneeltä ja sitä Opheliakin oli, tosin vain säikähdyksestä jonka tämä mies oli Blackin nimen huudahduksella aiheuttanut.
'Poikaseni..?' Ophelia toisti mielessään, tämä vanhus tunsi siis Blackin... Niinkuin Black tunsi vanhuksenkin, joka halusi tulla kutsutuksi 'Tomtomiksi'. Vanhus laski salkkunsa oven viereen ja Black teititteli miestä? Opheliaa alkoi jo pikkuhiljaa kiinnostamaan että kuka tämä hullunkurisesti pukeutuva mies oikein oli, kun Black tätä oikein teitittelikin.

Ophelian huulille nousi jo lempeä hymy kuullessaan Tomtomin kutsuvan Blackia nuoreksi mieheksi, nämä tunsivat toisensa varmastikin vuosien takaa, päätellen kuinka he toisiaan kohtaan nyt siis käyttäytyivät. Black oli kohtelias miestä kohtaan. Black pyysi vanhusta astumaan peremmälle ja tätä ei tarvinnut kahdesti käskeä kun pian tämä olikin jo istuutunut siihen samaiseen nojatuoliin josta Black oli ylös ponnahtanut. Sitten Black kysyikin että mitä tämä Tomoderuwix niminen mies täällä oikein teki. Tomtom riisui hattunsa ennenkuin alkoi selittämään kuinka oli vähän aikaa sitten vasta saapunut Cryptiin, kuinka oli vaellellut ympäriinsä ja kuinka oli huomannut heidän kansansa tuhoutuneen. Ophelian mielenkiinto heräsi entisestään, mies oli siis samasta kansast mitä Black! Ophelia oli aikaisemmin Blackiltä kuullut tämän kylästä ja kansasta ja kuinka rutto oli sen tuhonnut... Mikä johti yhteen niistä syistä miksi Black ei jumalaan uskonut saatika luottanut, tosin tämän kansalla oli ollut jokin muu jumala mitä Ophelian... Ophelia lähti kävelemään hymyillen Blackin vierelle, tosin pysähtyi noin puolmetriä tästä, ettei häiritsisi näiden jutustelua, kaikesta päätellen nämä eivät olleet nähneet toisiaan pitkään aikaan.

Tosin, Ophelia kummasteli mitä tämä tomtom häneen katsahti näin viimeisen lauseen kohdalla... Tämäkin oli jopa kuullut että Black olisi mennyt naimisiin prinsessan kanssa... Samassa Ophelian ilme synkistyi hiukan kun alkoi ajattelemaan Lilyä.
Ophelian ilme muuttui järkytykseksi tämän kysyessä että oliko Ophelia Blackin morsmaikku!?!? Ennenkuin Ophelia kerkesi mitään sanomaan, Black olikin jo parahtanut. Ophelia ei todellakaan ollut Blackin vaimo! Ophelia oli aivan liian nuori ollakseen kenenkään vaimo! Black sitten esittelikin Ophelian Tomoderuwixille, korjaten äkkiä tämän käsityksen tästä. Ophelia niiasi pienesti Blackin esitellessä tämän tälle, ihan vain kohteliaisuuden kannalta ja sitten tämä vanhus kysyikin että missä tämän vaimo sitten olisi... Lily oltiin kaapattu... Eikä siitäkään ollut juuri kauaakaan aikaa. Ophelia oli yhä sydänmurtuneenä ajatuksesta että Lily oltiin viety pois. Tosin, täytyi myöntää että tämän hassun miehen ilmestys oli kohentanut Ophelian mielialaa. Jopa Black oli muuttunut masentuneesta hyvinkin nöyräksi, mikä sai Ophelian lempeästi hymyilemään, tällaisena Blackia harvemmin näki!

Tomtom jopa nuhteli Blackiä siitä että oli mennyt vaimonsa 'hukkaamaan' ja sanoi vielä päälle ettei Blackiä oltu luotu elämään naisten kanssa johon Black nyt yritti selvästi jotakin sanoa, mutta tämä pieni mies keskeytti tämän tyynesti, ilman sen kummempia vaikeuksia. Tämä vanhus joka oli ilmaantunut kuin tyhjästä, oli todellakin erillainen kuin muut vanhukset joihin Ophelia oli törmännyt, mutta miten Black ja Tomoderuwix toisensa sitten tunsivat? Sen Ophelia päätti saada selville, ehkä hän oppisi Blackistäkin enemmän tämän kautta.
"Kyllä, papitar Ophelia. Hauska tavata teidät." Ophelia vastasi hymyillen ja niiasi kohteliaasti vielä lopuksi. Todellakin hauska! Mies vaikutti ankaralta että leppoisalta samaan aikaan, luoden hyvin erikoisen kuvan itsestään.
"Olette siis kierrelleet maailmaa? Päätellen siitä että saavuitte Cryptiin vasta vähän aika sitten?" Ophelia jatkoi kysymyksellä ja piti yllään hymyään, joka sai nyt luvan peittää kaikki surumielisyydet Lilyn poissa olemisesta.

//: DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Helmi 2008, 01:00

Black, Tomtom

"Tytöllähän on käytöstapoja" Tomtom huomautti Blackille ja jäi kuuntelemaan kun Ophelia puhui hänelle.
"Kyllä kyllä, nuori neiti. kävin tuolla meren toisella puolella, kävin toisessa valtakunnassa.." Tomtom sanoi laittaen kävelykeppinsä tuolin viereen ja risti kämmenensä syliinsä nojautuen samalla syvemmälle nojatuoliin.
"noh.. istukaa toki.." Tomtom sanoi kaksikolle aivan kuin omistaisi talon ja vilkaisi ympärilleen, huomaten että nojatuoleja oli vain kaksi.
"papitar voi istua Tomtom sedän syliin!" Tomtom huomautti ja Black halusi heittää pienen kääkän niskapers- otteella ulos ikkunasta!
"ei tarvitse, Ophelia voi istua nojatuoliin, minä otan tuolin.." Black sanoi ja nappasi nojatuolissa olevan raamatun nopeasti käteensä ja vei sen vainvihkaa takaisin hyllyyn, samalla kun haki itselleen tuoli.
"Mikä se oli?" Tomtom kysyi Blackiltä samalla kun tämä istui tuolille hänen lähelleen.
"Kirja.." Black sanoi sen tarkemmin kertomatta.
Tomtom katsoi Blackiä vakavasti ja napsautti sormiaan. Samassa raamattu jonka Black oli hyllyyn vienyt, leijui takaisinpäin suoraan Tomtomin käsiin.
"hmm..." Tomtom aloitti samalla kun avasi kirjan "Raamattu? Black, luulin että uskoisit meidän jumalaan.." Tomtom sanoi selatessaan sivuja nopeasti läpi.
"Itseasiassa en enää siihenkään.." Black mutisi.
"Tervetuloa joukkoon!" Tomtom sanoi iloisesti ja läimäytti raamatun kiinni ja heitti sen kohti liekkejä, mutta Black kerkekesi nappaamaan kirjan lennosta, tosin siinä samalla itse mätkähtäen maahan selälleen.
Tomtom katsoi Blackiä kulma koholla ja hymyillen.
"vai et usko?" Tomtom sanoi nojautuen käsinojaan katselemaan maassa makaavaa Blackiä.
"En! Mutta ei sitä nyt liekkeihin tarvitse heittää, varsinkaan papitaren edessä!" Black sanoi kömpiessään ylös maasta ja laittoi raamatun takan reunustalle.
"hm, tuollainen satukirja.." Tomtom sanoi ja vilkaisi Opheliaan.

"Tomoderuwix on opettajani.." Black sanoi istuessaan takaisin tuolille.
"uhu, Hans oli erittäin omalaatuinen oppilas"
"Black.. ei Hans.." Black huomautti.
"Ja sitten sinä lähdit pois kylästä" Black sanoi vaihtaen puheenaiheen nimestään pois.
"No sinä olit valmis! Ei sinua enempää tarvinnut opettaa.. ja kaiken lisäksi laiva odotti.. sain ilmaisen kyydin ja rommit kaupan päälle, ei sellaisesta tarjouksesta voi kieltäytyä" Tomtom selitti ja napsautti taas sormiaan.
Hänen salkkunsa lennähti hänen eteensä lattialle ja Tomtom avasi sen alkaen penkomaan laukkua... mennen yhä syvemmälle ja syvemmälle laukkuun, jopulta vanha ukko oli vyötäröään myöten salkussaan.
Black vilkaisi Opheliaan pyörittäen sormeaan ohimon kohdalla, sanoakseen että Tomtom oli kaheli.. mitä hän kyllä olikin jo. Lopulta Tomtom nousi ylös, vetäen mukanaan pitkä, mustan sauvan mukanaan ja ojensi sen Blackille.
"Lupasin sinulle sauvan.. ja siinähän se" Tomtom sanoi samalla kun Black otti sauvan vastaan.
Sauva oli yli kaksi metriä pitkä, musta ja sileä. Sen päässä oli ovaalin muotoinen ontto kolo ja kolossa oli tumman punainen, sileä jalokivi.
Black ei sanonut mitään vaan katseli sauvaa, liu'uttaen sormiaan sen pintaa pitkin ja koskettaen jalokiveä. Tomtom vilkaisi Opheliaan hymyillen, katseltuaan hetken Blackiä.
"Sinulle minä en ole luvannut mitään, mutta" Tomtom sanoi, nosti toisen kätensä ja veti hihasta punaisen ruusun "Kukan sinä olet ansainnut" Tomtom sanoi ja ojensi Ophelialle ruusun.

"Ja nyt.." Tomtom aloitti "Ennen kuin siirrymme takaisin morsmaikkuusi, kertokaapa, miten te tunnette toisenne.. tai, papitar kertoo, Blackin versio tulisi kumminkin olemaan pelkkää mutinaa ja asioiden kiertelyä." Tomtom sanoi ja nojautui takaisin nojatuoliin.
"Miksi ihmeessä?" Black kysyi laittaen sauvan nojaamaan tuolin selkänojaan.
"Poika kulta, sinä et koskaan ollut hyvä tyttöjen kanssa ja vanhettuasi vihasit lapsia.. joten nyt haluan tietää, miten ihmeessä on mahdollista että olet naimisissa ja hyppelet talossasi nuoren tytön kanssa... et kai syrjähyppyä suunnittele?"
"LUOJA SOIKOON EN!!" Black parahti ja oli tippua tuolilta, hän ei Opheliaan koskisi vaikka pakotettaisiin!
"vitsi vitsi" Tomtom sanoi ja käänsi katseensa Opheliaan.

// :'DDDDDDDDDDD //
Viimeksi muokannut Aksutar päivämäärä 29 Helmi 2008, 23:46, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 10 Helmi 2008, 02:35

Ophelia

Ophelia vain hymyili, oli hyvä kuulla ettei antanut tökeröä ensi vaikutelmaa itsestään. Tomtom kertoi käyneensä toisessa valtakunnassa, tuolla meren toisella puolella josta Black ja Lily olivat Ophelialle aikaisemmin kertoneetkin, tosin Lily oli tiennyt enemmän mitä Black. Sitten Tomoderuwix pyysikin näitä istuutumaan kuin olisi talon omistanut, tosin nojatuoleja oli vain kaksi...
"Anteeksi?" Ophelia kysyi hömelö hymy yhtä päällän Tomtomin ehdottaessa että tämä olisi istahtanut tämän syliin mutta Ophelia ei heti tätä tajunnut kun ei ollut odottanutkaan. Tosin Black näytti tajuavan paremmin ja antoi Ophelian ottaa nojatuolin, samalla kun itse ottaisi tavallisen tuolin ja ennenkuin Ophelia edes liikahti istuakseen, Black nappasi tästä jonkin kirjasen jota Ophelia ei näin äkkiseltä vilahdukselta ehtinyt näkemään ja vei sen kirjahyllylle ja haki itsellensä sitten tuolin tässä samassa.
Ophelia katsoi hetken aikaa kysyvästi, kunnes istahti nojatuoliin ja vasten tapaana, Ophelia piti jalkansa alhaalla eikä ottanut niitä syliinsä, se ei tuntunut kovinkaan soveliaalta näin vieraan ihmisen seurassa.

Tomoderuwix tosin kysyi kirjasta Blackin istahtaessa tuoliinsa tämän vierelle eikä Black vaikuttanut kovinkaan halukkaalta alkaa selittelemään mikä kirja oli. Sitten tämä napsautti sormiaan ja kirja jonka Black oli hyllylle vienyt, ikäänkuin lensi Tomtomin käsiin mikä sai Ophelian hiljenemään (vaikkei mitään sanomassa ollutkaan) ensinnäkin siitä että kirja oli lentänyt tuosta vain hänen ohitsensa ja siitä että Opheliakin nyt tajusi että kyseessä oli hänen jättämänsä raamattu. Tomtom avasi raamatun ja huomasi pian itsekin mikä se oli ja kysyi Blackiltä että eikö tämä uskoisi enään heidän kansansa jumalaan. Ophelia siirsi katseensa raamatustaan Blackiin joka mutisi ettei uskonut enää siihenkään, minkä Opheliakin tiesi jo ennestään... Mistä Tomoderuwix näytti olevan hyvinkin iloinen, läimäytti raamatun kiinni niin että Ophelia hätkähti ja heitti sen vielä kaiken lisäksi kohti liekkejä mikä sai Ophelian aivan järkytyksen partaalle, tosin Black ehti nappaamaan raamatun ennenkuin sen ehti takkaan aski, joutuen tosin lennähtämään selälleen siinä samassa...

Ophelia oli järkytyksen takia asettanut molemmat kätensä suunsa eteen, uskoen että hänen raamattunsa menisi ja palaisi nyt takan liekeissä, vaikka sinne Ophelia oli uskonut raamatun päätyvän jo heti ensikättelyssä, mutta silti se ei tuntunut kovinkaan kohteliaalta tältä vanhalta mieheltä vain heittää raamattu tämän edessä... Black vakuutti yhä ettei jumalaan uskonut, minkä Ophlia tiesi myöskin, Black ei uskonut oman kansansa saatika kristinuskon jumalaan johon Ophelia ja suurin osa ihmisistä uskoi. Mutta se ei Opheliaa haitannut, vaikkei se pahitteeksi olisi jos Blackin uskoisi, silloin Ophelian ei tarvitsisi rukoilla kaiken aikaa tämän sielun puolesta.
Ophelia katsoi vain takareunuksella olevaa raamattuaan ja yritti olla välittämättä siitä mitä Tomtom sanoi, hänelle se oli enemmän kuin satukirja. Sitten Black esittelikin Tomoderuwixen olevan hänen opettajansa, mikä kiinnitti Ophelian huomiota suuresti ja käänsi siis päänsä raamatusta taas heihin ja jäi kuuntelemaan jatkoa.

Ophelia hymyili jälleen, vanha mies näytti olevan niskanpäällä ja kutsui Blackiä etunimellä vasten tämän tahtoa ja kertoi että Black olisi ollut omalaatuinenkin oppilas, kunnes Tomtom oli sitten lähtenyt näin Blackin mukaan... Tomtom paljastui myöskin epäuskovaisesta myöskin juomaveikoksi, pääteltynä tämän mainitsemasta rommista, mutta edelleen Ophelia ei tätä pahalla katsonut, eihän hän katsonut Blackiäkään. Sitten Tomtom napsauttikin taas sormiansa ja tällä kertaa Ophelian raamatun sijasta, tämän laukku lennähti oven vierestä tämän luokse jonka tämä sitten avasi ja lähti myöskin penkomaan sitä yhä syvemmälle ja syvemmälle? Ophelia vilkaisi kysyvästi Blackiin joka taas pyöritti sormeansa ohimonsa kohalla ja Ophelia oli lähellä naurahtaa mutta tyytyi hymyilemään leveästi ja katsahti takaisin Tomtomiin, vanhus oli kieltämättä hiukan hömelön oloinen.
Lopulta Tomoderuwix nousi taas esiin pohjattomasta laukustaan ja veti mukanaan pitkän, mustan sauvan jonka toisessa päässä oli punainen jalokivi. Tomtom oli puheista päätellen aikoinaan tämän Blackille luvannut ja nyt Black tutkiskelikin tämän antamaa sauvaa, sanomatta yhtään mitään ja Ophelia katseli hiljaa myöskin Blackin uutta sauvaa vaikkei siitä mitään niin ymmärtänytkään kuin sen korean ulkonäön.

Sitten Ophelia katsahti kysyvästi Tomtomiin tämän aloittaessa jotakin ja ojensi lopulta Ophelialle kauniin ruusun jonka oli hihastansa vetänyt kuin taikuri.
"Kiitos..." Ophelia sanoi hymyillen avoimesti sekä ihastellen haurasta ruusua jonka oli tältä vastaan ottanut. Sitten Tomtom syventyi tuoliinsa ja halusi nyt kuulla kuikna Black ja Ophelia oikein toisinsa tunsivat? Black halusi tietää syyn ja Tomtom alkoi selittämään että hänestä oli epäilyttävää että Ophelia ylipäätänsä tämän asunnossa oli ja että Black olisi ollut huono naisten suhteen... Ja jotain lapsista..?
SYRJÄHYPPYÄ?! Ophelian ajatuksen katesivat tähän ja katsoi Tomtomia järkyttyneenä, niinkuin Blackin joka luojan kautta vannoi ettei sellaista suunnitellut ja sehän olisi ollut vielä kaiken päälle aviorikos. Ophelia sulki asia saman tien pois mielestänsä, äijä oli vain vanhuuden höperö, ei tämän puheita kannattanut tosissaan ottaa!

Ophelia siisti kurkkuansa pariin otteeseen ja katseli käsissään olevaa ruusua ja katsahti sitten takaisin Tomtomiin saatuaan kerättyä itsensä toistuneesta järkyttyneisyydestä.
"Noh... Me tunnemme toisemme kuninkaan kautta. Ajatuksenahan oli että kehittäisimme meidän kahden yhteistyötä näin neuvonantajina, joten kuningas pyysi meidät luoksensa ja tätä kautta me jouduimme puhumaan toisillemme kunnolla varmaan ensimmäistä kertaa noin melkein viiden vuoden aikana. Me sitten ystävystyimme ajan kanssa ja siinä sivussa Black sai Lilynkin itsellensä." Ophelia selitti jättäen kaikki yksityis kohdat pois, kuten kuinka vaikeaa heillä oli aluksi toisiansa sietää ja niin edespäin...
"Black.. Onko sinulla lapsia!?" Ophelia kysyi katsahtaen Blackiin näin lyhyen tauon jälkeen, kysyvä ilme kasvoillansa. Mitä Tomtom oli lapsilla aikaisemmin oikein tarkoittanut?!

//X'DDDDDDDDDDDDD//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Helmi 2008, 03:19

Black, Tomtom

Tomtom katseli silmät apposen auki hymyillen kun Ophelia puhui... mikä näytti erittäin tyhmältä. Black peitti kasvonsa toisella kädellää ja huokaisi syvään, kunne Ophelia oli lopettanut. Black laski kättään sen verran että silmät tulivat esiin, mutta piti kämmentä yhä suun ja nenän päällä.. ja sitten hän kaatui tuolilla!
"MITÄH?!?" Black rääkäisi lattialta vilkaisten Opheliaan "Lapsia?! EI! Ei misään nimessä! Ainoat lapset mitä minulla on, on Anemone ja.. no tiedät kyllä" Black sanoi noustessaan ylös ja nosti tuolin samalla.
"Vaai että semmoisia hommia, heti sukua jatkamassa... olet sinä aika velmu" Tomtom sanoi pyöritellen partaansa sormillaan.
"no itseasiassa Anemone on adobtoitu.."
"Mutta on toinenkin?" Tomtom kysyi nostaen kulmiaan.
"Oli.. tai ei se kerennyt edes syntymään.." Black sanoi muistellen menneitä... Samassa Tomtom humautti Blackiä kävelykepillää päähän.
"se!? Voi piru sinun kanssa Black, ihminen on HÄN, eläin on se!" Tomtom sanoi päätään hierovalle Blackille.
"No anteeksi..." Black mutisi kiroten samalla itsekseen.
"Ei, ei Hanssilla lapsia ole. Hän vain vihasi jokaista pikku lasta joka sattui tielleen, hyvä ettei kerran tappanut yhtä, pikku poika sattui ryppyilemään väärälle miehelle" Tomtom selitti Ophelialle.
"BLACK! Se on Black, ei Hans!" Black huomautti jälleen saaden Tomtomin virnistämään.

Tomtom huokaisi syvään ja nojautui jälleen tuoliinsa, nostaen samalla jalkansa salkkunsa päälle.
"no niin.. joku siis kaappasi vaimosi?" Tomtom vaihtoi puheenaihetta.
"Kyllä.. haltijat.." Black sanoi ja Tomtom naurahti.
"voi voi, et pysty edes haltijoita loitolla pitämään. Miksi he prinsessan veivät?" Tomtom sanoi ja lisäsi vielä "Pidä tarina lyhyenä, etten nukahda".
Black huokaisi syvään, korjasi asentoaan ja aloitti: Hän kertoi miksi Art oli kaapannut Lilyn, pystymättä kumminkaan selittämään miksi Aran halusi Lilyn niin kovasti. Tomtom kuunteli hiljaa ja nosti sitten kulmiaan.
"Mitä haltija täällä teki?" Tomtom kysyi ja jälleen Black selitti: Hän kertoi kuinka hän ja Art olivat ottaneet yhteen, kuinka Lily ja Ophelia olivat pelastaneet Artin hirttopuulta ja siitä eteenpäin sen verran mitä itse tiesi, aina tähän hetkeen asti.
"Hans--"
"BLACK!"
"No Black, sinä olet sitten toivoton tapaus. Hukata nyt vaimonsa tuollalailla.. olet hölmö." Tomtom sanoi raapiessaan leukaansa.
"no minkäs minä voin et--"
"Tosin yhtälailla prinsessa ja papitar ovat hölmöjä, mennä nyt suojelemaan vihollista.. ja vielä vihollisen kuninkaan neuvonantajaa? voi voi, tyttö kulta, ajattele pidemmälle mitä näet" Tomtom sanoi katsoen Opheliaan.
Blackille tuli jälleen 'minähän sanoin' tunne, mutta ei sitä mitenkään sanonut, saatika näyttänyt.
"Mutta" Tomtom aloitti "Voinhan toki viedä terveisiä vaimollesi kun haltioiden kylässä käväisen" Tomtom sanoi hymyillen ja Blackin leuka loksahti auki.
"Sinä tiedät missä kylä on?!" Black kysyi nojaten eteenpäni.
"kyllä ja en"
"Mitä tuo sitten tarkoitti?"
"Mieti sitä, siinä pähkinä purtavaksi.. oletteko muuten koskaan ryöstänyt pähkinöitä maaoravalta? se on erittäin jän--"
"Vie minut sinne!" Black keskeytti Tomtomin tarinat pähkinöiden ryöväämisestä jyrsiältä.
"Maaoravan luo? Voi kuule, luulen että se on jo kuol--"
"Ei vaan haltijoiden kylään!" Black sanoi nousten ylös.
"Hans--"
"BLACK!!" Black karjahti ja Tomtom katsoi tätä toruvasti.
"Black älä keskeytä minua! Erittäin epäkohteliasta, äläkä koskaan räyhää vanhemmallesi, mihin katosivat kaikki käytöstavat mitä noudatit nuorena niin kuuliaisesti? Black sinä olet repsahtanut" Tomtom torui Blackiä joka istui takaisin alas hieman nolona.
"Ja kuten olin sanomassa, se orava kuoli jo" Tomtom sanoi ja Black tunsi että häntä pidettiin pilkkanaan.
"Mutta en silti vie sinua haltijoiden kylään, en. Sinähän tuhoaisit koko paikan ja paljastaisit sen muillekkin"
"No eikö se olisi hyvä asia?" Black kysyi varmistettuaan ensin ettei Tomtom varmastikkaan jatkanut enää.
"ei."
"Etkö ole meidän puolellamme?" Black kysyi nostaen toista kulmaansa.
"En. En ole kenenkään puolella, vaan omallani" Tomtom sanoi ja jatkoi "Enkä varmaankaan voi tuoda prinsessaa takaisin, jos menen.. en tunne häntä eikä hän minua, joten se olisi kuin lähtisi tuntemattoman matkaan ja kaikki tytöt tietävät ettei tuntemattomien miesten matkaan saa lähteä. Enkä todellakaan ole viemässä sinua sinne, kuten sanoin, tuhoaisit koko paikan taikka saisit nenillesi" Tomtom sanoi ja sai Blackin masentumaan jälleen, hetkeksi hän oli jo saanut toivonsa takaisin siitä että he saisivat Lilyn kotiin, mutta Tomtom oli kumonnut senkin toivon...

// >DDDDD //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 10 Helmi 2008, 15:09

Ophelia

Black ei selvästikään ollut innostunut tarinan kertaamisesta, mutta Ophelia kertoi silti kun Tomtom oli kerrän pyytänyt. Sitten Black oli lennähtänyt tuolilta nyt siitä hyvästä että Ophelia kysynyt että oliko tällä lapisa ennestään? Tomoderuwix oli jo mennyt puhumaan siihen suuntaan että olisi ollut ja nyt Black rääkyi laittialle ettei hänellä ollut kuin Anemone ja se jonka Ben tappoi. Ophelia katsoi hämmentyneenä Blackin kaatumista ja kuunteli silmätpyöreinä ettei tällä missään nimessä ollut muita lapsia, Ophelia ehtinyt jo säikähtää ja muuttui nyt ehkä hieman yllättyneestä pahoittelevaksi hymyksi, Blackiltähän murtuu kohta selkä jos tämä tuolla lailla lattialle kaatuili.
Nyt Tomoderuwixkin sai kyllä kuulla Anemonesta, joka oli adoptoitu ja myöskin toisesta, joka ei ollut ehtinyt edes syntymään... Sitten Tomtom huitaisi Blackiä päähän tämän kävelykepillänsä ja tässä kohtaa Opheliakaan ei tiennyt että miksi, kunnes tämä alkoi torumaan Blackiä että ihminen oli 'hän' ja eläin 'se'. Ophelia tunsi syyllisyyden pistoksen, hänkin oli mennyt kutsumaan syntymätöntä lasta "siksi", mutta Ophelialle oli vaikeata kuvitella lapsen olemassa olella niin ei ollut edes ajatellut asiaa.

Black vaan manasi itsekeen ja Ophelia hymyili vaivalloisesti ja sitten Tomtom alkoikin selventämään asian laitaa. Sen Ophelia kyllä uskoi että Black olisi vihannut jokaista pikku lasta joka eteen tuli, mutta oli melkein mennyt tappamaan yhden... Noh, Ophelia ei asiaan sen paremmin puuttunut, häntä kiinnosti tietää enemmän Blackin menneisyydestä. Black tosin ei pitänyt siitä että häntä kutsuttiin Hanssiksi, mikä sai Tomtomin virnistämään ja Ophelia vain hymyili mukana.
Sitten siirryttiinkin taas Lilyyn... Ophelian suupielet menivät viiva suoraksi tässä samassa ja kuunteli hiljaa, pyöritellen ruusu sen varresta samalla kun Black alkoi kertaamaan miksi Art oli Lilyn kaapannut ja niin pois päin... Tarinan kuultua, Tomtom nimittiä Blackiä yhä hölmöksi vaimonsa hukkaamisesta ja Black oli jo ryhtymässä puolustus kannalle kunnes Tomtom keskeytti tämän jälleen vaikeuksitta. Ophelia katsoi Tomtomia ja sitten taas ruusuun, hän tosiaan oli ollut hölmö ihan yhtä lailla, ehkä sitä pitäisi ajatella pidemmälle mitä näki, ehkä sitä piti vain hyväksyä että elämä oli niinkin julmaa...

Ophelia siirsi katseensa taas ruususta sitten Tomtomiin tämän aloittaessa ja oli vähällä pudottaa ruusun käsistänsä kuullessaan että Tomtom käväisisi haltijoiden kylässä? Ophelian silmät suurenivat ja suu loksahti auki, tiesikö tämä missä kylä oli? Löytäiskö tämä Lilyn?! Black kysyikin jo asiaa, mutta Tomtom antoi jonkun epämääräisen vastauksen mistä Ophelia ei ottanut selvää... Sitten tämä siirtyi puhumaan jostakin maaoravasta!? Ophelia pysyi rauhallisena ja tujotti Tomtomiin ja Black käskikin jo tätä viemään tätä haltijoiden kylälle! Tomoderuwix oli tosin ehtinyt jo poikkeamaan aiheesta ja höpötti yhä maaoravasta, mutta Black täsmeni ja nousi samalla ylös ja Ophelia katsoi molempia vuoronperään, istuen yhä paikallaan. Tomtom oli taas kutsumassa Blackia Hanssiksi, kunnes Black karjahti jälleen että se oli Black eikä Hans ja Tomtomilla oli tähän tyytyminen, tosin torui Blackia katseellaan ja sillä ettei vanhemmille kuulunut karjua saatika keskeyttää toista kun toinen puhui mikä sai Blackin istuutumaan takaisin tuolilleen vähin äänin. Ophelia hymyili tästä, ei pottuillakseen asiasta, mutta Ophelia olisi toivonut Lilynkin näkevän Blackin näinkin nöyränä, se oli nimittäin yleensä Lily joka Blackille karjui.

Ja jälleen se orava... Ja ei, Tomtom ei ollut viemässä Blackiä haltijoiden kylälle.. Tosin Ophelia oli samaa mieltä tämän kanssa, tämähän tuhoaisi kylän ja paljastaisi sen, mikä oli tavallaan hyvä ja tavallaan huono, Ophelia oli tämän asian kanssa ristissä eikä osannut sanoa kumpaa se olisi ollut. Tomtom ei ollut ihmisten saatika haltijoiden puolella... Tämä oli tavallaan siis puolueeton kun oli niin sanotusti omalla puolellansa. Ophelia mietti ja pyöritteli ruusua käsissänsä... Tomoderuwix lisäsi vielä ettei ollut tuomassa prinsessaa myöskään takaisin, mikä sai Ophelian että Blackin masentumaan, tosin Ophelia ei asiaa sen pahemmin juuri nyt ilmaissut, ruusuun kun katseli, se toi mieleen Lilyn...
"Entä minä..?" Ophelia aloitti, katsoen yhä ruusuun jota pyöritteli nenänsä edessä, yhä mietteliäs ilme kasvoillansa, kunnes nosti päänsä Tomtomiin, nyt vakava ilme kasvoillansa, niin, entä hän?
"Minä en kylää tuhoaisi ja minä tunnen prinsessan ja hän tuntee minut! Jos minä olen mukana, hän kyllä tulisi! Ja vaikka en teitä kovin hyvin tunnekaan niin olisin silti valmis lähtemään mukaanne!" Ophelia nousi ylös tuolilta tämän viimeisen lauseen aikana ja katsoi anovasti vanhaan mieheen, niin, entä hän?

//o~(=^_^=)~o//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Helmi 2008, 15:53

Black, Tomtom

Black käänsi hitaasti katseensa kohti Opheliaa kun tämä aloitti puhumaan. Tomtom katsoi hymyillen papitarta joka nousikin pian seisomaan tuolilta, katsoen anovasti Häneen.
"tosiaan.. ei Ophelia kylää tuhoaisi, eihän hänestä ole vastusta kenellekkään!" Black sanoi kääntäen katseensa hymyilevään Tomtomiin.. ja Black tosiaan toivoi ettei Tomtom hymyillyt siitä syystä mitä Black epäili..
"Niin niin, niinhän se varmaan on. mutta mutta.." Tomtom aloitti nojautuessaan eteenpäin "hän voisi paljastaa kylän.. ja kaiken lisäksi hän on ihminen, haltijat katsoisivat häntä kuin hullua jos näkisivät hänet.. ensinnäkin sinun pitää vaihtaa vaatteesi, jotain vihreää tai maanläheistä. sitten sinun pitää peittää korvasi, niin että kaikki luulisivat että sinulla on suipot korvat.. onko kylässä haltijoita jotka tuntevat hänet?" Tomtom lateli ehtoja ja vilkaisi Blackiin.
"no.. Aran saattaa tuntea ja Art aivan varmana tuntee.. sitten se pikku haltija tyttö.. Luciako hänen nimensä oli." Black muisteli hieroen leukaansa.
Tomtom jäi tuijottamaan Blackin leukaa eirttäin tarkasti ja Black katsoi vanhaa miestä kuin hullua.
"Mitäh?" Black rääkäisi kun Tomtom suorastaan nojautui käsinojan yli katsomaan Blackin leukaa.
"Missä sinun partasi on?" Tomtom kysäisi ja vilaisi Blackin päätäkin "Ja hiukset! Pyhä pamaus, mitä teit hiuksillesi?" Tomtom kysyi.
"Ei sillä väliä, nyt on muutakin ajattelemista" Black sanoi sivuuttaen kysymyksen, mutta Tomtom tuijotti yhä Blackiä kysyvästi.
"ÄH, se on loitus.." Black mutisi ja käänsi katseensa pois Tomtomista.
"hmh, en tiedä oletko fiksu vai tyhmä.. kuka nyt kalju haluaisi olla.. ellei sitten vihaa hiustensa väriä" Tomtom sanoi ja nojautui takaisin tuoliin, katsahtaen taas Opheliaan.
Black manasi itsekseen samalla kun Tomtom katseli Opheliaa kiireestä kantapäähän ja lopulta avasi taas salkkunsa.
"Katsotaas.." Tomtom sanoi ja sukelsi taas vyötäröään myöten salkkuun. Black katseli hetken aikaa Tomtomia joka penkoi laukustaan jotain, kunnes tämä taas nousi ylös ja veti mukanaan vihreän mekon.
"Tämä on kai sinun kokoasi.. kokeile toki" Tomtom sanoi ojentaen mekon Ophelialle.

Mekko oli pääväriltään tumman vihreä, mutta sen sivulla oli vaaleammat kankaan palat, vyötärön ympäri kulki hopeinen nyöri ja leveät hihat olivat myös vaaleamman vihreät.
Ojennettuaan mekon Ophelialle, Tomtom sukelsi uudestaan lakkuunsa ja veti sieltä pian vihreän pitkän viitan, jossa oli huppu.
"Tämä voi olla ehkä vähän liian pitkä.. mutta menköön nytten" Tomtom sanoi ja kaiveli vielä hetken laukkuaan.
"Otat siis Ophelian mukaan?" Black kysyi Tomtomilta.
"Juh, tulkoon jos haluaa.. mutta saat esittää minun apulaista" Tomtom sanoi vilkaisten Opheliaa.
Blackiä jäi vähän epäilyttämään, mitä ihmettä Tomtomilla oli naisten vaatteita? No, kai tälle oli jokin järkevä selitys.. tai sitten ei.
"noh, pistäppäs vauhtia, lähdemme kohta" Tomtom sanoi Ophelialle tapauttaen käsiään parikertaa yhteen.
"Kohta?! Lähdette siis tänä iltana? eikö kannattaisi odottaa aaumuu, pihalla on ties--"
"höpö höpö, pelkäätkö pimeää Black? Parasta lähteä illalla, silloin haltijoiden kylään löytää parhaiten" Tomtom sanoi hiljentäen Blackin.
".. nyt en ihan ymmärrä?" Black sanoi jääden katsomaan Tomtomia ihmeissään.
"Ja hyvä niin, joitakin asioita ei kuulu ymmärtää" Tomtom sanoi ja vilkaisi hyllynpäälle.
"Mitä viherkotka täällä tekee?" Tomtom kysyi nähdessään bladerin, joka kyyhötti hyllyn päällä seuraillen innoissaan tapahtumia.
"Se on lemmikkini.. sen nimi on Blader" Black sanoi vilkaisten hymyilevää Bladeriä.
"hu? lemmikki? voi Black, sinä todellakin olet muuttunut.." Tomtom sanoi ja nojautui tuoliinsa, nostaen jalkansa taas salkkunsa päälle.
"Lähdemme heti kun papitar on valmis, minulla ei ole mitään syytä jäädä pidemmäksi aikaa" Tomtom huomautti katsellen yhä Bladeriä.

// ( o ^._.^ o ) //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 10 Helmi 2008, 17:46

Ophelia

Black yhtyi Opheliaan! Ja kuinka surullista se olikin, Opheliasta ei vastusta kenellekkään ollut ja Ophelia tiesi sen hyvin itsekin... Ja Tomtom vain hymyili. Tomtom uskoi tämän varmaan hyvinkin helposti, ei Ophelia kovin voimakkaalta näyttänyt, hintelö kun oli. Sitten Tomtom alkoi lajittelemaan ehtoja sille jos tämä mukaan tulisi, ensinnäkin tämä sai luvan pukeutua johonkin haltijamaiseen ja peittää myöskin korvat... Sitten Tomtom kysyi että tunsiko ketään haltija häntä ja Black luetteli Aranin, Artin ja jopa Lucian, muistaen vielä jopa tämän nimen. Ophelia hymyili leukaansa hierovaa Blackiä ja hätkähti sitten siihen kun Tomton alkoi myöskin tätä tuijottaa, saaden Blackin rääkäisemään ja Tomtom puhui jotain parrasta! Ophelia alkoi hymyilemään jo tosissaan ja toivoi että Black huomannut tätä. Ophelia ei tiennytkään että Blackillä olisi ollut joskus aikoinaan parta saatika hiuksia! Ja Tomtom oli asiasta hyvinkin yllättynyt kun ei löytänyt näistä kumpaakaan ja Black yritti sivuuttaa vastaustaan, sanomalla että nyt oli tärkeämpääkin ajateltavaa mikä oli kyllä totta.

Tomtom tosin jatkoi sinnikkäästi ja lopulta Black ärähti että kyseessä olisi jonkinlainen loitsu. Ophelia hymyili pienesti, hän ei pahemmin ollut kinnittänyt huomiota siihen että Black oli kalju, siihen oli tottunut nopeasti. Ophelia katsahti sitten taas Tomtomiin joka katseli häntä kiirestä kantapäähän... Ophelia ei ajatellut tästä vielä mitään kunnes Tomtom sukelsi taas laukkuunsa, jälleen kerran uppoutuen laukun sisältöön ainakin vyötäröönsä asti ja Black manasi vierestä, aivan kuin pohjattoman oloinen laukku olisi ollut ihan normaali asia. Ophelia katseli hiljaa, miettien mahtuisiko Tomderuwix itsekin tuohon laukkuun? Siltä nimittäin alkoi vaikuttamaan, sinne oli mahtunut Blackin kaksi metreinen sauvakin. Ophelia heräsi mietteistään Tomderuwixen noustessa taas laukustansa, vetäen mukaansa vihreän mekon. Ophelia nojautui eteenpäin ja otti mekon vastaan, katseli sitä hetken käsissänsä, viikkasi sen nopeasti ja piti käsissänsä vielä sen aikaa jotta näki mitä Tomderuwix vielä laukustansa haki? Tämä oli taas upputunut vyötäröänsä myöten laukkuunsa ja veti pian sieltä myöskin vihreän, hupullisen viitan jonka Ophelia otti myöskin vastaan tämän tätät tälle ojentaessa ja jätti sen roikkumaan käsivarrellensa.

Tomtom otti siis hänet mukaansa! Ophelia ei haitannut yhtään vaikka viitta olisikin liian pitkä, hän pääsisi tapamaan Lilyä! Ja parhaimmassa tapauksessa hän saisi tämän vielä takaisin Tomderuwixen avulla! Ophelian silmät suorastaan sädehti ja Ophelia nyökkäsi, kyllä hän tämän apulaista voi esittää mikäli se siitä vielä riippui. Ophelia oli jo melkein menossa Tomtomin sanoessa että tämä pistäisi vauhtia, tosin lähtisivätkö he jo tänä iltana..? Ophelia oli tosin samaa mieltä Blackin kanssa, eikö olisi järkevämpää odottaa aamuun? Saattaisi nimittäin olla hieman epäilyttävää jos Ophelia kuljeskelisi linnan alueella vihreässä mekossa ja viitassa. Sitten Tomtom sanoi että haltijoiden kylän löytäisi pimeällä parhaiten? Ophelia ei nyt ihan ymmärtänyt, kuten ei Blackään, mutta Tomtom ei asiaa paremmin alkanut selittämään, kunnes tämä huomasi Bladerin. Ophelia katsahti myöskin hyllynpäällä hymyilevää Bladeriä joka oli pysynyt hiljaa seuratessaan tapahtumia.
Blader oli siis viherkotka! Ophelia ei ollut tiennyt tätäkään, vaikka siis olihan Blader vihreä ja kotkamainen, mutta ei se silti nimeä vielä kertonut.

Black sanoi Bladerin olevan hänen lemmikkinsä, mistä Tomtom yllättyi toistamiseen, Black ei ilmeisesti lemmikkieläimiä aikoinaan perustanut...
Ophelia seisoi vielä hetken, katsahti Tomtomiin ja hymyili, hänen olisi tehnyt mieli halata tätä! Mutta ei tehnyt tätä sillä mies oli lähes kokonaan vieras. Tämän ansiosta Ophelia pääsisi näkemään Lilyn, ehkä jopa palaamaan tämän kanssa takaisin Blackin luo, joka joutui jäämään kotiinsa.
"Kiitos! Olen todella kiitollinen tästä!" Ophelia sanoi melkein ilon kyyneleet silmissä, kumarsi syvään vaikka olisi kuulunut niiata, mutta kumarrus tuntui nyt paljon sopivammalta. Ophelia otti tosin omankäden oikeuden siinä missä vaatteet vaihtoi, hän kääntyi Blackin makuuhuoneen ovelle päin kun kerran tiesikin missä se oli, meni sisään ja sulki oven perässänsä, jättäen Tomtomin ja Blackin kaksistaan. Hän ei uskonut että hänen kannatti lähteä kappelille asti vaatteita vaihtamaan, tämä huone kelpasi hyvin. Ophelia riisuutui, katsahti Tomtomin antamaa vihreää mekkoa, pukien sen lopulta päällensä. Se oli juuri sopiva, eikä kiristänyt mistään saatika ollut hänelle liian iso. Ophelia viikkasi sinisen hameensa ja jätti sen Blackin sängynpäälle kuten punaisen viittansanki, samassa kun puki vihreän.
"Nostan hupun päähäni niin korvani eivät näy..." Ophelia sanoi astuessaan ulos huoneesta, vihreä mekko ja viitta yllään joka oli kieltämättä vähän liian pitkä Ophelialle, tosin haitansiko tuo tahtia. Ehkä huomenna... Ehkä jopa tänään Ophelia näkisi Lilyn, tämä tulisi vielä pian takaisin, ei vuosien saatika kokonaisen ihmisiän jälkeen, vaan pian...

//X'DDD//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Helmi 2008, 18:29

Black, Tomtom

"ä--" Black aloitti, muuta Ophelia sulki jo hänen makuuhuoneensa oven.
"hmmm, 'älä mene sinne?' Black onko sinulla jotain salattavaa" Tomtom sanoi noustessaan ylös tuolilta.
"ei ole!.. tuntuu vain hassulta että joku menee omaan makuu huoneeseeni--"
"Paitsi oma vaimo?" Tomtom huomautti ja Black halusi vajota maan alle, se nyt oli viimeinen asia maanpäällä, mistä hän halusi puhua.
"Minkä näköinen hän on?" Tomtom kysyi udellen Lilyn ulkonäköä.
"no.. siis.. näet kyllä.." Black mutisi, häntä ei huivttanut juuri nyt kuvailla Lilyä.
"Tuskin maltan odottaa" Tomtom sanoi ja Black oli vähällä motata tätä.. jos tämä ei olisi ollut hänen opettajansa, Black olisi varmaan heittänyt hänet ulos ajat sitten.
Tomtom heilautti käsiään, salkku nousi ilmaan, pienentyi ja lopulta katsoi kokonaan. Black ei temppua ihmetellyt, hän oli nähny taman laukun kadotus tempun jo ajat sitten.

Lopulta Ophelia tuli takaisin ja Black ei hetkeen voinut katsoa tätä, niin oudolta Ophelia näytti viherässä asussa.
"hyvä hyvä, korvat piiloon vaan" Tomtom sanoi ja hieroi käsiään yhteen kääntyen Blackiin päin.
"Sinä" Tomtom aloitti "Uskallakkin seurata meitä, sen jos teet niin pistän sinut henkilökohtaisesti maan tasalle. Jos ede ajatteletkaan lähteväsi seuraamaan meitä, niin minä varmasti johdatan teidät harhaan ja lähden sen jälkeen omille teilleni, tuliko selväksi?" Tomtom sanoi Blackille.
"Tuli.." Black sanoi noustessaan ylös.
"HYVÄ! No, papitar tulkaa, nyt lähdetään" Tomtom sanoi ja nappasi keppinsä mukaan kävellessään kohti ovea.
"Oli mukava jutella.. nähtäillään taas Hans" Tomtom sanoi ja astui ulos ovesta.
"SE ON BLACK!!!" Black huusi vielä ennen kuin ovi sulkeutui.

---mettässä---

Tomtom käveli läpi kylän synkkien katujen, saapuen pian metsän reunolle ja sieltä sitten käveli synkkään metsään. Tomtom napsautti sormiaan ja hänen hiippalakkinsa päässä alkoi palamaan sininen valopallo, joka valaisi tietä läpi metsän.
"Tiedätkös miten haltijoiden kylään löytää?" Tomtom kysyi Ophelialta.
"se on aika helppoa" Hän aloitti naurahtaen "Täytyy vain olla epävarma minne on menossa.. Haltijoiden kylää ei voi löytää etsimällä, sinne pitää eksyä" Tomtom selitti heidän kävellessään.
"Minä kerran eksyin sinne.. kiertelin vain metsässä ja hupsista keikkaa, olinkin jo kylän reunoilla. Tapasin itse kuningas Aranin, mukava veikk omuuten ja juttelimme hänen kanssa, hän jopa tarjosi illallisen. Se mies osaa kunnioittaa vanhempiaan ja kiitokseksi kohteliasuuksista lupasin tulla käymään uudestaan ja esittää hänelle taikatemppuja.. kuka nyt ei taikatemppuja rakastaisi!" Tomtom selitti huitoen samalla käsillään.
"Noh, kerroppa sinä.. tunnetko sinä Arania? Jos hän kerran saattaa tunnistaa sinut, oletan että olette tavanneet aikaisemminkin" Tomtom kysyi Ophelialta kääntyen tätä kohti samalla kun käveli.

// >) //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 10 Helmi 2008, 20:17

Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt


Paluu Velhon asunto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron