Kirjoittaja Ivy » 09 Helmi 2008, 21:19
Ophelia
Ophelia oli kappelissaan... Hänen hiuksensa ja vaatteensa oli märät ja kaiken lisäksi hänen kätensä ja hame näin polvien kohdalta olivat vihreinä ruohotahroista. Ophelia istui kappelinsa sivuhuoneen lattialla eikä ajatellut juurikaan mitään. Lily oltiin viety vähä aika sitten... Ophelia oli yrittänyt huutaa ja itkeä tämän perään mikä ei tietenkään auttanut asiaa yhtään... Ophelia oli istunut ruohikolla koko sateen ajan, katsonut kaukaisuuteen ja kastunut tämän takia aivan litimäräksi, hänen päähänsä ei mahtunut että Lily olisi poissa, se ei vain tuntunut mahdolliselta. Ophelia oli riisunut märät vaatteensa ja pistänyt ne kuivumaan... Tosin Ophelian olisi pitänyt viedä ne pestäväksi näin ruohotahrojen takia, mutta ei ollut yksinkertaisesti jaksanut, hän tunsi olevansa rikki ilman Lilyä. Ja entä Anemone..? Miten tämä suhtautuisi siihen että hänen äitinsä ei ehkä koskaan palaisi? EI! Se ei ollut mahdollista ettei Lily koskaan palaisi, tämän oli pakko! Ei hän voinut heitä niin vain jättää! Ophelia oli surullinen, muttei itkenyt, hän oli vuodattanut suurimmat kyyneleensä silloin sateessa ja yritti nyt olla itkemättä... Istui vain lattialla valkoisessa topissa ja lyhyt lahkeisissa, pussimaisissa housuissa, yhtä kuin aluvaatteissansa ja katsoi lattiaan...
"Ei Lily ole poissa... Hän tulee takaisin..." Ophelia huomasi hourailevansa yksinänsä ja ravisti päätänsä, nappasi pyyhkeen sivulta ja alkoi kuivaamaan hiuksiansa jotka olivat kyllä jo lähes kuivat, mutta yritti saada ajatuksensa pois edes hetkeksi.
Hetken hiuksiaan pyyhkeeseen tahkottuaan, Ophelia nousi jaloillensa, otti hitaita askelia vaatekaapillensa josta löytyi lähinnä petivaatteita kuin vaatteita... Valkoinen mekko jota Ophelia oli käyttänyt Blackin ja Lilyn häissä oli liian juhlava arkeen, joten Ophelia otti esille sinisen mekkonsa jota Ophelia oli aikaisemmin rannalla käyttänyt. Se oli tällä hetkellä ainoa jota Ophelia voisi käyttää, hän ei niin vaatteiden perään ollut että häneltä olisi niitä niin paljoa löytynyt, yleensä kun käytti niin sanottua virka-asuansa joka ei pahemmin likaantunutkaan. Ophelia oli irrottanut korvienpäälle aseteltavat hiuskoristeensa pois ja ei myöskään pitänyt mustaa otsapantaansa nyt kun siniseen mekkoon aikoi pukeutuakin.
Ophelia pukeutui, harjasi hiuksensa ja eksyi taas mietteisiinsä... Heillä oli velvollisuus kertoa asiasta kuninkaalle... Tosin Ophelia ei ainakaan vielä kykenisi tälle mennä kertomaan yhtään mitään, vaikka itsekkäältähän tämä kuulosti... Kuninkaan tytär oli kadonnut metsään, jonkun haltijan luokse ehkä loppu elämäkseen mihin Ophelia ei edelleenkään halunnut uskoa! Ja entä Black..?
Black oli varmaan vihainen... Näin Ophelia ainakin uskoi. Näin ei olisi tapahtunut ellei nämä olisivat Artia puolustaneet, Ophelia tiesi sen ja katui vaikkei Ophelia sen hetkisille periaatteillensa mitään olisi voinutkaan.
Ei Lily poissa ollut! Tämä tulisi ihan koska tahansa! Heidän pitäisi vain odottaa ja pian Lily olisi taas hänen kappelissaan juomassa teetä hänen kanssaan ja viettäisi aikaa hänen, Blackin ja Anemonen kanssa... Heidän pitäisi vain odottaa... Ophelia kyynelehti jälleen, hän tiesi valehtelevansa itsellensä ja peitti nyt kasvonsa käsiinsä, yrittäen lopettaa itkunsa, ei hän näin heikko saanut olla... Ei nyt ainakaan. Ophelia keräsi itsensä, pyyhki kyyneleet käsiinsä ja huomasi ruohotahrat, henkäisi, polvistui taas kaapille ja otti valkoisen liinan ja alkoi pyyhkimään käsiänsä... Ruhotahrat lähtivät helposti näinkin, ihme kyllä tai sitten kiitos Ophelian kyyneleiden kun liina ei tarvinnut erikseen kastaakaan. Oliko Black vihainen? Entä jos tämäkin itki? Mitä tahansa se olikin, Opheliaa pelotti kohdata tämä juuri nyt, mitä jos tämä näki että Lilyn kidnappaus olisi hänen syytänsä? Ei siinä mitään, kyllä Ophelia itseäänsäkin syytti, mutta Black oli pelottava vihaisena.
Ophelia nousi taas jaloilleen, hänellä ei ollut tekemistä... Hänen ei tarvinnut siivota mikä oli sinänsä sääli, siivoaminen olisi auttanut edes hetkeksi ja Ophelia ei juurikaan kyennyt ottamaan ketään vastaankaan.
Ophelia kääntyi, meni kappelilla, katsahti alttarille ja sen ikoneja ja haistoi suitsukkeista tulevan ruusuisen tuoksun... Hänen vanhempiensa muistolaatat seisoivat pystyssä kuten aina. Ophelian teki mieli alkaa rukoilla, rukoilla jotta saisi vuodattaa sydäntään jumalalle, mutta ei tehnyt niin, hän päätti olla itkemättä, Lily tulisi pian takaisin, Ophelia rukoili niin mielessään, kyllä jumala kuuntelisi. Muuten Ophelia olisi alkanut taas itkemään ja Lily tuskin halusi että Ophelia itki hänen peräänsä, pyytäisi olemaan vahva mitä Ophelia nyt pyrkikin olemaan. Ophelia huokaisi, hän olihan kunnossa kuhan ei lähtenyt ajattelemaan liikoja, ei Lily olisi kauaa poissa. Ophelia otti punaisen viittansa, alkoi solmimaan kahta solminta narua rusetille jossa meni tovi ja astui ulos kappelistansa valoon. Pilvet olivat repeilleet ja päästivät nyt auringonsäteet niiden läpi, ilma oli raikas ja kirskas. Ophelian katse oli tosin utuinen, mutta myönsi että sää oli kaunis, tosin mitä sää nyt yhtään mitään merkitsi kaiken muun rinnalla? Kuhan ei ukkostanut... Ophelia hengitti raikasta ilmaa keuhkoihinsa, yrittäen miettiä mitä tekisi... Ensinnäkin hänen teki mieli mennä vilkaisemaan Anemonea, katsomaan että ihmettelikö tämä yhtään missä tämän äiti oli. Ophelia toivoi ettei Anemone edes huomannut Lilyn poissa oloa, toivottavasti tämä oli unohtunut leikkeihinsä vielä pitkäksi aikaa...
Sitten Ophelia vilkaisi Blackin asunnolle päin... Sen ovi oli raollaan, mistä saattoi päätellä että Black olisi kotosalla. Ophelia huokasi syvään, puri hammasta ja laskeutui matalalta terassiltaan ja lähti kävelemään pihamaan poikki kohti Blackin asuntoa. Hän halusi tietää miten Black voi vaikka vähän pelkäsikin ettei tätä kannattanut häiritä... Mutta juuri tällä hetkellä Ophelialla ei ollut mitään menetettävääkään ja ehkä Blackään ei halunnut olla yksin? Ophelia ainakaan halunnut olla...
Ophelia hiljensi kävelytahtiaan mitä lähemmäksi pääsi, epäröitsi, ajatteli että olisi ehkä sittenkin paras antaa Blackin vain olla.
Ophelia keräsi kuitenkin rohkeutensa ja kurkisti ovenraosta sisälle... Asunnossa oli pimeää, ei sinne nähnyt joten Ophelia raotti ovea vielä vähäsen, astui puoliksi sisään ja koputti puoliavonaiseen oveen.
"Black..? Oletko sinä täällä..?" Ophelia aloitti varovaisesti samalla kun yritti totutella pimeyteen.
//.__.//