Kulta, meidän pitäisi puhua || Sands


Kuninkaan velhon, Blackin, asunto. Tämä pieni mökin tapainen asunto on täynnä kaikkea mitä velholta voi odottaa, taika tavaroita. Tänne voit tulla kysymään apua kaikkein vaikeimpiinkin asioihin, tosin se on toinen asia suostuuko velho auttamaan. Mökki on melko pieni ja pimeä, ikkunat ovat pieniä ja niistä ei paljoa valoa tule. Huoneistoon kuuluu keittiö, makuuhuone, oleskeluhuone ja komero. Oleskelu huone on ensimmäinen huone mihin tulet kun astut sisään isosta puuovesta.
Lisäksi mökki sisältää salakäytävän, jonka rakentamiseen velho on käyttänyt taikuutta. Salakäytävän ovi muistuttaa tavallista komeron ovea, mutta sen takaa aukeaa suuri, pitkä käytävä joka on täynnä ovia...

Valvojat: Crimson, Aksutar

Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Joulu 13, 2012 8:58

Kulta, meidän pitäisi puhua || Sands

Black

Päivä oli ehättänyt jo pitkälle, työntäyteisenä arkena. Hämärtymään käyvä päivä oli itsestään jo kovin luotaantyöntävä, mutta ulkona riehuva lumimyrsky houkutteli jokaisen pysymään sisätiloissa. Lunta tuli taivaantäydeltä, tuulen riepotellessa hiutaleita sinne tänne. Vähemmästäkin hankkiutui lämpimän takkatulen ääreen, mikäli vain kykeni.
Black oli pitänyt itsensä tahallaan kiireisenä muutamat päivät. Yllättäen pitkäänkin lojuneet tehtävät tuli kiireisiksi ja mihinkään muuhun ei muka aikaa ollut. Velho kirjaimellisesti vältteli tiettyjä tahoja, kenraali Fritziä varsinkin. Papittaren suuntaan velho ei ollut edes vilkaissut. Kenraalikin oli kiireinen mies, vaikka vastauksia kysymyksiinsä olisi halunnut, ei tuo ehtinyt metsästämään velhoa pitkin hovia. Black kun pystyi hieman oikaisemaan paikasta toiseen. Ennemmin tai myöhemmin kaljupäinen tulisi kuitenkin törmäämään kenraaliin, mutta niin kauan kuin mahdollista, aikoi velho vältellä lohikäärmeenkaatajaa.
Tehtäviä oli kuitenkin saatu hoidettua jo siihen malliin, ettei tänään enää voinut mitään muuta tehdä. Niinpä oli velho ottanut suunnakseen oman asuntonsa linnan pihamaalla. Linnallehan hän ei jäisi, sieltä velhon voisi löytää turhankin helposti. Lisäksi ainoa henkilö, jonka seuraan velho olisi voinut lyöttäytyä, oli prinsessa. Lily puolestaan kiukutteli jälleen miehelleen, joten Black ei vahingossakaan hankkiutunut naisen seuraan. Omassa tönössään hän saattoi sentään olla rauhassa ja leikkiä, ettei kotona ollut. Jos joku ovesta meinasi sisään väkisin tulla, saattoi velho vain käydä piilottelemaan lumottuun salakäytävään. Kuka nyt siivouskomerosta moista osaisi epäillä?

Ripeä askel kävikin viemään tuiskuisan pihamaan poikki, mustiin pukeutuneen velhon piilotellessa jälleen huppunsa suojissa. Hyvä että huppu päässä pysyi tässä myrskyssä. Lunta oli satanut kiitettävästi pihamaalle ja lisää tuli, hangessa sai nyt ihan toden teolla kahlata. Saavuttuaan asuntonsa ovelle, pysähtyi Black hetkeksi. Tuttu tunne jonkin tai jonkun läsnäolosta hiipi tietoisuuteen, kulmien painuessa jo valmiiksi kurttuun. Nopeasti velho vilkaisi ympärilleen lumisateessa, ennen kuin kävi kääntämään avainta lukossa ja astui sisään.
Ovi painettiin perästä kiinni heti ja lumia käytiin pudistelemaan viitalta, ennen kuin velho kääntyi ympäri katsomaan asuntoonsa.
Onko tästä muodostumassa jo tapa? Velho kysyi demonilta, saatuaan tuon näkökenttäänsä. Jo toinen kerta, kun Roswell löytyi velhon asunnosta, ilman kutsua tai lupaa. Velho kävi riisumaan viittaansa, ripustaen sen naulaan oven viereen. Myös sauva jätettiin siihen, mitä sitä kotonaan kanniskelemaan kädessä. Liekit kävivät nousemaan takkaan, velhon ojentaessa jälleen kätensä kohden tulipesää. Jos jotain luiseva mies nyt kaipasi, niin lämmintä asuntoa. Vaikka ei kylmyydestä käynytkään valittamaan, eihän hän valittanut koskaan huonosta olotilastaan, vaikka joku olisi kysynytkin, miten velho voi.

Mitä sinä haluat? Rauhallinen, mutta selvästi nyrpeä ääni kertoi jo tarpeeksi siitä, mitä mieltä velho oli demonin seurasta. Tai ylipäätänsä kenenkään seurasta nyt, jos Roswell halusi ottaa velhon antisosiaalisuuden henkilökohtaisesti, niin ei velho sitä aikonut käydä pahoittelemaan. Hän ei vain yksinkertaisesti tykännyt seurasta, varsinkaan näin yllättävästä.


// Sands, demonisi tänne jos toisit. Ja mahtavan vihreän olemuksesi, vastaan deitti kutsuusi //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1576

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti To Joulu 13, 2012 11:20

Jokunen päivähän siitä suuremmasta selkkauksesta linnassa oli jo kulunut. Roswell ei ollut edes täysin varma, kauanko siitä oli kulunut, hänen kuin ei pahemmin tarvinnut seurailla aikaa ja henkilö, jonka kanssa hän suurimman osan ajastaan näinä päivinä vietti oli sänkynsä orja, eikä kuningas tainnut vain nukkua öisin. Hämärtyminenkin ympärillä onnistui jäämään huomaamatta sen tapahtuessa pikkuhiljaa ja vaiheittain, silmien tottuessa siihen helposti ja etenkin näin talvella ulkona tuntui aina olevan pimeää, kun sinne tajusi katsoa. Oli Ophelian ja Blackin yhteenotosta ollut kuinka kauan tahansa, tuntui siltä, kuin siitä ei olisi mennyt juurikaan aikaa. Se oli tapahtunut aivan vasta, kuin juuri hetki sitten. Omin silmin demoni ei koskaan sitä päässyt näkemään ja tilanne oli jäänyt arvoitukseksi. Henry taasen oli kuullut tapauksen oven takaa ja oli ymmärrettävästi kovin huolissaan tapahtuneesta, mutta jotenkin sitä oltiin onnistuttu saamaan poika uskomaan siihen, että oli parempi odottaa tilanteen rauhoittumista, ennen kuin sitä alettiin selvittämään toisen puolesta. Ja no, tahtoihan sarvipääkin tietää, mutta nyt hänestä tuntui, että hän oli se rutkasti kärsivällisempi osapuoli. Hänhän olisi voinut vielä odottaa paljon kauemmin, mutta kuningas oli tahtonut tietää enemmän. Ja kuka muukaan sitä kävisi jalkapuolelle miehelle sitä selvittämään, kuin alati vierellä istuskeleva neuvonantaja, joka oli vielä sanonut aikovansa etsiä tiedon käsiinsä, jotta voisi siitä kertoa enemmän toiselle?

Ja sehän myös tehtäisiin, jos Henry sitä pyytäisi. Ainakin yritettäisiin kovasti, jos ei muuta. Mitään Roswell ei ollut voinut toiselle luvata, kuin yrittävänsä. Papitar oli aikoinaan pyytänyt, ettei kuninkaalle kerrottaisi tuon osallisuudesta mitään ja siihen demoni oli suostunut, vaikkei syytä tiennytkään. Tärkeintä oli, että hän tiesi tytöllä kuitenkin olevan siihen hyvä syy. Sellainen Ophelia vain oli. Salaisuutena se ei pysyisi ikuisuuksia, totuudenkertomisen ollessa tärkeää neuvonantajan ja kuninkaan välillä, mutta sotkua oli parempi lähteä selvittämään velhosta. Black ilmeisesti tytön kimppuun oli silloin hyökännyt ja oli onni, ettei ollut onnistunut papitarta satuttamaan, silloin velho olisi aikamoisessa lirissä, eikä demonikaan varmaan enää toista haluaisi kuunnella. Pienen kyselyn jälkeen palvelusväen parissa Roswell sai tietää sen, ettei Black ymmärrettävästi pysynyt yhdessä paikassa liian kauaa, vältellen muita ja noiden kysymyksiä, jotka varmasti tulisivat tapahtumaan. Kaikki halusivat tietää... Ja etenkin Constantine, kenraalin ollessa myös todistamassa tapauksen loppuvaihetta, muttei itse pääesitystä. Ja tuota miestä kuka tahansa haluaisi vältellä, jos kenraalilla jotain oli vastaan! Constantine ei pitänyt demonistakaan, mutta se ei ollut se syy, miksi sarvipää itsekin yritti vältellä miestä. Häneltäkin oltiin pyydetty ei, vaadittu vastauksia, mutta eihän neuvonantajalla ollut niitä sen enempää, kuin kenraalillakaan. Mutta vastauksiahan toinen oli saanut kirjeen muodossa... Tosin ei yhtään sellaista, mitä oli halunnut, voisi uskoa. Juuri nyt hän ei haluaisi selittää niitä kenraalille, jos toiseen käytävillä törmäisi. Blackin jahtaaminen pitkin linnaa olisi siis erityisen typerää etenkin kun kaljupää vältteli kaikkia joten parempi oli mennä suoraan asiaan ja antaa velhon tulla luokseen. Siihen hän tosin tarvitsisi apua...

Roswell ei voinut uskoa, että sekin oli toiminut, istuskellessaan velhon tuvassa mukavasti nojatuolilla. Prinsessaan hän oli sattunut törmäämään sattumalta suunnitellessaan seuraavaa siirtoaan ja kävi rohkeasti vain kysymään, jos sattuisi saamaan avaimen Blackin taloon. Lilyhän oli velhon vaimo, joten uskoisi toisen suoneen avaimen edes aviopuolisolleen. Ei hän ollut olettanut kaiken käyneen niin helposti, kysymyksen miltei ollessa vitsi, mutta niinpä se avain kohta kilisi taskussa matkalla lumisen pihan poikki. Ehkä joitain asioita oli parempi olla mietiskelemättä, Lily kun tuntui kovin nyrpeältä Blackin nimen kuullessaan, mutta ainakin se ensimmäinen kohta tehtävistä voitiin nyt viivata yli. Hämärtyvä päivä sai tuvankin pimenemään ja viilenemään, eikä se tuisku ulkona auttanut asiaan lainkaan. Demoni oli onneksi päässyt sisälle ennen kunnon myräkkää, mutta kovin lämmintä sisälläkään ei ollut. Ulkovaatteet oltiin käyty ripustamaan naulaan, mutta ehkä ne olisikin ollut parempi pitää päällä.

Kun velhoa odotettiin, ei tuon lähestyvää tunnetta voinut olla huomaamatta, vaikka tupa oli täynnä monia häiriötekijöitä. Oven avautuminen ei siis ollut mikään yllätys, eikä se kysymys siitäkään, jos tästä tapa oli muodostumassa. Itsehän Roswell oli viimeksi toisen asuntoon käynyt tunkeutumaan ilman lupaa, mutta tällä kertaa nenää ei löytänyt nuuskimasta nurkkia.
"Ajattelin, että voisitte pitää siitä. Vanhojen hyvien aikojen kunniaksi, mh?" Sarvipää naurahti kättään heilauttaen tervehdykseksi. Siitä olikin ollut jo pidempi aika, kun hän viimeksi oli velhon luona vieraillut... Viime talvena, kenties? Silloinkin oli lunta. Voimillaan Black kävi sytyttämään takan, saaden huoneen kylpemään leiskuvassa valossa ja lämpökin alkoi hiljalleen huoneeseen tulvia.
"Mutta tällä kertaa toin teille jotain mukanani. Pöydällä on viiniä ja pikkuleipiäkin," tuo kuulosti oikein hyväntuuliselta. Tuskin velho arvostaisi lahjoja häneltä, mutta ne olivat vain sattuneet lähtemään matkaan, oikeiden tilanteiden tullessa esille. Tietenkin ne valkoiseen, pitsireunaiseen kangasnyyttiin kiedotut keksit siinä pöydällä olivat mahdollisesti kovin noloja ja sekin makea lahja mitä ilmeisimmin demonille itselleen tarkoitettu, mutta mieluummin hän jakoi ne jonkun kanssa. Eiköhän se palvelusneito ymmärtäisi, vaikka saisikin tietää.

"Enkö saa tulla käymään luonanne ja kysyä, kuinka voitte? Hyvinvointinne kiinnostaa minua," Roswell hymyili, nauttien tulen lämmöstä, antaen hiljaisuuden laskeutua sanojensa jälkeen. Tietenkin häntä kiinnosti kuulla, miten Black voi. Viime kerralla toinen oli ollut tajuttomana lattialla makaamassa ja heräämisensä jälkeen käyttäytynyt kovin omituisesti, mikä sai sarvipään vihdoin käymään suoraan asiaan.
"Kaksi mieltä yhdessä kehossa, kenties?"




((Roswell on ollut täällä kokoajan, spoilers. Jos mahtavalla tarkoitat suurta ja suurella kokoa, täältä tulen. Treffit sijoittuvat kaatopaikalle, sieltä kun saa niin hyvää ruokaa. Käy kiinni vain.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Joulu 14, 2012 12:28

Nojatuolissa istuskeleva demoni sai osakseen mitä tunteettomimman katseen, velhon kävellessä peremmälle tupaansa. Jos Black olisi ollut yhtään kärttyisämmällä päällä, olisi Roswell jo lentänyt ulos tai syttynyt tuleen silkasta katseesta. Demonin onneksi velho oli vältellyt sosiaalisia kontakteja koko päivän, joten hän ei ollut ehtinyt ärtyä puoliakaan niin paljon, mitä normaalisti olisi tähän aikaan vuorokaudesta. Heräsi myös kysymys, miten demoni sisään oli päässyt? Oven velho oli lukinnut lähtiessään, joten joku oli joko päästänyt sarvipään sisään tai tuolla oli avain tai Roswell osasi siirtyä paikasta toiseen, sitä Black kuitenkin epäili. Tähänkään asti ei demoni ollut osoittanut mitään yli-inhimillisiä voimia, ei ainakaan tässä ulottuvuudessa. Blackin ei kuitenkaan ollut vaikea arvata, kenen toimesta demoni sisään olisi päässyt. Black saattoi vain miettiä, mitähän nyt oli tehnyt väärin ja suututtanut prinsessan. No, miten olisi se, että hän oli hyökännyt papittaren kimppuun?
Black pysähtyi pöydän ääreen, Roswellin mainitessa viinin ja.. pikkuleivät. Ilmeetön katse kääntyi pöydälle hetkeksi, tuijottamaan tuota nyyttiä ja viinipulloa, jotka demoni todella oli kehdannut kiikuttaa hänen asuntoonsa. Vaikka Black ei viinistä kieltäytyisi, ei hän tehnyt elettäkään tai sanonut kiitosta moisesta eleestä. Kukaan ei ollut pyytänyt demonia tuomaan mitään vähiten itseään tänne, joten velho ei myöskään nähnyt syytä kiittää.

Hitaasti katse lipui takaisin demoniin, tuon avatessa jälleen suunsa.
Mikäli vointini kysyminen vaatii talooni murtautumista, niin et Velho vastasi demonille, kuivahkoon tapaansa.
Kasvoilla näkyi viimein jotain ilmettä, demonin viimeisimmän kysymyksen myötä. Katse kävi terävöitymään Roswellin sanojen seurauksena, suupielien nykäisten pienesti. Black oli jo ehtinyt toivoa, ettei Roswell olisi muistanut mitään siitä hetkestä saatikka sitten ottanut puheeksi. Halut vastata kysymykseen olivat lähellä nollapistettä. Mutta jos hän jättäisi vastaamatta, riivaisi demoni häntä varmasti pidempään kyseisellä kysymyksellä. Sitä oli enää turha peitelläkään Roswellilta, olihan tuo nähnyt jo
Enemmänkin kirous Toinen käsistään kävi ohimennen koskettamaan takaraivon tatuointirivistöä, velhon kävellessä lähemmäksi demonia Jota ei voi pyyhkiä.
Henrykö sinut lähetti Muodollisuudet kuninkaan suhteen jätettiin välistä, Henry oli Blackille yhä se nuori poika, joka juoksi pitkin linnan käytäviä karkuun isäänsä. Eikä Black todennäköisesti tullut koskaan näkemään nuortamiestä muussa valossa.
En usko, että kenraali Fritz sentään... hän ei vaikuta pitävän sinusta. Ei sinänsä yllätys..


//Totta kai tarkoitan. Kaatopaikka käy hyvin, olen aina pitänyt roskaruuasta. Nom //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1576

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Pe Joulu 14, 2012 2:11

"Murtautumista?" Roswell hymyili oikein maireana katsellessaan velhon ilmeettömiä kasvoja siihen kovin demoniseen tapaan virnuillen ilkikurisuuttaan, vaikka aika harvinainen hymy se tällä miehellä oli. Tosin, Blackillä oli tapana saada kokea se turhan useasti, olihan kaljupää niin tosikko ja hauska ärsytettävä...
"Murtoa ei ole tapahtunut. Voitte vaikka tarkistaa, en ole rikkonut tuvastanne mitään päästäkseni sisään," tuo hymähti, virneen laantuessa jopa aivan ystävälliseksi hymyksi. Voisihan hän mennä pidemmällekin ja ärsyttää toden teolla velhoa, mutta eiköhän tuossa ollut jo tarpeeksi näsäviisautta tähän hätään. Kenties liikaakin. Kuitenkin toisen sanat noin muotoiltuna otettiin hyväksyttävänä eleenä sarvipään tekoja kohtaan. Hän ei ollut murtautunut velhon taloon, joten vointia saataisiin kysyä. Tunkeutumisesta taloonhan ei puhuttu mitään ja Black sentään oli demonin kanssa tekemisissä... Piti olla tarkka sanoissaan, jos halusi Roswellin ottavan itsensä tosissaan tuon sille päälle sattuessa ja pieniä ilkeyksiä muiden päidenmenoksi tehden.

Jotain eloa velhon normaalisti niin tympääntyneillä ja kivisillä kasvoilla näkyi sarvipään arvuutellessa toisen tilaa. Oikeaan sitä oltiin taidettu osua, ainakin kovin lähelle sitä. Eikä Black näyttänyt erityisemmin arvostavan sitä, pysyen ainaisena tuppisuuna. Hetken aikaa tuntui jo siltä, ettei vastausta tulisi, mutta lopulta toinen hellitty ja antoi vastauksensa.
"Ette tuntuneet olevan aivan oma itsenne silloin. Epäilisin myös tämän toisen olleen isompana osana tätä pientä... Tapahtumaa, kuin teidän. Mitä mieltä olette?" Roswell seurasi toisen lähestymistä. Tarkkaan hän ei tiennyt, mikä velhon tilanne oli, joten oli hankala sanoa mitään varmuudella. Sitä ei voitaisi kuin kysyä ja toivoa, että toinen vastaisi. Tilanne näytti harmittavan velhoa itseäänkin, tuon kuvaillessa sitä kiroukseksi.
"En sanoisi kahden mielen automaattisesti olevan ongelma," demoni kävi tuumaamaan,
"Mutta siitä tulee ongelma heti, kun joku joutuu kärsimään. Yhteispelihenkeä pitäisi löytyä ja kyky kompromisseihin ja vaikka niitä ei heti löytyisi, kuka tahansa henkilö voi aina muuttua, jos vain haluaa," sarvipäinen mies jatkoi hymyillen. Hän voisi arvuutella tässä vaikka koko loppupäivän ja pidempäänkin, jos Black leikkisi mykkäkoulua asian suhteen. Luovuttaisi hän aikanaan, jos toinen vain sanoisi, ettei siitä halunnut puhua, mutta hiljaisuus ei auttanut. Ehkäpä velhoa ärsyttäisi se, että hän tuli vääriin johtopäätöksiin ja haluaisi korjata ne?
"Sanotte, ettei sille voi tehdä mitään, mutta voisiko sen kanssa oppia elämään yhdessä rauhassa?"

Roswell ei voinut kuin naurahtaa velhon oletuksille oikeasta syystä visiittiin. Heti sitä epäiltiin, että joku oli lähettänyt ja siinähän toinen oikeastaan oli oikeassa. Sarvipää olisi voinut odottaa pidemmänkin aikaa, mutta Henry ei malttanut enää olla tiedottomana asian suhteen.
"Tunnette kyllä Hänen Majesteettinsa. Mutta Hän ei yksin ollut syy tulolleni, olenhan itsekin utelias, kuten tiedätte," demoni hymähti, uteliaisuushan oli se syy, miten hän oli Blackiin ensimmäisen kerran törmännyt. Totta kai hän tahtoi myös tietää asian laidan kuninkaasta huolimatta. Eihän poika tulisi edes koko tarinaa kuulemaan, ennen kuin molemmat osapuolet oltiin jututettu läpi.
"Kenraalista olen puolellanne ja ilmeisesti uskoo minun tietävän enemmän, kuin tiedänkään. Hän vaatisi minulta varmasti vastauksia, jos saisi minut kiinni. En usko aikaisempien vastausteni miellyttävän häntä erityisemmin," huvittunut virne kohosi taas hetkeksi vanhoille kasvoille, ennen kuin hymisten ilme muuttui lempeämmäksi,
"Muttette koskaan kertoneet, kuinka voitte."




((Minulla on tuolla herkut olleet muhimassa jo pari kuukautta sinua varten, käy kiinni vain.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Joulu 14, 2012 2:50

Käytännössä murtoa ei kyllä ollut tapahtunut. Siksi Black kuitenkin halusi kutsua tätä tapahtumaa, murto, tunkeutuminen, kotirauhanrikkominen, mitä vain. Demonia ei oltu kutsuttu tupaan ja tuskin tultaisiinkaan kutsumaan, kuten ei ketään muutakaan eikä tuo siten ollut saanut velhon lupaa astua sisään. Mokomakin sarvipää.
Olin täsmälleen oma itseni silloin Velho täräytti demonin sanoihin, pysähtyen lopulta suoraan nojatuolin eteen, katsellen alakanttiin demonia Se, mitä näit, oli todellinen luonteeni. Se, mitä näet nyt, on vain pitkän itsehillinnän tulosta. Kaikki väittävät sen toisen olevan Toinen puoli Mutta he eivät tiedä mitään vain opettajani tiesi Pieni hiljaisuus seurasi, velhon mainitessa opettajansa, Tomoderuwixin. Vanhuksesta puhuminen oli yhä vaikeaa, vaikka kyseessä oli täysin Tomtomista tietämätön taho.
Sen puolen itsestäni pidän kuitenkin piilossa Jos itsehillintä ei riitä, niin sitten lääkkein Kertaakaan katse ei irronnut demonista, velhon puhuessa. Parempi vain kertoa välistä virnuilevalle, alati hymyilevälle, demonille totuus. Kyllä Black tiesi, ettei Roswell aikonut jättää asiaa sikseen, ellei velho kertonut kaikkea, mitä oli kerrottavissa. Mikäli demoni jotain halusi tietää, niin tuohan piru vie selvitti haluamansa. Sen verran pässinpäältä sarvipäinen vaikutti.
Et arvaakaan, kuinka moni on siitä jo joutunut kärsimään Velho kävi kumartumaan lähemmäksi demonia, käyden laskemaan omat kätensä nojatuolin käsinojia vasten Liian moni läheinenkin. Sen kanssa ei voi neuvotella tai tehdä kompromisseja, se ei ole erillinen olento vaan mielentila, joka erehdytään luettelemaan erilliseksi henkilöksi. Jopa opettajani nimesi sen, siinä uskossa, että kyseessä on erillinen mieli. Mutta se ei ole. Voimme muuttaa sitä, mitä olemme toisten silmissä, mutta emme sitä, mitä olemme pohjimmiltamme
sen kanssa ei neuvotella, tai opita elämään En ainakaan minä toisista en tiedä. Haluatko kenties yrittää onneasi? Prinsessa ainakin onnistui, jotenkuten Hetken virne vieraili velhon kasvoilla, samalla kun silmät kävivät jälleen vaihtamaan väriään punaisempaan. Virne kuitenkin hävisi yhtä nopeasti, mitä olikin tullut.

uteliaisuus tappoi kissan, etkö ole kuullut sanontaa, Roswell? Velho kävi yllättäen nojautumaan kauemmaksi demonista, perääntyen askeleen jos toisenkin. Selkä käännettiin sarvipäiselle, velhon astellessa kauemmaksi tilanteesta. Tilanteesta, joka suorastaan houkutteli päästämään Sethin valloilleen. Sen ilkeän, häikäilemättömän puolen velhosta itsestään. Kaljupäinen katsoi kuitenkin paremmaksi koettaa pidätellä sitä puolta itsestään, näin kuninkaan neuvonantajan edessä.
Kenraali on vanha typerys Mutta ymmärrän hänen kantansa, miksi sitä nyt luottaa friikkeihin Lähinnä itsekseen mutistut sanat karkasivat ohimoaan hierovan velhon huulilta, tuon vilkaistessa jälleen demoniin, Roswellin kysellessä uudemman kerran vointia.
Mitä se sinua kiinnostaa? Vointini on kaukana siitä, mikä sinua pitäisi liikuttaa. Hovista löytyy niin paljon henkilöitä, joiden hyvinvoinnista sinun pitäisi ennemmin olla huolestunut, kuin minun. Mene vaikka kysymään papittarelta moisia, hän varmasti arvostaa, jos joku osoittaa välittämistä askel kävi viemään lähemmäs demonia jälleen, pysähtyen sarvipäisen eteen niin, että jos tuo ylös nousisi, olisivat kaksi miestä turhankin lähellä toisiaan.


// Söin jo, missä on jälkkäri? //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1576

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Pe Joulu 14, 2012 4:51

Roswell vakavoitui tietenkin heti, kun Black aloitti itse oman kertomuksensa. Jos tuppisuinen velho oli kerrankin avoin, piti se kuunnella tarkkaan ja antaa toisen selittää kaikki, mitä asiasta osasi sanoa. Tämä oli harvinainen hetki ja kovin tärkeä sellainen, virnuilut ja vitsailut voisi jättää myöhemmäksi. Demoni osasi ottaa asiat tosissaankin, kun ne piti, ja tässä oli tosi kyseessä. Tietenkin toiselle piti näyttää, että arvosti elettä ja sen kuuleminen oli tärkeää, sillä häntä oikeasti kiinnosti kuulla ja auttaa, jos mitenkään pystyi. Edes ymmärtämään tilannetta hieman helpommin. Black sanoi, että hän oli täysin oma itsensä ja kuinka ketään muuta ei oikeasti ollut, vain luiseva velho itse, yksin omassa päässään. Se suorastaan pirullinen virne kuului kaljupäälle itselleen ja tämä, mitä muut miehestä näkivät, oli vain itsehillintää, ei sen kummempaa. Kenties se oli niinkin, joskus osasi olla todella hankala sanoa. Yhteen ihmiseen tai vähemmän ihmiseen pystyi lukeutumaan niin monia eri puolia, ettei koskaan oikein tiennyt, oliko pääkopan sisällä yksi vai monta. Jos velho oli oikeassa ja oikeasti tiesi tilanteensa, oli tämä ongelma hieman eriä lajia sarvipään kuvitteleman tapauksen kanssa. Mutta kyllä sekin kuulostaisi mahdolliselta. Keltaiset silmät eivät irronneet toisen kasvoista mihinkään, katsellen Blackin lähestymistä rauhallisina, mutta tarkkaavaisina. Rennosti sitä istuttiin edelleen nojatuolissa, toisen sanoja kuunnellessa, eikä toisen läheisyyttä ilmeisesti koettu uhkana.

Demoni nyökkäsi ymmärtäväisesti velhon kumartuessa lähemmäs ja sanoessa sen, mitä tuo jo tiesi. Ongelmaksi Roswell ei olisi luokitellut sitä rauhaisaa yhteiseloa, mutta selväksihän tässä oli käynyt ilman velhon sanojakin, että muut kärsivät. Jos ei kukaan muu, niin sitten kaljupää itse. Tämä oli ongelma, miksi sitä oltiin jo vihjattukin. Mutta samaa mieltä sarvipää ei voinut olla siitä, ettei kukaan voisi muuttaa sitä, mitä pohjimmiltaan oli.
"Epäilen sitä. Moni asia voi muuttaa teitä, ja yksi sellainen on te itse. Päänsisäisiin asioihin vaikuttaa paljon, millaisena asian näette. Jos ette usko kykenevänne johonkin, olisi sen saavuttaminen kovin hankalaa, ellei mahdotonta. Mahdotonta se ainakin on, jos sitä ei yritä," vastalauseet sanottiin, velhoa suoraan silmiin katsoen. Mieli omasi mitä ihmeellisimpiä kykyjä, jos sille vain antoi mahdollisuuden. Varmasti Black ja toisen jo pari kertaa mainittu opettaja olivat yrittäneet jo montaa asiaa, mutta olisikohan ratkaisu lähempänä, kuin voisi kuvitellakaan? Velho ei ainakaan nähnyt sanojensa mukaan mitään neuvotteluja mahdollisena omasta puolestaan, mutta ajatus siitä, että demoni yrittäisi, sai taas sen virneen nousemaan Blackin kasvoille, silmienkin vaihtaessa väriään lähemmäs sitä punaista, millaisina ne aikaisemminkin oltiin nähty. Roswell ei voinut tehdä muuta kuin katsoa, hiljaisena ja vakavana, mutta perääntynyt tuo ei.

"Kysymyksenä taitaa olla, haluatteko te antaa minun yrittää? Haluatteko muuttua? Jos haluatte, teen mitä voin teitä auttaakseni," sarvipää katseli toisen silmiä, mutta mitään syvää sisintään velho ei ollut päästänyt valloilleen, sen sijaan perääntyessään mieluummin itse tuolin luota. Selänkin laiha mies käänsi kohti demonia, kenties kiusaus oli toisella alkanut käydä liian suureksi.
"Tällä kissalla ovat vielä kaikki yhdeksän elämää tallella, velhoseni," Roswell hymähti, pienen hymyn tullessa nyt huulille uhkaavat sanat kuullessaan. Uteliaisuus osasi olla aikamoinen riesa, mutta henkensä puolesta hän ei todellakaan pelännyt.
"Papittaren vointia tulen kysymään myöhemmin, nyt tahdon kuulla teistä. Haluatte uskoa mitä tahansa, välitän teistäkin. Ja olen teistä kovin huolissani. Voitte käskeä minua lopettamaan, mutta pelkäänpä sillä olevan vastakohtainen vaikutus," katse kävi taas etsimään Blackin silmät, miehen kääntäessä kasvonsa takaisin kohti nojatuolia ja käyden lähestymään taas kerran, tullen aivan lähelle. Vieläkään ei näytetty merkkejä ahdistumisesta eikä siltä tuoliltakaan noustu.
"Jos olette valmis näyttämään minulle, mitä oikeasti olette ja puhumaan, olen valmis minäkin. En välittäisi, vaikka hyökkäisitte kimppuuni, mutta Hänen Majesteetillansa voisi siitä olla sanomista. Enkä halua teidän joutuvan ongelmiin takiani."




((Roswellin housuissa.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Joulu 14, 2012 3:18

Halusiko Black loppupeleissä muuttua, oli hyvä kysymys. Edes velho ei osannut vastata siihen itse, eikä ollut miettinyt asiaa sen pahemmin. Oli vain helpompi antaa sen olla ja koettaa pitää itsensä kurissa, ennemmin kuin lähteä muuttamaan omaa itseään. Black oli liian helposti ärsyyntyvää sorttia, jos hän halusi täysin hillitä itsensä, olisi parempi poistua ihmistenilmoilta kokonaan. Hovi valitettavasti oli paikka, jossa ihmisiin törmäsi väkisinkin. Joskus pelkkä toisen vilkaisu sai sapen kiehumaan, ärtymyksen annettiin patoutua, kunnes se käytiin purkamaan jossakin, johonkuhun tai se pursusi ylitse pahimmalla mahdollisella hetkellä.. kuten muutama päivä sitten papittaren kanssa oli käynyt. Velho ei käynytkään vastaamaan mitään Roswellin kysymyksiin, tuijotti toista vain hiljaa. Hän oli liian monta kertaa käynyt tämän samaisen keskustelun eri tahojen kanssa, juuri nyt Blackista ei tuntunut siltä, että olisi halunnut tuosta vain yrittää keskustella asiasta demonin kanssa. Demoni terapeuttina velholle jo oli hovi menossa oudoksi.

Demoni ei myöskään vaikuttanut pelkäävän mahdollisia uhkauksia. Ei sinänsä yllätys, olihan tuo demoni. Joku muu olisi saattanut jo tukkia suunsa kissan uteliaisuus kommentin myötä, mutta Roswell sen sijaan kävi huomauttelemaan kissan yhdeksästä elämästä. Joko Roswellilla ei ollut hajuakaan minkä kanssa leikki tai sitten demoni tiesi tasan tarkkaan, mitä oli tekemässä. Mikä sinällään oli pelottava ajatus, ensimmäistä kertaa Black pystyi itselleen hiljaa myöntämään, että halusi vältellä jonkun seuraa silkasta epämukavan turvattomasta olosta. Sarvipää ei ollut nuori ja kokematon demoni, tuo ansaitsi jonkinlaista hiljaista kunnioitusta osakseen velholta, joka demonien kanssa oli aikansa leikkinyt. Yksi leikki maksoi hänelle perheensä Ei siis ihme, että Black suhtautui varautuneesti demoneihin.
Kulmat kävivät kurtistumaan Roswellin mainitessa välittävänsä velhosta. Noin suora myöntäminen henkilöltä, joka hädin tuskin tunsi velhoa, oli jokseenkin odottamaton Eikä Black oikeastaan tiennyt, miten siihen reagoida. Ajatus jokseenkin puistatti. Joku välitti hänestä, vaikkei hän ollut tehnyt mitään ansaitakseen sen? Hän kun koitti parhaansa mukaan vältellä läheisiä kontakteja kaikkiin, silti tuon tuosta putkahti lisää ystäviä. Velho ei selvästikään osannut tätä roolia kovin hyvin. Ehkä hän syvällä sisällään halusikin lähelleen henkilöitä, joista välittää, mutta sitä hän ei ääneen myöntänyt edes itselleen.
Olet outo Velho hymähti lopulta sarvipäälle, perääntyessään jälleen toisen edestä ja kävi iskemään oman luisevan ahterinsa toiselle nojatuoleista Ja joko tyhmänrohkea tai kierompi, mitä uskoin.
Ryhti kävi saman tien katoamaan teille tietämättömille, kaljupäisen nojautuessa vasten nojatuolin selkänojaa. Laiskan ryhditöntä asentoa velholla harvemmin näki, mutta nyt hän oli kotonaan, eikä nähnyt tarpeelliseksi pysyä roolissaan, vaikka vieraita olikin.

En usko että sen näyttäminen on niin helppoa, miltä kuulostaa En hallitse sitä, en pysty päästämään sitä valloilleen tuosta vain katse lipui takkatuleen puheiden lomasta, velhon pitäessä pienen tauon Viimeinen asia mitä tekisin siinä tilassa, olisi kimppuusi hyökkääminen kerta se ei satuttaisi sinua. Jos Seth haluaisi sinua satuttaa, se hyökkäisi jonkun toisen kimppuun.. josta välität Merkittävä katse käväisi demonissa, kyllä velho tiesi ainakin demonin ja kuninkaan läheisistä väleistä. Ja Henry oli ihminen, johon Black ei todellakaan halunnut koskea. Kuninkaan vahingoittaminen olisi varma kuolemantuomio, eikä velho halunnut rikkoa lupausta, minkä oli edesmenneelle kuninkaalle antanut.
Et kuitenkaan ole antanut vielä syytä, miksi se haluaisi sinun kärsivän Velho lisäsi hymähtäen.
eikö kuningas jo kaipaisi sinua? Jälleen kerran käytiin kauniisti vihjailemaan, että demoni voisi nyt häipyä pikaiseen, ennen kuin tuon seura ja kysymykset todella alkoivat ärsyttää velhoa. Ja jos kaljupäinen ärsyyntyi, tiesi Black mitä siitä seurasi.


// Tiesin sen //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1576

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Pe Joulu 14, 2012 5:42

Roswell ei saanut vastauksia kysymyksiinsä, velhon käydessä nyt taas yhtä hiljaiseksi, kuin toinen usein keskustelussa olikin ollut. Paljonhan toinen oli jo puhunut, joten kenties puhuminen alkoi jo riittää, eikä asiasta enää haluttu keskustella. Black oli ollut avoin tilanteestaan, ja se oli jo suuri saavutus... Vaikka hyvin mahdollistahan oli, ettei toinen vain halunnut olla vastaamatta, muttei edes tiennyt, mitä vastaisi. Ei se haitannut. Vastauksia ei pakotettaisi kenestäkään ulos vasten tahtoa, olihan tämä velhon omaan itseensä liittyvä tapaus ja viimeinen päätös olisi tietenkin kaljupäällä itsellään. Kukaan muu ei voisi sitä tehdä, eikä kukaan muu voinut muuttaa miestä. Black tehkööt, miten parhaaksi näki, mutta demoni oli valmis auttamaan, jos toinen vain antoi. Kenties hän ei olisi se paras auttaja, mutta se myös olisi velhon oma päätös. Hiljaiseen tuijotukseen vastattiin vain omalla, keltaisten silmien räpytellessä rauhallisesti toista katsoessaan. Mitään ei ollut vielä tapahtunut, Black ei ollut räjähtänyt käsiin, vaikka Roswell toisen uhkauksiin vastasikin itsevarmana. Joku olisi varmasti sen nähnyt haasteena, ja kenties se sellainen olikin, mutta seurauksia siitä ei tullut. Eihän sarvipää halunnut muuta kuin näyttää, ettei perääntyisi niin helpolla, kuin toinen olisi voinut uskoa.

Jotain reaktiota luisevan miehen puolelta vihdoin tuli, vaikkei sanallista sellaista. Pieni kulmakurttu velhon kasvoilla ei kertonut älyttömän paljon, mutta se kertoi tarpeeksi. Hymy koristi ryppyisiä kasvoja demonin katsellessa toisen ilmettä ehkä sellaista vastausta Black ei ollut aivan odottanut, mutta mitä sitä suoraan kiertelemään ja kaartelemaan, jos sen pystyi sanomaan suoraankin. Sen hän halusi näyttää velhollekin. Roswell oli rehellinen ja avoin toisen kanssa, joten toinen pystyi tekemään saman hänenkin suhteen, eikä sitä tarvinnut pelätä. Ei velho käynyt siitäkään suuttumaan, ei sanonut sanaakaan vastustelemaan moista, vaikka olisi voinut luulla, että mies olisi kovin kärkkäästi sarvipään huolehtimista vastaan. Ja kukapa ei olisi huolestunut, jos demoni kertoi välittävänsä! Kuka edes uskoisi sellaista? Tämän demonin kohdalla tuo itse ainakin pystyi sanomaan tunteidensa olevan vilpittömiä. Black kävi vihdoinkin rikkomaan takkatulenräiskeen ja tuulen säestämän hiljaisuuden, ilmoittaen suoraan, että Roswell oli outo. Saman mielipiteen monet muutkin varmasti jakoivat, vaikkeivät sitä sarvipäiselle miehelle suoraan kertoneetkaan. Se sai vain naurahduksen karkaamaan huulten välistä.

Tilanteen jännitys ilmeisesti laukesi siinä hyvällä tavalla velhon hymähdyksen myötä, tuon etsiessä itsellensä myös istumapaikan toiselta nojatuolilta. Black pääsi myös rentoutumaan, miehen suorastaan lyyhistyessä kasaan istuttuaan alas.
"Meidän molempien pitäisi luultavasti selvittää se," demoni hymyili toisen arvuutellessa, josko kotiinsa tunkeutunut vieras oli tyhmänrohkea, vaiko erityisen kiero tapaus. Siihen hän ei itse osannut vastata ainakaan. Katse pysyi edelleen velhossa, toisen alkaessa sitten selittämään tilannettaan enemmän. Black oli kutsunut sitä omaksi itsekseen, mutta välillä puheista tuntui saavan sellaisen käsityksen, ettei tuo oikeastaan sitä halunnut myöntää osaksi itseään, jos se sellainen sattui olemaan. Tai sitten sitä tilaa kuvailtiin erillisenä vain ymmärtämisen helpottamiseksi.
"On kovin hankala sanoa, mikä tekee yhden henkilön. Tekevätkö kaikki eri puolet yhdessä henkilöstä kokonaisen, vai ovatko jotkut piirteet tarpeeksi saamaan toisen syntymään syystä taikka toisesta," Roswell tuumasi enimmäkseen ääneen itsekseen, mutta ehkä hän halusi jakaa mietteensä myös Blackin kanssa,
"Kutsutte sitä teiksi itseksenne, joten kohtelen sitä niin, ellei minulle anneta syytä uskoa toisin. Jos se on, mitä todella olette, ei teidän pitäisi kuin vain olla oma itsenne päästääksenne sen esille, mh? Jos olette jo oppineet hillitsemään itseänne, uskon teidän myös kykenevän oppimaan hallitsemaan itseänne," tuo jatkoi lempeästi hymyillen. Toisen sanat siitä, ettei sitä hyökättäisi demonin kimppuun vaan sen sijaan joku tuolle tärkeä tulisi kärsimään, oli kyllä huolestuttavaa. Tarpeeksi huolestuttavaa, ettei tämän yrittäminen kenties ollut se paras idea. Joku voisi kärsiä, ja pahasti... Vaikka ilmeisesti Blackillä ei vielä ollut mitään syytä aiheuttaa hänelle kärsimystä.

"Se kertoo älystä, eikä pelkästä puhtaasta raivosta. Ja voisin uskoa sen älyn olevan tarpeeksi omaamaan itsesuojeluvaiston, eikä aiheuttaisi minulle vahinkoa, jos se tarkoittaisi kuolemaa teille," Roswell mietti, kuninkaanhan kimppuun sitä luultavasti yritettäisiin hänen tapauksessaan hyökätä, sitä demoni ei kestäisi tai voisi ottaa omatunnolleen. Mutta Henry oli kuitenkin kuningas ja vaikka jotkut eivät pojasta niin paljoa välittäisikään, olisi kuninkaan murha tai edes satuttaminen tai sen yrittäminen olisi suorastaan itsemurha. Tuskin yhdellekään sadistille oma kuolema saadakseen jonkun kärsimään oli sen arvoista.
"En tiedä, mitä Hänen Majesteettinsa tällä hetkellä ajattelee, mutta epäilisin Hänen eniten kaipaavan vastauksia pelkän läsnäoloni sijaan. Joten, voisitte aina kertoa minulle, mitä Hänen Majesteettinsa haluaa kuulla ja pääsisitte minusta eroon," sarvipää hymähti,
"Mutta minulla olisi vielä yksi asia, mistä haluaisin kanssanne puhua."




((Näen kuitenkin, että Henry on käynyt keksipurkilla salaa. Hyi Henry, kaikkien jälkiruoat nyt söit.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Joulu 14, 2012 8:15

Black ei ollut ihan varma, halusiko ottaa selvää demonin perimmäisistä aikeista. Totta kai hän epäili aina pahinta, ei hän tyhmä ollut. Roswell oli kuitenkin poikkeuksellinen yksilö, sitä velho ei käynyt kiistämään. Tunnetusti tuppisuinen pysyi kuitenkin hiljaa, demonin ottaessa puheenvuoron. Edes vilkausta ei demonin suuntaan suotu, vaikka sarvipäisen sanat kävivät kyllä kuuleviin korviin.
Jos olen oma itseni, se on vaaraksi kaikille ympärilläni oleville. Pahinta on se, etten edes tiedä, haluanko hillitä itseäni enää, kun pääsen vauhtiin Velho hymähti välistä, levollisen katseen seuratessa takkatulen tanssahtelua herää myös kysymys, miksi sinä haluat... sen kanssa keskustella?
Jos totta puhuttiin, ei Black ollut varma mitä tapahtuisi, jos antaisi Sethin keskustella demonin kanssa. Ehkä velho yrittäisi koittaa alistaa demonin tahtoonsa, ehkä ei olisi lainkaan kiinnostunut mokomasta. Hän ei osannut sanoa, se selviäisi vain kokeilemalla ja kokeilemaan Black ei ollut kovin innokas. Tosin, jos Roswell sitä todellakin halusi, miksikäs velho itseään olisi koittanut hillitä. Jostain hänen pitäisi vain koittaa suuttua no, se ei ollut suuri haaste ja antaa tunteiden vain virrata. Riskialtistahan se olisi arvaamattoman henkilön kanssa, mutta mikäli demoni oli valmis ottamaan riskin, niin...

Malttamaton, kuten isänsä Totta kai Henry halusi vastauksia, se ei ollut ihme. Black oli osannut odottaa kysymyksiä ja nyt oli kai tullut vastaan hetki, kun ei enää voinut vain pakoilla. Toki velho oli toivonut, että kysymykset oltaisiin esitetty papittarelle, mutta toisaalta Blackin kokemuksien mukaan toiset tuntuivat vääristelevän totuutta hänen osaltaan. Kukapa olisi parempi kertomaan totuutta velhon osalta, kuin hän itse? Nyt oltiin kuitenkin siinä tilanteessa, ettei velho pääsisi demonista eroon, ennen kuin sarvipäinen saisi haluamansa vastauksensa.
.... Ja kummalta sinä haluat sitä kysyä? Viimein katse lipui hitaasti demoniin, velhon käydessä puhumaan hallitsemattomasta puolestaan toisena persoonana. Kyllähän se kai tavallaan oli, ei Black ollut sitäkään miettinyt loppupeleissä kovin pitkälle. Itse hän myönsi Sethin todelliseksi itsekseen, toiset taas pitivät sitä häikäilemätöntä sadistia jonain muuna, mitä velho oli.


// Tiedäthän Henryn, hän on niin kovin makean perään.Ei Henry voi itseään hillitä! Minulla taisi tänään olla elämää hetken. Minulla taitaa myös olla typojen täyteinen vastaus koska äidin koneella ei ole wordia. Ja saatan olla hiprakassa. Vastasin silti. Ihihihihihih //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1576

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Pe Joulu 14, 2012 9:49

"Ajattelin, ettette kovin usein ole sellaista tehneet. Tilanne olisi rauhallinen ja haluaisin vain keskustella ja kuunnella. Olette hiljainen ja sulkeutunut nyt, uskoisin syystä. Kenties yksi syy juuri on itsenne hillitseminen ja jos ette tee sitä, olette oma itsenne, arvaamaton ja estoton. Ehkä saisin erilaisia vastauksia kysymyksiini, jos ette estäisi itseänne, mh?" Roswell hymyili velhoa katsellessaan, vaikkei toinen katsetta häntä kohtaan suonutkaan, silmät ilmeisesti mieluummin liekkejä seuraillen. Black ei oletettavasti innostunut ideasta kauheasti, tietenkin toista huolestutti se, mitä tulisi tekemään, kun ei itseään voinutkaan hallita. Kovin järkevä pelko.
"Teillä ei olisi mitään tarvetta hyökätä, joten kenties oppisitte jotain itsestänne ja hallinnasta," demoni jatkoi. Eihän hän halunnut velhoa pakottaa yrittämäänkään ja se luultavasti oli todella typerä ja riskialtis suunnitelma, mutta se voisi saada toisen kokemaan jotain uutta, mikä auttaisi tulevaisuudessa. Ja opettaisihan se enemmän sarvipäällekin tästä tilanteesta, hän kun tahtoi ymmärtää velhoa.
"Luulisin olevani siihen niin valmis, kuin voin tietämättömänä olla. Tämä päätös on myös teidän käsissänne, mutta meidän olisi ilmeisesti parempi hoitaa loput asiat pois alta sen varalta, että tämä päättyy huonosti."

Roswell naurahti Blackin ilmoittaessa Henryn olevan yhtä malttamaton, kuin isänsäkin. Monet eivät myöntäneet poikaa lainkaan isänsä kaltaiseksi, mutta sitten taas niiden suista, jotka Haraldin henkilökohtaisesti tunsivat sanoivat toista. Ilmeisesti nuori kuningas muistutti isäänsä enemmän, kuin monet uskoivatkaan, poika itse mukaan lukien. Mutta demoni tahtoi tietää tästä itsekin, tosin kenties oli parempi jättää se myöhemmäksi. Jos velho kertoisi hänelle tapahtumienkulun, ei hänellä periaatteessa olisi syytä enää jäädä ja mitä luultavimmin hän lentäisi heti pihalle. Niin, ehkä olisi parempi kysyä muut kysymykset ennen sitä, ettei mikään jäisi kesken.
"Se vastatkoon, joka haluaa. Kysymykseni ei ole mitenkään erityisen henkilökohtainen," demoni hymyili, katseiden vihdoin kohdatessa Blackin kääntäessä kasvonsa takasta,
"Olette aivan voimakas velho ja teillä on kykyjä vaikka minkälaisia, kuten tietoakin, joten siksi käännyin pariinne. Jos taika on muuttanut henkilön joksikin muuksi, ei alkuperäisen muodon palauttaminen pitäisi olla muuta kuin taian purkaminen, eikö? Ei mitään kovin monimutkaista, mutta osaisitteko sanoa, miten palauttaisitte jonkun alkuperäisen tilan, jos mikään taika ei sitä ole muuttanut?"




((Voi sinua Henry. Mutta onneksi Roswell tiesi tämän ja varasi lisää herkkuja kaikille. Elämä leviää, olkaa varuillanne ja pysykää sisällä. Pikkuisen pitää aina alkomahoolia sivistyneesti nautiskella, kun alkaa luovaksi. Se on sääntö.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Joulu 14, 2012 10:39

Jos Seth jotain rakasti, niin keskustelua. Varsinkin itsestään, uhkaillen ja varoittaen siitä, mihin kykeni. Ajatus sinänsä puistatti, sillä Black puolestaan ei pitänyt yhtään itsestään kertomisesta. Mutta jos tämä toinen olikin hänen todellinen luonteensa, niin pitikö hän sitten taidoillaan kerskumisesta? Ehkä, ainahan velho oli tavoitellut voimaa, joten kai omistamastaankin oli mukava kertoa? Ennemmin Black näytti voimansa, kuin kertoi niistä.
Hiljainen ja sulkeutunut syystäkin.. Velho naurahti kuivahkosti Ennen, nyt ja tulevassakin.
Jos totta puhuttiin, alkoi tilanne jo ärsyttämään Blackia. Hän kun oli odottanut, että saisi viettää loppu päivän täysin omissa oloissa, mutta nyt joutui puhumaan epämieluisista asioista henkilön kanssa, johon velho ei ollut oikeastaan tutustunut pahemmin. Kesti monta vuotta, että velho avautui edes papittarelle, prinsessasta puhumattakaan.
Demonilla oli kuitenkin pointti. Blackillä saatikka Sethillä ei ollut mitään syytä hyökätä demonin kimppuun, joten ehkä velho voisi oppia jotain sarvipäisen seurassa, jos antoi periksi estoilleen. Ehkä, ehkä ei, sehän selviäisi vain kokeilemalla.

Katse kävi jälleen terävöitymään demonin kysymyksen myötä. Mielenkiintoinen aihe, todellakin. Kivikasvoinen pysyi hetken täysin hiljaa, kunnes mietinnän jälkeen avasi suunsa.
Se riippuu täysin loitsusta... Onko kyseessä lumous vai kirous, suvussa kulkeva vai henkilökohtainen. Taian purkaminen on kuitenkin mahdollista, riippumatta sen muodosta... toiset loitsut, kiroukset varsinkin, vaativat kuitenkin jotain turhankin suurta purkamiseensa... ja yleensä se suuri onkin jonkun henki. Sis... Hetkeksi mies hiljeni kesken sanan, miettien jatkaisiko sittenkään puheitaan. Niin kovin tuttu reaktio velholta ... Siskoni tietäisi varmasti enemmän... mutta valitettavasti välimme eivät ole siinä kunnossa, että voisin kysyä.
Miksi kysyt? Ajattelitko vapauttaa oman todellisen muotosi? Yllättäen velhon äänensävy oli käynyt vaihtumaan korkeammaksi, selvästi kujeilevammaksi. Se tuttu virne kävi hiipimään kasvoille, takkatulen valaistessa kasvoja juuri sen verran, että saattoi erottaa pienen värivaihtelun silmissä. Nimuen manitseminen herätti niitä patoutuneita aggressioita velhossa. Olihan velhotar juuri äskettäin tappanut sen ainoan henkilön, jonka Black luetteli lähimmäiseksi ystäväksi, jopa isälliseksi hahmoksi.
Vai puhummeko kenties jostakusta muusta, hmmm? Ryhti kävi palaamaan luisevan jäntevälle keholle sen verran, että velho vetäisi itsensä etukenoon nojatuolissa. Käytös ei selvästikään ollut enää vetäytyvän hissuttelevaa, saatikka jäykän muodollista.


//Roswell on varautunut ahnaisiin prinsessoihin, hyvä. Kukaan ei jää ilman Roswell herkkuja. Elämä leviää kuin rutto, maskit kasvoille ja linnottautukaa koneiden ääneen. Internet saves. Luova hulluus tarvii hieman alkomahoolia, kyllä. Nauttikaamme sivistyneesti viiniä //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1576

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti La Joulu 15, 2012 12:22

Roswell kyllä huomasi, että kysymyksensä sai toisen mielenkiinnon heti heräämään, senhän näki pelkästä tavasta, jolla velho häntä katseli. Sanat varmasti olivat kovin mielenkiintoisia... Ja uhkaavia tullessaan demonin suusta. Kovin montaa syytä ei sellaisella olisi kysymystä kysyä ja luulisi kenen tahansa huolestuvan. Black kuitenkin näytti kiinnostuneen, mutta Black oli kovin omanlaisensa persoona, joten kai sitä olisi pitänyt odottaakin. Hetken aikaa velho pysyi silti hiljaisena, mutta kävi viimein reagoimaan aiheeseen lyhyen mietinnän jälkeen. Kuten oltiin ajateltu, Black tiesi asiasta paljon, kuten voimakkaan velhon pitäisikin. Kävipä toinen vielä ilmoittamaan, että siskonsa osaisi luultavasti sanoa enemmän aiheesta, vaikkakin sisarukset eivät olleet puheväleissä. Ei Roswell edes tiennyt, että kaljupää omasi siskon, mutta eiköhän se syy siihen ollut selvä. Jos kerran välit eivät olleet ehjät, eipä sitä pahemmin toisesta taidettukaan puhua...

Blackin arvuutellessa demonin motiiveita moisen kysymyksen kysymiseen aiheutti suuremman muutoksen miehen käytöksessä, kuin se itse kysymys. Jo pelkässä äänessä oli selviä muutoksia pieniä ja selvästi ääni kuului vielä samoille äänihuulille, mutta se oli erilainen. Virne oli turhankin tuttu, aikaisemmalla outoudellaan mieleen painunut, takkatulen lämpimän loimun koostaessa velhon silmien punertavuutta. Tilanne oli vaihtunut ja halusivat he sitä tai eivät, oli jokin muu päässyt valloilleen. Tai Blackin mielestä vain oma itsensä. Jos Blackistä tämä oli edelleen Black, Blackinä sitä kohdeltaisiinkin
"Ei, puhumme minusta. Osuitte oikeaan ensimmäisellä arvauksellanne," Roswell pudisti päätään naurahtaen, katsellen toisen punertavia silmiä lempeänä. Mitäpä muutakaan demoni ajaisi takaa, jos vääränlaiseen kehoon saavuttaakseen haluamansa oli juuttunut. Ja tämä aihe totta tosiaan näytti kiinnostavan velhoa, tuon nojautuessa tuolissaan eteenpäin. Miksipäs ei, hyvä vain, ettei toinen siitä huolestunut ja käskenyt ulos, sarvipään selvästikin suunnitellessa jotain vaarallista. Tai kenties siitä pitäisi huolestua, ettei Black siitä huolestunut. Tämä kuitenkin oli hyödyllisempi ja avuliaampi tapa suhtautua kysymykseen, joten siihen piti olla tyytyväinen.

"Kehoni on vanha ja heikko. Selviän varmasti hyökkäyksestä kuin hyökkäyksestä, mutten usko minusta olemaan enää kävelemään sen jälkeen, eikä minulla ole varaa jäädä vangiksi," demoni hymyili, toisellehan pitäisi selittää koko asia paremmin, nyt kun mielenkiintoa riitti. Kuka tietää, kenties velho osaisikin häntä auttaa. Jos ei tiennyt vastauksia suoraan, niin ehkä toinen osaisi etsiä ne käsiinsä.
"Voimiani en voi itselleni saada, mutta kenties se on hyvä niin. Mutta mitä tarvitsen on jotain suurempaa jotain, mikä voi seisoa vielä omin jaloin ottaessaan yhteen useammankin sotilaan kanssa. Jotain uhkaavaa, jotta pelko on puolellani," Roswell virnisti,
"Jos minut vain muutetaan joksikin muuksi, aina on vaarana, että loitsu raukeaa väärällä hetkellä tai joku käy sen purkamaan vasten tahtoani. Siksi yritän saada oikean muotoni tuotua tänne, jotta vaaraa moisiin ei olisi. Tämäkään keho ei ole vain taian ansiota, se on kehoni täällä, muttei se alkuperäinen; se, mikä todella olen," silmät kävivät käymään hetkeksi kiinni, virneen laantuessa vain hymyksi, mutta pysyen silti uurteisilla kasvoilla. Hetken hiljaisuuden tuo piti, ennen kuin silmät käytiin avaamaan ja Black etsittiin taas katseen keskipisteeksi.

"En edes tiedä, onko se mahdollista. Periaatteessa kenties, mutta pystyisikö yksi velho siihen? Tai edes monta? Ja jos se tapahtuu, mitä voisikaan sattua? On kovin monia riskejä, mitä voin kuvitella."




((Roswellilla on ollut vieraanaan niin monta ahnetta prinsessaa, että osaa käsitellä tuollaisia. Henrylle syötetään käsin kaikkia herkkuja ja kermavaahdot saa/pitää nuolla sormilta. Kuule hei, pullo on nyt aivan väärässä reiässä, alkoholimyrkytyshän noin vain tulee.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Joulu 15, 2012 1:01

Puhe oli kuin olikin itse demonista. Mielenkiintoista, kyllä, eikä Black tässä mielentilassa osannut enää miettiä, miksi Roswell moista kyseli. Nyt velho oli yhtä kiinnostunut aiheesta, mitä demoni saattoi olla. Nyt velho oli tuhmalla päällä, eikä välittänyt kielloista saatikka kehotuksista. Kaiken kielletyn kokeileminen houkutteli enemmän, mitä valo yökkösiä. Siksipä demonia ei käytykään keskeyttämään kertaakaan, vaan kaljupäinen kuunteli tarkasti jokaisen sanan, ajatusten käydessä samalla raksuttamaan aiheen suhteen. Miten siirtää demonin oikea olomuoto tähän ulottuvuuteen? Vastaus oli harvinaisen helppo ja se saikin velhon virnistelemään.
aah, pelko. Kaunein tunne kaikista. Pelko toisten kasvoilla on niin.... miellyttävää Pikkuhiljaa kaljusta päästä lähti laskeutumaan valkeita hiuksia, aivan kuin velho olisi kokenyt yllättävän hiustenkasvun. Seth ei viitsinyt kuluttaa energiaansa ylläpitääkseen loitsua, joka kätki velhon hiukset. Black ei yhäkään aikonut leikata hiuksiaan, sillä se kuului kansan perinteeseen ja jos velho jotain kunnioitti, niin kansansa vanhoja oppeja. Pitkä, liki lantiolle yltävä pehko kävikin laskeutumaan hitaasti miehen päästä, punasilmäisen virnuillessa demonille.

Se voisi olla mahdollista.... Manauksen avulla. Kyllä, manaus. Pitää vain valmistella kaikki, hyvässä lykyssä uhrata vain vähän verta Mies myhisi jalkojen noustessa risti istuntoon nojatuolille, samalla kun hopeahapsi nojautui reisiään vasten kyynärpäillä Ehkä täytyy uhrata yksi neitsyt, noin voimakkaan demonin kutsumiseen Mies ei näyttänyt yhtään aristelevan aihetta.
Yksi velho riittää, kyllä, useammasta tietenkin olisi hyötyä.... mutta yksi pätevä riittää aivan hyvin Jos Blackillä tai Sethillä jostain kokemusta oli, niin demonien kutsumisesta ja alistamisesta. Ratsunsa oli demoni, jonka velho oli alistanut tahtoonsa. Eläimellisellä tasolla oleva demoni, joka ei kyennyt kommunikoimaan inhimillisesti, mutta silti. Lisäksi hän oli kutsunut yhden demonin jo tähän maailmaan, eikä sopinut unohtaa aavekoiraa, jonka velho oli takaisin manalasta manannut. Ja ihan yhtä hyvin hän voisi mokomat takaisin sinne lähettää, jos halusi.
Mutta... jotta manaus onnistuisi, jotta demonin voisi tuoda omana itsenään tähän ulottuvuuteen... minun pitäisi tietää demonin nimi Mitä pirullisin hymy levisi velhon hiuksien peittämäille kasvoille, miehen hymistessä itsekseen uskallatko ottaa sen riskin?


// Sormet nuollaan, kyllä. Samalla, kun pidetään katsekontaktia Roswelliin. Oraalisesti alkoholia nautin, hiljaa. Nauti sinäkin. Näin muuten unta että näin sinut tampereella. Olit trolli, vihreä ja komea karju. //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1576

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti La Joulu 15, 2012 3:27

Paljonhan pelosta puhuminen kertoi Roswellille velhosta ja omien sanojensa mukaan ainakin toisen todellisesta luonteesta. Siitä Black piti... Muiden pelosta, siis, toisten kasvoilla hän sen halusi nähdä. Ei kai sitten ollut mikään ihme, että velho nautti muiden kimppuun hyökkäämisestä, silloinhan sitä muut vasta pelkäsivätkin. Etenkin, jos kohde olisi joku, joka ei voinut puolustaa itseään ja ei voinut kuin pelätä hengestään, luulisi. Tai se pelko muiden kasvoilla Blackin hyökätessä jonkun tärkeän kimppuun, pelko menetyksestä. Demoni ei voinut sanoa nauttivansa siitä, kun muut häntä pelkäsivät, mutta ikävä kyllä sarvilla oli tapana herättää sellaisia tunteita. Tässä tilanteessa pelko olisi hänelle hyödyllinen, mutta pelkät sarvet eivät siihen kykenisi, mitä hän ajoi takaa, tarvittaisiin jotain suurempaa paljon suurempaa, paljon pelottavampaa.

Jonkin illuusion sarvipää oli onnistunut velhosta aistimaan ensimmäisellä kerralla, kun tapasivat. Sen jälkeen siihen ei kiinnitetty huomiota, mutta sen olemassaolo oli tiedossa ja kokoajan se pieni tunne oli ilmassa, säteillen kaljusta päästä. Mutta nyt, yllättäen, se heikkeni ja katosi. Loitsu oli loppunut ja illuusio särkynyt, valkeiden hiussuortuvien laskeutuessa vielä hetki sitten kaljun miehen päästä, kasvaen pituutta rutkasti yli sen, mihin hiuksien olisi uskonut päättyvän. Aikamoinen muodonmuutos, Black oli kuin toinen mies. Eipä olisi uskonut toisella löytyvän aivan tuollaista salaisuutta, vaikka kovin viaton se olikin. Se oli kuitenkin todella yllättävää. Ainakaan ne eivät olleet sarvet, mitä velho piilotteli, mutta sellaisen salaisuuden demoni olisi saanut selville jo aikoja sitten. Roswell ei voinut kuin nostaa hattua tästä tempusta, sen tullessa täytenä yllätyksenä, vaikka tuo tiesi toisen jotain piilottelevan. Pitkät, vaaleat kutrit olivat jotain, mitä Blackin päästä ei uskoisi löytyvän. Sarvipään omaan, harvenemaan hiuskuontaloon verrattuna toinen oli ehdottomasti vienyt voiton.

Roswell ei kuitenkaan pitänyt siitä, mitä velho ehdotti, kulmien kurtistuessa lievästi ilmoittamaan siitä. Suu pidettiin kuitenkin supussa niin kauan, että toinen saisi tarinansa kerrottua, vaikka jo nyt hän pystyi sanomaan olemaan kovastikin sitä vastaan. Kukaan viaton ei saisi loukkaantua tästä, jos niin kävisi, ei tämä olisi sen arvoista. Eikä tainnut se manaaminenkaan olla.
"Tämä on muotoni tässä maailmassa hyvistä syistä, ymmärtänet varmaan," Roswell aloitti, eikä se hymy enää huulilla ollut,
"Uskotteko, että manaamalla saisin pidettyä toisenlaisen muodon, eikä samaa kävisi automaattisesti, kuten nyt kun maailmaan astun?" Jokainen maailma omasi oman muotonsa, joka sopisi siihen maailmaan, jotta demoni pystyi ruokailemaan ja elämään. Sen suhteen hän ei voinut tehdä mitään, ja vaikka joku voisi sen nähdä rajoittamisena, jos sitä ei tapahtuisi, kuolisi sarvipää ennen pitkään nälkään.
"Maailmani säännöt ovat kovin erilaiset, kuin tämän. Muotoni seuraa niitä sääntöjä. Jos tämä maailma ei tee mitään muodolleni saadakseen sen tänne sopimaan, en osaa ollenkaan sanoa, mitä sille tapahtuu. Maailmalle tai sen asukkaille. Mutta jos maailma tekisi jotain muodolleni tehdäkseen siitä ymmärrettävän... Miksei se suoraan tekisi samaa, kuin yleensäkin?" Demoni vilkaisi tällä hetkellä pitkähiuksista miestä kysyvänä, epäilevänä jopa, muttei kuitenkaan uskonut toisen osaavan vastata. Tietenkin Black haluaisi kuulla hänen nimensä, siitähän tuolle riemu ratkeaisi, ja jos Roswell ei saisikaan haluamaansa, tullen huijatuksi... Sehän vasta huvittavaa toiselle olisikin, vaikka se olisi vahinko.

"Nimeni pysykööt omana tietonani. Tietenkin, jos yritätte auttaa minua, ei minulla ole mitään syytä olla auttamatta teitä. Kenties saatte haluamanne sillä tavoin, ei teidän tarvitse kuin pyytää minua tekemään jotain," leukaa hieraistiin, kenenkään orjaksi hän ei alkaisi, eikä häntä voisi pakottaa mihinkään. Mutta ylpeyden pystyi nielemään, jos se saisi velhon tekemään enemmän töitä sen eteen, mitä sarvipää halusi. Ensimmäinen ehdotus kenties oli se "helpoin", mutta ei välttämättä toimisi hänen kohdallaan niin, kuin sen pitäisi. Ja nimeä Black varmasti tässä havitteli myös.
"Sattuuko teillä olemaan mitään muita ideoita, velhoseni? Varmasti sille on jokin muukin tapa, vaikka se olisi hankalaa ja pakottavaa. Jos vastassani on vain teidän kykynne maailman sijaan, uskoisin kykeneväni lopettamaan sen ennen aikojaan, jos tunnen jonkin menevän väärin."




((Niin se pitää, Henry. Nuole puhtaiksi vain, kannattaa jättää märiksi kuitenkin jatkoa varten. En usko, aina olet tunkemassa aivan väärään reikään kaikkea. Peikot eivät tarvitse alkoholia, sillä ovat aina pienessä hiprakassa. Olen unimaailman komein.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Joulu 15, 2012 3:58

Muodot ja maailmat ovat suhteellisia velho virnisti samantien demonin sanoihin, enää ei käyty pitämään pieniä hiljaisia hetkiä puheiden välissä, saatikka miettimään, mitä sitä tuli puhuttua Syystäkin et voi tuoda todellista muotoasi tähän aikaan, tähän ulottuvuuteen, mutta pienellä avustuksella se saattaisi onnistua Et ole mikään heikko demoni... pystyt itse astumaan tähän aikaan ja paikkaan, ilman kutsua.... Jo se kertoo tarpeeksi sinusta, Roswell... ja säännöthän on tehty rikottaviksi, eikö? Lait ja säännöt ovat eri asia, älä sekoita niitä! Yllättävän sähäkäksi käynyt ääni lähes huudahti, velhon nojatessa hetkellisesti vielä enemmän demonia kohden, mutta perääntyen sitten takaisin.
Velho ei voinut sanoa olevansa tyytyväinen demonin kieltäytyessä kertomasta tosinimeään, joskin hän ymmärsi syyn. Kukapa sitä haluaisi kertoa salaisuuden, joka orjuuttaisi itsensä toisen tahtoon, puhumattakaan herrasta joka itse oli epävakaa ja arvaamaton. Ties mitä Black olisi keksinyt demonin suhteen, vain taivas oli rajana jos hulluus pääsi valloilleen. Demonin ilmoitukseen käytiinkin mutristamaan pienesti huulia, mutta tosinimeä ei sarvipäiseltä käyty onkimaan enää. Kertokoot, jos halusi. Blackillä itsellään ei ollut mitään, millä olisi saattanut pakottaa nimen irti toisen huulilta... tai no... ainahan hän saattoi uhata demonin läheisiä. Tällä hetkellä velho kuitenkin hallitsi itseään sen verran, ettei moista käyty ajattelemaan sen pahemmin.

Totta kai minä autan demoni hyvä, tietenkin.... joskin... haluan syyn auttaa, ennen kuin mitään teen. Aika on rahaa ja voimani eivät kaikkien käytettävissä. Haluan tietää, miksi haluaisit tuoda todellisen muotosi tähän maailmaan... mitä sinä halajat sillä? Mitä on mielessäsi? Liittyykö se jotenkin hoviin? Kunikaaseen? Onko se hölmö poika mennyt pyytämään jotain typerää? Velho myhäili nojatuolilta, puheilleen ei näyttänyt tulevan loppua sitten millään. Ei Seth kainostellut puheidensa suhteen, vaan antoi palaa. Kaikki ne kysymymykset, mitä velholta itseltään olisi jäänyt kysymättä, heitettiin samantien ilmoille.
Tietenkin, voimme luoda uuden lumouksen, joka antaa sinun käyttää todellista muotoasi tässä ulottuvuudessa... mutta vain tietyn ajan tai tiettyä hintaa vastaan. Ja mitä sinusta olen ehtinyt oppia, et halua uhrata ketään muuta puolestasi, hmm? Typerää demonilta Yllättäen mies kävi ponkaisemaan ylös ja käveli kirjahyllyn luokse, selaamaan kirjoja katseellaan Mutta kaikki on mahdollista, kunhan vain löytää tien toteuttaa sen. Kyllä, aivan varmasti... hmhmhmhmmm... Setäni olisi jo lyönyt minua kepillä, mutta nyt me emme kysykään hänen mielipidettään, emmehän? Katse käväisi nopeasti demonissa, palaten pian kirjoihin.
Olen miettinytkin, mitkä lienevät sinun taka-ajatuksesi Henryn suhteen.... liittyvätkö kenties aiheeseen, hmm? Velho ei edes enää tiennyt mitä höpötti, vaan antoi puheen pulputa suustaan sitä mukaan, mitä sitä tuli. Itse demoni oli hänen asuntoonsa tullut, kestäkööt hullun puheet, jos sarvipäisestä siihen oli.


// Kaikki nuollaan kunnolla, kyllä. Vääriä reikiä ei ole olemassakaan. Paitsi korvaan ei kannata alkoholia kaataa, mikään ei ärsytä enempää, kuin korva jossa on nestettä >: Syntymähumala on paras. Ja kahvi. Komein karju kaikista, kyllä //
Seuraava

Paluu Velhon asunto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö