Kulta, meidän pitäisi puhua || Sands

Kuninkaan velhon, Blackin, asunto. Tämä pieni mökin tapainen asunto on täynnä kaikkea mitä velholta voi odottaa, taika tavaroita. Tänne voit tulla kysymään apua kaikkein vaikeimpiinkin asioihin, tosin se on toinen asia suostuuko velho auttamaan. Mökki on melko pieni ja pimeä, ikkunat ovat pieniä ja niistä ei paljoa valoa tule. Huoneistoon kuuluu keittiö, makuuhuone, oleskeluhuone ja komero. Oleskelu huone on ensimmäinen huone mihin tulet kun astut sisään isosta puuovesta.
Lisäksi mökki sisältää salakäytävän, jonka rakentamiseen velho on käyttänyt taikuutta. Salakäytävän ovi muistuttaa tavallista komeron ovea, mutta sen takaa aukeaa suuri, pitkä käytävä joka on täynnä ovia...

Valvojat: Crimson, Aksutar

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Joulu 2012, 20:47

Jälleen kerran demonin äännähdykset ja kivun näyttäminen saivat velhon virnuilemaan tyytyväisenä. Kysymys kuuluikin, kyllästyisikö hän koskaan toisen kipuun? Tuskin, tämä oli liian hauskaa. Kerta kyseessä oli niinkin ylpeä olento, kuin vanha demoni. Mikäli armoa olisi jo aneltu ja pyydetty Sethiä lopettamaan, olisi leikki käynyt kovin nopeasti pitkäveteiseksi. Roswell oli kuitenkin osoittautunut harvinaisen hauskaksi leikkiseuraksi.
Minä kun en tykkää pettymyksistä teatraalisesti huulia käytiin mutristamaan muka surullisena demonin toteamukselle. Seth kun olisi antanut mitä vain, jotta olisi saanut kuulla kuolonkorahteluja. Tosin, niitä sai kuunnella aivan tarpeeksi tyrmillä, jos sinne sattui eksymään. Tyrmät eivät kuitenkaan houkutelleen nyt, kun Sethillä oli paljon mukavampaa leikkiseuraa.
Mutta taidat olla oikeassa liian lyhyt leikki olisi tylsä.. Rauhallisenoloisena velho jatkoi sarvipäisen paijaamista, pienen virneen käydessä kiirimään omille kasvoille pikkuhiljaa.

Tarkkaavaisena velho seuraili demonin reaktioita. Omalta osaltaan hiljaisena, antaen luisevien sormiensa seikkailla toisen pään päällä. Hetken sitä rauhallista tunnelmaa jatkui, mutta loppujen lopuksi se oli vain tyyntä myrskyn edellä. Demonin selällä levänneet jalat kävivät yllättäen vetäytymään sen verran taemmas, että jänteviin jalkoihin saatiin voimaa. Voimaa, joka käytiin kohdistamaan potkun muodossa demonin kyljelle. Säälimättä kenkä survaistiin niin syvälle kylkeen, kuin demoni vain antoi periksi. Eihän mikään tuota pidellyt paikoillaan, joten varmasti iskun johdosta horjahti enemmän tai vähemmän. Saman tein kävi Seth työntämään jalkansa demonin alle, pakottaen tuon kellahtamaan lattialle selälleen. Toimituksen yhteydessä velho itse nousi ylös nojatuolista, päätyen painamaan kengällään demonia vasten lattiaa, rintakehän kohdalta. Hitaasti jalka lähti valumaan alemmas demonin keholla, päätyen painamaan epämukavan painostavasti sarvipäisen sukukalleuksientienoille.
Riisu paitasi Rauhallinen käsky kävi valkohapsisen kumartuessa lähemmäksi maassa makaavaa, painaen jalallaan entistä enemmän.


// Höh |:< Et vie minun poppareita! MINUN! Et voi murskata vanhusta mahasi alle, sen luut paukkuu jo muutenkin! Menee vielä rikki >: Roswell ja Marduk on Cryptin uusi raskali pari. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 22 Joulu 2012, 23:17

Roswell piti silmänsä suljettuna, nauttien niistä pienistä rennoista hetkistä, mitä toinen soi silittelyllään. Tietenkin hän piti hellimisestä, hirviöhän hänen olisi pitänyt olla, jos ei. Mutta velhon jalkojen siirtyminen siltä normaalilta, kivuliaalta paikaltaan selän päällä oli varoitus, johon ei voitu puuttua mitenkään. Keho ei edes jännittynyt varautuessaan iskuun, joka oli tulossa, silmät vain avautuivat raolleen vilkaistakseen Blackin kasvoja hetkeksi, kunnes kohtaloon alistuttiin täysin ja silmät ummistuivat taas kerran. Pistävä kipu kävi iskeytymään vasten kylkeä voimakkaan potkun muodossa, kengän pakottaessa ilmat demonin suusta ulos parahduksen saattelemana. Normaalisti velhon potkut oltaisiin yritetty kestää parhaan mukaan ja pysyä paikoillaan sen suurempia myötäilemättä, mutta nyt käsivarret eivät halunneet totella ja pitää vanhusta nelinkontin pystyssä. Horjahdus olisi keneltä tahansa oletettavissa, mutta sarvipää ei saanut itseään pysymään pystyssä, kellahtaen kyljelleen maahan, käden hakeutuessa iskukohdalle, kuin se auttaisikin kipuun.

Toinen velhon jaloista kävi kieräyttämään demonin selälleen, ilman mitään vastustelua. Köllöttäminen tällä hetkellä tuntui oikein mukavalta, vaikka asento oli puolustuskyvytön ja täysin toisen armoilla. Black kävi kuin kävikin nousemaan nojatuolilta jaloilleen, painaen kenkänsä rintakehälle voitokkaana, kuin olisi suurenkin saaliin kaatanut. Näin haavoittuvassa asennossa jalka kuitenkin pian haki tiensä haarojenväliin, painaen etumusta turhankin kovasti. Nyt aikaisemmasta tempusta sitten ilmeisesti pitäisi kärsiä rangaistus... Keltaiset silmät katsoivat toisen kasvoja, ilmeettöminä. Lisäpaino velhon nojautuessa eteenpäin jalkansa varassa sai Roswellin kuitenkin irvistämään kivusta, paikan todellakin ollessa kovin arka ja iskeminen sinne oli mitä likaisin temppu. Itseään hän kuitenkin sai ideasta syyttää, tehden saman hetkeä aiemmin.

Käsky riisuutua oli omituinen, mutta sarvipää ei kyseenalaistanut sitä kovin kauaa. Kädet kävivät nostamaan paidanhelmaa vatsan päältä, vanhemman miehen kiemurrellessa maassa poistaessaan vaatekappaletta päältään, koko prosessin näyttäessä hankalalta ja kömpelöltä. Hetken aikaa näytti siltä, kuin kaikki olisi pysähtynyt paidan juuttuessa päänpäälle, eikä demoni hetkeen osannut tehdä mitään korjatakseen asiaa. Kenties paita oli juuttunut sarviin tai kädet eivät aivan toimineet halutulla tavalla, mutta eväänsäkään tuo ei väräyttänyt, ennen kuin sai taas kerättyä itsensä uuteen yritykseen. Roswell saikin vihdoin vedettyä paitansa päältään, vetäen syvään henkeä kaiken päätteeksi. Katse hakeutui taas toisen silmiin, riekaleisen paidan jäädessä vierelle mytyksi.




((Vein jo, suuni imee kaiken syötävän lähettyvillään sisäänsä. Mardukille nyt vain käy niin, mitä alkoi kovien poikien leikkiin. Henry suuttuu, kun Roswell vedetään pahaan seuraan ja käy suorastaan villiksi.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Joulu 2012, 00:00

Ylimielinen, mutta rauhallinen katse seurasi demonin toimitusta, tuon käydessä toteuttamaan isäntänsä käskyä. Mitään ei sanottu vastaan saatikka kyseenalaistettu toivetta, jonka punasilmäinen hullu oli ilmoille hymähtänyt. Hyvä vain, demonin kannalta. Mikäli tuo ei olisi riisunut vaatteitaan, olisi ne poltettu toisen yltä. Ja se tuskin oli mukava operaatio, velho kykeni kontrolloimaan liekkejä, mutta ei niiden levittämää lämpöä. Säälihän olisi myös polttaa poroksi hienoja vaatteita, joskin nämä taisivat olla pilalla jo kynsien takia. Kömpelö toimitus vei aikansa, kunnes demoni viimein sai yläkroppaansa verhonneet vaatteet vierelleen mytyksi. Tyytyväinen virne kohosi Sethin kasvoille, velhon nostaessa jalkansa pois Roswellin etumuksen päältä, sarvipään toiselle puolelle.
Ehkä selkäsi on kärsinyt jo tarpeeksi Seth hymisi seistessään demonin yllä, lähtien hitaasti laskeutumaan tuon päälle Tai ehkä ei.
Valkeahapsi istahti Roswellin lantion tienoille, laskien toisen kätensä demonin rintakehälle. Käsi oli jälleen alkanut keräämään lämpöä itseensä, kuumentuen pikkuhiljaa. Sormet lähtivät vaeltelemaan satunnaisesti demonin rintakehällä, Sethin nojautuessa lähemmäksi sarvipäisen kasvoja.

Miltä tuntuu? Seth kehräsi nenän käydessä koskettamaan Roswellin nenää Joko huippaa? Joko tuntuu oudolta? Joko sisuskalusi ovat tulessa?.
Vapaana ollut käsi kävi nousemaan Roswellin kaulalle, painaen demonin henkitorvea epämukavasti. Kuristaa toista ei aiottu, vain tehdä hengittämisestä erittäin epämukavaa ja hankalaa. Kuumentunut käsi pysähtyi keskelle rintakehää, solisluun kohdalle. Sormenpäät alkoivat olla jälleen kuumat, kuin tulinen rauta.
Paikka Mitä ilkein virne kohosi jälleen kasvoille, Sethin lähtiessä tuskallisen hitaasti vetämään kahta sormeaan alaspäin, pitkin demonin rintakehää. Polttavankuumat sormet lipuivat hitaasti, kaikessa rauhassa, aina toisen navan ylle. Seth nautti joka hetkestä, pitäen huolen siitä, ettei toimenpide loppuisi turhan nopeasti. Kaulalla oleva käsi kävi tiukentamaan otettaan, mikäli demoni liikaa kävi liikkumaan. Roswellin ei annettu päästä ylös tai pois tilanteesta, vaikka tuolla ehkä olisi ollut voimaa työntääkin laihempi mies yltään.
Sormet irtosivat demonin ihosta, velhon nojautuessa kauemmaksi ihailemaan aikaansaamaansa jälkeä.
Tykkään dramaattisuudesta teatraalisuudesta Tykkäätkö sinä, hm? Kuumat sormet lähtivät jälleen lähestymään ihoa, velhon vilkaistessa demonin rintakehästä tuon keltaisiin silmiin.
Ehätti demoni vastata tai ei, kävi tulikuumat sormet laskeutumaan demonin iholle jälleen. Tällä kertaa lähdettiin hitaantuskallisesti piirtämään viivaa horisontaalisesti, rintalihaksien yli. Hitaasti velho saikin piirrettyä polttavilla sormillaan ristin Roswellin rintaan, naureskellen itsekseen lopputulokselle.

Kun risti oltiin saatu nautinnollisenhitaan toimituksen jälkeen rintakehään, piirtänyt käsi kävi nousemaan irti demonista. Käsi ojennettiin sivulle ja kaiken leikkimisen lomassa lattialle tiensä löytänyt raamattu lennähti velhon käteen. Käsi ei käynyt polttamaan kirjaa, mutta kirja alkoi pikkuhiljaa savustamaan vampyyriverta omaavan kättä. Seth kuitenkin kätki sen polttelevan kivun virneensä taakse, kutakuinkin hyvin. hitaasti kirjaa tuotiin lähemmäksi demonin paljasta rintakehää, Sethin käydessä kuristamaan demonia paremmin.
En tiedä kauanko jaksan kirjasta kiinni pitää Velho naureskeli purressaan hammasta yhteen kivusta, kirjan ollessa nyt suoraan sarvipäisen rintakehän yllä Pitäisikö minun viedä se hyllyyn vai?


//No pentele. En syö enää ikinä sun seurassa |8< Marduk ei halua kovien poikien leikkeihin, vaan nättien neitojen leikkeihin. Siellä istuisi hymypyllyssä teekutsuilla, kun nätit neidot kikattelisi ja kertoisi salaisuuksiaan. Henry nuhtelee Roswellia, mutta ei voi olla kauaa vihainen, jos Roswell kovin katuvannäköiseksi heittäytyy //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 23 Joulu 2012, 02:27

Roswell sai palkinnoksi vähemmän kipua paitansa riisuessaan kiltisti vastustelematta, jalan noustessa painamasta etumusta kipeästi lyttyyn. Helpottunut huokaisu pääsi huulten välistä, kehonkin hieman rentoutuessa. Olo oli kovin turtunut, mutta selkä yhä pisteli ja kirveli etenkin kun sen päällä maattiin koko painolla kaiken sen kärsimän kidutuksen jälkeen. Black ilmoitti jonkin sortin sääliä raavittua ja poltettua selkää kohden, mutta oli mahdoton sanoa, tarkoittaisiko se enemmän kidutusta vai jättäisikö toinen vihdoinkin sen rauhaan. Sitäpä velho itsekin mietti virnuillen, mutta demoni ei näyttänyt olevan kovin huolissaan. Ei, katse oli kovin rauhallinen, kenties liiankin rauhallinen. Jokseenkin tyhjä, vaikka jotain ymmärrystä näytti siellä takana pilkistelevän. Katse tuntui välillä hairahtavan jonnekin muualle, vaikka silmät yhä kalpeita kasvoja katselivatkin. Jonnekin kauemmas, toisen taakse. Luomet sulkeutuivat ja avautuivat hitaasti, räpyttelyvälin kasvaessa turhankin suureksi.

"Sisälmykseni tuntuvat olevan aivan kunnossa," sarvipää virnisti Blackin kysymykselle olostaan nenien koskettaessa lempein vaikkakin kenties laiskoin silmin, vastaten vain kysymyksistä yhteen. Jos totta puhuttiin, olo oli kovin mielenkiintoinen tällä hetkellä, eivätkä raajat tuntuneet omaavan normaalia voimaansa. Vaikuttiko päähän sitten kaikki se juotu alkoholi vai se liemi putkilosta oli oikein hyvä kysymys, johon vastausta ei löytynyt oman pääkopan sisältä. Oli miten oli, olo oli outo ja päässä pyöri, olon tuntuessa paremmalta silmien ollessa suljetut. Maassakin tuntui mukavalta maata, vaikka velho päällä olikin, kivusta huolimatta. Seisominen tuntui suorastaan mahdottomalta tehtävältä, pelkästään käsienkin liikuttelun ja nostamisen olleen turhan raskas homma paitaa riisuessaan. Nytkin käsivarret mieluummin makasivat toimettomina sivuilla.

Luisevat sormet kietoutuivat kaulan ympärille, painaen kurkkua umpeen. Mitään demoni ei tehnyt laittaakseen vastaan, mutta tässä tilanteessa sitä ei edes oltu varmoja, jos se olisi ollut mahdollista. Kädet eivät oikeastaan halunneet nousta, eikä niissä olisi tarpeeksi voimaa takanaan irrottaa toista kaulastaan. Siltä se ainakin tuntui. Pieni yskähdys pääsi kurkusta lähestyvien sormien varoittaessa taas kuumuudestaan rintakehällä. Käsky kävi pysyä paikallaan, eikä Roswellilla mikään kiire ollutkaan minne lähteä, mutta... Kuumat sormet vasten ihoa saivat huudahduksen aikaiseksi ihon suhinan lisäksi, kehon kiemurrellessa tuskissaan. Kiemurtelu sai heti kieltävän reaktion Blackin käden puristuessa kaulan ympärillä kivuliaasti, opettaen orjalleen oikeita käytöstapoja mitä erinomaisimmalla tavalla. Suurimmat sätkimiset yritettiin lopettaa jos ensimmäiseen kertaan, mutta pieniä nytkähdyksiä tuli siellä täällä kivun käydessä sietämättömäksi, kasvojen väännellessä kivusta. Monia ääniä ei ensimmäisenkään kovemman älähdyksen jälkeen päässyt karkaamaan yhteen purtujen hampaiden välistä, vain pieni ynähdyksiä ja äänekkäämpää hengitystä, vaikkakin loppua kohden polte alkoi olla liikaa, kuumien sormien polttaessa tietään aivan liian hitaasti. Pää kääntyi taakse ja sarvet ikään kuin halusivat kaivautua lattialaudoista sisään, demonin painaessa sarviensuojaamaa takaraivoa vasten maata kaikilla voimillaan suun avautuessa huutoon.

"J-jätän sen mieluusti... Teatterin puolelle," toisen kysymykseen dramaattisuudesta ja teatraalisuudesta vastattiin hengitysten lomasta, mutta se ei Blackiä kauheasti näyttänyt kiinnostavan. Kuumat sormet painautuivat taas kerran paljaalle rinnalle silmien taas ummistuessa kivusta, palaneiden karvojen tuoksun täyttäessä ilman. Voi rintakarvoja... Hampaita purtiin yhteen sen suurempia huutoja päästämättä, mutta rinta oli tulessa, nousten ja laskien nopeaa tahtia henkeä haukkoessa. Silmät pysyivät ummistettuina aikansa, ennen kuin kovempi kuristus pakotti silmät taas auki, katseen hakiessa velhon silmät näkökenttäänsä. Hitaasti silmät kuitenkin valuivat kohti toisen savuavaa kättä ja raamattua, joka oli taas kerran ilmestynyt turhan lähelle ihoa.
"Se olisi oikein hyvä vaihtoehto, kyllä," Roswell pakotti sanat puristetusta kurkustaan, mutta tiesi sen olevan hyödytöntä. Kirja tulisi tipahtamaan rinnalle ja aiheuttamaan paljon kipua, sanoista huolimatta.




((Minä teen mitä minä haluan, sillä olen pahis. Ja tällä hetkellä taistelen kauhistuttavaa läpipiirtäjää vastaan. Marduk sopii teekutsuille oikein hyvin, kenties pääsee Aranin ja Garrettin kanssa joskus katsomaan Garrettia kauniissa mekossa? Oikein sopiva hienostuneelle neidolle. Sääretkään eivät vilku, ellei helmaa vähän kävelykepillä nosta... Roswell osaa näyttää todella surkealta, sillä on koira. Koiranpentuilmeet löytyvät verestä.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Joulu 2012, 02:57

Demoni ei ainakaan myöntänyt tuntevansa sisuskalujensa olevan tulessa tai muutenkaan kokenut vatsanväänteitä. Sääli sinänsä, Seth olisi halunnut nähdä demonin pyörimässä lattialla vatsaansa pidellen, kysellen tuskissaan mitä pirua velho oli hänelle juottanut. Ilmeisesti se toive ei tullut toteutumaan, sarvipäisen vaikuttaessa niin kovin levolliselta. Ilmeisesti tyrmäysmyrkky vaikutti tarkoituksensa mukaisesti demoniin.
Levollisuutta kävi kuitenkin häiritsemään velhon tulikuumat sormet, joiden kosketuksen johdosta Roswell päästi jälleen niin ihania tuskanäännähdyksiä ja koetti jopa kiemurrella. Sätkimistään demoni kuitenkin hillitsi niin hyvin, kuin kykeni. Vaikkei suurta vastarintaa halunnutkaan orjalta nähtävän, oli Seth silti tyytyväinen tuohon sätkimiseen. Roswelliin sattui, se oli hyvä. Sitä hän oli halunnutkin!
Teatterit ovat tylsiä velho kehräsi demonin vastaukseen, näyttäen harvinaisen huvittuneelta. Suurta hupiahan hän tästä repikin, vaikka antoi sen vaikutelman, että demonin sanat olisivat sen huvittuneisuuden aikaan saaneet.

Kaulalla ollut käsi päästi viimein irti demonista, laskeutuen Roswellin päänviereen pitämään tukea. Raamattu toisessa kädessä alkoi jo poltella tuskaisen paljon, hyvä ettei velho sitä heittänyt jo pois käsistään. Hetken hän kuitenkin halusi vielä itseään kiduttaa.
Niin minustakin vaan ei ole herrojen tehtävä siivota omia jälkiään orjat sen tehkööt Noiden sanojen myötä pyhä kirja tiputettiin demonin rintakehälle. Kirjaa käytiin painamaan etusormella paremmin vasten sarvipäisen rintalihaksia, keskellä sitä hienoa ristiä, jonka Seth juuri oli polttanut toisen rintaan. Kirjan annettiin levätä siinä pieni ikuisuus, velhon nauttiessa kaikesta, mitä demonista nyt sai irti. Kirjaa ei käyty nostamaan pois ja mikäli demoni sen olisi yrittänyt siirtää muualle, olisi Seth lyönyt toista näpeille.
Joten mitä jos siivoaisit vie kirja nätisti hyllyyn ja poistu, herrallasi on muita suunnitelmia loppu illalle. Sinusta kun ei saa sitä haluttua hupia Omahyväinen vire koristi kasvoja, velhon käydessä vetäytymään kauemmaksi demonista. Kirjasta päästettiin irti, samalla kun hoikempi miehistä nousi ylös sarvipäisen yltä ja käveli lattialla lojuvan viittansa luokse, lähtien kiskomaan sitä niskaansa


// Varokaa, meillä on täällä pahaperse. Läpipiirtäjiä, missä?! Lyö niitä, näytä niille internetin oikeutta. Marduk tulee mielellään teekutsuille Garrettin ja Aranin kanssa, joskin Aran ei oikein tykkää Mardukista >: Marduk kun on ilkeä kakkiainen. Mutta säärien pitää vähän vilkkua, jotta Marduk tulisi iloiseksi. Roswell on söpö, piste. Söpöpuristeltavapehmoinen tuhatjalkainen //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 23 Joulu 2012, 20:03

Käsi irtosi Roswellin kurkulta, lopettaen henkitorven painamisen ja saaden ilman taas kerran virtaamaan kunnolla. Tilaisuus käytettiin hyväksi ja hengitystä käytiin tasaamaan, vanhemman miehen oman käden noustessa heikosti kaulalle hieromaan kipua pois. Raamattu toisen otteessa oli huolestuttava, eikä se suotta ollut siinä turhaan. Black halusi ja aikoi satuttaa demonia, tällä hetkellä kysymys vain oli tapahtuisiko se nyt vai hetken päästä. Kumpaakaan mahdollisuutta ei odotettu innolla, mutta hetki kokoajan lähestyi velhon oman käden savutessa hälyttävällä tavalla. Toinen tiesi hyvinkin kivun, mitä sarvipäälle pystyi aiheuttamaan raamatulla omakohtaista kokemusta näet löytyi, ihme, että kirja pysyi kädessä noinkaan kauaa! Mutta olihan tuo masokisti ja järkikään ei aina tuntunut aivan luistavan, kenties siitä poltteesta omassa kädessä haluttiin nauttia vielä hetki, ennen kuin se usutettaisiin orjan kärsittäväksi.

Sanat eivät lohduttaneet yhtään tai saaneet aikaan toivoa alussakaan, selväähän se oli, että tulisi sattumaan. Blackin sanat itsessään jo muuttuivat pian pirullisiksi, kirjan vihdoin irrotessa savuavista sormista ja tipahtaen Roswellin päälle, suoraan rintakehälle. Jos ensimmäinen kosketus muistutti siitä, ettei demonilla ollut mitään oikeutta olla minkään pyhän lähellä, saati sitten koskettaa. Raamattu poltti koko rintaa, lihasten jännittyessä ja kivun aiheuttaessa automaattisen kavahduksen lattialla makaavalle. Yksi kierähdys olisi ollut tarpeeksi pudottamaan kirjan rinnuksilta ja lopettamaan kivun, mutta se ei olisi ollut velhon mieleen. Ei, sormella raamattua painettiin paremmin vasten rintaa, pitäen sen paikoillaan. Polttava kipu kasvoi nopeasti epämiellyttävästi suorastaan tuskalliseksi, uuden, tuskaisan huudon päästessä demonin kurkusta. Heikosti kaulalle nostettu käsi yritti nousta kohti Blackin omaa, mutta se oli tuhoon tuomittu yritys jo alkujaan. Eihän velho olisi hänen antanut edes pistää vastaan, eikä käsi kuin hellästi rannetta hipaissut, suun pysyessä tiukasti ummessa mölyt mahassa pitääkseen. Mutta pienelle kiemurtelulle ei voinut mitään.

Sarvipäätä ei tarvinnut edes käskeä poistamaan kirjaa rinnaltaan, heti mahdollisuuden siihen tullessa keho käännettiin kyljelleen ja raamattu tipahti lattialle viereen. Kyljellään asento käpertyi hieman kerälle, rinnusten ollessa vieläkin tulessa. Kuvainnollisesti. Kivusta. Katse kääntyi hitaasti kirjaan velhon käskyn myötä. Roswell oli edelleen toisen orja, joten käskyhän toteutettaisiin, siitähän toinen piti etenkin kun se aiheuttaisi kipua. Minnekään Blackiä ei kuitenkaan päästettäisi livahtamaan, matkan jatkuessa sinne, minne toisellakin. Mutta ensiksi se raamattu piti korjata lattialta hyllyyn. Kädet pakotettiin vasten maata, demonin täristen kammetessa itsensä kontalleen. Yhdellä turhankin nopealla ponkaisulla vanhus suoristautui täyteen mittaansa jalkojensa varaan... Kaatuen saman tien taaksepäin pää edellä takaisin lattialle, sarvien suojatessa takaraivoa iskulta, mutta kolahdus se oli kuitenkin. Kuinka hämmentävää se olikaan yhtäkkiä maata lattialla selällään, katse katossa. Vasten tahtoaan tarkoituksena ei todellakaan ollut tämä. Hitaasti Roswell kävi taas yrittämään nousemista, kääntyen kyljelleen ja sitä kautta haparoiden nojatuolin avulla yrittäessä päästä ylös, vaikka kädet kokoajan tukea ottivatkin. Kenties se halu vain maata lattialla oli tullut syystä, juoma oli vaikuttanut kehoon turhankin hyvin.




((It is just a reference, I swear! Olen kaikista pahin perse. Aran on siksi kateellinen Mardukille, kun katselee uuden lelunsa mekon alle. Ja Marduk taas on änkyrä siitä, kun Aran varasti kreivitärprinsessansa siitä vierestä, aivan nenän alta. Kumman miehekkäille käsivarsille heikko neito tiukassa korsetissaan kaatuukaan? Roswell on komea. Se on komeaa katso tehdä koiranpentuilme. Henry saa kokea sen.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Joulu 2012, 20:32

Kaapua käytiin vetämään ylle keskittyneesti, mutta kun oli aika nyörejä ja nappeja kiinni pistää, lipui punainen katse takaisin demoniin, joka makasi maassa nyt kyljellään. Säälittävännäköistä, mutta sinänsä ymmärrettävää. Sääliä velho ei tuntenut millään asteella, korkeintaan huvittuneisuutta ja vastenmielisyyttä toisen heikkoutta kohtaan. Tyytyväinen virne hiipikin kalpeille kasvoille, Sethin seuraillessa demonin touhuja.
Hitaasti mutta varmasti sarvipäinen kävi pyrkimään ylös lattialta. Päätään kallistellen Seth seurasi tätä säälittävännäköistä toimitusta, kunnes pystyyn päässyt demoni kävi kaatumaan maahan sen sileän tien. Velho tyrskähti, mutta heti perään repesi mitä ilkeimpään nauruun katsellessaan demonin toivottomia yrityksiä päästä ylös. Totta kai hän oli osannut odottaa tällaista reaktiota myrkyn jälkeen, mutta silti sen todistaminen oli aina yhtä hupaisaa. Seth ei säästellytkään ääntään kertoakseen, kuinka huvittunut oli demonin olotilasta. Mielihyvää oli saatu jo toisen monista tuskanhuudoista ja äännähdyksistä, nyt oli hyvä välillä nauraa toisen onnettomuudelle.

Voi Roswell Seth aloitti naurahtelunsa lomasta, samalla kun käveli lähemmäksi demonia. Kapeat käsivarret kävivät kietoutumaan pystyyn pyrkivän sarvipään ympärille, velhon käydessä halaamaan demonia takaapäin Eikö olisi jo aika luovuttaa? valkohapsi kävi kehräämään toisen korvaan, syleillessään toista. Toinen halaukseen sulkeutuneista käsistä lähti vaeltelemaan pitkin juuri poltettujen jälkien ylitse toisen rintakehällä, samalla kun päätä puskettiin jälleen vasten Roswellin päätä.
Eikö olisi aika myöntää tappio ja ryömiä takaisin kuninkaasi luokse? Ehkä poika pitää sinusta paremman huolen, mitä me, hmm? Ehkä poika toivottaa hyvää yötä ja peittelee petiin, ennen kuin menetät tajuntasi kokonaan Seth kujersi demonin korvaan, kynsien käydessä pienesti painumaan vasten poltettua ihoa.
Mene kantelemaan Henrylle kuinka Seth oli tuhma poika


// Totally. En näe mitään yhtäläisyyksiä, nope. Mitä sinä toista läpipiirtäjäksi haukut? Aran suuttuu suuresti kun Marduk koskee hänen leluihinsa, mutta sitten Marduk muistuttaa, että Garrettin piti alun perin olla hänen lelunsa! Siellä se odotti, Mardukin lelulaatikossa sitä, että Marduk sen vaan poimisi! Sitten ne jo tappeleekin keskenään ja Garrettille suodaan tilaisuus paeta. Roswell on söpö. Nyt varsinkin. Haluaisin vain mennä halaamaan demoniparkaa. Mutta sisäinen Sethini sanoo, että vielä pitää pari kertaa potkaista, että se oppii, kenen kanssa ei kannata leikkiä.
Henry haluaa kokea kaiken Roswellin kanssa //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 23 Joulu 2012, 22:25

Roswell sai osakseen mitä ivallisimmat räkätykset velhon suunnalta, toisen ilmaistessa vahingonilonsa kaatuilusta ja kömpelyydestä kovin äänekkäästi, päästäen tunteensa kertomaan itsestään muille oikein selvästi. Demoni keskittyi itse nyt mieluummin pysymään pystyssä, kädet täristen nojautuen vasten nojatuolin käsinojia, yksi kummallakin puolella. Tukevaksi oloa ei voinut haukkua, vanhuksen suorastaan ollessa kuin hutera ja huojuva korttitalo, valmiina kaatumaan painonsa alla hetkenä minä hyvänsä. Nauruun oltiin jo totuttu, eikä sille korvaakaan lotkautettu, mutta sanat saivat keltaisen katseen kiinnittämään taas huomionsa Blackiin. Toinen lähestyi, voivotellen ja naurahdellen, silmien vain seuratessa mukana, kunnes matka päättyi selän taakse ja rikkoi katsekontaktin. Luisevat käsivarret kiedottiin ympärille takaapäin, velhon tehdessä oikein läheistä kontaktia, sormet rinnan palovammoja tutkaillen.

"Miksi minä luovuttaisin, herrani?" Sarvipää naurahti, suoristautuen kumarasta asennostaan niin hyvin, kuin pystyi, toisen käden yhä ottaessa tukea käsinojasta,
"Näytätte uskovan, että olisitte tehneet jotain, mikä olisi saanut mieleni muuttumaan. Olen orjanne päivän loppuun saakka, kuten sovimme," Roswell virnisti, suorastaan haastavasti. Sanoissa ei ollut tippaakaan epäröintiä oi ei, hän uskoi todellakin näin. Kipu oli vain kipua, se oli hetken aikaa ja se piti vain kestää, kunnes se loppuisi. Velho oli aiheuttanut paljon kipua ja tietenkin se oli sattunut, kovastikin. Mutta se ei häntä saisi rikkoutumaan. Olo oli kovin erikoinen Blackin liemien jälkeen, mutta missä kohtaa sopimusta sanottiin, että orjan pitäisi pystyä leikin aikana pysymään pystyssä? Ei sekään pieni sivuseikka saisi leikkiä loppumaan lyhyeen.
"Pitäisihän teidän tietää, etten luovuta helpolla. Ette ole antaneet minulle vielä syytä," virne vain leventyi uurteisilla kasvoilla, demonin nojatuolista tukea pitäen kumartuen kohti raamattua saadakseen sen käteensä ote tosin meni ohi pari kertaa, ennen kuin sormet koskettivat kirjaa, heti tosin tullessa vedetyksi pois. Tässä voisi mennä jonkin aikaa...

"Tahdotteko, että kertoisin kaikille teoistanne, herrani? Se ei yleensä ole tapanani, luuletteko ansainneenne sen kunnian pienen leikkimme takia?" Suuta mutristettiin muka kovin pahoittelevasti kasvojen kääntyessä kohti velhoa, Roswellin ilmeisesti taas kaivaessa verta nenästään ja yllyttäessä toista, vaikkei se tilassaan mitenkään erityisen älykästä ollut.




((Ei tietenkään. Sain jo uhkausviestejä. Aran ja Marduk ovat kuin kinastelevia sisaruksia. Garrett ottaa hatkat sillä välin, mutta lopulta huomaa tiputtaneensa toisen korkokengistään matkan varrella ja palaa takaisin etsimään. Sitten kinastelu on varmaan jo loppunut ja Garrett pääsee vuoron perään molempien syliin istumaan. Roswell on komea. Seth huijaa, sillä Seth meni itse halaamaan ennen sinua, eikä aio jättää mitään jäljelle kenellekään muulle. Elä sääli noita vanhuksia, tuollaisia ne ovat. Kaatuilevat vain päivät pitkät, aivan normaalia käytöstä. Henryn kannattaa varoa, mitä sanoo haluavansa demonin lähellä.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Joulu 2012, 23:06

Vieläkään demoni ei näyttänyt taipumisen merkkejä, vaikka oli selvästi jo heikommassa kunnossa. Tuskin pelkän kivun takia, myrkky varmasti suurin syypää oli tällä hetkellä. Ehkei olisi pitänyt antaa sitä demonille, ehkä olisi pitänyt nauttia pidempään tuon virkeämmästä läsnäolosta mutta kyllä Seth silti nautti Roswellin huterasta olotilasta.
Aaah, et sinä halua, että minä antaisin sinulle syyn anoa leikin lopettamista kovin lähellä kiehnäävä velho hymisi Et halua, että muuttaisin mielesi. Sillä tiedän, että sinä et muuta mieltäsi, tein minä mitä tahansa sinulle. Sinä kestät kivun leikin loppuun asti ja toivot, että minä kyllästyisin ennemmin, kuin keksisin jotain muuta tuoda peliin mukaan.
Sinun kaltainen hyväntekijä ei halua kenenkään muun kärsivän takiasi velho kehräsi mitä pahaenteisimmin Mutta olisiko sinusta edes estämään meitä, tässä tilassa?

Ote irtosi demonista, tuon kumartuessa raamatun puoleen. Muutama askel otettiin taemmas, seurailemaan sarvipäisen puuhia. Raamatun poimimisesta ei tullut mitään, ei ainakaan vielä. Tehtävä oli kuitenkin annettu, eikä Roswell näyttänyt perääntyvän.
Tietenkin minä haluan ottaa kaiken kunnian teoistani! Seth huudahti nauraen demonin kysellessä, haluaisiko hän, että kaikki pahat teot kerrottaisiin Mutta en usko, että Hans arvostaisi sitä saatikka Lily tai Ophelia tai Henry tai kukaan muukaan. Mutta mitä minä välittäisin! Puheidensa lomasta Seth peruutti hitaasti kohden komeron ovea, jonka takaa paljastuisi se kätketty, lumottu käytävä, jonka kautta pääsi lähes minne tahansa linnassa. Piti vain valita oikea ovi, josta astua sisään ja saapui määränpäähänsä.
Kenet vetäisimme mukaan leikkimään kanssamme, hm? Kenen et kestäisi nähdä itkevän, kelpaako satunnainen palvelija? Meille kelpaa kuka tahansa, meillä on kuitenkin suosikkimme Toinen luisevista käsistä kävi kohoamaan komeron ovenkahvalle, vetäen oven auki. Kasvoilla koristeli mitä haastavin ilme, velhon käydessä käännähtämään kannoillaan ja lähtien kävelemään illuusion takaa paljastuvaa käytävää pitkin, vihellellen mitä omituisinta melodiaa.


// Uhkasivatko tulla viemään kaikki ne ruuat, mitä olet peikkoluolaasi varastoinut? Aran ja Marduk on vähän tuollaisia. Mutta heti kun pääsevät jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen, voidaan Garrettia pitää vuoronperään sylissä. Ja aina kun Garrett istuu sylissä, hymyilee kaikki niin suuresti. Paitsi mököttävä Garrett. Seth perhana, tuommoinen ilkiö käy huijaamaan. Seth vie kaiken koska Seth on itsekkäin kaikista. Säälinpäs, vanhuksia pitää sääliä. Varsinkin jotain Roswell vanhuksia. Tänään tuli taa dokumentti Roswell jutuista, hymyilin aina kun se nimi mainittiin. hihihih, Roswell hihihihi
Henry ei varo, Henry oppii kaiken kantapään kautta. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 24 Joulu 2012, 00:53

Roswell hymähti. Hän tosiaan oli niin jääräpäinen vanhus, ettei mikään saisi häntä lopettamaan leikkiä kesken, jos se vain hänestä oli kyse. Kivulla mieltä ei saisi muuttumaan sitten millään, eikä ylpeä demoni edes voisi antaa toiselle sitä tyytyväisyydentunnetta tietäessään rikkoneen mielen ja vastarinnan, vaikka enää ei kestettäisi. Sisukkuutta piti löytyä aina sen verran, että epätoivoisten tilanteiden yli päästiin hengissä. Oikeassa Black oli siinäkin, ettei demoni halunnut muuta, kuin kuluttaa aikaa ja saada toisen kyllästymään, kunnes kaikki on ohi. Itsehän hän oli saanut toisen tähän tilaan aikaisemmin testausmielessä ja hän oli edes sen velkaa sille rauhallisemmalle versiolle velhosta, että piti tuon pois muiden kimpusta ja kaiken kivun itseensä kohdattuna... Ja saman hän tietenkin oli velkaa myös muille, saaden tämän kaiken vapautettua. Olisi ollut vastuutonta jättää leikki kesken ja päästää Black valloilleen kylvämään kauhua. Roswell ei halunnut kenenkään muun kärsivän, se oli se hänen heikkoutensa jonka velho vielä tiesi. Kovin huolestuttavaa ja sitä sitten ilmeisesti yritettäisiin käyttää demonia vastaan... Ja kuten toinen sanoi, ei vanhoissa raajoissa suorastaan huumatussa tilassa ollut tarpeeksi voimaa pysäyttämään hirmutekoja.

"Pelkäänpä, etten ole pahoittanut mieltäni vielä tarpeeksi, että kertoisin äidille," sarvekas mies virnisti, ilmoittaen, ettei Black saisi haluamaansa tunnistusta teoistaan tällä tavalla. Tai no, ei sitä ainakaan toiselle ilmoitettaisi, ei ainakaan nyt. Velho halusi sitä, joten sitä ei annettu. Sormet lipesivät raamatulta joko liiasta kivusta tai sitten voimaa ei riittänyt käsissä tarpeeksi edes nostamaan kirjaa tai pitämään sitä kädessään ja se iänikuinen polte kosketuksesta ei auttanut lainkaan. Aikansa yrittäessään Roswell vihdoinkin kävi nappaamaan kirjan sijaan sen oman, riekaleisen paitansa maasta, joka aikaisemmin oli pitänyt riisua toisen käskystä. Paita tuotiin lähemmäs ja leviteltiin maahan niin hyvin, kuin kömpelöt raajat kykenivät. Raamattua käytiin tökkimään kankaan päälle, Black kun ei koskaan kieltänyt minkään apuvälineen käyttöä tehtävässä eikä vaatinut suoraa kosketusta iholle...

Silmät vilkaisivat kohti velhoa, eikä hetkeäkään liian aikaisin. Toinen oli tekemässä tietään kohti komeron ovea, päästäkseen salakäytäväänsä ja sitä kautta muualle eikä sen saanut antaa tapahtua. Kirja ja annettu tehtävä jätettiin sikseen, askeleen käydessä seuraamaan Blackiä... Tai jo heti ensimmäinen askel loppui lyhyeen demonin lentäessä naamalleen maahan, ryömien jonkin matkaa mahallaan, kunnes viimein sai kammettua itsensä pystyyn tukea ottaen.
"Olen demoni, ettekö uskoisi minun omaavan myös kateuden syntiä? Miksi haluaisin jakaa herrani jonkun muun kanssa?" Roswell ei erityisemmin pitänyt velhon ideasta hankkia joku muu kidutettavaksi, mutta hän ei sitä voisi vastustaakaan saamatta toista vain innostumaan. Hullua ei saisi päästää silmistään, mutta toinen liikkui ja teki seuraamisen kovin hankalaksi sellaiselle, jonka jalat eivät aivan totelleet, eikä tasapainoaistiakaan tainnut enää pahemmin löytyä. Kovasti sarvipää kuitenkin yritti, käsillä seinästä tukea ottaen ja vain kävellen hitaasti Blackin perässä, yksi, hidas askel kerrallaan.




((En varastoi ruokia luolaani, varastoin ne mahaani. Garrett mököttää, kun ei saa sitä herkullista leivosta ennen, kuin on kiltisti istunut molempien polvilla tovin. Mutta kun Garrett halua nyt heti! Roswell on kaikkialla ja hymyilee rohkaisevasti. Paitsi että on niin vanha, ettei saisi enää lähteä huoneestaan yksin. Hyi Roswell, takaisin sieltä käytävältä nuoria palvelustyttöjä vikittelemästä. Ja siksi Henryllä ei enää ole kuin yksi kantapää jäljellä. Ohohohohohohoo.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Joulu 2012, 01:56

Äidin mainitseminen yleensä sai aikaan Blackissa mitä aggressiivisimman reaktion, sillä velho ei halunnut puhua perheestään millään tavalla. Kuitenkin, Seth vähät välitti perheestä, eikä tälläkään hetkellä reagoinut mitenkään demonin puheisiin. Raamattu ja annettu tehtävä jätettiin sikseen, niin velhon kuin demoninkin osalta. Seth virnuilikin demonin lähtiessä perään, jättäen pyhän kirjan rauhaan. Ehkä siihen vielä palattaisiin, ehkä demonin ei annettu poistuakaan seurasta, ennen kuin kirja oli nätisti hyllyssä. Sen näkisi sitten myöhemmin, nyt Seth jatkoi käytävään marssimista, kuunnellen, kuinka demoni pyrki perään. Ilmeisesti hieman huterammin, sillä tarkkakuuloinen oli kuulevinaan, kuinka tuo kävi kaatumaan rähmälleen. Sekös sai Sethin virnuilemaan.

Synkkää käytävää kävi valaisemaan vain satunnaisin välimatkoin palavat soihdut. Käytävässä ei taaskaan näkynyt olevan kattoa lainkaan, seinätkin olivat jokseenkin hämäränpuoleiset. Aineelliset ne olivat, mutta mitä materiaalia, sitä oltaisi voitu pohtia tunti jos toinenkin. Seth vilkaisi taakseen, kuullessaan demonin äänen. Kovasti tuo yritti perään, heikosta olostaan huolimatta. Huvittavaa katseltavaa sinänsä.
Yllättäen velho katosi sen millisekunnin ajaksi, ilmestyen nyt suoraan demonin eteen. Luiseva käsi kävi kohoamaan toisen leualle, vetäen demonin kasvot lähemmäksi omiaan.
Tiesin ettet voisi vastustaa meitä! Seth kävi naureskelemaan punaisten silmien tuijottaessa syvälle demonin silmiin Mutta Sethistä riittää niin monelle muullekin. En voi pysyä vain yhden demonin velhona, ymmärräthän? Min---
Lause jäi kesken otteen irrotessa demonista, samalla kun Seth otti yhden askeleen kauemmaksi demonista. Kalpeille kasvoille nousi ilme, joka kertoi siitä, ettei Seth ollut ihan perillä, mitä juuri nyt tapahtui. Alta aikayksikön mies kävi kuitenkin pamauttamaan kätensä vasten seinää ja kirjaimellisesti löi päänsä vasten käytävänseinän tummaa pintaa. Black pyrki saamaan kontrollin. Se onnistui vain, jos keho kävisi nollilla. Seth ei ollut nukahtamassa juuri nyt, joten ainoa vaihtoehto oli kolkata itsensä. Eipä ollut ensimmäinen kerta, kun Black niin oli tekemässä. Ehkä velho tiesi, ettei kyennyt tässä tilassa kontrolloimaan itseään, mutta ennen kuin mitään fataalia tapahtui, halusi hän itsensä pysäyttää. Ehkä
Iskun seurauksena velho luhistui seinää pitkin maahan, istahtaen jalkojensa päälle. Tajuntaansa tuo ei menettänyt, mutta selvästi oli hieman sekava. Seth kävi manailemaan mutisten, kuinka ei ollut vielä valmis lopettamaan leikkiä.
Mene pois Yllättäen se rauhallisempi, matalampi ääni tokaisi, samalla kun velho vilkaisi yhä punaisena paistavilla silmillään sarvipään puoleen. Hitaasti velho käänsi itsensä istumaan vasten seinää, samalla kun naputteli hiljaa, rauhallisesti takaraivoa seinään, valmistautuen uuteen iskuun.
Pois ennen kuin sattuu.. Puhuiko Blackin ääni Sethille vai Roswellille, sen saattoi tulkita eritavalla. Roswellille tuo mieli ilmeisesti yritti kommunikoida pöperöisessä tilassaan, toivoen, että demoni pois laahustaisi.
Toinen luisevista käsistä kävi kuitenkin iskeytymään kiinni Roswellin nilkkaan, varmistaen, ettei tuo mihinkään menisi. Tietenkään Seth ei aikonut antaa helpolla periksi, tietenkin Seth halusi pitää demonin vierellä, sillä uskoi saavansa kontrollin takaisin.
lyö


// Senkin.. ahmatti! Garrett saa prinsessakakkua sitten, kun on ollut nätisti. Istuu Aran sedän syliin ja Marduk setä sitten syöttää. Suu auki. Roswell vanhustenkotiin, sinne lepäämään. On tämä nuorten kanssa leikkiminen niin rankkaa. Hyi Roswell, pois palvelustyttöjen kimpusta ja tule tänne, uutena vuotena kokoontuu Roswell faniklubi, tule sinne vierailemaan. KIIIIKHHKHIHIHIHIHIHIHIHIHIH. Johan vitsin murjaisit. Toinen kantapää on vielä tallella, ehkä sekin menee kun Roswellin kanssa leikkii //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 24 Joulu 2012, 03:31

Kämmenet painuivat vasten tummia seiniä, Roswellin nojautuessa niin huterien ja tärisevien käsivarsien varaan, kuin seinänkin. Hankala ei ollut arvata, kumpi niistä kahdesta pettäisi ensin ja mikä sen lopullisen kaatumisen aiheuttaisi, ketju kun oli vain niin vahva, kuin heikoin lenkki. Mutta se oli kaikki, mitä tällä hetkellä oli käytettävissä. Siihen täytyi tyytyä ja uskoa, tai matkan olisi samantekevää tyssätä tähän saman tien. Paremmaksi se ei tulisi muuttumaan. Jalka astui toisen eteen, jokaisen askeleen ollessa taistelu. Pelkästään jalan nostaminen tuntui mahdottomalta, sen jälkeen se piti yrittää jotenkin viedä eteenpäin samalla kun muu kehosta yritti pysyä pystyssä seinään tukeutuen ja sama piti toistaa monen monta kertaa, yhden askeleen ollessa kovin pieni normaaliin verrattuna ja tahti oli suorastaan matelua. Verrattuna niinkin pitkän miehen askellukseen, kuin Blackin, perässä pysyminen todistui kokoajan yhä mahdottomammaksi tehtäväksi, mutta periksi ei annettu. Demoni liikutti kätensä vasten seinää eteenpäin, keskittynyt ilme kasvoillaan aloittaen toisen askeleen, henkisesti valmiina.

Velho katosi silmien edessä no, aika kaukana niistä silmistä, sarvipään jäädessä jo aika lailla jälkeen toisesta, mutta silti. Hetki oli kovin lyhyt, mutta se tuntui iäisyydeltä, saaden huolen nousemaan pääkopassa ensimmäiseksi ajatukseksi. Oliko hän jäänyt jo niin jälkeen, että menetti toisen kokonaan näkökentästään? Oliko hän jopa onnistunut eksymään, jotenkin? Oliko Black ylipäätään kävellyt tänne vai seurasiko hän vain jotain harhakuvaa, vai oliko itse katoaminen pelkkä harhakuva? Monta ajatusta ehti käydä päässä, eikä sekava tilanne saanut mitään tuntumaan yhtään sen selvemmältä. Päinvastoin, mitä omituisimmat ideat tuntuivat nyt oikein mahdollisilta, vaikkeivät ne lohduttaneet lainkaan.

Kavahdus taaksepäin oli, mitä Roswell onnistui tekemään velhon yhtäkkiä ilmestyessä kasvojensa eteen. Sama temppu oltiin tehty aikaisemminkin ja toinen oli ollut paljon uhkaavampikin, mutta nyt tarpeeksi sekavana demoni näytti jonkin sortin merkkejä säikkyneensä. Olihan se vain säikähdys yllätyksestä, mutta se oli enemmän, kuin mitä Black oli tähän asti saanut osakseen käyttäytymisestään huolimatta. Oikea kavahdus "pelosta", vaikka pieni se olikin enimmäkseen siksi, ettei sarvipää tällä hetkellä kyennyt erityisen suuriin tai nopeisiin liikkeisiin, mutta jos olisi kyennyt, ei sitä pientäkään perääntymistä luultavasti olisi tapahtunut ymmärryksen pysyessä myös ajan tasalla. Toisen käsi kävi tarrautumaan leuasta, vetäen vanhempaansa lähemmäs, tuon totellessa. Vaikkakin kovin varovasti, seinän pysyessä edelleen tukena. Ilmeisesti sanat kateudesta olivat saaneet velhon jotenkin innostumaan ja lopettamaan edes hetkeksi etenemisensä, kiinnittäen huomiota perässä laahaavaan orjaansa. Black ei kuitenkaan aikonut lopettaa aikeitaan, ei nyt. Ei vielä, eikä varmaankaan sarvipään sanoista tai teoista... Elleivät ne olisi todella huvittavia, kenties.

Mitään suunnitelmaa ei tarvinnut miettiä, velhon yhtäkkiä lopettaessa sanansa kesken, mitä hämmentyneimmän ilmeen noustessa kalpeille kasvoille. Demoni vastasi samalla tavalla, kysyvästi kulmaa nostaen. Ei hän tiennyt, mitä toinen tarkoitti tai miksi toinen noin käyttäytyi. Oliko toinen nähnyt jotain outoa Roswellin takana, joka nostatti pelon luisevan miehenkin kasvoille? Taakse ei kuitenkaan voitu katsoa, niska... Ei tuntunut haluavan enää kääntyä tarpeeksi tarkistaakseen. Mutta sitä se ei ollut, Blackin käydessä yhtäkkiä pamauttaessa päänsä vasten seinää joka muuten oli oikein kova, demonin kädetkin tiesivät sen. Kättä yritettiin ojentaa kohti toista keltaisten silmien paistaessa huoltaan hämärässä käytävässä jos käytävä oli edes hämärä, kenties silmätkin alkoivat jo pettää mutta ei se käsikään oikeastaan halunnut ojentua enää, eikä se olisi mitenkään edes auttanut. Mutta se oli kysymys, miksi velho noin teki. Päänlyöminen oli vaarallista!

Black valui lattialle jalkojensa päälle, vilkaisten demonia ja käskiessä tuota poistumaan. Roswellilla ei ollut aikeita poistua sen jälkeen, kun näki jonkun hakkaavan päätään seinään ja jopa valmistautuvan tekemään sen uudestaan, mutta oli miten oli, jalatkaan eivät kenties sinne asti kantaisi. Yhden askeleen vanhus kuitenkin sai aikaiseksi taaksepäin, kenties yrittäen vain antaa toiselle hieman enemmän tilaa. Velho kärsi itsekin juuri kovan tällin ja oli sekava, mutta sarvipäähän se vasta sekava olikin! Ei hän voisi tehdä mitään toista auttaakseen. Luisevat sormet kävivät kuitenkin tarrautumaan suhteellisen lujasti nilkan ympärille, saaden toisen, aloitetun askeleen taaksepäin loppumaan vain horjahdukseen, koko miehen rojahtaessa taas selälleen maahan. Ilmat karkasivat pihalle, mutta sarvet ottivat taas iskun pään sijaan. Hetken aikaa Roswell kiemurteli maassa, yrittäen irrottaa toisen otetta, mutta se ei vain onnistunut. Voimaa ei löytynyt.
"Pyydän anteeksi, herrani, mutten taida... Kyetä," tuo pahoitteli, katse katossa, joka luultavasti oli jossain tuon loputtoman pimeyden takana ylhäällä.




((Urp. Garrett tahtoo herkkuja nyt! Nyt nyt nyt nyt! Tai tulee kunnon kiukuttelukohtaukset. Kyyneleet silmissä ja aivan hengästyneenä Marduk sitten saa syöttää Garrettia, mutta onneksi kreivitärprinsessat eivät vain suutu nopeaa, mutta myös leppyvät. Etenkin, kun saa herkkuja. Selkäkin Roswellilla nyt meni, huhhuh. Vähän rajaa, Black. Faniklubin pitää kokoontua Roswellin luokse, ei tuota uskalla päästää minnekään riehumaan. Lonkka vielä menee pois paikoiltaan. Henry tahallaan hankkiutuu eroon vielä toisesta jalastaan, että on varmasti Roswellista riippuvainen, eikä tuo saa enää koskaan lähteä minnekään. Prinsessa tuli kateelliseksi, kun Roswell on käynyt liikaa muiden luona.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Joulu 2012, 13:47

Pieni naurahdus karkasi velhon suusta, demonin käydessä jälleen kaatumaan. Myrkkyhän vaikutti toivotulla tavalla. Ote piti demonin nilkasta, vaikka tuo kuinka yritti kiemurrella irti. Eipä Roswellin voimat tuntuneet riittävän siihen, toisesta kiinnipitäminen ei ollutkaan mikään ongelma. Seth jopa tiukensi otettaan sen pienen vastarinnan ilmentyessä.
viimeinkö myönnät ettet kykene toteuttamaan herrasi toiveita? Hitaasti Seth nousi kontilleen ja raahautui demonin ylle, virnuillen huterasti. Iskun johdosta velho oli vielä hieman sekaisin, selvästikään Seth ei kuitenkaan ollut lähtenyt täysin paikalta. Vaikka ääni oli Blackin, tuntui muu käytös vahvasti olevan Sethin. Vaikka pää oli seinään isketty, näytti velholta löytyvän vielä jotain mystistä tahdonvoimaa pysyä pystyssä ja jatkaa tätä leikkiä. Heikolta se kuitenkin vaikutti, Sethin huojuessa Roswellin yllä, pitkien hiuksien vaeltaessa demonin iholla edestakaisin liikkeen johdosta.
Voitinko? Kysymystä seurasi naureskelu, joka kuitenkin päättyi lyhyeen pään käydessä jälleen tervehtimässä viereistä seinää. Velho parahti iskusta, käyden luhistumaan kyljelleen demonin viereen. Seth vaikeroi, hän ei halunnut lopettaa peliä tähän. Ei, kaikki oli vielä liian alussa. Hän halusi leikkiä koko yön! Ilmeisesti nautittu alkoholi kuitenkin teki tehtäväänsä, käyden uuvuttamaan mieltä, jonka johdosta toinen sai tilaa vallata kehoa hallintaansa. Sethistä se oli silti liian aikaista!

Ei vielä Kitisevän vaikeroinnin seasta saattoi erottaa vain muutaman sanan, kaiken muun jäädessä lähinnä mutinaksi. Toinen luisevista kämmenistä lätkähti vasten Roswellin rintakehää, kynsien yrittäessä epämääräisenheikosti painautua toisen lihaan. Velho oli jo sulkenut silmänsä, näyttäen nyt rauhoittuvan ja vaipuvan siihen tiedottomaan tilaan, johon oli pyrkinytkin. Tai no, Black oli pyrkinyt, Seth ei.
Eipä siihen kauaa enää mennyt, kun velho hiljentyi ja vaipui tajuttomuuteen, jättäen demonin vihdoista viimein rauhaan. Rauhallisesti hengittävä mies jäi makaamaan niille sijoilleen kylmälle lattialle. Eipä se kylmä lattia huonolta tuntunut, varsinkaan, kun omaa tilaansa ei tiedostanut. Blackille se oli aivan sama, mihin hän tuupertui, kunhan vain sai yliotteen kirouksesta. Tosin, mieluummin velho hankkiutui tuupertumaan jonnekin uteliaiden katseiden ulottumattomiin. Tämä käytävä oli hyvä sellaiseksi paikaksi, kukapa sitä nyt velhon asuntoon tulisi ja osaisi katsoa illuusion ohi komeroon..?


// Garrett, opettele kärsivällisyyttä, se voisi olla hyväksi sinulle. No, kyllä se leivoksia sitten saa, sitten Garrett taas hymyilee. Senkin pikku vauva. Paitsi Garrett on siistimpi, mitä vauvat. Vauvat kuolaa ja kakkii ja haisee ja näyttää perunoilta. Garrett ei ole peruna. Ei mitään rajoja, Roswell rikotaan totaalisesti. Sarvetkin leikataan irti sitten joskus, ihan vain jotta voidaan tarkistaa, onko ne ontot. Faniklubi syöksyy Roswellin luokse. Kyllä, Henry on nyt niin kateellinen, että mököttää paraikaa kädet puuskassa siellä. Heti kun Roswell takasin ryömii niin sille aletaan valittamaan, kuinka pirun tylsää rinsessalla on ollut!
Jäikö tämä tähän vai teemmekö aikahypyn sinne, että molemmat ovat heräilleet enemmän tai vähemmän kauniilta päiväuniltaan? Jos niin, niin ole hyvä ja skippaa sinne päin. Sinä, kyllä. Tai päätä se. Sain jo kinkkua (: //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 24 Joulu 2012, 17:43

Harvoinpa Roswell löysi itsensä makuulta maasta, vielä harvemmin ilman vaihtoehtoa. Selälläkään ei usein maattu, ja se kyllä tuli taas nopeasti selville, miksi ei. Sarvet kasvoivat tavalla, joka kyllä suojeli päätä siihen kohdistuvilta iskuilta, mutta takaraivoahan ei ikinä voinut sitten minnekään laskea mukavasti. Sarvet olivat tiellä, osuen maahan ennen päätä, pakottaen kasvot koukistumaan eteenpäin. Oli omituista ajatella, ettei sitä koskaan voisi edes tuntea maata vasten päätä ei ainakaan niin kauan, kun sarvet olivat edessä, pitäen takaraivon ilmassa, niin lähellä, mutta niin kaukana. Katse siirtyi katosta tai no, pimeydestä yläpuolella takaisin maanpinnalle ja kohti velhoa, toisen käydessä kiinnittämään huomion puoleensa äänellään. Black ei näköjään aikonut itse vielä luovuttaa ja pakotti kehonsa nousemaan mukavasta istuma-asennostaan kontalleen, ryömien hitaasti, suorastaan raahautuen makaavan demonin päälle. Keltaiset silmät näyttivät kovin väsyneiltä, mutta kyllä ne vielä hahmottivat toisen kasvonpiirteet, turha oli edes muuta kuvitella. Velhon punertavia silmiä katseltiin, niiden huojuessa kasvojen mukana tällin päähän ollessa tarpeeksi saamaan luisevan miehen sekaisin ja huteraksi. Toisen pitkät, vaaleat hiukset valuivat sarvipään paljaalle rinnalle ja vatsalle, liukuen edestakaisen huojumisliikkeen mukana.

"Jos voittaisitte vain, koska en voi toteuttaa toivettanne, herrani," demoni ei antanut sanojen toisen voitosta saada hymyä laantumaan,
"Ei teidän tarvitsisi kuin pyytää yhtä mahdotonta asiaa ja "voittaisitte". Jos se on voitto teille, en minä ole niin julma, että riistäisin sen tuoman ilon teiltä pois," Roswell hymähti omahyväisenä. Olisi ollut helppo myöntää tappio ja saada Black niin yhä iloisemmaksi, mutta tähän voittoon oli liian helppo puhkoa reikiä ja kääntää se velhoa vastaan, ettei kiusausta voinut vastustaa. Tässäkään tilanteessa. Mahdotontahan vanhuksella oli periaatteessa tehdä mitään, vaikka voisihan joku sen voittona ottaakin, kun orja ei käskyjä voinut toteuttaa. Ilmeisesti puhe oli kiinnittänyt velhon huomion tarpeeksi, että toinen puoli sitten onnistui taas nappaamaan kiinni ja iskemään pään taas vasten seinää, lopettaen ivallisen naurun kuin, no, seinään. Mies luhistui iskusta sarvipään vierelle kyljelleen vaikeroimaan, käyden kuitenkin vielä viimeisenä tekonaan iskemään kätensä poltetulle rintakehälle, mikä sai kuin saikin ynähdyksen karkaamaan huulten välistä. Mutta eivät ne kynnet enää sattuneet yrittäessään painautua syvemmälle ihoon heikentyvillä voimilla.

Tuli kovin hiljaista. Black ei liikkunut ja käsi rinnalla oli rento, vain pieni, rauhallinen hengitys kuului korvassa. Se pieni leikki oli nyt ilmeisesti ohi, eikä Roswell voinut itsekään kuin huokaista helpotuksesta, vaikka kaikki ei toki ollut vielä kunnossa. Lattia tuntui kylmältä selkää vasten, etenkin kun kangas ei sitä enää suojellut. Palovammoja kirveli, mutta kenties se kylmyys auttoi hieman. Asento oli kuitenkin epämukava, joten hitaasti heikkoja raajoja yritettiin liikuttaa niin, että keho saataisiin kyljelleen, etteivät sarvet enää olisi ikävästi levon tiellä. Toisen kättä siirrettiin rinnalta demonin kääntyessä, tuon oman käden sitten nousten sukimaan velhon hiuksia hellästi kovaan painamiseen sormet eivät olisi edes pystyneet. Tajutonta ei ollut hyvä jättää yksin, eikä pitkä tajuttomuus iskusta päähän kertonut muusta, kuin ongelmista tulevaisuudessa. Hädin tuskin Roswell itsekään pysyi tajuissaan, mutta pakko oli sinnitellä ja katsoa toisen perään. Ainakin yrittää niin kauan, kuin tuo vain pystyi, olihan tämä kaikki hänen syytään ja oli hänen velvollisuutensa vahtia ja pitää huoli, että toinen heräisi kunnossa.
"Herrani," heikko ääni kutsui, yrittäen herätellä toista, sormien valuessa silittelemään kasvoja. Silittäminen ei loppunut itse asiassa se helpotti hieman sekavaa miestä keskittymään johonkin ja taistelemaan tajuttomuutta vastaan, mutta kokoaikaa toista ei kutsuttu. Vähän väliä sarvipää kuitenkin toisti sanansa, josko tällä kertaa tärppäisi.




((Hienojen neitojen ei tarvitse olla kärsivällisiä! Muutenkin Marduk vain tykkää lelliä ja Aran taas tykkää, kun saa rangaista tuhmaa pentua. Kaikki voittavat. Garrett ei ole vauva, sillä vauvat eivät ole kauniita. Tai täydellisiä. Toisin kuin Garrett. Roswellia saa aina rikkoa, kaikki mukaan vain! Hauskaa ajanvietettä, meidän uusi testausnukke. Roswell ei suostu aikahyppäyksiin, sillä Roswell on vanha mies ja jos hän päättää pysyä tajuissaan niin sittenhän hän myös pysyy, perkele. Sekoilut eivät lopu koskaan. Paitsi sitten, kun loppuvat. Tosimiehet syövät pekonia kinkun sijaan, mutta minulla ei ole kumpaakaan. :<))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Joulu 2012, 19:47

Tajuttomana oli kovin vaikea arvioida aikaa. Ehkä siinä kului vain muutama minuutti, ehkä lähemmäs tunti, kun velho alkoi vasta jonkinlaisia heräämisen merkkejä. Rauhallinen hengitys alkoi muuttua epätasaisemmaksi, velhon herätessä pikkuhiljaa siihen kamalaan jomotukseen, mikä päässä paukutti. Olo ei muutenkaan tuntunut hyvältä tai no, kelle Black valehteli, totta kai hän piti huonosta olostaan, mutta heräillessä siitä ei kovin suuresti nauttinut. Ehkä alkoholillakin oli jotain tekemistä tähän olotilaan, eipä tuo myrkky niin nopeasti elimistöstä poistunut ja Black epäili, ettei sentään niin pitkään ollut nukkunut, kai?
Silmät kävivät raottumaan pienesti, tuijottaen kylmään lattiaan, jota vasten pää oli painettu. Kylmän, kovan lattian lisäksi velho pystyi tuntemaan myös sen pienen kosketuksen kasvoillaan. Myös kuulo kävi rekisteröimään tutuksi käyneen äänen, mutta mitään velho ei vastannut demonille. Lähinnä siksi, ettei tiennyt, mitä tässä tilanteessa nyt sanoa. Yllättäen se katumus kävi iskemään sekavaan päähän, samalla kun koko tilanne ja toisen läheisyys alkoivat ahdistaa eristäytymään pyrkivää persoonaa.

Katse pysyi poissa demonista, velhon viimein liikahtaessa pienesti. Liikkuminen ei kuitenkaan tuntunut hyvältä idealta tähän väliin, joten nousemista luisevampi miehistä ei käynyt edes yrittämään. Eiköhän tässä talossa oltu kaatuiltu jo tarpeeksi tämän illan aikana, demonin toimesta.
Älä Black kävi lähes kuiskaamaan demonille, tummanruskean katseen nyt viimein noustessa sarvipäisen puoleen Koske.. minuun.
Kaikki oli hyvin. Black oli jälleen normaali, eikä halunnut olla missään tekemisissä maailman kanssa. Nyt kuitenkin sarvipäinen oli ehkä turhankin lähellä valkohapsista, eikä velho yksinkertaisesti voinut kauaa katsoa demoniin, tuntematta oloaan sanoin kuvailemattoman ahdistuneeksi.
Tietenkin Black muisti kaiken, mitä Seth oli sanonut ja tehnyt, sekös pisti velhon häpeämään ja ahdistumaan kahta kauheammin. Ehkä jossain salaisessa osassa mieltään Blackikin oli kuitenkin tyytyväinen siihen leikkiin, mitä demonin kanssa oli tehty. Mutta juuri nyt Black ei sitä ikimaailmassa myöntäisi. Tärkeintä oli nyt saada itsensä siihen kuntoon, että voisi nousta ylös ja sen jälkeen hoitaa demoni pois paikalta vastamyrkkyä aikaisemmin juotuun myrkkyyn löytyi varmasti, tai edes jotain muuta, joka helpottaisi sarvipäisen oloa sen verran, että tuo pystyisi kävelemään tiehensä. Blackista ei ollut kantamaan demonia ja juuri nyt taikuuden avulla muualle siirtyminen ylimääräisen henkilön kanssa oli jokseenkin turhan raskas toimenpide
Äläkä kutsu herraksi

// No ne kyllä tykkää. Joten kaikki voittaa, kyllä. Garrett ei ole vauva ja vauvat eivät ole Garretteja. Garrett on uniikki ja kaunis. Varo vain tai Aran ja Seth innostuvat kilpaa testailemaan, kumpi rikkoo Roswellin nopeammin ja tuskallisemmin. Seth tietenkin voittaa, Aran kun on hienohelma eikä likaa käsiään. Aran vetää kumihanskat käteen ja pyytää pyllistämään. Eikun. Roswell on miesten mies, se on jo todistettu. Sekoilut kestävät siis toisenkin ikuisuuden. Hienoa! Tule tänne, niin saat kinkkua. Jos osaat syödä nätisti. Mutta kun et osaa. Joten et saa >:[ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Velhon asunto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron