Kulta, meidän pitäisi puhua || Sands

[Aksutar]

Vastanhalkeamisesta puhuminen sai velhon vain naurahtamaan kosketuksen myötä. Eipä mies paljoa voinutkaan syödä, tulematta ähkyyn. Ja ähky ei ollut mukava olotila, se oli suorastaan epämiellyttävä. Huonolla tavalla epämiellyttävä, siitä olotilasta edes sadistinen ei nauttinut. Mutta jos vatsaa olisi korventanut myrkky joka pistäisi pään pyörälle, siitä nautittaisiin. Kuoleman rajamaille kun oli niin ihanaa päästä. Kuolla Seth ei varsinaisesti halunnut, mutta mikäli jokin kokeilu siihen johtaisi, olisi se varmasti sen arvoista. Sethin mielestä. Roswell ei kuitenkaan myöntänyt tarvitsevansa nautintoa varten sitä näkyvää kipua toisen osalta. Sääli sinänsä, Seth kun löysi ajatuksen siitä, että toinen nauttisi hänen kivustaan, harvinaisen houkuttelevana ja mielenkiintoisena. Ilmeisesti se oli vain Seth, jolta löytyi mitä oudoimpia fantasioita.

Demoni ei aikonut antaa periksi juomisen suhteen, vaan kävi kohottamaan sormiaan kapeilla kasvoilla, lähtien pakottamaan suuta auki. Se uhmakas virne pysyi kasvoilla, Sethin pistäessä vastaan aikansa. Ikuisuutta ei velho kuitenkaan vastaan pystynyt laittamaan, suun käydessä lopulta avautumaan pienen naurahduksen kera. Sitä mukaan mitä suu pakotettiin auki, sitä tiukemmin jalat kävivät puristamaan demonin ympärillä. Kämmenet, jotka pöydästä pitivät tukea, kävivät kouristumaan kynsien painautuessa puiseen pintaan pienen rapinan kera. Aluksi suu täyttyi viinistä, velhon ajatellessa, ettei nielemään kävisi. Kun ensimmäinen noro viiniä kuitenkin kävi valumaan suupielestä, nieli mies sen verran ylpeyttään, että kävi myös nielemään viini alas kurkustaan. Demoni ei lopettanut, ennen kuin pikari oli tyhjä. Juodessaan Seth huomaamattaan pakotti demonia entistä lähemmäksi itseään jalkojen avulla, samalla kun mies kävi jälleen lämpiämään reippaasti yli normaalin ruumiinlämmön. Ei polttavaksi, mutta vähintäänkin hiostavan lämpimäksi. Ainoastaan kasvot eivät vaikuttaneet lämpiävän taaskaan.

Kun viimeinenkin pisara saatiin nieltyä, kävi punasilmäinen henkäisemään pienesti, muualle harhautuneen katseen palatessa sarvipäisen kasvoihin.
Meinaatko kenties yrittää juottaa minut humalaan? Pienesti hengästynyt tai ehkä enemmänkin kiihtynyt sai sanotuksi, katsellessaan viekkaasti sarvipäiseen Siihen tarvitset kyllä enemmän kuin yhden pullon etkä halua nähdä minua humalassa, usko pois Jos totta puhuttiin yksi pullo saattoi riittää reippaastikin, äkkiäkös laiha ja alkoholipitoisia juomia välttelevä mies humalaan tulisi, jos sitä tavoitellen lähdettiin juomaan.


//Keksiprinsessa, kyllä. Ophelia palelee siellä tuulessa ja tuiskussa. Ehkä se pitäisi kutsua istumaan Sethin ja Roswellin väliin, pysyisi varmasti lämpimänä //

[Sands]

Roswell ei totta tosiaan aikonut antaa periksi, yritti velho pitää pintansa kuinka kauan tahansa. Tietenkin Black halusi uhota ja pistää vastaan, pitäen suunsa tiukasti supussa vaikka sormet sitä kovasti yrittivät auki pakottaa. Se ei haitannut demonia, ei sitten yhtään. Jos toinen halusi vastustella, oli miehistä vanhempi kuitenkin tällä hetkellä tilanteessa se, joka määräsi. Sormet puristivat kovasti poskia, eikä se juuri vaatinut mitään. Velho taasen joutui kestämään kipua ja sanoi toinen kuinka korkean kipukynnyksen omaavansa, olisi se jossain vaiheessa liikaa. Jos joku tässä tilanteessa antaisi periksi, se ei suinkaan ollut mitä jääräpäisin sarvekas. Lopulta Blackin oli pakko avata suunsa, somien pitäessä myös huolen, että suu pysyi auki juotettaessa. Roswell asetti pikarin toisen huulille, kallistaen viinin toisen suusta alas, pitäen toisen kasvoja paikoillaan. Käden täytyi pysyä vakaana siitäkin huolimatta, että jalat kävivät puristamaan otettaan demonin alaruumiin ympärillä, vetäen kaksikkoa lähemmäs toisiaan. Vastaan ei pistetty, kaikki huomio kun keskitettiin vain siihen, että toinen joi koko lasin tyhjäksi.

Velhon suu kävi täyttymään, mutta nielaisua ei tapahtunut. Enempää siinä tilanteessa ei viiniä voitu sinne kaataa, ettei kaikki menisi hukkaan vain niskuroinnin takia, mutta pikari pysyi valmiina huulilla odottamassa. Pieni noro viiniä valui pitkin toisen suupieliä, vihdoin pakottaen Blackin nielaisemaan kaiken. Ja lasihan oli heti valmiina kaatamaan lisää, toiselle ei annettaisi enää toista tuollaista taukoa. Kaikki pitäisi juoda nyt heti, yhteen putkeen, ja suurimmaksi osaksi demoni määräsi tahdin. Ei hän halunnut toista, no, hukuttaa, mutta selvää oli, ettei velho ollut se, joka tilanteesta nyt määräsi. Tilanne alkoi kuitenkin kokoajan käydä hieman lämpimämmäksi mikä oli erityisen hämmentävää, ennen kuin Roswell huomasi Blackin taas kerran olleen se, joka kävi kuumenemaan. Onneksi toinen ei käynyt kuitenkaan polttavaksi, kipuhan olisi voinut saada hänet tiputtamaan lasin kädestään, ja sehän sitten olisikin sotku. Hiostavaksi olo silti tunnettiin, mutta sormet kasvoilla tunsivat olonsa enemmänkin kylmäksi, kalpeiden kasvojen ollessa aivan yhtä viileät, kuin näyttivätkin.

Pikari kallistui kallistumistaan punaisen nesteen kadotessa, kunnes mitään ei enää ollut jäljellä. Lasi asetettiin pöydälle, käden taas käydessä silittelemään päätä ja sukimaan hiuksia, kuin palkintona hyvästä työstä. Sarvipää ainakin oli oikein tyytyväinen toisen tekoon.
"Ajattelin, että voisi olla hauskaakin laittaa vatsanne halkeamaan, herrani," virne kävi huulilla, demonin nojautuessa entistä lähemmäs, asettaen kätensä pöydälle tukemaan itseään,
"Mutta nämä keksit ja yksi viinipullo eivät taida riittää siihen. Entäpä jos vedän teidät hiuksista maata pitkin linnan keittiöön ja syötän teitä, kunnes kuolette? Olisi kaikilla ainakin näkemistä," ääni kehräsi rauhallisena ja hiljaisena, huulten painautuessa vasten toisen ihoa nuolemaan sen viininoron pois leualta. Yksi pikkuleivistä napattiin taas mukaan nyytistä, Roswellin painaessa velhon vasten pöytää. Keksiä työnnettiin taas hieman Blackin huulien väliin, josko toinen taas nappaisi.
"Pitäisittekö siitä enemmän, jos tekisin sen hitaasti, monen viikon ajan? Vaiko nopeasti, yhdessä päivässä?"




((Aika lämmin tuolla välissä tulisi kyllä. Kuuma suorastaan. Ja heti kun Ophelia on pelastettu tuiskusta, hyppii Henry yhdellä jalalla ja kovin kateellisena ikkunan taakse murjottamaan.))

[Aksutar]

Päätä käytiin jälleen kallistamaan pienesti demonin suodessa hellempää kosketusta päänsilityksen muodossa. Noin hellä kosketus ei tietenkään ollut niin paljoa hullun mieleen, joskin kevyt kosketus sai niskakarvat nousemaan pystyyn ja kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää. Sen myös huomasi velhosta, joka kävi pienesti kiemurtelemaan väreiden kulkiessa selkärankaa pitkin.
Aaah, oletko noin huolissasi ravinnonsaannistani? Velho ei käynyt perääntymään demonin nojautuessa lähemmäksi eikös ylensyönti ollut yksi kuolemansynneistä, hm? Synneistä puhuminen sai Sethin vain virnuilemaan entistä huvittuneempana. Hänhän oli täysin oikea henkilö paasaamaan synneistä, silti niistä oli mukava puhua. Synnit olivat kiellettyjä ja kielletystähän Seth piti.
Voi hyvinkin olla, että tarvitset siihen jotain suurem Vastaaminen demonin sanoihin jäi kesken, sarvipäisen painaessa huulensa vasten kalpeaa ihoa, käyden nuolemaan leukaa pitkin seikkailleen viininoron pois. Virne hopeahapsen kasvoilla laantui hetkeksi velhon käydessä hymähtämään pienesti. Katse seurasi tiiviisti sarvipäisen toimia, eikä laihempi miehistä pistänyt lainkaan vastaan demonin painaessa velhon vasten pöydänpintaa. Kapeat kädet kävivät nousemaan oman pään yläpuolelle, pöytää vasten, samalla kun virne palaili takaisin kasvoille. Jalkalukostaan velho ei vieläkään päästänyt demonia pois, pitäen tuosta tiukasti kiinni. Todennäköisesti Roswell olisi päässyt irti, jos olisi yrittänyt, nyt kun Seth ei kyennyt nopeasti iskemään käsiään toisen selkään.

Huulet pysyivät jälleen kiinni kun uutta pikkuleipää käytiin tarjoamaan pöydällä makaavalle. Virneen kera päätä käytiin kääntämään pois tarjotusta pikkuleivästä, velhon naureskellessa pienesti demonin kysymykselle.
Mitä pidempään, sen parempi. Mitä kauemmin, sen kauniimpi Toinen lämpimistä käsistä kävi nousemaan nyt demonin ranteelle, pitäen tuon pikkuleipänsä kanssa kauempana suusta, joka kävi puhumaan Mutta minulla ei ole aikaa ikuisuuksiin. Ennemmin tai myöhemmin hän pakottaa minut takaisin mielensä sopukoihin, eikä Seth tiedä, koska pääsee seuraavan kerran leikkimään teatraalisesti hullu kävi mutristamaan huuliaan ja kurtistamaan kulmiaan.
Hans tuskin pitää siitä, mitä tulee muistamaan tästä illasta. Tai ehkä pitääkin, sitä hän ei kuitenkaan myönnä. Ei tietenkään Alkaa välttelemään sinua aivan varmasti, yrittää pitää meidät erossa Jälleen kerran Seth puhui Blackistä aivan, kuin tuo olisi täysin toinen henkilö Ja meillä kun alkoi vasta sujumaan niin hyvin Pienesti, lähes huomaamattomasti lanne kävi työntymään muutaman kerran vasten demonia puheiden välistä.
Seth ei edes muistanut, milloin viimeksi olisi näin kauan saanut leikkiä ilman, että velho olisi yrittänyt ottaa kontrollin. Yrittikö tuo edes juuri tällä hetkellä?


//Niin kuuma, että pitäisi ottaa vaatteita pois. Kyllä. Henry on siellä salamana, heti kun Ophelia on sisään päästetty. Pian siellä on puoli Cryptiä, mukaan lukien Aran. Tsytan myös. Eikä unohdeta Mardukia //

[Sands]

Roswell naurahti, sormen kiertäessä toisen pitkiä hiuksia ympärilleen ja päästäen ne irti, toistaen saman liikkeen pari kertaa. Uhkailut syöttämisestä eivät saaneet velhoa toisiin aatoksiin, vaikka uhkauksiin liittyi myös puheita vatsanhalkaisusta.
"Mutta herrani, minähän olen demoni. Eikö tehtäväni ole saada muut tekemään syntiä?" Sarvipää hymisi toista silitellessään, nauttien kiemurtelusta otteessaan,
"Ja te ette selvästikään ole kokeneet tarpeeksi tämän kuolemansynnin nautintoja, herrani," huulet koskettivat velhon ihoa, rauhallisten sanojen päästessä ilmoille vasta, kun huulet pääsivät irrottautumaan toisesta. Kasvot vain virnistivät tehtävänsä päätteeksi, tuntien kyllä niin lähellä näkemättäkin, kuinka Blackin oma virne loppui lyhyeen moisen yllättävän kosketuksen takia kuten sanatkin, toisen lauseen jäädessä kesken samaisesta syystä. Ja velhon hämmentäminen ja kiusaaminen kun oli niin mukavaa, vaikka toinen sitä oli pyytänyt. Hänhän kiusasi toista tavalla, jota ei aivan ollut halunnut, eikö...?

Vaikka Black oikein kiltisti myötäili liikkeitä ja jäi pöydälle makaamaan demonin alle, kolmatta keksiä ei syöty nätisti, kuten kaksi ensimmäistä. Roswell katseli toista vain toruvana hetken, edelleenkin hymyillen lempeänä, mutta mitään ei tehty, vaikka velho tarrautuikin ranteeseen kiinni pitääkseen pikkuleivän kaukana suustaan puheensa aikana. Toinen käsi sillä välin vain silitteli kapeita kasvoja ja suki hiuksia pois Blackin kasvojen edestä takaisin oikealle paikalle reunustamaan niitä. Pitkästä tuskasta velho piti joka voitaisiin kyllä järjestää, mutta kuten toinen jo mainitsi, tämä tunnetila ei pysyisi yllä ikuisuuksia.
"Entä jos sidomme teidät kiinni niin hyvin, ettei hänkään pääse irti? Hän saa tuntea tuskan yhdessä kanssanne, vasten tahtoaan," huvittavaa vaikkakin mahdotonta ideaa käytiin ehdottamaan, ettei velho joutuisi murjottamaan liian kauaa surullisesta tosiasiasta, ettei olisi vallassa ikuisesti leikkimässä yhdessä sarvipään kanssa,
"Eikä hän voisi tehdä mitään estääkseen meitä, kaiken tapahtuen hänelle, halusi sitä tai ei... Mitä mieltä hän on ideasta?" Demoni naurahti, mitäpä tosiaan. Pystyikö Black ainakin se normaali versio, jota toinen niin kovasti toiseksi henkilöksi vihjasi edes kuulemaan heitä? Ja jos pystyi, pystyikö tuo kommunikoimaan vallassa olevan kehonhaltijan kanssa?

"Hans vai? Mitä suloisin nimi, eikö?" Roswell virnisti toisen nenänpäätä taas koskettaessaan. Eipä tuo ollut ennen kuullut Blackin omaavan muuta nimeä, kuin, no, Black. Ei sitä kyseltykään, olihan hänkin vain Roswell, eikä se edes ollut oikea nimensä. Nimet eivät olleet niin tärkeitä, mutta... Hans oli kovin söpö sellainen niin pahansisuiselle ja luisevalle miehelle. Demoni suoristautui täyteen mittaansa, välittämättä toisen vihjaavista liikkeistä, keksi edelleenkin kädessään syömättömänä. Ja se oli se virhe, minkä velho oli tehnyt. Vapaa käsistä lopetti toisen posken silittelyn, noustessa myöskin kehon mukana... Ja sitten laskeutuessa, vauhdilla, lyödäkseen pöydällä makaavaa kunnolla poskelle.




((Mitä sitä vaatteilla tekee. Garrett myös joutuupääsee Aranin mukana bileisiin ja suuttuu, kun ei ole tilaisuuden tähti. Siinä vaiheessa Black varmaan jo hermostuu ja heittää kaikki pihalle, pamauttaen oven perässään. Roswellin ja Mardukin pitää sitten mennä kaljalle yhdessä.))

[Aksutar]

Demoni toi hyvän pointin esille rodustaan ja sen yleisen uskomuksen mukaan tehtävästä houkutella syntiin kaikkia. Kaksikko oli eittämättä vääriä henkilöitä puhumaan synneistä, joten ne jätettiin suosiolla toisaalle. Ainakin hetkeksi, kunnes Seth koki tarpeelliseksi taas muistuttaa jos jotain väärää, kiellettyä ja syntistä oltiin tekemässä. Hän kun siitä nautti ja halusi kaiketi varmistaa, että toinenkin tiedosti tekemiset.
Nautin liikaa toisista synneistä, jotainhan minun on jätettävä välistä ei makeaa mahantäydeltä, hm? Sanavalintansa saivat hullun virnuilemaan jälleen aiheen tiimoilta.
Puheet sitomisesta saivat Sethin myhäilemään huvittuneen innostuneena ajatuksesta. Mikä olisikaan parempaa, kuin käydä Hanssia rankaisemaan moisella tempauksella. Ajatus miellytti varsinkin, jos demoni ei aikonut perääntyä, vaikka Black kävisi pyytämään.
Sinähän saat meidät suorastaan innostumaan Tietenkään Black ei voinut tuoda omaa mielipidettään esille mikäli se loppupeleissä edes erosi Sethin mielipiteestä mutta välittikö hullu mielentila siitä? Ei oikeastaan, hän oli samassa kehossa, se mistä hän piti, täytyi myös olla velhon salainen haave, vaikkei yleensä kaljupäisenä hyppelevä sitä myöntäisi ikänä Ehkä oppisimme samalla uutta Hanssista, ehkä hänkin oppisi jotain uutta itsestään.

Pieni naurahdus karkasi ilmoille demonin toistaessa velhon etunimen, koskettaen samalla punasilmäisen nenänpäätä. Ilmeisesti Roswell ei tietänyt etunimestä, no nyt tiesi. Tosin, mistäpä demoni sen olisi kuullutkaan, muuta kuin velholta itseltään?
Hans Nikolai Bla Nimen toistaminen jäi radikaalisti kesken, kun kauemmas vetäytynyt demoni kävi yllättäen mäjäyttämään kunnolla luisevaa poskea. Pää kävi kääntymään iskun voimasta, Sethin älähtäessä iskun myötä. Älähdys vaihtui nopeasti hengen haukkomiseen, mutta äityi sitten pienestä hyminästä kunnon nauruun. Vihdoinkin jotain radikaalimpaa!
NOIN sitä pitää! Naurava käänsi katseensa nopeasti demoniin, kohottautuessaan kyynärpäidensä varaan pöydälle. Poskeen ei käyty koskemaan, vaikka jomotus kävi säteilemään kohdasta, johon isku oli osunut. Hengitys oli käynyt kiihtymään silkasta innostuksesta, velhon tuijottaessa yläkanttiin demonia.
Uudestaan! Kovempaa, lyö meitä uudestaan Sen hulluuden saattoi kuulla innostuksesta värisevästä äänestä, joka suorastaan kävi anomaan lisää sarvipäiseltä. Milloin joku edes olisi lyönyt velhoa kunnolla? Sen kun muistaisi!


// Garrett parka, etkö saakaan olla se tähti >: Älä huoli, Aran pitää sinusta eniten. Mitenniin vois sinnekin vastata. Black ei ole tiimipelaaja, Black osaa duoa, muttei suostu ryhmäpeleihin. Ahdistaa, haluaa käpertyä nurkkaan mököttämään. Roswell ja Marduk menee kaljalle, kyllä! //

[Sands]

Roswellin käsi läimähti äänekkäästi vasten toisen poskea, velho ei ilmeisesti ollut huomannut koko lyöntiyritystä, eikä yrittänyt estää sitä millään tavalla. Tietenkin, vaikka sadisti sen olisi huomannutkin, olisiko tuo sitä edes yrittänyt väistää tai pysäyttää? Hyvä arvaus olisi ei, mutta tapa, jolla toisen lausekin jäi kesken kieli siitä, että ainakin tämä isku tuli yllätyksenä. Black älähti, haukkoen henkeään pää käännettynä, demonin jäädessä odottamaan velhon seuraavaa liikettä. Pieni hyminä karkasi lyödyn kurkusta, kasvaen äänenvoimakkuudessa ja vahvuudessa nauruun, toisen nauttiessa kivusta, minkä lyönti oli saanut aikaan. Oli äärimmäisen helppoa ymmärtää toisen nauttineen siitä, vaikka tunteitaan velho ei olisi tuonut esille sanojensa kautta. Tuppisuuna Blackin elekieli oli myös yhtä hiljainen ja salaperäinen, hankalasti luettavissa. Mutta nyt kun mitään ei pidätelty, kaikki olivat esillä; toinen oli kuin avoin kirja, jota pystyi lukemaan vain yhdellä vilkaisulla. Mitään hyötyä ei siis tullut siitä, ettei velho hallinnut nyt kieltään yhtä hyvin, kuin aikaisemmin.

Pikkuleipä oli edelleen toisessa kädessä, mutta Blackin innostuneisuuttaan nauraen ja pyytäen lisää iskuja, työnnettiin se suoraan toisen suuhun oivan tilaisuuden tullen siihen suun ollessa auki kainostelematta tai varomatta. Roswell halusi nyt vain ruokkia velhoa ja se oli nyt tärkein tehtävä tuon päässä, siitä huolehdittaisiin ensimmäisenä toisen satuttamisen sijaan. Eihän Blackillekään saanut antaa kaikkea haluamaansa heti ja niin helpolla, eihän? Keltaiset silmät katselivat kavennettuina jonkin ylimielisyyden ja lempeyden välitilassa, käden hamutessa viinipullon otteeseensa. Demoni kaatoi velhon tyhjäksi juotuun lasiin taas lisää viiniä, ottaen sen käteensä toista katsellessaan. Vielä sitä ei tarjottu tai enemmänkin pakotettu juotavaksi Blackille, sarvipään vain katsellessa toista selkä suorana.
"Siitähän te vasta pitäisitte, ettekö, herrani?" Sanat valuivat siirappisina suusta ulos,
"Mutta ansaitsetteko te sen vielä? Entä jos teemme pienen testin ennen sitä," Roswell hymähti, hymyn kasvoilla pakottaen suun ympärillä olevat uurteet esiin. Sormi laskeutui velhon huulille, niitä samalla hiljentääkseen kuin koskettaakseen hellin ottein.

"Toinen ystävämme on päänne sisällä ja olisi kovin ikävää, jos hän menettäisi kaiken hauskasta leikistämme. Ette sanoneet hänen reagoivan vielä mitenkään, herrani. Eikö hän reagoi vai ettekö vain kuule häntä?" Sarvipää kallisti päätään, hymy yhä huulilla,
"Korvanne eivät häntä kuule ainakaan ilman harjoittelua sillä hän on vain päänne sisässä. Mutta jos päänne on liian täynnä muita ajatuksia, ette voi huomata häntä, herrani. Entä jos hiljennätte ajatuksenne ja tarkastelette päänne sisältöä, etsitte ne ajatukset, jotka eivät ole omianne?" Käsi lipui huulilta nousematta iholta, poskea pitkin ylemmäs, jääden silittelemään sitä hellästi edestakaisin. Roswell halusi tietää, kuinka erilaisia nämä kaksi olivat ja jos niitä todellakin oli kaksi yhden sijaan. Black itse ainakin se toinen oli kovasti sitä mieltä, että tässä oli vain yksi henkilö. Yksi keho kyllä, mutta se ei tarkoittanut vain yhtä henkilöä. Tämä toinen taas kovasti puhui kahdesta, mutta alkuperäisen Blackin sanoja demoni ei ollut saanut kuulla, vaikka pyysi. Ei tämäkään testi todistaisi mitään, jos se epäonnistuisi. Jos se onnistuisi, kenties.




((On se hirveää! Garrett itkee siellä lumihangessa alastomana, hyljättynä ja kylmissään! Aran saa ottaa tuon miehekkäiden käsivarsiensa varaan ja kantaa lämpimään turvaan hellittäväksi. Älä huoli kulta pieni, Black on vain tuollainen änkyrä. Ei halua jakaa Roswellia kenenkään kanssa, mutta Roswell meni ulos äijäilemään Mardukin kanssa. Hyvä perse tuolla naikkosella tuolla oikealla.))

[Aksutar]

Lyönnin sijasta sai velho vastaanottaa keksin suuhunsa. Kulmiensa alta pöydällä lojuva mies tuijotti demonia, pistäen pikkuleivän poskiinsa sen kummemmin vastustelematta. Kerta oli demoni sen niin ovelasti sisään saanut, niin antoi olla nyt tämän kerran. Demoni voitti tämän erän, mutta enää ei olisi niin helppoa, jos se Sethistä riippui. Pikkuhiljaa kiihtynyt hengitys alkoi tasaantua, rintakehän noustessa hidastuvan hengityksen tahtiin. Seth mutristi huuliaan ja kävi kohottamaan kulmiaan kysyvästi demonin sanoille. Totta kai hän piti siitä, hän halusi lisää, hän halusi tuntea sitä tuskaa mitä aiheutti muille itse. Roswell kävi kuitenkin kyselemään, ansaitsiko mielipuoli sitä, ehdotellen jonkin testin tekemistä. Ennen kuin Seth mitään ehti kommentoimaan asiaan, oli demonin sormi löytänyt tiensä velhon huulille, hiljentäen alkavat vastaväitteet. Demonin puheita kuunneltiin korva tarkkana, eikä Seth voinut sanoa pitävänsä siitä, mitä sarvipäinen ehdotteli. Vai piti Hansin antaa sanoa mielipiteensä? Punasilmäinen vaikutti vakavoituvan aiheen tiimoilta, tuijottaen demonia nyt mitäänsanomattomin kasvoin. Päätä käytiin kuitenkin kallistamaan pienesti vasten vanhemman miehen kättä, kun se huulilta kävi lipumaan poskea pitkin ylemmäs. Hetkeksi hullu sulki silmänsä, selvästikin miettien asiaa.

Hän pilaa leikit Silmiä pidettiin yhä kiinni, samalla kun demonin kosketuksesta joko nautittiin tai ei välitetty lainkaan Hän ei anna Sethin palata Oli kai sanomatta selvää, jos halusi kuulla Blackin suoran mielipiteen, piti Sethin antaa tilaa toiselle mielelle, joka ei tietenkään halunnut päästää hullua takaisin puikkoihin.
Enkä minä ole vielä valmis lopettamaan Silmät kävivät avautumaan nopeasti, terävän katseen kohdistuessa demonin kasvoihin. Toinen luisevista käsistä kävi tunkeutumaan kaavun povitaskuun, josta vedettiin esille pieni tinarasia. Rasia heitettiin saman tien mahdollisimman kauas, jonnekin huoneen nurkkaan, eikä sen perään edes vilkaistukaan. Mikäli Blackin annettaisiin käydä pinnalla, ei Seth halunnut lääkkeiden olevan lähelläkään tätä kehoa. Hullu oli kuitenkin melko varma siitä, että pystyisi pitämään kontrollin, vaikka Black kävisi esillä. Hän oli liian kiihtynyt pystyäkseen kontrolloimaan itseään ja jos Black paikalla kävi, olisi tuo varmasti enemmän tai vähemmän häkeltynyt tekosistaan, jonka johdosta suuttuisi uudestaan lähinnä itselleen ja kun raivo otti vähääkään valtaa, pääsisi Seth takaisin. Näin punasilmäinen ainakin laskelmoi.

Jos tämä on jokin juoni ajaa minut pois kontrollista, vannon, että kun palaan, satutan sinua niin syvästi, ettet enää ikinä käy leikkimään olemattomalla luottamuksellani ja Seth tarkoitti sitä eikä hullu nyt meinannut fyysistä tuskaa demonille, kyllä hän tiesi miten henkilöitä käydä oikeasti satuttamaan, mikäli halusi.
Hans Hans Hans sinun mielipidettäsi kaivataan Seth hymisi lähinnä itsekseen, käyden laskeutumaan makuulleen pöydälle. Kädet siirtyivät jälleen lepäämään pään yläpuolelle, samalla kun demoni vihdoin päästettiin irti jalkalukosta. Velho sulki silmänsä, hiljentyen hetkeksi. Hiljaisuuden rikkoi kuitenkin nopeasti se lähes kuiskaileva mumina, mitä luiseva mies alkoi itsekseen pitää. Pää kävi nykimään pienesti sivulta toiselle, mielien käydessä kamppailemaan siitä, kuka saisi säilyttää suuremman kontrollin. Tietenkään Seth ei suostunut väistymään täysin.
Se hiljainen mumina vaihtui pian ynähtelyksi, joka aika ajoin kuulosti yllättävänkin tuskaiselta. Välistä mies kuulosti hätää kärsivältä, välistä taas pieniä, huvittuneita naurahduksia karkasi ilmoille. Yllättäen pään yläpuolen levänneet käsivarret kävivät iskeytymään kiinni pöytään, kynsien käydessä raapimaan jälleen rantuja puiseen pintaan. Käsivarret kävivät peittämään miehen kasvot, koko kropan käydessä sätkimään pienesti. Hengitys kiihtyi jälleen, naurahtelun ja vaikeroinnin jatkuessa.
ä-älä.. Pitkästä aikaa ääni kuulosti jälleen siltä samalta, matalammalta ja rauhallisemmalta. Rauhalliseksi tuota parahdusta ei kuitenkaan voinut haukkua millään, velhon kuulostaessa suorastaan itkuisen anovalta. Mitä velho oli tarkoittanut parkaisullaan, se oli vielä hämärän peitossa.

Mies kävi taivuttamaan selkäänsä tuskaisen oloisena, pöydällä vaikeroidessaan. Yhtä nopeasti mitä oli alkanutkin, loppui se pieni liikehdintä ja äännähtely, velhon hiljentyessä täysin. Raskaasti valkeahiuksinen hengitti, käsien käydessä rentoutumaan pois kasvojen tieltä. Toinen käsivarsista kuitenkin laskeutui peittämään silmiä ja otsaa, velhon haukkoessa henkeään, näyttäen siltä, kuin olisi hakenut sanoja hengittämisen lomasta



//Aran tekee sen, sillä Garrettia ei hylätä. Ei koskaan. Black kiipeää mökömökö puuhun heittelemään ohikulkijoita kävyillä, Black ei jaa mitään kenenkään kanssa. Mutta perhana Marduk meni ja vei Roswellin. Hyvä perse on, mutta Marduk osaa myös sanoa, että tämän perseen omistajalla on tippuri ja huuliherpes //

[Sands]

Roswell jatkoi toisen posken silittelyä asiansa kerrottuaankin, palkintona velhon syödessä niinkin nätisti keksinsä, joka suuhun oltiin noin vain tungettu... Vaikka varmasti palkinnoksi oltaisiin otettu toinen läpsy poskelle. Black tuntui vakavoituneen aiheen myötä tosin olisihan se voinut olla se pakkosyöttäminenkin hakkaamisen sijaan, mutta ajatus ei kuitenkaan näyttänyt olevan mieluisa. Toiselle annettiin aikaa miettiä, käden edelleenkin poskea helliessään, velhon jopa käydessä nojautumaan hieman sitä vasten silmät sulkiessaan. Tässä kovin estottomassa tilassa ollessaan Black harvoin oli vakava, tuo piti enemmän huvista ja nauramisesta muiden kustannuksella, tietenkin. Ja tämä pieni testi oli ilmeisesti epämiellyttävämpi, kuin voitiin aavistaa, kenties se oli oikeaa työtä hupia rakastavalle velholle! Kovasti sitä vastusteltiinkin ajatusta, sen toisen, vakavamman ja hiljaisemman miehen pilaavan kaikki nämä hauska leikit... Eikä demoni voinut väittää vastaankaan. Ei ihmekään, jos tämä itseään Sethiksi kutsuva halusi pysyä kehossa niin kauan, kuin mahdollista; Black ei tehnyt mitään hauskaa tuon mielestä, eikä päästänyt tuota huvittelemaan. Ja sitten kun vauhtiin päästiin, huvittelu meni liian pitkälle sen ollessa patoutunut sisälle liian pitkän aikaa.

Velho työnsi kätensä povitaskuunsa, vetäen jotain pientä ja kiiltelevää ulos, heittäen sen kauemmas. Sarvipään katse seurasi pienen rasian matkaa ilman poikki, sen kopsahtaen ja rapisten osuen maahan kauempana pöydästä. Roswell ei tiennyt sen tarkoitusta, eikä käynyt sitä kysymään, käänsi vain katseensa takaisin velhoon pöydällä. Toinen kävi epäilemään demonin motiiveja testiin, kujeilevan virneen noustessa kasvoille.
"Haluatteko minun sitten käyttävän luottamustanne hyväkseni vain, että saisin kovemman rangaistuksen, herrani?" Tuo hymähti virneensä lomasta leikitellen ja muka niin ihmetellen koko asiaa, vaikka Black oli tästä täysin vakavissaan, eikä pilaillut lainkaan. Se ei estänyt miehistä vanhempaa, vaikka jokin kertoi velhon tarkoittavan jotain paljon, paljon kauheampaa... Mutta kai sarvipää ilmoitti näin olevansa itse valmiina kovempiinkin leikkeihin tulevaisuudessa, nojautuenkin vielä kertaalleen toisen päälle, tuoden kasvonsa lähemmäs.
"Ja jos tämä testi lopettaa leikkimme lyhyeen, pyytäisin, että tulisitte luoksenne heti, kun voitte. Haluan leikkiä lisää, herrani," ääni oli rauhallinen, mutta pilkettä löytyi kyllä silmäkulmasta enemmän, kuin tarpeeksi. Ei Roswell pahemmin tällaisista leikeistä välittänyt, mutta Black piti niistä ja oli nyt kovin huolissaan niiden loppumisesta. Demoni ei tiennyt, miten tämä tulisi loppumaan, joten toiselle haluttiin edes antaa jotain lohtua tulevasta. Hän kyllä antaisi toisen leikkiä vapaasti hänellä itsellään, siis. Kenties velho säästäisi sitten muut kivulta...

Toisen jalat kävivät vihdoin vapauttamaan sarvipään otteestaan, tuon mieluusti käydessä ottamaan pari askelta taaksepäin antaessaan enemmän tilaa, viinilasi edelleen käsissään. Black kävi maaten pöydälle, puhuen itsekseen ja houkutellen sitä toista ulos ilmeisesti kaksikko ei joko omannut tai osannut tapaa kommunikoida keskenään näin ilman, että annettiin enemmän valtaa toiselle. Hetken aikaa kaikki oli kovin rauhaisaa, mutta velhon keho kävi nytkähtämään. Liike oli pieni, mutta äkkinäinen, ilmeisesti kivulias sen jatkuessa, pienten ynähdysten karatessa toisen huulten välistä. Roswell ei voinut tehdä mitään, vaikka tämän katseleminen oli suorastaan sydäntä raastavaa. Ei, hän ei voinut kuin seisoa vieressä ja katsella, pysyä kaukana ja olla sekaantumatta tähän asiaan, ettei vain saisi kaikkea pahemmaksi. Black suorastaan kuulosti olevansa tuskassa... Vaikka vähän väliä naurahdukset pääsivät ilmoille. Se ei kuitenkaan kertonut mitään prosessin tuskaisuudesta, toisen ollessa kuitenkin leikin perusteella aikamoinen masokistikin.

Kiemurtelu, yninä ja nauru olivat kaikki läsnä, kliimaksin kuitenkin ollen vasta edessä. Velhon keho kävi jännittymään, käsien läiskähtäessä vasten pöytää äänekkäästi, niiden samaisten kynsien pureutuessa puuhun yhtä kauniisti, kuin demonin selkänahkaankin. Ja äkkinäinen liike sai Roswellin nytkähtämään, kääntämään katseensa hetkeksi muualle, mutta hetken päästä keltaiset silmät katselivat taas huolissaan toista. Kaikki loppui kuitenkin aikanaan, myös Blackin sätkiminen, tuon käydessä rauhoittumaan ja tasaamaan hengitystään pöydällä maatessaan, käden peittäessä kasvojen yläosaa. Se oli ilmeisesti ohi, sarvipäänkin uskaltautuessa nyt avaamaan suunsa.
"Herrani?" Tuo aloitti, roolissaan edelleenkin, sopimushan ei ollut rauennut missään vaiheessa,
"Olkaa hyvä ja rentoutukaa hieman, teillä ei ole mitään syytä kiirehtiä ja rasittaa itseänne liikaa nyt," demonin sanat olivat lempeän rauhallisia, tuon pysyessä vielä kauempana ja liikkumattomana hetken aikaa, että toinen saisi kerätä itsensä rauhassa ja ilman häiriöitä. Koko prosessi oli näyttänyt kivuliaalta ja miehen täytyi tuntea olonsa kovin hämmentyneeksi kaiken jälkeen.
"Jos haluatte juotavaa, viiniä kyllä löytyy," Roswell kävi lähestymään tarpeeksi, että saisi asetettua pikarin käsistään pöydälle, hieman kauemmaksi Blackistä, ettei tuo vahingossa sitä kävisi kaatamaan. Toinen saisi ottaa sen, jos tunsi tarvetta kostuttaa kurkkuaan.
"Heti kun voitte tai haluatte, olisin kiinnostunut kuulemaan ajatuksianne. Millainen on olonne, satuitteko oppimaan mitään uutta?"




((Ei hylätä. Ei vaikka Garrett haluaa olla yksin ja käskee Arania pois. Silloin ei varmasti. Senkin Black, noin käy, kun olet liian änkyrä. Joku muu vie prinssisi. No älä nyt Marduk, kerranhan sitä vain eletään, käydään kiinni vain...))

[Aksutar]

Seth piti ajatuksesta palata asiaan, heti kun mokoma hallinnan taas saisi. Meni siihen kuinka kauan tahansa, pisti hullu tuon tarjouksen tai pyynnön korvan taakse. Demoni ei tainnut tietää, mitä oli pyytänyt. Kun Seth päälle pukkasi, ei hullu katsonut aikaa tai paikkaa, jos halusi leikkiä. Oli se sitten keskellä kirkasta päivää tai yön pikkutunneilla. Tuhon pyyntöön oli käytykin vastaamaan vain pienellä virnistyksellä.
Nyt mies makasi reporankana pöydällä, vastaamatta mitään demonin kyseisiin saatikka puheisiin. Oli vaikea sanoa, kumpi oli paikalla, Seth vai Black. Kerta miehen silmiä ei nähnyt, ei tuon muusta käytöksestäkään ainakaan vielä voinut tulkita mikä persoona oli läsnä.
Yllättäen mies nousi istumaan. Nopeasti, jokseenkin luonnottomasti. Kämmenet kävivät tarraamaan kiinni pöydän reunaan, valkohapsisen roikottaessa kasvojaan kohti lattiaa. Hiukset kävivät hitaasti valumaan hartioilta peittämään paremmin luisevamman miehen kasvoja. Velho piti kiinni pöydänreunasta, kuin hukkuva oljenkorresta, vetäessään henkeä syvään.
Meillä on tarpeita Velho aloitti. Ääni kuulosti normaalilta, ainakin hetken, ennen kuin Black jatkoi .Jotka on tyydytettävä.
Ennen kuin minä minnekään katoan Sethin ääni palasi valtaan, virnuilevien kasvojen kohottautuessa nyt kohden demonia.
Black ei päässyt eroon Sethistä, ennen kuin tämä mieli oli tyytyväinen tai tainnutettu. Ilmeisesti Sethin toiveet eivät kuitenkaan eronneet suuresti velhon omista loppupeleissä, sillä olisi voinut olettaa Blackin pistävän voimakkaammin kampoihin, jos ei missään nimessä olisi omistanut edes jollain tasolla samanlaisia toiveita ja tarpeita, mitä Seth. Olihan velho maininnut Sethin olevan oikea itsensä, pitikö se sitten loppupeleissä paikkansa? Seth kuitenkin käyttäytyi, kuin olisi ollut vieras tässä kehossa.

Opin sen, ettei pöytä ole mukava paikka lojua pitkällään Omahyväisesti virnuileva punasilmä jatkoi, samalla kun kävi avaamaan kaapunsa nappeja ja nyörejä Mutta mukavuus onkin heikoille.
Tässähän tuli ihan kuuma Mitä sarkastisin naura kävi pärskähtämään ilmoille toteamuksen jälkeen, Seth löysi sen harvinaisen typeränä, että saattoi itse tuntea kuumuutta, vaikka yleensä tulella leikki. Kaavun yläosa annettiin valua pois harteilta, pöydälle, johon se jäi odottamaan lopullista riisumista, jahka Seth ylös nousi. Kaavun alta paljastui tuttu t-paita ja housut, ei luiseva mies nyt pelkässä kaavussa voinut pakkasilla hyppiä missään. Vaikka viettikin suurimman osan päivästään sisätiloissa.
Mihin jäimmekään? Seth virnuili huvittuneena, samalla kun toinen luisevista käsistä kävi hieromaan kaulan ympäri kulkevaa arpea, joka kieli köyden joskus aikanaan kiristyneen ja hiertäneen turhankin lujasti vasten kapoista kaulaa. Arvet kuitenkin kertoivat koetusta kivusta ja kivustahan Seth piti, joten tuo ei nähnyt mitään syytä peitellä arpiaan. Ei kaulassa olevaa, eikä selässä risteileviä ruoskaniskunjälkiä.. ne tosin eivät nyt näkyneet, paidan verhotessa yläkroppaa.


//Silloinhan Aran vain innostuu tunkemaan tiiviimmin seuraan, eikä jätä Garrettia millään rauhaan. Sellaisiahan nuo naiset ovat, aina kun sanovat Mene pois he haluavat oikeasti vain, että uljas prinssi kietoisi kätensä ympärille ja halaisi. Black mököttää, eikä ota opikseen. Seth sitten juoksee perään kyselemään, pääsisikö setä Roswell leikkimään.
Niin no, kerran ja kerran, totesivat kaksi kuolematonta. Ja kävivät kiinni. Marduk varaa sielun, Roswell saa pitää kaiken muun//

[Sands]

Roswell ei voinut odottaa, mutta eihän tässä mikään kiire ollut. Tärkeintä oli, että Black saisi toipua pienestä kohtauksestaan, ettei mitään kunnollista vahinkoa pääsisi tapahtumaan. Silmät tarkkailivat velhoa kuitenkin, jos tuo vaikka tekisi jotain pyyntöjä, joita korva ei kuulisi. Toinen näytti olevan väsynyt, joten puhuminenkaan ei välttämättä aivan heti sujuisi, mutta elekieli voisi kertoa enemmän. Liikettäkään pöydällä makaava mies ei kuitenkaan tehnyt, mitä nyt rintakehä sentään nousi ja laski kielien, että velho ylipäätään oli hengissä. Kuitenkin aivan yllättäen Black kävi nousemaan yhdellä, nopealla liikkeellä istumaan pöydänreunalle, saaden demonin ottamaan yhden huolestuneen ja pikaisen askeleen kohti toista. Eihän hän voinut olla varma, pysyisikö velho pystyssä omin neuvoin tuollaisen jälkeen, etenkään noin nopean liikkeen jälkeen, joten sitä varauduttiin nappaamaan toinen kiinni, jos putosi. Mutta siinäpä se pitkähiuksinen mies pysyi; pystyssä, vaikkakin kasvonsa kohti maata roikkuivatkin, hengittäen syvään.

Blackin suu avautui muunkin, kuin vain hengityksen lomassa, sarvipään toiveikkaana kuunnellessa kaikki sanat. Jos toinen halusi nyt jotain, tekisi hän parhaansa yrittääkseen toteuttaa sen. Tarpeistaanhan velho puhui, vaikkakin sanojen jatkuessa toinen tummista kulmista kohottautui kysyvästi. Pian se sama vanha virnuilija oli äänessä, eikä Roswell voinut kuin miettiä, mitä ihmettä oikein oli tapahtunut. Aluksi se kuulosti enemmän siltä Blackiltä, johon hän oli tottunut, joten oliko se juuri se henkilö, jolle hän halusi puhua? Olivatko ne velhon omia sanoja, vaiko vain tämän toisen pakotettu mielipide? Vai oliko toinen vain kenties esittänyt jotain muuta huvikseen? Paljon kysymyksiä, joihin ei saataisi vastauksia helpolla, mutta ilmeisesti oli pakko ottaa sanat Blackin omina. Demoni oli halunnut kuulla mielipiteitä ja toinen oli siihen suostunut, joten kenties hän saikin ne sitten kuulla, ennen kuin valta siirtyi toisiin käsiin. Keskustelut siitä aiheesta näyttivät kuitenkin olevan kovin sotaisat ja kivuliaat, velhon pään sisällä... Ja jotain toinen oli kieltänyt, mutta ei ollut mitään tietoa siitä keneltä tai mitä.

"Kenties haluatte sitten pysyä loppupäivän pöydällä makaamassa, herrani?" Demoni hymähti roolissaan toisen mitä tärkeimmälle opetukselle pöydällä makaamisen mukavuudesta, mutta mukavuudestahan masokisti ei mitä ilmeisimmin välittänyt sen kummempia. Luultavasti tykkäisi vain, jos pakotettaisiin siihen uudestaan. Voisihan hän sen järjestää, kyllä. Black kävi kuitenkin avaamaan kaapuaan poistaakseen sen yltään "kuumuudesta" hauska teko tosiaan, miehen ollessa ollut mitä lämpimin monessa kohtaa tätä leikkiä, osittain jopa polttavan kuuma ja liekeissä. Mutta mikä ettei. Kaapu valui toisen harteilta pöydälle myttyyn alaosan pysyessä yhä istuvan yllä, Roswellin kävellessä nyt rohkeasti velhon viereen, sormien noustessa paljaan ja mitä kalpeimman että laihimman käsivarren iholle, silitellen sitä pari kertaa.
"Kertokaa te, herrani," vastaukseksi kehrättiin toiselle, sormien seikkaillessa käsivarrella ylöspäin aina Blackin kaulalle, yli toisen omien sormien ja kaulan arven, joita luisevat raajat sillä hetkellä hieroivat. Sarvipään kädet kävivät taas hiusten kimppuun, letittäen pitkiä suortuvia aikansa kuluksi.

"Viiniä, herrani?" Toinen käsistä irrottautui velhon hiuksista, nostaessa täytetyn pikarin pöydältä ja tarjotessa sitä Blackille.




((Kyllä, etenkin silloin, jos prinsessa on kylvyssä alastomana kirkumassa. Silloin Aranin pitää hypätä sinne veteen halaamaan ja hellimään ja rakastamaan ja pesemään, että saa lepytettyä oman prinsessansa. Kyllä se sätkiminen ja huutaminen loppuu ajallaan. Kyllä Black vielä joku päivä oppii myös jakamisen salat, kuten Henry. Sitten kaikki voivat leikkiä yhtenä isona perheenä iloisina. Yhdessä Roswell ja Marduk käyvät kaikki naiset läpi.))

[Aksutar]

Velho oli vielä jokseenkin kankeahko ja sekaisin äskeisestä, tuo ei tehnyt mitään radikaaleja liikkeitä ja istuikin nyt mielellään vaan paikallaan, tasaillen yhä hengitystä. Viimeinen asia, mitä Seth halusi nyt, oli tajunnan menettäminen. Hänhän siinä hävisi, velhon herätessä se olisi automaattisesti Black, joka vallan sai. Kuten jo todettu, Seth ei ollut valmis lähtemään. Ilmeisesti velholla ei ollut kuitenkaan suurta tarvetta päästä valtaan, sillä Seth oli saanut olla puikoissa jo harvinaisen pitkään. Kaiketi se johtui tilanteen laadusta, demoni oli täällä vapaaehtoisesti, eikä ketään oltu repimässä kappaleiksi. Miksi siis ei antaa Sethin leikkiä aikaansa, kunnes keho kävi uupumaan ja mieli väsähtämään? Ehkä Black luotti siihen, ettei demoni päästänyt hullua puolta riehumaan pitkin hovia, vaan pitäisi tämän tönössään. Mitä pahaa siitä voisi seurata?
Meinaatko, että pysyisin paikallani niinkin pitkään? Iltahan on vasta nuori ja minä olen kovin, kovin levoton persoona katse kävi seuraamaan demonin lähestymistä, antaen tuon tulla jälleen liki. Niinkin liki, että kävi jälleen koskemaan kalpeampaansa, saaden velhon vain virnuilemaan kosketuksesta, joka nostatti ihoa kananlihalle.

Virne ei ottanut laantuakseen demonin kehräilyjen myötä, samalla kun sarvipäinen päätti alkaa letittämään pitkiä hiuksia. Yksi syy, miksi Black piti ne piilossa. Ties milloin joku demoni hyökkäsi niitä letittämään.
Jäimme keskelle jotain mielenkiintoista Seth myhäili samalla kun katse laskeutui pikariin, jota tarjottiin valkohapselle. Kaulalla käynyt käsi nousi pikarin puoleen ja otti siitä kiinni, nostaen täytetyn pikarin vierailemaan kapeilla huulilla. Juominen ei todellakaan ollut sivistynyttä ja hillittyä nauttimista, vaan viiniä otettiin kunnon kulaus, ennen kuin pikari laskettiin pöydälle viereen. Ihan kuin miehellä olisi ollut suurikin jano.
Suostuin pikku testiisi. Saanko nyt palkintoni? Seth kun oli niin kiltti poika hitaasti velho kävi nojautumaan lähemmäksi demonia, toispuolisen virneen koristaessa kalpeita kasvoja.


//Aran tulee Garrettin kanssa sitten kylpyyn, kun prinsessakreivitär saatetaan kylpylään. Vähän pitää auttaa neitoa peseytymään, eihän tuosta mitään tule, kun peittelet intiimi alueitasi häpeillen. Anna kun setä Aran auttaa. Black ei opi koskaan, vanha koira ei opi uusia temppuja. Black sylkee iloiselle ja positiiviselle asenteellesi ja juoksee kauas ihmisistä. Kyllä, niin he tekevät. Joka. Ikisen. Naisen. Ja sitten siirrytään miehiin. Ainoa, johon ei saa koskea, on Lamenderlyn. Mardukilla ja Lamilla on bromance //

[Sands]

"Entä jos teiltä ei kysytä, herrani," Roswell hymisi silitellessään toisen vastustellessa ajatusta maata pöydällä liian pitkiä aikoja. Vain, koska ei pysyisi paikoillaan niin pitkiä aikoja, vaikka se olisi kivuliasta ja siten miellyttävä tunne velhon mielestä.
"Voisimme pakottaa teidät, sitoa teidät niin epämiellyttävään asentoon kuin mahdollista, täysin armoilleni," sitä uhkailtiin ja vihjailtiin liiankin rauhallisesti, vaikka virne huulilta löytyikin. Samapa sitä oli sanoa, mitä velho halusi kuulla. Kenties toinen innostuisi siitä liikaakin, mutta Black halusi tällä hetkellä jotain räjähtävää. Ehkäpä tuo saisi tästä jotain ideoita tai ehkäpä pelkät sanat ja niiden ajattelu riittäisi, kuka tietää. Demonin roolina oli nyt olla orja ja miellyttää isäntäänsä... Vaikkakin samalla se oli oiva tilaisuus testata toisen luonnetta.
"Niinkö teimme?" Roswell kysyi kovasti ihmetellen velhon ilmoittaessa heidän juuri jääneen keskelle jotain mielenkiintoista. Kerrankin Black suostui juomaan tarjotusta lasista ilman pakottamista, toisen napatessa pikarin omaan käteensä juoden aivan kunnolla. Mutta ei kuitenkaan tarpeeksi.

"Kiltti poikako?" Sarvipää leikki edelleen tietämätöntä, käden nostaen toisen poskelle, tuntien luut ihon alla selvästi,
"Enpä tiedä, herrani. Tehän olette kovin tuhma, loppujen lopuksi. Uskotteko ansaitsevanne palkinnon käyttäytymisellänne? ...Vaikkakin, teille se palkinto taitaa olla se rangaistus, eikö? Niin tuhmaa," toisellekin poskelle nostettiin käsi pitelemään kasvoja paikoillaan, demonin tuodessa omiaan lähemmäs puhuessaan lempeän kujeilevasti, viimeisten sanojen aikana huulien koskettaessa juuri ja juuri velhon huulia, keltaisten silmien katsellessa nenäänsä pitkin kapeita kasvoja edessään. Vasen käsistä uiskenteli Blackin hiusten alle, kulkien korvan päältä aina takaraivolle, jossa se kiersi pari lenkkiä pitkiä, roikkuvia hiuksia itsensä ympärille... Ennen kuin tarrautui hiuksista kiinni niin läheltä päätä kuin sai, aivan juurista. Roswell veti kasvonsa nyt kauemmas, hymyillen kovin ylimielisesti. Nyt kun toisen pää oli nätisti paikoillaan, nousi toinen kävi taas lyömään poskea oikein kunnolla.
"Juokaa lasinne tyhjäksi, herrani."




((Niin se pitää, ei tuollaiset hienopyllyt osaa itseään pestä oikein. Kaikkialta pitää pestä ja kunnolla, ei sitä muuten säilytä puhtoisina. Itse siinä heruttelee Aranin edessä, oma on syynsä. Black raahataan takaisin kaikkien pariin ja sitten saa luvan nauttia kaikesta, niin. Kyllä Marduk yhtenä päivänä menee aamulla katsomaan Roswellia ja Lamenderlyn löytyy kainalosta sätkä suussa oikein tyytyväisenä. Sitten Roswell viittoo Mardukille, että toinen kainalo on vielä vapaa...))

[Aksutar]

Puheet sitomisesta saivat Sethin jälleen hymisemään silkasta ajatuksen mielihyvästä. Vaikkei Seth tosin pitänyt itse siitä, että joutuisi kahleisiin, sillä halusi olla jollain tapaa tilanteen herra, edes jossain määrin. Nytkin Seth olisi saattanut vain tuikata demonin tuleen, vaikka antoikin sarvipäisen näyttää dominointitaitojaan. Sethillä oli silti mahdollisuus puuttua peliin.
Sopii yrittää velho naurahti haastavasti sarvipäiselle virnuillen. Roswellin kysymykset huvittivat velhoa, joka laski moiset esitykset vain kiusoitteluksi. Kyllä Roswell tiesi siinä missä velhokin, mihin oltiin jääty. Hopeahapsi kävikin nyökyttelemään demonin kysymyksiin pienesti, hymisten myöntävästi samalla.
Virne kävi hiipumaan pienemmäksi demonin nostaessa kätensä luisevan poskille, käyden samalla lempeän kujeilevasti puhuessaan lähestymään velhoa. Mitä lähemmäksi demoni tuli puheidensa lomassa, sitä huvittuneemmin kulmat kävivät kohoamaan. Pieni virne säilyi huulilla aina siihen asti, kunnes sarvipäisen huulet kävivät juuri ja juuri koskettamaan kalpeita, kapeita huulia. Intensiivinen katse pysyi tiukasti demonin silmissä, Sethin käydessä naureskelemaan pienesti.
Minua on hankala rangaista ilman, että se olisi minulle palkinto Seth kävi myöntämään itsestään selvyyden, juuri ennen kuin pieni ynähdys karkasi ilmoille demonin tarratessa kovakouraisemmin kiinni hiuksista.

Toinen laihoista käsistä kävi reaktiomaisesti nousemaan demonin käsivarrelle, joka hiuksista piti kiinni. Lähinnä vain lepäämään aluksi toisen käsivarrella, kunnes ote kävi alta aikayksikön tiukentumaan uuden lyönnin myötä, kynsien pyrkien jälleen painautumaan vasten vanhemman miehen lihaa. Vaatteet kuitenkin olivat välissä.
Iskun saattelemana Seth kävi jälleen parahtamaan pienesti, mutta äkkiäkös se pieni kipu muuttui jälleen naureskeluksi ja innostuneeksi virnuiluksi. Hetkeksi suljetut silmät avautuivat tuijottamaan taas demonia haastavasti, sarvipäisen kehottaessa velhoa juomaan lasinsa jälleen tyhjäksi. Aluksi Seth nautti vain siitä säteilevästä jomotuksesta iskun johdosta, velhon aukoessa suutaan silkasta ilosta, minkä sai, kun kipua aiheutti itse toimillaan lisää.
Mitä jos en? Innostuneen naureskeleva ääni kysyi, samalla kun demonin käsivarresta pitelevä käsi laskeutui alas ja yhdellä, nopealla huitaisulla kävi tiputtamaan velhon oman juomapikarin lattialle, jonka johdosta viini kävi leviämään pitkin puista pintaa.
Hups Mitä huvittunein virnuilu jatkui, haastavan katseen pysyessä yhä sarvipäisessä.

// Garrett, pitäisi sinun jo tietää, ettei kukaan voi vastustaa jos olet alasti. Ei edes Aran. Olet niin kaunis. Black nauttii vaan jos saa piiskata. Tai saa piiskaa. Marduk menee itkemään itsensä uneen jos Roswell sen tekee >: Irti Bromance kaverista. //

[Sands]

Roswell sai lyöntinsä osumaan toisen poskeen, eikä velho edelleenkään tehnyt mitään sitä estääkseen. Toinenhan halusi sitä, kerjäsi suorastaan aikaisemmin ja nyt sen sitten sai. Nousihan Blackin käsistä toinen tarrautumaan sille demonin käsistä, joka hiuksista oli tarrautunut tiukasti kiinni. Kenties automaattisesti sen käden ollessa se, joka satutti sillä hetkellä, vaikka pahempaa kipua oli luvassa. Tai parempaa, sitä se varmasti toisen mielessä oli. Pieni parahdus karkasi velhon suusta kämmenen iskeytyessä vasten poskea, otteen hiuksistakin koventuessa. Tietenkin isku sattui ja kipuun reagoitiin, mutta piankos se älähdys muuttui nauruksi, Blackin innostuessa entisestään. Haastavaksi punaiset silmät muuttuivat tosin käskyn kautta käskyhän se lasin juominen tyhjäksi tosiaan oli toiselle pyynnön sijaan, mutta sen tietäminen ei luultavasti muuttaisi tilannetta millään lailla. Velho oli uhmakas eikä halunnut leikkiä nätisti, turhahan toisen oli kysyä, mitä sarvipää tekisi, jos ei suostuisi juomaan viiniä. Samahan oli tapahtunut jo viime kerralla ja se viini pakotettiin Blackin kurkusta alas hienostelematta ja vähät välittäen, pitikö toinen siitä

Mutta siihen velho oli varautunut, ottaen virheistä ja teoista opikseen. Luiseva käsi kävi muka niin vahingossa ja huomaamatta osumaan pikariin laskeutuessaan, huitaisulla työntäen sen alas pöydältä viineineen. Pieni kolahdus vain kuului lasin osuessa lattialankkuihin, punaviinistä osan räiskyessä ympäriinsä pieninä tippoina, mutta suurin osa kuitenkin valui pikarista lattialle, hitaasti levittäytyen ympäriinsä. Ihme, ettei lasi ollut särkynyt osumasta! Roswell oli seurannut koko tapausta vierestä rauhallisena, edelleen toisen hiuksista kiinni pitäen, eikä tehnyt elettäkään nostaakseen lasia tai pelastaakseen viiniä. Nopealla liikkeellä osa siitä olisi pysynyt vielä pikarissa juomakelpoisena, mutta rauhallisesti katse siirrettiin vain lattiasta takaisin Blackin kasvoihin.
"Voi teitä, herrani. Kuinka tuhmasti teitte, tuhlaatte hyvää viiniä," demoni torui kovin pettyneenä, huulia mutristaen teatraalisesti, otteen hiuksissa käyden kovakouraisemmaksi ja tiukemmaksi. Kenties vanhat kasvot olivat rakastavaiset kuten sanatkin, mutta kädet olivat kaikkea muuta, kuin sitä. Ainakin tässä tilanteessa. Hän ei ollut tyytyväinen ja sen velho sai luvan tietää. Teoilla oli aina seurauksensa ja nyt niistä oli aika kärsiä.

Hiuksista pidettiin vieläkin kiinni syystä, sarvipään käydessä riuhtaisemaan toisen yhdellä nopealla ja tiukalla otteella jaloilleen pöydänreunalta istumasta, pystyi velho pysymään vielä pystyssä omin avuin tai ei. Blackille oltiin annettu tarpeeksi aikaa kerätä itsensä ja kehtasipa toinen vielä käyttäytyä tuolla tavalla. Silti, vielä hetken aikaa Roswell olisi suostunut pitelemään toista pystyssä, jos tuo todella sitä olisi tarvinnut, vain koska oli niin hyväsydäminen... Tosin, hiuksista se suurimmaksi osaksi tapahtuisi. Velho ei halunnut helliä otteita, joten helliä otteita ei turhaan tuhlattu tuhmille pojille, jotka eivät niitä edes osaisi arvostaa. Toinen saisi luvan juoda viininsä sitten lattialta, jos sitä niin kovasti halusi, demonin käydessä työntämään Blackin kasvoja kohti viinitahraa, pakottaen tuon maahan. Ainakin, jos velho ei liikaa kävisi vastustamaan. Lihaksia vanhemmalta mieheltä löytyi enemmän, jääräpäisyydestä oli hankala sanoa, mutta toinen oli kuitenkin velho ja omasi kykyjä vaikka minkälaisia.




((No kyllä Garrett sen tietää, mutta pitäisi vähän edes yrittää. Voisi silloin edes jättää rauhaan, jos ei voi hillitä itseään! Vaikka tuntuuhan päänahan hierominen oikein mukavalta... Black saa piiskata demonileluaan vapaasti, ehkä silloinkin se mutru kääntyy hymyyn ja kaikki pääsevät leikkimään yhdessä. Roswell hakee Mardukin kainaloonsa ja paijaa oikein kunnolla.))

[Aksutar]

Sen laadusta voimme toki väitellä seuraavan tovin, jos haluat Seth virnisti demonin toruttua velhoa siitä, kuinka tuo kävi hyvää viiniä tuhlaamaan. Tosin, Sethillä ei ollut mitään kokemusta viineistä, tuo joi jos joi, eikä pahemmin maistellut. Velho olisi kuitenkin voinut käydä nimeämään muutaman omia makuhermoja enemmän miellyttävän viinin, mikäli niistä oltaisi alettu puhumaan.
Asiasta ei kuitenkaan alettu keskustelemaan, demonin riuhtaistessa velhon tolpilleen. Liikkeestä käytiin ynähtämään pienesti, eihän se päänahassa mukavalta tuntunut. Mutta vaikka mahdollisuutena olisi ollut kadottaa hiukset uudestaan taian avulla, ei sitä edes harkittu. Kipu tuntui hyvältä. Kyllähän velho jo pystyssä pysyi omin neuvoin, vaikka kädet kävivätkin tarrautumaan demonin keskivartalosta ylös noustessa. Kauaa ei demonista kuitenkaan kiinni pidetty, kun Roswell kävi pakottamaan Sethin maahan. Kädet ottivat vastaan lattiasta, pistämättä kuitenkaan hanttiin. Vasta siinä vaiheessa, kun kasvot olivat koskea lattiaa, saattoi velhon osalta tuntea vastarintaa.

Meinaatko? Sivusilmällä velho vilkaisi demonia kujeilevasti Hovin velhoko alentuisi nuolemaan lattioita kuin pahainen piski?.
Tosin jos Seth jotain osaa Katse kääntyi viinitahraan puheiden lomasta, samalla kun velho painautui lähemmäs lattiaa niin käyttää kieltään.
Huulet kävivät painautumaan vasten viinin peittämää lattiaa, kielen käydessä koskemaan puista pintaa. Seth taipui nöyryytykseen virnuillen, viiniä imettiin sekä nuoltiin pois lattialta, sitä mukaa mitä demoni joko siirsi päätä tai antoi myöten velhon pienille liikkeille. Osa valkeista hiuksista kävi värjääntymään punertaviksi viiniin osuessaan, mutta jos Seth johonkin ei nyt huomiota kiinnittänyt, niin sotkuisuuteen. Kun viinistä oli jäljellä enää satunnaisia pisaroita siellä täällä, lopetti velho toimituksen ja kävi raottamaan puoliummistuneita silmiään paremmin, jotta saattaisi vilkaista jälleen demoniin. Kieli kävi nuolaisemaan omia huulia, joiden ympärys oli äskeisen myötä käynyt tahriintumaan jälleen viiniin.
Oliko Seth nyt kiltti poika?


// Garrett ei voi valehdella itselleen, oikeasti se vaan tykkää kun Aran koskee. Aran on juuri ja juuri tarpeeksi komeakaunis, jotta olisi Garrettin arvolle sopiva. Black piiskaa ja yllättäen kaikki haluaa piiskata koska se näyttää kivalta ja Roswell pitää niin kauniita ääniä. Marduk mököttää kainalossa hetken, kunnes alkaa kehrätä paijauksien myötä. //