Kulta, meidän pitäisi puhua || Sands

[Sands]

"En valehtele Hänen Majesteetilleen, enkä aio salailla tämänkään asian suhteen, herrani. Jos Hänen Majesteettinsa kysyy oikeat kysymykset, Hän saa tietää... Mutta vain, jos onnistuu ne oikeat kysymykset kysymään," Roswell hymähti velhoa silmäillessään. Kuningas totta tosiaan oli utelias tapaus, kuten neuvonantajansakin. Demoni oli ollut omilla matkoillaan nyt jokusen tovin ja varmasti Henryä alkoi kiinnostaa, missä kaikkialla tuo oli käynytkään, mitä oli tehnyt ja kuullut. Eikä epäillystäkään ollut siitä, että tämän jälkeen kaikki tulisi olemaan kovin kivuliasta, eikä sitä kipua voitu kovin helposti peittää, kun pojan sängyn vierellä kokoajan istuttiin valmiina. Se saisi toisen epäilemään ja kysymään kysymyksiä, olihan hänellä jo nyt jälkiä näytettävänäkin.
"Mitä tulee selkääni... Sen näemme vasta myöhemmin, mh?" Kulma nousi kysyvästi, haastavasti. Vanhus oli kovaa tekoa ja sen Black saisi huomata. Typeräähän se edelleenkin oli haastaa hullu oma terveys kun oli vaakalaudalla mutta eipä hän tuntenut olevansa vaarassa.

"Ja mitä haluatte minun kertovan Hänen Majesteetilleen teistä, herrani?" Sarvipää esitti kovin tietämätöntä, silmiään räpytellen,
"Tiedätte, mutta ette käytä sitä Hänen Majesteettiaan tai papitarta vastaan, kuten lupasitte? Annatte heille mahdollisuuden ennen kuin hyppäätte johtopäätöksiin? Jotain sellaistahan me lupasimme ja siksi olen tässä. Ette kai ole sanomassa, ettette aio pitää omaa puoltanne sopimuksesta ja leikkimme loppuu lyhyeen, herrani? Se olisi sääli," tietenkin Roswell oli pitämässä huolen, ettei velho käynyt tiedoillaan mässäilemään, vaikka nyt hänen "herransa" oli ja kykenisi jatkamaan leikkiä, vaikka demoni ei siihen enää ryhtyisikään. Kai tämä edelleen olisi luettavaksi siihen suututtamiseen ja veren kerjäämiseen nenästä, mutta hän totta tosiaan aikoi varmistaa, että Black muisti lupauksensa... Ja myös käyttäytyisi sen mukaisesti!

Selkä oli kuin tulessa. Kuka tietää, kenties se oli kirjaimellisestikin tulessa velhon pitäessä sillä leikkimisestä, mutta toivoa riitti vielä sen olevan pelkkää kuumuutta ja kipua. Omasta miltei kuolemattomuudesta ei kannattaisi puhua sadistien tai muuten vain liian julmien ja tiedonjanoisten kanssa, mutta vanhuksella ei ollut tapana jättää kysymyksiä vastaamatta, jos niihin vastata kykeni. Heti Black innostui asiasta, saaden lelun, joka ei niin helposti rikki menisikään... Ja hauskaahan se olisi rikkoa sellainen, eikö? Roswell olisi voinut vastata heti, muttei saanut siihen tilaisuutta. Kynnet iskeytyivät taas vasten selkää lihaan, kuumempina, kuin viimeksi, tunkeutuen syvälle ihon alle. Nyt toisen lähestymistapa oli hitaantuskallinen, käden raapiessa selkää auki niin kovin hitaasti matkallaan ylös. Pelkästään se oli tarpeeksi saamaan huudon suusta, mutta vaikka selkä kertaalleen raavittiin auki ja poltettiin umpeen, päätti toinen käsi tulla perässä tekemään sen saman ja vetämään vanhat haavat taas verille, ennen kuin kuumuus pääsi tekemään tehtävänsä. Se sattui, eikä demoni voinut pysyä nätisti paikoillaan enää. Blackiä ei käyty heittämään sylistä, mutta kovasti tuo kiemurteli ensimmäisten kipujen jäykkyyden laantuessa, huutojenkin pikkuhiljaa hiljentyessä vain vaikeroinniksi.

"Hänen M-Majesteettinsa ei p-pitäisi siitä, jos onnistuisitte, h-herrani," hampaiden välistä saatiin sanottua vastaus. Paljon sarvipää tiesi pystyvän kestävänsä, mutta jos velho oikeastikin halusi hänet hengiltä ja löytäisi keinon... Ei Henry tulisi pitämään siitä. Estäisikö se Blackiä?




((Garrettilla ei ole hyvä kerjäävä katse, kun on tottunut saamaan kaiken heti, ilman töitä. Edes sitä söpöä katsetta. Mutta voihan tuollainenkin hienopylly käydä todella kieroksi, jos syitä annetaan. Mutta Aran on kaikista kieroin. Roswell tykkää, jos joku on silittelemässä ja hoitamassa. Enää ei pylly tunnu niin kipeältä. Minäpä nukuin, hähä. Ivy on kateellinen, kun dominatrix Ophelia ei päässyt ensimmäisenä demonia rankaisemaan. Siksi Roswell on niin kuolematon, että saa kunnolla hakata. Niin se vain on.))

[Aksutar]

// No ehkä joku pieni K-Agna varotus koska Roswellia satutetaan ja Ivy itkee jo >: //


Lupasinko minä jotain? Seth naurahteli demonin huutojen lomasta, kehräten sarvipäisen korvanjuuressa Taisin luvata Tai sitten sinä muistat väärin Tietenkin velho muisti sopimuksenpuolikkaansa, mutta ehkä Seth halusi puolestaan testata, saisiko demonin suuttumaan. Roswell oli ehättänyt jo ottaa iskuja vastaan nöyrästi, alistuen velhon leikkeihin, mikä olisikaan parempi hetki huomauttaa, ettei ehkä aikonutkaan pitää omaa puolta sopimuksesta? Nyt kun hullu sitä mietti, miksi hän sopimuksesta pitäisi kiinni? Ehkä hän vain leikkisi aikansa sarvipäisellä, hypellen sitten kiusaamaan kuningasta ja papitarta tiedoillaan. Pari juorua sinne tänne ja pian koko hovi siitä puhuisi, sitten hän voisi katsella varoista kuinka koko kuningashuone murenisi. Suunnitelmahan oli täydellinen! Sikäli mikäli Seth olisi aina ollut se hallitseva mielentila velhon päässä. Heti kun kirouksen aiheuttama olotila häipyi, lukitsisi velho varmasti itsensä jonnekin onkaloon eikä tulisi pois koskaan.

Pysy!... aloillasi Sillä samalla hetkellä kun demoni lähti liikehtimään suuremmin, kävi velho tiukentamaan otettaan Roswellista, vetäen vanhemman kehoa vasten omaansa. Mikäli sarvipäinen olisi edes yrittänyt tuupata velhoa pois yltään, olisi Seth kirjaimellisesti kynsin ja hampain tarrannut kiinni demoniin. Ei tosin ollut varmaa kannattiko demonia purra, ties mitä sisältä tursuaisi suuhun. Demonin vaikerointi sai velhon jälleen naureskelemaan, luisevamman kasvojen painuessa vasten demonin hartiaa. Seth hengitti syvään nauttien siitä palavanlihan kärystä, joka tilanteen johdosta alkoi leijailla teräväaistisen tietoon. Kädet pysähtyivät demonin niskan tienoille, sormenpäiden irrotessa toisen lihasta. Mielihyvästä levolliseksi käynyt katse terävöityi tarkkailemaan omia sormenpäitä, samalla kun korva kävi rekisteröimään kivun sävyttämän huomautuksen demonilta.
Vain yksi syy lisää vihata meitä Seth hymähti vasten demonin hartiaa, yllättävän rauhallisesti. Roswellille suotiin nyt hetki toipua äskeisestä jotta seuraava isku tuntuisi yhtä pahalta. Kokoajan jatkuva tuska alkoi turruttamaan, oli parempi antaa toisen kerätä itseään hetki.
Olen hämmästynyt, että poika edes antoi meidän jäädä hoviin Tosin, ei se suuri ihme ole loppujen lopuksi, koska minulla on yhä hänen siskonsa Seth kehräsi, samalla kun jäähtymään käynyt etusormi kävi kevyesti koskettamaan kynnenpäällä Roswellin niskaa. Hitaasti mukavanlämmin sormi kävi lipumaan ylös ja alas niskaa pitkin, keskisormen ja nimettömän liittyessä seuraan. Toinen käsistä lepäsi alempana, demonin yläselällä, valmiina iskeytymään kiinni lihaan jos tuo yrittäisi jotain tyhmää.


//Kyllä ne pennut oppivat nopeasti, että pitää näyttää söpöltä ja säälittävältä, jotta herkkuja saa. Kerjääminen tulee kuin luonnostaan. Black voi silitellä ja hoitaa Roswellia, sitten Henrystä tulee kateellinen pikku prinssi. Se sen täytyy olla, Ivy on vain kade. Ehkä Ophelia saa sitten seuraavaksi vuoron, ehkä ei. Roswellista tulisi hyvä stressilelu, kun saa painattaa menemään täysillä, eikä se mene koskaan lopullisesti rikki //

[Sands]

Roswell kiemurteli aikansa kivusta ja olisi voinut kiemurrella pidempäänkin, ellei Black olisi käskenyt lopettamaan, tiukentamalla samalla otettaan. Kynnet pureutuivat syvemmälle ihoon, saaden älähdyksen karkaamaan kurkusta, mutta kipu sai tuon tottelemaan. Hankalampihan se oli pysyä paikoillaan, mutta toinen käski sitä ja parempihan se selvästikin oli lopettaa. Halusihan hän tietenkin olla haastava leikkikaveri, mutta leikkiin tuo lähti tottelevaisena orjana, ei tottelemattomana sellaisena. Vanhus oli sitkeää sorttia, mutta osasi leikkiä osansa.
"En olisi orjanne syyttä, herra," tuo ilmoitti asiat hengityksensä lomasta niin, kuin ne olivat. Tietenkin velho kävi leikittelemään asialla, sellainenhan tuo sattui olemaan. Yrittäen saada demoninkin epävarmaksi siitä, voisiko tuohon luottaa, kenties. Suorastaan typerä aika alkaa leikkiä sillä aiheella, jos Black halusi sarvipään olevan niinkin alistuvainen, kuin tähän asti oli ollutkin. Roswell voisi lopettaa leikin tähän, jos toinen sitä halusi. Kukapa järkevä luottaisi hulluun, mutta ehkäpä sitä niin pitkän iän eläessään pari ruuvia löystyi omastakin päästä.
"Suosittelisin teidän virkistävän muistianne, ennen kuin kyllästyn odottamiseen. Enkä pidä siitä, jos luottamukseni petetään, herrani," demonin koko keho tuntui jo väsyneen, mutta kukapa ei hieman rauhaa ja lepoa kaipaisi moisen kivun jäljiltä. Kynnet olivat raapineet koko selän auki, aina niskaan asti. Oli hyvä, että toinen poltti haavat umpeen, muutenhan veri olisi käynyt sotkemaan turhan paljon ja tehden haavojenpiilottamisen hankalaksi. Kovin säyseänähän Roswell suorastaan nojasi vasten toista, mutta eiköhän Black tiennyt jo, mitä vihamiehilleen tuo oli suunnitellut. Aikaisemmin puhuttiin jo tosimuodon vapauttamisesta vain koston takia...

Demoni otti mieluusti vastaan mahdollisuuden levätä hetken, vaikka tiesi kyllä sen syyt. Oli vain tyyntä ennen myrskyä, mutta se sopi tähän hätään. Velhon sormet kävivät viilenemään hieman, silitellen jopa jotenkin rentoutumaan onnistuneen niskaa. Leuka käytiin asettamaan toisen hartialle lepäämään, hengityksen tasaantuessa samalla, kun silmät ummistuivat.
"Tiedätte Hänen Majesteettinsa käskyn olleen, ettei minua saisi vahingoittaa," Roswell sanoi hiljaa, olihan Blackin korva aivan vieressä, eikä siihen toki haluttu huutaa suotta,
"Tätä pyysin itse, joten voin selittää sen Hänelle, herrani. Jos Hänen Majesteettinsa kysyy. Olisitte turvassa, mutta jos menetän henkeni, en voi sanoa sanaakaan teitä puolustaakseni," silmät olivat edelleenkin suljettuina, lämpimien somien silitellessä niskaa. Rakastikohan prinsessa todella edes velhoa? Rakastiko tuo velhoa, muttei silloin kun tuo oli... Tällainen? Jos Blackistä piti päästä eroon, ymmärtäisikö Lily? Demoni ei halunnut prinsessan kärsivän, mutta jos velho oli käyttämässä kuninkaan siskoa vain hyväkseen, ettei Henry voinut tehdä mitään... Sitä ei voitu kuin toivoa, että Lily tiesi, mitä pitäisi tehdä. Että toinen tekisi varmasti sen, minkä näki parhaaksi.




((Tietenkin Garrett osaa kerjätä, muttei niin hyvin, kun jotkut muut. Liian helposti saanut kaiken ja tuo on vain lellitty pilalle. Kaikki saavat helliä Roswellia, Roswellista riittää kaikille. Kipeästä pyllystäkin, tykkää vaan, kun on monta prinsessaa koskettelemassa. Ivy on kauhea pervo, pikkuisen täällä vain leikitään ja heti alkaa änkyröimään. Älä huoli Ophelia, kyllä Roswell antaisi sinunkin antaa piiskaa. Pitää vain ottaa härkää sarvista. Oikeasti Roswell on yhtä pehmeäkin, kuin stressilelu. Oikea muoto tuli ilmeisesti nyt esille, hitsi.))

[Aksutar]

Seth kävi jälleen hymisemään itsekseen demonin sanoille, niskanhyväilyn jatkuessa.
Ja mitä sinä muka tekisit? Velho ei osannut ainakaan tässä mielentilassa edes pelätä demonia, joka juuri hetki sitten pyysi etsimään keinon, jotta saisi tosimuotonsa tähän maailmaan, kostaakseen jollekulle. Niin kauan kuin Roswell oli tämän kehon vanki, ei Seth pelännyt sarvipäistä. Tuskin pelkäsi silloinkaan, jos demoni päästäisi tosimuotonsa valloilleen. Seth kun ei osannut välittää omasta tai muitten hyvinvoinnista.
Et voi satuttaa minua ja kipu on minulle vain nautintoa. Kuolema ei pelota, enkä pelkää menettäväni mitään. Olen kyllästynyt tähän kaikkeen, mitä velho on ympärilleen rakentanut Oli hassua, että Seth puhui Blackista, kuin tuo olisi toinen henkilö.. ehkä Black olikin se toinen ja Seth se alkuperäinen. Toisaalta, Sethin olemassaolon takasi tiettävästi tatuointi takaraivossa, jos tatuointia ei olisi, olisiko Sethiäkään?
Yllättäen velho kävi hätkähtämään pienesti, sarvipäisen laskiessa leukansa luisevammalle hartialle. Seth oli jähmettynyt täysin paikoilleen, lukuun ottamatta niskalla liikkuvia sormia. Punainen katse tuijotti nojatuolin selkänojaa, velhon käymättä vastaamaan mitään hiljaisiin sanoihin.

Kuka kävisi todistamaan, että me olisimme sinut tappaneet? Se äskeinen virnuilu ja kipakat kommentit näyttivät unohtuneen kokonaan, keskustelun tason pysyessä rauhallisena niin demonin, kuin velhonkin osalta Entä jos sanomme, ettet koskaan ilmestynyt talolle? Ettemme koskaan nähnyt sinua, emmekä tiedä mihin olet mennyt. Ainoa joka sinua palavasti tulisi etsimään, olisi kuningas. Muut tuskin välittäisivät. ellei papitarta lasketa myös Hetken puheessa saattoi erottaa kaksi ääntä, mutta päällimmäiseksi palasi kuitenkin Seth.
Kynnet kävivät jälleen painautumaan pienesti vasten demonin ihoa, niin niskassa kuin selässäkin. Virne levisi hitaasti punasilmäisen kasvoille, jotka kohottautuivat irti demonin hartiasta, kääntyen kohden sarvipäisen kasvoja.
Satuta meitä Myhäilevä kuiskaus lausuttiin demonin korvan juuressa, velhon käsien alkaessa jälleen kuumentua silkasta ajatuksesta.


//Kyllä se ajan saatossa saattaisi oppia kerjäämään kunnolla. Mutta Aran kouluttaa sen ennen sitä. Kaikki haluavat vähän Roswellin pyllyä. Ivy on pervo, kiitos minun. Se oli ennen siveellinen pikku enkeli, sitten se tapasi Aksun. Olen kaiken pahan alku ja juuri. Mutta Ophelia saa vuoronsa, aikanaan. Sitten joskus.
Haluan Roswell stressilelun. Sitä puristelisin. //

[Sands]

"Enköhän keksisi jotain, herrani," Roswell kehräsi uhkauksensa mairea hymy huulillaan toisen korvaan, mutta hankala oli sanoa, paljonko halua sen uhkauksen takana oli. Normaalisti hän kun ei ollut tuntenut halua kostaa ja yritti ymmärtää muiden motiiveja, mutta Tsytan oli mennyt täysin kaikkien rajojen yli satuttaessaan Henryä niin julmalla ja ymmärtämättömällä tavalla. Varoituksen jälkeen, vieläpä. Toinen demoni oli ottanut sellaista nautintoa teoistaan, että niistä piti rangaista ja opettaa, kenen kanssa ei kannattanut alkaa leikkiä. Ehkäpä Black saisi osakseen samanlaisen vihan, jos kävisi lupauksistaan huolimatta satuttamaan kuningasta? Velho kävi uhoamaan, ettei kuitenkaan pelännyt kipua tai kuolemaa, itse asiassa vain tulisi nauttimaan niistä, jos sarvipää kimppuun hyökkäisi. Sarvipäisessä muodossaan Roswell ei toden totta ollut mikään uhka velholle, mutta eiköhän sitä keksittäisi jotain... Muuta. Tarpeeksi voimaa ja eiköhän toistakin alkaisi mietityttää, josko niin paljon kipua oli hauskaa. Voisihan pari raajaa aina repiä irti se sattuisi, eikä loppuelämä olisi koskaan samanlainen, jos siitä selvittäisiin hengissä. Henry jos joku oli saanut makua siitä.

"Niin, ei kai kukaan tietäisi totuutta, kuin me kaksi," demoni hymisi toiseen nojatessaan, silmien raottautuessa,
"Mutta hyökkäsitte vasta papittaren kimppuun ja minä lähdin selvittämään syytä siihen, herrani. Katoamiseni olisi kovin epäilyttävää ja te pääepäilty muista vihollisistani huolimatta, ettekö?" Toisen sormien annettiin silitellä niskaa ja rauhallisuudesta nautittiin. Haavat sattuivat kovasti selässä, Black ei todellakaan leikkinyt hellää. Niiden kanssa pitäisi vain elää niin kauan, kunnes sopiva tilaisuus poistua nuolemaan niitä tulisi.
"Ja jos saisitte minut hengiltäni, minua luultavasti löytyisi ympäri talonne seiniä. Kuinka nopeasti siivoatte sellaiset tahrat, herrani...?" Hymähdys kävi, silmien taas sulkeutuessa levähtääkseen. Velho ei pääsisi kovin helpolla, jos päättäisi sarvipään tappaa. Toiset ylistäisivät tuota, mutta vihollisia Blackiltäkin löytyi yllin kyllin. Mitähän Henry olisi toiselle tehnyt? Oli hankala ajatella, ettei velho pelkäisi kuolemaa edes jollain tasolla, toinenhan oli käyttäytynyt oikein nätisti muiden ilmoilla sitä pientä välikohtausta lukuun ottamatta. Luulisi Blackin sitten omaavan edes sen verran itsesuojeluviettiä, ettei turhaan käynyt päästämään itseään hengiltä omien tekojensa takia.

Henkäys kävi taas puskemaan itsensä ulos kynsien taas kerran painautuessa vasten ihoa, kehon jännittyessä ja noustessa suoraan. Pääkin käytiin nostamaan velhon hartialta automaattisesti, kiitos sormien niskassa. Black kuiskasi toiveensa, sen mitä omituisimman. Sadistihan toinen oli tässä leikissä ollut, se herra. Mutta olihan velho sanonut pitävänsä kivusta itseäänkin kohtaan, joten...?
"Mitä minä herralleni tekisin?" Roswell kysyi, vilkaistessa toisen kasvoja. Tämä oli hieman oudompi alue hänelle, eikä hän pitänyt satuttamisesta, mutta hän sai tehdä niin, jos toinen pyysi. Mutta mitäpä Black haluaisi?




((Järkevä mies, tuo Aran. Pennut kannattaa pitää kurissa. Roswellin pylly ei kuitenkaan ole stressilelu, hus siitä sitä puristelemasta, te kaikki. Tein ja söin lettuja, olen tyytyväinen.))

[Aksutar]

Hyminä kävi kantautumaan jälleen demonin korvanjuuresta, velhon naureskellessa tuon sanoille.
Ainahan minä pääepäilty olen ollut. Yleensä suotta. Yleensä. Minulla on loppupeleissä siniverinen puoltamassa sanojani. Vain yksi pyyntö ja hän on mukana valheessa Seth oli jo ehtinyt miettiä mitä kaikkea voisi valehdella, mikäli oikeasti päästäisi demonin päiviltä tässä ja nyt. Olihan se hyvä välillä miettiä fantasioitaan päässään, eikä toteuttaa käytännössä.
Mistä sinä tiedät, kuinka hyvin minä siivoan? hymähdettiin sarvipäisen korvaan, tuon käydessä kertomaan olevansa pitkin seiniä, jos täällä tulisi päivänsä päättämään. Olihan demonin veri vaikuttanut kovin sottaiselta sormenpäissä, mitä raapimisesta niihin oli jäänytkään Ehkä sinusta ei jää mitään jäljelle, jos tuhoaisin sinut.
Siinä missä Roswell kävi henkäisemään, pääsi myös velhon huulien välistä karkaamaan pieni henkäys, joka kertoi tyytyväisyydestä toisen reaktioon. Selässä seikkaillut käsi kävi jälleen nousemaan ylöspäin, raapien demonin ihoa, rikkomatta kuitenkaan sen pintaa, ainakaan syvästi. Sormenpäät eivät olleet tarpeeksi kuumat polttaakseen mahdollisia haavoja umpeen saman tien, joten moisia ei haluttu aiheuttaakaan demonille. Ei ainakaan vielä.

Katse kävi kohtaamaan Roswellin pistävänkeltaiset silmät, demonin vilkaistessa kysymyksen myötä hullumpaansa. Se sama naurahteleva myhähtely jatkui, velhon käydessä laskemaan kätensä viimein demonin niskalta.
Mistä minä tietäisin? Seth henkäisi demonin korvaan, samalla kun lähti nojautumaan kauemmaksi sarvipäisestä Käytä mielikuvitustasi. Kaikki keinot sallittuja.
Viimein velho kävi nousemaan demonin yltä, käyden jälleen leijailemaan ilmassa. Oli varmasti kuitenkin sarvipäiselle helpotus, kun teräväkyntinen viimein poistui lähettyviltä tai sitten ei, mistä Seth tiesi, josko demoni olikin nauttinut äskeisestä yhtä paljon, mitä hän.
Kengänpohjat kävivät jälleen koskemaan kattoa, hiuksien ollessa se ainoa asia, joka painovoimaa vielä totteli. Kattoa pitkin askel vei pöydälle, jolla aikaisemmin mainitut viinipullo ja pikkuleivät olivat. Hitaasti lähestyessä kääntyi mies takaisin oikeinpäin, lopulta istahtaen pöydän reunalle renttumaisesti. Ryhdistä ei ollut tämä hopeahiuksinen kuullutkaan.
Luulisi sinulta mielikuvitusta löytyvän, kerta keksejä keksit tuoda Nyyttiin vilkaistiin nokkaa nyrpistäen pehkon suojista, samalla kun toinen laihoista käsistä kävi kurottamaan viinipullolle, jotta se saatettiin tuoda tarkasteltavaksi kasvojen eteen.


// Aran on fiksu, Aran tietää sen myös. KAIKKI HALUAMME PURISTELLA SITÄ! Söit lettuja, etkä tarjonnut minulle?! Tää suhde on kyllä nyt niin ohi. Olitko yhtä tyytyväinen, mitä lomallasi aikanasi? Kyllä, minulle iski tylsyys odotellessa ja löysin lomakuvamme kansioistani. Oi niitä aikoja.

Ivy sanoo (20:38)
KEHTAAKI OLLA TEKEMÄS LETTUJA KU ME ODOTETAA VASTAUSTA

T: Ivy //

[Sands]

Roswellia oli myös yksi siniverinen tukemassa, ja valheet tulisivat kyllä jokin päivä ilmi. Sepäs vasta Henryn murtaisi, jos ei saanut velhon valhetta kiinni tarpeeksi ajoissa, kun sillä olisi voinut vielä olla jotain merkitystä. Kommenttiin siivouksesta sarvipää ei voinut kuin hymähtää ja vilkaista ympärilleen, katsellen tupaa ja sen järjestystä. Niin, kenties Black ei kuitenkaan ollut se kaikista siivoin henkilö hovissa. Vaikka toiselta löytyisikin joitain yllättäviä siivoojalahjoja, näyttäisi velhon asunto luultavasti kovin oudolta kenen tahansa silmiin, yhtäkkiä hohtaen puhtauttaan kaiken ollessa pestynä ja pölystä vapaana! Se jos mikä vasta epäilyttävää olisikin.
"Ehkä, ehkä ei," demoni hymisi, ehkäpä hänestä ei totta tosiaan jäisi mitään jäljelle, tullen tuhotuksi niin kirjaimellisesti... Mutta nyt oli kyseessä Black. Toinen nautti pitkästä ja hitaasta, ja se tulisi olemaan oikein sotkuista. Eihän velho tekisi sitä vain saadakseen toisen hengiltä, ei se toisi toiselle yhtä paljon nautintoa, kuin kaikki se huuto, mitä pystyi saamaan aikaan. Ja mikä olisikaan kauniimpaa tuskanhuudon päätteeksi, kuin yhtäkkinen hiljaisuus?

Kynnet kävivät taas kerran raapimaan selkää, mutta yhtä paljon niitä ei ihoon painettu, kuin viime kerroilla. Sormet eivät uponneet lihaan samalla tavalla, eivätkä ne edes olleet polttavat. Iho vain revittiin auki, ei sen pahempaa ja olipa outoa ajatella, ettei se ollut mitään "sen pahempaa". Viimein velho kävi irrottamaan otteensa, eikä sanonut mitään sen erityisempiä toiveita satuttamisensa suhteen. Mitään esteitä ei ollut mielikuvituksen lisäksi. Ehkäpä Black toivoi oikein kovaa kohtelua, mutta aivan yhtä lailla Roswell ei kyennyt toista mukiloimaan niin pahaan kuntoon, että joku ihmettelisi linnan käytävillä. Se ja, no, velho ei luultavasti pysyisi hengissä, jos leikki kävisi liian rajuksi. Oli toinen pyytänyt mitä tahansa, piti pysyä rajoissa.

Syli vapautui Blackin noustessa, käyden leijumaan taas kohti kattoa, toistaen edellisen temppunsa. Sarvipään käsi hieromaan sitä reittä kankaan läpi, jota aikaisemmin oltiin poltettu, kavahtaen kosketuksesta. Vieläkin se kirveli, eikä sille oikeastaan voinut tehdä mitään. Katse kävi vain seuraamaan velhon matkaa ylösalaisin kattoa pitkin kohti pöytää, jolle aikaisemmin tuodut tuliaiset oltiin laskettu odottamaan isäntää kotiin. Nyt ne ilmeisesti olivat taasen kiinnittäneet toisen huomion, Blackin lopettaessa taikansa siihen päästäkseen istumaan pöydänreunalle. Sitä matkaa ei ilmeisesti voitu kävellä oikein päin. Ei toki, sehän ei sopisi velhon tapaan ollenkaan. Hymähtäen Roswell kävi itsekin nousemaan jaloilleen, vanhojen luiden rutistessa vastalauseitaan tien viedessä rauhalliseen tahtiin kohti pöytää.
"Vieraiden on tapana tuoda jotain mukanaan, herra," tuo naurahti Blackin kommenttiin pikkuleivistä. Ne olivat tulleet vain vahingossa mukaan...

"Voisin tietenkin lyödä sen samaisen viinipullon kasvoihinne, mutta se taitaisi olla jo liikaa, mh? Hyvä viinikin menisi hukkaan," demonin kasvoilla oli mitä rauhallisin, vaikkakin juonittelevin virne, silmien katsellessa niin velhoa ja viinipulloa toisen kädessä. Askel lähestyi ja selkäkin pidettiin suorana huolimatta niistä haavoista ja palovammoista, mitä sitä nyt koristi vaatteiden alla. Eipä sitä toisen kimppuun voitaisi nyt käydäkään ilman, että viinipullo menetettäisiin.
"Tahtoisitteko kenties lasillisen, herrani?" Roswell kysyi, mitä tavanomaisin kysymys vanhuksen suusta, kun viiniä oli ulottuvilla.




((Tietenkin Aran on fiksu ja kaunis ja paras ja urhoollinen ja kaikkea. Vain paras isäntä parhaalle lemmikille. Älkääpä nyt puristelko Roswellin pyllyä, kipeäkin on vielä piiskauksen jälkeen. Henry tekee oikein silitellessään sitä nätisti, ottakaa mallia. Söin kaikki letut hillon ja kermavaahdon kanssa, hyvää oli. Ei kenellekään muulle riittänyt mitään. Oikein tyytyväinen olin, mistä noita vanhoja lomakuvia etsit? Olin niin laiha silloin joskus, kauheaa katsottavaa. Ivy senkin pervo, miksi stalkkaat pelejä.))

[Aksutar]

Seth kävi vain tuhahtamaan demonin ilmoittaessa vierailla olevan tapana tuoda jotain mukanaan. Kyllähän se piti paikkansa, ainakin toisinaan. Jos totta puhuttiin, oli tämä ensimmäisiä kertoja, kun joku velholle mitään toi tullessaan ilman, että kyseisen asian toimittaminen olisi ollut se pääsyy saapua tönölle.
Kulmiensa alta velho kävi vilkaisemaan demonia, tuon käydessä sanojensa myötä lähestymään luisevampaa osapuolta. Viinipullo pidettiin kädessä, pyöritellen sitä hiljalleen.
Liikaa? Mitä, joko sinä alat väsyä? Koskaan ei voi olla liikaa tuskaa, oli se minkälaista tahansa mutta viini on hyvä pelastaa, ennen kuin pulloa mäjäytät mitään päin Kasvot kohosivat kunnolla demonin puoleen, seurailemaan kuinka tuo mahdollisesta kivusta huolimatta piti selkänsä suorana. Ja sekös miellytti velhoa entisestään, olettaessaan demonin vain esittävän olevan kunnossa. Ja jos tuo oli kunnossa, se vain tarkoitti sitä, että velho saattoi jatkaa toisen satuttamista.
Katse laskeutui demonista takaisin viinipulloon, sarvipäisen tiedustellessa lasillisesta. Normaalisti Black ei juonut pahemmin mutta nyt puikoissa ei ollut Black.. Hans Miksi ikinä velhoa kutsuisikaan, nyt oli Sethin vuoro ulkoilla. Seth tiesi hyvin, ettei itseään voisi kontrolloida yhtä hyvin humalassa, mitä selväpäisenä, mutta sitten heräsi myös kysymys, halusiko hän edes kontrolloida itseään? Eikä yhdestä lasillisesta nyt mihinkään kunnon tuiteriin pääsisi, ei ainakaan Seth.

Oletan, että hyviin tapoihin kuuluu myös tarjota vieraalle, hmm? Epäsuora kysymys siitä, ottaisiko demonikin viiniä, päästettiin ilmoille, samalla kun huoneen sivukaapista käytiin leijuttamaan pari juomapikaria pöydälle. Viinipullo käytiin avaamaan samalla, kun pikarit laskeutuivat pöydälle.
Tuli tai kuumuus eivät satuta Seth tokaisi yllättäen kaataessaan viereensä laskeutuneisiin laseihin viiniä, yli sen sallitun, sivistyneen nautinta rajan. Täyteen vain koko lasi mh, voit vaikka leikata päänahkani irti, pääsen tilaan, missä en tunne kipua lainkaan. Tosin, siihen kuolisin ja sinulla ei ilmeisesti ole suuria haluja tappaa minua, ainakaan vielä, hmm? Vai tarttuisitko tilanteeseen ja hankkiutuisit eroon yhdestä syöpäläisestä hovissa? Viinipullo laskettiin pöydälle, käden tarttuessa juomapikariin, jota käytiin ojentamaan demonin puoleen.



// Aran on fiksu ja kaunis jne. Kyllä. Henry hoitaa pyllyn kuntoon ensin, sitten voimme puristella. Roswell parka kokee itsensä vielä seksuaalisesti ahdistelluksi. Blackin tekojen jälkeen siis.
Senkin ahne otus. Noh, ainahan sinä ahne olet ollut, kuten bahamalla silloin aikoinamme, ei jäänyt aamiaispöydästä kellekään muulle mitään, kun hotellin vieraat eivät tarpeeksi nopeita olleet. Kansioistani, sieltä minä lomakuviamme löydän.
Ivy myöntää olevansa perverssi ja stalkkaa, koska täällä on kuulemma homoeroottista jännitettä ilmassa. En tiedä, mitä hän tarkoittaa //

[Sands]

"Ajattelin, että kasvojanne voisi olla mukavampi katsella, jos ne eivät olisi lasinsirujen ja veren peitossa, herrani," Roswell naurahti velhon heti käydessä väittämään vastaan aikaisempaan valintaan olla iskemättä viinipulloa vasten toisen kasvoja. Kovastipa toinen oli sitä mieltä, ettei kipua voinut olla liikaa eikä pullo päin naamaa ollut mitään. Demoni uskalsi olla eriä mieltä, kovin nätiltähän naamavärkki ei sen jälkeen näyttänyt, tulevaisuudessakaan. Jos toista ei onnistunut jo tappamaan sillä tai siitä seuraavasta verenvuodosta. Ainakin Black oli samaa mieltä siitä, ettei viiniä kannattanut tuhlata ja pullo säilyisi ainakin sen ajan, kun viiniä sen sisällä oli. Tuskin toinen aikoisi sen kaiken juoda nyt tähän hätään? Velho silmäili kuitenkin pulloa siihen tapaan, että se juominen oli nyt mielessä, sarvipään antaessa siitä idean mainitessaan lasillisesta. Hankala oli sanoa, rauhoittaisiko se viinilasi toista vai saisiko tuon entistä enemmän kiihtymään? Sitä kun ei tiedetty, eikä voitu muuta, kuin kokeilla.

"Olen vain mitä nöyrin orjanne, en vieraanne, herrani. Tarjotkaa minulle mitä haluatte, jos uskotte minun ansaitsevan sen," syvä kumarrus annettiin istuskelevalle velholle hopeahapsen käydessä kysymään, josko vieraillekin pitäisi tarjota juotavaa. Se kai yleensä oli tapana, kun isäntä tai emäntä viihdytti vieraitaan. Se oli kovin vieraanvaraista. Mutta Roswell ei ollut nyt sellaisena vieraana, että viiniä pitäisi päästä lipittämään, selkäkin oli revitty auki ja kaikkea... Sanoistaan huolimatta Blackin toimesta kaapista kävivät putkahtamaan esille turhan monta pikaria vain yhdelle juojalle, niiden leijuessa pöydälle velhon viereen tuon avatessa viinipulloa. Lasit käytiin täyttämään toisen toimesta aivan liian täyteen demonin mielestä, tuon jo hirvitellessä asiaa mielessään. Ei siksi, että viiniä oli liikaa ja kaikkihan pitäisi tietenkin juoda vain siksi, että täysiä lasejahan ei voinut edes heiluttaa ilman, että viini läikkyisi! Niin ikävää...

Roswell ei voinut kuin ottaa sen tarjotun pikarin vastaan velhon selittäessä kipukynnystään, nyökäten kiitokseksi lievästi pakotettu hymy huulillaan, edelleen kovin surkeana liian täyden lasin takia. Tällä hetkellä hän ei taitaisi tarttua tilaisuuteen hankkiutua eroon Blackistä, vaikka syitä tuo oli antanut Lilyn puolesta tarpeeksi. Silti, demoni ei halunnut tappaa ketään, ei etenkään hovin velhoa, vaikka ei toisesta erityisemmin pidettykään. Huulet vierailivat lasilla, vanhuksen yrittäessä epätoivoisesti alentaa juoman tasoa pikarissa.
"En tiedä vielä, aioitteko pitää lupauksenne?" Vastaus kävi kysymykseen tappamisesta. Virne kävi huulilla lasin laskeutuessa pöydälle odottamaan, toisen käden käydessä avaamaan keksinyyttiä kovin taidokkaasti vain parilla sormella. Yksi pikkuleivistä lähti mukaan, sarvipään kiertäessä Blackin toiselle puolelle, vapaa käsistä käyden silittelemään toisen päätä ja niitä pitkiä, vaaleita hiuksia... Tarrautuen sitten kovasti kiinni, käden puristaessa hiussuortuvia nyrkkiin tiukasti. Velhon päätä käytiin riuhtaisemaan taakse, toisen käden tuodessa keksiä lähemmäs kalpeita kasvoja, koskettaen huulia.




((Ei seksuaalisesti ahdistetuksi, vain kovin hämmentyneeksi, sillä hän ei tehnyt mitään. Vieläkin aivan surkeana siitä, tuntui aivan vääryydeltä koko selkäsauna. :< Olen yhtä ahne, kuin Garrett. Syön kaiken, hyvää oli. Siellä taas tuollainen vihreä komistus sängyllä odottamassa. Mitähän se Ivy taas höpöttää, aivan normaalia kahden vanhan miehen kanssakäyntiähän täällä tapahtuu.))

[Aksutar]

Riippuu keneltä kysyy eivätkös naiset pidä arvista ja ruhjeista miehillä? Merkittävä katse kohosi demoniin Ja kuka tietää, ehkä haavat ja ruhjeet eivät pysy minussa kauaa. Ehkä parannun nopeammin, mitä normaalit ihmiset Tavallaan velho paranikin, joskin ei hänen kehonsa mitään ihmeparantumisia koskaan kokenut. Arpia jäi syvistä haavoista ja pienet haavat paranivat korkeintaan hitusen nopeammin, mitä ihmisillä. Mutta eihän demoni sitä tiennyt, ehkä velho saattoi omatakin ties mitä salaisia voimia!
Seth piti demonin ajattelutavasta, tai ainakin siitä roolista, mihin tuo kävi eläytymään. Orjaksi tuo oli lupautunut, orjana tuo myös pysyi. Niin kauan, kunnes leikki loppuisi. Jos Sethiltä kysyttiin, ei tämä leikki tulisi loppumaan vielä pitkään aikaan. Kuitenkin, ennemmin tai myöhemmin kävisi velho alistamaan tämän mielentilan pois puikoista ja silloin leikki tuskin jatkuisi.
Demonin kysymykseksi nousi jälleen se, pitäisikö velho lupauksensa vai ei. Mitä kujeilevin virne kohosi hullun kasvoille, punaisten silmien seuratessa, kuinka Roswell laski juomapikarinsa pöydälle. Oma lasi kävi vierailemassa velhon huulilla, viiniä käytiin juomaan kuin vettä, sen pahemmin häpeilemättä omaa käytöstä.

Lasi laskeutui pöydälle, velhon viereen, samalla kun demoni kävi avaamaan nyyttiä pöydällä.
Sanotaanko, että me näemme sen, sitten kun ilta on ohi Mies myhäili pöydällä istuessaan Jos miellytät minua, niin ehkä sitten osaan pysyä hil Pidemmälle laihempi miehistä ei päässyt, sarvipäisen tarrautuessa kiinni vaaleisiin hiuksiin kovin kovakouraisesti. Heti sen jälkeen, kun hiuksiin oltiin suotu muutama paijaava ele. Pieni henkäys karkasi kapeilta huulilta tuon myötä, pään lähtiessä mukailemaan demonin käden liikkeitä. Totta kai se sattui hiusjuureen, kun joku lettiä kävi kiskomaan. Kivusta toinen kuitenkin näytti nauttivan, sen näki punasilmäisen kasvoilta.
Kädet kävivät ottamaan tukea pöydästä, jottei selälleen käytäisi kaatumaan, katseen kääntyessä vilkaisemaan keksiä, josta se lipui hitaasti demoniin.
Meinaatko, että jotain pitäisi syödäkin? Velho myhäili, avaten suutaan mahdollisimman vähän puheidensa lomasta Mistä tiedän, ettet ole myrkyttänyt niitä? Se sama, innostunut virne hiipi kasvoille moisen ajatuksen myötä. Mitä Seth välitti myrkyistä? Hänhän tiesi melko lailla kaikki myrkyt maailmasta, kyllä hän osasi etsiä vasta-aineen ajoissa.. kai.. toivottavasti.. kuoleman mahdollisuus kävi kuitenkin innostamaan hullua entistä enemmän, samalla kun suuta käytiin avaamaan odottamatta edes vastausta demonilta. Mikäli Roswell sormensa liian syvälle suuhun tunkisi, kävisi velho puremaan. Pienesti.


// Hämmentynyt poloinen. Senkin ahne pirulainen! No, minullapa on suolakeksejä. nom. Komistus kyllä, muistat varmaan, mitä seuraavaksi tapahtui. Niin, ota nyt tuosta Ivystä selvää. Hän kuitenkin myöntää olevansa preverssi //

[Sands]

Roswell vain hymyili velhon myötäillessä otteessaan, vetäen toisen päätä hiuksista taaksepäin oikein nätisti... Vaikkakin kovin ottein, nättiä se oli vain siksi, että Black suostui liikkumaan mukana. Oltaisiinhan sitä pakotettu toisen pää juuri siihen asentoon mihin haluttiin ilmankin, kovemmalla riuhtomisella. Hellimiset jäivät lyhyeen, kuten myös toisen vastaus kysymykseen, mutta loppuosa oli helppo arvata. Kipu pitkähiuksisen päänahassa ei tainnut olla mitään demonin kokemaan verrattuna, mutta olihan se jotain ja Black näytti pitävän. Ilmeisesti pienessä sadistissa asui myös pieni masokisti.
"Ei, sopimus oli orjuuteni sanastanne, mistään mieltymyksistä ei puhuttu," sarvipää kehräsi hieroen keksiä vasten toisen huulia kiusoittelevasti, hiukset kokoajan tiukasti otteessaan, ettei toinen liikaa päässyt liikkumaan. Nätistihän velho edelleen leikki, mutta Roswell halusi kuitenkin tehdä toiselle selväksi toistamiseen mitkä leikin säännöt olivat, ennen kuin Black kävisi niitä muuttamaan omaan suuntaansa halujen mukaan. Pitihän demonin edes pitää kiinni sopimuksistaan ja niiden pitävyydestä, eikä antaa mokoman pienen uhoilijan kävellä sääntöjen yli ja ympäri välinpitämättömänä. Ja se sanottiin kaikella rakkaudella.

Heti ei velho kuitenkaan tarjottua pikkuleipää käynyt suuhunsa nappaamaan, epäillen ehkä oikeutetusti niiden kuitenkin ollessa vieraalta saatuja keksejä niiden myrkyllisyyttä, hädin tuskin raottaessaan suutaan puhumisen lomasta, ettei tulisi pakkosyötetyksi ennen aikojaan. Mutta tämä keksihän tulisi toisen suuhun menemään ja siitä Roswell oli varma, se oli vain ajan kysymys. Mitään ei vielä vastattu, eikä Black vastausta käynyt vaatimaan. Ei edes odottanut, avasi suunsa jo valmiiksi, että saataisiin syötettyä. Myrkky ei ilmeisesti loppujen lopuksi ollut niin huolestuttava huolenaihe. Sarvipää käytti tilaisuuden hyväkseen heti, jos velho vaikkapa olisi muuttanut mielensä, työntäen koko pikkuleivän toisen suuhun niin pitkälle yhdellä sormellaan, kuin sai. Osa siitä jäi kuitenkin suun ulkopuolelle, työnnön loppuessa suurimman osan ollessa sisällä.
"Ette tiedäkään," Roswell myhäili kavennetuin silmin, viekkaan hymyn koristaessa kasvoja. Eipä demoni itsekään sitä tiennyt, keksit olivat tulleet joltain muulta, eikä hän ollut päässyt maistamaan niitä. Silti, mitä suotta ilmoittamaan aika varmaa tietoa siitä, että pikkuleivät olisivat turvallisia? Kaikki intohan leikkiin menisi siinä. Itsepä Black oli uhonnut ottavansa vaikka sen viinipullon päin naamaa, vaikka toisen kuolemattomuutta epäiltiin suuresti.

Käsi irrottautui hiuksista, palaten taas velhon päälaelle silittelemään, vanhemman miehistä tuoden kasvonsa lähemmäs toista, toisen käsistäkin noustessa poskea koskettelemaan.
"Ja saatte tietää vasta, kun syötte sen, herrani. Kenties tunnette olonne kovin omituiseksi sen jälkeen, merkkinä, kuinka jokin on väärässä, mh?" Nenä kosketti toista sarvipään kehrätessä oikein hiljaisena ja rauhallisena, hitaasti laskien huuliaan kohti velhon omia, antaen huultenkin koskettaa. Sen suurempia odottelematta demoni näykkäisi Blackin alahuulta hellästi, mutta tuntuvasti, irrottaen otteensa toisesta napatakseen toisen pikkuleivän käsiinsä syöttääkseen sen taas velholle. Keksiä tarjottiin taas kerran kohti toisen suuta, jos Black vaikka leikkisi nätisti toisen kerran. Hänen tietojen mukaan toiselle ei pitäisi tapahtua mitään, vaikka söisi paljon. Mutta oli hauska pitää epäilyjä yllä, eikö?




((Blackillä on myös keksejä ja on oikein tyytyväinen. Minäpä olen niin täynnä herkkujeni jälkeen jotka söin kaikki itse, etten jaksa syödä mitään. Niin että. Siivoojilla oli aina siellä hotellissa kauhea työ, kun sängyt olivat aina ihan miten sattuu ja niin sotkuisiakin. Ruoanmuruja siellä lakanoissa. Kaikki tiesivät kuitenkin Ivyn olevan pervo, se ei ollut siis mikään yllätys. Kuitenkin itse pitää huomata ongelma, ennen kuin sen voi korjata.))

[Aksutar]

Sopimus oltiin tehty, niin kuin demoni oli sen käynyt kuvaamaan. Seth kuitenkin oli valmis muuttamaan pelinsääntöjä oman mielensä mukaan, virne sen myös kävi kertomaan. Totta kai Seth halusi asialla kiusoitella, kerta Roswell siitä niin kovasti halusi saada varmistuksen. Lupaus kuitenkin piti, olihan demoni jo suostunut leikkiin mukaan. Vaikka julma ja ilkeä olikin, Seth kuten Blackikin pitivät lupauksensa. Mikään ei sitonut heitä lupauksia pitämään, muuta kuin kunnia. Siitä, jos jostain haluttiin pitää kiinni, ainakin jossain määrin.
Katsotaan, pitääkö sopimus eiköhän Demonin annettiin ujuttaa keksi suuhun, samalla kun velho kävi pienesti näykkäämään vanhemman miehen sormea, päästäen sen kuitenkin pois saman tien. Keksi käytiin pureskelemaan ja nielaisemaan sen pahemmin miettimättä tai mausta nauttimatta, katseen pysyessä demonissa.
Pää kävi vetäytymään pienesti ylemmäs, Roswellin päästäessä irti hiuksista. Silityksien myötä päätä käytiin kallistamaan pienesti, samalla kun demoni nojautui lähemmäksi hopeahiuksista. Velho ei tehnyt elettäkään estääkseen mitään, mitä demoni teki. Hän halusi tietää mitä sarvipäisellä mahdollisesti oli mielessä, mitä tuo aikoisi tehdä herransa pyynnön myötä. Hän oli sallinut Roswellille kaikki keinot, mitä tuo vain saataisi keksiä, eikä Seth aikonut vetäytyä tarjouksestaan.

Nuorempi miehistä ehätti avaamaan suutaan pienesti nenien koskettaessa, mutta sanaakaan ei ennätetty sanoa demonin käydessä näykkäämään kalpeamman miehen alahuulta, hellästi, mutta tuntuvasti. Velho ynähti pienesti yllättävän intiimistä kontaktista, samalla kun henkäys karkasi ilmoille. Black ei ikimaailmassa olisi ollut näin intiimissä kontaktissa miehen kanssa, mutta Seth oli toista maata. Seth ei erotellut halujensa välillä miehiä tai naisia, mieli näki vain mahdollisuuksia nautintoon, kenties syntiseen ja kiellettyyn sellaiseen.
Jälleen yksipikkuleivistä käytiin tarjoamaan punasilmäiselle, joka hymähti pienesti.
Mitä jos en haluakaan sitä? Jälleen kerran velho piti suunsa niin kiinni, kun pystyi, puhuessaan. Mikäli keksiä oltaisiin kesken puheen käyty tunkemaan väkisin suuhun, olisi velho iskenyt kitansa kiinni alta aikayksikön. Virne kuitenkin säilyi kasvoilla, samalla kun velho hivuttautui lähemmäs pöydän reunaa, paremmin kohden demonia.
Kapeat jalat kävivät nousemaan demonin molemmin puolin, kietoutuen toisen alakropan ympärille ja vetäen sarvipäisen lähemmäs itseään. Jalat kävivät kietoutumaan ristiin toisen ympärille, niin sanottuun jalkalukkoon, päästämättä toista irti lainkaan.
Oikean ja väärän määritelmä on meille tai minulle kovin outo käsite. Mikä siis on väärää? Mikä oikeaa? Ehkä sinä tunnetkin olosi omituiseksi, ennen kuin täältä pääset pois Puheiden lomasta käytiin suuta jälleen raottamaan sen verran, että sarvipäinen saattoi jälleen tarjoamansa keksin sujauttaa pitkähiuksisen suuhun, punaisten silmien tuijottaessa intensiivisesti keltaisiin silmiin.


// Black saa vähän keksiä. Kekseistä se ei kuitenkaan tykkää niin paljon, mitä rimmaavasta sanasta. Ruoanmuruja kaikkialla, se oli kamalaa. Lakanat piti vaihtaa heti, itse asiassa ne piti polttaa, sillä pesemällä niitä ei enää puhtaaksi saanut. Ivy on perverssi, tuolla se huutaa vaan lisää, eikä kadu yhtään. (Oikeasti se kieltää minulta kaiken hauskan >: )

Edit: Minulla ja Ivyllä oli vähän erimielisyyksiä. Ivy piirsi siitä hienon kuvan //

[Sands]

Roswell ei voinut kuin kääntää toruvan katseensa kohti velhoa toisen näykätessä sormeen kiinni keksiä syöttäessään. Hymy kuitenkin pysyi kasvoilla, joten ilmeisesti pientä näykkäisyä ei laitettu pahakseen. Tyytyväisin demoni tällä hetkellä oli siihen, että Black söi tarjotut keksit kiltisti ja vastaan hangoittelematta... Ja saihan tietenkin myöntyvät sanat, mitä pieneen sopimukseen tuli tuon kovin, kovin iloiseksi. Muutenkin velho oli kovin myötäilevä ja säyseä aikaisempaan verrattuna; toinen oli selvästikin kiihtyneempi ja nautti aiheuttamastaan kivusta, mutta kenties Black oli saanut silloin päästää höyryjä ulos ja oli nyt rauhallisempi ja kärsivällisempi. Siitähän hän piti enemmän, kuin toisen riehumisesta, käden silitellessä edelleen pitkähiuksisen päälakea hellästi toista keksiä tarjotessaan.
"Teiltä ei kysytä halujanne, herrani," Roswell hymähti, velhon pitäessä edelleenkin suunsa kovin tiukasti kiinni puhuessaankin, ettei pikkuleipä missään nimessä livahtaisi sisälle ilman tahtoa. Mutta toisen tahtoapa tässä ei kyselty, vaikkakin sarvipää piti siitä, jos leikittiin mukana. Kuten kilteillä pojilla oli tapana ja vaikka tämä poika ei kovin kiltiltä vaikuttanut, oli tuon silti parempi käyttäytyä nätisti, jos halusi saada haluamansa.
"Syötte sen joko vapaaehtoisesti tai sitten laitan teidät syömään sen. Mikä harmi, ettei meillä ole enemmän ruokaa käytössämme. Lisäkilo tai kymmenen sopisi teille," hymy uurteisilla kasvoilla oli edelleen kovin lempeä ja rakastavainen, mutta se rakkaus omasi kovinkin rajun puolen. Sitähän Black oli halunnutkin. Keksiä hierottiin vasten toisen virnuilevia ja kapeita huulia odotellessa, josko suuta avattaisiin nätisti omasta tahdosta vai pitäisikö sitä repiä se auki syöttääkseen.

Velho oli käynyt lähestymään hieman, kietoen sitten jalkansa demonin ympärille tiukkaan otteeseen, vetäen toista lähemmäs. Ja lähemmäs Roswell tuli suosiolla, vilkaisten kuitenkin toisen jalkoja ennen, kuin käänsi katseensa takaisin punaisiin silmiin. No, jos hänet haluttiin lähemmäs, niin mikä ettei. Ei hänellä ollut kiire lähteä minnekään muualle tähän hätään.
"Uskoisin teidän tietävän sen, jos todella tuntisitte olonne omituiseksi kekseistä, herrani. Ja mitä minuun tulee... Lähden jo erilaisena miehenä, kuin tulin," demoni virnisti, olihan selkä sentään raavittu aika karuun kuntoon. Niin ainakin voisi epäillä, eihän tuo sitä ollut itse päässyt näkemään, mutta sen hän oli kuitenkin tuntenut. Viimein Black raotti suutaan tarpeeksi pikkuleivälle, siihenkin tilaisuuteen sarvipään tarttuessa hetkessä, työntäen herkun toisen suuhun varovaisemmin kuin edellisen, viimekertaisen näykkäyksen kun pystyi ottamaan varoituksena. Seuraavaksi olisi voinut lähteä koko sormi irti ja se olisi ongelmallista.
"Kenties vatsaanne kivistää, päähänne sattuu tai teitä huimaa," toiselle annettiin mitä yleisimpiä vitsauksia, jos vain sattuisi niitä tällä hetkellä tuntemaan ja yhdistäisi ne näihin "myrkytettyihin" kekseihin, jos edes se pieni pelko ja epäilys olisi huvittavaa.

Roswell otti Blackin pikarin käsiinsä, vapaan käden sen sijaan silitellessä parilla sormella toisen leukaperiä molemmin puolin, kunnes ne kovensivat otettaan ja vetivät kapeita kasvoja lähemmäs demonia. Lasi asetettiin velhon huulille odottamaan.
"Teillä täytyy olla jano, eikö, herrani?" Tuo kehräsi rauhallisesti, kuin antaen toiselle vaihtoehdon. Mutta minnekään Blackiä ei päästettäisi otteestaan, jos se sarvipäästä oli kyse, jokaisen liikkeen vain saadessa otteen tiukentumaan. Jos suuta ei avattaisi helpolla, voitaisiin se pakottaakin. Ja jos suu avattaisiin... Saisi velho juoda koko loppulasin tyhjäksi yhdellä kertaa.




((Älä selitä, olen nähnyt sen Blackin salaisen päiväkirjan. Sen, missä on pinkkiä karvaa ja poneja. Siellä puhuttiin kovasti kekseistä. Ivyn pitää nyt oppia, että Roswell on iso mies ja kestää kaiken. Itse lähti leikkiin mukaan.))

[Aksutar]

Huulet kiinni velho kävi naureskelemaan Roswellin sanoille. Vai lisäkiloja pitäisi hankkia? Jos totta puhuttiin, ei demoni ollut ensimmäinen, joka siitä oli huomauttanut. Black kuitenkin tuppasi toisinaan huomaamattaankin paastoamaan, jos oli liian keskittynyt johonkin muuhun. Todennäköisesti velho unohtaisi syödä silloinkin, kun alkoi pohtimaan, miten demonin tosimuodon saisi tähän ulottuvuuteen. Syömättömyydestä johtuen mahalaukkukin tuli täyteen erittäin nopeasti, jos jotain pientä kävi syömään. Nälkäänsä velho ei edes huomannut toisinaan, ehkä siinä vaiheessa, kun joku kävi huomauttamaan huutavasta vatsasta.
Ehkä syön sinut illalliseksi Silmät kävivät muuttumaan entistä punaisemmiksi, pupillin vääntyessä viirumaiseksi. Pikkuleivän Seth kuitenkin söi kiltisti jälleen, katseen pysyessä yhä demonissa. Nielauksen jälkeen se sama virne kävi palaamaan valkeahiuksisen kasvoille, Sethin nojautuessa lähemmäksi sarvipäistä. Omahyväisen huvittunut ilme vieraili nopeasti kasvoilla, demonin mainitessa lähtevänsä jo erilaisena miehenä, mitä oli tullut. Siitä ei ollut epäilystäkään.
Aah, vaikka sisäistä kipua tuntisin, en tiedä näkisitkö sinä sitä mitenkään. Kipukynnykseni on korkea mutta moinen olotila kuulostaa suorastaan houkuttelevalta Kaiketi sadistista löytyi myös masokistin vikaa, mikä tuskin oli yllätys. Itsensä kiduttaminen ei ollut niin hauskaa kuitenkaan, ellei joku muu sitä tehnyt. Seth sekä yllättäen Black pitivät riutumisesta.

Kujeilevaksi käyvä velho ehätti kostuttaa huulia kielellään, kun Roswell kävi hetken silittelyn jälkeen tarraamaan kiinni kapeaan leukaan. Viekas katse käväisi huulille tuodussa pikarissa, nousten pian takaisin demoniin. Vai nyt piti juodakin? Suuta ei kuitenkaan käyty avaamaan, viekkaan hymyn koristaessa haastavannäköisiä kasvoja. Pienesti velho yritti vetää päätään kauemmaksi, mutta sen seurauksena toisen ote kävi vain tiukentumaan. Niinpä pitkähiuksinen kävikin pudistamaan päätään virnuillessaan, katseen käväistessä nopeasti jälleen juomapikarissa.
Ja mitä ajattelit sille tehdä? mies hymisi huulienvälistä kallistaessaan päätään pienesti, sen verran, mitä demonin ote antoi myöten. Olisihan Seth päässyt tilanteesta pois, mikäli olisi tosissaan halunnut. Kysymys kuitenkin kuului, halusiko tuo päästä pois? Ei oikeastaan, velho nautti tilanteesta. Kerrankin joku, jonka kanssa leikkiä vähän monipuolisemmin.


// Voi hitsi, nyt Black jäi kiinni. Kaikki keksireseptit sieltä löytyy, oikeasti Black on aina halunnut olla leipuri. Ivyn pitää oppia, kyllä. Anna kun isot pojat leikkii //

[Sands]

"Minussa on paljon syötävää, herrani," Roswell hymähti kulmaansa kohottaen toisen uhkailuille pistellä demoni poskeensa. Oliko velholla jokin tapa syödä toisia, kun papitarkin oli siitä viime kerralla huomauttanut ja varoittanut? Ja demoni oli nähnyt sen vain vitsinä... Hankala sitä oli nähdä minään muunakaan, edes tämän sadistisen hernekepin suusta.
"Vatsannehan voisi haljeta," käsi laskeutui toisen mahalle silittelemään sitä, kovin pienihän Blackin vatsa totta tosiaan oli, ei mitään ylimääräistä eikä mitään, mistä ottaa kiinni. Ei sinne mahtuisi paljoa ruokaa, saati sitten kokonaista, isokokoista miestä. Eikä sarvipää aikonut tulla syödyksi kovin helpolla, jos joku sitä yrittäisi hölmöyksissään. Eiköhän hänestä riittäisi tarpeeksi vastusta edes sen aikaa, että syöjäkin ymmärtäisi tehneensä suuren virheen.
"Unohdatte yhden tärkeän eroavaisuuden meidän kahden välillä, herra hyvä," Roswell kehräsi lempein silmin,
"Minun ei tarvitse nähdä kipuanne nauttiakseni," velhon nenää käytiin sipaisemaan sormenpäällä. Demoni oli kaukana sadistista, toisin kuin Black. Ei häntä niinkään kiinnostanut toisen huuto ja tuska, leikki vain mukana, niin kuin aikaisemminkin. Hänhän oli se orja, joka noudatti herransa käskyjä. Jos keksit oikeasti olivat myrkytettyjä ja toinen niistä sairastuisi, kiikutettaisiin mies pää kolmantena jalkana lääkärille. Se ei enää olisi leikkiä, sanoi velho mitä tahansa.

Black tiesi kyllä, mitä varten pikari oli vasten huuliaan, sarvipäisen miehen luodessa hyvin merkittävän ja huvittuneen katseen kohti toista. Mutta liian kiltisti velhonsa ei enää halunnut leikkiä, syöden jo pari keksiä laittamatta sen enempää vastaan. Liian kilttinä demonikaan ei aikonut pysyä, vaan rauhallisen päättäväisenä. Pieni loittoneminen toisen osalta sai otteen vain tiukentumaan leuasta, vetäen sen takaisin oikealle paikalle ja pitääkseen sen myös siinä.
"Herrani on aika juoda," Roswell hymähti vastauksensa, vaikka kumpikin tiesi tasan tarkkaan, mitä varten lasia tarjottiin. Ja vanhempi näistä kahdesta tiesi, että toinenkin tiesi. Suu ei auennut, joten sormet siirrettiin ylöspäin leualta poskille, velhon hampaiden tuntuessa poskien läpi selvästi. Paljoa toisella ei totta tosiaan ollut ylimääräistä ihonsa alla, mutta se oli vain vähemmän pehmustetta. Sormet kävivät puristamaan kovempaa, vähät välittämättä siitä, sattuisiko poskien puristuminen somien ja hampaiden väliin. Itse asiassa kipu oli nyt suotavaa, että toinen aukaisisi suutaan tarpeeksi. Tarpeeksi oli kuitenkin vain sen verran, että viiniä saataisiin kaadettua sisään. Heti kun Black raottaisi suutaan edes vähän, pääsisivät sormet työntämään poskia hampaiden väliin, mikä saisi suun sulkemisesta kovin kivuliaan ja epämiellyttävän toiminnon kovin mahdottomankin somien ollessa myös tiellä. Velhon päätä käytiin kääntämään hieman taaksepäin, etteivät kaikki viinit sentään rinnuksille valuisi, lasin valmistautuessa kaatamaan sisältönsä toisen suuhun. Mitään ei saanut tehdä liian nopeasti, että toinen kerkeäisi juomaan kaiken, mutta tahti piti pitää kuitenkin tarpeeksi kovana; Blackin piti juoda kaikki, eikä saada tilaisuutta sylkeä sitä pois... Ainakaan tukehtumatta.




((Me tiedämme, Black. Sinä senkin keksiprinsessa. Ophelia katsoo ikkunasta ja on kateellinen, kun ei kutsuttu mukaan leikkeihin.))