Kirjoittaja Sands » 24 Joulu 2012, 03:31
Kämmenet painuivat vasten tummia seiniä, Roswellin nojautuessa niin huterien ja tärisevien käsivarsien varaan, kuin seinänkin. Hankala ei ollut arvata, kumpi niistä kahdesta pettäisi ensin ja mikä sen lopullisen kaatumisen aiheuttaisi, ketju kun oli vain niin vahva, kuin heikoin lenkki. Mutta se oli kaikki, mitä tällä hetkellä oli käytettävissä. Siihen täytyi tyytyä ja uskoa, tai matkan olisi samantekevää tyssätä tähän saman tien. Paremmaksi se ei tulisi muuttumaan. Jalka astui toisen eteen, jokaisen askeleen ollessa taistelu. Pelkästään jalan nostaminen tuntui mahdottomalta, sen jälkeen se piti yrittää jotenkin viedä eteenpäin samalla kun muu kehosta yritti pysyä pystyssä seinään tukeutuen ja sama piti toistaa monen monta kertaa, yhden askeleen ollessa kovin pieni normaaliin verrattuna ja tahti oli suorastaan matelua. Verrattuna niinkin pitkän miehen askellukseen, kuin Blackin, perässä pysyminen todistui kokoajan yhä mahdottomammaksi tehtäväksi, mutta periksi ei annettu. Demoni liikutti kätensä vasten seinää eteenpäin, keskittynyt ilme kasvoillaan aloittaen toisen askeleen, henkisesti valmiina.
Velho katosi silmien edessä no, aika kaukana niistä silmistä, sarvipään jäädessä jo aika lailla jälkeen toisesta, mutta silti. Hetki oli kovin lyhyt, mutta se tuntui iäisyydeltä, saaden huolen nousemaan pääkopassa ensimmäiseksi ajatukseksi. Oliko hän jäänyt jo niin jälkeen, että menetti toisen kokonaan näkökentästään? Oliko hän jopa onnistunut eksymään, jotenkin? Oliko Black ylipäätään kävellyt tänne vai seurasiko hän vain jotain harhakuvaa, vai oliko itse katoaminen pelkkä harhakuva? Monta ajatusta ehti käydä päässä, eikä sekava tilanne saanut mitään tuntumaan yhtään sen selvemmältä. Päinvastoin, mitä omituisimmat ideat tuntuivat nyt oikein mahdollisilta, vaikkeivät ne lohduttaneet lainkaan.
Kavahdus taaksepäin oli, mitä Roswell onnistui tekemään velhon yhtäkkiä ilmestyessä kasvojensa eteen. Sama temppu oltiin tehty aikaisemminkin ja toinen oli ollut paljon uhkaavampikin, mutta nyt tarpeeksi sekavana demoni näytti jonkin sortin merkkejä säikkyneensä. Olihan se vain säikähdys yllätyksestä, mutta se oli enemmän, kuin mitä Black oli tähän asti saanut osakseen käyttäytymisestään huolimatta. Oikea kavahdus "pelosta", vaikka pieni se olikin enimmäkseen siksi, ettei sarvipää tällä hetkellä kyennyt erityisen suuriin tai nopeisiin liikkeisiin, mutta jos olisi kyennyt, ei sitä pientäkään perääntymistä luultavasti olisi tapahtunut ymmärryksen pysyessä myös ajan tasalla. Toisen käsi kävi tarrautumaan leuasta, vetäen vanhempaansa lähemmäs, tuon totellessa. Vaikkakin kovin varovasti, seinän pysyessä edelleen tukena. Ilmeisesti sanat kateudesta olivat saaneet velhon jotenkin innostumaan ja lopettamaan edes hetkeksi etenemisensä, kiinnittäen huomiota perässä laahaavaan orjaansa. Black ei kuitenkaan aikonut lopettaa aikeitaan, ei nyt. Ei vielä, eikä varmaankaan sarvipään sanoista tai teoista... Elleivät ne olisi todella huvittavia, kenties.
Mitään suunnitelmaa ei tarvinnut miettiä, velhon yhtäkkiä lopettaessa sanansa kesken, mitä hämmentyneimmän ilmeen noustessa kalpeille kasvoille. Demoni vastasi samalla tavalla, kysyvästi kulmaa nostaen. Ei hän tiennyt, mitä toinen tarkoitti tai miksi toinen noin käyttäytyi. Oliko toinen nähnyt jotain outoa Roswellin takana, joka nostatti pelon luisevan miehenkin kasvoille? Taakse ei kuitenkaan voitu katsoa, niska... Ei tuntunut haluavan enää kääntyä tarpeeksi tarkistaakseen. Mutta sitä se ei ollut, Blackin käydessä yhtäkkiä pamauttaessa päänsä vasten seinää joka muuten oli oikein kova, demonin kädetkin tiesivät sen. Kättä yritettiin ojentaa kohti toista keltaisten silmien paistaessa huoltaan hämärässä käytävässä jos käytävä oli edes hämärä, kenties silmätkin alkoivat jo pettää mutta ei se käsikään oikeastaan halunnut ojentua enää, eikä se olisi mitenkään edes auttanut. Mutta se oli kysymys, miksi velho noin teki. Päänlyöminen oli vaarallista!
Black valui lattialle jalkojensa päälle, vilkaisten demonia ja käskiessä tuota poistumaan. Roswellilla ei ollut aikeita poistua sen jälkeen, kun näki jonkun hakkaavan päätään seinään ja jopa valmistautuvan tekemään sen uudestaan, mutta oli miten oli, jalatkaan eivät kenties sinne asti kantaisi. Yhden askeleen vanhus kuitenkin sai aikaiseksi taaksepäin, kenties yrittäen vain antaa toiselle hieman enemmän tilaa. Velho kärsi itsekin juuri kovan tällin ja oli sekava, mutta sarvipäähän se vasta sekava olikin! Ei hän voisi tehdä mitään toista auttaakseen. Luisevat sormet kävivät kuitenkin tarrautumaan suhteellisen lujasti nilkan ympärille, saaden toisen, aloitetun askeleen taaksepäin loppumaan vain horjahdukseen, koko miehen rojahtaessa taas selälleen maahan. Ilmat karkasivat pihalle, mutta sarvet ottivat taas iskun pään sijaan. Hetken aikaa Roswell kiemurteli maassa, yrittäen irrottaa toisen otetta, mutta se ei vain onnistunut. Voimaa ei löytynyt.
"Pyydän anteeksi, herrani, mutten taida... Kyetä," tuo pahoitteli, katse katossa, joka luultavasti oli jossain tuon loputtoman pimeyden takana ylhäällä.
((Urp. Garrett tahtoo herkkuja nyt! Nyt nyt nyt nyt! Tai tulee kunnon kiukuttelukohtaukset. Kyyneleet silmissä ja aivan hengästyneenä Marduk sitten saa syöttää Garrettia, mutta onneksi kreivitärprinsessat eivät vain suutu nopeaa, mutta myös leppyvät. Etenkin, kun saa herkkuja. Selkäkin Roswellilla nyt meni, huhhuh. Vähän rajaa, Black. Faniklubin pitää kokoontua Roswellin luokse, ei tuota uskalla päästää minnekään riehumaan. Lonkka vielä menee pois paikoiltaan. Henry tahallaan hankkiutuu eroon vielä toisesta jalastaan, että on varmasti Roswellista riippuvainen, eikä tuo saa enää koskaan lähteä minnekään. Prinsessa tuli kateelliseksi, kun Roswell on käynyt liikaa muiden luona.))