Kulta, meidän pitäisi puhua || Sands

[Sands]

"Sääntöjä on mahdollista rikkoa, mutta nyt puhumme säännöistä, jotka tekevät maailmanne," Roswell tarkensi hieman velhon kovin innostuneena huudahtaen lakien ja sääntöjen eroista. Lakeja vastaan demoni oli voimaton, mutta säännöt totta tosiaan olivat vain sääntöjä... Ja Blackin mukaan tehty rikottavaksi. Kenties, sääntöjähän rikottiin, jos se olisi parempaa lopputuloksen kannalta tai säännöt muuten vain tuntuivat kovin typeriltä. Nyt kuitenkin puhuttiin jostain paljon, paljon suuremmista säännöistä, joiden rikkomisella ei voisi olla mitään hyvää seurausta.
"Jos saisin kyvyn rikkoa niitä, olisin heti maailmanne vaarallisin olento, kykenevä laittamaan sen kaaoksen valtaan sormiani napsauttamalla. Voisin tuhota kaiken," tuo jatkoi velhon kasvoja katsellessaan. Sarvipää ei tietenkään halunnut vahingoittaa mitään, mitä hänen ei pitänyt etenkään näin tärkeää! Olihan se mahdollista, että tällä hänen kovin mielenkiintoiseksi osoittautunut keskustelukumppaninsa vain innostuisi kuullessaan jostain niin voimakkaasta, mutta toivottavasti Black ymmärtäisi, ettei moisen tavoittelemisesta tulisi mitään hyvää.
"Niiden sääntöjen rikkominen luultavasti rikkoisi maailmanne. Se olisi peruuttamatonta."

Velho halusi auttaa, vaikka toisen motiivit olivat vielä pimennossa. Jotenkin demoni kuitenkin epäili, että Black tekisi tämän vain hyvästä hyvyydestä ja auttamisen ilosta, mutta kenties pyynnön pelkkä älyttömyys ja vaarallisuus sai toisen tarttumaan kiellettyyn hedelmään ilman muita maksuja, vain pelkästä mielenkiinnosta? Vihdoin Black kävi kuitenkin kysymään, miksi Roswell tällaista oli tekemässä. Kysymyksen olisi varmasti pitänyt olla se ensimmäinen, jos koko asian kanssa halusi edes leikkiä. Normaali vastaus varmasti olisi ollut käskeä sarvipää matkoihinsa, muualle moisia ajattelemaan. Tai kenties mieluummin jättämään asian sikseen, ennen kuin joku pyytäisi vartijat pelosta selvän hyökkäyssuunnitelman uhasta.
"Jos Hänen Majesteettinsa tätä olisi pyytänyt, olisi Hän todellakin hölmö," vanhempi miehistä kävi hymähtämään, velhollapa oli nyt paljon kysymyksiä, kun ei suutaan pitänyt kiinni,
"Tämä on henkilökohtaista. Minulla on joku, jolle haluan ilmaista tyytymättömyyteni, mutta pelkäänpä kyseisen henkilön olevan turvassa väärien muurien takana. Jos hän luulee aina olevansa turvassa, käy hän... Röyhkeäksi. Mutten kykene menemään sinne näin," sama kai sitä oli sanoa totuus, totuuttahan ei saisi Blackiltäkään, jos itse ei ollut sitä valmis sanomaan. Ehkäpä tämä suunnitelma innostaisi toista entisestään.
"Muiden kimppuun en ole aikonut hyökätä, se olisi liikaa. Minulla olisi kuitenkin siihen mahdollisuus, ja uskoisin sen myös saavan haltiakuninkaan ajattelevan enemmän, mitä häntä on vastassa."

Tietenkin velho kävi torumaan Roswellia, olihan mies demoni, eikä muita ollut valmis uhraamaan takiaan. Jos jokin Blackin suunnitelma vaatisi uhria, toinen sai olla varma, ettei siihen suostuttaisi.
"Minulla ei ole mitään oikeutta vaatia maailman asukkaan henkeä tunkeilijana," kylmän rauhallisesti vastattiin. Olihan sekin totta, mutta todellisuudessa sarvipää taisi vain olla turhan huolehtivainen, eikä halunnut nähdä kenenkään kärsivän. Yhtäkkiä velho kävi ponkaisemaan tuoliltaan pystyyn, miehen liikkeiden kaikkien ollessa yhtäkkisiä ja hyökkääviä. Keltaiset silmät vain seurasivat toisen matkaa, jaloillaan ne pitkät, vaaleat hiukset vasta pääsivätkin kunniaansa. Vieläkin ne näyttivät kovin oudoilta, Roswellin jo tottuessa kaljuun päähän. Black selaili kirjoja katseellaan, demonin jättäessä toisen sen pariin, kääntäen oman katseensa pois miehestä kohti takan liekkejä. Samaa mieltä he molemmat olivat siitä, että varmasti jokin keino löytyisi.
"En usko teidän kysyvän, enkä minäkään tunne setäänne tehdäkseni sitä. Uskoisin teidän olevan turvassa. Teillä ei ole mitään kiirettä löytää sitä keinoa, mutta pyytäisin teitä etsimään sellaisen, joka ei aiheuta paljoa vahinkoa," sarvipää vastasi, velhon puheiden kääntyessä kovin outoon suuntaan... Mutta paljoa toinen ei näyttänyt tekevän sensuroidakseen sitä, mitä suusta tuli. Kaikkihan kuulostaisivat oudoilta, jos sanoisivat kaiken, mitä mielessä oli.
"Tietääkseni minulla ei ole taka-ajatuksia Hänen Majesteettinsa suhteen. Hän on minulle kuningas siinä missä ystäväkin."




((Alkomahooli pitää nautiskella suun kautta, eihän sitä muuten voi maistaakaan! Ja se on hirveää. Roswellin rintakarvatkin kalpenevat suuren, vihreän mahani vieressä.))

[Aksutar]

Demonin mukaan toiveensa perimmäinen syy oli henkilökohtainen. Sarvipäinen halusi ilmaista tyytymättömyyttään jollekulle, joka oli väärien muurien turvassa. Liittyikö kenties haltiaan, joka oli kuninkaan jalan katkaissut? Black oli kyllä kuullut tapahtumista moneltakin taholta, luotettavin lieni Lily, joka ei pahemmin mitään salaillut asian suhteen velholta. Black olikin kuullut haltiasta tai yhä oletettavasti haltiasta joka oli lähettänyt kuninkaan kautta terveisiä Roswellille. Ilmeisesti sarvipäisen ja tuon punaisen tapauksen välillä oli jotain henkilökohtaista. Se totta kai kiehtoi velhoa, mutta eihän hän vielä ollut viitsinyt ottaa asiaa puheeksi. Hän kun ei normaalisti ollut sitä tyyppiä, joka avasi keskusteluita...
Haltiakuninkaan tullessa puheeksi kävi velho yllättäen iskemään nyrkkinsä kirjahyllyä vasten, samalla kun liekit takassa kävivät leimahtamaan suuremmiksi, laantuen kuitenkin takaisin normaaliin.
.... Ja kuka mahtaa olla tämä henkilö, josta puhumme? Jäätävän rauhallinen ääni kysyi, velhon vilkaistessa kohden demonia Joku Aranille läheinen, kenties? Jos jokin kieroksi käyvää miestä houkutteli, niin Aranin satuttaminen kaikilla mahdollisilla tavoilla. Niin kauan, kuin Aran demonin tekemisistä kärsi, oli velho mukana suunnitelmassa. Mutta hän halusi haltiakuninkaan tietävän, että velho oli osallisena.
Niin kauan kuin Aran kärsii, olen mukana

Olet tylsä Seth kävi ykskaks tokaisemaan demonille, joka vaikutti yhä kovin lepsulta Eikö kaaos ja tuska houkuttele yhtään? Millainen demoni sinä luulet olevasi, kun noin huolissasi muiden hyvinvoinnista olet Kysymykseen ei oikeastaan kaivatukaan vastausta, samalla kun hopeahapsi kavahti pienesti pois päin kirjahyllystä. Papittaren tyrkkäämä raamattu lojui yhä muiden kirjojen joukossa. Miksi, se oli velhollekin kysymysmerkki. Kai hän oli halunnut edes jonkin verran kunnioittaa papittaren ystävällistä elettä, eikä heittää opusta samantien takansytykkeeksi.
Ehkä ihan kiusallani etsin keinon, minkä johdosta joudutaan uhraamaan paljonkin ja väitän sen olevan ainoa keino Käsi kävi varovasti poimimaan tuon kirjan, joka suorastaan työnsi velhoa pois luotaan Mutta ethän sinä enää uskoisi, kerta kerroin jo saattavani vitsailla asian suhteen
Askel kävi viemään takaisin demonin luokse, raamattu käsissään. Kirjasta pidettiin juuri ja juuri kiinni ja kun velho pääsi Roswellin vierelle, tiputti mies raamatun demonin syliä kohden.
Ota ilta lukemista Velho hymisi jatkaessaan matkaansa ohi demonin, toisen kirjahyllyn luokse.


// alkomahoolia suoraan suoneen. Roswell, senkin paholainen, kostamaanko menet //

[Sands]

Siihen Roswellkin säpsähti, kun hieman normaalia kovempi ääni kuului selän takaa samalla, kun takan liekit leimahtivat kunnon roihuksi. Lämpö tuntui jo kunnolla iholla, huoneen valaistuessa hetkeksi kovin kirkkaaksi, vaikka edelleenkin lämpimän värin nuolemaksi. Liekit laantuivat aikoinaan takaisin mukavan hallituksi takkatuleksi, tilan palatessa entisekseen. Sarvipää kävi kuitenkin kääntämään kasvonsa nyt velhon suuntaan, saadakseen toisen näkökenttäänsä. Black oli arvaamaton, etenkin tässä tilassa. Selkä toista kohti ei tainnut olla se paras idea, mutta eihän demonilla ollut syitä pelätä henkensä puolesta. Hän vain arvostaisi, jos velho ei metelöisi niin paljon, mutta syyt tuollekin pienelle raivonpuuskalle tulivat nopeasti esille.
"Haltiakuninkaan leikkikalu tietojeni mukaan. Läheinen sillä tavalla, mutten ole varma, kuinka paljon hänestä välitetään," Roswell vastasi toisen kysymykseen tästä henkilöstä, jota halusi tapaamassa käydä, katseen lipuessa takaisin liekkeihin,
"En uskoisi sen olevan tälle Aranille kovin kivuliasta, enkä kävisi kuninkaan kimppuun hyökkäämään. Tämä on minun ja sen toisen välillä, mutta voihan se olla, että hän on omaisuudestaan kovin tarkka," demoni ei tuntenut haltiakuningasta mitenkään erityisen hyvin, eihän hän koskaan ollut tuota tavannut, joten ei osannut sanoa miten toinen reagoisi. Hän oli vain kuullut tarinoita, eivätkä ne maalanneet miehestä erityisen hyvää kuvaa, edes oman, alistamansa demonin suusta. Black ei myöskään näyttänyt pitävän kyseisestä haltiasta, ollen valmis lähtemään leikkiin mukaan vain siitä syystä, että Aran kärsisi.
"En ole vielä varoittanut haltiakuningasta, mutta voisin sen tehdä samalla. Hän näkisi, mitä teen niille, jotka toimivat varoituksiani vastaan."

Sarvipää vain naurahti velhon tuumauksille hänen tylsyydestään, kuinka tuo ei pitänyt lainkaan niistä asioista, mistä demonit yleensä. Mutta kaaoshan ei hänen mieleensä ollut.
"Jos käyttäytyisin kuten stereotyyppinen demoni, enkö olisi sitten ennalta arvattava ja siten entistä tylsempi? Nythän voin vielä yllättää," Roswell hymähti päätään pudistellen, jääden hymyillen katsomaan tulta takassa. Ei hän pitänyt väkivallastakaan, mutta hänen suunnitelmaansa tulisi sisältymään sitä. Kovin paljon. Punapää saisi kuorruttaa seinätkin yhtä leiskuviksi, kuin hiuksensa.
"Voisin uskoakin, mutten ryhtyisi siihen. Se ei olisi sen arvoista," demoni virnisti Blackin uhkaillen etsivänsä oikein epämiellyttävän ja paljon uhreja vaativan keinon. Virne loppui kuitenkin lyhyeen velhon ohikulkumatkallaan tiputtaessa oikein ikävän opuksen syliin, saaden nojatuolissaan vielä hetki sitten oikein mukavasti rentoutuneen kavahtamaan. Raamattu...
"Ajattelin, että voisin jättää väliin tällä kertaa," hymyä yritettiin pakottaa huulille, Roswellin nykiessä hihojaan käsiensä suojaksi, ennen kuin uskaltautui kirjaan koskemaan kangas suojanaan ja siirtämään sen pois sylistään. Pöydällä tämän kirjan paikka oli, sarvipään paikka oli nojatuolilla takan edessä lämmittelemässä ja rentoutumassa.
"Voisitte kertoa minulle iltasaduksi kuitenkin, mitä pari päivää sitten tapahtui. Teidän näkökulmastanne."




((Ei, juodaan. >:< Roswell näyttää kaikille, mitä tapahtuu kun lempeän ja isällisen miehen lapsien kimppuun hyökätään ja satutetaan. Jos saa apua eli jos saadaan antaa piiskaa Tsytanille.))

[Aksutar]

Jos se mies jostain on tarkka, niin omaisuudestaan Seth naurahti kuivahkosti, kun puhe oli haltiakuninkaasta haluan että se haltia kärsii. Minä en jaa omaisuuttani hänen kanssaan Aranin kärsimys oli velholle kaikki kaikessa. Hän halusi haltialle hitaan ja tuskallisen kuoleman, heti sen jälkeen kun kaikki haltialle rakkaat olivat kuolleet. Velho ei kuitenkaan ollut varma, kykenikö haltia rakastamaan mitään muuta, kuin itseään. Ehkä, ehkä ei. Eikä hän ollut kovin innoissaan ottamassa selvää siitä.
Mikäli tämä leikkikalu on hyödyllinen, sattuu sen menettäminen varmasti... ja hyvä niin Mielipuoli hymisi jälleen kirjoja selatessaan.
Laihahko mies kääntyi kuitenkin viimein kohden demonia virneiden kera. Kyllä, Roswell olisi vielä tylsempi, mikäli olisi stereotypinen demoni, ennalta arvattava ja helposti tulkittavissa. Nythän sarvipäinen oli mielenkiintoisempi, mitä useimman demonit. Seth halusi kuitenkin löytää jotain kieroja taka-ajatuksia sarvipäisestä, varmasti tuoltakin löytyi sadistinen puoli! Niin velho halusi uskoa, vaikka hänelle muuta käytäisiin väittämään.
Kosto on kaiken arvoista! Yllättävän kärkkäästi valkohiuksinen ärähti Roswellille, kävellessään lähemmäksi Vaati se mitä vain hinnakseen.
Yllättäen painovoima ei enää näyttänyt vaikuttavan velhoon, tuon noustessa ilmaan leijumaan. Hitaasti mies kääntyi ilmassa ympäri, päätyen lopulta seisomaan vasten kattoa. Seth piti voimiensa esittelystä ja sen magian vastuuttoman käytön saattoikin alkaa aistimaan huoneessa, mikäli oli kykeneväinen moisia tunnistamaan. Seth ei mielestään ollut saanut tarpeeksi käyttää voimiaan viime aikoina. Joten koska kenenkään kimppuun ei tarvinnut käydä tai haluttu käydä kulutti velho voimiaan mitä turhimpiin temppuihin. Painovoima näytti vaikuttavan enää vain velhon hiuksiin, jotka olivat ainoa lattiaa kohden pyrkivä asia miehessä. Vaatteet eivät näyttäneet olevan moksiskaan tästä tempauksesta, vaan pysyivät normaalisti yllä.

Hymähdellen velho käveli lähemmäksi kattoa pitkin demonia, nähtyään tuon reaktion raamattuun. Vielä velho kykeni koskemaan raamattua paljain käsin, mutta tiesi varsin hyvin tuon tunteen.
Mitä, eikö papitar pakottanut sinua lukemaan raamattua? muka hämmästynyt ilme nostettiin ylösalaisille kasvoille Ehkä hän tarvitsee taas kuninkaan määräyksen, että lähtee tyrkyttämään uskoaan jollekulle.
Lopulta demoni pääsi itse aiheeseen, jota velho oli osannut odottaa. Sarvipäinen halusi tietää mitä oli tapahtunut, pari päivää sitten. Askel kävi viemään kattoa pitkin aivan demonin eteen, jättäen vajaan metrin kasvojen välille. Katossa seisoessaan joutui Black pienesti kyykistymään, jotta pystyi olemaan kasvotusten samalla tasolla Roswellin kanssa. Se sama, tutuksi käyvä virne koristi kalpeita kasvoja.
Syntiä tapahtui Vaikutti siltä, kuin mies olisi suorastaan odottanut saavansa kertoa salaisuuksista jollekulle Tiedätkö, mitä raamattu sanoo huorinteosta? Yllättäen pöydälle laskettu raamattu nousi ilmaan ja lennähti demonin ja velhon väliin, avautuen velhon kasvojen eteen. Kirja oli demonista katsoen väärinpäin, totta kai, jotta katossa seisova sitä saattoi lukea.
Älä tee aviorikosta. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa, äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu Punaiset silmät kurkkasivat kirjan yli Roswelliin Ja kaikki tämä kymmenessä käskyssä.
Kirja kävi kääntymään nyt oikeinpäin demoniin, avoinna. Liian lähelle kirja ei leijunut, pysyen sopivalla etäisyydellä.
Koko hovi on täynnä tekopyhiä pyrkyreitä Ilmeensä oli vakavoitunut hetkeksi, mutta omahyväinen virne kohosi pian takaisin Mutta mitä tapahtui minun ja papittaren välillä? Papitar kävi laukomaan mielipiteitään harkitsemattomasti, suututtuaan minulle.... ja minä vastasin samalla mitalla.


// Tsytan haluaa varmasti piiskaa, veikkaan. Joko Aran tai Roswell antaa, kyllä. Vihainen Roswell on ihana, Roswell, saisit olla useammin vihainen //

[Sands]

Roswell sai kuulla sen, että haltiakuningas oli kovin omistuksenhaluinen. Sellaisen kuvanhan tuosta miehestä hän oli jo saanut, mutta tämä oli taas lisää tietoa. Silloin kun he Tsytanin kanssa tapasivat, ei demoni kovin hyvin toisen tilanteen ymmärtäessään voinut kuin sääliä ja toivottaa toiselle voimia kaiken kestämiseen. Aranille demoninsa ei tainnut olla kuin tosiaan se lelu, esine ja orja, riippuen, kumpi olisi hauskempaa. Ehkäpä punapää kärsi jo tarpeeksi sellaisen haltian käsissä... Ei, ei kärsinyt. Sitä ei saisi enää edes ajatella. Se pikkupiru ei tiennyt mitään, mitä Henry joutui kokemaan toisen tekemän takia. Blackiä kiinnosti kuitenkin vain kosto haltiakuninkaalle, tuoden esille sen seikan, että mieluisan lelun menettäminen kirpaisisi varmasti. Siihen Roswell ei suoraan osannut sanoa mitään, mutta hänen kostonsahan oli tätä leikkikalua kohti suunnattu. Sen rikkoutuminen saisi hänet tyytyväiseksi, mutta... Että aivan menetys? Ei hän ollut miettinyt, mitä oikeastaan toiselle tekisi. Tappaisiko hän jopa toisen? Olisipa ainakin yksi huoli vähemmän maailmassa, mutta kovaltahan se tuntui, vaikka suuresti Tsytania inhottiinkin.

"En voi olla samaa mieltä kanssanne," demoni pudisti päätään velhon suorastaan huutaessa, kuinka kosto oli kaiken sen arvoista, joutui sitä tekemään kuinka monia uhrauksia tahansa sen saavuttaakseen. Blackin mielipiteet aiheesta eivät yllättäneet, jos totta puhuttiin.
"Tämä on vain minun ja hänen välinen asia. En olisi paljoa häntä parempi, jos vaatisin suuren hinnan kostoni takia," vanhat kasvot olivat hetken kovin mietteliäät ja vakavat, mutta velhosta säteilevä voima sai katseen kääntymään kohti toista. Kuinka ollakaan, Black oli pian ilmassa leijumassa, kääntyen ympäri saadakseen jalkansa koskettamaan kattoa, kuin se olisi lattia. Ei kai toisesta muuten olisi huomannutkaan tuon seisoessa ylösalaisin, jos omankin pään kääntäisi, mutta ne pitkät hiukset roikkuivat kohti maata ja rikkoivat illuusion. Keskustelun velho ilmeisesti tahtoi käydä katosta käsin, mutta Roswell pitäisi takamuksensa mieluusti tuolilla.
"Papitar kokee uskonnon tärkeäksi itselleen. En sanoisi hänen koskaan pakottavan sitä kenellekään, hän haluaa vain jakaa sen ilon, mitä oli siitä saanut, uskoen muidenkin kokien sen samalla tavalla," sarvipää vastasi toisen koviin ilkkuviin sanoihin Opheliasta,
"Se voi tuntua tyrkyttämiseltä, mutta uskoisitteko papittaren todella tekevän sitä? Tekisikö hän niin, jos ymmärtäisi meidän syymme? Mutta hän ei koskaan voisi ymmärtää syitämme, ellemme yritä ymmärtää hänen," hymy nousi taas kerran kasvoille. Black ei pitänyt papittaresta, ei ainakaan tällä hetkellä. Heillä oli ollut tappelunsa ja nyt välit eivät olleet mitenkään kaikista lämpimimmät.

Velhon askeleet pitkin kattoa toivat toisen kovin lähelle, toisen selvästikin odottaessa jo pääsemään kertomaan tapahtumista virnuilunsa lomasta. Synneistä toinen puhui, mutta ei se kertonut paljoa demonille, joka ei edes tilannetta ollut nähnyt... Mutta Black osasi kyllä asian saada kuulostamaan oikein vakavalta, eikä sitä voitu kuin toivoa, että toinen liioitteli.
"En ole sitä koskaan lukenut, mutta osaisin epäillä," Roswell ei voinut kuin vastata miehen kysyessä, josko tiesi raamatun mielipidettä tästä... Synnistä. Se pahainen kirjanen kävikin nousemaan pöydältä kummankaan osapuolen tässä huoneessa siihen omin käsin koskien, lennähtäen velhon kasvojen eteen aukinaisena, toisen sitä käydessä sitten ääneen lukemaan ja kertomaan, mitä raamattu sitten asiasta sanoi. Mitä ihmettä oikein oli tapahtunut Blackin käydessä tällaista vihjailemaan? Eipä velho ollut kaikkea omasta päästään keksinyt, kirjan pian kääntyessä ja leijaillessa lähemmäs sarvipäätä, tuon kyetessä lukemaan sen samaisen omin silmin sivuilta. Mielenkiintoista oli se, kuinka nopeasti toinen oli tämän kohdan kirjasta löytänyt.

"Mielipiteiden kertominen avoimesti on hyvää kritiikkiä. Jotain meissä on vikana, jos joku toinen siitä kykenee huomauttamaan, mh? Emme välttämättä huomaa sitä itsekään, joten se saa minut ainakin ajattelemaan," Roswell ei voinut kuin taas hymyillä rauhallisena, vaikka ilmapiiri alkoi käydä epämiellyttäväksi. Tahtoikohan hän edes loppujen lopuksi tietää, mitä oli tapahtunut?
"Mutta heti kun jonkun kimppuun käydään fyysisesti, on tilanne riistäytynyt käsistä," demoni tuumaili vielä hetken enimmäkseen itsekseen. Black se taisi olla se, joka kimppuun hyökkäsi, mutta Ophelian hyökkäys ilmeisesti oli sanallinen ja sai siten velhon puolustamaan itseään sillä tavalla, millä yleensä aina teki, tilanteessa kuin tilanteessa. Tämä vain oli erilainen tilanne ja tapa puolustaa itseä vääränlainen. Aivan vääränlainen.
"Jos tahdotte minun ymmärtävän kaiken, pelkäänpä, että teidän on selitettävä kaikki alusta lähtien, niin yksityiskohtaisesti, kuin voitte."




((Harlekiinin on myös parempi haluta piiskaa. Sanot vihaisen Roswellin olevan ihana vain, koska et ole nähnyt vihaista Roswellia. Ei tuo ole vielä mitään. Äitikarhu käy kiinni.))

[Aksutar]

Demonin kommenttiin papittaresta ei käyty reagoimaan mitenkään. Papitar sivuutettiin ajatuksista nyt, kun velho halusi keskittyä demoniin. Demoniin, joka ei oletettavasti ollut raamattua pahemmin lukenut, sattuneista syistä.
Mielenkiintoinen kirja, jos tarkemmin ajatellaan... Täynnä väkivaltaa ja vääryyttä kirja kävi sulkeutumaan demonin katseen alta, mutta jäi vielä leijailemaan lähettyville. Jos totta puhuttiin, olisi velho halunnut paiskata tuon opuksen päin sarvipäisen kasvoja, vain nähdäkseen reaktion. Eipä hän koskaan ollut heittänyt ketään raamatulla, kerta se olisi ensimmäinenkin!
Hyvää iltalukemista... jos kykenee pitämään kirjaa käsissään.
Roswellin käydessä huomauttamaan mielipiteen keromisesta, alko velho naureskella itsekseen. Hyvä ettei täyteen nauruun revennyt, muistellessaan muutaman päivän takaisia tapahtumia. Hänhän oli vain kertonut mielipiteensä, mistä papitar oli häntä käynyt herjaamaan. Seth ei kuuntelisi hetkeäkään nuoren neidon mäkätystä!

Se oli itsepuollustusta. Oli vain ajan kysymys, koska Ophelia olisi lyönyt ristin päin näköä Velho tuhahti mutristaen huuliaan, mutta jatkoi sitten. Hän ei tuntenut nyt mitään estoja, mikseipä siis kävisi kertomaan koko tarinaa demonille?
Fyysisestä puheen ollen, arvaa kuka kävi kunikaaseen koskemaan? Mitä voitonriemuisin virne levisi kasvoille Tiesin kyllä, että Ophelia oli aikanaan ihastunut prinssiin, mutta että tunteita oli vieläkin? Yllätti jopa minut, vaikka olen heidän kasvuaan seurannut kaikki nämä vuodet!.
Nyt vain odotellaan, kunnes he kaksi lankeavat syvemmälle näihin... synteihin... Mitä luulet, kauanko siihen menee? Jos totta puhuttiin, ei velho ollut oikea henkilö paasaamaan avioliiton ulkopuolisesta yhdynnästä saatikka sitten pettämisestä. Tosin, eipä hän edes yrittänyt elää synnittömästi, joten mitäpä hän synneistä välitti? Niin kauan, kun tuomiota ei ylemmältä taholta kuulunut, aikoi velho jatkaa kieroa elämäänsä.
Jos haluat kuulla suoran version tapahtumista, niin kuuntele: Yllätin papittaren ja kuninkaan jakamasta helliä hetkiä keskenään. Papitar suivaantui ja ehkä pelästyikin kiinni jäämisestä, joten hän alkoi moralisoimaan minua. Vähemmästäkin pinna katkeaa yhtä.... hallitsemattomalta persoonalta, kuin minä. Päätin siis antaa opetuksen tytölle siitä, kenelle kannattaisi paasata ja missä tilanteessa... kunnes kenraali Fritz, se pahainen juoppo älä väitä, ettetkö olisi huomannut kenraalista nousevaa alkoholintuoksua sattui paikalle ja keskeytti meidän leikin. Sitten mitä ilmeisemmin sinä saavuit, suo anteeksi, minulta katosi tilanteentaju sattuneista syistä Seth antoi kaiken tulla ulos samalla kerralla, eikä näyttänyt missään vaiheessa minkäänlaisia katumuksen merkkejä tekojensa suhteen. Jos Seth ei olisi ollut läsnä, vaan Black omana vetäytyvänä itsenään olisi tarinaa kertonut, olisi velho varmasti potenut jonkinlaisia omantunnon tuskia teoistaan papitarta kohtaan. Juuri nyt moisia tunteita ei ilmennyt.

Ilmassa yhä leijuva raamattu kävi hitaasti lipumaan kohden demonia rintakehän seutuvilla, aina niin lähelle mitä pääsi, koskettamatta kuitenkaan sarvipäistä itseään. Mitä lähemmäksi kirja pääsi, sitä huvittuneempi ilme sadistisen miehen kasvoille levisi. Velho uskoi demonin tajuavan, että hän vain yritti kiusata sarvipäistä, katsoa, koska tuolta menisi hermo poikki. Liikaa ei demonin hyvinvoinnilla lähdetty leikkimään, vain siksi, ettei kuningas siitä mielissään olisi.


//Aksu . sanoo (21:20)
Saako Roswell antaa Tsytanille piiskaa
Harlekiini . sanoo (21:20)
saa

hihihi. Vihaisen Roswellin haluan nähä, näytä minulle näytä. Millainen on Roswellin todellinen muoto?

Harlekiini . sanoo (21:23)
sitten vaan pohtimaan mitä jälkiä se tsytaniin jättää
Harlekiini . sanoo (21:24)
demoniin ei kannata porata iki-goatsea, se muuttuu vielä mustaksi aukoksi ja nielaisee universumin //

[Sands]

Niinpä siinä sitten kävi, että Roswell sai paremmin kuulla kirjasta, jota ei lukemaan kyennyt velhon suusta tuon omin sanoin, leijuvan raamatun sulkeutuessa kasvojen edessä. Enempää hänen ei ilmeisesti toisen mielestä sitä pitänyt lukea ainakaan sitä aukeamaa, minkä Black hänelle oli avannut valmiiksi. Mutta eipä se kirja enää käynyt avautumaan, joten ilmeisesti toinen oli kertonut jo kaiken siitä. Olihan se totta, että raamattu demoninkin mielestä kävi käskemään kovin julmiin asioihin. Sen hän oli kuullut ja sitä hän oli saanut todistaakin. Julmuus häntä kohtaan sarviensa takia oli... ymmärrettävää, mutta se enkelikin, jonka hän oli kylällä jonkin aikaa sitten tavannut oli kovin anteeksiantamaton "syntisiä" kohtaan. Se oli huolestuttavaa, mutta... Opheliasta se oli hyvä asia. Tyttö oli kuitenkin kovin herttainen ja mukava, eikä toisesta voisi uskoakaan tekevän jonkin sortin julmuuksia, käski uskonto sitä tekemään tai ei. Kai uskontokin muuttui jokaisen kädessä erilaiseksi, jokainen tulkitsi sanat erillä tavalla. Niin, miten ne halusi nähdä. Ongelmallista, mutta joku käyttäisi sitä hyvään.

"En voi sanoa reaktionne olleen täysin vääränlainen, jos papitar yllytti ja uhkasi teitä. Kuitenkin, kyseessä on kovin pieni ja nuori neito, joka ei edes hyökännyt kimppuunne teidän hyökkäyksenne jälkeen, mh? Uskotteko, että hän olisi tehnyt sen, jos te ette olisi hyökänneet ensin?" Roswell kävi selvittämään kysymyksillään Blackin tunteita siinä tilassa. Kenties toinen oikeasti pelkäsi henkensä edestä, mutta velho oli voimakas sellainen ja iso mies. Ophelia pieni tyttö. Kykyjähän papittarellakin oli, mutta ehdottomasti häikäilemättömämpi näistä kahdesta olisi Black. Ei Ophelialla olisi mahdollisuuksia, jos velho tahtoisi tytön hengiltä. Kuitenkin, toisella olisi ollut paljon vakuuttavampi tarina itsepuolustuksesta, jos papitar olisi oikeasti käynytkin kimppuun ensimmäisenä. Eikä vain sanallisesti, mutta typerä tekohan sekin oli, kun kyseessä oli näin räjähdysaltis persoona, kuin Black.

Fyysistä kosketusta ilmeisesti oli ollut ilmassa, mutta ei niinkään papittaren ja velhon välillä, vain... Papittaren ja kuninkaan. Kuinka... Odottamaton käänne, totta tosiaan, mutta tätähän oltiin vihjailtu Blackin suunnasta jo aikaisemminkin, mutta että Henry oli se toinen osapuoli? Kovin huolestuttavaa, mikä sai demonin oikein mietteliääksi. Jotenkin tämä kaikki kuulosti epäilyttävältä, olikohan kaikki tapahtunut aivan niin, kuin velho antoi ymmärtää?
"En uskoisi mitään enää tapahtuvan. Te olitte jo näkemässä jotain, joten se olisi uhkana. Muutenkin, Hänen Majesteetillansa on jo vaimo, jota hän rakastaa suuresti," toisen kysymykseen synteihin syvemmin uppoutumisesta ei voitu kuin yrittää vastata,
"Ja papitar taas on vasta pieni tyttönen. En ole ihminen, joten en ole aivan varma mitä sen ikäisen päässä liikkuu, mutten ole varma, löytyykö ajatuksistakaan mitään kovin... Syntistä," Roswell tuumasi. Hän ei ollut nähnyt, mitä oli tapahtunut ja kuuli tästä ensimmäisen kerran vasta nyt, Blackiltä. Ei hän epäillyt, että toinen valehtelisi tästä, mutta edelleenkin epäilys oli se, että kaikesta maalattiin epämiellyttävämpi kuva. Velho oli kovin äkkipikainen, luultavasti myös johtopäätöksissään... Mutta eipä demoni ollut tiennyt sitäkään, että Ophelia oli joskus Henryyn ihastunut. No, miksipäs ei, kuningas oli kovin huomaavainen poika ja vieläpä oikein komea sellainen, varmasti tuolla oli ollut montakin hameväen edustajaa ihailemassa ennen kuningattaren tapaamista.

"Hän säikähti ja kohteli teitä tavalla, joka ei ollut oikeudenmukainen? Sen käsityksen olen saanut tähän asti. Teillä taas ei ollut oikeutta käydä hänen kimppuunsa, joten ette voi sanoa olevanne puhdas pulmunen mitä tilanteeseen tulee. Olette sitä mieltä, että papitar teki aloitteen? Ette uhanneet häntä millään lailla ennen sitä?" Sarvipää katseli toisen punertavia silmiä rauhallisesti. Itse tilanne piti myös selvittää, eikä vain mitä tapahtui ennen sitä, vaikka se ilmeisesti tähän sotkuun oli johtanutkin. Ehkäpä jokin sisällä pelkäsi ottaa selvää Henryn ja Ophelian väleistä, jos sieltä paljastuisikin jotain hirveää... Mutta Roswell tahtoi uskoa noihin kahteen. Eivät he tekisi mitään älytöntä. Jotain oli tapahtunut, muttei mitään hirveää. Sitä haluttiin uskoa. Ja kommentit juopoksi haukutusta kenraalista voitiin sivuuttaa heti, vaikka, no, kyllähän Constantine aina hieman tuoksahti joltain...
"Mutta mitä se oikein oli, mitä Hänen Majesteettinsa ja papittaren välillä tapahtui? Kaikki sai alkunsa siitä, joten ilmeisesti tiedätte tarkkaan ja voisitte kertoa minulle?" Kysymys uskallettiin viimein kysyä. Ja siihen kysymykseen Blackin oli parempi vastata.

Velho kävi leikkimään leijuvalla raamatulla, tuoden sitä kovin hitaasti aina vain lähemmäs ja lähemmäs demonia. Olihan toinen nähnyt aikaisemman reaktion kirjaan, mutta sitten taas, vanhempi miehistä sattui olemaan se demoni. Raamattu oli epämukava liian lähellä ja Black suorastaan nautti siitä, kun sai ahdistella toista moisella opuksella. Kyllähän ne keltaiset silmät kävivät katsomassa niin kirjaa kuin velhon kasvojakin kysyvästi, mutta Roswell ei perääntynyt, ei senttiäkään. Ei edes nytkähtänyt paikoillaan. Jos velho halusi leikkiä, leikkisi hän sitten toisen kanssa. Tämä olisi pientä siihen verrattuna, jos Blackin saisi tyytyväiseksi ja siten kertomaan enemmän näkemästään ja kuulemastaan.




((Kai Roswellilla ja Tsytanilla on sitten treffit tulevaisuudessa. Tulee olemaan oikein kivaa. Roswell on tietenkin oikein komea ja suorastaan hurmaa Tsytanilta jalat alta. Voi olla se iki-goatse nyt tulossa, varo vain.))

[Aksutar]

Ette tunne papitarta, kuten minä. Se oli vain muutamasta hetkestä kiinni, että hän olisi käynyt ensimmäisenä fyysiempään kontaktiin minun kanssa Virnuilu oli mitä huvittunein, velhon seuratessa sekä raamattua että demonin reaktioita Enkä nyt tarkoita hempeitä tunteita, kuten Ophelia jakoi Henryn kanssa.
Ja kuinka hyvin sinä mahdollisesti tiedät tästä kuninkaan ja kuningattaren suhteesta, hm? Kulmat kävivät kohottautumaan kysyvästi, velhon yhä roikkuessa katossa Ehkä se on vain pelkkää esirippua. Ehkä heidän välillään ei olekaan mitään erikoista. Henry ei koskaan vaikuttanut olevan kovin kiinnostunut... naisista, nuoruudessaan Velho jätti tarkoituksella mainitsematta omat ennakkoluulonsa nykyisen kuninkaan suuntautumisesta, ehkä Roswell osasi napata vinkin rivien välistä Ophelia puolestaan on aina ollut ihastunut Henryyn.... Mutta ei koskaan uskaltanut kertoa tunteistaan, jotka ilmeisesti yhäkin ovat olemassa. En tiedä mikä sai nuoren parin suutelemaan toisiaan, mutta papitar saatikka kuningas eivät näyttäneet vastustavan tekojaan sillä hetkellä.

Minulla oli oikeus siinä missä hänelläkin käydä päälle! Velho yllättäen karjahti, takkatulen jälleen leimahtaessa suurempiin liekkeihin Hän on tietoinen riskeistä, hän tietää tilani, hän on nähnyt mitä pahimmillani teen ja mahdollisesti kuullutkin... en tiedä, kuinka avautuvainen prinsessa on papittaren kanssa, tämän asian suhteen. Kerta hän oli tietoinen riskeistä, ei hänellä ole varaa käydä valittamaan seurauksista!.
Ilmassa leijunut raamattu kävi yllättäen painautumaan vasten demonin rintakehää, liikahtamatta minnekään sijoiltaan. Taijan avulla kirjaa pidettiin paikoillaan, eikä velho näyttänyt katuvan tuota tekoaan, päinvastoin, punasilmäinen suorastaan näytti nauttivan, ottaen jopa askeleen lähemmäksi demonia.
Voit kertoa kuninkaalle, että minä tiedän... Mitä todennäköisemmin hän ei ryhdy toimiin minun suhteen, koska minulla on paremmat kortit tässä pelissä. Minulla on hänen siskonsa, jota Henry niin kovasti rakastaa. Ja siskoaan hän ei halua satuttaa. Tämä pieni... salaisuus pysyy osaltani salassa, mutta en lupaa piilotella papittaren ja kuninkaan suhdetta Lilyltä Kestovirne ei näyttänyt katoavan minnekään velhon kasvoilta Meillä on edessä mielenkiintoiset ajat, Roswell.


//Kihihihi, Tuskin maltan odottaa. Ennen sitä Black haluaisi kuitenkin leikkiä Roswellilla //

[Sands]

Kovasti sitä kerrottiin, että kysymys oli vain hetkistä, ennen kuin kimppuun oltaisiin hyökätty. Siitä Roswell ei voinut olla varma, mutta pakko oli sanoa... Ettei Ophelia erityisemmin tuntunut sellaiselta henkilöltä, joka hyökkäisi päälle. Mutta nyt tyttö oli ilmeisesti itsekin tuohtunut ja niin, luultavasti pelkäsi, mitä velho voisi tietämällään tiedolla tehdä. Kenties siinä tilanteessa toinen olisikin voinut käydä päällä, nurkkaan ajettuna. Silti, papitar oli nuori tyttönen. Demoniakin tuo voisi satuttaa, mutta pystyisikö Ophelia tekemään mitään suurta?
"Mutta silti te olitte se, joka ensimmäiseksi hyökkäsi. Jos tahdotte puolustaa itseänne ja saada muut myös näkemään tekonne olevan itsepuolustusta, odottakaa iskua toiselta puolelta ensin. Uskoisin monen taistelun olevan vältettävissä, jos kaikki ajattelisivat samaa," sarvipää hymähti velholle. Niinpä niin, jos jokainen odottaisi toisen aloittavan hyökkäyksen, mitään ei koskaan tapahtuisi.

Paljon Black kävi vihjailemaan Henrystä ja tuon rakkaussuhteista. Kai Roswell ei todella voinut tietää, mitä kuninkaan ja kuningattaren välillä liikkui, eihän hän edes tuntenut pojan puolisoa.
"Teidän pitäisi tuntea Hänen Majesteettinsa," lempeä hymy kuitenkin nousi epävarmuudesta huolimatta huulille,
"Valehtelisiko Hän niin kaikille? Hän on mitä hyväsydämisin ja sinisilmäisin nuorukainen, liiaksi astikin. Mikäpä Hänen Majesteettinsa olisi pakottanut naimaan naisen, josta ei välittäisi? Tekisikö Hän sen vain näyttääkseen hyvältä, toisaalta taas omistaen kovin eriäviä mielipiteitä tärkeimpien henkilöiden kanssa ja ottaen jopa demonin neuvonantajakseen? Hänen Majesteettinsa on omapäinen ja tekee, mitä haluaa. Ei hän ottaisi tyttöä vierelleen, ellei pitäisi tuosta ei, ellei rakastaisi enemmän kuin mitään tai ketään muuta koko maailmassa," hymy vain jatkui. Ei hänellä ollut mitään syytä epäillä Henryä. Jos jotain pojasta oli oppinut, niin se oli se, että sydän tuolla oli aina oikeassa paikassa.
"Järkevä mies jättää naiset myöhemmälle iälle," Roswellin oli pakko myös hymähtäen lisätä, naisväki kun osasi joskus olla niin hankalaa käsiteltävää... Mutta silti niin tärkeitä ja rakkaita. Kokemusta sitä tarvittiin, että sitä osattiin arvostaa. Ja no, hyvähän se vain oli, jos kuningas ei omannut kovin montaa äpärää jaloissaan juoksemassa villeiltä nuoruusvuosiltaan. Henry oli vieläkin niin nuori, että oli hankala kuvitella toista yhtään nuoremmaksi.

"Suudelma? Tämä kaikki lähti suudelmasta?" Demonin katse kirkastui, asia ei näyttänyt lainkaan enää niin vakavalta, kuin se olisi voinut olla. Tämähän oli suorastaan huvittavaa, mutta nauraa sitä ei saisi. Olisi tällä mahdollisuus tässä yhteiskunnassa etenkin juorujen avulla paisua mitä suurimmaksi kohuksi, jos sen vain antoi. Ja se merkitsisi tuhoa.
"Velho hyvä. Ophelia on vasta lapsi, niin kehonsa kuin mielensä puolesta. Kuinka palavaa rakkautta ja kiihkeää intohimoa uskotte tämän suudelman pitävän sisällään? Pikkutyttökin voi joskus rakastua isäänsä ja tahtoo mennä tuon kanssa naimisiin, onko se mielestänne syntiä ja insestiä?" Roswell hymyili velhoa katsellessaan. Ei papitar ollut enää niin lapsi, kuin aikoinaan oli ollut, mutta silti niin nuori. Liian nuori. Ei hän halunnut vähätellä toisen tunteita, jos niin tyttö tosissaan tunsi, mutta... Tiesiköhän toinenkaan edes, mitä tunsi? Nuoruudessa ihmisellä kun oli tapana olla niin ailahtelevainen ja täynnä hämmentyneisyyttä. Tässä tilanteessa olisi kuitenkin hyvä tuoda esille ne seikat, että Black hieman ajattelisi asiaa enemmän.
"He eivät vastustaneet sitä sillä hetkellä, mutta mitäköhän luulet heidän tuntevan nyt? Kenties heillä ei edes olisi syytä häpeään. Puhutte ihastuksesta ja tietenkin se voi olla rakkautta naisen ja miehen välillä, mutta se voi olla myös täysin ymmärrettävää rakkautta ystävien tai perheenjäsenien kesken. Hehän kasvoivat yhdessä. Ihmismieli on mitä hankalin ymmärrettävä, tuskin he ymmärtävät sitä itsekään... Mutta suudelma voi olla viaton. Ja mitä luultavimmin, se oli, eikä johda minnekään."

Jos velho jostakin suuttui, oli se puhe oikeudesta hyökkäykseen, miehen karjahtaessa päin naamaa. Demoni veti päätään hieman kauemmas, korvissahan nyt soi, olihan hän ollut lähellä ja kuullut hiljaisemmankin äänen. Kasvot kuitenkin vietiin lähemmäs äänentason laskiessa.
"Kenelläkään ei ollut oikeutta hyökkäykseen. Jos hän tietää tilastanne, oli se kovin ajattelematonta hänenkin puoleltaan," sarvipään katse otti kohteekseen ylösalaisin olevan Blackin silmät,
"Mutta tekään ette saa hyökätä kenenkään kimppuun noin vain. Tunnette tilanne paremmin, kuin minä. Mitä teidän pitäisi tehdä tilanteessa, jossa olette käymässä johonkin käsiksi välttääksenne sen?"

Ilmat lähtivät pihalle raamatun iskeytyessä vasten rintaa, Roswellin kehon käydessä jännittymään. Kovaahan se kirja ei siihen loppujen lopuksi ollut painautunut, mutta se oli tarpeeksi tuolta kirjalta demonin ollessa kyseessä. Äkkiähän se oli tullut, joten iso osa taisi olla myös pelkkää säpsähdystä. Ja siitä jos mistä velho nautti! Black tunsi olevansa jo Henryn niskan päällä, nyt tuo ilmeisesti sitten oli neuvonantajankin niskan päällä.
"Mutta mikä se suhde on, velhoseni? Osaatteko vastata siihen? Jos puhutte siitä, levitättekö mitään muuta, kuin huhupuheita?" Demoni hymähti, eikä liikkunut paikaltaan mihinkään. Velho ei ollut aikonut puhua kenellekään... Kuin Lilylle, joka voisi saada aivan väärän käsityksen. Kenellä heistä edes oli oikea käsitys tästä pienestä suudelmasta kuninkaan ja papittaren välillä?
"Jos suutelisin teitä, mikä meidän suhteemme sitten olisi...?" Virne nousi nyt myös sarvipään huulille tuon kehrätessä, vaikka raamattu rintaa vasten painettuna ei ollut mitä mukavin paikka leikitellä Blackin kanssa.




((Roswell opettaa kärsiväiseksi. Mitään ei saa yrittää tehdä liian nopeaa, tuntuu paremmalta, kun sitä hieman rakentaa ensiksi. Black saa aina leikkiä demonillaan, Roswell tykkää leikkimisestä myös.))

[Aksutar]

Ohitat nyt täysin minun pointtini, demoni. Kyse ei ole siitä mitä ihmismieli haluaa tai miten se toimii, kyse on siitä, että papitar leikkii niin kovin pyhää ja puhdasta, mutta samaan aikaan houkuttelee kuningasta syntiin. Ophelia ei ole niin nuori, miltä näyttää. Sen tytön mieli on vanhempi, mitä uskotkaan. Hän on kokenut jo paljon... eikä häntä voi enää lapseksi luetella ylösalaisin olevan pää kävi kallistumaan pienesti Sinä olet nähnyt kuninkaasta vain sen hyvän puolen... oletan, ettei Henry ole kertonut sinulle, kuinka yritti myrkyttää isänsä Aranin pyynnöstä? Kuinka se yritys epäonnistui erehdyksen vuoksi ja Lily oli menettää henkensä? Henksensä menetti kuitenkin joku, joka ei edes ollut vielä syntynyt.... Hetkeksi katse kävi lipumaan muualle, velhon muistellessa vuosien takaista tapahtumaa. Sen ainoan kerran, kun prinsessa oli ollut raskaana velholle... ja Henryn typeryyden takia sekin oli epäonnistunut ja päättynyt keskenmenoon. Velho tuskin edes tajusi itsekään, mitä kävi höpöttämään enää. Kaikki tuli satunnaisesti, tuosta vain, ilman mitään salailuja.
Sitä ei koskaan tiedä, kuinka kiero tämä... sinisilmäinen nuorimies on loppujen lopuksi velho lisäsi, katseen kääntyessä takaisin demoniin.

Mies hymisi jälleen itsekseen, hyvä ettei ratkennut riemusta tilanteen suhteen.
En yritä tehdä itsestäni viatonta tämän asian suhteen, syyllinen minä olen siinä missä papitarkin. Mutta nimenomaan en ole ainoa syyllinen tilanteessa, kuten varmasti tullaan väittämään. Jos papitar ei olisi tehnyt mitään väärää, ei hänen kasvoillaan olisi ollut sitä kiinni jäämisen ilmettä. Hän tiesi tasan tarkkaan, mitä oli tehnyt väärin, mitä syvällä sisimmissään tunsi, eikä käynyt sitä kieltämään Jälleen yksi askel otettiin lähemmäs demonia, viekkaan katseen käydessä raamatussa. Hetkeksi velho näytti unohtuvan omiin ajatuksiinsa, eikä reagoinut demonin sanoihin, kunnes suudelma tuli puheeksi. Mitä merkittävin katse kohosi sarvipään silmiin, virnuilun yhä jatkuessa.
Se olisi syntistä, niin kovin syntistä Vihdoista viimein velho kovi laskeutumaan katosta, seisomaan jälleen lattialle, Roswellin eteen Mutta uskon, että hovi ennemmin uskoisi juorua papittaresta ja kuninkaasta, kuin velhosta ja demonista... joskin, kenraali Fritz ainakin olisi hyppimässä riemusta ja kertomassa, kuinka oikeassa olikaan meidän suhteen velho kävi jälleen nojautumaan lähemmäksi demonia, rikkoen niitä kaikkia rajoja, mitä siveellisen etäisyyden suhteen oli asetettu.
Vai haluatko antaa kenraali Fritzille ja kaikille epäilijöille sen oikeassa olemisen tyydytyksen? Raamattu demonin rinnalla kävi painautumaan tiukemmin vasten sarvipäistä, velhon virnuillessa harvinaisen tietäväisen näköisenä toimistaan.


// kärsivällisyys ei kuulu sanavaraston. Black todellakin alkaa leikkiä demonilla, mitäs tunkeutui velhon tönöön. Itke sitten myöhemmin Roswell, jos velho satuttaa //

[Sands]

"Minun on hankala sanoa mitään pyhyydestä ja puhtaudesta," Roswell hymähti, hänhän oli niistä olennoista yksi epäpyhimpiä,
"Mutta voisin sanoa muillakin olevan siitä kovin omituinen kuva. Niin kauan kun puhumme elävästä olennosta, nuo tulevat tekemään virheitä ja oppivat niistä sitä kautta. En näe, miksi joku ei voisi olla pyhä ja puhdas virheistään huolimatta. Olisi vain kovin pikkumaista jatkaa virheestä huomauttelua, jos siitä ollaan otettu jo opikseen," demoni katseli velhon kalpeita kasvoja, sivusilmällä vilkaisten aina niitä pitkiä, roikkuvia hiuksia. Nehän olivat jo miltei lattiassa toisen seistessä katossa, varsin mielenkiintoista.
"En väitä vastaan, eikö kovin nuorikin voisi omata enemmän kokemusta ja tietoa elämästä, kuin kaikkea sitä pakoillut vanhus. Papitar kuitenkin on hankalassa asemassa, velvollisuudet ja tehtävänsä ovat kuin aikuisella, ja niin hänen kuvitellaan käyttäytyvän. Emme siis saisi vähätellä häntä ikänsä takia ja meidän pitäisi antaa hänelle ansaitsemansa kunnia... Mutta papitar on silti niin nuori. On asioita, mitä ei opi kun vasta myöhemmällä iällä, joista yksi taitaa olla juuri se, mistä olemme puhuneet tässä jo hyvän tovin. Jos oletamme aikuista käyttäytymistä siinä suhteessa lapselta, oli lapsi kuinka kypsä tahansa, se on suorastaan... Hupsua, eikö?"

Mitään Blackin kertomuksista sarvipää ei ollut kuullut ennen. Ei Henryltä, ei keneltäkään muulta. Mutta mitenpä tästä edes kertoisi kenellekään? Oman isän murhayritys ja silti jonkun muun hengen riistäminen olivat kuitenkin kyseessä, kovin vakavia ja raskaita aiheita. Ehkei ollut ihmekään, jos kuningas sanoi omaavansa kovin huonot välit jo edesmenneeseen isäänsä. Oli aihe kuinka karu tahansa, auttoi se ymmärtämään niin velhoa kuin Henryäkin paremmin, joten ei voitu olla kuin kiitollisia, että toinen suostui puhumaan siitä.
"Ota osaa," silmiä käytettiin kiinni kumartavan nyökkäyksen yhteydessä, pään jäädessä roikkumaan hetkeksi. Mitä muutakaan sitä pystyi sanomaan Blackin menetyksestä, mutta pahoillaan hän oli. Aran oli monien elämässä tuomassa tuskaa...
"Eikö se teistäkin kerro kuitenkin siitä sinisilmäisyydestä kierouden sijaan? Sen mitä olen kuullut haltiakuninkaasta on, että tuo on oikein kiero yksilö. Kuulinpa sen ylistystä jopa toiselta todella kierolta yksilöltä, jääden kuitenkin vasta toiseksi sen haltian rinnalla," Roswell avasi silmänsä, kääntäen katseensa velhoon,
"Kiero mies saa kierot tekonsa näyttämään oikealta muiden silmissä ja mitä hirveimmät teot tuntumaan parhaalta vaihtoehdolta. En voi puolustella Hänen Majesteettinsa tekoa, sen Hän kuitenkin teki omin käsin, mutta idea päähän tuli muualta."

"Jos pitäisimme kuitenkin tämän suudelman ja sen jälkeiset tapahtuman erillään, velho hyvä. Silti, en käy vain teitä syyttämään. Molemmat teitte valintoja, jotka johtivat tähän. Puolustan teitä siinä, missä papitartakin, jos siitä vain on apua," demoni tuumasi leukaa hieraistessaan. Tämä kaikki oli oikeanlainen sotku olihan se ymmärrettävä, mutta mitenpä tästä kertoisi niille, jotka vastauksia kaipasivat? Siinä oli se oikea haaste!
"Joku voi luulla olevansa syyllinen olematta sellainen. Mitä Ophelia teki sotii hänen uskojaan vastaan, vaikka siinä ei loppujen lopuksi olisi mitään pahaa," virne kävi nousemaan huulille velhon laskeutuessa vihdoin katosta takaisin maanpinnalle eteensä, toisen käydessä jopa nojautumaan nojatuolin ylle,
"Kuten voisin suudella teitä noin vain ja olla tuntematta mitään. Olisiko se teistä edelleen kova synti, vaikka se olisi vain suudelma vailla mitään himoa? Mutta tehän ette tunteitani tietäisi, eikä kukaan muu. Ei, ellette kysy ja ellen minä niitä tasan tarkkaan tiedä. Kyllähän sekin olisi hyvän juorun arvoinen, kenties kuninkaan suhteet kuulostaisivat mehukkaammilta, mutta papittarella on enemmän tukijoita, mitä meillä. Pelkäisinpä meidän pääsevän uudeksi kuumaksi puheenaiheeksi etenkin, jos kenraalimme uskoo siihen."

"Emme edelleenkään tiedä, mitä heidän päässä liikkui sillä hetkellä. Näitte vain jotain, ja minäkin näin teidät tajuttomana vihaisen kenraalin ja pelästyneen papittaren vierellä. Annoin teille kuitenkin mahdollisuuden ja eikö se ole ollutkin oikein hyvä idea? Entä jos tekin annatte nuorukaisille aikaa todistaa itsensä, ennen kuin hyppäätte johtopäätöksiin?" Roswell kehräsi mitä levein hymyin,
"Jos jotain tapahtuu, olitte oikeassa ja minä väärässä. Jos taas ei, juorut eivät pilaa kenenkään mainetta ja voitamme kaikki. Tietenkään teillä ei ole mitään syytä hyväksyä pientä pyyntöäni... Mutta jos autatte minua, autan teitä, kuten sanoin. Voimme leikkiä, kutsun teitä herrakseni koko loppupäivän ja olen orjanne. Sananne ei tietenkään ole lakini ja uskon teidän tietävän, mistä kieltäytyisin, mutta uskoisin teidän myös nauttivan siitä. Ja jos pidätte siitä oikein paljon, kenties leikimme tulevaisuudessakin, mh?"




((Nyt opetetaan. Garrettille myös, kun on aina niin nyt heti, mutta Aran opettaa kiltiksi. Roswell tykkää rajuistakin leikeistä, eikä itke. Korkeintaan sanoo vain, että ei nyt kulta, päähän sattuu.))

[Aksutar]

Hupsua, eikö? Virne toisen kasvoilta oli vaihtunut mitä tylsistyneimmäksi tuijottamiseksi, demonin alkaessa kertomaan mielipiteitään ja näkökulmiaan asiaan. Kuunteliko velho edes Roswellia? Ei oikeastaan, hullun korva kuuli vain, mitä se halusi kuulla. Osanototkin menivät hukkaan, velhon reaigoimatta niihin mitenkään.
Häntä varoitettiin haltiasta, mutta hän ei kuunnellut. Sinisilmäisyys ja typerä kapinallisuus ovat kaksi eri asiaa Vakavoitunut töksäytti demonille puheiden välistä Ja kiero on liian kaunis sana kuvaamaan sitä haltiaa Black ei koskaan ollut saanut kiinni haltian ajatuksen juoksusta, eikä yhäkään ymmärtänyt täysin tuon tekoja. Äpärä oli yhä suuri kysymysmerkki velholle, miksi haltia sellaisen oli halunnut? Jokin taka-ajatus siinäkin täytyi olla, joka tulisi paljastumaan tässä lähivuosikymmenien saatossa.
En tarvitse sinua puolustamaan minua Ystävällinen ele heitettiin heti sivuun, velhon käydessä jälleen suoristautumaan ja perääntymään demonin luota. Levoton askel kävi kiertämään pitkin huonetta, velhon sukiessa hiusjuuriaan turhautuneena, aivan kuin olisi potenut päänsärkyä. Kaikki se negatiivisten, raivostuttavien asioiden pohtiminen pistikin pään jomottamaan, varsinkin tässä mielentilassa. Ehkä olisi sittenkin pitänyt pysyä rauhallisena ja vähäsanaisena. Niin Black ehti hetken jo miettiä, kunnes tunsi suurta tarvetta vain antaa palaa ja satuttaa jotakuta vain omaksi huvikseen.

Löydän tämän aiheen harvinaisen epämiellyttävänä, joka taas pistää miettimään, miksi edes keskustelen sinun kanssa suutelemisesta? Mitään ei käyty vastaamaan tunteettoman suudelman syntipitoisuudesta, velhoa mietitytti nyt suuresti, miksi he edes asiasta keskustelivat? Roswell sen oli ottanut puheeksi ja jatkoi jopa, ehkä demoni oli sattunut vain valitsemaan mitä huonoimman esimerkki parin puheisiinsa, tai sitten tuo ei ollut vain naistenmies.
Enkä ole varma, haluaisinko moisten juorujen siivittämänä puheenaiheeksi Pieni virne kasvoillaan velho vilkaisi demoniin Roswell, yritätkö vihjailla jotain? Tämäkö on perimmäinen syysi tunkeutua kotiini? loitsun avulla leijunut raamattu kävi nyt tipahtamaan lattialle, velhon vihdoista viimein lopetettua kirjalla leikkimisen.
Tulet tänne kutsumatta, mukanasi viinä ja pikkuleipiä, otat puheeksi meidän suutelemisen, heti kun siihen tilaisuus tulee ja nyt... Puhuessaan punasilmäinen kävi lähestymään hitaasti sarvipäistä, kumartuen jälleen nojatuolilla istuvan puoleen, käsinojista tukea ottaen Ja nyt tarjoat itseäsi orjaksi leikkeihin. Puhut nautinnosta, vaikket tiedä mitä se minulle on.... ja mistä minä tiedän, mistä kaikesta sinä kieltäytyisit?
Tiedän olevani hurmaavan mystinen, mutta että sinä kiinnostuisit?


//Aran opettaa hellästi, Garrett kun tarvii helliä otteita. Helliä, mutta päättäväisiä. Jos päähän sattuu niin pistetään toiseen päähän vähän enemmän kipua. MÄ TIESIN ETTÄ NE PIKKULEIVÄT OLI JOKU JUONI! //

[Sands]

Olihan velho periaatteessa oikeassa, mutta mikään ei koskaan ollut niin mustavalkoista. Mitä Henryn tekoihin tuli ja haltiakuninkaan kanssa juonimiseen, pystyi Roswell näkemään siinä niin sitä sinisilmäisyyttä ja kapinallisuutta, kuten myös sitä pelkkää halua saada asiat oikeille raiteilleen, mikä pojassa oli myös hyvin vahva piirre. Olihan kuningas kertonut, ettei aikoinaan uskonut isänsä puheita ja näki tuon sinä hirviönä hyväksi käyttävän haltian sijaan. Henry halusi rauhaa ja sopua, nähden Aranin sinä ainoana keinona... Luultavasti haltiakuninkaan omista sanoista johtuen. Ehkä se alkoi kapinasta, jota ruokki oikeudenmukaisuus ja toive paremmasta tulevaisuudesta kaikille. Mutta sinisilmäisyys ja myrkylliset sanat johtivat pojan niihin tekoihin, mitkä sitten teki, varoituksista huolimatta. Sitten oli jo liian myöhäistä.

"Ette tietenkään," demoni virnisti Blackin tuhahtaessa, ettei tarvinnut mokomaa sarvipäätä puolustamaan itseään. Olihan se tosiasia, että hänen puolustuksensa voisi hyvinkin saada muut epäilemään velhon tekoja vielä enemmän. Ainakin Constantinea se epäilyttäisi kovasti, epäilihän kenraali jo aikaisemminkin.
"Mutta puolustan kuitenkin, sillä minulla ei ole syytä puolustaa vain papitarta," tuo hymähti tyytyväinen hymy kasvoillaan seuratessaan velhon perääntymistä ja hiustenharomista. Nythän miehellä olikin niitä hiuksia, mitä haroa turhautuneisuuttaan ympäri huonetta talsien. Mutta Roswellia tämä kaikki vielä huvitti, eikä voinut kuin naurahtaa toisen ilmoittaessa, kuinka epämiellyttäväksi löysi aiheen suudelmasta tämän kyseisen demonin kanssa.
"Puhumme siitä, sillä otin sen puheeksi," sarvipää vastasi virnuillen, vaikka kysymyksen vastaus taisi olla heillä molemmilla tiedossa muutenkin,
"Puhuimme suudelmista jo muutenkin. Teidät otin tähän mukaan siksi, että uskoisin teidän osaavan asettua omaan asemaanne paremmin, kuin muiden. Miksi puhua papittaren ja kuninkaan suudelmasta, minkä taka-ajatuksista emme tiedä, kun voimme puhua meidän suudelmastamme, jonka edes toisen osapuolen mietteet tietäisitte tasan tarkkaan?"

Roswell vain hymisi Blackin hypätessä mitä huvittavimpiin johtopäätöksiin demonin "vihjauksista" ja perimmäisistä tarkoituksista visiittiinsä. Kovin nopeastipa toinen niihin pääsikin, joten se oli jo aikamoinen näyttö velhon todellisesta luonteesta. Helpomminhan tällekin pystyi naurahtamaan nyt, kun rintakehää painava raamattu oli tiputettu lattialle Blackin toimesta. Hyvä niin, se alkoi jo käydä kovin kivuliaaksi, painaen luita kasaan kovuudellaan.
"En tiedä, vihjailenko?" Kulmaa nostettiin kysyvästi ja päätä kallistettiin, hymy huulilla,
"Ettehän te tiedä, ellette ota selvää," neuvonantaja hymähti seuratessaan toisen lähestymistä taas kerran. Ikävä kyllä hän ei ollut tiennyt mitään suudelmasta tai sitten kuvitellut puhuvansa Blackin kanssa velhon ollessa tuollaisessa tilassa, joten tänne hän tuli vain siksi, koska halusi tietää enemmän. Koska kuningas pyysi. Tunkeutuminen oli kuitenkin hauskempi vaihtoehto, kuin luvallinen sisääntulo eikä toinen varmasti häntä olisi ovesta sisään päästänytkään! Ja tietenkin isännälle piti tuoda vieraana lahjoja... Etenkin, jos tuli haluamattomana vieraana. Mutta ajatelkoot velho niistä mitä halusi, näkisipähän ainakin sen, kuinka helposti pystyi olettamaan jotain ja olemaan väärässä.

Ilmeisesti suudelmat tarkoittivat Blackille enemmän, kuin mitä sarvipäälle. No, olihan Roswell tietynlainen demoni ja tarvitsi ravinnokseen jotain erityistä, mutta eivät hänelle suudelmat olleet sen kummallisempia. Tapa näyttää kiintymystä ja välitystä, kyllä, mutta se pystyi olemaan minkälaista tahansa, suudelmasta riippuen. Jokainen oli omanlaisensa ja omasi erilaiset tunteet. Ehkäpä siksi papittaren suudelma oli toisesta tuntunut niin isolta asialta, aivan kuten suudelma sarvipäiseltä mieheltä.
"Niin, ehkäpä makaan öisin sängyssäni miettiessäni teitä ja kaljunne kiiltoa takkatulessa," virnistys kävi taas, demonin käydessä kiertämään päälle nojautuneen miehen hopeisia hiuksia sormensa ympärille,
"Vaikkakin, nyt minun täytyy ilmeisesti oppia unelmoimaan teistä hiusten kera. Mikä sääli," pieni ja muka pettynyt mutru käväisi huulilla, vaikka hymy paistoi kokoajan läpi.
"Tai sitten vain kiusoittelen. Mutta tiedän, mistä nautitte... Näinhän minä katseenne, kun raamatulla minua ahdistelitte. Piditte siitä. Jos taas haluatte tietää, missä minun rajani kulkevat, eihän teidän tarvitse, kuin kokeilla," Roswell hymyili rauhallisena taas, ehkäpä hänkin piti tästä, ainakin tähän asti. Luultavasti se tulisi olemaan paljon epämiellyttävämpää, jos velho tärppäsi, joten piti yrittää nauttia siitä, mistä pystyi.

"Olen vanha ja voimakas demoni, kuten sanoitte. Ylpeäkin, kuten demonit yleensä. Ja olen valmis nielemään sen kaiken ja palvelemaan teitä, jos te vain annatte mahdollisuuden Hänen Majesteetilleen ja papittarelle. Ette menetä mitään."




((Kyllä, pitää olla todella päättäväinen. Garrett yrittää aina luistaa ja kerjätä, mutta pitää osata pitää tuo kurissa. Niin se toimii. Pitää vain varoa, ettei Henry tule kauhean kateelliseksi, kun ei päässyt leikkimään Roswellin kanssa. Kuitenkin Roswell itse ne pikkuleivät leiponut rakkaudella omalle pienelle velholleen. Ja kyllä se viini se juoni oli, aivan selvästi jotain unilääkkeitä siellä hei.))

[Aksutar]

Vai piti velhon ottaa selvää, vihjailiko demoni vai ei. Valkohiuksinen ei ollut varma tiesikö demoni nyt oikeasti kenen kanssa leikki saatikka oliko tuo oikeasti valmis ottamaan riskin. Ilmeisesti, ei sarvipäinen osoittanut minkäänlaisia perääntymisenmerkkejä, ei missään vaiheessa. Koko tämän ajan oli Roswell istunut nätisti nojatuolissaan, sillä välin kun velho oli hyppinyt pitkin kattoja ja uhkaillut raamatulla. Virnuileva velho kävi kuitenkin laskemaan katseensa hetkeksi demonin käteen, tuon aloittaessa puheidensa lomasta kiertää valkeita hiuksia sormensa ympärille. Intensiivinen katse kohosi kuitenkin takaisin vanhan demonin kasvoille pienen hymähdyksen saattelemana.
Mikä ikinä miellyttääkään sinua Hiukset olisi voitu kätkeä uudemman kerran, mutta kerta Seth oli puikoissa, ei moista loitsua edes harkittu. Se oli typerä muutenkin, jos ei hiuksistaan pitänyt, niin olisi velho ne voinut leikata. Eipä tuo muutenkaan kansansa säännöistä tuntunut välittävän, enää ainakaan. Ilmeisesti se kunnioitus vanhaa kulttuuria kohtaan oli kuollut setänsä myötä.
Katse kävi terävöitymään Roswellin mainitessa jälleen raamatun. Hullu ei voinut olla virnistämättä, vilkaistessaan lattialla lojuvaa kirjaa. Eipä velho pahemmin ollut yrittänyt kätkeä sitä pientä mielihyvää, mitä toisen ahdistuneisuuden ja tuskan näkeminen hänelle tuotti. Naureskellen katse kääntyi sarvipäiseen, ehkä Roswell olikin paremmin perillä, mitä antoi ymmärtää.

Jäin siis kiinni pienestä mieltymyksestäni Eipä sitä olisi hiljaisesta ja vetäytyvästä yleensä arvata, eihän velho näyttänyt sadistista puoltaan pahemmin ja ihan hyvä vain. Mikäli hovi tietäisi, millainen kaljupää osasi olla toisinaan, ei velho varmasti enää hovissa liikkuisi. Niin Black ainakin oli olettanut ja pitänyt matalaa profiilia, mitä nyt silloin tällöin katosi vanki tai toinen velhon mukaan tyrmiltä.
Vai jäitkö sinä kiinni mieltymyksestäsi? Mitä jos et teekään tätä vain hyvää hyvyyttäsi, jotta Henry ja Ophelia saisivat olla rauhassa minun osaltani.. Mitä jos haluat vain tulla alistetuksi ja et löytänyt ketään muuta siihen leikkiin, kuin kärttyisen, seuraa välttelevän velhon velho kävi nojautumaan entistä lähemmäksi sarvipäistä puheidensa lomassa Papitar ja kuningas jääkööt rauhaan Jos noin kauniisti pyydät. Mitäpä velho tässä tosiaan menetti? Ei mitään.


// Garrett on kuin pahainen pikku piski. Niin kovin suloinen, ettei sitä meinaa kehdata komentaa tai kurittaa. Mutta onneksi Aranilla on kokemusta söpöjen otusten kouluttamisesta, kyllä se Garrettkin tahtoon taipuu vielä. Roswell onkin leipuri, kyllä. Unilääkeviini jää juomati, ellei Roswell siitä muistuta. Velhoa kiinnostaa nyt vaan demoni ja sen iso.t sarvet //

[Sands]

Roswell hymyili, velho ei käynyt perääntymään ja vaikka aikaisemmin oli ainakin maininnut tämän olevan kovin epämiellyttävää. Kyllä toista taisi nyt kiinnostaa, kun peliin otettiin jotain hauskempaa mukaan, jotain, mistä Blackin piti. Hauskaa hän aikoi pitää toisen kustannuksella niin pitkään, kun pystyi harvoinpa hän pääsi näin kiusaamaan jotakuta ilman, että juoksivat karkuun. Tämä oli vain harmitonta huvia, eikä monet sitä ymmärtäneet. Kenties se ei ollut niin harmitonta huvia velholle, mutta, no... Ainakaan toinen ei heti käynyt puolustelevaksi, joten ainakin tuo sitten oli leikissä mukana demonin kanssa. Pitkää hiussuortuvaa käytiin pyörittämään vielä hetken aikaa paremmin sormen ympärille sitä kun oli paljon, mitä pyörittää ennen kuin se päästettiin valumaan sormesta. Eiköhän se ollut tarpeeksi tähän hätään.

Sarvipäinen mies ei voinut kuin virnistää velhon tehdessä samaten kääntäessään punaiset silmänsä kohti raamattua, joka hetki sitten oli päästetty tippumaan lattialle pois Roswellin rintaa painamasta. Niin, olihan hän tietenkin huomannut toisen ilmeen, eikö Black sitä itse ollut ymmärtänyt? Niinkin äkkipikaiseksi ja nopeasti johtopäätöksiin hyppääväksi mieheksi velho ei ilmeisesti osannut lukea niitä pieniä merkkejä muista... Tai sitten ei ymmärtänyt, kuinka selvästi itse omat tunteensa tässä tilassa näytti. Nehän paljastuivat heti. Siksihän demonikaan ei voinut käydä noin vain perääntymään toisen aloittaessa uhkailunsa. Jos joku teki sen pelosta tai epävarmuudesta, perääntyisi hän tietenkin, näyttääkseen hyvän tahtonsa, eihän ketään saisi pelotella turhaan. Etenkään, jos halusi tulla pidetyksi ja luotetuksi. Mutta jos joku taas teki sitä nauttiakseen alistamisesta... Se olisi vain liian helppoa, jos perääntyisi, eikö? Roswell tahtoi olla edes hieman haastetta, vaikkakin nyt oli valmis luovuttamaan helpolla. Black saisi, mitä haluaisi, kuten hän itsekin. Kumpikin voittaisi.

"Mieltymyksensä kullakin," demoni hymähti, vastaten niin velhon mieltymyksiin kuin omiinsa, joita toinen kävi epäilemään nojautuessa entistä lähemmäs vanhemman miehen kasvoja. Black saisi ajatella, mitä halusi. Kumpikohan vaihtoehto olisi toiselle mieluisampi? Sarvipää alistumassa vasten tahtoaan vain muiden takia, vaiko omasta mieltymyksestään ja himostaan? No, pitihän hän enemmän hellyydestä, vaikkei alistaminenkaan ollut mitenkään uutta, jos joku sitä välttämättä halusi... Mutta tässä tapauksessa voitaisiin epäillä sitä ensimmäistä vaihtoehtoa.
"Mutta eikö se kärttyisä ja välttelevä velho olisi juuri se ensimmäinen vaihtoehto? Jos olisin oikein tuhma, hän rankaisisi minua kovasti... Etenkin, kun ei oikeastaan pidä minusta," Roswell hymyili, hiljaa ja rauhallisesti puhuen nyt kun toisen kasvot olivat kovin lähellä, katsoen velhoa kokoajan suoraan silmiin.
"Hyvä valinta, herrani," tuo virnisti vielä Blackin suostuessa.




((Kyllä, Garrett on koira, kuten Roswellkin. Toinen vain tottelevaisempi, kuin toinen. Pyh, eihän sinne viiniin mitään voi livauttaa, jos pullo on vielä korkkaamaton! Tunkekoot Black pullon minne haluaa, nyt saa ihailla sarvia. Jotka omistaa. Velhon sarvet, kyllä. Niitä saa katsella ja kiillottaa, komeat ovat. Elämä yritti taas.))