Kirjoittaja Sands » 13 Joulu 2012, 23:20
Jokunen päivähän siitä suuremmasta selkkauksesta linnassa oli jo kulunut. Roswell ei ollut edes täysin varma, kauanko siitä oli kulunut, hänen kuin ei pahemmin tarvinnut seurailla aikaa ja henkilö, jonka kanssa hän suurimman osan ajastaan näinä päivinä vietti oli sänkynsä orja, eikä kuningas tainnut vain nukkua öisin. Hämärtyminenkin ympärillä onnistui jäämään huomaamatta sen tapahtuessa pikkuhiljaa ja vaiheittain, silmien tottuessa siihen helposti ja etenkin näin talvella ulkona tuntui aina olevan pimeää, kun sinne tajusi katsoa. Oli Ophelian ja Blackin yhteenotosta ollut kuinka kauan tahansa, tuntui siltä, kuin siitä ei olisi mennyt juurikaan aikaa. Se oli tapahtunut aivan vasta, kuin juuri hetki sitten. Omin silmin demoni ei koskaan sitä päässyt näkemään ja tilanne oli jäänyt arvoitukseksi. Henry taasen oli kuullut tapauksen oven takaa ja oli ymmärrettävästi kovin huolissaan tapahtuneesta, mutta jotenkin sitä oltiin onnistuttu saamaan poika uskomaan siihen, että oli parempi odottaa tilanteen rauhoittumista, ennen kuin sitä alettiin selvittämään toisen puolesta. Ja no, tahtoihan sarvipääkin tietää, mutta nyt hänestä tuntui, että hän oli se rutkasti kärsivällisempi osapuoli. Hänhän olisi voinut vielä odottaa paljon kauemmin, mutta kuningas oli tahtonut tietää enemmän. Ja kuka muukaan sitä kävisi jalkapuolelle miehelle sitä selvittämään, kuin alati vierellä istuskeleva neuvonantaja, joka oli vielä sanonut aikovansa etsiä tiedon käsiinsä, jotta voisi siitä kertoa enemmän toiselle?
Ja sehän myös tehtäisiin, jos Henry sitä pyytäisi. Ainakin yritettäisiin kovasti, jos ei muuta. Mitään Roswell ei ollut voinut toiselle luvata, kuin yrittävänsä. Papitar oli aikoinaan pyytänyt, ettei kuninkaalle kerrottaisi tuon osallisuudesta mitään ja siihen demoni oli suostunut, vaikkei syytä tiennytkään. Tärkeintä oli, että hän tiesi tytöllä kuitenkin olevan siihen hyvä syy. Sellainen Ophelia vain oli. Salaisuutena se ei pysyisi ikuisuuksia, totuudenkertomisen ollessa tärkeää neuvonantajan ja kuninkaan välillä, mutta sotkua oli parempi lähteä selvittämään velhosta. Black ilmeisesti tytön kimppuun oli silloin hyökännyt ja oli onni, ettei ollut onnistunut papitarta satuttamaan, silloin velho olisi aikamoisessa lirissä, eikä demonikaan varmaan enää toista haluaisi kuunnella. Pienen kyselyn jälkeen palvelusväen parissa Roswell sai tietää sen, ettei Black ymmärrettävästi pysynyt yhdessä paikassa liian kauaa, vältellen muita ja noiden kysymyksiä, jotka varmasti tulisivat tapahtumaan. Kaikki halusivat tietää... Ja etenkin Constantine, kenraalin ollessa myös todistamassa tapauksen loppuvaihetta, muttei itse pääesitystä. Ja tuota miestä kuka tahansa haluaisi vältellä, jos kenraalilla jotain oli vastaan! Constantine ei pitänyt demonistakaan, mutta se ei ollut se syy, miksi sarvipää itsekin yritti vältellä miestä. Häneltäkin oltiin pyydetty ei, vaadittu vastauksia, mutta eihän neuvonantajalla ollut niitä sen enempää, kuin kenraalillakaan. Mutta vastauksiahan toinen oli saanut kirjeen muodossa... Tosin ei yhtään sellaista, mitä oli halunnut, voisi uskoa. Juuri nyt hän ei haluaisi selittää niitä kenraalille, jos toiseen käytävillä törmäisi. Blackin jahtaaminen pitkin linnaa olisi siis erityisen typerää etenkin kun kaljupää vältteli kaikkia joten parempi oli mennä suoraan asiaan ja antaa velhon tulla luokseen. Siihen hän tosin tarvitsisi apua...
Roswell ei voinut uskoa, että sekin oli toiminut, istuskellessaan velhon tuvassa mukavasti nojatuolilla. Prinsessaan hän oli sattunut törmäämään sattumalta suunnitellessaan seuraavaa siirtoaan ja kävi rohkeasti vain kysymään, jos sattuisi saamaan avaimen Blackin taloon. Lilyhän oli velhon vaimo, joten uskoisi toisen suoneen avaimen edes aviopuolisolleen. Ei hän ollut olettanut kaiken käyneen niin helposti, kysymyksen miltei ollessa vitsi, mutta niinpä se avain kohta kilisi taskussa matkalla lumisen pihan poikki. Ehkä joitain asioita oli parempi olla mietiskelemättä, Lily kun tuntui kovin nyrpeältä Blackin nimen kuullessaan, mutta ainakin se ensimmäinen kohta tehtävistä voitiin nyt viivata yli. Hämärtyvä päivä sai tuvankin pimenemään ja viilenemään, eikä se tuisku ulkona auttanut asiaan lainkaan. Demoni oli onneksi päässyt sisälle ennen kunnon myräkkää, mutta kovin lämmintä sisälläkään ei ollut. Ulkovaatteet oltiin käyty ripustamaan naulaan, mutta ehkä ne olisikin ollut parempi pitää päällä.
Kun velhoa odotettiin, ei tuon lähestyvää tunnetta voinut olla huomaamatta, vaikka tupa oli täynnä monia häiriötekijöitä. Oven avautuminen ei siis ollut mikään yllätys, eikä se kysymys siitäkään, jos tästä tapa oli muodostumassa. Itsehän Roswell oli viimeksi toisen asuntoon käynyt tunkeutumaan ilman lupaa, mutta tällä kertaa nenää ei löytänyt nuuskimasta nurkkia.
"Ajattelin, että voisitte pitää siitä. Vanhojen hyvien aikojen kunniaksi, mh?" Sarvipää naurahti kättään heilauttaen tervehdykseksi. Siitä olikin ollut jo pidempi aika, kun hän viimeksi oli velhon luona vieraillut... Viime talvena, kenties? Silloinkin oli lunta. Voimillaan Black kävi sytyttämään takan, saaden huoneen kylpemään leiskuvassa valossa ja lämpökin alkoi hiljalleen huoneeseen tulvia.
"Mutta tällä kertaa toin teille jotain mukanani. Pöydällä on viiniä ja pikkuleipiäkin," tuo kuulosti oikein hyväntuuliselta. Tuskin velho arvostaisi lahjoja häneltä, mutta ne olivat vain sattuneet lähtemään matkaan, oikeiden tilanteiden tullessa esille. Tietenkin ne valkoiseen, pitsireunaiseen kangasnyyttiin kiedotut keksit siinä pöydällä olivat mahdollisesti kovin noloja ja sekin makea lahja mitä ilmeisimmin demonille itselleen tarkoitettu, mutta mieluummin hän jakoi ne jonkun kanssa. Eiköhän se palvelusneito ymmärtäisi, vaikka saisikin tietää.
"Enkö saa tulla käymään luonanne ja kysyä, kuinka voitte? Hyvinvointinne kiinnostaa minua," Roswell hymyili, nauttien tulen lämmöstä, antaen hiljaisuuden laskeutua sanojensa jälkeen. Tietenkin häntä kiinnosti kuulla, miten Black voi. Viime kerralla toinen oli ollut tajuttomana lattialla makaamassa ja heräämisensä jälkeen käyttäytynyt kovin omituisesti, mikä sai sarvipään vihdoin käymään suoraan asiaan.
"Kaksi mieltä yhdessä kehossa, kenties?"
((Roswell on ollut täällä kokoajan, spoilers. Jos mahtavalla tarkoitat suurta ja suurella kokoa, täältä tulen. Treffit sijoittuvat kaatopaikalle, sieltä kun saa niin hyvää ruokaa. Käy kiinni vain.))