Kulta, meidän pitäisi puhua || Sands

[Aksutar]

Vastaus mieltymyksistä kiinnijäämisestä sai velhon hymähtämään pienesti. Sarvipäinen ei kieltänyt mitään, joten punasilmäiselle jätettiin tulkinnan varaa. Tietenkin Seth tulkitsi vastauksen myöntäväksi, johtopäätöksiä tehtiin alta aikayksikön tässä mielentilassa. Vaikka Roswell olisikin käynyt kieltämään äskeisen, olisi valkohiuksinen silti tulkinnut vastauksen myöntäväksi, naamioituna kieltävään valheeseen.
Ei ehkä se ensimmäinen etkö keksi ketään muuta, joka ei pidä demonin läsnäolosta ollenkaan? Joku, joka on tunnetusti säälimätön ja kovakourainen taruolentojakin kohtaan, joku jonka kuulusteltavaksi kukaan ei halua joutua, sillä hänellä on asemaa käskeä kiduttajaa tekemään jotain harkitsematonta Juoppouteen taipuvainen kenraali oli pelätty näky tyrmillä, syystäkin Teillä kun näytti menevän niin hyvin kenraalin kanssa viime kerralla Ettei vain olisi jo jotain yhteenottoja entuudestaan?
Velho kävi myhisemään pienesti, pään nytkähtäessä sivummalle sillä samalla hetkellä, kun demoni kävi kutsumaan häntä herraksi. Se pienikin vallantunne sai miehen virnuilemaan mitä tyytyväisenilkeänä. Katse ei herpaantunut demonista hetkeksikään, mutta syvä hiljaisuus laskeutui hetkeksi huoneeseen.

Kuinka hyvin kestät kuumuutta Toinen käsistä kävi nousemaan demonin eteen, punaisen katseen laskeutuessa omaan luisevahkoon raajaan Minä kun leikin toisinaan melko tulisesti Hitaasti ylemmäs nostettu kämmen kävi kuumenemaan, lämpimän ilman alkaessa väreillä kaksikon välillä. Käden viivat ja sormenpäät alkoivat hohkaamaan tulisina, aivan kuin käsi olisi sisältä päin syttynyt palamaan, tulen pyrkien ulos kaikista mahdollisista reiteistä. Itsekseen naurahtelevan katse nousi pian takaisin demonin kasvoihin, seuraamaan kaikkia reaktioita, mitä vanhemman kasvoilta voisi nähdä.
Kerro tosimuodostasi Lämpiämään käynyt käsi kävi nyt kohottautumaan kohden Roswellin kasvoja, nousten kuitenkin demonin pään yli kulkeville sarville. Pahemmin miettimättä taikka kysymättä kävi kuumenevan käden sormet lipumaan pitkin toisen sarven pintaa, katseen herpaantuessa demonin kasvoista tuon sarviin.
Sarvet ovat ainoa osa, jonka siitä pystyt tänne tuomaan?


//Koirat koulutetaan kunnolla ja sitten mennään näyttelyihin. Aran totta kai toivoo voittavansa kaikki kauneuskilpailut omalla lemmikillään, rotuvalio kun on. En usko, että Roswell haluaa Blackin tunkevan pulloa ihan mihin haluaa, voi tehdä kipeää sarvipäälle. Blackin sarvet. Niihin kosketaan. Perhanan elämä, Ivy pelästyi taas. Ei saa pelotella pikku Ivyjä tuollaisilla tempauksilla, ties vaikka se elämä kunnolla kaappaisi joskus, eikä ikinä enää nähtäisi. Leikit nyt tulella //

[Sands]

Roswell hymähti. Ehkä hän voisi keksiä toisen muun rankaisemaan, nyt kun velho siitä muistutti, mutta Black ehdottomasti olisi se ensimmäinen. Niin, Constantinea tämä leikki huvittaisi myös, muttei läheskään yhtä paljon, kuin velhoa. Niin ainakin voisi olettaa nauttisihan kenraalikin varmasti demonin satuttamisesta, mutta Blackillä vain oli sitä jotain enemmän, mitä tähän tarvittiin. Muutenkin, hän oli nyt velhon tietojen perässä ja osti toiselta hiljaisuuden näin, nielemällä ylpeytensä ja tarjoamalla mitä haluttiin. Sitä Constantinelta ei voitaisi saada, vaikka leikki olisi hauskaa. Ei hän tähänkään ryhtyisi, ellei panokset olisi sopivan suuret.
"Kai kenraali Fritz pystyisi siihen," demoni kohautti olkiaan kuin velho ei vain ymmärtänyt tätä tilannetta,
"Mutta hän on erilainen. Hänelle olisi liian helppoa, jos antautuisin näin nopeaa. Kenraali tuntuu sellaiselta, joka haluaa kesyttää, eikö? Ja en tule mieluusti kesyksi," leveä hymy nousi uurteisille kasvoille, katseen pysyessä edelleen harmaahapsisen punertavissa silmissä. Roswell ei halunnut eikä tarvinnut herraa, mutta tänään hänellä olisi sellainen... Ja Black nautti siitä. Selvästikin. Eihän siitä ollut epäilystäkään, mutta tästä tuo mies piti. Hymy pysyi sarvipään kasvoilla, mutta samanlaiseksi virneeksi se ei muuttunut, kuin velholla. Hetken aikaa siinä vain tuijotettiin toisiaan, hiljaisena, orjan odottaessa isäntänsä käskyjä.

Huolestua olisi pitänyt toisen kysymyksestä, mitä kuumuuteen tuli. Velho oli todistanut leikkivänsä tulella jo monesti aikaisemmin, ja nyt demoni oli sellaisen leikkikaluna, avuttomana suorastaan. Kätensä Black kävikin nostamaan kaksikon väliin, vanhan sarvipään eteen. Tiesihän hän, mitä tästä seurasi, kääntäen kuitenkin katseensa toisen käteen. Tai kenties katse käännettiin käteen juuri siitä syystä. Luiseva käsi alkoikin lämmetä, kuumentuen lopulta niin paljon, että sen poltteen suorastaan kykeni tuntemaan kauempaakin... Ja näkemään, ilman väreillessä kuumuudesta, koko kädenkin hohkatessa sisältä päin kuumuuttaan.
"En sen paremmin, kuin tavallinen ihminenkään, herra," Roswell hymähti, katseen vielä hetken aikaa pysyessä hohkaavassa kädessä, ennen kuin kasvoja kohotettiin kohti velhon silmiä. Mitäpä sitä suotta valehtelemaan, helppohan toisen oli tässä tilanteessa tarkistaa se, jos halusi. Keltaiset silmät eivät näyttäneet siltä, että erityisemmin arvostivat tätä leikkiä, mutta... Olivat valmiita ottamaan sen, mitä Black oli antamassa.

Katse kääntyi kuitenkin heti takaisin käteen sen lähestyessä kasvoja uhkaavasti, kuumuuden säteillessä siitä ja nyt jo kuin polttaen ihoa läheisyydellään. Perääntymään sarvipää ei kuitenkaan käynyt, vaikka vähän siristikin silmiään ennakoidessa sitä kipua, mikä tulisi aiheutumaan. Tai sitten käsi oli liian kirkas vain takkatulen valaisemassa huoneessa niin lähellä silmiä. Kipua ei kuitenkaan tuntunut, käden sen sijaan käydessä silittelemään sarvia demonin päässä... Jotka onneksi eivät omanneet minkäänlaista tuntoaistia, ainakaan ulkopinnallaan. Kestiväthän sarvet kovaakin kuumuutta, mutta vaaleammat sarvet olisivat mustuneet aikanaan poltteesta.
"Oletatte, että minulla on oikeasti sarvet," Roswell hymyili, silmien käydessä taas katsomaan Blackin kasvoja, kun eivät enää nähneet toisen kättä,
"Demoneilla tässä maailmassa on tapana olla sarvet. Muotoni vain seuraa sitä kuvitelmaa," tuo naurahti, ainaisia oletuksia, vaikka velho hänen oikeasta muodostaan halusikin tietää. Miksi hänellä edes olisi sarvet, vaikka komeathan ne olivat?
"Pelkään, etten erityisemmin ole päässyt näkemään itseäni peilistä, herrani. Mutta teen sen, mitä pystyn. Olen suuri ja tumma, minulla on monia käsiä ja jalkoja, kaulani on kuin joutsenella ja kasvoni kuin kukka. Olen kovin pehmeä ja näen kaikkialle monilla silmilläni," hymähdys kävi, vaikka liikkumista varottiin olisihan se kovin ikävää saada kuumasta kädestä iholle vahingossa.




((Hyvän pennun Aran valitsi, Garrett kun on oikea valioyksilö ulkonäöltään. On vain tuommoinen diiva, mutta pennut oppivat, kun koulutetaan. Roswell taas on jokin sekarotuinen piski, mutta onneksi ei tarvitse vaivautua kouluttamisella. Blackinhän ei pitänyt muistaa koko pulloa, ellei siitä muistutettu. Ei Roswell voi muistuttaa nyt, kun on hommat kesken. Aamulla velho saa sen sitten tunkea, minne haluaa, kun demoninsa on jo karannut kuninkaan viereen. Ei se ole oikeaa elämää, mutta melkein elämää. Siihen menee aikaa, mutta olen edelleen yhtä no-life. Ei hätää, vaikka kävi kimppuun taas.))

[Aksutar]

Kesyttää juurikin ennen kuin päästää päiviltä Fritz ei tunnetusti katsellut friikkejä lähellään ja hankkiutui noista eroon mahdollisimman nopeasti.. ja yleensä se tarkoitti toisen eliminointia. Velho saattoi vain kuvitella, kuinka paljon vanhaa kenraalia kismitti demonin läsnäolo hovissa, kun ei yksinkertaisesti voinut tehdä asialle mitään.
Seth kävi hymähtämään huvittuneena demonin ilmoittaessa, ettei kestänyt tulta sen enempää, mitä tavallinen ihminenkään. Oletettavaa sinänsä, mutta tieto ei estänyt velhoa koskemasta Roswelliin, käden yhä seikkaillessa kevyesti sarvea pitkin. Hopeahapsi saattoi tuntea, kuinka sarven pinta kävi kuumenemaan aina, kun sormi hetkenkin viipyi liian kauan paikoillaan. Käden annettiinkin jäädä seikkailemaan päätä koristaville sarville, velhon kuunnellessa demonin kuvailua itsestään, vaikkei myöntänyt nähneensä itseään peilistä. Hankalaahan se oli sanoa ilman kuvastinta, mutta osasi sarvipäinen sentään jotain kertoa. Roswellin tosimuoto oli suorastaan houkutteleva, hullu halusi nähdä sen heti! Sen toiveen välissä oli kuitenkin ulottuvuuksien välinen ero, eikä edes Seth ollut niin hullu, että menisi vaatimaan pääsyä demonin ulottuvuuteen.
Totta kai oletan, että omaat sarvet. Saatan olla ollut joidenkin demonien kanssa tekemisissä, mutta loppupeleissä tietoni rajoittuvat vain kirjoista lukemaani. Kovin usein demonit kuvataan sarvia omistavaksi lajiksi Käsi kävi laskeutumaan sarvelta demonin kasvojen viereen, yhä polttavan lämpimänä. Toisen ihoon ei kuitenkaan koskettu Ja mielikuvitus ei koskaan ole ollut vahvimpia alueitani.

Mutta olen enemmän kuin kiinnostunut näkemään tämän muodon Ja sen, mitä pystyt siinä tekemään Oli jo monesti todettu Roswellin olevan vahva demoni, vaikkei tuo mitään suurta tässä ulottuvuudessa ollutkaan tehnyt. Se, mitä tuo kykeni omassaan tekemään, kiehtoi velhoa siinä missä demonin näkeminenkin. Kuitenkin, velho ei juuri nyt ollut sillä tuulella, että kykenisi järkevästi keskustelemaan mieltään askarruttavista asioista hän oli liian kiihtynyt moiseen. Juuri nyt häntä kiehtoi nähdä, miltä demonin kasvot näyttivät, kun tuo tunsi kipua.
Hohkaava käsi käytiin laskemaan alemmas, tarjoten sitä demonin puoleen. Samalla lattialla lojunut raamattu nousi jälleen leijailemaan ilmaan, lipuen hitaasti demonin vierelle, käden tasolle.
Kätteletkö mieluummin kuin kosket raamattuun paljain käsin Mitä haastavin, sadistisin ilme koristi punasilmäisen kasvoja, tuon odottaessa demonin päätöstä Ja pakko on valita ja tehdä muuten herrasi suuttuu.


// Jos Aranilta palaa pinna, niin varmasti löytyy muitakin kouluttamaan Garrettia välillä. Roswell onkin käyttökoira, eikä näyttelykoira. Roswell on erittäin pätevä palveluskoira, ansaitsee mitalin. Hommat ei ole kesken, koska ne eivät ole vielä edes alkanut. Roswell tee aloite, saadaan viinipullo paikkaan, jonne sitä ei haluta. Jos Black suuttuu, edes Henry ei auta. Hyvä, näytä sille elämälle kuka on pomo.
Roswell kuulostaa kauniilta, tiesitkös? //

[Sands]

Toinen ilmeisesti piti Roswellin sarvella leikkimisestä kirjaimellisesti tulisin ottein, kun ei sitä leikkiä kerran lopettanut. Tunne oli mitä omituisin; sarvet olivat lähellä päätä ja siten hän kykeni tuntemaan sen kuumuuden, mitä toisen kädestä lähti, kuten myös jotenkuten velhon tekevän jotain sarvien kimpussa, mutta itse sarvethan eivät sen enempää tunteneet. Hyvä niin, kipua ei siitä tullut, vaikkakaan sarvien pinta ei voinut nauttia saamastaan kohtelusta. Mieluummin kuitenkin sarvet, kuin iho, jos valinta piti tehdä. Jos Black olisi aikonut leikkiä hänen ihollaan yhtä kauan, kuin sarvilla, ei demoni olisi voinut pysyä paikoillaan näinkään kauaa. Tietenkin velholla olisi hankalampi leikkiä liikkuvalla lelulla, joten eipä sitä niin pitkään oltaisi voitu kosketellakaan...
"On kummallista, kuinka demonit kaikki niin helposti myönnetään samanlaisiksi, vaikka olemme oikeastaan aika monipuolinen laji, mh?" Sarvipää hymähti, pitäen kovin surkeasta tilanteestaan sievästi sanottuna mielipuolen orjana rauhallisen olemuksensa ja hyväntuulisuutensa ainakin kasvoillaan. Pieni rupatteluhan oli vain helpottavaa.

Silmät kävivät heti seuraamaan hohkaavaa kättä, kun tunne siitä, että se oli irrottautunut sarvista ja matkasi nyt alemmas, lähemmäs kasvoja, tuli ilmi. Se ei ollut erityisen miellyttävä paikka kädellä, sen kuumuuden tuntuessa ilman poikki. Tuo käsi kasvoilla, vasten ihoa... Se kävisi kipeää, todella kipeää, ja sitähän ei toivottu. Roswell tiesi kuitenkin, että oli parempi vain istua nätisti paikoillaan. Liika heiluminen voisi saada aikaan kivuliaan vahingon ja voisihan se tietenkin saada Blackin innostumaan entistä enemmän, jos näytettiin hermostuneisuutta. Tietenkin hymy kasvoilla ja muunlainen rentous voisivat myös saada toisen vihaiseksi ja yrittämään jotain astetta kovempaa demonin murtaakseen, mutta perääntyäpä tämä sarvipää ei halunnut. Ylpeyttä riitti edes sen verran, vaikka iso osa siitä oltiin jo nielaistu.
"Kykyni eivät ole muodostani kiinni, herra. Ne ovat sitoutuneet maailmaan sääntöihin, joten maailmassanne olen aina voimaton. Pahoitteluni," pahoitteleva hymy koristi vanhuksen kasvoja, katseenkin kääntyessä kohti velhoa, pois kädestä. Blackiä kiinnosti niin demonin muoto, kuin kyvytkin, mutta jälkimäistä hän ei toiselle voisi näyttää. Muotonsa taas... No, ehkäpä tämä maailma onnistuisi pitämään jonkinlaisen version siitä sisällään, mutta velhon pitäisi ensiksi löytää tapa saada Roswell pitämään se. Kenties toisen innostuneisuus sen näkemiseen saisi miehen tekemään entistä enemmän töitä keinon löytääkseen?

Black kävi tarjoamaan kättään, laskiessaan sen kuitenkin alemmas kasvojentasolta. Tumma kulma nousi neuvonantajalta kysyvänä, lyhyen vilkaisun käydessä ojennetussa kädessä. Vieläkään se ei koskenut häntä, mutta kuuma se oli edelleenkin. Raamattu kävi taas nousemaan lattialta ilmaan leijumaan, lähestyen sarvipäätä. Velholla oli ilmeisesti taas metkut mielessään...
"Ja herraani en halua suututtaa, enhän?" Roswell kävi kysymään hymähtäen. Hänelle annettiin vaihtoehtoja, eikä kumpikaan ollut erityisemmin mieluisa, mutta eihän hänellä olisi nyt mahdollisuutta jättää tätä tekemättä, jos oli luvannut leikkiä mukana. Niinpä niin, molemmat polttaisivat, mutta ainoastaan Blackin käsi oli oikeasti kuuma, aiheuttaen enemmän vahinkoa. Pienempi paha oli järkevämpi valita, vaikka kenties velho olisi niin kiero, että tarjoaisi sen vähemmänmiellyttävämmän vaihtoehdon sen sijaan... Mutta valinnan jälkeen piti heti toteuttaa se, ettei toinen sitä ehtisi tehdä.

"Kirjaahan tarjositte minulle jo aikaisemmin, ilmeisesti minun pitäisi katsoa sitä hieman tarkemmin," demoni naurahti, vaikkei voinut mitään suurta iloa tästä tunteakaan. Sittenpä sitä mentiin. Kädet kävivät paljaina ojentumaan kohti leijailevaa raamattua, tarrautuen tiukasti opukseen kaksin käsin. Mitään pientä hipaisua velho olisi tuskin hyväksynyt, joten siitä pidettiin kiinni aivan kunnolla, mitä keskittynein ilmein. Aluksi se kenties oli siedettävää, polttelevaa, mutta siedettävää. Mutta pian se tunne oli polttava, kuin olisi saanut ihon kuplimaan ja palamaan kiinni kirottuun kirjaan, vaikka mitään ei käsille näkyvästi tapahtunutkaan. Kovin montaa hetkeä ei sarvipää sitä kuitenkaan käsissään voinut pidellä saati sitten pidätellä kipuaan aisoissa, käsien käydessä irrottautumaan ja vetäytymään yhdellä, nopealla liikkeellä kauemmaksi. Pieni äännähdyskin suhahti yhteen purtujen hampaiden välistä Roswellin käydessä painamaan silmänsä kiinni kivusta, nytkähtäen tuolissaan taaksepäin.




((Kaikkihan innoissaan kouluttavat Garrettia. Varmasti arvostaa sen jälkeen Arania ja tuon koulutustapaa paljon enemmän, jos Aran silittelee, kun tulee itku. Roswellista on ihan mukava, että viinipullo pysyy pöydällä. Ellei Black halua vähän nautiskella alkoholia sivistyneesti oikean reiän kautta, mutta epäilyjä löytyy. Sanoinhan, että Roswell on oikein komea.))

[Aksutar]

Valitettavan usein demonit eivät voineet tuoda kykyjään tähän maailmaan, eikä Roswell myöntänyt olevansa poikkeus tässäkään tilanteessa. Sarvipäisen pahoitteluun käytiinkin mutristamaan huulia pettyneen lapsen tavoin, mutta nopeasti tämä pettymyksen ilmaisu vaihtui takaisin tuttuun virneeseen.
Voi ei, et halua suututtaa Se olisi kai viimeinen teko, mitä juuri nyt kannatti tehdä velhon seurassa. Valitettavan usein henkilöt, jotka Sethin kohtasivat, toimivat juuri väärällä tavalla, jota seurasi raivohullun hyökkäys. Roswell saikin luetella itsensä yhdeksi onnekkaaksi, kerta velho ei vielä ollut repinyt sarvia irti demonin päästä vain, koska olisi närkästynyt toisen sanoihin tai tekemisiin. Vähästä se oli kiinni, jotta velho napsahtaisi.
Demoni ei kuitenkaan halunnut ottaa suututtamisen riskiä, vaan kävi valitsemaan kahdesta pahasta sen oletettavasti pienemmän. Pikku hiljaa kuumuus velhon kädessä alkoi hiipumaan, kämmenen kuitenkin pysyessä vielä lämpimänä. Ei niin polttavana, mitä äsken, mutta selvästi sen mukavanlämpimänasteen yläpuolella. Kättelyyn tarjottu käsi kävi vetäytymään pois demonin edestä, tuon ottaessa kiinni pyhästä kirjasta. Hetkeksi vakavoituneille kasvoille alkoi hiipimään takaisin se sadistinen virne, velhon seuraillessa demonin reaktioita. Vampyyriverta omaava mies tiesi varsin hyvin, kuinka raamattu tai pyhät asiat yleensä kävivät satuttamaan koskiessa. Kuinka kivuliasta se oli demonille, oli kysymys, joka mielessä pyöri usein.

Hetken sarvipäinen pystyikin pitämään kunnolla kiinni kirjasta, kunnes päästi irti kovin nopeasti vetäytyen. Tuo reaktio, äännähdys ja ilme demonin kasvoilla saivat velhon naureskelemaan pienesti, silkasta mielihyvästä, mitä toisen tuska tuotti. Totta kai velho halusi lisää.
Kärsimyksesi miellyttää minua Hekotteleva sai sanotuksi, samalla kun leijutti raamattua jälleen lähemmäksi sarvipäistä Pystytkö lukemaan rukouksia? Uteliaisuus ja hulluus eivät välttämättä olleet hyvä yhdistelmä Ehkä sinun pitäisi lukea herrallesi iltarukous
Se kuumana pysynyt käsi kävi yllättäen laskeutumaan sarvipäisen reidelle. Tietenkään demonin kehoa verhoavia kankaita ei käyty tuikkaamaan tuleen, mutta lähellä se varmasti kävi. Mikäli käsi liian kauan pysyisi paikoillaan, syttyisivät kankaat varmasti tuleen. Vähän niin kuin vaate silitysraudan alla. Se ilme, mikä Sethin kasvoille kohosi sillä samalla sekunnilla, kun käsi koski Roswellia, kertoi ihan tarpeeksi velhon ajatusmaailmasta. Hän halusi nähdä reaktion, samanlaisen mitä äsken oli vanhemmalla miehellä nähnyt, eikä aikonut lopettaa ennen kuin sellaisen sai tai toinen anoisi velhoa lopettamaan.


// Niinpä, Garrett, et tiedäkään, kuinka onnekas olet, kun Aran sinua kouluttaa. Black nauttii alkoholia epäsivistyneesti vain silloin, kun meno on rajuimmillaan. Mutta en usko, että kukaan haluaa nähdä velhoa kännissä, siitä tuskin seuraa mitään kivaa kenellekään.. paitsi Blackille itselleen. Roswell on oikeasti tuhatjalkainen? Pehmeä tuhatjalkainen, jota tahtoisin vain paijata //

[Sands]

Kädet olivat edelleen kuin tulessa, vaikka mihinkään ei enää koskettu eikä mikään oikeasti ollut tarpeeksi kuuma polttamaan... Paitsi no, tietenkin se toisena vaihtoehtona tarjottu käsi, johon ei kuitenkaan tartuttu. Silti Roswell kuin yritti suojella käsiään, pitäen ne lähempänä kehoaan, kaukana no, mahdollisimman kaukana kaikesta, joka voisi satuttaa. Kyllähän pieni vilkaisu alas omiin raajoihin ilmoitti, ettei mitään ollut sattunut. Käsissä ei ollut jälkeä, ei pienintäkään, kertomassa muille siitä kivusta, jonka oli juuri kokenut. Ne olivat suorastaan kuin uudet kuvainnollisesti tietenkin, iän ollessa kuitenkin niitä vastassa jo pitkän aikaa ja sehän myöskin näkyi. Se ei tehnyt mitään sille polttelevalle, kirvelevälle kivulle, jonka demoni nyt tunsi, mutta ainakin se oli ohi noin helposti. Pian tämäkin kipu laantuisi ja kaikki totta tosiaan olisi, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Oikea tuli tai kuumuus taasen jättäisivät jälkeensä vammoja, jotka olisivat kivuliaita pidempään.

Totta kai velho oli ollut oikein tyytyväinen katsellessaan toisen kipua. Virneen toisen kasvoilla pystyi tuntemaan, jos ei näkemään, naureskelun kuitenkin tullessa huomatuksi helpommin. Ei Blackin olisi tarvinnut edes sanoa, mistä nautti. Sarvipää oli saanut paljon vihjausta siitä jo aikaisemmin, joten ei pitänyt huolehtia siitä, etteikö viesti ollut mennyt perille. Raamattu kävi taas kerran leijumaan lähemmäs velhon toimesta, saaden Roswellin perääntymään hiukan tuolissaan. Kerran siihen oltiin jo koskettu ja kädet alkoivat pikkuhiljaa tuntua paremmilta, joten intoa ei kauheasti ollut tehdä samaa temppua uudestaan toisen mieliksi tähän hätään. Jotain muuta Black kävi kuitenkin ehdottamaan, johon ei kosketusta liittynyt. Ilmeisesti. Oli hankala vielä sanoa, halusiko toinen demonin pitävän raamatusta kiinni sitä lukiessaan, vai tekisikö velho sen hänelle.
"On monia asioita, jotka "pyhyydellään" saavat kaltaiseni kavahtamaan, koska se vain sattuu olemaan niin. Mutta jokainen "pyhä" asia ei suinkaan ole pyhä," vanhempi miehistä hymähti, katseensa noustessa uhkaavasta kirjasta kohti toisen kasvoja,
"Ja vain pyhä satuttaa minua. Jokainen risti ei saa aikaan kipua, eivätkä sanat automaattisesti ole pyhiä. Eikä minulla ole voimaa saada niistä pyhiä, herra," Roswell hymyili, kertoen, miten asia oli hänen kohdallaan. Eipä hän pahemmin rukoillut, mutta se johtui enemmän siitä, ettei hän oikein uskonut sen auttavan hänen kohdallaan, kuin sen jotenkin häntä satuttaessa. No, mistäpä hän tiesi, jos jokin jumala suuttuisi demonille tuon rukoillessa liikaa ja tuhoaisi sillä sekunnilla.

"Haluaisitteko minun lukevan teille kuitenkin, herrani?" Viimeinen tavu kävi hieman korkeammalta kuin sen piti, kuuman käden laskeutuessa reidelle yhtäkkiä ja saaden koko miehen nytkähtämään. Blackin käsi ei enää hohkannut tulisuuttaan, kuten aikaisemmin, mutta kuuma se edelleen oli. Paksu kangas suojeli vahingoilta ainakin vielä. Kuumuus kuitenkin tuntui, hetki hetkeltä vain voimistuen käden pysyessä samassa kohtaa, lämpötilan noustessa pelkästä lämmöstä oikeastikin polttavaksi. Onni oli, ettei tämä kangas tulisi sulamaan ihoon kiinni, mutta... Voisihan se syttyäkin, lämmön ollessa kuitenkin sitä luokkaa. Roswell ei kuitenkaan sanonut mitään sen ihmeellisempiä, sen sijaan kääntäen kasvojaan pois, irvistäen kivusta. Muuten sitä yritettiin pysyä paikoillaan, vaikkakin kipu teki siitä kovin hankalaa, demonin kiemurrellessa tuolillaan. Olisihan hän voinut heti käskeä toista lopettamaan, mutta velhosta se olisi voinut olla turhan tylsä leikki sitten.




((Kyllä Garrett ymmärtää, kun näytetään. Aran tahallaan heittää lemmikkinsä jonkun toisen koulutettavaksi joksikin aikaa ja kymmenen minuutin päästä Garrett tuodaan itkevänä takaisin. Sitten käperrytään Aranin kainaloon nyyhkyttämään. Viinipullo sopii pöydälle oikein hyvin, ei tarvitse huolehtia. Black saa myöhemmin syödä ne pikkuleivät. Varmasti syö, kun kukaan ei ole katsomassa. Ei taida ihan tuhatjalkainen olla, mutta Henry saa paijata My Little Roswelliansa.))

[Aksutar]

Mutta eihän se sitten ole hauskaa Se suuri mielihyväntunne suorastaan huokui velhosta, demonin käydessä jälleen ilmaisemaan kipuaan. Hillitysti tosin, velho kun olisi halunnut kuulla tuon huutavan kivusta. Siihen asti tuskin kuitenkaan päästiin, ellei Seth menisi yli rajojen. Näkyviä ruhjeita edes demoniin ei voinut tehdä, sillä vähemmästäkin sitä alettaisiin kyselemään kuka sarvipäisen kimppuun oli hyökännyt ja miksi. Velho ei tiennyt, olisiko Roswell käynyt valehtelemaan vai kertonut totuuden. kaaduin takkaan tuskin menisi selityksenä läpi, jos kasvot olisivat kuin suurpalon jäljiltä. Tosin, jos demoni menisi totuuden kertomaan, silloin kävisi myös ilmi se syy, miksi sarvipäinen oli ryhtynyt velhon leluksi. Yleensä ne, jotka leikkiin ryhtyivät, siinä myös pysyivät joko suosiolla tai väkisin.
Uskon, että siinä tapauksessa rukouksen lukeminen olisi täysin turhaa hommaa Käsi reidellä lähti liikkumaan hitaasti ylemmäs, sopivan hitaasti, jotta kuumuus ehti varmasti tuntua, mutta vaatteet eivät syttyä tuleen.
Pysy paikoillasi Se ei kuulostanut pyynnöltä, vaan käskyltä. Totta kai toinen luonnollisesti kävi pyrkimään kauemmas kivunaiheuttajasta, mutta nyt demoni sai luvan kestää sen.
Käsinojalla levännyt käsi oli alkanut myös lämmetä, käyden jo kuumentamaan käsinojaa siihen pisteeseen, että palaneen käryn saattoi haistaa. Kauaa se käsi ei enää nojalla pysynyt, vaan iskeytyi vasten demonin toista reittä, lähtien jälkijunassa lipumaan ylemmäs toisen kehoa.

Joko kaduttaa, että lähdit leikkiin mukaan? Pirulliselta kuulostava kuiskaus kävi lipumaan demonin korvaan, velhon nojautuessa nyt aivan lähelle sarvipäistä. Punainen katse tarkkaili yhä jokaista ilmettä, mitä Roswellin kasvoilla saattoikaan nähdä.
Huuda vähän korvanjuuressa myhäily käsien saavuttaessa sarvipäisen lantion ja kyljet Minun mieliksi henkäyksen ja naurahduksen välimuodon synnyttämä ilmavirta kävi puhaltamaan vasten vanhemman ihoa, tulisten käsien jäädessä jälleen paikoilleen demonin keholla, alakyljen tienoille. Sormet kävivät painautumaan paremmin vasten sarvipäisen kehoa, suorastaan vaatien tuolta jotain suurempaa reaktiota kipuun. Seth halusi toivomansa reaktion, vaati sen saaminen mitä tahansa. Hänellä oli nyt aivan liian hauskaa demonin kanssa, jonka kipukynnys oli korkeammalla mitä vakiouhrin.
Prinsessa olisi jo huutanut Virne kertoi, ettei mies edes katunut sanojaan saatikka tekojaan.

// Kyllä, joku toinen saa vahtia Garrettia, kun Aran on kiireinen. Isin pitää käydä kokouksessa, istu täällä tämän ilkeän sedän kanssa hetki. Sitten kun Aran palaa, Garrettin on parasta syöksyä halaamaan armasta isäntäänsä. Pysykööt pöydällä, tungetaan jotain muuta sitten jonnekin. Esim lisää puita takkaan, if you know what i mean. Pikkuleivät nakertaa itsekseen tai antaa pikku Anemonelle, kun se kylässä tulee käymään. Sitten kekseissä onkin jotain huumausaineita ja pikku Ane menee ihan tillin tallin. Sitten Black tulee uudestaan leikkimään demonilla. Tuhatjalkainen olisi söpö >: Henry paijaa My Little Roswellia vaikka heti. Roswell tarvitsee vain vähän rakkautta pahoinpitelyn jälkeen //

[Sands]

Roswell ilmeisesti toimi hyvin velhon leikkikaluna, toisen ollessa kovin mielissään kaikista niistä pienistäkin reaktioista, mitä demoni teki tuntiessaan kipua. Ja muiden kipuahan Black nautti seurata vierestä, sehän oli tullut jo ilmi. Monta kertaa. Eipä rukoukset ilman kipua näyttäneet toista innostavan laisinkaan, se kun ei olisi ollut hauskaa, jos sarvipää ei kiemurrellut ja huutanut kivusta, ilmeisesti. Niinpä kai, voisihan hän itse omasta puolestaan jättää sen rukouksen lukematta, mutta sen tilalle tulisi kyllä jotain muuta. Oi, kyllä velho jotain keksisi, jotain kivuliaampaa. Ja käsi reidellä oli uhkaavan kuuma, ihon varmasti kärsiessä jo kankaan alla. Kirveli ja poltteli se kyllä kovasti, ja siihen malliin, että vahinkoa oli jo sattunut. Käden liikahtaessa reidellä ei voitu kuin huokaista helpotuksesta, kivun lieventyessä edes hieman. Se oli pysynyt paikallaan polttamassa yhtä kohtaa liian kauan, sen samaisen kohdan edelleenkin sattuessa kovasti, mutta ainakaan kipu ei kasvanut enää. Se kertoi kyllä tilanteesta paljon, kun kuuman käden toivottiin liikkuvan muualle keholle tekemään tuhojaan, yhden kohdan saadessa jo tarpeeksi.

Blackin kosketus tuntui yhä kankaan lävitse, sattuikin, vaikka kuumuus ei ehtinyt olla yhdessä kohtaa niin kauan, että sama polte kävisi syömään ihoa. Reittä kuitenkin kirveli yhä, mutta pahin sen suhteen oli jo ohi, toivottavasti. Roswell kykeni tottelemaan velhon käskyä ja pysymään paikoillaan kiemurtelemisensa jälkeen nyt, kun kosketus ei erityisemmin sattunut. Etenkin, kun matka toisen kädellä oli ylöspäin, jossa sillä olisi enemmän vaatetta tuhojensa esteenä. Vaikkakin... Paloiko jokin? Tai... Joku? Demonin omat vaatteet olivat mitä mainioin epäilyn kohde, mutta sitäpä ei kauaa saatu miettiä toisenkin käden iskeytyessä reidelle, yhtä kuumana kuin edellinenkin. Tämä reisi ei ollutkaan kärsinyt yhtä paljon kuin toinen, mutta pienen nytkähdyksen kosketus sai silti aikaiseksi. Sama matka kummallakin kädellä oli, mikä oli helpotus... Mutta sitten taas, löytyisihän niitä herkkiä kohtia ylempääkin.
"Miksi katuisin valintoja, jotka olen jo tehnyt, herrani?" Roswell pakotti hymyn huulilleen, tilanne kun ei oikein hurmannut mukavuudellaan. Irvistyshän sieltä mieluummin olisi tullut, mutta ei kipua ollut tarpeeksi tällä hetkellä siihen. Mutta epävarmuutta kykeni aistimaan keltaisista silmistä, niiden vähän väliä vilkaistessa alemmas Blackin käsiin, vaikkei tarvinnut näköaistiaan tietääkseen, missä ne olivat. Ei tämä ollut mukavaa, mutta se pitäisi kärsiä vaikka hammasta purren.

Kädet kävivät pysähtymään hetkeksi kylkienseudulle, velhon pyytäessä leluaan huutamaan, edes hänen mieliksi. Sepäs vasta saikin sarkastisuutta valuvan naurahduksen demonin huulien välistä, vaikka ehkei sitä aivan niin voimakkaana oltu tarkoitettu.
"Tarvitsen hieman enemmän kuin tämän huutaakseni, herra. Vai haluatteko, että esitän?" Kulma kävi nousemaan kysyvästi, ilkikurisen virneen noustessa kasvoille. Hän ei todellakaan ollut siinä tilanteessa, missä kykeni leikittelemään toisella näin, mutta Black halusi leikkiä, eikö? Tuskin toinen edes halusi liian helppoa uhria. Reaktion velho kuitenkin sai, kuumien sormien painautuessa sarvipään alakylkiä. Kovin herkkä paikka painaa sormensa vasten, ilman sitä kuumuuttakin. Päänsä Roswell kävi vetämään taaksepäin, älähdyksen kera, joka kuitenkin suurimmaksi osaksi jäi kurkkuun kiinni.

"S-satuttatte Hänen Korkeuttaan...?" Kasvot pakotettiin takaisin kohti kiduttajaansa, hampaita yhteen purren irvistykseen, jota yritettiin pakottaa hymyksi. Kenties se onnistui, kenties ei, mutta tärkeää oli nyt kysyä prinsessan kohtalosta. Tahtoiko Lily todellakin tällaista leikkiä, vai pakottiko Black...?




((Aranin kainaloon itketään jo aikaisemmin, kun kaikki muut haltiat ovat niin ilkeitä, eivät silitä ja helli ja syötä ja pese. Blackiltä pitäisi takavarikoida polttopuutkin. Huumekeksien jälkeen velho ryntää kuninkaan makuuhuoneeseen antamaan Roswellille piiskaa, joka näyttää kovin surkealta. Eihän hän tehnyt mitään. :< Roswell ei ole söpö, Roswell on komea. Niin se vain menee. Henry saa aina paijata, isotkin demonit tykkäävät maharapsutuksista ja korvienkin takaa saa hieman rapsutella.))

[Aksutar]

Sethän alkoi pitää demonista. Sarvipäinen ei myöntänyt omaavansa minkäänlaisia katumuksia valintojensa suhteen, hyvä niin, joskin olisi ollut mitä mieluisinta kuulla toisen kertovan leikkien käyvän turhankin rajuiksi. Tosin, eihän Seth vielä ollut päässyt kunnolla vauhtiin. Mitä enemmän hän sai irti Roswellista, sitä tyydyttävämmältä koko leikki tuntui. Koko ajan velho olisi halunnut viedä kaikkea pidemmälle, aina siihen nautinnollisentuskalliseen finaaliin asti, mutta piti yhä muistaa sarvipäisen asema tässä hovissa. Ei näkyviä vammoja, eikä hän voinut repiä demonilta päätä irti huvikseen. Tuskin Roswell siihen olisi kuollut, mutta koetapa selittää kuninkaalle tilanne, kun demonin päätä kiikutat paikalle. Rikoin sen, anteeksi?
Kulma kävi kohoamaan pienesti tilanteesta nauttivan kasvoilla, demonin ilmoittaessa tarvitsevansa hieman enemmän, jotta huutaa kykenisi. Miettiköhän demoni yhtään, mitä sanoi hullulle? Tuohan vain yllytti velhoa satuttamaan itseään enemmän.
En, näytelty kipu on yhtä tyhjän kanssa Velho hymisi seuraillessaan demonin reaktioita. Kurkkuun jäänyt älähdys sai sadistin innostumaan vain entistä enemmän, samalla kun kuumuus kämmenistä lähti leviämään hitaasti käsivarsia pitkin velhon koko kroppaan. Hän halusi saada tuon älähdyksen kirpoamaan ilmoille, nähdä sen tuskan demonin kasvoilla.

Hymisevä naurahtelu jatkui Roswellin viimeisimmän kysymyksen myötä, samalla kun laihempi miehistä kävi istahtamaan demonin syliin, sen pahemmin häpeilemättä. Ei Seth tunnistanut siveellisiä rajoja, eikä edes miettinyt mikä oli sopivaa tai sopimatonta. Ei nyt, kun oli liian kiihdyksissä ja innostunut koko tilanteesta. Polvet kävivätkin tunkemaan istuimelle, demonin jalkojen viereen, ahterin istahtaessa äsken kuumien käsien alla olleille reisille. Kädet kävivät hetkeksi irtoamaan demonista, mutta palasivat koskemaan sarvipäisen rintakehää ja hartioita, liikkuen nyt erittäin hitaasti, jos ei ollenkaan. Jälleen kankaan annettiin kuumeta käsien alla reilusti, ennen kuin niitä mihinkään käytiin pienesti siirtämään. Myös koko mies oli juuri nyt normaalia huomattavasti lämpimämpi, lukuun ottamatta kasvoja.
Se tuskainen, aneleva ääntely on jotain niin Kiihottavaa Roswellin kysymykseen ei käyty varsinaisesti vastaamaan. Satuttiko Seth naista? Kyllä. Pitikö prinsessa siitä? Sen kun tietäisi. Ilmeisesti, kerta ei vielä ollut kenellekään kertonut kaltoin kohtelustaan. Tai sitten nainen häpesi, mikä saattoi hyvinkin olla vaihtoehto.
Joskus Seth tahtoo vain vähän leikkiä Punasilmäisen huvittuneisuus paistoi miehen koko olemuksesta, velhon nojautuessa lähemmäksi Roswellin kasvoja. Samalla toinen, hitaasti liikkuva kuuma kämmen kävi vetämään sarvipäisen paidankaulusta alemmas, jotta kuuma käsi saataisiin iskettyä vasten paljasta ihoa, joka tulisi olemaan vaatteiden kätkössä ellei demoni päättänyt ilman paitaa alkaa kulkemaan hovissa.


//Sitten Aran setä on maailman paras setä. Eikä Garrett halua ikinä lähteä. Blackiltä ei voi takavarikoida mitään, se ei anna. Tuhkatkin pesässä pitää. Demonia pitää rangaista jos huumekeksejä antaa lapsille, sietäisi hävetä. Sovitaanko että Roswell on söpön komea. Komean söpö. Henry kuitenkin rapsuttelee vähän, jos demoni tarpeeksi lähelle menee.
Onkohan tämä jo K-Agna materiaalia //

[Sands]

Ehkäpä Roswellin olisi pitänytkin näytellä olevansa kovemmassa kivussa, kuin olikaan, vaikka Black juuri nimenomaan sanoi, ettei sellaisella mitään olisi tehnyt. Mutta jos se näyttäisi tarpeeksi aidolta, ei toinen saisi koskaan tietää. Saisi vähemmällä vaivalla demonista irti sen, mitä halusi. Mutta vaikka ylpeys voitiin niellä ja lähteä tähän leikkiin mukaan pakottamatta, oli tämä sarvipää kuitenkin liian ylpeä näyttääkseen kipunsa niille, jotka sen halusivat nähdä. Typerä ominaisuus, etenkin tällaisen henkilön kanssa tällaisessa leikissä... Jota hän itse tosiaan oli ehdottanut. Ja ihan hetihän hän ei ollut huutamassa ja anomassa armoa, siitä velho sai olla varma. Ikävä kyllä Roswell tiesi toki, mitä se tekisi hänen terveydelleen lopussa, mutta helpolla hän ei vain voinut luovuttaa. Kaikki luonteessa sotivat sitä vastaan, vaikka alistuvainenkin hän osasi olla. Mutta ei tässä tilanteessa, Blackin käsissä. Toisen pitäisi tehdä töitä ja ottaa rajut otteet peliin... Ja sadistinen velho osaisi sen varmasti. Helppoa tietä ulos ei vain ollut, ei tälle demonille. Piti vain kestää ja toivoa, että toinen kyllästyisi tai saisi haluamansa mahdollisimman pian.

Olihan velho ollut kokoajan kovin... Läheisessä kosketuksessa, mutta sitä demoni ei aivan ollut osannut odottaa, että toinen kävisi vielä kipuamaan syliinkin. Mitäs siinä, ei se erityisemmin haitannut. Black oli vain käynyt kovin kuumaksi kirjaimellisesti. Koko mies oli turhankin lämmin, ei yhtä poltteleva, kuin kätensä, mutta silti lämmin. Kovin luinen ja kova takamus käytiin laskemassa reisille, joista toinen erityisesti oli kovin herkkä kosketukselle vammastaan johtuen. Roswell kävikin aristamaan jalkaansa, mutta olihan huolenaiheena koko velhokin. Kuka tietää, milloin tuo kävi lämpenemään entisestään, käyden polttavaksi. Kädet seikkailivat yläruumiilla, kiusoitellen ja pysyen paikallaan tovin, että kuumuus varmasti ehdittiin tuntea.
"Älkää satuttako Hänen Korkeuttaan," demoni sanoi hiljaa, kuin kuiskaten nyt kun Black oli nojautunut niin lähelle, ettei tavallinen puheäänikään voinut olla muuta kuin liian äänekästä. Oli hirveä ajatella, jos Lily joutuisi kärsimään tätä samaa, mitä hänkin. Tämä ei totta tosiaan ollut sieltä helpoimmasta päästä, mitä kestämiseen tuli. Ei prinsessaa saisi vai satuttaa, että velho pääsisi nauttimaan! Jos Lily pitäisi siitä, niin sitten kenties, mutta... Olisikohan tämä liikaa jo niillekin, jotka siitä pitivät? Oliko prinsessan keho täynnä jälkiä Blackin jäljiltä?

"Hänen ei tarvitse kärsiä vasten tahtoaan, herrani," silmät katselivat velhon kasvoja, niiden ollessa niin lähellä. Vieläkään Roswell ei näyttänyt merkkiäkään perääntymisestä, saati sitten pelosta, vaikka suoraan toista silmiin tuijottikin. Hetkeksi katse kuitenkin herpaantui demonin tuntiessa kauluksensa vetäytyvän taaksepäin, vilkaisten alaspäin tarkistaakseen Blackin touhut. Paidankaulusta toinen totta tosiaan veti alemmas, eikä sen motiivi sentään ollut mysteeri. Velho halusi aiheuttaa enemmän kipua, kuten sarvipää oli uhonnut. Toinen halusi sen huudon ja tuskan olevan liikaa hänelle, eikä tämä ollut tarpeeksi. Piti tehdä enemmän, käydä röyhkeämmäksi, mutta jos kuningas näkisi jälkiä niin peli olisi sitten pelattu. Vaikka itsehän Roswell tätä oli pyytänyt, joten Black ei koskaan ongelmiin joutuisi. Kuitenkin velho oli selvästikin käymässä niiden kohtien kimppuun, mistä jälkiä ei niin helposti näkisikään.




((Mutta Garrett ei tykkää, kun Aran vaatii nättiä käytöstä. Garrett käyttäytyy nätisti, kun haluaaa! No kun ei Roswell edes tiennyt, että ne olivat huumattuja. Sai ne vain lahjaksi, kaikki on kovin epäreilua... :< Roswell on vain komea. Imago muuten menee. Tämähän on ihan normaalia käytöstä, kaikki istuskelevat Roswell-sedän sylissä aina iltaisin. Henrykin.))

[Aksutar]

Demonin sanat saivat velhon kirjaimellisesti repeämään nauruun. Hillittyyn ja eittämättä karuun, pelottavaan nauruun, joka täytti koko huoneen hetkeksi kaikumaisella ominaisuudella. Seth löysi demonin sanat harvinaisen huvittavina, sillä hän tiesi prinsessan alati voimistuvasta mielipiteestä friikkejä kohtaan. Nainen pelkäsi noita, eri toteen demonia, joka hovissa pyöri.
Mutta Roswell, sinä et tiedäkään kuinka kauniilta se kuulostaa! Jokainen kuiskaus ja pyyntö sen kivun ja nautinnon välistä, kun jokainen kosketus ja liike sattuu niin fyysisesti kuin tunnetasolla Yllättäen kädet irtosivat demonista, velhon vetäytyessä kauemmaksi sarvipäästä. Samalla kävi luisevamman miehen yläkroppa syttymään pikkuhiljaa tuleen, mitä kauemmas tuo vetäytyi demonista. Jälleen kerran liekit kävivät kuumentamaan huoneen lämpötilaa, mutta velho ei itse näyttänyt kärsivän mitenkään noista liekeistä. Ei tietenkään, hänhän kontrolloi liekkejä. Ne olivat osa häntä, ei hän itseään voinut polttaa vaikka olisi yrittänytkin.
Ja kaikkein kauneinta on, kun se kaikki, monen tunnin jälkeen, on ohi, hän pyytää anteeksi minulta Hitaasti velho lähti kaatumaan taaksepäin samalla kun liekehtivät kädet kävivät syleilemään miestä itseään. Painovoima ei taaskaan tuntunut vaikuttavan velhoon, tuon vääntäytyessä jopa epäinhimilliseen asentoon taaksepäin nojautuessaan. Siltikään Seth ei käynyt tipahtamaan demonin sylistä, jolla istui yhä. Roswell oli turvassa liekeiltä niin kauan, kun ei tehnyt mitään suurta liikettä Luvaten, ettei enää tee sitä, mikä sai minut suuttumaan, pyytäen, että keskustelu olisi sillä selvä loppua kohden velhon ääni muuttui hiljaisemmaksi, hykertelvän kuiskaavaksi.

Pieneksi hetkeksi velho näytti unohtuvan omiin ajatuksiinsa halaillen palavaa kehoaan, kumoten asennollaan painovoimaa ja hymisi itsekseen sanojensa perään. Jotain tuo kävi jopa mumisemaan, kielellä, jota Roswell tuskin edes tunnisti.
Ja sitten! Seth yllättäen huudahti nousten alta aikayksikön takaisin ylös. Nopean liikkeen johdosta pitkät hiukset kävivät tekemään piiskamaisen liikkeen, iskeytyen vasten demonia. Liekeissä oleva velho otti tällä kertaa tukea nojatuolin selkänojasta, joka ei lähtenyt palamaan, vaikka liekeissä olevan kädet siihen koskivat. Velho piti huolen siitä, ettei tuhonnut omaisuuttaan liekehtiessään. Maagisia liekkejä kun oli helppo kontrolloida Sitten hän kehtaa kiukutella velholle ja tehdä typeryyksiä. Kuten ilmeisesti luovuttaa asunnon avaimet demonille, hm? Tässä hovissa liikkui tasan tarkkaan kaksi avainta, jotka kävivät velhon tönön oveen. Toinen oli velhollaan itsellä, toinen taas prinsessalla. Joko Roswell oli oppinut siirtymään paikasta toiseen magian avulla, tai sitten tuo oli saanut avaimen asuntoon.
Ehkä minun pitäisi mennä nuhtelemaan häntä tuhmasta teosta Pikkuhiljaa liekit velhon keholla alkoivat laantua, kropan kuitenkin säilyttäessä sen tutun lämmön Minua kiehtoo myös tietää, kuinka herkästi papitar huutaa
Vai huudatko sinä minulle, Roswell?


//Garrettille pitää opettaa, että silityksiä ja herkkuja saa vasta sitten, kun käyttäytyy nätisti. Elämä on epäreilua Roswell, totu siihen >:o No sovitaan sitten, että se on komea. Ja tietenkin kaikki istuu aina Roswellin sylissä, Henry nyt varsinkin! Henry aina nukahtaa demonin syliin, sitten Roswellin pitää varovasti siirtää jalkapuoli sylistään sängylle. Nyt se totuus tuli julki kaikille //

[Sands]

Roswell istui vain paikoillaan hiljaisena, velhon suorastaan revetessä nauruun niistä suojelevista sanoista prinsessaa kohtaan. Miksipä toinen olisi häntä tässä tilanteessa kuunnellut, tarpeeksi hulluhan Black oli edes kertomaan tästä pienestä... Salaisuudesta, jonka jokainen järkevä olisi pitänyt salaisuutena loppuun asti. Ja mitä jokainen täysjärkinen olisi jättänyt tekemättä, velhohan oli aivan liian raju, eikä demoni voinut uskoakaan Lilyn haluavan kaikkea sitä, mitä prinsessan uskoi joutuvan kärsimään! Kavennetuin silmin tuo katseli toisen kapeita kasvoja ja punaisia silmiä, räpyttämättä. Black ei tainnut aivan tietää mistä puhui, epäillessään Roswellin tietämättömyyttä kivusta, nautinnosta ja vallasta. Sarvipää oli kuitenkin omanlaisensa demoni ja teki vaikka ja mitä muita tyydyttääkseen. Kyllähän hän tiesi, kuinka jotkut saivat kivusta nautintonsa ja hänkin oli valmis sitä muille antamaan pyydettäessä, mutta vain, jos toinen sitä halusi ja oli silloinkin valmis kenties hellempiin otteisiin, mihin oli tottunut. Velhon sanat taasen eivät saaneet tätä kuulostamaan siltä, mitä Lily halusi. Tämä oli sitä, mitä Black halusi eikä sitä enää oltu edes varmoja, jos tämä Black oli. Sethiksi toinen oli monesti itseään kutsunut, eikä Roswell voinut kuin elätellä sitä pientä toivoa, että Seth tuo tosiaan oli Blackin sijaan. Velho kuitenkin kutsui tätä "toista" omaksi itsekseen, joten ehkä se olikin...? Sapen toinen kuitenkin sai tällä hetkellä vain kiehumaan, toinen sai olla onnellinen niistä lupauksista, mitä demoni oli kuninkaalle antanut... Ja siitä, että tällä hetkellä hän leikki hullun orjaa.

Velho ei lähtenyt minnekään, vaikka kätensä Roswellista irrottikin, vetäytyen vain kauemmas edelleenkin sylissä istuen. Mitä omituisimpiin asentoihin mies näytti pääsevän, ollen ilmeisesti kovin notkeakin. Sitä ei siitä hiljaisesta kaljupäästä uskoisi. Pikkuhiljaa Blackin lämpötila alkoi nousta, siitä turhan lämpimästä kohta polttavaan ainakin yläruumiinsa osalta ja jopa syttyen liekkeihin. Ne olivat niin kaukana, etteivät demoni päässeet nuolemaan, mutta kuumuus tuntui nahassa. Tuli kuitenkin omasi oikeat liekit, valmiita polttamaan poroksi kaiken sen, mitä halusivat. Toista vain tarkkailtiin hiljaisena, eikä päästetty silmistään. Arvaamattomaksihan velho oli itsensä todistanut, joten toiseen ei luotettu sitä vertaa, että päästettäisiin leikkimään liekeillä niin lähellä ilman valvontaa... Vaikka eihän hän mitään olisi voinut tehdä, jos Black kävisi rajuksi.

Äkkinäinen syöksähtäminen lähemmäs sai sarvipään kääntämään kasvojaan ja sulkemaan silmänsä, niiden hiusten varalta. Helpostihan sitä silmä tai kaksi menisi yhdestä sivalluksesta, vaaleiden hiussuortuvien paiskautuen vasten vanhempaa miestä vauhdilla ja voimalla. Olisi voinut luulla, että tuoli olisi syttynyt jo palamaan velhon kosketuksesta, mutta ei. Edes käry ei osunut tällä hetkellä nenään, Roswellin kääntäessä katseensa taas kerran Blackiin. Kuinka typerä hän oli ollutkaan pyytäessä Lilyltä apua ja siten sotkiessa tyttöparan tähän liemeen, mutta eihän hän ollut tiennyt... Tästä. Velho ei saisi satuttaa prinsessaa kaikki oli demonin syytä, eikä Lilyn! Miksi toinen oli antanut hänelle avaimen, tietäen varsin hyvin, mitä neuvonantaja sillä aikoi tehdä ja mitä seurauksia siitä tulisi, kun Black suuttuisi? Mitä ihmettä oikein oli menossa kulissien takana? Uhkailut saivat keltaiset silmät vain kaventumaan entisestään, eikä ilmettä uurteisilla kasvoilla voinut haukkua erityisemmin huvittuneeksi. Velhon oli parempi pitää näppinsä erossa niin papittaresta kuin prinsessastakin, mutta sitä oli toiselle turha sanoa. Ei tässä tilassa ainakaan, ei Black kuuntelisi, nauraisi vain ja innostuisi enemmän.

"Sanoitte, ettette halua minun esittävän, herrani," Roswell aloitti toista katsellessaan,
"Ettekä ole tehneet mitään saadaksenne minua huutamaan. Väsyittekö jo?" Tässähän suorastaan kerjättiin verta nenästä, mutta kenties ehkäpä jos hän saisi toisen purkamaan aggressionsa häneen, ei sitä riittäisi kenellekään muulle.




((Garrett on jo oppinut, että saa herkkuja pelkästään olemassaolollaan. On aina hankalaa, kun saa noin pilalle lellityn penikan huollettavakseen, mutta Aran on hyvä tuhmienkin pentujen kanssa. Roswell saa sitten piiskaa Henryn edessä, eikä kumpikaan taida sillä hetkellä tietää, mitä ihmettä oikein tapahtuu. Black pitää huolen kunnon selkäsaunasta keskittynein ilmein, eikä kukaan uskalla mennä väliin. Sitten ei istuta pariin päivään.))

[Aksutar]

Ekhä Roswell teki oikean päätöksen, kun ei alkanut puhumaan sen enempää mahdollisista seuraavista uhreista, sillä Seth oli harvinaisen nopeasti asiasta toiseen hyppivää sorttia. Mikäli keskustelu ei jatkunut vaikka niin mielekästä olikin ollut velholle ei sitä myöskään käyty jatkamaan. Joskin tällaisia tilanteita oli tullut vastaan ennenkin, Seth osasi jo aavistaa, miksi puheenaihetta vaihdettiin. Hullun ajatukset piti viedä muualle, jottei tuo tosissaan lähtenyt toteuttamaan päässään muhivia ideoita. Papittaren kappeliin velholla ei nyt ollut mitään asiaa, mutta salakäytävän kautta hän pääsisi erittäin nopeasti oikaisemaan prinsessan huoneelle, mikäli mielisi. Kuitenkin, Sethillä oli nyt jotain muuta millä leikkiä, eikä leikkiä sopinut jättää kesken.
Väsyinkö? Punasilmäinen esitti hämmästynyttä demonin kysymyksen myötä, nostaen kuitenkin virneen nopeasti kasvoilleen Jos olisin väsynyt, olisimme siirtyneet makuuhuoneen puolelle jo.
Tuolin selkänojalla levänneet, kuumat kädet lähtivät jälleen lähestymään demonia, laskeutuen sarvipäisen harteille lämmittämään kangasta jälleen kerran, kuten kuuma silitysrauta.
Sinähän suorastaan kerjäät kovempia otteita Hetken paikoillaan olleet kämmenet lähtivät nyt kulkeutumaan lähemmäksi sarvipäisen kaulaa, luisevien sormien ottaessa kiinni kauluksesta, levittäen sitä sen verran, että kuumat kämmenet saattoivat sisään sujahtaa, niskan puolelle.

Menetkö nyyhkimään nuorelle kuninkaalle kaiken tämän jälkeen Hitaasti sormenpäät kävivät koskemaan paljasta ihoa, samalla kun käsivarret tunkeutuivat pidemmälle paidan sisälle Vai pysyykö kaikki tämä meidän välisenä? Seth ei oikeastaan välittänyt, menisikö Roswell kertomaan jollekulle. Black ehkä välittikin ja olisi vajonnut maan alle kaiken tämän jälkeen, mutta Sethille kaikki oli yhdentekevää, paitsi oma nautintonsa.
Kuumat sormet kävivät lipumaan yhä alemmas toisen selkää pitkin, kunnes kävivät kynsien kera painautumaan yllättäen vasten ihoa. Kuumat kynnet ja sormenpäät kävivät vetämään pitkän viillon ylöspäin, kaikkien kahdeksan sormen pois lukien peukalot koskiessa sarvipäisen ihoa.
kerro, kuinka helposti sinä kuolet.?


// Kyllä se pentu opetetaan talon tavoille, odotas vaan. Kukaan ei tiedä mitä tapahtuu, jos Black alkaa riehua. Siinä tilanteessa pitää vaan olla hiljaa ja leikkiä mukana. Sitten kun Black antaa piiskaa, niin ei istuta pariin viikkoon //

[Sands]

Roswell hymähti, velho ei myöntänyt olleensa jo väsynyt. Huono merkki sinänsä, sehän vain tarkoitti, että leikki jatkuisi pidempänä ja kovempana kuten oltiin pyydetty. Sitten taas, olisi ollut outoa, jos toinen olisi leikkinyt leikkinsä loppuun noin pian. Eiväthän he vielä olleet tehneet mitään, jos totta puhuttiin. Oli kovin itsetuhoista ajatella niin hullun sadistin kynsissä, mutta niin se vain oli. Vähän kipua vain, reittä kirveli vieläkin, mutta siinä se sitten oli. Helpolla oltiin päästy tähän asti, vaikkei se kenties sillä hetkellä tuntunut siltä, kun kipu oli kovimmillaan. Kuitenkin, kovin innokas demoni ei ollut puheesta makuuhuoneesta, mieluummin hän pysytteli kaukana sieltä... Ellei puhe ollut nukkumisesta vierekkäin, olisi voinut olla hauskaakin toivottaa hyvät huomenet Blackille aamulla tuon herätessä vierestään. Ajatushan sai vain virneen huulille, velho sai itse miettiä, mistä se johtuisi.

"Mutta herrani, eikö tehtäväni ole miellyttää teitä?" Roswell kehräsi vastauksensa kovempien otteiden kerjäämiseen, taas kerran roolissaan. Toisen kädet olivat laskeutuneet selkänojalta harteille, polttelemaan ihoa kankaan alla, mutta onneksi ainakin liekit olivat sammuneet jo hetki sitten, eivätkä sytyttäneet vaatteita saman tien tuleen. Se sattuisikin sitten hieman enemmän.
"Ja herrani tahtoo minun huutavan esittämättä, enhän silloin voi tehdä muuta, kuin pyytää lisää," sarvipään käsi kävi taas kerran kiertämään päälle valahtaneita hiuksia sormensa ympärille, samalla kun Black kävi raottamaan paidankaulusta isommaksi. Demoni kävi jopa kallistamaan päätään taaksepäin, tarjoten kaulaansa toiselle. Tehkööt velho hänellä, mitä halusi. Hänhän oli jo suostunut leikkimään mukana, eikä tämä ollut vielä mennyt liian rajuksi. Hiukset päästettiin taas sormesta irti, ennen kuin niitä käytäisiin vahingossa vetämään mistä tahansa mahdollisesta äkkinäisestä kivusta.

Kuumat, luisevat kädet sujahtivat kauluksesta sisään, niskan kautta alemmas kohti selkää. Sormenpäät eivät voineet vastustaa kiusausta ja olla koskematta, poltteen tuntuessa pieninä, liikkuvina pisteinä selällä. Ilmat hengähdettiin pois kivusta, Roswellin kehon käydessä jännittymään ja nojautumaan kauemmas selkänojasta, lähemmäs velhoa. Ensimmäistä kertaa Black oli päässyt koskettamaan ihoa polttavalla kosketuksellaan, kangasta ei enää ollut välissä suojelemassa paidan alla. Ja se sattui.
"Hänen Majesteettinsa odottaa minua, joten tietenkin minun pitää mennä Hänen rinnalleen," koko miehen edelleenkin ollessa jännittynyt sormien hitaasti valuen alaspäin selällään, vaikka hymy pidettiinkin huulilla,
"Jos Hänen Majesteettinsa kysyy, vastaan. Mutta miksipä minun pitäisi yksityiskohdista kertoa, herrani...?" Demoni virnisti, mutta aika nopeasti se virnekin katosi, silmien rävähtäessä auki silkasta tuskasta. Yllättäen sormet selässä painautuivat entistä kovempaa vasten ihoa, iskien kyntensä lihaan, polttaen ja raapien matkallaan takaisin ylös. Raapaisu jätti jälkensä varmasti, mutta se kipu! Huudahdus karkasi kurkusta, loppuen suhisevaan irvistykseen kesken kaiken Roswellin kerätessä itseään.
"E-en kovin helposti, herrani... En usko, että kukaan voi minua saada hengiltäni," hampaiden välistä vastattiin, rintakehän noustessa ja laskiessa nopeampaa tahtia.




((Pakkohan se on, tai Garrett saa taas yhden isännän sormensa ympärille. Ei tarvitse kuin ripsiä räpytellä, niin Aran olisi heti passaamassa. Ja sellaiselle pelille pitää pistää loppu, siksi Aran on viimeinen toivomme. Roswellin ja Henryn pitää ilmeisesti vaihtaa paikkoja. Roswell menee kipeällä pyllyllä sänkyyn mahalleen makaamaan ja voivottelemaan, Henry saa istua vieressä silittelemässä.))

[Aksutar]

Vihdoista viimein katse kävi irtoamaan hetkeksi demonin kasvoista, sarvipäisen koskiessa jälleen valkeita hiuksia. Hitaasti katse kuitenkin nousi takaisin vanhemman kasvoille, tuon käydessä kertomaan, että saattaisi mainita kuninkaalle tästä käynnistään mutta ei kertoisi yksityiskohtia. Kovin auliisti kävi demoni päästämään velhon kädet vaatteidensa sisäpuolelle, vaikka tiesi minkä kanssa leikki. Se henkäys, joka lähemmäs nojautunut päästi, sai velhon nojautumaan omasta puolestaan lähemmäs, virnuillen tyytyväisenä.
Henry on kovin utelias poika Velho naureskeli Luuletko voivasi pimittää häneltä tietoa, jos hän tosissaan haluaa jotain tietää? Luuletko, että voit seistä selkä suorana, jos minä poltan sen karrelle?
Ja sitten kun kerrot hänelle pienestä leikistämme, mainitse myös se, mitä minä tiedän hänen pikku leikeistään Äänestä kuuli, että velho suorastaan nautti siitä ajatuksesta, jos Henry saisi tietää Roswellin alistuneen henkilölle, josta Henry ei aikanaan ollut pitänyt yhtään. Nykyään velhon ja kuninkaan välit olivat hieman paremmat, kaiken sen jälkeen mitä olivat kokeneet tantereella. Se kummasti yhdisti henkilöitä.. joskin Seth ei ollut minkäänlaisissa väleissä kenenkään kanssa.

Mielihyvän sävyttämä henkäys karkasi ilmoille Sethin suusta, demonin viimein käydessä huudahtamaan. Se kuulosti niin kauniilta sadistisen mieleen, mutta hopeahapsi halusi enemmän. Vieläkin enemmän.
Tuo kuulosti haasteelta Jälleen kiihtymään käynyt hengitys kävi iskeytymään vasten demonin korvaa, velhon katsellessa alas pitkin sarvipäisen niskaa Pitäisikö meidän kokeilla, millä sinä kuolet?
Kysymykseen ei odotettu edes vastausta, kun kädet kävivät jälleen työntymään alemmas pitkin demonin selkää, pakottaen kankaan väistymään tarvittavan tilan tieltä. Kun tarpeeksi alas oltiin päästy, kävi toinen kämmenistä iskeytymään jälleen kynsin kiinni selkään ja tällä kertaa hitaasti nousemaan ylemmäs, käden käydessä kuumenemaan entisestään. Toinen käsistä teki saman, mutta perästä, näin ollen suoden demonille pidemmän tuskan tai nautinnon kuumien, ihonläpi pyrkivien kynsien kautta.


// Aran koittaa parhaansa mukaan vastustaa Garrettin hurmaavaa pentukatsetta. Toivottavasti Aran ei helly. Henry voi istua sängyllä silittelemässä pipiä. Tai pitelemässä sitä jäällä täytettyä kangaspussia siinä pyllyn päällä, jos kovin kipeää tekee. Black vain nauroi
nukkuminen on yliarvostettua
Ivy sanoo ettei sais Roswellia satuttaa. //